perjantai 6. helmikuuta 2015

Palestiinan marttyyrit - pyhä Procopius

"St Procopius Icon Sinai 13th century" by Unknown -
Saint Catherine's Monastery, Sinai (Egypt) K. Weitzmann: "Die Ikone"
Licensed under Public Domain via Wikimedia Commons

Maaherrat Suuren vainon aikana
Rooman lakien mukaan kuolemanrangaistuksen sai antaa vain maaherran tason viranomainen. Tästä syystä ensimmäisen ediktin eri puolilla Palestiinaa vangitut kristityt tuotiin pääkaupunkiin Kesareaan tuomittaviksi, Maaherra ja tuomarit eivät vain etäältä tehneet päätöksiä eteensä tuoduista tapauksista kuten Pilatus oli tehnyt Jeesuksen tapauksessa, vaan he olivat itse läsnä kidutuksissa ja kuolemantuomion täytöönpanossa keksien uusia tapoja kiusata ja surmata uhrinsa.

Eusebiuksen kuvaamana ajanjaksona valtiollista tuomiovaltaa käytti Palestiinan maaherra toinen toisensa jälkeen ja tuomioiden ankaruus vaihteli henkilön mukaisesti.
  • vainojen alkaessa 303 maaherrana oli Flavianus
  • vuodesta 304 sadistinen maaherra Urbanus
  • vuodesta 308 vainojen loppuun asti Palestiinan maaherrana oli vieläkin julmempi Firmillianus

Eusebiuksen kerronnan kaava
Eusebiuksella on niin paljon kerrottavaa, että hänen kuvauksistaan kymmenistä eri tapauksista löytyy tietty kaava
  • marttyyrin henkilön kuvaus
  • vangitseminen
  • kuulustelu ja siihen liittyvä keskustelu, todistaminen Jeesuksesta
  • annettu tuomio

En toista tässä kirjoituksessa näitä kaikkia, vaan keskityn erityispiirteisiin. Käännän tähän aluksi kuitenkin sanasta sanaan Eusebiuksen kuvauksen Procopiuksesta, josta lukija saa kuvan historioitsijan kirjoitustyylistä ja mainitusta toistuvasta kaavasta eri tapausten kuvausten taustalla.


Pyhä Henki opettaa, mitä sanoa
Lukiessamme marttyyrien todistuksia, pidämme mielessä Jeesuksen lupauksen, että Pyhä Henki itse puhuu heidän suunsa kautta! Siksi jokaisella talteen kirjoitetulla sanalla on suuri arvo kristikunnalle, veritodistaja puhuu mutta Pyhä Henki antaa sanottavan.

Näinhän esikoiset uskovat saarnaajien toimivan, he puhuvat seuroissa ja Pyhä Henki antaa saarnattavan. Siksi saarnaaja ei saisi valmistaa tai kirjoittaa paperille etukäteen, kahliten Hengen vapautta. Tässä on esikoisilla oletus automaattisesta Pyhän Hengen toiminnasta ja käytännössä se johtaa usein siihen, että saarnaaja parka toistelee enemmän tai vähemmän sekavasti mitä on ennen kuullut ja sanonut.

Jotkut taas ottavat tämän niin vakavasti, että valmistelevat kyllä huolellisesti etukäteen saarnansa pääsisällön ja opettelevat sen sitten ulkoa niin ettei mitään papereita ole pöntössä apuna.

Jeesuksen sanat ovat tässä eräänlaisessa alennusmyynnissä, ja toivonkin että moni saarnaaja lukisi Eusebiuksen kirjan saadakseen terveellistä nöyryyttä ja hiljaisuutta Pyhän Hengen edessä, joka on persoona eikä mikään saarnaajan hallitsema automaatti.
Kuin he teitä vetävät synagogiin, esivallan ja valtamiesten eteen, niin älkäät murehtiko, kuinka taikka mitä teidän edestänne vastaaman pitää, eli mitä teidän pitää sanoman.
Sillä Pyhä Henki opettaa teitä sillä hetkellä, mitä teidän tulee sanoa.
Luukas 12:11 - 12

Ensimmäinen Diocletianuksen Suuressa Vainossa Kesareassa marttyyrin kirkkaan kruunun saanut kristitty oli Procopius, joka antoi hyvän tunnustuksen ensimmäisen ediktin julkaisemisen jälkeen kesäkuun 7. 303  Tämän Ajoituksen antaa T.D. Barnes Early Christian Hagiography and Roman History (2010) s. 123. Kirkko muistaa hänen voitonpäiväänsä heinäkuun 7.


PROCOPIUKSEN TUNNUSTUS

Ensimmäisenä meidän aikamme vainojen vuonna

Ensimmäisen Palestiinassa kohdatun marttyyrin nimi oli Procopius. Hän oli hyvä mies ja jo ennen tunnustustaan elänyt suuressa kestävyydessä. Pienestä pojasta alkaen hänen käytöksensä oli ollut puhdasta ja tiukan moraalista. Henkensä voimalla hän oli alistanut ruumiinsa niin että jo ennen kuolemaa hänen sielunsa näytti asuvan kuoletetussa ruumiissa. Hän oli vahvistanut sielunsa Jmalan sanalla niin että Jumalan voima piti yllä myös hänen ruumiistaan. Hän söi vain leipää ja joi vain vettä, eikä syönyt eikä juonut mitään muuta.

Toisinaan hän otti ruokaa vain joka toinen päivä, joskus joka kolmas päivä. Usein meni kokonainen viikko, ettei hän syönyt mitään. Mutta hän ei koskaan lakannut, ei päivällä eikä yöllä, tutkimasta Jumalan sanaa. Hän oli tapojensa ja käytöksensä suhteen huolellinen niin että hän rakensi sävyisyydellään ja hurskaudellaan läheisiään.

14 vuoden iästä lähtien hänen ajatuksensa kohdistuivat pääasiassa jumalallisiin asioihin, mutta hän tunsi varsin hyvin luonnontieteet.

Hänen perheensä oli kotoisin Baishanista (Beth Shean Kinneretin järven eteläpuolella) ja hän palveli Kirkko kolmessa tehtävässä. Ensinnä hän oli ollut Lukija, toiseksi hän käänsi kreikasta arameaan ja viimeiseksi teki, mikä on vielä näitä kahta jalompaa, hän vastusti pahan voimia ja p.erkeleet vapisivat hänen edessään (eksorkisti).

Tapahtui niin, että hänet lähetettiin Baishanista kaupunkiimme Kesareaan (Jeesuksen) tunnustavien veljiensä kanssa. Heti kun hän kulki kaupungin portista sisään hänet vietiin maaherran eteen. Heti astuessaan Flavianus nimisen tuomarin eteen tämä sanoi hänelle "On välttämätöntä, että uhraat jumalille"

Mutta hän vastasi kovalla äänellä "Ei ole kuin yksi Jumala, kaikkien Tekijä ja Luoja".

Tuomarile marttyyrin sanat olivat kuin isku ja hän aseisti itsensä toisenlaisilla aseilla totuuden oppia vastaan. Peruen aiemman käskynsä hän määräsi, että hänen tulee uhrata keisareille, joita oli neljä.

Mutta pyhä marttyyri nauroi vielä enemmän tälle käskylle ja toisti kreikkalaisten suurimman runoilijan sanat (Homeros), joka sanoi "monen hallitus ei ole hyvä, olkoon vain yksi hallitsija ja yksinvaltias".

Tämän vastauksen perusteella, joka halvensi keisareita, hänet tuomittiin kuolemaan ja samantien tämän pyhän miehen pää hakattiin irti ja näin helppoa reittiä hänet lähetettiin taivaan tielle.

Nämä tapahtuivat Heziran kuukauden seitsemäntenä päivän meidän aikamme vainojen ensimmäisenä vuonna.

Tämä tunnustaja oli ensimmäinen, joka tehtiin täydelliseksi meidän kaupungissamme Kesareassa.


Kaksi ajatusta marttyyri Procopiuksen kuvauksesta
kuullessaan tämän kertomuksen moni esikoislestadiolainen kristitty kokee sen oudoksi ja ehkä vastenmieliseksi, koska se iskee monella eri tavoin omavanhurskaan mukaviin ja mieluisiin uskon rakennelmiin. Toisaalta Lapin uskollinenkin esikoinen ymmärtää tämän Jumalan lapsen vaellusta oman kokemuksensa perusteella.

Koetan selittää.

Ensinnäkin esikoisten omavanhurskaus on sillätavoin kätkettyä, että he eivät sitä itse itsessään havaitse, vaan luulevat olevansa kaikkea muuta, armon kerjäläisiä ilman omaa ansiota. Tämä on Sielunvihollisen kavala temppu, jolla moni tässä kristillisyydessä on eksytetty ja syösty kadotuksen syövereihin.

Ongelma näille ihmisille on, että Eusebius kuvaa avoimesti ja häpeämättä Procopiuksen hurskasta elämää lapsesta ja nuoruudesta asti. Tämähän on jyrkästi kielletty esikoisuudessa, jossa kaikkein parhaanakin syntinsä tuntijana itseään pitävä kristitty vaikenee kaikesta oman kilvoituksen kehumisesta ja on jatkuvassa ja usein teeskennellyssä katumuksen tilassa heikosta uskostaan ja vaelluksen vioista. Todellisuudessa hän on ylpeä juuri tästä "nöyryydestään" ja siitä, ettei mitään hengen hedelmiä ole näkyvissä (eikä olekkaan).

Mutta jos tukit korvasi Sielunvihollisen valheilta ja katsot tarkemmin, mistä Procopiusta kehutaan, näet että se on täysin raamatullista. Elämän yksinkertaisuudessa ja asketismissa hän tahtoi seurata Jeesuksen sanoja Kiusaajalle pitkässä paastossa autiomaassa aivan todellisesti, ei vain teoriassa
Silloin vietiin Jesus hengeltä korpeen kiusattaa perkeleeltä.
Ja kuin hän oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, sitte hän isosi.
Ja kiusaaja tuli hänen tykönsä ja sanoi: jos sinä olet Jumalan Poika, niin sano, että nämät kivet leiviksi tulevat.
Mutta hän vastasi ja sanoi: kirjoitettu on: ei ihminen elä ainoasti leivästä, mutta jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.
Matteus 4:1 - 4
Esikoisista poiketen pyhä marttyyri Procopius paastosi usein, söi hyvin yksinkertaisesti ja sen sijaan ahmi Jumalan sanaa yöt päivät, raviten omaa henkeään ja sieluun taivaan rieskalla ja jopa omaa ruumistaan. Esikoiset eivät pahemmin Jumalan sanaa lue ja tutki, riittäää että saarnajat hoitavat sen puolen niin ei jouduta eksyksiin tässä kristillisyydessä omien ajatusten kanssa.

Toiseksi, esikoiset voivat ymmärtää kyllä sen, että tämän marttyyrin elämään kuului ruumiin kurittaminen ja hengen voitto ruumiin yli. Tämä on ihanne tässä kristillisyydessä, että Jumalan armon voimalla ja Hengen voimalla voitetaan lihalliset himot ja halut, maailman viekoitteleva kutsu ja koreuden helmasynti ja eletään puhtaasti kuten Jumalan lapselle sopii. Eikö niin?

Tästä löytyy Uudesta testamentista selkeää kehoitusta ja näin myös tässä kohdassa Eusebiuksen "ihmisen ylistys" on aivan raamatullista.
Niin kuolettakaat sentähden teidän jäsenenne, jotka maan päällä ovat, huoruus, saastaisuus, häpiällinen himo, rietas halaus ja ahneus, joka on epäjumalan palvelus,
Joidenka tähden Jumalan viha epäuskoisten lasten päälle tulee;
Joissa tekin muinen vaelsitte, kuin te niissä elitte.
Kol 3:5-7.
Eusebius ei missään kohtaa mainitse Uuden testamentin kirjojen nimiä kuten Matteuksen evankeliumi tai Paavalin kirje kolossalaisille. Mutta Jumalan sana oli tuon ajan kristityille hyvin tuttu, ja se otettiin mukaan ilman viittauksia.

Tämä käytäntö ei ole esikoisille vieras. Aikoinaan selvittelin Joonas Purnun kirjettä ja laskin sieltä taustalta paistavia Raamatun jakeita, joita oli useita kymmeniä, vaikkei hän missään viitannut niihin suoraan luvuin ja jakein.

Tästä syystä on mielestäni mahdollista, että kuvatessaan, kuinka pyhä marttyyri Procopius "kuoletti ruumistaan" taustalla on juuri tuo apostoli Paavalin opetus Kolossalaiskirjeessä. Toki muitakin mahdollisuuksia on, mutta tämä kohta sopii hyvin sekä häneen että esikoisen kilvoitukseen tässä ajassa.

Pyhän marttyyrin Procopiuksen muisto
Kristuksen kirkko muistaa pyhän marttyyri Procopius Skytopolilaisen (Beth Sheanin kreikkalainen nimi) ja hänen kuolinpäivänään pidetään heinäkuun 7, 303. Sekä idän että lännen kirkot muistavat häntä liturgioissaan.

Keisari Zeno rakensi Caesarea maritima kaupunkiin vuonna 484 kirkon, joka nimettiin hänen mukaansa. Beth Sheanissa (Skytopolis) hänen nimellään oli kappeli.

Myöhemmin pyhän Procopiuksen muistoa tahrasi suuri määrä legendaarisia tarinoita, jotka voit nakata roskakoriin. Pysy Eusebiuksen kuivassa ja yksinkertaisessa Jumalan miehen elämän ja kuoleman kuvauksessa ja otetaan hänen vaelluksestaan esimerkkiä omalle vaelluksellemme, kuten Martti Luther neuvoo tekemään kaikkin pyhien kohdalla. Ketään heistä Jumalan rinnalla palvomatta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti