keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Saarnaajan vastuu

Nyt alkaa sieltä täältä epäsuorasti kuulua eräiden suomalaisten saarnaajien pohdintaa, jos tässä kristillisyydessä otetaan sakramentit omiin käsiin, jätän tämän tehtäväni ja poistun sivulle kaikessa hiljaisuudessa.

Pohdiskelua vain, eihän kukaan ole tällaista julkisesti sanonut.

Mielestäni tämä on palkkapaimenen ajatus, joka pakenee suden lähestyessä.

Ainoa reilu hyvän paimenen tie on kantaa saarnaajan vastuu uskotusta laumasta, pienestä tai suuresta, ja julkisesti sanoutua irti sakramenttihankkeesta. Niin että lauma tietää, minkä asian takana mies seisoo.

Ne saarnaajat, jotka Lapin neuvon allekirjoittavat, tekevät niin julkisesti lähetyskirjeessä ja puheissaan asiaa miehekkäästi puolustavat ja ajavat.

Tämä on ainoa tie saarnaajalle, joka vastustaa hanketta. Avaa suusi ja puhu niin selkeästi, että Kajaaniin asti kuuluu.

3 kommenttia:

  1. Ev. lut. kirkko sitten hajosi viikonvaihteessa. Arkkipiispa menetti mandaattinsa lukuisten seurakuntalaisten silmissä. Kirkolliskokousedustajat puhuvat nyt siitä, pitäisikö henkilöseurakunnat mahdollistaa, jotta kirkosta eroamisen sijaan kukin voisi eroamisen sijaan liittyä sellaiseen seurakuntaan, joka vastaa sitä opetusta ja toimintaa, mitä kukin haluaa tukea. Tällöin kirkko käytännössä sisällöllisesti hajoaisi. Mutta ilmeisesti sisällöllinen hajoaminen käytännössä on jo tapahtunut, kun arkkipiispa ilmoitti eroavansa kirkossa yhdessä sovitusta opetuksesta avioliittoasiassa ja ajavansa jatkossa eduskunnan edustamaa kantaa kirkkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, joka edustaa varmasti monen kristityn syvää huolta kansamme hengellisestä tilasta ja "kansankirkon" muuttumisesta todelliseksi kansankirkoksi, jossa porukalla päätetään, mitä Jumala tahtoo.

      Esikoisten vanhinten tyyliin "Pyhä Henki ja me olemme päättäneet".

      Poista
  2. Tai sitten vain "Me olemme päättäneet"

    VastaaPoista