On tosi kurja kohdata ihminen, olipa hän kristitty tai muukalainen, joka antaa ymmärtää että "minulla on totuus, opi minulta". Siitä nousee niskakarvat pystyyn että mikä tuokin luulee olevansa, kerskailee tiedoillaan?
Sir Winston Churchill sanoi "haluan kyllä oppia, mutta en aina pidä siitä, että minua opetetaan"
Tämä on silleen varmaan totta ihan jokaisen kohdalla, että on mukavampi olla tiedon jakaja ja omistaja kuin sitä tarvitseva oppilas ja ehkä toisten mielestä sitten tyhmä.
Kristitillisyydessä on tietenkin tällainen sävy "meillä on totuus, teillä ei"
Se on jokseenkin luotaantyöntävää hengellisyyttä, jossa pikkusen kilahtaa tuo ylpeyden kiva pikku kulkunenkin.
Veljet ja sisaret todistavat, että näin on, "hänellä on totuus" ja he ovat ihan metsässä.
Mitä sitten on tämä totuus?
Mieleen tulevat sanat "minä tiedän totuuden asiasta" eli on tietoa. Toisen salailu ei auta ja tietämättömät eivät tunne tätä totuutta.
Pyhä Henki on Totuuden Henki ja johdattaa kaikkeen totuuteen.
Tämä on monelle sellainen pieni kulkunen, että vaikka en ole kouluja käynyt enkä rehvastele tiedoillani, niin minulla on Henki joka ilmoittaa totuuden.
Sanomme "tämä on totta" ja se tarkoittaa montaa asiaa, usein nimenomaan sitä, että kuulemamme tai lukemamme asia on mielstämme tosi.
Olen siitä maininnut, että alakoulun oppilaskin on saanut tiedon, että yksi plus yksi on kaksi. Tämä on totta ... tietyssä mielessä ja maailmassa.
Toisessa matematiikan maailmassa yksi ja yksi on kolme.
Sekin on totta, vaikka sitä eivät kaikki hetimmiten todeksi usko.
Totta on, mitä lämpömittari näyttää, jos se on varjossa.
Ja niin edelleen, totta on monenlaista ja totuutta hallitaan tai ollaan ulalla.
Mikä yhdelle ryhmälle on varma kristillinen totuus on toiselle ryhmälle avointa harhaoppia ja eksytystä eikä missään tapauksessa totta.
kaste vaikka.
Hyvin harvoin tapaa ihmisen, joka käyttää ilmausta "minä tunnen Totuuden, Totuus tuntee minut"
Tavalliseen kielenkäyttöön ei kuulu Johanneksen evankeliumin sanomaton ihme
"minä olen tie, totuus ja elämä"
Joh 14:6
Jeesus käyttää Johanneksen evankeliumissa hyvin henkilökohtaista kieltä, tuo juhlava ja jumalallinen "Minä olen"
"minä olen totuus"
Syvimmiltään totuus on persoona, henkilö
Minua on puhutellut aivan valtavasti Johanneksen evankeliumin kuvaama tilanne, jossa maaherra Pontius Pilatus on tuomitsemassa Jeesusta.
Totuus seisoo hänen edessään, ja Pilatus kysyy "mikä on totuus?"
Se on niin hieno kohta, että Pyhä Henki on nähnyt hyväksi antaa juuri tämän kohdan kirkolleen vanhimpana säilyneenä Uuden testamentin kappaleena, papyrus Rylands 52.
Egyptistä löytynyt pieni papyruksen pala p52 sisältää mm nämä jakeet, jossa Jeesus sanoo Pilatukselle Johanneksen evankeliumissa
"Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua."
"Mitä on totuus?" kysyi Pilatus.
Joh 18:37-38
Jeesus on henkilö, persoona, niinkuin sinä ja minä, suree, iloitsee, huolehtii, rukoilee, opettaa ja ohjaa.
Totuus on henkilö, persoona.
Tämä muuttaa kaiken.
Jeesus sanoo "Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua."
Jeesuksen puheessa on sellainen totuudellisuuden kilahdus, jonka kuulevat ne ihmiset, jotka "ovat totuudesta"
keitä lienevät.
Pontius Pilatus ei ollut totuudesta eikä nähnyt sitä, vaikka Totuus seisoi hänen edessään.
Kirkko, tai pikemmin kirkon miehet ja naiset, on usein haksahtanut tässä ja sanoo herätysliikkeen tavoin "meillä on totuus"
kun ei ole
kirkon historia on täynnä mitä törkeimpiä erehdyksiä, valheen uskomista, eksytystä ja totuudesta poikkeamista, suoranaista valehtelua
minusta meidän ei tule kulkea tässä ajassa ajatellen, että tiedämme totuuden.
olemme opetuslapsia, jatkuvasti Jumalan koulussa, ja korvat on hyvä olla auki.
minusta meidän tulee ajatella, "minä tunnen Totuuden ja Totuus tuntee minut"
henkilökohtainen suhde.
sellainen uskon luottamus, että näissä ja muissa asioissa Totuus tahtoo opettaa ja valaista, kirkkaalla totuuden valolla näyttää ja Karitsan verellä pestä puhtaaksi.
Suhde totuuteen on kuin suhde Jumalaan.
edellyttää nöyryyttä, valmiutta totella, oppia, muuttaa piintyneitä ajatuksia, kun Herra puhuu ja tuuli puhaltaa.
jollekin Hän antaa enempi tietoa, monia se paisuttaa, jollekin tiedon sanat seurakunnan puolustamiseksi valheilta ja rakentamiseksi.
joku on saanut Sven Dufvan tavoin pienemmän annoksen järkeä eikä ole niin matematiikan suurista ongelmista kiinnostunut.
mutta hän voi tuntea Totuuden ja Totuus tuntee hänet.
ja näin tämä vähälahjainen saa kulkea Totuuden seurassa ja oppia ja omassa nyrkkeilykehässään voittaa vääryyden ja valheen vallat.
johtaa muitakin totuuden tuntoon.
vaikka ei omista totuutta, sen enempää kuin hän ei omista Jumalaakaan.
Jumala omistaa hänet.
Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä.
Ef 4:25 KR 1992
Valheen valta on aivan valtava.
Niin monet kristityt sallivat pieniä poikkeamisia totuudesta, laiskoina eivät viitsi ottaa selvää, tyhjänpäiväisinä eivät suostu Herran opetettaviksi, mieltyvät omiin ajatuksiinsa, jotka ovat kaukana totuduesta mutta ihan itse keksittyjä siellä kannon nokassa ahon laidassa.
PH varmaan tämänkin päähäni pälkähytti!
joskus esikoisten saarnaajien saarnoja kuunnellessa tulee hieman tällainen olo, että totuus ei ole niin tärkeä - kunhan puhe tehoaa.
eikä varmaan jokainen kirkon pastorin pitämä saarna ole aivan totuudellinen, vaan puhutaan niinkuin puhua tulee että hurskas ilmapiiri säilyy.
keskustelut toisten kanssa, uskovien ja ei-uskovien, omien ajatusten testaaminen, niiden perusteiden selvittely Raamatun valossa
ja toisten esittämien ajatusten arvostelu ja vastaan väittäminen
tämä kaikki kuuluu totuudellisuuteen ja on tärkeää
ei kivaa sille, jota arvostellaan
mutta ah niin terveellistä
että sallisimme Totuuden Hengen johdattaa meidät kaikkeen totuuteen
muuten ehkä emme pääsekään katselemaan Häntä kasvoista kasvoihin, täydellisessä totuuden kirkkaassa valossa
vaikka niin luulimme tietävämme että asiat toki ovat kunnossa Totuuden kanssa
"minä olen tie, totuus ja elämä"
Joh 14:6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti