tiistai 22. heinäkuuta 2014

Pyhä Augustinus ja donatolaisuus (1)

Berbereihin kuuluva Karthagon piispa Donatus Magnus (k.355) oli kutsuttu virkaan 313 vaihtoehdoksi Pohjois-Afrikan primaatiksi ja Karthagon piispaksi valitulle Caecilianille, jonka tiedettiin luovuttaneen viranomaisille kirkon pyhiä Kirjoituksia poltettavaksi.

Piispana Donatus kastoi Rooman vainoissa luopuneita pappeja uudelleen kirkon palveluun vuonna 313. Hän joutui tästä paavi Militiadeksen (.k 314) arvostelun kohteeksi - sekä sai samalla ensimmäisen säilyneen mainintansa kirkon historiassa. Hänen oma kirjeenvaihtonsa ja kirjoituksensa ovat näet tyystin tuhoutuneet.

Donatuksesta tuli ensin Karthagon ja sitten koko pohjois-Afrikan tiukan linjan kristittyjen johtaja. He pitivät ryhmäänsä todellisena katolisena kirkkona, ja ainoana kirkkona, jossa oli oikeat sakramentit.

Keisari Konstantinus Suuren (272-332) ensimmäineksi koollekutsuma Arlesin synodi pidettiin vuonna 314 ja sen aiheena oli donatolaisuus. donatus itsensä tuomittiin karkoitettavaksi maasta ja hereetikkojen uudelleenkastaminen kiellettiin. Luopiopapit määrättiin erotettavaksi virastaan, mutta heidän suorittamansa kirkolliset toimitukset säilyivät pätevinä. (wikipedia).

donatuksen jälkeen hänen aikanaan profiloitunut tiukkapipoisten ryhmä erkani yhä selvemmin katolisesta kirkosta muodostaen lopulta donatolaisten skismaattisen kirkon. Marttyyriudella oli siellä niin korkea arvo, että jotkut hyppäsivät kalliolta pääedellå maahan saadakseen marttyyrikruunun. (Libyassa on yhä säilynyt paikkoja, joissa jyrkänteen juurella olevaan kiveen kirjoitetun "marttyyrin" nimi on yhä luettavissa.) donatolainen kirkko tuhoutui 600-luvulla islamin saapumiseen ja suuri osa pohjois-Afrikan berbereistä ja muusta väestöstä kääntyi lyhyen ajan kuluessa muslimeiksi.

Voi hyvinkin olla, että kääntymiseen vaikutti toisaalta vihatun katolisen kirkon donatolaisuuden painostaminen ja vainokin mutta toisaalta islamin tarjoama todellinen tie marttyyriuteen. Berberisotilaat olivat Iberian niemimaan valloituksessa mukana ja varmaan aivan pelottomia, sillä nyt kuolema uskon tähden oli kunniakas ja tarkoituksellinen.


Augustinukselta säilyneitä kirjoituksia ja Cirton vastineet
Jo ennen valintaansa Hippon piispaksi 395 Augustinus osallistui teologisiin keskusteluihin Donatus Magnuksen opetuksista. Piispana Augustinus kirjoitti

  • Contra partem Donati  - teksti kadonnut.396 AD
  • Contra epistulam Parmeniani - Karthagon piispa Parmeniania vastaan 400 AD
  • De baptismo contra Donatistas - donatolaisten kasteopetuksesta 400 AD


donatolainen piispa Cirta kirjoitti kaksi vastinetta Augustinukselle

  • Contra epistulam Petiliani - Petilianuksen kirjettä vastaan 401
  • Epistula ad catholicos de unitate ecclesioe - Kirje katolisille kirkon ykseydestä 402


Keisari Honorius
Keisari Honorius (384-423) oli luonteeltaan heikko ja ailahteleva ja kokemattomana helppo ohjailtava Rooman paaveille. Hän asetti lakeja niitä donatolaisia vastaan, jotka eivät luopuneet näkemyksistään. Tämä on ensimmäinen kerta, kun valtiovalta tarttui väkivalloin kirkollisiin asioihin - käytäntö, joka herätti jo omana aikanaan paheksuntaa kristittyjen parissa. Uudet lait peruttiin vuonna 409.

Karthagon monista synodeista vuonna 411 pidetty oli käänteentevä donatulaisuuden kannalta ja käynnisti Honoriuksen uudelleen asettamiin entistä ankarampiin rikoslakeihin perustuvan valtiollien vainon heitä vastaan.


Augustinuksen kirjoitukset donatolaisuudesta 405-412
Taistelu donatolaisuutta vastaan oli kuumimmillaan näinä vuosina joilta tunnetaan 21 aiheeseen liittyvää kirjettä sekä kahdeksan muodollista esitystä, joista neljä on säilynyt

  • Contra Cresconium grammaticum  406 AD; 
  • De unico baptismio - Pelianin samannimistä kirjoitusta vastaan 410 tai 411 AD. 
  • Lyhyt Kartagon kokouksen kuvaus  411 AD
  • Liber contra Donatistas post collationem  412 AD.

Lähde Internet Encyclopedia of Philosophy:.Augustine

5 kommenttia:

  1. Donatolaisuudet vastustivat orjuutta ja puolustivat köyhien asemaa. He kritisoivat voimakkaasti sekä suurtilallisia että Rooman valtakunnan virkamiehiä. Keisarin reagointi lähti kai liikkeelle juuri siitä, että donatolaisia pidettiin uhkana keisarikunnalle. Keisari yritti lahjoa donatolaisia jopa rahalla, mutta nämä kieltäytyivät keisarin rahoista, ja katsoivat, että keisari pitäköön rahat, jotka hänelle kuuluvat, ja Jumala saakoon pitää sen, mikä tälle kuuluu. Donatolaiset olivat ilmeisesti tummaihoisia, syntyperäisiä afrikkalaisia. Siitä tuli Pohjois-Afrikkaan aikoinaan kristikunnan enemmistö, joka vaikutti myös koko muuhun kristikuntaan. Valitettavasti donatolaisten omia kirjoituksia ei ole paljoakaan säilynyt, ja koska kriitikot harvoin kuvaavat kritiikin kohdetta ihan oikein, heidän alkuperäinen ajattelunsa on pitkälti tuntematonta.

    Timo Koivisto on muuten kirjoittanut Augistinuksesta, Donatuksesta ja itsestään erinomaisen, suorastaan poikkeuksellisen hyvin kirjoitetun, blogisarjan:
    http://timokoivisto.blogspot.fi/2013/01/augustinus-donatus-ja-mina-osa-i.html
    http://timokoivisto.blogspot.fi/2013/01/augustinus-donatus-ja-mina-osa-ii.html
    http://timokoivisto.blogspot.fi/2013/01/augustinus-donatus-ja-mina-osa-iii.html

    Koivisto on sitä mieltä, että Augustinus väärinkäytti Raamattua donatolaisia vastaan: "Raamatun sanan väärin tulkinta ja väärin käytäntöön soveltaminen ovat mitä ilmeisimpiä."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, jossa tuot esille donatolaisuiden yhteiskunnallisen roolin. Luin Timo Koiviston nettipäiväkirjasta nuo kolme tekstiä, ja ne vastaavat otsikkoa Augustinus, Donatus ja minä. Sillä Koivisto pohtii tapahtumien merkitystä kirkkohistorian myöhemmissä vaiheissa ja nykyaikana.
      Lähteinä hän mainitsee Alister McGrathin kristillisen uskon perusteet 1996 sekä Gunnar Westinin Vapaan kristillisyyden historia 1975.

      Koiviston syytökset ovat rajuja, Augustinus on epäraamatullinen ja toi valtion suomat pakkokeinot eritavoin uskovien kukistamiseksi. Tämä linja varmaan löytyy jo Westinin historiasta.

      Poista
  2. Tulkinnan oikeuteen voinet ottaa kantaa teologian tohtorina?

    täytynee muuten sanoa, että kehuessani blogitekstiä mielessäni ei ollut tuo kritiikki, vaan ihan muut asiat tekstissä. Kritiikkiä koskevan kommentin lisäsin tekstiin vasta juuri ennen kommentin lähettämistä. Augustinuksen toimintaa ja tulkintoja en ole syvemmin itse selvitellyt - vielä, joten niihin en ottanut kehulla kantaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehuille on sijaa, kauniit sivut, mielenkiintoisesti ja selkeästi kirjpitettua tekstiä jota on ilo lukea.
      Timo Koiviston profiilisivu on hauska, aidosti iloinen
      Timo ei myöskään ole työskennellyt alkutekstien ja tilanteiden parissa vaan kuvailee muiden havaintoja ja johtopäätöksiä. Tämä on tietenkin sallittua eikä hän muuta väitäkään.

      Poista
  3. "Donatuksesta tuli ensin Karthagon ja sitten koko pohjois-Afrikan tiukan linjan kristittyjen johtaja. He pitivät ryhmäänsä todellisena katolisena kirkkona, ja ainoana kirkkona, jossa oli oikeat sakramentit."
    Eikö reformaattorit Luther mukaanlukien toimineet samoin? He pitivät paavin johtamaa katolista kirkkoa harhaan menneenä, suorastaan perkeleellisenä. Ja reformaation synnyttämää kirkkoa oikeana Kristuksen kirkkona, jossa evankeliumi puhtaasti saarnataan ja sakramentit oikein jaetaan.
    Voidaanko siis ajatella, että donatolaisuus oli ensimmäinen Kristuksen kirkon reformaatio? Se valtiovallan ja katolisen kirkon yhteitoiminnalla väkipakolla lannistettiin. Samoin olisi kait voinut tapahtua 1500-luvun reformaatiollekin, mutta Jumala ei sitä sallinut.
    Entä tänä päivänä? Miten olisi uuden reformaation tarve?

    VastaaPoista