Raamatun ja tieteen asioissa voimme toki yrittää lähteä määritelmistä ja uskon lauselmista. Se on kuitenkin juuri sellainen lähestymistapa, joka on ongelman ydin.
Tiede kun etsii uutta, pyrkii yhä syvemmälle, yhä kauemmas, tekee löytöretkiä Jumalan luomaan maailmaan.
Usko kun pitää kiinni vanhasta, siitä, mikä on koeteltu ja hyväksi todettu.
Näin uskosta käsin helposti rakennetaan bunkkereita, joista tieteen tuoma uusi tieto torjutaan tai siihen ainakin suhtaudutaan pelokkaasti. Mitä nyt taas, repivää ja kaatavaa ja uskoa horjuttavaa?
Meille kristityille uskon lahjan saaneille on sen vuoksi parempi kulkea käsi kädessä Galilean miehen kanssa, minne Hän meneekin. Seurata Jeesusta.
Tämä tarkoittaa kulkemista Raamatun kanssa tieteenkin seikkailujen puistossa, uusia haasteita kohdaten, uusia asioita oppien, rukoillen ja mietiskellen ja odottaen elämän valoa Pyhältä Hengeltä.
Näin kulkiessamme emme lukkiudu johonkin jota nyt tiedetään, kuten keskiajan kirkko Platoniin ja Aristoteleen, aikansa tieteen luotettuihin huippuihin, joita oli luostareissa ja yliopistoissa opittu ymmärtämään ja soveltamaan. Vaan saamme Galilei Galileon tavoin avoimin silmin katsella Jumalan luomakuntaa, aurinkoa, kuuta ja tähtiä, jotka Hän on tehnyt, ja havainnoista tehdä johtopäätöksiä, oppia, mitä niistä muut ovat oivaltaneet.
Riski on siinä, miten Raamattu kestää tällä reissulla. Pärjääkö vanha kunnon Jumalan Sana modernin tieteen maailmassa?
Raamatun kanssa kulkiessa ropisevat omat juurtuneet näkemykset ja käsitykset ja uskomukset, vaan sekä Raamattu - ja siitäkin saatu tieteellinen tieto - ja Jumalan luomisen kirja alkavat näyttää aina vaan ihmeellisemmiltä.
Otan esimerkin seuraavassa viestissä tähän blogiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti