Sitten Galerius

"Romuliana Galerius head" by Shinjirod
Own work. Licensed under CC BY 3.0 via Wikimedia Commons

Keisari Galeriuksen (260 - 311) puoliso oli Diocletianuksen tytär Valeria. Hänen äitinsä oli lohikäärmeen maassa Daciassa () pakanallisena papittarena toiminut Romuliana. Galerius nousi maineeseen Persian sassanidien vastaisissa taisteluissa vuonna 299. Sairauden heikentämän Diocletianuksen luovuttua virasta (sen ajan Richard Nixon...) Galerius oli itä-Rooman augustus 305-311.

Herkules oli Rooman suuren vainon pääarkkitehti, jonka suositus oli, että tuomitut kristityt tulee polttaa elävältä. Hänen vaikutustaan lohikäärme käytti nostaen sen ajan maailman mahtavimman miehen, augustus Diocletianuksen, avoimeen sotaan kristittyjä vastaan tarkoituksena hävittää heidät maanpäältä, tuhota kirkot, polttaa pyhät kirjoitukset ja surmata jokainen, joka ei suostunut uhraamaan.

Hänkin kohtasi elämän ja kuoleman Herran Jeesuksen Kristuksen, jota oli vainonnut. Kohtaaminen ei ollut mukava.

Galeriuksen viimeinen elinvuosi
Galeriuksen viimeisistä hetkistä kertoo kirkkohistorioitsija Eusebius Kesarealainen ja keisari Konstantinus I Suuren neuvonantaja ja tämän pojan opettaja Lactantius (250-325). Käännän tähän nopeasti Lactantiuksen tekstin englantilaisesta versiosta, jonka olen ottanut vuonna 2012 julkaistusta lääketieteellisestä hänen sairauttaan pohtivasta artikkelista. Lactantiuksen latinalainen teksti on hänen kirjassaan "vainoajien kuolemasta" De Mortibus Persecutorum.33

Kun Galerius oli hallinnut 18 vuotta Jumala iski häntä parantumattomalla taudilla. Pahanlaatuinen haava muodostui hänen intiimeille alueilleen alapäässä ja alkoi levitä sieltä asteittain. Lääkärit koettivat hoitaa sitä leikkaamalla vaurioituneen alueen, mutta kun iho oli peittänyt arven, haavauma puhkesi taas uudelleen, verisuoni ratkesi ja paljon verta valui uhaten hänen henkeään.Verenvuoto saatiin suurin vaikeuksin pysäytettyä. Lääkärit leikkasivat haavan uudelleen ja sulkivat haavan polttamalla. Galeriuksen liikahtaessa vain vähän ja verisuoni ratkesi uudelleen ja verta vuosi vielä enemmän kuin aikaisemmin. Hän laihtui, ihonsa muuttui kelmäksi, vointinsa oli heikko kunnes verenvuoto lakkasi.

Haavauma lakkasi vastaamasta annettuun hoitoon ja sen ympärillä alkoi levitä kuolio. Mitä enemmän pilaantunutta kudosta leikattiin sitä laajemmalle kuolio levisi hoidon ärsyttäessä sairautta pahemmaksi. Terveydenhoidon mestarit vetäytyivät tehtävästään. Kuuluisia lääkäreitä kutsuttiin eri puolilta valtakuntaa, mutta yksikään ihminen ei voinut auttaa.

Apolloa ja Asclepiusta lähestyttiin ja Apollo antoi hoitoneuvoja, jotka pahensivat oireita. Leviten koko alavartaloon hänen sisälmyksensä valuivat ulos ja hän alkoi haista mädäntyneeltä. Onnettomat lääkärit olivat toivottomia hänen tilastaan mutta jatkoivat kaikenlaisten hoitojen antamista.

Terveyden voimien kaikotessa madot alkoivat kasvaa hänen kehossaan. ÄLemu oli niin paha, ettei se leijunut vain palatsissa vaan levisi koko kaupungille. Eikä ihme, sillä tässä vaiheessa hänen virtsansa ja matoinen ulostuksena olivat yhtä sotkua ja hänen ruumiinsa oli yhtä tuskaista hajoavaa massaa.
Lactantius. De Mortibus Persecutorum. In: Roberts A, Donaldson J, Coxe AC, eds. Nicene and Post-Nicene Fathers. Vol. 7. New York: Christian Literature Publishing Co; 1886

Fournier kuolio
Yllämainitussa tuoreessa useamman eri lääketieteen alan edustajan artikkelissa pohditaan, mikä sairaus tappoi kiduttavan hitaasti keisari Galeriuksen.

Keisari sai ensin sukupuolielimeen haavauman, jota lääkärit koettivat hoitaa leikkauksin aiheuttaen laskimoverenvuodon. He kykenivät kontrolloimaan sitä vain polttamalla. Leikkaukset ja annettu lääkehoito olivat tehottomat. Haava puhkesi uudelleen ja kuollut kudos alkoi levitä ensin, sitten tulivat madot. Tutkijoiden mukaan nämä oireet viittaavat nykyisen lääketieteen tuntemaan Fournier kuoioon (Fournier gangrene).

Fournier kuolio aiheuttaa äärimmäistä tuskaa potilaan sukuelinten alueelle ja muualle ja se leviää nopeasti kudosten muuttuessa väriltään mustiksi tai vihreiksi, madot (larvae) ja paha haju on sille myös ominainen. Yhä tänään modernin lääketieteen ja kirurgian mahdollisuuksien aikana kuolleisuus on 20 - 30% sairastuneista.

Tiedetään, että tauti esiintyy erityisesti keski-ikäisillä ihmisillä - Galerius oli sairastuessaan 51 vuoden ikäinen. Sen aiheuttaa eriilaiset tulehdukset virtsatien ja sukuelinten alueella ja sokeritauti altistaa sille. Artikkelissa todetaan, että monia kuukausia kestänyt sairastaminen ja taudin asteittainen eteneminen viittaisivat juuri sokeritautiin, jossa pehmeiden kudosten tulehdusten hoitaminen on vaikeaa.

Koska tauti leviää lantion seudulla ihminen kokee hirvittävät tuskat täysin tajuissaan - kyseessä on kiduttava hidas kuolema täysissä järjen ja hengen voimissa.
Artikkelin yhteenveto

Huolellisen antiikin lähteiden tarkastelun jälkeen ja asiantuntijoiden perusteellisten yhteisten keskustelujen pohjalta voimme riittävällä todennäköisyydellä olettaa että keisari Galerius kuoli Fournien kuolioon. Tausi saa nimensä ranskalaisen sukupuolitautien erikoistuntijasta Jean Alfred Fournier (1832 -1915), joka ensimmäisenä kliinisenä lääkärinä kuvasi viiden potilaan sarjan, jotka kärsivät tästä katastrofaalisesta tulehduksesta.
The Fatal Disease of Emperor Galerius
Antonis A Kousoulis, MD, Konstantinos P Economopoulos, MD, Martin Hatzinger, MD, Ahad Eshraghian, MD, Sotirios Tsiodras, MD, MSC, PhD

Keisari nöyrtyy kristittyjen Jumalan edessä
Ei auttanut Apollo Galeriusta, jonka oraakkeli oli sanonut että "maan vanhurskaat" estävät jumalallisen sanoman käynnistäen Suuren vainon. Ei auttanut häntä lääketieteen jumalaksi noussut Asklepius.

Ensimmäisessä Pietarinkirjeessä on vakavat sanat

"Että siis Kristus lihassa meidän edestämme on kärsinyt, niin te myös varustakaat teitänne sillä mielellä; sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä,"
1 Piet 4:1

Galerius oli lapsuudesta asti sotilas, kovan koulun käynyt ja raakojen legioonalaisten arvostama upseeri, monelle kärsimyksen ja kuoleman aiheuttanut miesten mies. Mutta hänellekin monta kuukautta jatkunut äärimmäisen tuskallinen kidutus oli liikaa ja hän lakkasi synnistä.

Entä jos tämä kauhea haju, elävältä mätäneminen ja madot onkin sen kristittyjen jumalan kosto hänelle?

Omatunto alkoi mahdollisesti vaivata, mutta ehkä pikemmin toivottoman ihmisen yritys löytää pakotie ylivoimaisesta tuskasta.

Ja niin Jumalan edessä polvistuu tämä keisari, lohikäärmeen valittu ase, ja antaa kunnian Jeesukselle.

Galeriuksen edikti
Käännän tähän kuolevan Galeriuksen antaman ediktin, jolla Diocletianuksen Suuri vaino päättyy vuonna 311.

"Muiden järjestelyjen joukossa, joita olemme tapamme mukaan aina tehneet tasavallan hyvinvoinnin ja menestyksen eteen, olemme halunneet tuoda kaikki Rooman vanhojen lakien ja julkisen järjestyksen mukaiseen rauhaan ja toivoneet, että kristityt, jotka ovat jättäneet isiensä uskonnon, tulisivat järkiinsä.

Sillä kristityt ovat langenneet sellaiseen oikkuiluun ja huluuteen etteivät he tottele muinaisia järjestyksiä, jotka ehkä heidän omat esi-isänsä ovat asettaneet. Sen sijaan he ovat omasta halustaan ja tahdostaan tehneet itselleen lakeja, joita heidän tulee noudattaa ja kooneet eri alueilta ihmisiä yhteisöihinsä.

Kun meidän lakimme sitten julistettiin, että heidän tulee totella muinaista järjestystä, monet pelkäsivät vaaraa ja monet jopa kärsivät kuoleman. Ja kuitenkin useimmat heistä pysyivät järkähtämättömästi päätöksessään ja näimme, etteivät he kunnioittaneet jumalia eivätkä palvoneet kristittyjen Jumalaa, lempeässä armollisuudessamme ja tavassamme hemmotella näitäkin, että he voivat taas olla kristittyjä ja kokoontua uskonnollisiin kokouksiinsa edellyttäen, etteivät he tee mitään hyvää järjestystä vastaan. Lähetämme toisen kirjeen viranomaisille kuinka heidän tulee toimia.

Tämän lempeyden vastineeksi heidän tulisi rukoilla Jumlaaansa meidän turvallisuutemme puolesta, tasavallan puolesta, heidän itsensä puolesta, että tasavalta säilyisi turvassa kaikin tavoin ja että he saisivat elää turvallisesti kodeissaan.
Tämä edikti on julkaistu Nicomediassa toukokuun Kalends, kahdeksantena konsulivuonna ja Maximinuksen toisena vuonna.
Lactantius, De Mort. Pers. ch. 34, 35. Opera, ed. O. F. Fritzsche, II, P. 273. (Bibl. Patt. Ecc. Lat. XI, Leipzig, 1844.

Religio licita
Kuoleva keisari Galerius kirjoittaa alamaisilleen kristityille - olette vapaat uskomaan ja kokoontumaan Jumalanne nimessä, rukoilkaa puolestamme ja tasavallan puolesta rauhaa ja turvallisuutta.

Ei mennyt lohikäärmeellä oikein putkeen tämä kamppailu, mutta vielä se ei ollut ohi Galeriuksen 311 ediktin jälkeenkään.

Isoviha Kristuksen omia kohtaan päättyi tähän nykyisestä Bulgarian Sofiasta lähetettyyn kesirailliseen viestiin. Ilman että yksikään kristitty oli nostanut miekkaa jumalatonta hallitusta vastaan, olivat vain kärsineet ja kärsimysten kautta voittaneet.

Vaan ei tässä kaikki. Näemme tämän päivän Irakista, Libyasta ja muualta, että voimamiehen, presidentin, kuninkaan tai keisarin, kukistaminen voi avata helvetin portit sisäiselle valtataistelulle.

Herra Jeesus tietää tämän ja oli valmistanut Roomalle toisen tien - suurten valtiomiesten kaaduttua Hänen valitsemansa mies sai kaiken vallan Roomassa - mutta tämä mies polvistui Kristuksen edessä.

Galeriuksen mausoleumi
Galeriuksesta vielä mielenkiintoinen hengellinen näkökohta - hän rakennutti itselleen upean hautamonumentin Tessalonikaan. Galeriuksen mausoleumi on siellä yhä pystyssä ja hyvässä kunnossa.

Keisari haudattiin kuitenkin hänen äitinsä mukaan nimettyyn Gamzigrad-Romulianan kaupunkiin, joka sijaitsee Tonavan rannalla lähellä Zaječar kaupunkia Serbiassa.

Konstantinus Suuri antoi Galeriuksen hautamausolemiumin tämän vainoamien kristittyjen käyttöön ja siitä tehtiin kirkko. Konstantinuksen rakennuttama keisarillinen mausoleumi Jeesuksen haudan yllä Jerusalemissa käsittää basilikan ja valtavan rotundan, joka on tehty alunperin Galeriuksen mausoleumin mallin mukaan.

Että näinkin Herramme keräsi pisteet kotiin - ihmeellisesti.

"Rotunda of Galerius (February 2009)" by George M. Groutas - http://www.flickr.com/photos/jorge-11/3339454280/.
Licensed under CC BY 2.0 via Wikimedia Commons