Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei
olisi uskoa, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki
salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki rakkaus,
mutta minulla ei olisi uskoa, en minä mitään olisi.
Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja
vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi uskoa, ei
se minua mitään hyödyttäisi.
Usko ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen
mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä
sen, mikä lapsen on.
Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta
silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin
minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti
tunnetaan.
Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on puhdas usko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti