sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Kristityt ja seksi, ummehtunutta vai raikasta?

Kristus on Vapahtaja, Hän vapauttaa. Sanotaan, että totuus tekee vapaaksi, mutta etenkin Totuus tekee vapaaksi.

seksuaaliset patoutumat, estot, sydämen pohjaan piiloon painetut vietit voivat todella johtaa aggressiiviseen omien halujen tuomitsemiseen toisessa, kuten s24 nimimerkki 2012 sanoo.

kristityn vapaus ei ole lihan vapautta - sanotaan, että alkukirkossa uskovat jakoivat kaiken keskenään - paitsi vaimonsa.

mutta tunkkainen, syyllistynyt, jatkuva pahaolo, jatkuva kamppailu seksuaalisten mielikuvien kanssa, kuin taivaalla mustana oleva pilvi, jonka reunalla Isä Jumala odottaa milloin saisi salamalla iskeä viettien sisäisesti kiusaamaa ihmistä.

tervetuloa Lutherin kanssa hänen luostari-aikaansa, jolloin hän ei vain kerran viikossa seuroissa, vaan päivittäin henkilökohtaisen sielunhoitajansa kanssa tunnusti syntinsä ja anoi ja anoi apua Kristus-tuomarilta, että pääsisi vapaaksi.

lopulta hän alkoi vihata Kristusta, aivan neuroottinen tilanne.

kyse ei ole vain homoseksuaalisuudesta, vaan myös aivan tavallisesta seksuaalisuudesta, jota syyllistetään seuroissa saarnaajien toimesta.

heillä on se etuasema, että miehet ja naiset tunnustavat heille syntejään, ja niistäkös löytyy sitten tehokas seuraavan saarnan teema niin että pönttöjono pitkäksi käy, sana osui.

tämä on sielunhoitajan vastuun pettämistä vaikka salassa kuultua ripitettyä ei mittenkään paljastettasikaan

Kristus on Vapahtaja. Hänen lähellään on syntisen hyvä olla, sinne he hakeutuivat Jeesuksen lihassa olon päivinä

esikoisten seuroihin hakeutuvat enempi oikealla tavalla syntiset, jotka tietävät siksi olevansa muita pyhempiä, eikö totta?

ei suinkaan kaikki homoseksuaalisuudesta nuhtelu ole ihmisen omaa homofobiaa tyyliin "olemme kaikki hieman homoja", jotan kun hakkaan tuota niin se auttaa itseäni pysymään heteron tiellä.

mutta siellä, missä asiat nousevat oman sydämen likakaivoista ja selvittämättömistä lapsuudesta asti tapahtuneista asioista, ilmapiiri on tunkkainen ja iloton, kristityn vapaus puuttuu.

2 kommenttia:

  1. " ... sydämen likakaivoista ja selvittämättömistä lapsuudesta asti tapahtuneista asioista ..."
    " ...tavallisesta seksuaalisuudesta, josta syytetään ..."

    Ylläolevassa kannanotossa jää epäselväksi millaisiin seksuaalisuuden ilmaisuihin tai tekoihin konkreettisesti viitataan. Mitä kirjoittaja (tai toisaalta saarnaajat) pitävät likaisena ja mitä tavallisena, normaalina? Naisten kaunistelua? Pelkästään homoseksuaalisuutta ja pedofiliaa? Itsetyydytystä ja siihen mahdollisesti liittyviä fantasioita? Ostettuja seksipalveluja ja seksiorjuutta? Raiskauksia? Sadismia tai masokismia? Promiskuiteettia? Aviollista uskottomuutta? Jotain muuta?

    Lukijoille, jotka nimenomaan haluavat mustamaalata kuudennesta käskystä kiinnipitäviä kristittyjä, jätetään suhteettoman paljon mielikuvitustilaa. Lähtee kaikenkarvaisia huhuja liikkeelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lauseet jättävät todella paljon sanomatta ja ovat siten epäonnistuneita. Akseli ei näkökulmastani ole erilaisten seksuaalisten intohimojen tai edes pakkomielteiden kaltaisten seikkojen luettelo, vaan nimenomaan ihmisen sisäinen ilmapiiri.
      Kristus vapauttaa sillä tavoin, että "sydämen likakaivot" avataan, vaikka siellä olisi mitä - fyysistä ihastumista omaan äitiin tai isään, seksuaalista murhanhimoa, erotomaniaa, tai aiheetonta syyllisyyttä.
      Valo paljastaa, veri puhdistaa, vaikka kristitty voi ehkä kaksi tai kolemkin kertaa pyytää vapautusta saatanan rusikoivasta enkelistä Paavalin tavoin - mikä se hänellä sitten olikin.
      "Minun armossani on sinulle kyllin" eli Tuomenoksan "näin syntisenä Herra mun täytyy vaeltaa". Henki on vahva, mutta liha on heikko. Esikoiset kutsuvat tällaista puhetta "lihan vapaudeksi" eivätkä näe armon todellisuutta siellä, missä synti ei lopu, vaikka teoriassa piti tehdä parannus. Ensi viikolla taas pönttöjonoon...

      Kristus vapauttaa, mutta kristillisyys ei välttämättä vapauta, asioita pidetään suljettujen ovien takana, luukkuja ruostuneissa lukoissa, mennyttä elämää paetaan neuroosien rajoille, kaikki puhe seksistä saa tunkkaisen ja likaisen tunnun.

      pyhille kaikki on pyhää, myös sado-masokismi, saastaisille kaikki on saastaista, myös miehen ja naisen välinen uskollinen rakkauselämä.

      koetin laajentaa - vapaa, vanki, puhdas, saastainen ... hyvin vaikea sanoiksi pukea, jos yksinkertainen ajatus on se Kristuksen kirkossa elävä perinne, että sukupuolineutraali ihminen, joka ei koe mitään seksin ailahduksia, on pyhittynyt kristitty.

      selibaatin jäljet kauhistavat. Kuten Jeesus sanoo, ei se ole jokaiselle tarkoitettu Taivasten valtakunnassa - toisin kuin paavi opettaa papeistaan ja nunnistaan.

      Poista