[Jumala on] asettanut ne Taiwalliset walkeudet, Taiwan corkeudella walistaman Maata, ja eroittaman aicoja, Päiwä Yöstä, Suwe Talwesta, yhden Cuucauden ja Wijcon, ja yhden Hetken ja Minutin toisesta.
Vuosi, päivä ja yö ovat hyvin vanhoja omaperäisiä sanoja, joilla kaikilla on vastineita lähisukukielten lisäksi myös etäsukukielissä.
Päivä-sanaa Tammelin käyttää paitsi vuorokauden osan nimenä ja päivämäärissä myös merkityksessä ’aurinko’
Yhdyssanan kuukausi alkuosana on ikivanha taivaankappaletta tai kuukautta nimittävä sana, loppuosana sana kausi, jonka alkuperä on tuntematon.
Viikko on germaaninen laina. Germaaninen alkumuoto on merkinnyt ’vaihdosta’, ja tämä merkitys on kytkeytynyt kuun vaiheisiin siten, että sana on tarkoittanut 14 päivän pituista ajanjaksoa. Suomen murteissa viikko on vanhastaan merkinnyt ’pitkähköä aikaa’. Tämä merkitys esiintyy nykymerkityksen ohella kirjasuomessa 1800-luvulle asti.
Vuoden synonyyminä esiintyy sana ajastaika.
Aikayksikön päivää täsmällisemmin nimeävä vuorokausi ei esiinny vuoden 1705 almanakassa, eikä sitä liene muissakaan vanhoissa almanakoissa. Sana on kyllä ensi kertaa mainittu jo Ericus Schroderuksen sanakirjassa 1637.
Hetki merkitsee Tammelinin almanakassa ’tuntia’, kuten vanhassa kirjasuomessa on Agricolasta lähtien tavallista.
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti