keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Nyt esikoislestadiolaiset tietävät, mitä Wanha Wihtahousu pelkää

Keskipäivä kaamoksen aikaan pohjois-Norjassa
kuva wikimedia Algkav
Siellä hän istuu Ruotsin Lapin päättäjien neuvostossa pelkäämättä kerran niin väkevää suomalaisten saarnaajien panssarijoukkoa, joka verisen Karitsan ristinlippua kaikessa heikkoudessakin liehutti. Heidät kukistettiin Nilivaaran rynnäkössä, jossa musta pääkallolippu nostettiin esikoislestadialaisuuteen. Jotkut nääntyivät, jotkut haudattiin harmaat hiukset häväistyinä, joku Sanan uskollinen opettaja ajettiin sutena ulos niin, että Kajaaniin asti kuului.

Ei hän suomalaisten saarnaajien sopulilaumaa pelkää, joka tekee, mitä rosvot määräilee.

Monen todistajan suusta esikoiset tietävät varmuudella Juhannuksen 2014 jälkeen, että Kiirunassa näkymättömänä istuva harmaa ukonkäppyrä pelkää Jumalan lasten riemullsta yhteislaulua ja lähetti siksi valheen apostolinsa Isän äänen vaimentamaan.

Wihtahousu pelkää tunturien kaamoksessa köyhien Jumalan lasten yhteistä rukousta, joka voisi hänen valtansa murtaa ja vetää Iisaksoninkin alittaneen pääkallolipun alas tästä Pyhän Hengen aikaansaamasta Pohjolan herätyksestä

Hän, jota ikiajoista syyttäjäksi, S..tanaksi kutsutaan, pelkää totuudellista Jumalan sanan saarnaa ja sen sijaan antaa röyhkeitä ihmisajatuksia kiihottamaan eksytettyjä hengelliseen huoruuteen.

Ennen kaikkea Wanha Wihtahousu pelkää Martti Lutherin puhdistamaa oppia kasteesta ja ehtoollisesta.

Tehokkaasti hän on irroittamut esikoiset kirkon saarnoista ja sakramenteista tavalla, joka olisi saanut rovasti Laestadiuksen niin suunniltaan että Pajalan kirkon katosta olisivat päreet lentäneet kauas kaamoksen yöhön.

Herra armahda, Kristus armahda, Herra armahda tätä piskuista laumaa.

Mutta Jumalan valtakunnassa ei pelätä vanhaa Wihollsta eikä hänen talutusnuorassaan olevia.

Karitsan omat, jotka puhdasta lakia ja evankeliumia kaipaavat, virittävät oman taisteluaulunsa, jota saarnaajat eivät kykyne vaimentamaan. Se kuuluu näin

Herra Jeesus kun täällä vai kanssamme on, emme kauhistu vadtustajaamme!

Yksin Hän, Jumalan ainoa Poika, voi pelastaa esikoisuuden käpertymisen harhaoppseksi lahkoksi.

Tekeekö Hän sen?

Pyytääkö kukaan edes Hänen apuaan, joa yksin on murskannut käärmeen pään!

16 kommenttia:

  1. Mistä juhannuksen 2014 tapahtumasta on kyse? Juttusi on niin epäselvä, että siitä ei ilmene muuta kuin se, että vaikuttaisit syyttävän eräiden esikoislestadiolaisten olevan saatananpalvojia, mikä on aika raju syytös toisia kristittyjä kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitus liittyy esikoisten suureen kesätapahtumaan Lahdessa ja siellä kuultuihin Lapin vanhinten neuvoihin, joissa paikallaolleet ovat ymmärtäneet, että kuorolaulu on pahasta, Raamattu ja rukouspiirit ovat pahasta ja tavoitteena on ottaa kasteen ja ehtoollisen sakramentit omiin käsiin eli erota Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta.

      kyseessä ei suinkaan ole saatananpalvonta, vaan valkeuden enkelinä esiintyvän hengen työstä arvokkaan vanhan Pohjoisen kansan piirissä käydyn herätysliikkeen muuttamiseksi harhaoppiseksi lahkoksi.

      parhaillaan keskustelua käydään Suomi24 forumilla, mutta tämä linkki voi vanhentua nopeasti aiheiden vaihtuessa
      http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3780

      Poista
    2. Aa, tuo perustui siis Suomi24-"uutistoimiston" superluotettaviin reporttereihin, joiden luotettavuutta pidetään yleisesti aika ala-arvoisina. Kuorolaulukommentin luotettavuuden kyseenalaistan. Ehtoollisasia on sen sijaan ihan aito kysymys esikoislestadiolaisuudessa. Norjassa ja Ruotsissahan esikoislestadiolaisuuden piirissä on katsottu, että ehtoollista asettamaan ei tarvita pappia. Sama kysymys on ollut pitkään pohdittavavana Suomessakin.

      Henkilökohtaisesti en ole esikoislestadiolainen, mutta olen sitä mieltä itsekin, ettei ehtoollista asettamaan teologian maisterin suorittanutta pappia tarvita. Sellainen vaatimus on aivan älytön. Ensinnäkään ehtoollinen ei yliopistotutkinnoilla muutu yhtään laadukkaammaksi. Toisekseen, Jeesus ei antanut ehtoollista maistereiden tehtäväksi, vaan antoi sen viettämisen tehtäväksi opetuslapsilleen, joista osa oli käynyt kouluja (tullimies todennäköisesti oli varsin oppinut, samoin Johannes pappissukuisena) ja osa ei (kalastajat).

      Mitä ehtoollisen jakamiseen maallikoiden toimesta tulee, se ei johda eroon evankelis-luterilaisesta kirkosta. Ev. lut. kirkko on itse Kirkollikokouksessaan päättänyt, että sillä ei ole mitään valtaa puuttua maallikoiden jakamiin ehtoollisiin, eikä valtaa erottaa maallikkoja kirkosta, vaikka nämä jakaisivat ehtoollista itse. Näinhän ei ollut aikoinaan, mutta kirkko muutti säännöksiään, ja nykytilanne on se, että maallikkoehtoolliset eivät johda kenenkään eroamiseen evankelisluterilaisesta kirkosta. Suoraan sanottuna en tiedä ev. lut. kirkon edes puuttuneen sanallisesti maallikkoehtoollisiin, vaikka yleisesti tunnetusti niitä ainakin etelä-Suomessa monin paikoin vietetään.

      Poista
  2. Kyseessä ovat ehtoollisen ja kasteen sakramentit, jotka liikkeen ruotsalainen johto haluaisi suomalaisenkin liikkeen ottavan omiin käsiinsä seuraten ruotsalaisten jalanjäljissä.

    Saarnoissa on myös voimakkaasti kielletty kuorolaulu- ja rukouspiiritoiminta omavanhurskaana toimintana.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista pohdintasi maallikkojen hoitamasta ehtoollisesta kirkon sisällä.

    Kyllä puheena on ollut myös kaste. Ei tarvitse sitten Jumalan lasten kuulla sellaista, että kasteessa siirrytään pois Perkeleen valtakunnasta. Tällaista jotkut ovat kuulleet ja pahoittaneet mielensä.

    Lestadiolaisen opetuksen mukaan ehtoollsessa ei anneta syntejä anteeksi, se on Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen muistoateria.

    Rippi on jo kauan sitten otettu saarnaajien hoitoon, koska heissä Pyhä Henki on aduvaisena ja näin heillä ainoastaan ovat todelliset Taivasten valtakunnan avaimet. Kuolleenuskon papin julistama synninpäästö ei ole Jumalan simssä pätevä.

    Kun kaste ja ehtoolloinen otetaan omiin käsiin, Jumalan lapset voivat viettää juhla-ateriaa keskenään eikä joukkoon tunkeudu valtakunnan ulkopuolella olevia, joilla usko on peruukissa ja ehtoollisen jakavat oikein ne, joissa PH on asuvaisena.

    Että näin...

    Perjantaina saamme kuulla, mitä vanhimmat ja Pyhä Henki adiasta tahtovat Jumalan lapsille kertoa. Tämä piskuinen lauma Pohjolassa, jona keskuudessa Hyvän Paimenen ääni vielä apostolisena ja raamatullisena ja Lutherin opssa kuuluu, ainoana tässä pimenneessä maailmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ripin osalta on yleisesti totta Suomessa, että se on otettu maallikoiden hoitoon. Papit eivät ole Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa oikein koskaan sen historian varrella hoitaneet ripin vastaanottotehtävää, vaan se tehtävä on käytännössä aina ollut maallikoiden harteilla. Liekö ollut alunperin jonkinlainen vastareaktio katolisen kirkon toimintaan, jossa yksityisten rippien vastaanotto on erittäin vahvasti ollut nimenomaan hengellisessä virassa olevien tehtävä (yleinen synninpäästö julistetaan messuissa liturgin toimesta, mutta puhun nyt yksityisistä ripeistä). Luterilaisissa kirkoissa ei ole edes osoitettua paikkaa yksityisiä rippejä varten, toisin kuin katolisissa kirkoissa, eikä rippien vastaanottoon soveltuvaa sopivan yksityisluonteista tilaa ole seurakuntien tiloihin luotu juuri missään luterilaisessa seurakunnassa muihinkaan tiloihin: vain harvoissa seurakunnissa on esim. pappien vastaanottohuoneita tms., joihin ripittäytyä haluava voisi tulla ajanvarauksitta esim. messun yhteydessä, ja jossa hän saisi sitten avata mieltään painavia asioita. Omaan ev. lut. seurakuntaani eräänlainen pysyvä ripin vastaanottokäytäntö luotiin pari vuotta sitten. Mutta tässäkin tapauksessa ripin vastaanottajiksi tulivat nimenomaan maallikot, jotka seurakunta valtuutti tehtävään ja joille seurakunta järjesti ensin koulutuksen tehtävään.

      Luterilaisessa kirkossa rippiä ei yleisesti nähdä papiston tehtävänä, vaan niin sanottuun yleiseen pappeuteen, eli kaikille kristityille kuuluvana asiana. Rippi ei luterilaisessa kirkossa nähdä sakramenttina (toisin kuin vanhoissa kirkoissa), jonka toimittamisessa olisi suotavaa olla pappi, vaan asiana, jonka vastaanottaja voi olla kuka tahansa kristitty.

      Poista
    2. Katekismuksessa ripistä todetaan näin:

      "Papille tai toiselle kristitylle voimme ripittäytyä, kun omatunto vaivaa eikä anna rauhaa. Ripin vastaanottaja on sidottu vaikenemaan siitä, mitä henkilökohtaisessa ripissä puhutaan. "

      Eli luterilaisen kannan mukaan kuka tahansa kristitty soveltuu vastaanottamaan ripin ja kuka tahansa ripin vastaanottaja onkin, häntä sitoo vaitiolovelvollisuus ripin asioista.

      Poista
    3. Ehkäpä joskus saat tilaisuuden tutustua lestadiolaisuuteen lähemmin. Synnit julistaa anteeksi kristitty, yleensä saarnaaja, jossa Pyhä Henki on asuvaisena. Vain näin uudestisynnytään Jumalan lapseksi elävään uskoon. Mikään muu tie saada uskoa synnit anteeksi ei ole pätevä.

      Tämähän on lestadiolaisuuden peruskallio, eikä rajoitu vain esikoisiin.

      Ihana evankeliumin valo syttyi pitkän pimeän jälkeen Pohjoisessa maassa, Kiirunan Betlehemissä suljettujen ovien takana. Pyhä Henki herätti apostolisen ajan elävän uskon liekin keskelle luopumuksen ja kafotuksen pimeää yötä.

      Jos et tämän kristillisyyden todistusta ole saanut, kuten arvelen kirjoituksistasi päätellen, olet peladtuksesta osaton kuolleen uskon kantaja.

      Oikein armon käsittäneiden lisäksi taivaassa on miljoonia lapsia kaikkialta maailmasta, jotka ovat kuolleet viattomina. Mihinkään kadottavaan perisyntiin lasten kohdalla lestadiolaisuudessa ei uskota.

      Taivaassa on siis valtavasti väkeä, pakanoiden, hindujen, muslimien, juutalaisten, ateistien viattomia lapsia. Mutta sinä et, ellet hakeudu rukoushuoneelle sanan kuuloon ja saa piston sydämeesi apostolisesta saarnasta ja usko synnit anteeksi, kun sinulle henkilökohtaisesti todistetaan vaikkapa pönttöjonossa.

      Poista
    4. "Ehkäpä joskus saat tilaisuuden tutustua lestadiolaisuuteen lähemmin. Synnit julistaa anteeksi kristitty, yleensä saarnaaja, jossa Pyhä Henki on asuvaisena. Vain näin uudestisynnytään Jumalan lapseksi elävään uskoon. Mikään muu tie saada uskoa synnit anteeksi ei ole pätevä."

      Tunnen useita lestadiolaisia, ja minulle on myös eräiden lestadiolaisten toimesta saarnattu synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä. Esikoislestadiolaisia en tunne, muita lestadiolaisia ihmisiä kylläkin. Syntini olen uskonut anteeksi annetuiksi lestadiolaisten julistamien synninpäästöjen kohdalla aivan samoin kuin muidenkin synninpäästöjen kohdalla.

      Poista
    5. Olet näin saanut todistuksen valtakunnan lapselta, että saat uskoa syntisi anteeksi. Tältä suunnalta asiasi on sitten myös kunnossa, kunhan kyseessä ei ollut uusheräyksen edustaja.

      Kuvaamani opetus ripistä asettaa rippi-isän hengellisyyden kriteeriksi aidosti donatolaiseen tapaan, mutta tämän varmaan tiesitkin jo.

      Poista
    6. Mikko ,mitä minun pitäisi tehdä että varmasti autuaaksi tulisin...

      Poista
    7. Pyhä Henki on painanut sydämeesi todistuksen ja antanut rauhan, että olet Jumalan lapsi ja saat huutaa "Abba, Isä".

      Silti ei ole sellaista asiaa, kuin "tulla varmasti autuaaksi". Opetus "kerran pelastettu, aina pelastettu" ei ole kristillinen.

      Apostoli Paavali on tästä hyvin tietoinen, ja kirjoitti ".. etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hylätyksi." 1 Kor. 9:27

      Valvoa mun, Jeesus, anna
      aina ristis juurella
      ja niin joka päivä kuolla
      synneistäni kaikista.
      Suo myös kuolla maailmasta,
      kuolla itsestänikin,
      että kaiken elämäni
      sinulle vain eläisin.

      virsi 315:1
      Onnia Hellén 1894

      Poista
    8. Sairaanhoitajatar Onnia Hellénin runo Rukoukseni ilmestyi 1894 vapaakirkollisessa Suomen Viikkolehdessä. Se alkoi alun perin näin:

      ”Rakas Jeesus, suo mun olla / Sinun ristis juurella, / Siellä joka päivä kuolla / Synneistäni todella. / Suo mun kuolla maailmasta, / Itsestäni kokonaan, / Että elämäni kaiken / Eläisin ma Sulle vaan.”

      Seuraavana vuonna runo Hjalmar Braxénin säveltämänä liitettiin laulukirjaan Harpunsäveliä. Siitä se tuli muihin laulukirjoihin, joista yksi oli Hengellisiä lauluja ja virsiä.

      Virsikirjaan Hellénin laulu tuli muokattuna 1938. Silloin se sai sävelmäkseen pohjoissavolaisen koraalitoisinnon, jota voi pitää yhtenä virsikirjamme kauneimmista.
      Tauno Väinölä

      Poista
    9. https://www.youtube.com/watch?v=CO6I4NqsriM

      Poista
  4. Mikäs teidät sitten erottaa vanhoillislestadiolaisista? Sama oppi minun mielestäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin lähellä toisiaan nämä kaksi, toinen läntinen, toinen iitäinen lestadiolaisuus. Suurin ero on hengellisessä hallituksessa, toisilla Lapin vanhimmat, toisilla rauhanyhdistykset.

      Poista