"Typerällä tavalla Kopernikus yritti herättää henkiin Pythagoraan heikon näkemyksen (että tuli on maailmankaikkeuden keskuksena), joka on jo kauan sitten aiheellisesti kukistettu,onhan se sekä vastoin inhimillistä järkeä ja vastoin pyhiä Kirjoituksia. Tästä lähtökohdasta käsin voisi helposti nousta erimielisyyttä katolisten pyhiä Kirjoituksia selittävien ja näihin valheellisiin näkemyksiin itsepäisesti takertuvien välillä."
Tolosani 1544
Kiinnitin huomioni dominikaani-isä Tolosanin lähestymistapaan, joka mielestäni mainiosti kuvastaa pyhään Raamattuun uskovalle kristitylle mahdollisen tien arvostella perinteisiä käsityksiä uhkaavia tieteen väitteitä.
Tolosani ei ryhdy keskustelemaan suoranaisesti Kopernikuksen väitteistä eikä huolestu siitä mistä Kopernikus huolestui - että nuo tuhatvuotiset yleisesti hyväksytyt ja navigoinnissa käytetyt Ptolemaioksen taulukot eivät aivan tarkasti sittenkään kuvaa taivaankappaleiden liikkeitä.
Sen sijaan hän lähtee tieteen filosofiasta liikkeelle, ja arvostelee Kopernikuksen lähtökohtia. Tämä ei pysty esittämään mitään uskottavia todisteita villien väitteidensä tueksi, ei ymmärrä induktiivisen ja deduktiivisen lähestymistavan eroa ja nojaa matematiikkaan, (tuohon aikaan) alkeistieteeseen, joka ei pärjää "fysiikan, logiikan ja kosmologian" kanssa ollenkaan samassa sarjassa.
Aivan oikein Tolosani toteaa, että Kopernikuksen väitteet ovat ristiriidassa pyhien Kirjoitusten kanssa - sillä Raamattu on geosentrisen ajan ihmisten kirjoittama kirja ja edustaa maailmankuvaa, jossa maa on kaiken keskus. Samoin hän oikein ennustaa, että kränää voi tulla Kopernikuksen jääräpäisten kannattajien ja katolisen kirkon pyhien oppien varjelijoiden välille. Tämä tosin taphtui vasta sukupolvea myöhemmin, kun Galileo Galilei esitti konkreettisia todisteita Kopernikuksen heliosentrisen maailmankuvan puolesta.
Puolimatka, uskot ja tiede.
Italialaisen hartaan dominikaanin ja suomalaisen yliopisto-professorin vertaaminen ei tietenkään tule suoranaisesti kysymykseen.
Samankaltaisuutta on Tolosanin ja Puolimatkan asenteissa eteenpäin rynnivää ja kaikki tutut ja tuntemattomat rajat murskaavaa tietellistä tutkimusta kohtaan. Tolosani nojaa Raamattuun ja kirkon pyhään perintöön, Puolimatka haastaa tuomaan Jumalan mukaan ja kaatamaan näin naturalistisen luonnontieteen ateistiset lähtökohdat.
Tieteen räjähtävä voima on yhdessä ainoassa asiassa - totuus.
Kopernikus ei toki omannut kokototuutta! Geosentrinen maailmankuva romahti lopulta valistusaikana, ja monen usko kaatui sen mukana. Mutta Kopernikuksen heliosentrinenkin maailmankuva on romahtanut muutamassa sadassa vuodessa, Linnunrata-keskeinen maailmankuva romahti muutamassa vuosikymmenessä ja nyt universumi ajattelu huojuu multiversumin haasteissa!
Tahtoessaan suojella kirkkoa ja torjua Kopernikuksen jumalattomat, typerät järjen, Aristoteleen ja Ptolemaioksen ja Raamatun vastaiset teesit, Tolosani ja hänen uskossa vahvat dominikaani-veljensä aiheuttivat katoliselle kirkolle ja koko kristikunnalle aivan hirvittävän vahingon.
Professori Puolimatkan kylvämä "ateistisen naturalistisen" tieteen pelko ja ahdistus on vaarallista tieteen filosofian soveltamista nousevan kristillisen nuorison, koululaisten, teinien, abien, teekkareiden maailmassa.
Totuus.
Vain se kestää, oli hinta mikä tahansa.
(Tiedämme että hinta on äärimmäisen kova ... turvallisuus)
Hinta on todella kova.Aika useasti panoksena on elämä.Nosce te tuumailee.
VastaaPoistaSeuraukset näiden uskovien kristittyjen valitsemasta tiestä Kopernikuksen ja Galilein kohdalla olivat katastrofaalisia Kristuksen kirkolle ja monen sielun turmio. Varmasti Tolosani uskoi edustavansa totuutta, joten asia ei ole laisinkaan yksinkertainen, Totuus!
Poista"Sen sijaan hän lähtee tieteen filosofiasta liikkeelle, ja arvostelee Kopernikuksen lähtökohtia. Tämä ei pysty esittämään mitään uskottavia todisteita villien väitteidensä tueksi, ei ymmärrä induktiivisen ja deduktiivisen lähestymistavan eroa ja nojaa matematiikkaan, (tuohon aikaan) alkeistieteeseen, joka ei pärjää "fysiikan, logiikan ja kosmologian" kanssa ollenkaan samassa sarjassa."
VastaaPoistaTästähän tosiaan Kopernikanismia kritisoitiin. Sen kriitikoiden mukaan Galileonkin päättely meni seuraavanlaisesti:
Oletus: Jos maa liikkuu, tällöin havaitaan ilmiö X
Havainto: Havaitaan ilmiö X
Johtopäätös: Maa liikkuu
Tuota pidettiin siihen aikaan kehäpäätelmänä. Siis deduktiona, joka lähtee samasta liikkeelle kuin mihin päätyy. Ja joka olettaa lopputuloksen oikeaksi. Ja siis epäpätevänä päättelemistapana.
Siitä käytiin loogista taistoa. Periaatteessahan vastaava päätelmä voisi olla vaikkapa muotoa:
Oletus: Jos kuu on juustoa, tällöin havaitaan ilmiö X
Havainto: Havaitaan ilmiö X
Johtopäätös: Kuu on juustoa
Ongelmana on yhteyden osoittaminen X:n ja johtopäätöksen välille niin, että tiedetään varmasti, ettei valittu X ole mielivaltainen - mistä puolestaan voisi seurata mielivaltaisia tuloksia.
Ps. Pidin tuoretta Sana-lehden haastatteluasi aika epärakentavaksi kirjoitettuna.
Ihmettelin jonkin verran kommenttejasi Galileo Galileihin liittyen. Asia ei todellakaan ollut silloin niin yksinkertainen, että se olisi vain kaukoputkeen katsomalla ratkennut. Ongelmana kun on jo se, että siihen aikaan tuo kaukoputki oli uusi asia. Eikä sen ajan tutkijayhteisö tiennyt perusteita sille, miksi kaukoputken tuloksiin pitäisi voida luottaa suunnattaessa se taivaalle. Vai olisivatko tulokset sinne suunnattaessa kenties alttiita jollekin optiselle muutokselle. Kuten maailman johtavat tieteenfilosofit (mm. Kuhn) ovat todenneet, Galileo oli kykenemätön vastaamaan aikansa oppineiden optiikkaa koskevaan teoreettiseen kritiikkiin. Kyse on vähän samanlaisesta kysymyksestä kuin että vaikka tiedetään lämpömittarin toimivan hyvin huoneenlämpöjä mitattaessa, tulisiko sen tuloksiin luottaa ääriolosuhteissa. Asia voidaan tietää testaamalla sitä ääriolosuhteissa. Mutta jos joku ilmoittaa ensin tuloksen ääriolosuhteista, tuleeko muiden lähtökohtaisesti pitää tulosta luotettavana?
Tämä oli Galileon ajan tutkimuksellinen ongelma. Ja tähän monet Galileon kriitikot vetosivat, haluamatta edes katsoa kaukoputkeen, koska eivät nähneet syytä pitää kaukoputken tuloksia luotettavina taivaalle sitä suunnattaessa.
Kiitos kommeneistasi, jatkan Galileista kirjoittamista myös.
PoistaOlen kuullut esitettävän myös sellaisen ajatuksen, että Galilei hioi nuo lasinpalat omille silmilleen sopiviksi. On mahdollista, että jos joku toinen katsoi hänen teleskoopillaan esimerkiksi Jupiteria tai Saturnusta, hän ei olisi niin selvästi nähnyt "Galilein neljää kuuta" tai "Saturnuksen sarvia".
Tässä oikeastaan puhkesi "kirkon ja tieteen" välinen satoja vuosia kestänyt kriisi, jossa ratkaisevan tärkeä rooli on havaintojen tekeminen ja selittäminen.
Ihmiskunta on oppinut tuntemaan Jumalan suuria luomistekoja kehittämällä työkaluja luonnon tutkimiseen, WYSIWYG, what you see is what you get.
Edwin Hubble sitkeästi istumassa jättimäisen Hookerin äärellä talven kylminä öinä on Galilein havainnointiin verrattava tapahtuma, jossa sen ajan tieteen Linnunrata keskeinen maailmankuva (maailmankaikkeus on Linnunrata) romahti.
"Tässä oikeastaan puhkesi "kirkon ja tieteen" välinen satoja vuosia kestänyt kriisi, jossa ratkaisevan tärkeä rooli on havaintojen tekeminen ja selittäminen."
PoistaTuo "kirkon ja tieteen" suhteeksi asian vetäminen on 1800-luvulla luotu jälkikäteistarina. Aikalaiset eivät nähneet sitä sellaisena.
Galileolla ei ollut vastassaan vain kirkko, vaan ennen kaikkea aikansa tiede. Hänen selityksensä ei läpäissyt ns. yksinkertaisuuden periaatetta. Vaan sitä pidettiin turhan monimutkaisena. Ja kun sen ei nähty selittävän mitään havaintoja sen enempää kuin olemassaolevan teorian, sitä pidettiin myös perusteettomana.
Yksi harvemmin puhuttu asia on sekin, että Galileo ei toiminut sen ajan tieteen pelisääntöjen mukaan siinä asiassa, että olisi välittänyt julkaista tuloksiaan sen ajan tiedeyhteisölle. Latinaksi, eli sen ajan tieteen kielellä, kirjoitettuja tutkimusraportteja sen ajan tiedeyhteisölle ei näkynyt. Jos niitä olisi ollut, ja jos ne olisivat saaneet vähitellen ikään kuin vakuuttaa muut, olisi ehkä sen ajan tiedeyhteisö suhtautunut asiaan suopeammin. Nyt Galileo vain pamautti tuloksensa, ja joutui sitten 1610-luvulla teoreettisen kritiikin kohteeksi, jota hänen teoriansa ei sen ajan tiedeyhteisössä kestänyt. Sen ajan tiedeyhteisö oli väärässä (ja Galileokin on osoittautunut olleen monessa väärässä).
Mutta ei kiistasta saa mitenkään pelkistettyä jotain kirkon ja tieteen välistä kiistaa, paitsi tiputtamalla koko kiistasta sen ytimen: tieteellisen keskustelun/kiistan, joka liittyi juuri tuohon havaintojen tekemiseen ja selittämiseen.
On hyvä, että painotat tuonajan tiedemaailman asenteita myös. Samahan toistui Charles Darwinin kohdalla, luonnontieteilijät olivat kovin montaa mieltä hänen teoriastaan luonnonvalinnasta.
PoistaKirkon rooli oli kuitenkin tässä sen saavuttaman ehdottoman valta-aseman takia ratkaiseva. Kirjoitan tarkemmin mainitsemastani toisesta dominikaani-isästä nimeltä Tommaso Caccini.
Jos palatan nykyaikan, niin voin kertoa olleeni viime viikolla kuuntelemesa Kardinaali Raviesin ja ruotsalaisten välistä dialogia aiheesta usko ja tieto. Paras kuulemani debatti, jossa ateistiksi tunnustautuvat tiedemiehet kunnioituksella keskustelivat uskon ,samalla lailla kunnioitavasti käyttäytyvien ,edustajien kanssa.
VastaaPoistaKardinaalilla ei ollut mitään vaikeuksia kosmologian ja eveolution kanssa. Katolinen kirkko on hämmästyttävä arvokonservatiivisena ja autoritaarisena ja kuitenkin avoimena tieteen suuntaan. Toivoisi protetanttisten uskovaiste tieteen osaajien kunnioittavan totuuden etsimistä yhtä lailla.
Hienoa kuulla, että tuollainen keskustelu on pidetty.
PoistaSuomessa sitä ehkä vastaa tyyilltään piispa Juha Pihkalan ja professori Esko Valtaojan keskustelu, joka julkaistiin vuonna 2004 kirjana "Nurkkaan ajettu Jumala".
Kirjassa on molemminpuolisen kunnioituksen ilmapiiri. Keskustelu sai jatkoa ja vuonna 2010 he julkaisivat "Tiedän uskovani, uskon tietäväni"
Kitos kirja vihjeestä täältä Ruotsista käsin voin missata tärkeitä kirjoja.
VastaaPoistaMarkku H