maanantai 1. joulukuuta 2014

Kristillinen avioliitto - arkkipiispa Leo 28.11. 2014


Suomen kansan Eduskuntaan valitsemat kaksisataa miestä ja naista äänestivät marraskuun 28. 2014 esityksestä avioliiton laajentamiseksi koskemaan myös homoseksuaalisia parisuhteita.

Samana päivänä julkaistiin Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leon haastattelu otsikolla "Kirkon avioliitto ei muutu".  Kannattaa lukea koko teksti, josta käy ilmi ortodoksisen kirkon näkemys maallisen valtiovallan asemasta ja merkityksestä avioliiton määrittelyssä ja solmimisessa.

Kommentoin ohessa joitain arkkipiispan haastattelussa kirkkonsa antamalla arvovallalla esiin tuomia ajatuksia ja muistutan mieliimme vertailua varten arkkipiispa Kari Mäkisen arvion Eduskunnan päätöksen käytännön seurauksista jatkossa.


Avioliittokäsitys
"Ortodoksinen avioliittokäsitys ei perustu sukupuolineutraaliuteen vaan juutalaisuudesta omaksuttuun käsitykseen elämän jatkamisesta miehelle ja naiselle annettuna mahdollisuutena ja velvollisuutena. Ortodoksinen vihkitoimitus on sisällöltään hedelmällisyyttä korostava miehen ja naisen välisen liiton kruunaaminen. Se on myös ortodoksisen kirkon avioliittotoimituksesta käyttämä termi. Sakramentaalinen avioliitto on ortodoksiselle kirkolle vain tätä,"

Kommentti
Pidän erityisen merkittävänä juutalaisen avioliittokäsityksen nostamista rohkeasti esiin. "Vain tätä" rajaa määrittelystä pois paljon sellaista, minkä avioliittoon kulttuurissamme yhdistämme ja joka aiheuttaa käsitteellistä sekaannusta. Juutalainen näkemys perustuu Israelin Jumalan käskyyn koko luomalleen ihmiskunnalle "lisääntykää ja täyttäkää maa."  (1 Ms. 1:22) Etenkin ortodoksijuutalainen perinne korostaa tänään yksiselitteisesti hedelmällisyyttä, suvun jatkamista, Auschwitzin tuhkasta nousevalle kansalle ja heidän perheissään on paljon lapsia.

Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumeissa avioero-keskustelussa (Matt. 19:6) ilmaisema näkemys avioliitosta on aidosti juutalainen, raamatullinen. Apostoli Paavali tuo tälle perustalle mukaan olennaisen asian, luterilaisessa kirkollisessa vihkimisessä niin korostetun; "suurin niistä on rakkaus" (1 Kor. 13).


Valtiollinen ja kirkkollinen avioliitto 
"Vaikka kirkko pitää kiinni omasta avioliittokäsityksestään, se ei kiellä poliittisen vallankäytön legitimiteettiä. Tasa-arvon keskeinen mittari on luottamus siihen, että poliittinen ja uskonnollinen vaikuttaminen tapahtuvat omilla foorumeillaan. Tästä syystä kirkko ei lähtökohtaisesti vastusta sopimuksia, joita solmitaan muidenkin kuin kirkossa vihittyjen välille"

Kommentti
Etenkin Moskovan patriarkan alainen ortodoksikirkko on lähes sadan vuoden ajan elänyt tilanteessa, jossa valtiovalta yksiselitteisesti määrittää avioliiton merkityksen ja toimittaa laillisen vihkimyksen puhtaasti sekulaarissa ympäristössä. Suomalaiset ortodoksit ovat Konstantinopolin patriarkan alaisuudessa, mutta etenkin Karjalassa he ovat eläneet todeksi neuvostoliittolaisen kommunistisen avioliittokäsityksen ja käytännön.

Valtion ja kirkon erilaiset näkemykset avioliitosta ovat näin Skandinavian, Balttian maiden ja Venäjän ortodokseille paljon selkeämpi asia kuin Ruotsin kuninkaan alkuaankin valtionkirkoksi perustaman evankelis-luterilaisen kirkon jäsenille. 


Yhteiskunnallinen avioliiton määrittely
"Kysymys on siitä, että yhteiskunta määrittää avioliiton ja kirkon tehtäväksi jäisi vain sen siunaaminen." 

Kommentti
Todellakin, Suomen ev.lut. kansankirkosta on tullut aikojen muuttuessa todellinen kansankirkko, jossa demokraattisesti äänestetään seurakuntatasolta hiippakuntaan, kirkolliskokoukseen ja aina Eduskuntaan asti, mitä Jumala tahtoo! Laille kuuliaista ja sääntöihin tottunutta kansaa kun olemme.


Erilaiset arvot
"Laillinen ja kirkollinen avioliitto ovat ortodoksisesta näkökulmasta kaksi eri asiaa. Kirkollinen avioliitto on heteroseksuaalinen, elinikäistä uskollisuutta ja toinen toisesta huolenpitoa korostava. Niin kutsutussa tasa-arvoisessa avioliittokäsityksessä nämä arvot eivät liene ensisijaisia."

Kommentti
Rohkenen olla eri mieltä edustettujen arvojen suhteen.

Eikö uudistettavan lainsäädännön tarkoitus nimenomaan ole korostaa toinen toisesta huolenpitoa ja elinikäistä uskollisuutta myös homoseksuaalisissa suhteissa ja sateenkaariperheessä? Tässä oikeudellisessa perusturvassa lienee pähkinän ydin, ja kansanedustajien joukosta enemmistö tahtoi tämän suojan antaa tasa-arvoisuuden nimissä. 

Perinteisestihän homosuhteet ovat olleet kaapissa piilossa, yhteiskunnan tuomitsemat, huhujen kiertäessä kylällä joistain ilmeisesti toisistaan pitävistä mies- tai naispareista. Irtosuhteet ovat olleet monelle ainoa mahdollisuus ja liikkuminen niitä etsittäessä heteroseksuaalisten parissa ollut joskus tuhoisaa ja ihmisille vaarallistakin lainsuojatonta touhua. 


Käytännön seurauksia
"Jos lakialoite tasa-arvoisesta avioliitosta Suomessa joskus hyväksytään, merkitsee se ortodoksisen kirkon kannalta sitä, että avioliitto ja kirkollinen vihkiminen erotetaan toisistaan. Avioliitot solmitaan maallisen lain mukaan maistraateissa. Kirkko tarjoaa kirkollisen vihkimisen sitä haluaville heteropareille."

Kommentti
Tällainenhan tilanne on ollut tietääkseni Lutherin ajoista alkaen Saksan evankelisissa maakirkoissa - avioliitto vihitään maistraatissa ja se on valtion kannalta juridinen avioliitto oikeuksineen ja velvotteineen. Kirkollinen vihkimys on avioliiton solmineen pariskunnan oma ratkaisu, eikä vaikuta heidän asemaansa Saksan kansalaisina.

Arkkipiispa Leo ennakoi tässä, että siviilivihkimys tullee pakolliseksi myös Suomessa. Kristillisten kirkkojen aseman muuttuessa avioliiton juridisessa puolesssa, ortodoksinen kirkko tulee pitämään kiinni omasta avioliittokäsityksestään. Perheen kristillisen elämän, lasten kastamisen, konfirmaation, avioliiton, ehtoollisen, hautaamisenkin kannalta ratkaiseva on miehen ja naisen saama kirkollinen vihkimys, joka ymmärretään sakramentiksi. Kirkon elämän kannalta juridisesti vaaditulla siviilivihkimyksellä ei ole merkitystä.

Arkkipiispa Kari Mäkisen näkemkys käytännön seurauksista
Arkkipiispa Kari Mäkinen on esittänyt Facebook sivustolla toisenlaisen näkemyksen kuin arkkipiispa Leo.  Sen mukaan ev.lut. kirkko ei ole lyönyt lukkoon näkemystään, vaan tulevaisuudssa on olemassa kolme vaihtoehtoa

  1. kirkon vihkioikeus pysyy ennallaan niin, että heteroparit voidaan vihkiä kirkollisin menoin mutta homopareja ei. "Tällöin avioliiton käsite ja sisältö ovat kirkollisessa vihkimisessä ja yhteiskunnan lainsäädännössä erilaiset."
  2. Kirkko voi luopua vihkioikeudestaan, mutta voisi siunata maistraatissa solmitun avioliiton. Tällöin on ratkaistava, siunataanko myös homoliitot.
  3. Kirkko voi säilyttää vihkioikeutensa ja laajentaisi käsitystään avioliitosta käsittämään myös samaa sukupuolta olevien suhteen.
Kommentti
Arkkippispa Mäkisen kuvaama ensimmäinen vaihtoehto on Suomen ortodoksisen kirkon linja. Toinen vaihtoehto siirtää vastuun homoparien siunaamisesta tai siunauksen kieltämisestä viranhoitajille, ja painostus puolin ja toisin on varmasti oleva melkoinen. Kolmas vaihtoehto vaikuttaa minusta nykyisen kirkon johdon kannalta todennäköisimmältä ja realistisimmalta tulevaisuudenkuvalta. Kirkko tulee tarkistamaan avioliittoteologiaansa ja sen perusteita, niin että kansan lainsäädännössä ilmaisema tahto tulee huomioitua.


Ortodoksisen kirkon toivomus Suomessa
"Ortodoksinen kirkko haluaa korostaa, että 1. maaliskuuta 2002 voimaan astunut parisuhdelaki täyttää edelleen hyvin tasa-arvon periaatteet. Avioliitto olisi säilytettävä vain miehen ja naisen välisen perhesuhteen ilmaisuna."

Kommentti
Arkkipiispa Leon haastattelu julkaistiin perjantaina 28.11.jolloin Eduskunta pitkän keskustelun jälkeen hyväksyi lakialoitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista äänin 102 - 92 kuuden kansanedustajan jättäessä äänestämättä. Suomi on näin 12. valtio maailmassa, jossa tällainen lainsäädäntö astuu voimaan.

9 kommenttia:

  1. "Eikö uudistettavan lainsäädännön tarkoitus nimenomaan ole korostaa toinen toisesta huolenpitoa ja elinikäistä uskollisuutta myös homoseksuaalisissa suhteissa ja sateenkaariperheessä? Tässä oikeudellisessa perusturvassa lienee pähkinän ydin, ja kansanedustajien joukosta enemmistö tahtoi tämän suojan antaa tasa-arvoisuuden nimissä."

    Ei ole kyllä noin. Lakimuutoksessa ei sanota sanaakaan huolenpidosta eikä elinikäisyydestä, eikä se tuo enempää oikeudellista perusturvaa esim. rekisteröityihin parisuhteisiin verrattuna. Edes nykyisten-avioliittojen kohdalla ei nykyinen yhteiskunnallinen lainsäädäntö mitenkään korosta huolenpitoasioita tai edes säädä mitään elinikäisyydestä, vaan viime vuosina jopa avioliitossa elävät on alettu esim. yhteiskunnallisten tukien kannalta nähdä lainsäädännössä entistä enemmän erillistalouksina aikuistensa osalta. Aiemmin aviopari tarkoitta samalla yhtä taloutta, nyt on lainsäädännössä sekin asia jo yhteiskunnallisessa avioliitossa osin toisin. Nykyinen yhteiskunnallinen avioliitto säätää avioliiton kestosta vain puolen vuoden eroamisharkinta-ajan, eikä nykyinen yhteiskunnallinen avioliittolainsäädäntö kiellä esim. avioliiton ulkopuolisia suhteita avioliiton aikana, aviopuolison pettämistä tai muuta vastaavaakaan. Aiemmin oli toisin. Elinikäisyydestäkään nykyinen avioliittolaki ei puhu enää yhtään mitään, eikä aseta elinikäisyyttä edes ihanteeksi, saati määritä sitä jotenkin avioliiton piirteeksi.

    Myös nykyinen yhteiskunnallinen avioliitto on eriytynyt kristillisestä avioliitosta aika tavalla, mutta ei vielä ihan niin paljoa kuin uusi esitys.

    Samuli Siikavirta kirjoittaa aika osuvasti, kuvatessaan nykyistä yhteiskunnallista avioliittoa:

    "Aikamme ihmiset eivät enää pidä avioliittoa elinikäisenä saati pyhänä liittona, jossa tärkeintä on tahto rakentaa perhettä yhdessä ja (mikäli mahdollista) kasvattaa tulevaa sukupolvea. Avioliitto, jos sellaista ylipäätään halutaan enää solmia, nähdään lähinnä romanttisena ideana satuhäistä ja Hollywood-elokuvien esimerkin mukaisesta ikuisesta onnesta. Tuohon avio-onneen sisältyy kuitenkin se itsestään selvä varaus, että kun rakastumisen tunteet lakkaavat, ei tarvitsekaan enää rakastaa. Sitten saa hakea uutta rakastumisen kohdetta ja tunteiden paloa uudesta suhteesta. Oikeutta siihen pidetään turhan usein tärkeämpänä kuin lasten oikeutta ehjään perheeseen."
    http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/cam-joen_sillalta/1034/miksi_perinteinen_avioliitto_oli_jo_menetetty


    Ps. Eduskunta ei äänestänyt vielä avioliittolaista, vaan vasta lakivaliokunnan mietinnön hyväksymisestä tai hylkäämisestä, toisin kuin osa medioista virheellisesti on uutisoinut. Asia lukee oikein eduskunnan sivuilla. Avioliittolakia koskevat äänestykset (2 kpl) ovat edessä vasta ensi viikolla, mutta niiden tuloksen odotetaan kansanedustajien äänestyskäyttäytmisen osalta olevan samat kuin mietintöäänestyksen.

    VastaaPoista
  2. Oma veikkaukseni muuten on, että koko avioliittolaista luovutaan tulevan 20 vuoden sisällä, ja eduskunta tulee jossain kohtaa tulokseen, ettei tieto siitä, kuka on kenenkin kanssa milläkin tavalla, valtiolle nykyaikana kuulu, kuten sekään, montako osapuolta suhteissa on. Avoliittolaista on käytännössä kehitetty jo avioliittolain sisältöä pitkälti seuraava. Ja todennäköisesti jatkossa jokin sellainen syrjäyttää koko avioliittolain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kuuluu valtiolle siinä mielessä että perheen perustaminen on jollakin tavalla juridisesti säädettävä yhteiskunnassa (verotus, yhteiset lapset, yhteinen tai erillinen omaisuus, perintöasiat ym.).

      En ymmärrä miksi tämä asia on tehty niin monimutkaiseksi.
      Yhteiskunnassa on löydyttävä ihmisoikeuksia ja tilaa kaikille edustivatpa he sitten mitä tahansa uskontoa, elämänkatsomusta, poliittista puoluetta, seksuaalista vähemmistöä tms. Mutta kaikkien kirkkokuntien papeille on myös taattava oikeus omantunnon vapauteen siinä asiassa keitä he katsovat voivansa vihkiä kristilliseen avioliittoon, ilman että maallistunut yhteiskunta ja politiikka siihen sekaantuu painostaen milloin mihinkin.
      Tällainen järjestely edellyttäisi:
      Ainoaksi juridisesti päteväksi perheen perustamistavaksi säädetään siviiliavioliitto kaikille. Tällaisia siviiliavioliiton muotoja sovelletaan käytännössä jo nyt, nimittäin:
      - Perinteinen maistraatissa tapahtuva siviilivihkiminen
      - Avoliitto, mikä on aika vapaasti haluttaessa säädeltävissä juridisesti osapuolten keskinäisellä sopimuksella ja sen alkamispäivämäärä on yhteenmuuttamisen päivämäärä. Avoliitto on periaatteessa jo nyt siviiliavioliitto, koska siinähän yhteenmuuttamisen myötä julkisesti tunnustetaan yhteiselämän vastuullinen aloittaminen yhteisössä ja saadaan lapsiakin (väärin siis kuvata sitä julkiseksi huoruudeksi, kuten joskus kulee).
      - Homo-tai lesboliitto (en tiedä miten Suomessa tällä hetkellä on, mutta Ruotsissa on voimassa jo ns `partnerskap´) mikä voisi olla myös asianomaisten keskinäisellä sopimuksella vapaasti muotoiltavissa.
      Jos tällaisiin siviiliavioliittoihin sitoutuneet sen lisäksi haluavat määritellä suhteensa kristilliseksi avioliitoksi niin he voivat oman vakaumuksensa pohjalta etsiä papin joka suostuu heidät vihkimään (tai siunaamaan) kaikkivaltiaan Jumalan ja seurakunnan edessä kirkollisesti.
      Tällainen menettely tietenkin merkitsee käytännössä sitä, että pelkästään kirkollinen vihkimisoikeus ei enää juridisesti ole pätevä - kirkot joutuvat siis luopumaan vihkimisoikeudestaan siinä muodossa kuin aikaisemmin.

      Profaanissa mielessä ei pitäisi olla väliä sillä miten käsite avioliitto halutaan määritellä. Voitaisiin myös puhua vain erilaisista perheen perustamistavoista.
      Kristillisten kirkkojan jäsenet saisivat vapaasti pitää kiinni omastaan ja tarkoittaa sillä vain miehen ja naisen välistä liittoa.

      Poista
    2. Tämä viimeinen lauseesi on arkkipiispa Leon linja - siis että Suomen ortodoksikirkko määrittelee itsenäisesti, mikä on kristillinen avioliitto, eikä tule jatkossakaan vihkimään avioliiton sakramentilla muita kuin miehen ja naisen.
      Arkkipiispa Mäkinen puolestaan toteaa, että tämä linja johtaa valtion ja kirkon väliseen erilaiseen avioliittokäsitykseen, ja että Suomen ev.lut. kirkon viranhoitajat joutuvat silloin ratkaisemaan, siunataanko maistraatissa solmittu samaa sukupuolta olevien avioliitto.

      Poista
    3. Ei siihen mitään juridista pakkoa ole, että valtio säätelee avioliittoa. Joissain maissa avioliitto on yhä juridisesti yksityisoikeudellinen sopimus, jossa valtiolla ei ole roolia. Suomessa avioehtosopimukset ovat yksityisoikeudellisia yhtenä esimerkkinä. Niillä sovitaan mm. Perintöasioista ja joskus myös lapsiin liittyvistä asioista ristiriitatilanteita ennakoiden, ja ohitetaan valtion säätämä lainsäädäntö sovittavissa aiheissa. Ei siihen mitään pakkoa ole, että valtio toimii tuolla tontilla.

      Poista
    4. Mielenkiintoinen tieto, että olisi valtioita joissa avioliitto ei kuulu yhteisen julkisen lainsäädännön piiriin Suomen tavoin, vaan on lain kannalta yksityisoikeudellinen sopimus. Onhan perhe yhteiskunnan perusta. Varmaan voit antaa jonkin esimerkin asian konkretisoimiseksi?

      Poista
    5. Kirjoittaessani mielessäni olivat lähinnä jotkin alueet aasiassa ja afrikassa, joissa ei valtion papereita tavata kauheasti kirjoitella avioliitoista, vaan kyse on yhteisössä tunnustettavasta asiasta. En tiedä, mitä näiden maiden lait sanovat, mutta käytäntö voi olla se, että valtio ei ole avioliittojen kannalta missään roolissa. Tai että valtion rooli on vain säätää, että asiassa toimitaan sharia-lain mukaan, jolloin kyse on juridisesti katsottuna vähän vastaavasta asiasta kuin kanonisen lain käytöstä kristillisellä puolella. Eli käytännössä mennään uskonnollisten instituutioiden sopimusmallien mukaan, jolloin esim. avioliittosopimusten sisällötkin määrittyvät sitä kautta, eikä niinkään valtion lainsäädännön.

      Länsimaissa tilanne on vähän erilainen. Tosin esim. Kanadassa, Australiassa ja joissain muissakin maissa muistaakseni avioliitoista säädellään alueellisesti provinsseissa, ei niinkään valtiotasolla. Joissain maissa on myös säädetty, että avioliitto voidaan solmia ilman, että valtio toimii solmimisasiassa millään tavalla, tai että avioliitot voi saada voimaan jopa ilman, että avioliittoon vihitään kirkossa tai siviiliversionakaan. Avioliittoteema on melkoinen viidakko käytännön järjestelyiden osalta. Avioliitot ovat paljon vanhempi asia kuin nykyiset valtiomuodot, joten avioliitttoja on osattu solmia ilman valtioitakin. Aiheeesta on todettu mm. näin:

      "Marriage predates government. Marriage scholar Lawrence Stone has noted that in the Middle Ages it was “treated as a private contract between two families . . . For those without property, it was a private contract between two individuals enforced by the community sense of what was right.” Indeed, marriage wasn’t even regulated by law in Britain until the Marriage Acts of 1754 and 1835. Common-law unions in early America were long recognized before each state imposed a one-size-fits-all set of marriage laws."

      http://www.nationalreview.com/articles/344258/why-not-separate-marriage-and-state-john-fund

      Poista
  3. Ensimmäinen valtiollinen laki avioliittoasioista taisi Euroopassa tulla 1700-luvulla. Ajatus siitä, että valtio olisi avioliittoasioissa jonkinlainen säätelijä on ollut olemassa aika lyhyen aikaa. Avioliitto on ollut kirkkojen ja muiden yhteisöjen ylläpitämä instituutio. Edelleenkään kaikkialla maailmassa valtiolla ei ole avioliitoissa mitään roolia, eikä avioliittoja rekisteröidä valtion papereihin mitenkään.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista ja asiavirheiden korjauksesta!

    VastaaPoista