sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Kristus nousi kuolleista!

Kristus nousi kuolleista
Kuolemalla kuoleman voitti ja
Haudoissa oleville elämän antoi


Mutta ychten Sabbathin peiuen sangen warhan/ tulit he Haudhan tyge/ ia cannoit ne hyuenhaijuliset yrttit/ iotca he olit walmistanut/ ia mwtomat heiden cansans.

Nin he leusit Kiuen poiswieritettyn Haudalta/ ia he sisellemenit/ ia eiuet leunyt HERRAN Iesusen Rumista.

Ja se tapactui/ quin he sijte epälit/ Catzo/ nin seisoit caxi Mieste heiden tykenens kijlteueisis waatteis. Nin he peliestyit/ ia heiden Casuons mahan pein löit.

Nin sanoit he heille/ Mixi te etzitte sitä Eleuete Coollutten sekan? Ei hen ole tälle/ Mutta hen ylesnousi. Muistakat quinga hen teille sanoi/ coska hen wiele Galileas oli/ sanoden/ Ette Inhimisen Poian piti ylenannettaman Synneisten Inhimisten käsijn/ ia Ristinnaulitta/ ia colmandena peiuen ylesnousema'.

Ja he muistit henen Sanans päle.

Ja he iellenspalasit Haudhalda/ ia ilmoitit caiki nämet nijlle Yhdelletoistakymenelle/ ia caikille muille. Ja ne olit Maria Magdalena/ ia Johanna/ ia Maria Jacobi/ ia mudh heiden cansans/ iotca nämet Apostolille sanoit.

Ja heidhen sanans näwuyit heille/ ninquin Houraus/ ia eiuet he heite wskonet.

Nin Petari ylesnousi/ ia iooxi Haudhalle/ ia siselcurkisti/ ia näki waiwoin Linawaattet panduna/ ia poismeni/ ia site itzellens imechtelit/ quinga se tapactanut oli.

Luukas 24:1-12 
Mikael Agricola käännös 1548

Ortodoksi munkit laulavat (youTube) 


perjantai 29. maaliskuuta 2013

Suuri Rakkauden meri


Suuri rakkauden meri syntisille aukeni: Elon Herran pyhä veri Golgatalla virtaili.
Golgatalla, Golgatalla, "Kaikk` on täytetty!" Kuule huuto Golgatalla! Karitsalle kiitos soi!

Sitä suurta rakkautta ei voi kielin kertoa. Taivas yhtyy kiitoksehen pelastuksen voitosta.
Golgatalla, Golgatalla, "Kaikk` on täytetty!" Kuule huuto Golgatalla. Karitsalle kiitos soi!

Isän sydän syntisille Golgatalla aukesi. Elon virrat voimakkaasti sydämihin vuotavi.
Golgatalla, Golgatalla, "Kaikk` on täytetty!" Kuule huuto Golgatalla. Karitsalle kiitos soi!

Katso, puolehen Veriyljän, raskaan taakan kantajan. Oven aukaisi Hän taivaan, poisti tieltä syyttäjän.
Golgatalla, Golgatalla, "Kaikk` on täytetty!" Kuule huuto Golgatalla. Karitsalle kiitos soi!

http://www.youtube.com/watch?v=FKE0sKM1fO0

Kuolema ristillä


Emme toki pysty kuvittelemaan sen murheen syvyyttä, minkä Jeesus koki ristillä syytettynä koko maailman synnistä, tuomittuna kiduttavaan kuolemaan ja tulemaan täydellisesti Jumalan hylkäämäksi.

Emme kykene käsittämään Jeesuksen kokemaa oman kansansa ja sen uskonnollisten johtajien pohjattoman syvää hylkäämistä ja pilkkaa, joka Häneen kohdistui.

Tiedämme, että kuoleva Jeesus ei jaksanut ymmärtää, miksi Isä Hänet hylkäsi ja yksinkertaisesti vain huusi

Eeli, Eeli, lama sabaktani? se tarkoittaa Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?

Voimme sen sijaan ymmärtää ristiinnaulitun kokemaa ruumiillista tuskaa, koska nyt tiedämme kuinka naulat lyötiin ja miten ristiinnaulittu kuolee.

Koska meilläkin on ruumis, on kädet ja jalat ja pää, johon piikikkäistä kuivista ohdakkeista tehty "kruunu" voidaan painaa syvälle, niin että veri vuotaa valtoimenaan.

Evankelistat kertovat pitkänperjantain tunneista eli hetkistä, jotka lasketaan aamu kello kuudesta meidän kellojemme mukaan.

09:00 "Oli kolmas tunti, kun he ristiinnaulitsivat hänet." Markus 15:25

12:00 - 15:00 "Keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka." Markus 15:33

15:00 "Yhdeksännellä tunnilla ... Jeesus huusi kovalla äänellä ja antoi henkensä" Markus 15:34, 37


Millaista on kuolla ristillä?
Muistamme, että Jeesus oli ruoskittu julmasti aikaisemmin. Monet meistä eivät ole todellista ruoskimista kokeneet, kiitos Jumalan, emmekä tiedä omasta kokemuksesta, miltä se tuntuu (jotkut ovat kokeneet). Roomalaisen ruoskan alle saattoi kuolla.

Muistamme, että Jeesuksen päänahkaan oli upotettu monia hyvin teräviä pitkiä piikkejä, joita Lähi-idän ohdakkeissa kasvaa ja joista juutalaisten kuninkaalle oli tehty kruunu. Päänahka vuotaa voimakkaasti verta.

Muistamme, että matkalla tuomiopaikalta Golgatalle ristiään kantava Jeesus oli kaatunut useamman kerran uupumuksesta Jerusalemin kaduille.

Näin haavoitettuna Hänet lyötiin ristille - ei parhaassa fyysisessä kunnossa, niin sanoaksemme.

Muistamme, että Jeesus kieltäytyi ottamasta armollista huumaavaa juomaa, joka olisi lieventänyt ruumiillisia kärsimyksiä

"He tarjosivat hänelle viiniä, johon oli sekoitettu mirhaa, mutta hän ei ottanut sitä vastaan." Markus 15:23

Pääkallopaikalla oli teloitettavia varten lujasti maahan istutettuna kolme tukevaa pystypuuta, joiden kärkeä oli kirvesmies ohentanut.

Ristiinnaulittu kantoi omaa ristiään, raskasta poikkipuuta, jossa oli kesekllä kirvesmiehen tekemä pystypuun huipussa olevaan ohennukseen sopiva reikä.

Poikkipuu asetettiin maahan, sotilaat tarttuivat Jeesusta käsistä ja painoivat Hänet makaamaan maahan.

Raskaan vasaran muutamalla iskulla lyötiin paksu terävä rautainen naula molemmista ranteista kiinni poikkipuuhun. Naulassa on leveä kanta, niin ettei käsi pääse siitä luistamaan irti.

Naulat lyötiin ranteessa olevaan pehmeään kolmiomaiseen alueeseen, jossa ei ole laisinkaan luuta. Se sujahtaa helposti läpi ranteen, mutta katkaisee mennessään käden päähermon.

Tuntuu samalta, kuin naula lyötäisiin suoraan selkärankaan.

Käsien naulaamisen jälkeen miehet nostavat poikkipuun ja siinä nyt avuttomana roikkuvan uhrin yksinkertaisesti pystypuun ylle ja sovittavat sen valmiiksi hakattuun aukkoon.

Tällainen rakennelma on erittäin kestävä T muotoinen risti, helppo tehdä ja uhri on siihen nopea kiinnittää.

Ristin kauhut unohtuivat sen jälkeen, kun keisari Konstantinus Suuri kielsi tämän teloitustavan Rooman valtakunnassa 300-luvun alussa.

Taiteessa näkee usein ristin, joka on jotenkin lyöty pystypuuhun sivulta päin. Kyllä sellaisenkin + ristin voi veistää, mutta työ on paljon vaativampi kuin T ristin nopea teko ja tulos huomattavasti heikompi.

National Geography teki ristiinnaulitsemisesta dokumentaarin, jossa näitä puusepän työn vaihtoehtoja kokeiltiin käytännössä ja T risti osoittautui erittäin helpoksi tehdä ja kestäväksi.

(ohjelma on siitä ikävä, että se on kuin ristiinnaulitsemisen käsikirja)

Uhrin jalat lyötiin nyt sivulta kiinni pystypuuhun.

Toisen teloittajan pitäessä jalasta kiinni toinen löi raskaalla vasaralla naulan kantapään luun läpi lujasti kiinni puuhun.

Muuta ei tarvittu.

Josefus kertoo Jerusalemin hävityksen ajalta, että jotkut omaiset pyysivät armahdusta ja että vielä elossa oleva omainen otettaisiin ristiltä alas.

Nämä kaikki kuitenkin kuolivat - kukaan ei selvinnyt tästä kokemuksesta.


Ristiinnaulittu on kiinnitetty siten, että hän voi tukea itseään lävistettyihin jalkoihinsa.

Tästä sitten alkaa niin hirveä kiduttava kuolema, etteivät roomalaiset pahempaa keksineet. Ja he olivat aika kekseliäitä.

Jotkut ovat ajatelleet, että risti olisi ollut korkea. Eräs syy tähän on, että kun sotilas tarjosi janoiselle Jeesukselle hapanviiniä (etikkaa) kostutetulla sienellä hän pani tämän isoppikorren päähän.

Kokenut sotilas ei tehnyt sitä siksi, että risti olisi ollut korkea, vaan siksi, että jos hän pistäisi kätensä uhrin suun lähelle, sinne voisi jäädä muutama sormi matkalle.

Roomalaisista näytelmistä jossain mainitaan, että koirat litkivät verta ristiinnaulittujen jaloista.


Evankeliumit kertovat, että risteille naulatut teloitettavat keskustelivat keskenään.

Tämä johtui siitä, että niinkauan kuin uhri jaksoi seistä lävistettyjen jalkojensa varassa naulat kantapäissään, hän pystyi myös hengittämään ja puhumaankin.

Mutta väsymys ja lihaskouristukset siinä alkavat tulla ajan kuluessa, ja on pakko lysähtää käsien varassa lepäämään.

Mutta näin käsien varassa roikkuessa ei pallea toimi kunnolla, ja ihminen alkaa tukehtua. On pakko nousta taas jalkojen varaan.

Nämä liikkeet tietenkin kiersivät nauloja ranteissa ja painoivat kantapäissä olevia nauloja - joten uhri kidutti itse itseään kauheilla kivuilla ja tiesi sen. Kohta taas on kestettävä tuo kipu tai tuo tukehduttava kuoleman läheisyys.

Torinon käärinliinan ristiinnaulitun käsivarsissa on siksak kulkuiset verijuovat, jotka kertovat tästä kuoleman taistelusta, käsien varassa ja jalkojen varassa vuoroin.


Arvelisin, että ristiinnaulitulle tulee eräänlainen ahtaan paikan kammo.

Se johtuu siitä, että ei pysty liikuttamaan lainkaan käsiään eikä jalkojaan ja on jatkuva todellinen tukehtumisen pelko.

Lääkärit osaavat tarkemmin kuvata, miten ihmisen keho tuossa tilanteessa reagoi tuntien kuluessa, en maallikkona esimerkiksi tiedä, tulisiko siinä tuskallisia lihaskramppeja jalkoihin ja käsiin.

Turtuuko käsien ja jalkojen naulojen aiheuttama kipu ollenkaan, etenkin kun käsien naulat kiertyvät rikotussa isossa hermossa?

Saatamme hyvin ajatella, että ristillä roikkuvat orjat ja kapinalliset ovat käyttäneet myös ääntään käheäksi asti, huutaen välillä tuskasta, kiroten välillä teloittajiaan, manaten ja rääkyen.

Paljon muuta he eivät ristiin naulattuina kyenneet tekemään.

Tämä saattaa selittää roomalaisen sadanpäämiehen sanat, kun hän katseli Jeesuksen tekevän kuolemaa. Jotain oli tässä nyt aivan erilaista kuin normaalisti Golgatalla oli nähty.

Kun vastapäätä seisova sadanpäällikkö näki Jeesuksen tällä tavoin kuolevan, hän sanoi: "Tämä mies oli todella Jumalan Poika!"
Markus 15:39

--- tämä ennakoi jo sitä, että kristinusko levisi marttyyrien ihmeellisen rohkeuden kautta nopeasti roomalaisten sotilaiden pariin, missä se kilpaili mithra uskonnon kanssa. Alkukirkon historia muistaa monia roomalaisten sotilaiden nimiä, jotka eripuolilla valtakuntaa kuolivat Kristuksen veritodistajina.

Me miehet pidämme itseämme sankareina, naisten puolustajina.

Mutta näyttäisi siltä, että Golgatalle ei kovin monta Jeesuksen ystävää tullut. Ehkä siitä syystä, että pelkäsivät joutuvansa viranomaisten käsiin ja teloitettaviksi itsekin?

Naiset ovat sitkeää väkeä, kestävät kipua ja tuskaa eikä mikään voinut estää edes Jeesuksen äitiä tulemasta paikalle

"Paikalla oli myös naisia jonkin matkan päässä tätä katselemassa. Heidän joukossaan olivat Magdalan Maria, toinen Maria, joka oli nuoremman Jaakobin ja Joosefin äiti, sekä Salome. Jo Galileassa he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä. Siellä oli monia muitakin naisia, jotka olivat tulleet Jerusalemiin Jeesuksen mukana."
Markus 15:40-41

En edes yritä kuvitella, miltä Maria äidistä tuntui.

Luukas kertoo, että pojan syntyessä temppelissä oli Simeon, joka ennusti Marialle "sinun sydämesi on miekka lävistävä"

näin tapahtui.
 

Virsi 56
1.
Tutkimaan, oi Jeesus, auta
kärsimystäs katkeraa,
kuolemaasi kauheaa.
Siitä sielu lohdutuksen
uskossa nyt omistaa,
levon vaivoissansa saa.

2.
Saata minut, Jeesukseni,
turhuudesta maailman
turviin veren kalleimman.
Anna rauha tunnolleni,
poista tuskat painavat,
epäilykset vaikeat.

3.
Avaa silmät, että saisin
rakkauttas katsella,
Jeesus, uhrikaritsa.
Kannat synnit ristinpuussa
puolestani kärsien
vihan liekin hirmuisen.

4.
Nöyränä ja hiljaisena
kannat piikkikruunua,
riisuttuna, heikkona.
Häpeissäni, Jeesus, tunnen,
että olen syyllinen,
kova, kevytmielinen.

5.
Maailma ei siedä niitä,
jotka Herraa pelkäävät,
hänen tietään etsivät.
Raskain tie on Jeesuksella:
kansa pilkkaa, vainoaa
auttajaansa ainoaa.
VASTAA
 Ilmoita asiaton viesti Poista
sumeri29.3.2013 12:480 SULJE
6.
Juudaan suu ja viekas kieli,
kieltämiset Pietarin,
julma päätös Kaifaankin,
Pilatuksen pelkomieli,
Herodeksen kopeus
maailman on kuvaus.

7.
Ystäväsi sinut antoi
käsiin vihollisien
palkan siitä vaatien.
Yöllä joukko miekoin, keihäin
sinuun kävi käsiksi,
sinut köysin vangitsi.

8.
Jeesus, minut synnin vangin
kahleistani vapahdit,
tuomiosta armahdit.
Tuomion sait synneistämme,
koska tulit maailmaan
meitä vapauttamaan.

9.
Kuinka koskaan unohtaisin,
että kaikki vaivasi
kärsit autuudekseni!
Jospa voisin maailmassa
ristiäsi seuraten
elää sinuun luottaen!

10.
Ristisi on kunniani,
veresi on aarteeni,
autuuteni, iloni.
Siinä turva syntiselle
sielun ahdistuksissa,
siinä toivo ainoa.

11.
Sydämeeni syvään auta
kärsimykses kätkemään,
siinä rauha perimään.
Suo, kun vihdoin aukee hauta,
haavoihisi nukkua
katoovasta menosta.

Haqvin Spegel 1694. 
Suom. Abraham Frosterus 1765, 
Elias Lönnrot 1865. 
Virsikirjaan 1886.

Risti teloitusvälineenä


 Maailman ylivoimaisesti kuuluisin ristiinnaulittu, jonka merkki on tuo pelätty teloitusväline, jonka Hän muutti rakkauden symboliksi.

Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista. 33 Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle. 34 Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät."* Sotilaat jakoivat keskenään Jeesuksen vaatteet heittämällä niistä arpaa.
35 Kansa seisoi katselemassa. Hallitusmiehiäkin oli siellä ivailemassa Jeesusta. He sanoivat: "Muita hän kyllä on auttanut -- auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Messias, Jumalan valittu." 36 Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He tulivat hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä 37 ja sanoivat: "Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi." 38 Jeesuksen pään yläpuolella oli myös kirjoitus: "Tämä on juutalaisten kuningas."

39 Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: "Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!" 40 Mutta toinen moitti häntä: "Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? 41 Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa." 42 Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." 43 Jeesus vastasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."

Jeesuksen kuolema

44 Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. 45 Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. 46 Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran.
47 Kun sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, hän antoi Jumalalle kunnian ja sanoi: "Tämä mies oli todella viaton." 48 Ja kaikki ne ihmiset, jotka suurin joukoin olivat kerääntyneet katselemaan tätä näytelmää, palasivat tämän nähtyään kaupunkiin rintaansa lyöden. 49 Jeesuksen tuttavat seisoivat kaikki etäämpänä ja seurasivat sieltä tapahtumia. Siellä olivat myös naiset, jotka olivat tulleet Galileasta hänen mukanaan.

Luukkaan evankeliumin luvusta 23

Tarkastelemme tässä
- risti Rooman oikeudenkäytössä
- Spartacus
- Neron vainot
- miten naulat lyötiin - givat haMivtarin mies
- miten ristiinnaulittu kuoli - Torinon kääriliinan mies
- ristiinnaulitsemisesta luopuminen keisari Konstantinuksen käskystä
- risti kristittyjen merkkinä



risti on maailman tärkein asia.

siitä on hyvä tietää myös jotain historian ja arkeologian ja lääketieteen näkökulmasta

Roomalainen oikeus
Rooma oli rautainen valtio, jonka erinomaisen hyvin järjestäytynyt ja aseistettu armeija oli lähes voittamaton ympäri koko Välimeren - mare nostrum, meidän meremme, kuten he tyytyväisinä sitä kutsuivat.

Valtavan hallintaan alistettujen kansojen ja kulttuurien määrä asetti hallinnollisia vaatimuksia, joihin vastattiin tehokkaasti. Keisari Augustus asetti "koko maailman" verolle, ja verotusta hoitivat armeijan tuella kylissä ja kaupungeissa, satamissa ja toreilla valtion virkialijat, vihatut "publicus" eli publikaanit.

Hallinnon runkona oli oikeus, Rooman laki, jonka senaatti sääsi Rooman kaupungissa ja joka Bysantin keisari Justinianuksen kautta on saavuttanut kaikkien länsimaiden lainsäädännön.

Laki ylläpidettiin rangaistuksen uhalla, ja Rooman vankilat valvoivat eivät vain vankeja vaan myös vanginvartijoita. Apostolien teot kertoo vanginvartijasta, joka luuli, että vangit ovat karanneet ja päätti tehdä itsemurhan mieluummin kuin kärsiä rangaistuksensa. Apt 16

Tarkkaa oli myös ero Rooman syntyperäisten tai ostamalla saaneiden kansalaisuus muihin verrattuna. Jerusalemin temppelialueen roomalainen sotilas kerrassaan säikähti, kun oli venyttänyt Paavalin jo ruoskittavaksi, kun tämä sanoi olevansa kansalainen, citizen. Apt 22

Oikeuslaitoksessa oli kidutus yleisesti käytössä totuuden puristamiseksi ihmisistä. Myös todistajia saatettiin kiduttaa.

Ruoskinta oli yleisesti käytössä vakavissa tapauksissa, kuten esimerkiksi kansaa kuohuttaneen juutalaisten Kuninkaan asiassa.

Roomalaisten viranomaisten käyttämä ruoska on flagellum - lyhyeen varteen on kiinnitetty useampia nahkahihnoja, joihin on kiinnitetty teräviä metallin kappaleita tai luun siruja.

Flagellum oli niin ankara väline, kun aikuinen mies sillä toista täysillä voimilla lyö, että siihen saattoi kuolla.

Pontius Pilatus tiesi, millaista jälkeä ruoskinta tekee ja koetti sillä tavoin herättää kansan sääliä outoa miestä kohtaan, joka oli tuotu tuomioistuimen eteen.

Vaan verisen Jeesuksen näkeminen vain kiihotti kansanjoukkoa yhä verenhimoisemmaksi - ristiinnaulitse hänet!

Paalu?
Roomalaisilla oli käytössään monenlaisia tapoja surmata ihminen. Rooman kansalainen, citizen Kane, teloitettiin yleensä armollisesti miekalla pää lyöden. Näin tehtiin apostoli Paavalille Roomassa keisari Neron aikana, kun kristittyjä ensimmäistä kertaa valtion toimesta ahdisteltiin.

Persialaisilta opittu tapa surmata ihminen ripustamalla hänet roikkumaan ristille oli teloitusmenetelmänä Rooman julman rangaistuslaitoksen julmimmasta päästä.

Sitä saatiin käyttää lain mukaan ainoastaan orjien surmaamiseen.

Poikkeus oli Rooman kannalta äärimmäisen vakava syytös ja tuomio - kapinallinen.

Tämä oli se syy, joka vaikutti Pontius Pilatukseen - tämä outo mies on juutalainen kuningas-kandidaatti - nämä olivat aiheuttaneet ja aiheuttivat paljon päänsärkyä Rooman hallinnolle Palestiinassa.

Jeesus on kuuluisin ristiinnaulituista, mutta ei suinkaan ainoa.

Tarkoitukseni on kertoa niistä 5000 miehestä, jotka Spartacus kapinan jälkeen ristiinnaulitiiin Roomaan vievän Via Appia tien reunalla

ja niistä kristityistä, jotka keisari Nero antio ristiinnaulita saman tien varrelle, antoi maalata piellä ja sytytti soihtuina palamaan yötä valaisemaan.

kerron ristin tekniikasta ja miten ihminen siinä kuolee.

jos jaksat näihin tutustua, saat aineksia vastata "paaluun naulitsemisesta" puhuville.

Risti ei ollut aluksi kristittyjen käytössä symbolina. Sen kauheus tiedettiin, se oli kuin sähkötuoli tai hirsipuu tms.

Varhaisina aikoina Kristuksen symbolina oli Hyvä Paimen lammasta kantamassa ja hyvin usein kala, jonka kreikankielinen nimi ikhthys sisältää alkukirjaimet Iesus Khristos Theou Hyios Soter eli käännettynä Jeesus Kristus Jumalan Poika Pelastaja

Vasta kun ristiä ei enää käytetty teloitusvälineenä 400 luvulla jKr ristin käyttö symbolina yleistyi kristillisessä taiteessa

SPARTACUS
Rooman valtakunta oli raju miesten maailma, jossa naisetkin hyvin pärjäsivät. Yhteiskunta oli jaettu vapaisiin ja orjiin. Rooman kansalaiset olivat vapaita, ja heitä palveli melkoinen joukko orjia kaikenlaisissa tehtävissä peltotöistä kodin siivoukseen, ruoan laittoon, lasten opettamiseen ja ties mihin.

Orjat olivat enimmäkseen orjien jälkeläisiä ja muista kansoista tuotuja sotasaaliita, kokonaisia perheitä tuotiin jatkuvista sodista eri rintamilta ja orjakauppa kukoisti.

Rooma ei suinkaan ole tässä yksin, sillä orjuushan tunnetaan jo Raamatussa - Abrahamin vaimolla Saaralla oli orjattarena egyptiläinen Hagar, jonka kanssa hän sai lapsenkin. Raamattu ei mitenkään tuomitse orjuutta, ainoastaan antaa laissa määräyksiä orjien kohtelusta.

Paavali lähetti karanneen orjan, uskoon tulleen Onesimuksen takaisin omistajalleen Filemonille ja laittoi miehen matkaan lyhyen kirjeen. Ei apostoli neuvonut orjaa jatkamaan pakomatkaansa.

Kreikassa oli orjuus ilmanmuuta selvä asia, ja UT:ssakin mainittu filosofi Epikuros herätti hämmästystä antamalla orjien (ja naisten) osallistua Ateenan puutarhakoulunsa keskusteluihin.

Rooman tavallinen kansa halusi leipää ja sirkushuveja (panem et circenses). Leivän hintaa pidettiin valtion toimesta matalalla. Huvit olivat nykyajankin mittasuhteiden mukaan melko rajuja sillä erityisen suosittuja olivat gladiaattorien taistelut eläimiä vastaan, kuolemaan tuomittujen vankien kanssa tai keskenään kaksintaisteluissa aina kuolemaan asti.

Monet orjat päätyivätkin gladiaattorikouluihin, joissa he harjoittelivat kaksintaistelua perinteisin asein - yhdellä oli Poseidonin verkko ja atrain, toisella kilpi ja miekka (gladius - siitä nimi gladiaattori), kolmannella vasemman käden peittävä raskas rautasuojus ja kädessä terävä keihäs.

Keisarit kilpailivat gladiaattoritaisteluiden komeudesta ja kansa hurrasi.

Väkevä mies, kokenut gladiaattoritaistelija Spartacus (109-71 eKr) ei noussut taistelutovereidensa kanssa kapinaan poistaakseen orjuuden. Sellainen ajatus ei ehkä noussut edes mieleensä, orjuus oli luonnollinen osa ihmisten elämää.

Hänet oli vangittu Traakiassa Mustan meren pohjoispuolisella alueella ja tuotu Roomaan, jossa hänestä koulutettiin pelottava tappamaan tottunut gladiaattori. (Spartacuksen elämästä on tehty useampia elokuvia ja nyt parhaillaan on kiertämässä - erittäin raaka ja seksuaalisesti raju - TV sarja Spartacus. Varmaan suuren suosion saanut minisarja näytetään Suomenkin TV:ssä ennenpitkää).

Spartacus johti vuonna 73 eKr alkanutta ns Kolmatta orjasotaa. Pienestä noin 80 gladiaattorin alkujoukosta kapina kasvoi nopeasti, niin että pian 120.000 gladiaattoria ja orjaa vaelsi pitkin keski-Italiaa. Häkellyttävää Rooman senaattoreille oli se, että Spartacuksen johtamat massat löivät legioonan toisensa jälkeen. Oliko tarkoituksena vallata itse Rooma?

Mutta vuonna 71 eKr legendaarinen kenraali ja poliitikko Marcus Licinius Crassus (115-53 eKr) tuli roomalaisten joukkojen johtajaksi, ja erittäin ankarien kamppailujen jälkeen murskasi Spartacuksen joukot Siler-joen luona nykyisen Italian saappaankärjessä. Spartacus itse sai surmansa taistelussa, ja yli 12.000 miestä hänen kanssan. (Hänen ruumistaan ei koskaan löydetty)

Spartacuksen joukoista jäi henkiin noin 6000 miestä. Sotavangit kuljetettiin Roomaan, jossa oli todella pelätty hurjan orjakapinan saavuttavan ikuisen kaupungin.

Kaikki kapinalliset ristiinnaulittiin Via Appian varsille. Kuusituhatta ihmistä lyötiin risteille kuolemaan 200 kilometrin osuudella Capuasta Roomaan. (Spartacus oli karannut Capuasta gladiaattorina.)

Näin ankarana rangaistuksena ristiinnaulitsemista pidettiin siihen aikaan, kun tiedettiin mistä on kyse. Pelottava miesjoukko koostui orjista joista oli tullut kapinallisia. Pahempaa ei julma roomalainen mielikuvitus keksinyt.

Ristiinnaulitsemiseen kuului julkisuus - suunnattomissa kivuissa kärsivät ihmiset roikkuivat alastomina Rooman päätien varrella, ja heidän tuskanhuutonsa ja kirouksensa kaikuivat tiellä kulkijoiden korvissa usean päivän ajan.

Vahva mies saattoi kestää ristillä kolmekin vuorokautta, ennen kauheista kivuista vapauttavaa kuolemaa.

Varmasti tehokas varoitus kaikelle kansalle ja etenkin orjille, että ei pidä unelmoida karkumatkasta tai kapinasta herroja ja daameja, vapaita roomalaisia vastaan.

Ihmisoikeudet?

Orjien ihmisoikeudet --- lasket varmaan leikkiä!


KEISARI NERO
Rooman kaupunki syttyi palamaan heinäkuun 19 päivänä 64 jKr. Liekit riehuivat kaikkialla kuuden vuorokauden ajan. Kun tuli vihdoin asettui, Rooman neljästätoista kaupunginosasta kolme oli palanut maan tasalle, seitsemän pahoin vaurioitunut,  ja vain neljä aluetta oli säilynyt kokonaan vahingoilta.

Näin kertoo annaaleissaan (XV:38-40) kuuluisa roomalainen historioitsija Tacitus eli senaattori Publius Cornelius Tacitus (56 -117 jKr).

Voit lukea Rooman suuresta tulipalosta Tacituksen oman kertomuksen englanniksi käännettynä esimerkiksi tästä linkistä

TACITUKSEN ANNAALIT
Tacitus kertoo, että keisari Nero oli tulipalon syttyessä Anteum nimisessä kaupungissa. Mutta hyvin pian alkoi levitä huhu, että hän olisi seurannut valtavaa katastrofia parvekkeella soittaen lyyraa ja laulaen Troijan tuhosta.

Keisari yritti lepytellä kaupunkilaisia, paljaan taivaan alle joutuneille avattiin Campus Martiu, Agrippan rakennukset ja jopa Neron oma puutarha. Ostian kaupungista tuotiin ruokaa ilmaiseen jakeluun ja maissin hinta laskettiin niin alas kuin vain kolme sestertiusta vasullinen.

Kuolleitaan haudannut ja kauniita temppeleitä ja muita julkisia rakennuksia sureva kansa epäili, että Nero tahtoi polttaa vanhan Rooman rakentaakseen sen sijalle uuden kaupungin, jolla kantaisi hänen uljasta nimeänsä.

Vakavia syytteitä.

Nero Claudius Caesar Augustus Germanicus (15.12. 37 - 9.6.68) on kuitenkin saanut sellaisen maineen, että kaupunkilaisten epäilyt katastrofin säestämisestä lyyralla ja pääkaupungin polttaminen mielettömässä kunnianhimossa ei tunnu liian kaukaa haetulta.

Meitä kristittyjä, lestadiolaiset mukaanlukien, kiinnostaa seuraava tieto - kuuluisa historiankirjoittaja Tacitus kirjoitti Rooman palon yhteydessä myös Kristuksesta.

Toivon, että pysähdyt hetkeksi vetämään henkeä ja painamaan mieleesi.

Tacituksen Annaalit ovat roomalaisen historiankirjoituksen arvostetuinta tuotantoa aikamme antiikin tutkijoiden maailmassa. "Loistava teos", "uskottava, tarkka" - vaikka toki arvosteluakin löytyy (oli liikaa Neron vastainen?)

Tacituksen viittaus Kristukseen Rooman suuren palon yhteydessä Annaalilen XV kirjan luvussa 44 on
- ensimmäinen ei-kristillinen viittaus Jeesuksen tuomioon Pontius Pilatuksen aikana
- ensimmäinen Raamatun ulkopuolinen todiste siitä, että Jeesus naulattiin ristille

Eikös ole huikeaa!

Tämä on apostoli Paavalin ja Pietarin aikalainen, alkuseurakunnan aikainen senaattori.

Kerrottuaan Kristuksen kuolemasta hän alkaa sitten kuvata kristittyjen vainoa, joka seurasi Rooman paloa - keisari Nero oli näet löytänyt syntipukin.

Tacituksen latinalainen teksti Jeesuksesta on englanniksi kokonaan luettavissa samasta linkistä kuin Rooman tulipalo

Laitan tähän otteen Tomi Vuolteenahon suomennoksesta vuodelta 2007. Voit lukea kohdan kokonaisuutena suomeksi linkistä


Tacitus Annaalit Luku XV kappale 44
5,44,2 Mutta eivät inhimilliset varotoimet eivätkä keisarin runsaat lahjoitukset tai jumalten lepyttelyt poistaneet huonoa mainetta, niin ettei olisi uskottu tulipalon olleen sytytetty käskystä.1 Päästäkseen tästä huhusta eroon Nero valheellisesti syytti ja erityisillä kidutuksilla rankaisi niitä häpeällisten tekojensa takia vihattuja ihmisiä, joita kansa kutsui kristityiksi.

15,44,3 Nimitys on saanut alkunsa Kristuksesta, joka oli Tiberiuksen hallituskaudella teloitettu prokuraattori Pontius Pilatuksen toimesta.2 Hetkeksi tukahdutettu turmiollinen taikausko levisi kuitenkin uudestaan — eikä ainoastaan Juudeaan, josta paha oli peräisin, vaan myös Rooman kaupunkiin, jonne kaikki hillitön ja häpeällinen kaikkialta virtaa ja saavuttaa siellä suosiota.

"Nimitys on saanut alkunsa Kristuksesta, joka oli Tiberiuksen hallituskaudella teloitettu prokuraattori Pontius Pilatuksen toimesta."

Yksi lause on kalliimpi kultaa ja kertoo, ettäJeesus Tacituksen mukaan historiallinen henkilö keisari Tiberiuksen hallituskaudella Pontius Pilatuksen aikana.

teloitettiin - Tacitus ei tosiaan sano millä tavoin, mutta eiköhän se risti ollut!

Teksti iloksi meille kaikille, joita kiinnostaa Paavalin kohtalo Roomassa, vaikka Tacitus ei häntä nimeltä mainitsekaan. Mestattiin miekalla 64 jKr. Neron vainoissa.

Myös Pietarin nimi liittyy tähän vainoon - jos joku ei satu tietämään, että Pietarin kirkko on Roomassa - ja hänen kuolemastaan on hyvin koskettava vanha kristillinen traditio - Quo vadis, Domine.

Pontius Pilatus
Toisin kuin moni muu uskonto, kristinusko on sidottu aikaan ja paikkaan.

Uskontunnustuksessamme on yksi lause, joka raskaan roomalaisen rautanaulan tavoin iskee uskomme maailmanhistoriaan. Jeesuksen Kristuksen lisäksi siinä mainitaan yksi ainoa henkilö nimeltä, ja saatamme ohittaa sen enempää ajattelematta.

Mutta tämä on ratkaisevan tärkeä asia, ja alkukirkon opettajat tekivät viisaasti kun ottivat sen uskontunnustukseen

"ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana"

Marttyyrit keisari Neron aikana
On myös suorastaan järkyttävää, kuinka Tacitus ensin kertoo Mestarin teloituksesta Pilatuksen aikana ja sitten jatkaa opetuslasten kärsimyshistoriasta, marttyyreistä keisari Neron julmissa vainoissa.

Ei tosiaan ole oppilas suurempi Opettajaansa.

Mestari lyötiin ristille Jerusalemin kaupunkimuurien ulkopuolelle julkisen tien varteen, Golgatan kummulle, kahden ryövärin väliin.

Opetuslapsiaan lyötiin ristille Rooman muurien ulkopuolelle Via Appian varrelle kuin Spartacuksen kapinassa. Mutta Nero keksi, että nämä "epäihmiset" ja tukahduttavan uskonnon edustajat valeltiin piellä ja sytytettiin eläviksi soihduiksi Roomaan johtavan kaupungin yötä valaisemaan.

Tomi jatkaa Tacitus Annaalien kääntämistä mainitussa linkissä

15,44,4 Niinpä ensin pidätettiin ne, jotka tunnustivat,3 ja heidän ilmiantonsa perusteella tuomittiin sitten suunnaton joukko muitakin, ei niinkään syytettyinä tulipalosta kuin vihasta ihmiskuntaa vastaan. Ja kuolevien kustannuksella pilailtiin, niin että he eläinten vuotiin puettuina menehtyivät koirien raateluun tai ristiinnaulittuina ja päivän päätyttyä tuleen sytytettyinä paloivat yövaloina.

15,44,5 Nero käytti omaa puutarhaansa tämän näytännön toteuttamiseen ja pani toimeen myös kilpa-ajot. Itse hän kilpa-ajajan asuun pukeutuneena liikkui yleisön joukossa tai seisoi vaunuissa. Tästä syystä, vaikka kyseessä olivatkin äärimmäisiä rangaistuksia ansaitsevat rikolliset,4 heitä kohtaan alettiin tuntea sääliä, sillä heitä ei surmattu yleisen edun vaan yhden ihmisen julmuuden tähden.

Ihmiskunnan viholliset.

Tacitus ei sen kummemmin taida kristittyjä - noita ihmisen verta salaisissa menoissa juovia - tuntea, mutta hän sanoo että ääretön julmuus heitä kohtaan sai aikaan päinvastaisen reaktion kuin keisari Nero toivoi.

Roomalaiset alkoivat tuntea sääliä kristittyjä kohtaan.

Paavalin ja Pietarin marttyyriudessa on käynnistymässä tapahtumat, jotka johtivat koko Rooman kaupungin ja Rooman valtakunnan polvistumisen ristiinnaulitun eteen, kun keisari Konstantinus Suuri kääntyi Jeesuksen uskoon. Historia ei tunne toista vastaavaa Rooman valtausta sisältäpäin.

Nero ei kauan tuon jälkeen elänyt, kuoli kirottuna, oman äitinsä surmauttajana tunnettuna, neljä vuotta myöhemmin 68 jKr.

Tässä on siis toinen massiivinen kuvaus roomalaisista, jotka käyttivät ristiä teloitusvälineenä.

JERUSALEMIN HÄVITYS
Isä kyllä kuuli yleensä Poikansa rukoukset, vaikka ei aina suostunut pyyntöön.

Mutta saattaa olla, että yksi rukous jäi Isältä kerrassaan kuulematta.

Nimittäin Luukkaan evankeliumi kertoo, että kun sotilaat löivät Jeesusta ristinpuuhun, Hän rukoili "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä mitä tekevät"

Jos kärsivä Jeesus rukoili sotilaiden puolesta, tiedämme että pian roomalaiset sotilaat tulivat olemaan Kristuksen tähden surmattujen marttyyrien kärkijoukkoa matkalla Taivaan kirkkauteen.

Jos kärsivä Jeesus sen sijaan rukoili niiden puolesta, jotka antoivat Hänet teloittajien käsiin

Silloin herää kysymys, mahtoiko Isä kuulla.

tesa tuolla toisessa ketjussa pohtii koston Jumalaa.

Arvioidaan, että Jeesus ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana jossain 30-35 ajanlaskumme alun jälkeen.

Jerusalemin kaupunki sai vielä elää rauhassa raamatullisen sukupolven ajan.

Jumalan kellot käyvät hitaasti, mutta tarkasti.

Sitten jymähti.

Jymähti niin, että Jerusalemin temppelin hävitystä vieläkin itketään lähes 2000 vuotta myöhemmin Av kuun yhdeksäntenä päivänä.

Kapina Rooman miehitystä vastaan alkoi vuonna 66 jKr kun kreikkalaiset pakanat uhrasivat lintuja Kesarean satamakaupungin synagoogan edessä (Israelin rannikolla nykyisestä Tel Avivista pohjoiseen)

Tyytymättömyys ja roomalaisten viha oli syvällä kansassa, ja kapina levisi kulovalkean tavoin koko maahan.

Rooman kaksi legioonaa, X Fretensis ja V Makedonialainen, lähetettiin kukistamaan Juudean kapinaa. Roomalaisia johti ensin Vespasianus ja sitten suomalaisen arkkivirren "julma sotilas Titus", joista molemmista tuli vuorollaan sitten Rooman keisareita.

Olemme jo Apostolien tekojen jälkeisessä ajassa, mutta Pyhä Henki on katsonut aiheelliseksi antaa näistä tapahtumista jälkipolville silminnäkijäkuvauksen.

Juutalainen historiankirjoittaja Josefus oli näet Rooman armeijan mukana jäätyään vangiksi Jodfatin puolustuksessa ylä-Galileassa. Hän kirjoittaa keskimäärin erittäin tarkasti tapahtumista näinä kohtalon vuosina.

Kolmen vuoden ajan Jerusalemin kaduilla kulki ilmeisesti mielenhäiriössä oleva mies, joka vain huusi "voi Jerusalemia"

Viranomaiset ottivat kiinni ja löivät raipoilla, mutta joka iskulla hän vain huusi "voi Jerusalemia"

Ensimmäisten roomalaisten katapulttien heittämien kivenmurikoiden joukossa oli yksi varattu hänelle --- ja sitten koko kaupunki alkoi huutaa.

Jeesus kyllä näki nämä asiat etukäteen ja sanoi murheellisena, aivan kyynelet silmissä pääsiäisviikolla Jerusalemiin saapuessaan

"Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla." Mt 23:37

Josefus kertoo, että kiivailijat (Jeesuksen opetuslapsi Simon Kiivailija oli tästä terroristiryhmästä) polttivat kaupungin viljavarastot.

Piirityksen aikana nälkä kävi hurjaksi, ja nälkäiset joukkiot kiersivät talosta taloon ruokaa etsien. Jos joku oli haukannut palan leipää, ravistelivat että saivat sen suustaan ulos.

Yhdestä talosta tuli maittava paistin tuoksu, ja sinne vaan että ovi rytisi. Siellä oli Jerusalemin Maria, äiti, joka outo hymy kasvoillaan tarjosi ryöstäjille puoliksi syödyn pienen lapsensa ateriaksi.

Ei maistunut.

Roomalaisten sotilaiden keskuudessa oli huhu, että kaupungista pakoon koettavat ovat syöneet jalokiviä. Monen karkurin elämä päättyi siihen kaupungin muurien ulkopuolella, että roomalainen rautaveitsi leikkasi mahan auki, onko siellä mitään vai ei.

Kaikki karkuun pyrkivät ristiinnaulittiin.

Kerran oli kolme yksinäistä ristiä Golgatan kummulla, ja nauratti kansan johtajia ja ylipappeja tämä kuningas-ehdokas ryövärien rinnalla kuolemassa ristillä.

Nyt ei ketään naurattanut. Roomalaiset löivät ristille kaupunkia ympäröiville kaivannoille nopeaa tahtia noin 500 ihmistä päivässä.

Josefus kertoo, että pian Jerusalemin ympäröi kokonainen metsä ristiinnaulittuja.

Niin.

Kuuliko Isä Poikansa rukouksen?

Varmaan kuuli, mutta päätti tehdä sitten oman käsittämättömän tahtonsa mukaan.

Jerusalem hävitettiin aivan hirvittävällä tavalla, sen asukkaat surmattiin tai vietiin orjuuteen ja pyhä temppeli poltettiin maan tasalle.

"tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle" Jeesus oli sanonut.

Keisari Nero surmasi kristittyjä Roomassa 64 juutalaissodan syttyessä Juudeassa. Hän kuoli 68 ja kenraali Vespasianus kutsuttiin Jerusalemista keisariksi hänen jälkeensä.

Vespasianuksen poika Titus jatkoi piirityksen johtamista Scopus vuorelta Jerusalemista koiliseen. Hän surmasi juutalaisia Jerusalemissa ja temppeli poltettiin 70.

Kuuliko Isä Poikansa rukouksen?

Jerusalemilaisen miehen risti
Jerusalemin hävitys 70 on eräs suurista ristiinnaulitsemisen käytöistä Rooman valtakunnan ajoilta, samaa luokkaa ellei suurempi kuin Spartacuksen orjakapinan jälkeinen ristiinnaulitseminen.

Jerusalemin tapauksella on meille erinomaisen tärkeä merkitys sentähden, että yhden ristiinnaulitun ruumis löydettiin arkusta vuonna 1967 ja siinä oli naula vielä paikoillaan.

Kristittyjen kannalta tämä löytö on eräs merkittävimpiä arkeologian antamia yksityiskohtia maailman tärkeimpään asiaan, Jeesuksen ristiin.

Avaan ristillä telottamisen tekniikasta toisen viestin

Risti teloitusvälineenä (2)


Ihmisen kehoa tuntevat asiasta kiinnostuneet lääkärit ja patologit ovat saaneet erinäisistä lähteistä tietoa siitä, miten ristiinnaulittu kuolee.

Asia ei suinkaan ole itsestäänselvä.

Keisari Konstantinus Suuri kielsi ristin käytön teloitusvälineenä 300-luvun alussa ja hiljalleen ihmiset alkoivat unohtaa, mistä on kysymys.

Risti alkaa tulla Kristuksen merkiksi 400-luvulla esimerkiksi kirkkojen mosaiikeissa . Keisari Theodosius kieltää, ettei ristiä saa tehdä lattiamosaiikkiin ihmisten tallattavaksi.

Etenkin keskiajalta lähtien yleistyy ristiinnaulitun kuva, krusifiksi, jossa yleensä kuvataan ristillä riippuva kuollut Kristus sotilaan lyömä haava rinnassaan.

Näissä krusifikseissa taiteilijat koettavat arvailla, millainen risti oli ja miten naulat lyötiin. Todellisuus on kuitenkin pahempi kuin kristillisestä taiteesta käsitämme.

Tutkimme ensin, miten ristiinnaulittu kuolee.

Sen jälkeen tutkimme säilyneiden todisteiden valossa, miten ihminen naulattiin ristille roomalaisaikana.

Miten ristiinnaulittu kuolee?

Vastauksen tähän olemme saaneet itävalta-unkarin armeijalta, joka käytti kidutusmentelmää nimeltä Aufbinden (sitominen).

Samaa menetelmää käytettiin Dachaun keskitysleirillä, ja hengissä säilyneet vangit ovat kuvanneet siellä näkemäänsä.

Menetelmä on sangen yksinkertainen. Uhrin ranteisiin sidotaan köydet ja hänet ripustetaan roikkumaan siten, että käsivarret ovat levällään ristiinnaulitun tapaan ja että jalat eivät kosketa maahan tai lattiaan.

Muuta ei tarvita.

Ihmisen keho on siten luotu, että näin riippuvan ihmisen pallean toiminta alkaa nopeasti vaikeutua, eikä hän saa vedettyä henkeä.

Tukehtumisen estämiseksi hän koettaa nousta käsivarsiensa varaan, saadakseen vedettyä happea sisään.

Vahvakaan urheilija ei pysty tätä loputtomiin tekemään ja kuolema tukehtumalla tulee noin puolessa tunnissa.

Dachaun vangit sanoivat, että näky oli hyvin pelottava ja kuollut oli yltä päältä hien peitossa ja sinertävä.

Kuoleman nopeuttamiseksi saatettiin jalkoihin ripustaa painoja.

Voit itse kokeilla, miten tämä toimii, esimerkiksi voimistelusalissa.


Kun käsitämme, että ristiinnaulittu kuolee tukehtumalla, nousee evankeliumeista kaksi asiaa selkeämmin esiin.

1. Jeesus antoi henkensä, risti ei sitä ottanut
"Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä." Mt 27:50

Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Lk 23:46

oletko koskaan joutunut seuraamaan keuhkosyöpään kuolevan viimeisiä hetkiä?

Tukehtuva ihminen ei huuda.

2. Jeesuksen sääriluita ei rikottu

Silloin oli valmistuspäivä, ja alkava sapatti oli erityisen suuri juhla. Jotta ruumiit eivät jäisi sapatiksi ristille, juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulituilta lyötäisiin sääriluut poikki ja heidät otettaisiin alas.

Niinpä sotilaat katkaisivat sääriluut niiltä miehiltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ensin toiselta ja sitten toiselta.

Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan. ,,, Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: "Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta."
Joh 19:31-33 36-37

ristiinnaulittu oli kiinnitetty puuhun käsistään ja jaloistaan. Näin hän saattoi nousta jalkojensa varaan hengittämään ja ristillä saattoi kitua kolmekin vuorokautta.

murskaamalla raskaalla raudalla ristiinnaulitun sääriluut, tämä ei enää voinut nousta jalkojensa varaan ja kuolee, kuten sanottu noin puolen tunnin sisään.

Pääsiäislampaan luita ei saanut Mooseksen lain mukaan rikkoa.

NAULAT

Kirkkotaiteessa ristiinnaulittu on tavallisesti kuvattu siten, että hänen kämmentensä läpi on lyöty naulat ja jalkapöydän läpi on lyöty naulat.

Toisinaan kuvataan jalat asetettuna toinen toisen päälle ja yhdellä naulalla puuhun lyötynä.

Kun tahdotaan korostaa Jeesuksen kärsimyksen erityisyyttä, Hänen molemmille puolilleen ristille ripustetut rikolliset kuvataan joskus ristiin köytettyinä naulojen sijasta.

Meille ei ole säilynyt roomalaisessa pakanallisessa taiteessa yhtään historiallista kuvaa ristiinnaulitusta ihmisestä. Ei se kovin taiteellinen aihe ole.

Mutta Torinon kääriliinaan on kääritty todellinen ristiinnaulittu ihminen. Voimme kiistellä siitä, kuka hän on, mutta tutkijat ovat yksimielisiä, että siihen on kääritty ristiinnaulittu.

Käärinliinasta saamme tietää, miten käden naulat lyötiin.

Vaikka tiedämme, että roomalaiset teloittivat tuhansia ihmisiä parinsadan vuoden aikana ristillä, yhtään arkeologista todistetta rististä ei ole löydetty tähän mennessä Italiasta, pohjois-Afrikasta, Kreikasta tai muualta Rooman imperiumin alueelta.

Vain yksi ristin naula on löydetty. Se on löydetty Jerusalamin hävityksen aikaisesta kalliohaudasta Givat HaMivtar kukkulalta.

Tästä saamme autenttisen tiedon, miten naulat lyötiin jalkoihin.

1. Kädet

Olen aiemmin kertonut, että keisari Neron vainoissa kristittyjä ristiinnaulittiin Via Appian tien reunoille ja heidät valeltiin piellä ja sytytettiin elävinä soihtuina palamaan.

Tuli on kaikkein tuskallisin asia, minkä ihmisen keho voi kokea, sillä olemme yli 60% vettä.

Jos naulat olisi lyöty kristillisen taiteen kuvaamalla tavalla kämmenten läpi, voit itse tunnustella kätesi rakennetta.

Sormiluut ovat pitkät ja sormien välissä on vain ohuesti jänteitä, lihasta ja nahkaa.

Palava ihminen kiskoo kätensä irti, samoin vahva gladiaattori, taisteluissa kovettunut.

Tunnustele rannettasi - siinä on pehmeä kolmio keskellä, jolla on joku hieno lääketieteellinen nimi.

Roomalaiset olivat kokeneita teloittajia ja löivät raskaan rautanaulan tästä kohtaa ranteesta läpi.

Torinon kääriliinan mies on naulattu ranteistaan ristille, ei kämmenistä.

Lääketieteestä tiedämme, että tällä kohteella kulkee tärkeä käsihermo.

Naula murskaa sen ja hirvittävä kipu iskee kädestä päähän eikä jätä kuolevaa rauhaan.

2. Jalat
Torinon miehen jalat eivät näy kankaassa selvästi, sillä alueella on niin paljon tummaa verta.

Givat HaMivtarin mies on ylhäistä juutalaista sukua Jerusalemista, ja omaiset ilmeisesti pyysivät saada hänen ruumiinsa kuoleman jälkeen. Tämä tapahtui vuoden 70 jKr tuntumassa.

Mutta ristin puussa oli ollut nähtävästi kova oksa oikean jalan kohdalla. Naulan kärki kääntyi siinä koukulle, ja omaiset eivät tahtoneet jalkaa enempää vahingoittaa vaan kaivoivat veitsellä koko naulan mukaan puunkappaleen kera.

Mies haudattiin perheen omistamaan kalliohautaan ja vuotta myöhemmin hänen luunsa koottiin pieneen kiviseen arkkuun (ossuari) jossa se on säilynyt nykyaikaan asti.

Vuonna 1967 hauta löydettiin Givat HaMivtarin kukkulan arkeologisissa tutkimuksissa, ja ainutlaatuinen jalassa kiinni oleva naula saatiin talteen.

Ainoa ristin naula, joka koko roomalaisesta imperiumista tunnetaan - Jerusalemista.

Naula on erittäin tärkeä meille, jotka luemme Raamattua.

Muistamme, että ns. proto-evankeliumissa Eedenin puutarhassa Jumala sanoo

Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: "Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi.
Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän."
1 Ms 3:14-15

Pisto kantapäähän ristillä on nimittäin saatanallista julmuutta.

Naulaa ei lyöty armollisesti pehmeän jalkapöydän rustojen läpi luiden välistä.

Vaan se lyötiin sivulta puuhun kantapään luun läpi.

Kuva ainoasta tunnetusta ristin naulasta roomalaisajalta on  Givat HaMivtarin löydöstä tehdystä jäljennöksestä.

Siinä on autenttinen roomalainen naula noin vuodelta 70 jKr jollaisella Jeesus lyötiin ristille.

Ranteiden ja kantapään luiden läpi.




JEESUKSEN KUOLEMAN VARMISTAMINEN

Johanneksen evankeliumi kertoo hyvin tarkasti - silminnäkijän sanoin

Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan.

Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä.

Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta.
Joh 19:33-35

Aikamme suomalaiselle tulee keihäästä lähinnä mieleen Nevalainen ja urheilun tähtihetket. Se ei ole aseena tunnettu.

Mutta roomalaiselle sotilaalle keihäs oli miekan ja kilven ohella ratkaisevan tärkeä taisteluväline, josta riippui hänen elämänsä ja kuolemansa.

Kasarmilla harjoiteltiin keppikeihäillä vaarallista temppua - "vihollisena" olevat sotilaat ryntäävät rivissä aseineen valmiudessa olevien sotilaiden kimppuun hurjasti huutaen.

Kun vihollinen lähestyy, sotilas yllättäen kääntää vasemmassa kädessä olevan kilven sivuun niin että hänen rintapanssarinsa näkyy. Tämä on hyökkääjälle mieluisa maali ja hän syöksyy sitä kohti. Oikealla kädellään sotilas lyö sitten keihäänsä hyökkääjän kylkeen täydellä voimalla ja siihen päättyy yhden ihmisen elämä.

Tätä harjoiteltiin sulkeisten tapaan niin että keihään käyttö oli legioonalaiselle kuin toinen luonto.

Ajatellaan tilannetta Golgatalla. Jeesus riippuu täysin puolustuskyvyttömänä hiljaa käsistään ristillä.

Roomalainen sotilas saa käskyn varmistaa, että mies on kuollut.

Tottuneesti hän ottaa pitkän rautakärjen omaavan keihäänsä käteensä ja lyö täysillä voimilla ristillä riippuvaa kylkeen.

Keihään kärki lävistää keuhkot ja ulottuu sydän kammioon asti, jossa kuolleen veri ja hera ovat jo alkaneet erkaantua.

Kun rauta vedetään ulos, sieltä tulee tummaa verta ja kirkasta heraa katsojien ihmeeksi, verta ja vettä.

Jota roomalainen sotilas on keihäällään näin lyönyt on kuollut kuin kivi.

sen pituinen se.

Virsi 63

1.
Oi rakkain Jeesukseni,
piinattu, verinen,
jo särkyy sydämeni,
kun tuskaas muistelen.
Sua taivaan kunnialla
ylhäällä palveltiin,
nyt orjantappuralla
pää pyhä kruunattiin.

2.
Ah kuinka, Herra taivaan,
säikähtyy sieluni,
kun kärsimääsi vaivaan
on syynä syntini.
Kuoleman, synnin orja
vain vihan ansaitsin.
Ristisi tähden kurja
sain armon kuitenkin.

3.
Vie minut, Paimen hyvä,
taas omaan laumaasi.
Suo, armolähde syvä,
kuin ennen lahjasi.
Suloista taivaan mannaa
soi Henkes sanastas.
Vieläkin voimaa anna,
oi Herra laupias.

4.
Nyt kiitos haavoistasi,
syntisten ystävä!
On ristinkuolemasi
minulle elämä.
Suo voimaa loppuun asti
sinua seuraamaan,
sinussa luottavasti
myös kerran kuolemaan.

5.
Kun joutuu viime retki,
oi Jeesus, vahvista.
Tuo kova lähdön hetki
armollas huojenna.
Ja sieluni kun aivan
jo nääntyy tuskassa,
kirvoita alta vaivan
vaivasi voimalla.

6.
Suo ristinuhrin loistaa
lohtuna pelkooni.
Se ahdistuksen poistaa,
tuo rauhan sieluuni.
Vain katson kasvojasi,
jään, Jeesus, turviisi.
Näin sinun kuolemasi
on minun voittoni.

Paul Gerhardt Arnulf Louvainilaisen tekstin (1200-l.) pohjalta 1656. 
Suom. Julius Krohn 1880. 
Virsikirjaan 1886.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Jumalan olemus - Matti Leisola

"Matti Sipi Antero Leisola (s. 24. marraskuuta 1947 Lahti) on Teknillisen korkeakoulun bioprosessitekniikan professori. Leisola toimi myös kemian ja materiaalitieteiden tiedekunnan dekaanina vuoteen 2011 asti ...

Hänen tieteellinen uransa on ollut mittava ja myös kansainvälisesti tunnustettu. Vuosina 1981–1988 hän toimi tutkimusryhmän johtajana Sveitsin teknillisessä korkeakoulussa (ETH Zürich) ja sai alle 40-vuotiaalle tutkijalle osoitetun Latsis-palkinnon 1987. Hänen tutkimuksiinsa on osoitettu runsaasti viittauksia tieteellisissä julkaisuissa. Tavanomaisilla tieteellisillä kriteereillä arvioituna hän on ollut merkittävällä paikalla kehittämässä tieteenalaa, joka etenee kiihtyvällä vauhdilla.

Hän aloitti opintonsa TKK:n kemian osastolla ja väitteli tohtoriksi 1979. Hän teki dosentinväitöskirjansa vuonna 1988 ligniinin hajoamisen biokemiasta. Leisola toimi Cultorin tutkimusjohtajana vuosina 1991–1997 ja vastasi yhtiön bioteknisestä tutkimuksesta. Vuonna 1997 hän palasi Teknilliseen korkeakouluun professoriksi."'
lue koko artikkeli wikipediasta


Matti Leisola tunnetaan kristillisissä piireissä sekä Suomessa että kansainvälisesti hänen rohkeasta ja omaperäisestä opetuksestaan Jumalasta kaiken Luojana. Huolimatta osakseen tulleesta suoranaisesta pilkasta ja vastustuksesta, hän on kärsivällisesti esittänyt näkemystään siitä, ettei elävässä elämässä näkyvä suunnitelmallisuus, tarkoituksenmukaisuus ja syvällinen viisaus mitenkään voi olla sattuman tulosta.

Leisola on kansainvälisen Bio-Complexity julkaisun päätoimittaja, jossa pyritään kirjoittamaan tieteellisen tutkimuksen kriteerit täyttävää tekstiä ja osoittamaan, että elämän kehityksen monimutkaisissa systeemeissä ei yksinkertaisesti voi olla selityksenä mielivaltainen sattuma. Hän on itse kirjoittanut kahden kollegansa kanssa julkaisuun artikkelin vuonna 2012 palaten siinä dosentinväitöskirjansa teemaan - ligniinin hajoamiseen Lignin - Designed Randomness.

Jumalan olemus
Uskomme Israelin Jumalaan perustuu siihen, mitä Hän itse ilmoittaa itsestään. Hyvin keskeinen on apostoli Paavalin kirjoitus aivan Roomalaiskirjeen alussa - ja me uskomme, että hänelläkin on Pyhä Henki.
Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua.
Room 1:19-20
Jumala on näkymätön. Häntä ei voi nähdä paljain silmin, ei teleskoopilla eikä elektronisella mikroskoopilla. Häntä ei voi "nähdä" verbaalisesti tai taiteellisesti ihmisen mielikuvituksen silmin käyttämällä niitä merkkejä, symboleita, joita ihmisen aivojen monimutkaisissa rakenteissa on tallennettuna. Näkymätön - voisimme sanoa salattu Jumala.

Tiedämme, että auringon katsominen paljain silmin saattaa aiheuttaa pysyvän sokeuden. Raamatussa on kohtia, joissa kerrotaan, että ihminen, joka näkee Jumalan kasvoista kasvoihin yksinkertaisesti kuolee. (Mooses on tässä poikkeus.)

Mutta mitä Jumalasta voidaan tietää, koska Hän on itse ilmoittanut sen kaikille rotuun, kieleen, sukupuoleen, kulttuuriin, uskontoon katsomatta? (yleinen ilmoitus)

Apostoli Paavali, että kuka tahansa voi nähdä Jumalan teoissa (luomakunnassa, historiassa jne)
- Jumalan ikuisen voiman
- Jumalan jumalallisuuden

Tämän lisäksi apostoli Paavali puhuu "Jumalan näkymättömistä ominaisuuksista" jotka ovat ihmisen nähtävissä luomakunnan alusta asti.

Asia on niin itsestään selvä, että tämän kieltäjä ei voi lopulta millään itseään puolustaa, miksi ei kunnioittanut Luojaa.

Jumalan olemus ja Leisola 
Tässä olemme professori Matti Leisolan lempiaiheessa, josta hän ei väsy kirjoittamasta ja puhumasta. Monet hänen antamansa esimerkit ovat häkellyttäviä ja haastavia, ja ovat saaneetkin tieteellisen yhteisön palautetta ja arvosteluakin.

Mutta perussävel - tämä ei voi tieteellisesti katsoen olla sattuman satoa - on kestänyt, koska se on totta. Olen itse oppinut tavattomasti hänen kirjoituksistaan oman alansa erityskysymyksistä ja esimerkiksi juuri tuo lingiinien asemaa elämän kehityksessä pohtiva artikkeli on siitä hieno esimerkki, samoin hänen usein mainitsemansa bakteeri-moottori.


Kompastuskivi
Raamattu todistaa monin tavoin, että Jumala on itse ilmoittanut olemustaan koko luomalleen ihmiskunnalle luonnossa vastaansanomattomalla tavalla. Mitä kaikkea tämä merkitsee, siitä voidaan kirjoittaa monta paksua kirjaa kognitiivisesta tieteestä uskontotieteen tutkielmiin ja Raamatun eksegetiikkaan.

Mikä tässä siis mättää?

Raamattu.

Henkilökohtaisesti arvostan ja iloitsen Leisolan hienoista luonnontutkimusta esittelevistä kirjoituksista, opin niistä paljon sellaista, mitä humanistina en ole tiennyt. Samalla olen syvästi pahoillani, että professori Leisola antaa horjumattoman tukensa kreationisteille ja ID linjan edustajille (älykäs suunnittelu). Tämä sekoittaa kuviot, emmekä kohta tiedä, mikä on tieteellisesti pätevää luonnontutkimuksen esittelyä ja Jumalan suurten tekojen ihailua, mikä täyttä huuhaata Kimmo Pälikön ja Pekka Reinikaisen tyyliin.

Näinä vaikeina aikoina informaatiotulvan keskellä hermeneuttinen selkeys pyhän Raamatun kirjoitusten suhteen on aivan välttämätöntä.

Samoin on välttämätöntä vetää selkeät rajat tieteellisen luonnontutkimuksen ja sen uskonnollisen tulkinnan välille.

EI SAA SEKOITTAA USKOA JA TIETOA

Mikä avuksi?
Kurssin korjaus ei ole sitä, että sanotaan "ateistitkin uskovat mihin uskovat - sattumanvaraiseen geenien mutaatioon ja luonnonvalintaan" - joten vaihdetaan sattuman, Fortunan, tilalle älykäs suunnittelu, Intelligent Design.

Tämä johtaa umpikujaan ja osoittaa vain, että ateismi ja kreationismi ovat saman kolikon kaksi eri puolta. Se johtaa myös siihen, että tieteellinen yhteisö yksinkertaisesti sivuuttaa "kristittyjen tiedemiesten" omat erikoisideat, joita professori Tapio Puolimatka on kirjoissaan ja luennoissaan esitellyt.


Professori Leisolan kohdalla tilanne on mikä on, hän on niillä moninaisilla lahjoillaan joita Jumala on hänelle antanut kirjoittanut, mitä on kirjoittanut ja antaa tukensa, kenelle antaa tukensa. Hän on esimerkillisen rohkea tuoden esiin, mihin uskoo, seurauksista välittämättä akateemisen susilauman keskellä.


Kristitty tiedemies
Kristityille luonnontieteen ammattilaisille sanoisin - omat rajoitukseni asioiden ymmärtämisessä tiedostaen - että Jumalan luomistekoja tulee tutkia niillä edellytyksillä, jotka Jumalan yleinen ilmoitus antaa.

Usko siihen, että Israelin Jumala on luonut maailmankaikkeuden, sinut ja minut, tulee Jumalan Sanan kuulemisesta ja sakramentteihin osallistumisesta siinä järjestyksessä, jonka Jumalan erityinen ilmoitus kertoo.

Usko ei ole jokamiehen, eikä sitä saa sotkea luonnolliseen tietoon, jota saamme Jumalan olemuksesta Hänen teoistaan, luomakunnasta.  

Pyhä Augustinus sanoi, että "uskolla on omat silmänsä" - tämä johtaa valtavaan keskusteluun kirkon historiassa ja nykyajan tieteellisen maailman kanssa, johon voit tutustua vaikkapa Katolisen tietosanakirjan artikkelissa Faith  


Jumalan olemus - kielletty käytännössä
Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä varsin yksinkertaisen, mutta fataalin totuuden
Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.

He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin.
Room 1:21-23
On luonnontieteen edustajia, jotka kyllä näkevät luomisen ihmeellisyyden, mutta eivät siitä ylistä Jumalaa.

Apostoli sanoo, että näin on ja sillä on seurauksensa, sillä Jumala ilmiselvästi kaipaa ihmisten kehuja.

Annetaan ne Hänelle.

Tutkitaan luontoa sen kuin kykenemme, ja ylistetään Jumalaa Hänen suuruudestaan ja mittaamattomasta viisaudestaan.

Niin, se sattuma... jumalatar Fortuna

Tämän epäjumalattaren kaataa karttuva tieto luonnosta ja on hyvä osoittaa tämä, kuten Leisola tahtoo tehdä.

Mutta ei tuoda jumalatar  Intelligens Consilium sen sijaan, sillä ID on ihmisen yritys määritellä, miten Jumala toimii.

Eikä se määritelmä toimi eikä kestä tieteellistä kritiikkiä.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Tunnetko Jeesuksen Kristuksen?

Kalevi vastaa "Minä tiedän ja uskon saamani opetuksen ja saarnan perusteella, että Jeesus Kristus on minun edestäni kuollut ristillä ja sovittanut minut Jumalan kanssa."

Sanon "kiitos Jumalalle siitä, että olet päässyt käsittämään ja uskomaan, mitä Herra on sinun edestäsi tehnyt. Mutta tunnetko sinä Hänet?"

Martta sanoo "Minä uskon, että vain Jeesus riittää, kun kaiken peittää yö. Vain Hänen voimallaan ja avullaan pääsen tämän elämän halki iankaikkiseen elämään ja vain Hän lohduttaa ja auttaa, kun synti särkee omaa ja lähimmäisteni elämää"

Sanon "todellakin, vain Jeesus riittää, kun kaiken peittää yö ja Hän on uskomme alkaja ja täydelliseksi tekijä. Mutta tunnetko sinä Hänet?"

Terho sanoo "Eikös Luther sanonut, että Jeesuksen tunteminen on Hänen työnsä tuntemista? Tässä olen kilvoitellut, että vain Jeesus yksin pelastaa eivätkä omat yritykseni tulla Jumalalle kelvolliseksi yhtään auta, pahentavat vain tilannetta kun omavanhurskaus alkaa nousta"

Sanon "niin taisi Luther sanoa, ja sinä olet saanut ymmärrystä siitä, mitä Jeesus on puolestasi tehnyt ja mitä se merkitsee. Kiitämme kaikki siitä Herraa. Mutta tunnetko sinä Hänet?"

Pertti sanoo "Mitä sinä jankutat? Tarkoitatko, että Raamatun tunteminen on Jeesuksen tuntemista ja että meidän pitäisi tietää enemmän Raamatusta ja sen ajasta ja sisällöstä? Että se olisi Jeesuksen tuntemista? Etkö itse muista, että kirjanoppineet ja fariseukset ne olivat Jeesuksen vihollisia eivätkä uskoneet Häneen?"

Sanon "oikein sanot, että paljo tieto Raamatusta, joka kirjanoppeilla oli sillion ja on tänään, ei auttanut heitä tunnistamaan Messiasta. Päinvastoin, Raamatun perusteella he torjuivat Hänet ... voiko Nasaretista tulla mitään hyvää, ei siitä ole mitään kirjoitettu"

Seija tähän lisäsi "Minä itse tunnen ja monet uskon sisaret ja veljet tuntevat lapsesta asti pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä meidät autuaiksi. Jumalan Sana on meille tuttu ja rakas ja paljon sen äärellä viihdymme."

Sanon "Se on valtava Jumalan lahja, että on annettu seurakunta ja on annettu tämä kristillisyys, jossa pienestä lapsesta asti ihminen saa oppia tuntemaan Raamattua ja viihtyy sen parissa, ahmii sen väärentämätöntä sanaa kuin vastasyntynyt lapsi äidin maitoa. Mutta tunnetko sinä Jeesuksen?"

Tuomas sanoo "On siinä taas yksi kyselijä ja toisten uskon arvostelija. Mitä sinä oikein tarkoitat Jeesuksen tuntemisella. Eikö se kelpaa, että tiedämme ja uskomme, mitä Jeesus on meidän edestämme tehnyt, että Häntä rukoilemme ja avuksi huudamme kaikessa hädässämme, että turvaamme yksin Jeesukseen ja Hänen ristinkuolemaansa, emmekä itse omilla teoillamme koeta kelvata Jumalalle? Että lapsesta asti tunnemme pyhät kirjoitukset, emmekä tiedoillamme viisaastele."

Anneli tähän jatkoi "Ja sen lisäksi olemme saaneet syntyä uudesti vedestä ja Hengestä kun meille on synnit julistettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja olemme uskossa saaneet käsittää Jumalan armon."

Rebekka vielä vahvisti "Meillä on Pyhä Henki, joka johdattaa meidät kaikkeen totuuteen ja ilmoittaa meille Jumalan salaisuudet, ja kyllä Hän myös Jeesuksen on tehnyt meille tutuksi. Mitään muuta tietä Jeesuksen tuntemiseen ei ole kuin saada Pyhä Henki"

Seppä Högman
Minä iloitsen kaikesta kuulemastani, nämä ihmiset täällä todella ovat vakavissaan ja tahtovat tuntea Jeesuksen Kristuksen.

Mutta jokin kaivertaa sydäntäni, kun katselen ja kuuntelen heidän menoaan ja tuloaan, puheitaan, suhtautumistaan Raamattuun, toisiin kristittyihin. Onko Kristus saanut muotoa meissä? Olemmeko tulleet Hänen kaltaisiksiin, Jumalan Pojan kaltaisiksi ihmisiksi?

Miten se Paavo Ruotsalainen saikaan apua sielunsa hätään, kun seppä Högmannin tapasi. Ei seppä pahoin hänelle sanonut, mutta sanoi totuuden, joka muutti hänen ja kymmenien tuhansien Savon ja Pohjanmaan heränneiden elämän sitten

"yksi sinulta puuttuu, Jeesuksen sisäinen tunteminen"

Hankalasti seppä sanoi, miten tuo pitäisi ymmärtää - jotain sisäistä spiritualismia vai tunteita vai mitä?
Onko sinulla Jeesuksen sisäinen tunteminen?

Mitä mahtaa koko kysymys tarkoittaa.

Etsimme apua Raamatusta, tutkimme Raamattua, ja tämän sieltä löydämme ketjun aiheesta


Todellinen Jeesuksen Kristuksen tunteminen
Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä.
Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä.
Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Tästä me tiedämme olevamme hänen yhteydessään.
Sen, joka sanoo pysyvänsä hänessä, tulee myös elää samalla tavoin kuin hän eli.
1 Joh 2:3-6

No johan on vehveli!

Koko porukka nousee yleiseen hälinään ja lain varjo nousee uhkaavana huoneen nurkasta.

Ei hyvänen aika, eihän näin, miten niin Jumalan rakkaus on saavuttanut päämääränsä?

Yleinen mielipiteiden myrsky johtaa siihen, että kohta tuolit alkavat kaatuilla, nyrkit heilua, tukkaa kiskotaan, lettiä väännetään, hampaat irvessä, polvet koukussa, karvalakit korvilla...

Näin juuri opimme tuntemaan Jeesusta!

Kuulemalla ja oppimalla tuntemaan Jumalan Sanaa, joka on pyhän Raamatun 66 kirjassa.

Oppimalla "noudattamaan hänen sanaansa" että Jumalan rakkaus saavuttaisi meissä päämääränsä.

Johanneksen kirjeen kirjoittajan Raamattu oli Vanha testamentti.

Lähetyshiippakunta - Piispojen kannanotto Quamdiu

Hiippakuntiemme papistolle

Lahdessa perustettiin 16.3.2013 rekisteröimätön yhdistys, joka otti nimekseen Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta. Muodostetulla lähetyshiippakunnalla ei ole kirkossamme organisatorista asemaa eikä se kiinnity kirkkomme rakenteeseen. Vaikka se ei muodollisesti olekaan järjestäytynyt uskonnolliseksi yhdyskunnaksi, asiallisesti sillä on uskonnollisen yhdyskunnan luonne.

Jumalan sana, kaste ja ehtoollinen sekä niitä palveleva pappisvirka ovat kirkon tuntomerkkejä. Kirkkomme hengelliset liikkeet ovat perinteisesti kunnioittaneet kirkkomme järjestystä. Tästä poiketen lähetyshiippakunta on ominut kirkon tuntomerkit itselleen ja väittää, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko kantaa väärän kirkon tuntomerkkejä.

Seurakuntalaisissa synnyttää hämmennystä lähetyshiippakunnan pyrkimys toimia kirkkona kirkon sisällä. Lähetyshiippakunnan toiminta ei ole Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toimintaa eivätkä sen piirissä vihityt papit ole kirkkomme pappeja. Tästä syystä heidän suorittamansa kirkolliset toimitukset eivät ole Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toimituksia.

Niin kauan kuin lähetyshiippakunnan kirkko-opillinen ja kirkko-oikeudellinen asema on epäselvä, seurakuntien tiloja ei pidä luovuttaa sen käyttöön. Seurakunnassa järjestettävältä tilaisuudelta on voitava odottaa, ettei se ole suunnattu kirkkomme työtä vastaan ja ettei sillä pyritä korvaamaan kirkollisia toimituksia kirkkomme jäsenen kohdalla.

Pappisvihkimyksessä ja erityisesti pappislupauksessa (KJ 5:6 §) pappi lupaa pysyä kirkkomme tunnustuksessa, noudattaa kirkkomme lakia ja järjestystä sekä toimia kirkon rakennukseksi. Papin toimiminen lähetyshiippakunnan tehtävissä on ilmeisessä ristiriidassa papilta odotettavan lojaalisuuden ja pappislupauksen kanssa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi ei voi kuulua lähetyshiippakunnan papistoon.

Rohkaisemme jokaista kirkkomme pappia hoitamaan virkaansa uskollisesti Kristuksen antaman tehtävän ja kirkkomme tunnustuksen mukaisesti. ”Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa.” (1 Tess. 5:24)

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat

__________________________________________________________
Kirjoitin mietteitä aiheesta blogissa Jos ei kirkossa niin kirkon vieressä...

Ainoa kohta tässä selkeässä ja kirkon lakiin ja järjestykseen nojaavassa kannanotossa, joka noudattaa rabbi Gamaliel Vanhemman Suurelle Neuvostolle antaman neuvon henkeä on sanoissa

"Niin kauan kuin..." quamdiu

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Dance messu ja Rock-klubi



youTube clip antaa hieman kuvaa musiikista, tunnelmista, valotehosteista ja äänistä Agricolan kirkossa 14.3. 2013

---------
"Sellanen messu olisi kiva jossa olisi Lordi esiintymässsä. Sitten sinne laskettaisiin Pirkko jalovaara ranstakka kourassa ajamaan niitä ulos. Se ois kivaa katsella, sais jännittää pystyykö ajamaan niitä vai tuleeko itelle lähtö ensin.Sellaseen messuun tulisi varmaan porukkaa."
nimimerkki diabolo
s24 Kirkko kuulolla

(joillakin on sana hallussaan... :-)

---------
Hei.
Luon ketjun Tanssi-messusta, josta joku tykkäsi (olen siis jutellut paikalla olleiden kanssa), toiset eivät. Tällaista elämä on. Myös jumalanpalveluselämä; tavallisesta sunnuntain jumalanpalveluksesta joku tykkää, toiset eivät. Jotkut käyvät mielellään Tuomas-messussa, toiset Taize-messussa. Hyvä, kun on erilaisia. Itse en ollut tanssi-messussa, en osaa sanoa mielipidettäni siitä. Kirkossa tapahtuva messu eli ehtoollisjumalanpalvelus on kuitenkin ennenkaikkea jumalanpalvelus, jossa keskeisenä asiana on Kristus.
nimimerkki Pirkko-pappi
s24 Kirkko kuulolla

Tällä viikolla Helsingin Agricolan kirkossa järjestettävässä Dance-messussa tanssivat trancen tahtiin sekä pappi että seurakunta. Viime keväänä Turussa ensi kertaa järjestetty messu on herättänyt kristillisissä piireissä keskustelua teknomusiikin soveltuvuudesta kirkon tiloihin. Raamattu on ennenkin käännetty uudelle kielelle, vastaavat Dance-messun järjestäjät.

Agricolan kirkko täyttyy jytkyttävästä house- ja trancemusiikista, seinille heijastuvat strobovalot ja pappikin tanssii itselleen hien pintaan. Tällainen on nyt kolmatta kertaa järjestettävä Dance+Pray -jumalanpalvelus. Vaikka DJ soittaa kaiuttimista uuteen muotoon sovitettuja virsiä, ja seurakunta voi tulla alttarille tanssimaan, kyseessä on silti kirkon perinteistä messukaavaa noudattava jumalanpalvelus ehtoollisineen ja saarnoineen.

– Me olemme halunneet tarjota messun, jossa on uusi kieli. Tässä tapauksessa se on musiikin kieli. Vaikka puitteet ovat perinteisestä jumalanpalveluksesta poikkeavat, niin sisältö on silti sama, kertoo Dance-messua vetävä pastori Kari Kanala.

Teknojumalanpalvelukset ovat keränneet suuren suosion Turussa. Viime keväänä Mikaelinkirkossa ensimmäistä kertaa järjestettyyn messuun osallistui yli 600 nuorta. Dance-messu herätti valtavasti keskustelua puolesta ja vastaan.
metropoli.net

Rock-klubilla gospelia


"Hyväntuulista rockia soittava
Good Weather Forecast
innosti yleisön tanssimaan.
Tunnelma Nosturissa oli viihtyisä."
Kuva UusiTie
Yhdellä Suomen legendaarisimmista rock-klubeista, Nosturissa jylisi lauantaina gospel. Tunnelmallisen ja tiiviin salin täyttivät monipuoliset gospelbändit ja lyhyet puheet. Evankeliset musiikkimessut järjestettiin jo 41. kertaa. Lauantai-illan pääkonsertti oli valjastettu usealla tunnetulla gospel-yhtyeellä. Lavalla nähtiin Saraste, Serafiel, GodFM ja saksalainen hyväntuulista rockia soittava Good Weather Forecast.
Mikael Tammilehto
Uusi Tie via seurakuntalainen.fi

Power Gospel with a message
Eräät Yhdysvaltalaiset radioasemat soittavat gospel musiikkia konserteista, joista todella on oksat pois.

Kuuntelin niitä aikoinaan ensin hymyillen ja iloiten vahvasta ylistyksestä, praise the Lord, God is great, He is everythings

Mutta musiikin ystävänä hiljalleen intoni alkoi hiljetä, jytä on kyllä melkoista, mutta soinnutus alkeellista, meteli vahvaa, mutta sanat yksitoikkoisia ja jankkaavia kertoja

Lopulta sain tarpeekseni, tulin suorastaan allergiseksi näille heavy rock musan asemille...

tämä on henkilökohtainen kokemukseni.

Kyllä basso saa lattian tärisemään, rummut jalat väkisinkin tanssimaan, solisti sydämen värisemään ja kitaristi nostaa hurmion kattoon. Tehokasta ilman valoefektejäkin!

olemme erilaisia, kuten Pirkko-pappi kommentissaan totesi.

Southern Gospel esimerkiksi tai One Nation

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Turkistarhaus ja kanalat

Kettu turkistarhalla
Kuva oikeutta eläimille

Herra Jumala on luonut kaikkea hyvää meidän ihmisten suojaksi, terveydeksi, iloksi ja nautinnoksi, koska Hän rakastaa ihmistä.

Paratiisin puutarhassa Adam ja Eeva sattuneesta syystä kokivat yllättäen olonsa noloksi ja he peittelivä intiimialueitaan viikunanlehdillä.

Herra Jumala ei vain tehnyt heille luomiensa eläinten nahoista vaatteet vaan vielä puki heidät niihin

"Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen nahasta vaatteet ja puki heidät niihin."
1 Ms 3:21

Nahkatakki on moottoripyörän selässä ratsastavan miehen merkki, upea turkiskaulus kuninkaan vaate, lämmin turkki hengenpelastajakin jossain, upea minkkiturkki kaunistus kaunottarelle.

Väitän pyhän Raamatun perusteella, että suomalainen turkistarhaus on okay, hyvä Jumalan lahja, kunnon ammatti siinä missä puutarhurin ja maanviljelijän työ.


Turkiseläinten suojelu
Ongelma ei ole eläimen nahan ottaminen vaatteeksi tai upean turkiksen tekeminen tarhattujen minkkien nahoista.

Ongelma on, miten turkistarhaajat supikoiriaan hoitavat, millaiset olosuhteet siniketuilla on ja miten ne tapetaan ennen nahan nylkemistä.

Näihin on mahdollista lainsäädännön ja asetusten ja ohjeiden avulla puuttua, niin että eläinten epäinhimillinen kohtelu, raakuus ja ihmisen ahneus eivät pääse jylläämään.


Kanala 
Kanalan arkipäivää
Kuva YLE

Herra Jumala on luonut aivan ihmeellisen eläimen ihmisen avuksi - kanan.

Se antaa meille munia syötäväksi ja leipomiseen, sen ruumiista tehty ruoka on mitä maittavinta herkkua ja perusravintoa monessa kodissa, sen untuvia ja sulkiakin voidaan käyttää monenlaisena täytteenä, ainakin jos ei muuta ole tarjolla.

En käsitä sitä, että turkiseläinten kohtelu on niin tärkeä, että koko tarhaus tahdotaan kieltää lailla Suomessa.

Ja samalla sallitaan täysin epäinhimillinen kanojen kohtelu kanaloissa, niiden ahtaminen elämään pienissä häkeissä, yksitoikkoinen ruoka, liukuhihnatuotanto...

Kanojen suojelu
"Onnelliset kanat" ei varmaan ole vain myyntikikka, vaan joku on ajatellut, että ehkä kanojakin voisi kohdella inhimillisesti.

Mutta mistä tämä ero - siniketut ja minkit lain suojassa, miljoonat kanat järkyttävissä olosuhteissa kuin tunteettomina, älyttöminä koneina kohdellut.

Rapukin tuntee kipua ja kanalla on sielu!

En silti ole ehdottamassa, että kanojen kasvatus Suomessa tulisi lailla kieltää.



sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Jos ei kirkossa niin kirkon vieressä...

Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta perustettiin Lahdessa Marianpäivän aattona 16.3.2013.

Historiallisen tapahtuman taustalla on tietenkin vuoden 1986 kirkolliskokouksen naispappeus äänestyksessä hyväksytty omantunnon klausuuli.

Sen myöhempään käsittelyyn liittyvä piispainkokouksen pöytäkirja helmikuun 14. 2006 on vapaasti luettavissa verkossa.
2. nimetä työryhmän puheenjohtajaksi piispa Mikko Heikan ja jäseniksi tutkija Maarit Hytösen, kouluttaja Pekka Alajan, apulaistoiminnanjohtaja Stina Lindgårdin, palkkauslakimies Timo von Boehmin, kirkkoherra Jaana Marjasen sekä kirkkoherra Keijo Rainerman. Työryhmä voi kuulla muita asiantuntijoita. Työryhmä voi kutsua itselleen sihteerin.

Työryhmä kutsui sihteerikseen piispainkokouksen sihteeri, dosentti Kalervo Salon. Työryhmä on hyödyntänyt TM Paula Närhen tutkimustyötä, joka on julkaistu erikseen. Tutkimustyö jakautui kahteen osaan. Ensimmäisessä vaiheessa laadittiin kyselykaavake tuomiokapituleille, lääninrovasteille ja työyhteisökehittäjille. Tutkimuksessa kartoitettiin erityisesti naispappeudesta aiheutuneiden ongelmien laajuutta seurakunnissa. Tutkimuksen toisessa vaiheessa perehdyttiin teemahaastattelun avulla niiden seurakuntien tilanteeseen, joissa naispappeus aiheutti ongelmia.
Piispainkokous 14/02/2006
Tunnetusti tuosta päädyttiin sitten ytimekkääseen
SAKKOJA TAI KORKEINTAAN VUOSI VANKEUTTA


Jos ei kirkossa niin kirkon vieressä... 
Tämä on Jumalan opettaman vanhuksen suusta kuultu viisaus, jota nyt eräät Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit, teologit ja muut työntekijät tahtovat noudattaa.

Rakkaus kirkkoon on syvä, halu palvella, uhrautua, tehdä sydämen riemulla töitä Kristuksen kirkon rintamissa on suuri.

Vaan nyt on ovi kirkkoon kiinni.

He eivät halua erota siitä kirkosta, jonka todellista ydintä he kokevat edustavansa. Mutta kun ei kirkossa, niin sitten kirkon vieressä.


Piispoille neuvo!
Olisihan se jokseenkin törkeää, jos ulkosuomalainen papin pallero alkaisi piispoja neuvomaan.

Mutta neuvo tulee viisaalta vanhukselta aikojen takaa, neuvo sallia näiden jääräpäiden palvella Kristusta edes kirkon vierellä, piiskaamatta heitä sieltäkin vielä kauas pois.
27 Apostolit tuotiin neuvoston eteen, ja ylipappi alkoi kuulustella heitä. 28 Hän sanoi: "Me kielsimme jyrkästi teitä opettamasta sen miehen nimessä. Mutta nyt koko Jerusalem on täynnä teidän oppianne ja te yritätte panna sen miehen kuoleman meidän syyksemme." 29 Tähän Pietari ja muut apostolit vastasivat: "Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. 30 Meidän isiemme Jumala on herättänyt kuolleista Jeesuksen, jonka te ripustitte ristinpuulle ja murhasitte. 31 Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen Ruhtinaaksi ja Pelastajaksi johdattaakseen Israelin kääntymykseen ja antaakseen sille synnit anteeksi. 32 Me olemme kaiken tämän todistajat -- samoin Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille jotka häntä tottelevat."

33 Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja aikoivat tappaa heidät. 34  Silloin nousi neuvoston keskeltä eräs fariseus*, Gamaliel-niminen lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa. Hän käski viedä miehet hetkeksi ulos 35 ja sanoi sitten: "Israelilaiset, harkitkaa tarkoin, ennen kuin teette mitään näille miehille. 36 Ennen meidän päiviämme esiintyi Teudas. Hän väitti jokin olevansa ja saikin mukaansa neljäsataa miestä, mutta hänet tapettiin ja koko hänen kannattajajoukkonsa hävisi jäljettömiin. 37 Hänen jälkeensä esiintyi verollepanon aikoihin Juudas Galilealainen. Myös Juudas houkutteli kansaa puolelleen, mutta hänkin sai surmansa ja koko hänen kannattajajoukkonsa joutui hajalle. 38 Siksi annan teille nyt tämän neuvon: jättäkää nämä miehet rauhaan, antakaa heidän olla. Jos tämä heidän ajamansa hanke on lähtöisin ihmisistä, se kukistuu itsestään. 39 Jos se taas on Jumalasta, te ette pysty heitä kukistamaan. Pitäkää varanne! Entä jos te taistelettekin itseään Jumalaa vastaan?"

Gamalielin puhe saavutti vastakaikua. 40 Neuvosto kutsui apostolit sisään, ruoskitti heidät ja kielsi heitä puhumasta Jeesuksen nimessä, mutta päästi heidät vapaaksi. 41 Apostolit lähtivät neuvostosta iloisina siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä.
Apostolien tekojen viidennestä luvusta KR 1992 mukaan
Rabbi Gamaliel Vanhemman neuvo on hyvä, suorastaan erinomainen ja senmukaisia vaihtoehtoja kyllä löytyy suhtautumisessa nyt perustettuun Lähetyshiippakuntaan.

Jos vain hyvää tahtoa löytyy.

Työtä kyllä piisaa Herran elovainioilla Suomessa, työmiehistä meinaa olla pulaa


Rukous

Ilmoita, Herra, sun kunnias, voimas,
tulla jo sun valtakuntasi suo.
Johdata kansamme armosi tuntoon,
sun pyhä pelkosi mielihin luo.
Siunaustas me nyt pyydämme sulta,
anna sä meille sun Henkesi tulta.

Työs ala, Herra, ja päätä se itse,
vaivatut sielumme virvoittaen.
Hengelläs saata sä kaikille julki
sun valtakuntasi voimallinen.
Muista, oi Jeesus, ja armahda meitä,
ethän sä syntistä luotasi heitä.

Uskossa heikkoja, auta sä, Jeesus,
turvassa turvaton luonasi on,
taas olet antanut autuuden päivän,
sun sanas vielä on muuttumaton.
Hengelläs virvoita, Jeesus, sä meitä,
ansios vaatteella riisutut peitä.

Meitä kun polttavi auringon helle,
murhe ja kiusat kun ahdistavat,
vaivamme kaikki on tuttuja sulle,
sun sanas, armosi lohduttavat.
Kun vihamiehemme raivo on suurin,
lyödä ne kaikki sä voit perinjuurin.

Siionin muurit ei sortua saata,
kun peruskallio Jeesus on sen.
Rynnätä saavat nyt helvetin joukot,
sen apu Herra on voimallinen.
Vahvista, Herra, sä taistelijoita,
luopunehet sinä laumaasi voita.

Virsi 173
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. 
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893, komitea 1937. 
Virsikirjaan 1938.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Jumalan kellot käyvät hitaasti

Vaistot
Ihminen ja eläimet on varustettu herkin aistein, joilla arvioimme näkyviä etäisyyksiä, lämpötiloja, tuoksuja, makuja, kosketuksen laatua ja painetta ja monia muita elämälle välttämättömiä ja hyödyllisiä asioita ympäristöstä, jossa olemme ja liikumme.

Käytämme etäisyyden mittaamiseen oman kehomme antamia apuneuvoja, vaaksa sinne, askel tänne, kyynärä ylös, peukalon verran tuumaamme... 1800-luvun metsissä kuului talon koiran haukku peninkulman päähän ja tarkempaa Venäjän virstaa luettiin nimismiehen tienvarteen asettamista kivipylväistä.

Ihmisillä ja eläimillä on myös sisäinen kello, joka mittaa aikaa. Tämä on aivan välttämätön esimerkiksi sekä saalistajalle hyökkäyshetkeä valitessa että saaliille, joka hyökkääjän etäisyyksiä ja nopeuksia arvioi. Karhu tietää talviunensa ajan, kotikissa milloin emännän pitäisi laittaa muonaa lautaselle. Kukko tietää aamunkoiton ja


Taivaan valot
Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle." Ja niin tapahtui. Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle, hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä.
1 Ms 1:14-19

Sisäisen ajantajun tueksi hyvä ja armollinen Luojamme on antanut taivaalle kaksi suurta valoa, joiden avulla ainakin me ihmiset mittaamme ja määritämme aikaa. On yö ja päivä, on kuukausi ja vuosi, on pääsiäisjuhlan täysikuu tai joulukuun 25.

Mikä hetki päivästä lienee, sitä olemme me ihmiset aiemmin katselleet esimerkiksi aurinkokellosta ja nyt radion äänimerkistä sekunnilleen tarkistamme ja rukkaamme rannekelloamme.

Kuu kiertää planeettaamme näyttäen aina samat kasvonsa.

  • Kuukausi näkyy jopa naisten kuukautiskierrossa, ja on siten enemmän kuin vain yksi kierros. 
  • Kuun vaiheet ovat olleet mainio apuneuvo, mutta nykyajan ihmiset eivät yön valosaasteen ja kellojensa takia niitä enää niin seuraa eivätkä tarvitse. 

Maapallo kiertää auringon ympäri - sen nykyään tiedämme

  • kierros auringon ympäri on yksi vuosi
  • vuoden kuluessa kuu kiertää maan ympäri 12 kertaa

Tähtiä on myös käytetty ja käytetään ajanlaskussa, joskus hyvinkin pitkiä aikoja seurattaessa

  • Sirius on faaraoiden Egyptin huikea kello, jonka ensimmäinen nousu ennen auringonnousua osoitti Niilin tulvien alkavan pian. 1460 vuoden välein tämä ajankohta osui kalenterissa samaan päivään.

Ajotettuja kierroksia
Maan yksi kierros akselinsa ympäri on päivä ja yö, "vuoro kausi"
Kuun yksi kierros maan ympäri on "kuu kausi"
Maan yksi kierros auringon ympäri on "vuosi"

Nämä taitavat olla perustavaa ajanmittausta kautta koko ihmiskunnan historian ja kaikissa kulttuureissa. (Ehkä jotain vaihtelua on...) Nykyään ajanjaksot koetetaan mitata tarkasti hienojen teknisten apuvälineiden avulla.


Universumin mittakaavat
Avaruuden mittakaavoissa emme käytä ihmisten mittoja, vaaksa, kyynärä, askel... emmekä teknisiä mittojamme kilometri, maili. Luvut tulisivat hyvin suuriksi ja hyvin vaikeiksi hahmottaa, mielettömiksi. Sen sijaan avaruuden etäisyyksiin otetaan muita standardeja
valovuosi - matka jonka valo kulkee vuodessa
AU astronomic unit, astronominen yksikkö eli maan keskimääräinen etäisyys auringosta
parsec - tähden etäisyys auringosta kolmiossa, jossa siitä aurinkoon ja maahan vedettyjen suorien kulma on yksi "arkkisekunti" eli 1/3600 astetta = 3.26 valovuotta.
parsec meidän kilometreissämme olisi 3.09 x 1013 kilometriä. Jos lasken nollani oikein se olisi kai
309 000 000 000 000 km  eli melko hankala luku.


Galaktinen vuosi
Kun mittaamme Jumalan luomakunnan aikoja ihmisen vuodella, saamme myös hyvin hankalasti käsiteltäviä pitkiä nollasarjoja.

Tilanne yksinkertaistuu meille huomattavasti, jos emme mittaa maailmankaikkeuden aikoja maan kierroksella auringon ympäri, vaan auringon kierroksella Linnunradan keskustan ympäri kerran noin 225 miljoonassa vuodessa.

Galaktinen vuosi on paljon helpompi meille ja kertoo jotain Jumalan kelloista, jotka käyvät hitaasti!

Galaktinen vuosi (gv)- 225 miljoonaa ihmisen vuotta

Maailmankaikkeuden arvioitu ikä on noin 137.700.000.000 ihmisen vuotta

Galactinen vuosi on noin 225.000.000 ihmisen vuotta

137.000/225 = 60.9

Tunnetun maailmankaikkeuden ikä on 609 gv

Aurinko ja planeetat on luotu arviolta noin 4.500 miljjoonaa vuotta sitten
4.500/225 = 20

Auringon ikä on 20 gv  

Kyllä tätä voidaan käyttää maapallonkin historiaan, mutta hyvin nopeasti yksikkö käy hankalaksi - kuin mittaisi pöytälevyä kilometreissä...

  • Elämän räjähdysmäinen leviäminen Kambrikauden alussa 2.8 gv
  • Dinosaurusten aika päättyy 0.26 gv
  • Moderni ihminen 0.001 gv
alkaa niitä nollia taas tulla, nyt pilkun oikealle puolelle... 


Jumalan kellot suhteessa aikaan ja tapahtumiin
Taivaan Isällä on varmaan käytössä monia eri kelloja mittaamaan erilaisia tapahtumia linnunratojen pyörimisestä perhosen elinaikaan.

"Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä" (2 Piet. 3:8)

Tästä syystä voimme laulaa Lina Sandellin kanssa virren 338 turvallisessa luottamuksessa Isään Jumalaan, jonka ajoitus on täydellistä

1.
Päivä vain ja hetki kerrallansa,
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen.

2.
Joka hetki hän on lähelläni,
joka aamu antaa armonsa.
Herran huomaan uskon elämäni,
hän suo voimansa ja neuvonsa.
Surut, huolet eivät liikaa paina,
ne hän ottaa itse kantaakseen.
"Niin kuin päiväs, niin on voimas aina."
Tähän turvaan yhä uudelleen.

3.
Kiitos, Herra, lupauksestasi,
siinä annat minun levätä!
Kiitos olkoon lohdutuksestasi,
annat voimaa sanan lähteestä!
Suo mun ottaa isänkädestäsi
päivä vain ja hetki kerrallaan,
kunnes johdat minut kädelläsi
riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.

Lina Sandell 1865. 
Suom. Rauhansäveliä 1894. 
Uud. Julius Engström 1900, 
Anna-Maija Raittila 1977, 
Niilo Rauhala virsikirjaan 1986. 

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Yksi, kaksi, kolme




"Alussa Jumala loi taivaan ja maan." 1 Ms 1:1

heprean sana on monikossa - elohim. se on "juhlava monikko" samalla tavoin kuin shamaim - taivas, Siksi jaetta ei käännetä "Alussa Jumalat loivat taivaat ja maan" vaikka monikkomuodoista on kyse.

kieliopillinen monikko sen sijaan on ihmisen luomisen kohdalla
"Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme" 1 Ms 1:26

Tähän jotkut kirkkoisät sanoivat, että kyseessä on pyhä Kolmiyhteys, Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Mutta pyhä Kolmiyhteys ei ole kolme Jumalaa vaan yksi.


Yksi
Pyhä Kolminaisuus on salattu Jumala.

Oppi Kolminaisuudesta muotoiltiin kirkossa suurissa trinitaarisissa tunnustuksissa, Apostolinen ja Nikea-Konstantinopoli. Kaikki maailman kristityt pitäytyvät näihin, ja jotka eivät pitäydy, eivät lukeudu kristikuntaan.

Suuret trinitaariset unnustukset ovat kristittyjen pohdintaa siitä, miten Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat suhteessa toisiinsa.

Jumala on yksi, mutta Hänessä on kolme Persoonaa

Isä ei ole Poika. Isä ei ole Pyhä Henki. Isä on Jumala.
Poika ei ole Isä. Poika ei ole Pyhä Henki. Poika on Jumala.
Pyhä Henki ei ole Isä. Pyhä Henki ei ole Poika. Pyhä Henki on Jumala.

Kaksi
Edelleen koko yhteinen (ekumeeninen) kristikunta opettaa, että

Kristus on Jumala, mutta Hänessä on kaksi luontoa

jumalallinen ja inhimillinen

nämä ovat Hänessä yhdessä erottamattomasti eikä näitä luontoja voi jakaa toisistaan erilleen. Silti ne ovat muuttumattomat eivätkä ole toisiinsa sekaantuneet.

Kristus on täysi Jumala ja täysi ihminen.


Yhdestä vai kahdesta?
Pyhä Henki on Jumala.

Pyhä Henki lähtee Isästä.

Kristikunnassa on syvä haava siinä, että Läntinen kirkko lisäsi myöhemmin 500-luvulla Nikean uskontunnustukseen sanat .. ja Pojasta (latinaksi et filioque)

.. joka Isästä ja Pojasta lähtee.

Itäinen kirkko ei ole koskaan hyväksynyt tätä lisäystä eikä tänäkään päivänä sitä hyväksy.

(riita kävi niin kuumana papistossa ja hallituksissa, että kansan keskuudessa latinan sanoista et filioque syntyi hokema "hokkus pokkus filiokkus")


Kaksi on yksi
Jumala on yksi.

Kuitenkin Luomiskertomuksessa sanotaan monikossa

Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme" 1 Ms 1:26

Tätä arvoitusta sekä juutalaiset että kristityt ovat pähkäilleet läpi vuosisatojen. Kuten sanottu, pyhä Augustinus ja monet muut näkivät tässä viittauksen pyhään Kolminaisuuteen.

Mutta Raamatun teksti viittaa johonkin aivan muuhun, kuin yhteen Jumalaa

Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. 1 Ms 1:27

Tässä sana Jumala on yksikössä, ei enää oudossa "me muodossa"

mutta Jumalan kuva se vasta outo onkin!

Yhden Jumalan kuva on kaksi - mies ja nainen.

Mies ja nainen yhdessä, ettemme sanoisi yhtyneenä, ovat Jumalan kuva.

Yhdynnällä yhdeksi


Hedelmäkärpästen yhdyntä

Tämä vasta merkilliseksi käy!

Mutta kun katselemme luomakuntaa, näemme kaikkialla seksuaalisuuden, on miespuolisia ja naispuolisia, on mehiläisiä ja kukkia, on rakastelevia hedelmäkärpäsiä, on uros leijonia ja naaras leijonia, on kutua ja on mätiä, on kukkoja ja on kanoja...

Kaikkialla on kaksi sukupuolta, joiden yhtyminen merkitsee hedelmällisyyttä, lisääntymistä.




Ulalla!
No nyt herää mielessämme isoja kysymyksiä

- onko taivaassa siis miespuolinen Jumala ja naispuolinen Jumalatar kuten pakanoiden uskonnoissa (siellä näitä jumalallisia aviopareja on paljon)? El ja Elat, Allah ja Allat, Baal ja Baalat?

- onko Jumala androgyninen, yhtä aikaa sekä mies että nainen, jotenkin kuitenkin jakomielitautinen (puhuu itsestään me muodossa)?

Kysymyksiä herää, ja varmaan sanomme monessa kohtaa EI NÄIN.

ja kun kysyvät, MITEN SITTEN?

vastaavat EMME TIEDÄ sitä ei ole meille ilmoitettu.


Yhden kuva on kaksi?
Saatamme myös kysyä, että jos mies ja nainen yhdessä (yhtyneenä) on yhden Jumalan kuva

- onko naimaton mies tai nainen sitten puolikas jumalankuva?

vaistomaisesti sanoisimme, että yksin jäänyt mies tai nainen on Jumalan kuva.

Ajankohtaisempi kysymys on

- onko samaa sukupuolta olevien ihmisten liitto Jumalan kuva?

vastaamme EI sillä homopari ei voi yhtyä.


Yksi, kaksi, kolme - ei vain teoriaa
Eikös ole ihmeellinen Jumalan ilmoitus itsestään ja meistä.

Siinä riittää purtavaa koko elämän ajaksi ja saamme toivoa, että kerran perillä vastauksia löytyy myös arvoituksiin, jotka eivät ajassa meille selvinneet.

Asiasta kirjoitetaan myös Efesolaiskirjeessä, joka sanoo että tämä salaisuus on suuri, Kristus ja seurakunta.

"Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. Mutta se koskee myös kaikkia teitä: jokaisen tulee rakastaa vaimoaan niin kuin itseään, ja vaimon tulee kunnioittaa miestään.
Ef 5:31-32





Ja suuri todella on tämä salaisuus, Kristus ja seurakunta!