keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Wihollisen ulkoistaminen ja itsensä tunteminen

"Hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat"
2 Kor 2:11

"Herätysliike" sana viittaa heräämiseen ja valvomiseen. Herramme Jeesus puhuukin evankeliumeissa paljon valvomisesta.

Tehokas nukutuslääke on pullossa, jonka etiketissä lukee "ulkoistaminen". Wihollinen ahkerasti jakaa tätä lääkettä eri puolilla kristikuntaa.

Ulkoistaminen tarkoittaa sitä, että piskuinen lauma näkee wihollisen riehumassa Siionin muurien ulkopuolella, pimentyvässä maailmassa, sen himoissa ja haluissa ja uskoa repivissä puheissa ja omaatuntoa paaduttavissa asioissa. Pianhan siellä hiipuva usko sammuu ja rakkaus kylmenee.

Ulkoistamiseen kuuluu olennaisesti se, että Siionin muurien sisällä on turvallista. Riittää, kun ollaan kuuliaisia vanhinten neuvoille ja kuullaan ahkerasti Jumalan Sanaa ja pysytellään omien seurassa, suljetaan silmät, suu ja korvat ulkoistetulta pahalta.

Wihollisen tarjoama ulkoistaminen tekee herätysliikkeestä perineliikkeen, jossa kuorsataan syvää henegllistä unta ja luotetaan. että isien ja äitien hengellinen perintö riittää, näin on ennenkin perille päästy, ja luottamus pelastavaan laivaan tässä kristillisyydessä on vuoren luja. Suruna on, etteivät tätä arvokasta perinnettä lapset ja nuoret osaa arvostaa ja rientävät siellä ulkona, missä tuulee ja on kylmä ja wihollinen vaanii.

Herätys on monen yhteisön ja yksilön kohdalla alkanut siitä, kun havahdutaan näkemään että "hyvänen aika, eihän se vaarallinen wihollinen olekaan jäänyt Siionin muurien taakse vaan on aivan täällä rukoushuoneen keskellä seurojen aikaan ja aivan lähellä minua ja sydäntäni, en vain ole sitä tunnistanut".

Wihollinen näet murtautuu kotiin kuin kotiin, sydämeen kuin sydämeen, sielläkin missä Pyhä Henki on asuvainen ja läsnä. Näin on Jumala sallinut ja hänelle tehtäväksi antanut.


Itsensä tunteminen
"Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee."
Jaakob 4:7

Niin se teistä pakenee... ei sieltä ulkoistetusta pahasta pimeästä maailmasta, vaan meistä itsestämme.

Itsensä tunteminen merkitsee myös valvomista ja tarkkuutta sisäistä omaa ääntä kuullessa. Wihollinen näet osaa livahtaa ajatuksiimme alta aikayksikön ja matkia omaa ääntämme taitavasti. Niin lähellä hän on!

Tämä ei tarkoita oman lihamme kiusauksia, hinkua juoda oluet saunan päälle tai vilkaista seksisivuja netissä ja muuta sellaista tuttua, saati viinan himoa.

Tämä tarkoittaa ajatusmaailman taistelukenttää, jossa kristitty kuulee hyvin selvää neuvoa ja ohjetta ja ilmoitusta, joka vaikuttaa niin kovin tutulta - oma ääneni tai jopa Hengen puhetta. Kun tällainen keskustelu on päällä, wihollinen kykenee salaa istuttamaan aivan kauheita valeita mieleemme ja toisaalta saamaan meidät surullisiksi, miten tämmöiset ajatukset mieleen nousevat.

Tämä tapahtuu hyvin nopeasti ja keskellä keskustelua on hyvin vaikea erottaa wihollisen ääntä. Etenkin jos se kuuluu saarnaajan julistuksessa tai rakkaan ystävän kehotusten kautta, kuten Pietarin suojellessa Jeesusta Jerusalemin tulevista huolista.

Jälkeenpäin huomaamme sitten, miten wihollisen ääni, vaikka se oli niin tuttu, oli kuitenkin piirun verran vinossa meidän omasta aidosta ajattelustamme. Miten mieleen nousi kielteisiä ja pahoja ajatuksia lähimmäisestä, itsekkäitä neuvoja "mitä sinä nyt noin itseäsi uhraisit" ja muutenkin tuttua sielunvihollisen kamaa. Jälkeenpäin.

Ratkaisevaa on, mitä teemme kun taistelua käydään ihan omassa syhdämessämme. Kiiruhdammeko noudattamaan wihollisen neuvoja, vai saammeko avun Hyvältä Paimenelta, niin että pystymme vastustamaan Tuhattaituria ja se meitä pakenee?

Kun luit tätä avausta, kuulitko sinä sisäisiä ääniä? Vai olitko jo valmiiksi ulkoistanut Siionin muurien ulkopuolella huutelevan lumiukon höpötyksineen!



Ja hän rupesi heitä opettamaan, että Ihmisen Pojan pitää paljo kärsimän, ja hyljättämän vanhimmilta ja ylimmäisiltä papeilta ja kirjanoppineilta, ja tapettaman, ja kolmantena päivänä ylösnouseman.
Ja hän puhui sen puheen julki rohkiasti. Ja Pietari otti hänen tykönsä, rupesi häntä nuhtelemaan.
Mutta hän käänsi itsensä ja katsoi opetuslastensa puoleen, nuhteli Pietaria, sanoen: mene pois minun tyköäni, saatana; sillä et sinä ymmärrä niitä, mitkä Jumalan ovat, vaan niitä, mitkä ihmisten ovat.
Markus 8:31-33 Biblia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti