Armenian kansa kääntyy Kristuksen luo

Kuningas Tiridates III, puolisonsa Ashken ja sisarensa Khosrovidukht
Naghash Hovnatan 1701
kuva Wikimedia

Tiridates III

Sassanidien vallan aikana kovia kokenut Armenian kuningas Tiridates III (250 -333) oli viettänyt nuoruutensa Roomassa ja saanut siellä pakanallisen sivistysvaltion kasvatuksen ja sotilaallisen koulutuksen.  Armenian kuninkaana hän otti 297 puolisokseen iranilaisen prinsessa Ashkhen alaanien suuresta heimosta.  He saivat kaksi poikaa ja tyttären – kaksi prinssiä ja prinsessan. ^[1]

Tertullianus kertoo, että Armenian parthilainen kuningas Axidares ()k. 113) sekä Septimius Severuksen aikana hallinnut Khosrov I (k. 217) vainosivat kristittyjä.  Näistä tiedosta näemme, että taivasten valtakunnan hapatus oli ulottunut Ararat-vuoren seuduille jo varhain.  Vuorovaikutus roomalaisten kanssa varmaankin loi monia luonnollisia yhteyksiä myös kristittyjen ja pakanallisten armenialaisten välillä.^[2] 

Bartolomeus ja Taddeus

Armenian ortodoksisen kirkon perinteen mukaan apostolit Bartolomeus (Natanael) ja Taddeus toivat ilosanoman Jeesuksesta jo ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla.

Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja antoi heille vallan karkottaa saastaisia henkiä ja parantaa kaikkia tauteja ja vaivoja.
Nämä ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimmäisenä Simon, toiselta nimeltä Pietari, ja hänen veljensä Andreas, Jaakob Sebedeuksen poika ja hänen veljensä Johannes, Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja publikaani Matteus, Jaakob Alfeuksen poika ja Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, joka sitten kavalsi Jeesuksen.
Nämä kaksitoista Jeesus lähetti matkaan annettuaan heille ohjeet.
Mt 10: 1- 5

Eusebius Kesarealaisen tallentaman perimätiedon mukaan apostoli Taddeus paransi Jeesuksen antaman kirjeen ja kuvan välityksellä leprasta kärsivän kuningas Agbar V (k.50 AD). Tämä tapahtui Edessan kaupungissa, joka sijaitsee Assyriassa, kreikkalaisten ”armenialaisessa Mesopotamiassa” ja kuningas Agbar V kääntyi kristityksi.^[3]  Nämä varhaiset tiedot ovat epävarmoja, mutta 300-luvun alussa Herra Jeesus otti armenialaiset kansana omakseen tavalla, joka sopii Ihmeelliselle Neuvonantajallemme

Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.
Jesaja 9:6

Gregorius Valaisija

Pyhä Gergorius Valaisija (257 - 331 AD)
kuva Wikimedia

Pyhä Gregorius Valaisija (252 - 331)^[4] oli syvissä tunnonvaivoissa isänsä takia.  Prinssi Anak Parthilainen oli näet murhannut kuningas Khosrov II:n vuonna 252 ja hänet oli tästä rangaistuksena teloitettu ja hänen koko perheensä surmattu.  Vain vastasyntynyt Gregorius pelastui kuolemalta täpärästi, koska kristitty pariskunta Sopia and Jevtagh pitivät lapsosesta huolta.  Hänet lähetettiin turvaan Kappadokian Kesareaan (nyk. Kayseri keski-Turkissa), jossa Isä Phirmilianos antoi orpopojalle kristillisen kasvatuksen.  Nuori Gregorius oli harras Jeesukseen uskova kristitty.  Hänelle annettiin puolisoksi kristityn armenialaisen prinssin tytär, Mirjam.  Neito oli myös Kristukseen uskova.  Pariskunta sai kaksi lasta.  Mutta myöhemmin Gregorius jätti perheensä ryhtyäkseen munkiksi. Hän päätti matkustaa evankelioimaan Armeniaa hyvittääkseen näin isänsä tekemän kuninkaan murhan.

Ihminen päättää, mutta Jumala säätää.  Meidän Herramme kyllä hyväksyi Gregoriuksensa evankelistaksi, mutta valitsi tälle merkillisen tien, joka näytti kerrassaan sulkevan pois kaikki mahdollisuudet tehdä yhtään mitään armenialaisten hyväksi.  Kuningas Tiridates III sai kuulla, että hänen isänsä murhaajan perheen ainoa henkiin jäänyt oli saapunut seudulla.  Hän antoi saman tien määräyksen vangita Gregoriuksen ja tämä lähetettiin Araratin vuoren luona olevalla tasangolla sijaitsevaan synkkään 60 metriä syvään kosteaan ja valottomaan maanalaiseen holviin, josta tuli hänelle vankila seuraavan 12 vuoden ajaksi. Paikka sijaitsee lähellä Armenian pääkaupunkia Jerevania olevan Khor Virap luostarin (syvä kuoppa) alueella ja ajatus sinne telkeämisestä nostaa kyllä tavallisen ihmisen niskakarvat. 

Ararat vuori ja Khor Vrap luolan luostari
kuva "Khor Virap Monastery4" by MEDIACRAT.
Licensed under CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons

Mutta karussa vankeudessakin kristitty kantoi hedelmää Taivasten valtakuntaan kärsivällisellä olemuksellaan, puheillaan ja teoillaan.  Armenian evankeliointi tapahtui sitten humauksella synkässä luolassa hiljaisuudessa ja kaikesta normaalista elämänmenosta erossa vietetyn kahdentoista vuoden jälkeen.  Gregorius haettiin synkästä kuopasta suoraan kuninkaan palatsiin ja hän sai kulkea voittokulkua Jeesuksen valmistamaa tietä ja kypsänä hedelmänä Armenia siirtyi ensimmäisenä kansakuntien joukosta Herramme omaksi.  Se tapahtui näin.

Kun aika oli täyttynyt, Herran enkeli iski kuningas Tiridadesta ja tämä menetti henkisen terveytensä.  Miehen sisäinen elämä sekosi vuonna 297 siitä syvästä pettymyksestä ja masennuksesta, että ystäväksi luultu Augustus Diocletianus petti lupauksensa.  Armenialaisten itsenäisen valtakunnan sijasta heidän maansa liitettiin provinssina Rooman alaisuuteen. 

Kukaan ei ollut kyennyt auttamaan masentunutta ja sekavaa kuningasta.  Tieto Gregoriuksen hurskaudesta ja hyvistä teoista vankikuopassa oli kantautunut hoviin asti.   Vuonna 301, neljä vuotta Tiridates III:n henkisen sekoamisen jälkeen, Gregorius kutsuttiin vankeudesta palatsiin, jos hän ehkä kykenisi auttamaan järkensä menettänyttä onnetonta hallitsijaa.  Herra Jeesus todellakin paransi kuninkaan Gregoriuksen raamatullisen rukouksen ja voitelun kautta, kuten Jaakobin kirjeessä opetetaan: 

Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi.   Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.  Elia oli samanlainen ihminen kuin me. Hän rukoili hellittämättä, ettei sataisi, eikä maa saanut sadetta kolmeen ja puoleen vuoteen.  Ja kun hän taas rukoili, taivas antoi sateen ja maa tuotti jälleen hedelmää.
Jaakob 5: 13-18

Meille ei ole säilynyt silminnäkijän kuvausta mitä kuninkaan kamarissa tapahtui, mutta varmaankin tuon neuvon mukaan Gregorius toimi.  Pyhä marttyyri Jaakob, Herran veli, on muutenkin armenialaisille tuttu ja rakas.  Vanha kirkollinen perinne kertoo hänen vihkineen joitain armenialaisia papeiksi jo ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla.^[5]

Gregorius Valaisija kastoi parantuneen kuningas Tiridates III:n ja monet hänen hovissaan Jeesuksen omiksi ja Taivaan valtakunnan kansalaisiksi vuonna 301.  Kristinuskosta tuli näin Armenian virallinen uskonto yli 20 vuotta ennen Roomaa.  Gregoriuksesta tuli Armenian apostolisen kirkon ensimmäinen piispa ja sittemmin hänestä on tehty tämän kirkon suojeluspyhimys.

Näemme tässä, kuinka viisaasti Herra Jeesus toimii kääntäen omiensa kautta kansojen kohtaloita. Armenialaisten kohdalla Jumalan Poika käytti hyödykseen myös Taivasten valtakunnan pahimpia vihollisia, Dipcletianusta ja Galeriusta.  Keisarin upea sotilaallinen voitto sassanideista vapautti armenialaiset heidän ikeestään, ja roomalaisten kulttuuri ja hallinto ulottuivat Araratin seudulle. Heidän mukanaan seudulle tuli entistä vahvempi kristittyjen vaikutus ja heidän lukumääränsä kasvaessa niin Armenian kuin Roomankin pakanalliset jumaluudet alkoivat jäädä unohduksiin kansan parissa ja niiden temppelit ja kulttipaikat jäädä tyhjiksi ja raunioitua. 

Ote tekeillä olevani kirjani Kristus ja Lohikäärme käsikirjoituksesta

---

[1] Asiatiedot etupäässä artikkelista http://en.wikipedia.org/wiki/Tiridates_III_of_Armenia. Wikipedia mainitsee syntymävuonna 257, mutta Gregorius oli syntynyt kuningas Khosrov II murhan aikaan 252.

[2] Armenian kirkon varhaisesta historiasta Ian Gilman, Hans-Joachim Klimkeit, Christians in Asia before 1500,  University of Michigan Press (1999).

[3] Eusebius Kesarealaisen tallentama Jeesuksen ja kuningas Agbarin välinen kirjeenvaihto on varsin kohteliasta ja lyhykäistä.  Koska siitä puuttuu kaikki legendaarinen aines, se voisi hyvinkin olla autenttinen, mutta kirkkohistorian tutkimuksessa ei yleisesti näin ajatella. Katso mielenkiintoisesta kirjeenvaihdosta esimerkiksi Sidney H. Griffith, The Doctrina Addai as a Paradigm of Christian thought in Edessa in the Fifth Century. Hugoye: Journal of Syriac Studies, Vol. 6.2, 269-292  (2009) http://www.bethmardutho.org/index.php/hugoye/volume-index/152.html

[4] http://en.wikipedia.org/wiki/Gregory_the_Illuminator

[5] P. H. Jacob A Brief Historical Sketch of the Holy Apostolic Church of Armenia. H. Liddell, 1895.