Sain Patulta melkoisen haasteen!
kirjoitin Quo vadis palstalla Haamulin tekstistä:
"Itse koen, että vaikka puhut uskosta, kiellät silti uskon todellisuuden,
jossa yksittäinen sielu seuraa henkilökohtaisesti kutsun saaneena Herraa Jeesusta, minne tämä sitten hänen edellään meneekin." MikkoL
Mistä Haamulin viesteistä olet tällaisen kokemuksen saanut,
että hän kieltäisi uskon todellisuuden
ja henkilökohtaisen Herran Jeesuksen seuraamisen?
Tietenkin peilaat omiin ajatuksiisi ja mielikuviisi, miten aito uskovainen tuo uskoaan ilmi, mutta missä Haamulin kohdalla mielestäsi mättää?
Samaa varmaan ajattelet minusta.
Siksi autuuteni tähden kerro ihmeessä ja opeta meitä Jumalan sanalla.
"Tietenkin peilaat omiin ajatuksiisi ja mielikuviisi, miten aito uskovainen tuo uskoaan ilmi"
Tässä on paljon sanottu, mutta otan lähtökohdakseni siitä tuon näkökohdan, miten aito uskovainen tuo uskoaan ilmi... (sanallisesti)
Yrityksemme pukea uskoamme sanoiksi törmää nettiruukussa usein siihen, miten peilaamme omiin ajatuksiimme toisen kristityn käyttämät sanat ja ilmaukset.
Usein saamme kuulla eri tahoilta arvion "vääristelet" "et ymmärrä" "väännät sanojani"
ja niin saattaa todella tapahtua, että se mitä joku sanoo muuttuu aivan toiseksi jonkun toisen peilauksessa.
Aidosti lestadiolaiseen tapaan Patun kommentissa on myös tuo jatkuva oleminen uskovien tuomioistuimessa, tulla tiettyä lippua kantavan porukan hyväksymäksi tai hylkäämäksi.
"aito uskova" on sellainen ilmaus, jossa etsitään "seurakunnan todistusta".
"Tämä kirjoittaja" tarvitsee tukemme, hän edustaa totuutta ja kristillistä uskoa ja ymmärtää asian.
"Tämä mielipide" ei ole niinkään tärkeä, vaan kyse on koko ihmisen olemuksen arviosta.
Puu on hyvä ja hedelmä hyvä
Puu on huono ja hedelmä huono
Minulle nettiruukun parasta antia on ollut saada tutustua lestadiolaisiin, jotka ovat itsenäistyneet ja muodostaneet vahvoja omia näkemyksiään Jumalan Sanasta, löytäneet puhtaan opin merkityksen ja oppineet arvostelemaan kaikkea, pitämään sen mikä hyvä on.
Mutta samalla olen nähnyt jo vuosien aikana, että esikoisuuden perustervaus ei lähde ihmisestä tämän elämän aikana.
Se ei suinkaan ole paha asia, vaan monta hyvää ja arvokasta asiaa kulkee tämän perustervauksen myötä.
Itse sitä on ihmisen ehkä vaikeampi nähdä, etenkin jos on tahtonut ottaa etäisyyttä seuroista eikä kulje ahkerasti pönttöjonossa entiseen tapaan.
Tietyt lapsuudesta saadut hengellisen elämän perinnön syvärakenteet säilyvät, ja antavat hengellisyydelle ominaispiirteitä myös niille, jotka ovat Lapin vanhinten lähimmästä joukosta etääntyneet.
Lähtökohta on, että olemme kaikki erilaisia ihmisiä, historiamme ovat erilaiset, koemme uskon asiat eri tavoin ja ilmaisemme itseämme erilaisin painotuksin ja sanamuodoin.
Silti meitä yhdistää halu olla "aitoja uskovia", mitä nimenomaan sillä kukin meistä sitten tarkoittaakin.
"seurakunnan todistusta" tuskin yksikään nettiruukkulainen helposti saa esikoisten saarnaajiltaan, vaan pikemmin varoituksia että täällä susi hukkaset huikovat.
jos ei "jaksa seuroissa käydä" voi tulla Lahdesta urputusta, että "ei ole seuroissa näkynyt" - joka on kuolemanvakava asia.
mutta toinen toisillemme voimme antaa, tai evätä, "seurakunnan todistuksen" ... että tämä henkilö on "aito uskova" ja tämä ei.
tällainen lausuntojen antaminen kulkee osittain telepatiana, osittain niitä näkyy kirjallisessakin muodossa nettiruukun palstoilla ja kaikilta tahoilta.
jaamme näitä "seurakunnan todistuksia" itsekukin ja saamme osaksemme, minäkin lumiukko osaltani iskuja antaen ja saaden!
joskus viittasin gallialaisten kylään, Asterix ja Obelix siellä asuvat ja tietäjät ja kalakauppiaat ja trubaduurit, ja läiske käy.
kuitenkin saman kylä väkeä... etenkin kun roomalaiset lähestyvät.
Näin kierrellen ja kaarrellen takaisin saamaani haasteeseen.
Oma kirjoitustapani ei ole kovin selkeä ja saan osittain itseäni syyttää, jos en tule ymmärretyksi. Toisaalta syytän sitten kyllä iloisesti myös lukijoita...
Kirjoitin näin arvioidessani Haamulin kirjoittamia lauseita Jeesuksen seuraamisesta:
"Itse koen, että vaikka puhut uskosta, kiellät silti uskon todellisuuden,
jossa yksittäinen sielu seuraa henkilökohtaisesti kutsun saaneena Herraa Jeesusta, minne tämä sitten hänen edellään meneekin." MikkoL
Nämä kaksi kohtaa kuuluvat yhteen, mutta lauseeni on rakenteeltaan huono.
Patu ymmärsikin kahtena eri asiana näin:
Mistä Haamulin viesteistä olet tällaisen kokemuksen saanut,
että hän kieltäisi uskon todellisuuden
ja
henkilökohtaisen Herran Jeesuksen seuraamisen?
On aivan älytöntä Patulta väittää, että mielestäni Haamul kieltää uskon todellisuuden ja Jeesuksen seuraamisen.
Mutta tuo älytön ajatus tulee minun kirjoituksestani, joka antaa sellaisellekin "väärinymmärrykselle" mahdollisuuden.
ja herättää tietysti närää Patussa ja muissa, jotka saman ikävänsävyisen "seurakunnan todistuksen" minulta kuulevat.
Kirjoitin siitä, kuinka Herra Jeesus tulee ja kutsuu "seuraa minua"
Pietarihan oli koko ikänsä seurannut Jeesusta, mutta nyt oli kahden ihmisen tahto ristikkäin.
Haamul kertoi tuohon vaihtoehdon, mitä hänen mielestään on Jeesuksen seuraaminen.
Omalta osaltani annoin siis "seurakunnan todistuksen" Haamulin esittämästä vaihtoehdosta.
Vaihtoehdossaan Haamul kyllä puhuu uskosta Jeesukseen.
Mutta hänen selityksestään puuttuu kokonaan sellainen uskon todellisuuden, jossa Jeesus kohtaa lapsensa henkilökohtaisesti tietyssä tilanteessa.
Kristityllä voi olla varsin selkeäkin käsitys siitä, mikä nyt on Jumalan tahto ja miten tässä tilanteessa hänen tulee toimia, mihin mennä, miten asia ratkaista.
Raamatussa selkeät neuvot valintojen tekemiseen elämämässämme, joita ei Lapin vanhinten tarvitse täydentää.
Onhan Jumala antanut meille järjen, että sitä käytämme.
Tässä tilanteessa kristitty saattaa kysyä "Herra, mikä on sinun tahtosi"
ja käydä Jaakobin painia Jumalansa kanssa, taipua tai olla taipumatta.
kumpikin on mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti