Pääsiäisenä Jerusalemissa

Kristuksen kärsimyskertomuksen henkilögalleria on laaja ja syvällisesti puhutteleva.

Johann Sebastian Bach sitä eri äänilajeissa ja soittimilla tekee eläväksi Matteus-passiossa.

Evankelistojen ihmiskuvaus on sangen tarkkaa ja erittäin läpitunkevaa.

Minua on kauan erityisesti puhutellut lyhyt lause Golgatalta ristien luota:

"Ja kansa seisoi ja katseli."
Lk 23:35

Kirjoittanut: mama

Matt 26:1-5 Ja kun Jeesus oli lopettanut kaikki nämä puheet, sanoi hän opetuslapsillensa:

"Te tiedätte, että kahden päivän perästä on pääsiäinen; silloin Ihmisen Poika annetaan ristiinnaulittavaksi".

Silloin ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat Kaifas nimisen ylimmäisen papin palatsiin ja neuvottelivat, kuinka ottaisivat Jeesuksen kiinni kavaluudella ja tappaisivat hänet.

Mutta he sanoivat: "Ei juhlan aikana, ettei syntyisi meteliä kansassa".




Ylipapit ja kansan vanhimmat olivat kimmastuneet Jeesuksen opetuksiin. Heidän sisimmässään oli monesti kolahtaneet Hänen sanansa, mutta se oli vain vihastuttanyt nämä hurskaat miehet.

Niinkuin käy silloin, kun sana osuu, mutta sen ei anna vaikuttaa.

Nämä halusivat tappaa Jeesuksen, hävittää pois keskeltänsä, jopa niin lopullisesti, että halusivat Hänet tappaa.

Vaan ei pitänyt siitä syntyä meteliä kansan joukossa. Oli tehtävä suunnitelma, joka saataisiin toteutettua ilman että syntyy juhlan aikana mekkalaa.

Jeesuksen sanat ja teot olivat vaikuttaneet näissä hurskaissa ihmisissä sen, että heidän oli päästävä eroon mokomasta, jonka sanat avaavat heidän sielunsa aivan apposen auki kenen tahansa luettavaksi.

Eihän sellainen saa ympäriinsä kuljeskella heidän motiivejaan paljastamassa.

Hengiltä siis mokoma!!


Matt 23:1-7
Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset.

Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.

He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.

Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa, ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä 'rabbi'.


Matteuksen 23 luku on kokonaisuudessaan kovaa kuultavaa näille hurskaille, jotka itseään pitivät arvossa.

Kuka sellaista kestäisi itsestään kuulla, varsinkin kun syvällä sisimmässään tietää sen olevan totta!!

Tapettava pois kuljeksimasta. Suunsa on suljettava lopullisesti!!


Matt 26:6 Kun Jeesus oli Betaniassa pitalisen Simonin asunnossa, tuli hänen luoksensa nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä kallisarvoista voidetta, minkä hän vuodatti Jeesuksen päähän hänen ollessaan aterialla.

Mutta sen nähdessään hänen opetuslapsensa närkästyivät ja sanoivat: "Mitä varten tämä haaskaus?

Olisihan sen voinut myydä kalliista hinnasta ja antaa rahat köyhille."

Kun Jeesus sen huomasi, sanoi hän heille: "Miksi pahoitatte tämän naisen mieltä? Sillä hän teki hyvän työn minulle.

Köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina.

Sillä kun hän valoi tämän voiteen minun ruumiilleni, teki hän sen minun hautaamistani varten.

Totisesti minä sanon teille: missä ikinä kaikessa maailmassa tätä evankeliumia saarnataan, siellä sekin, minkä hän teki, on mainittava hänen muistoksensa."



Ihan liiallisuuksiin meni tuon naisen rakkaudenosoitukset Jeesusta kohtaan!


Mutta sen nähdessään hänen opetuslapsensa närkästyivät ja sanoivat: "Mitä varten tämä haaskaus?


Nainen halusi antaa Jeesukselle parasta, mitä tiesi. Ja opetuslapset siitä närkästyivät. Iski ahneus. Päähän vuodatettuna öljynä tuo kalleus on nopeasti kulutettu. Vaan se raha, jonka olisi saanut myymällä öljyn... siitä olisi riittänyt pitkään.

Oletko sinä joskus tullut saneeksi lahjasta: "Eihän sinun olisi pitänyt tuollaiseen rahaasi tuhlata." Joku on halunnut ilahduttaa ja "läiskäsetkin märällä rätillä naamalle".


Kun Jeesus sen huomasi, sanoi hän heille: "Miksi pahoitatte tämän naisen mieltä? Sillä hän teki hyvän työn minulle.


Ja todellakin kaikkialla, missä evankeliumia saarnataan, kerrotaan myös tästä naisesta, joka halusi tehdä Jeesukselle hyvän teon. Ja niitä ihmisiä löytyy vieläkin, jotka tekevät Jeesukselle hyviä tekoja, ja on monia, jotka ajattelevat, että ihan turhaa, oma osuuteni ei mitään merkitse.


"Olisihan sen voinut myydä kalliista hinnasta ja antaa rahat köyhille."

Kuinkas rehelliseltä tuo oikeastaan kuulostaa...?


Matt 26:14-16

Silloin meni yksi niistä kahdestatoista, nimeltä Juudas Iskariot, ylipappien luo ja sanoi: "Mitä tahdotte antaa minulle, niin minä saatan hänet teidän käsiinne?" Ja he maksoivat hänelle kolmekymmentä hopearahaa.

Ja siitä hetkestä hän etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaaksensa hänet.


Tuo taisi olla Juudaalle ihan liikaa.

Hän taisi jo ymmärtää, että Jeesuksen peli oli lopussa. Hän ei voi selvitä tuollaisella käytöksellä. Ylipapit ja kansan vanhimmat vihasivat Häntä ja halusivat Jeesuksen pois kuvioista.

Oli siis tehtävä omat johtopäätöksensä ja hyödyttävä tilanteesta vielä mitä oli hyödyttävissä. Monta vuotta oli elämästä mennyt mokoman haihattelijan perässä kulkiessa ja nyt oli tiensä lopussa. Jotain hyötyä on tästä saatava!



Matt 26:20-25

Ja kun ehtoo tuli, asettui hän aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa.

Ja heidän syödessään hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut".

Silloin he tulivat kovin murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa perästä sanomaan hänelle: "Herra, en kai minä ole se?"
Hän vastasi ja sanoi: "Joka minun kanssani pisti kätensä vatiin, se kavaltaa minut.

Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, että hän ei olisi syntynyt."

Niin Juudas, joka hänet kavalsi, vastasi ja sanoi: "Rabbi, en kai minä ole se?" Hän sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanoit".



Jeesus opetuslapsineen syömässä ja Jeesus sanoo, että yksi teistä kavaltaa minut.

Opetuslapset tulivat murheellisiksi tuosta tiedosta, vaan sitten alkavat kysellä: "Herra, en kai minä ole se?"

Jos olisi itse tuolla istumassa, mikä olisi tilanne ja omat ajatukset, jotta tulisi kysyneeksi noin?

Ajattelisiko silloin, että voisi itse jotenkin vahingossa kavaltaa Jeesuksen.

Vai kysyykö tuota sen tähden, että Jeesus muiden opetuslasten takia vahvistaisi, että ei et sinä minua kavalla?

Vai kysyykö noin siksi, että ajatus on joskus vilahtanut mielessä.

Vaiko siksi, että hieman epäsuorasti saisivat selville, kuka on se, joka kavaltaa.

Hmm..

Murheellisia. Ajattelivatko itseään, tovereitaan vaiko Jeesusta.

Siksikö olivat murheellisia, että Hänet kavalletaan? Siksikö, että kavaltaja on joku joukosta?

Tuossa tilanteessa pääsiäisen aikaan Jerusalemissa kaikki nuo kohtaamiset viikon varrelta, Jeesuksen oudot sanat ja puheet. Paljon huolta ja hämmennystä, pelkoakin herättäviä asioita.


Luukas kertoo saman kohdan:

Luuk 22:21-24

Mutta, katso, minun kavaltajani käsi on minun kanssani pöydällä.

Sillä Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin säädetty on; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta hänet kavalletaan!"

Ja he rupesivat keskenänsä kyselemään, kuka heistä mahtoi olla se, joka oli tämän tekevä.

Ja heidän välillään syntyi myös kiista siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi.

Luukkaan kertomana tuo tilanne on melko lailla kuohuttavampi. Ei ollut selvä tuo Jeesuksen merkki siitä, kuka oli kavaltaja, alkoivat toisiaan epäilemään. Matteuksen kertomuksessa enempi itsen kautta. Luukas mainitsee myös tuosta kinasta, kuka mahtaa suurin olla.

Aikalailla on ukkeleilla keskinäisessä känässä ja nokittelussa aatokset tuossa tilanteessa.

Luukkaan kertomuksessa he ovat juuri nauttineet tuon ensimmäisen ehtoollisen. Matteuksella se oli vasta tulossa.



Matt 26:30-35

Ja veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.

Silloin Jeesus sanoi heille: "Tänä yönä te kaikki loukkaannutte minuun; sillä kirjoitettu on: 'Minä lyön paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan'.

Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan."

Niin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Vaikka kaikki loukkaantuisivat sinuun, niin minä en koskaan loukkaannu".

Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä yönä, ennenkuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät".

Pietari sanoi hänelle: "Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä". Samoin sanoivat myös kaikki muut opetuslapset.

KR 1933/38



KR 1992 kääntää


Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.

Silloin Jeesus sanoi heille: "Tänä yönä te kaikki luovutte minusta, sillä on kirjoitettu: 'Minä lyön paimenen maahan, ja lauman lampaat joutuvat hajalle.'


Luopuvat.


Pietari on heti äänessä, että vaikka kaikki muut luopuisivat, hän ei luovu.

Ja hän kuolisi mieluummin Jeesuksen kanssa kuin kieltäisi Hänet.

"Samoin sanoivat myös kaikki muut opetuslapset."

Oletteko huomanneet tuota, että kaikki opetuslapset vakuuttivat samalla tavoin kuin Pietari, että mieluummin menisivät yhdessä kuolemaan kuin kieltäisivät?

Minä en ole huomannut.

Vaan mitenköhän tuonkin asian kanssa on. Tässä mukavasti fyysisesti turvassa, voi hyvin vakuuttaa, että ei ikinä kiellä, mieluummin vaikka kuolisi. Vaan miten on? Ei taida tarvita edes pyssyllä osoittaa, kun jo valitsee vaikenemisen?

Vaikka ihan vielä justiinsa iloisesti tunnusti Jeesusta rakastavansa? Vai uskaltaako edes sitä tunnustaa?




Kirjoittanut: Nosce te

On se kanssa ihme että niinkin epävarmalle pohjalle kuin Pietari oli kannatti perustaa seurakunta.Ja ei myöskään mitkään pahat voimat sitä kaada eikä kukista.

Kirjoittanut: MikkoL
totta - ei ollut lopulta Pietarista kiinni...

Kirjoittanut: mama

Sitten Jeesus tuli heidän kanssaan Getsemane nimiselle maatilalle; ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Istukaa tässä, sillä aikaa kuin minä menen ja rukoilen tuolla".

Ja hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa; ja hän alkoi murehtia ja tulla tuskaan.

Silloin hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani".



Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: "Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä".

Ja hän tuli opetuslasten tykö ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi Pietarille: "Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani!

Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."

Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: "Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi".

Ja tullessaan hän taas tapasi heidät nukkumasta, sillä heidän silmänsä olivat käyneet raukeiksi.

Ja hän jätti heidät, meni taas ja rukoili kolmannen kerran ja sanoi samat sanat uudestaan.

Sitten hän tuli opetuslasten tykö ja sanoi heille: "Te nukutte vielä ja lepäätte! Katso, hetki on lähellä, ja Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin.

Nouskaa, lähtekäämme; katso, se on lähellä, joka minut kavaltaa."

Matt 26:36-46


Aikamoinen kontrasti tässä.

Jeesus tietää, mitä on tulossa ja opetuslapset ovat ihan pihalla. Eivät edes hereillä jaksa pysytellä, että rukoilisivat!

Muistan monesti lapsena tuota kummastelleeni, mutta meillä taitaa olla se etu, että tiedämme, miyten tarina jatkuu. Opetuslapset eivät tienneet, vaikka Jeesus olikin kyllä aikalailla vihjaillut.

Aivan yksin sai tuon tuskamsa Hän kantaa.


Nouskaa, lähtekäämme; katso, se on lähellä, joka minut kavaltaa."

Ja katso, hänen vielä puhuessaan tuli Juudas, yksi niistä kahdestatoista, ja hänen kanssaan lukuisa joukko ylipappien ja kansan vanhinten luota miekat ja seipäät käsissä.

Ja se, joka hänet kavalsi, oli antanut heille merkin sanoen: "Se, jolle minä suuta annan, hän se on; ottakaa hänet kiinni".

Ja kohta hän meni Jeesuksen luo ja sanoi: "Terve, rabbi!" ja antoi hänelle suuta.

Niin Jeesus sanoi hänelle: "Ystäväni, mitä varten sinä tänne tulit?" Silloin he tulivat Jeesuksen luo, kävivät häneen käsiksi ja ottivat hänet kiinni.

Matt 26:46-50


Juudaksen suudelma!

"Terve, rabbi!" ja antoi hänelle suuta.

"Ystäväni, mitä varten sinä tänne tulit?"


Oletko nähnyt joskus Jeesuksen silmät?

Ajattele Hänet katsomaan Juudasta petostaan tekemässä.

Kolme vuotta ovat yhdessä viettäneet ja nyt ollaan tässä.



Silloin he tulivat Jeesuksen luo, kävivät häneen käsiksi ja ottivat hänet kiinni.

Tämä on erikoinen kohta. Miksi Juudaksen piti suudelmalla osoittaa, että tämä tyyppi on se Jeesus? Eivätkö kiinniottajat tunnistaneet tuosta joukosta Jeesusta?

"Ja katso, hänen vielä puhuessaan tuli Juudas, yksi niistä kahdestatoista, ja hänen kanssaan lukuisa joukko ylipappien ja kansan vanhinten luota miekat ja seipäät käsissä." 1938

"Ja vielä hänen puhuessansa, katso, Juudas, yksi kahdestatoistakymmenesta, tuli ja hänen kanssansa paljo väkeä miekoilla ja seipäillä, pappein päämiehiltä ja kansan vanhimmilta." 1776

Hmm... noloa! olen aina lukenut tuon kohdan niin, että Jeesusta pidättämään tulleiden joukossa oli ylipappeja ja kansan vanhimpia, vaikkei tuossa tosiaankaan niin sanota, vaikeasti vaan on asia ilmaistu.


1992-käännöksessä on selväkielisesti sanottu se, mikä noissa aiemmissakin on sanottu, mutta nopeasti lukemalla ei ihan ole mennyt perille:

"Jeesuksen vielä puhuessa tuli Juudas, yksi kahdestatoista opetuslapsesta, ja hänen kanssaan miekoin ja seipäin aseistautunut suuri miesjoukko, jonka ylipapit ja kansan vanhimmat olivat lähettäneet." 1992

suuri miesjoukko, jonka ylipapit ja kansan vanhimmat olivat lähettäneet.

Ja he eivät välttämättä olisi Jeesusta tunnistaneet ja tarvittiin merkki. Eihän nuo suuret herrat tietenkään tommosia likasia hommia itse hoida!



Ja toteaahan Jeesus itsekin tuossa:

Matt 26:56-57

Sillä hetkellä Jeesus sanoi joukolle: "Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet minua miekoilla ja seipäillä vangitsemaan. Joka päivä minä olen istunut pyhäkössä opettamassa, ettekä ole ottaneet minua kiinni.
Mutta tämä kaikki on tapahtunut, että profeettain kirjoitukset kävisivät toteen." Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat.


"Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat."


Tämä kaikki oli liikaa opetuslapsille. He pakenivat paikalta, pimenevästä illasta.

Heistä jokaisesta tulikin pettureita. Vaikka olivat vielä hetki sitten valmiita käymään Jeesuksen kanssa kuolemaan. Nyt pakenivat paikalta.




Matt 26:57
Mutta Jeesuksen kiinniottajat veivät hänet ylimmäisen papin, Kaifaan, eteen, jonne kirjanoppineet ja vanhimmat olivat kokoontuneet.


Siellä ne herrat odottelivat, että kiinniottajat tuovat saaliinsa. Eivät tosiaan olleet yömyöhään vahingossa kokoontuneina!


Matt 26:58
Ja Pietari seurasi häntä taampana ylimmäisen papin esipihaan asti; ja hän meni sinne ja istui palvelijain joukkoon nähdäksensä, kuinka lopulta kävisi.

Ja sinne seurasi Pietari Jeesusta "taampana". Mihin lie olivat muut peloissaan kadonneet? Heistä ei kerrota.

Kirjoittanut: Haamul

Mark. 14:
50 Niin he kaikki jättivät hänet ja pakenivat.
51 Ja häntä seurasi eräs nuorukainen, jolla oli ympärillään liinavaate paljaalle iholle heitettynä; ja he ottivat hänet kiinni.
52 Mutta hän jätti liinavaatteen ja pakeni alastonna.


Olen kuullut jonkun minua viisaammaan arvelleen, että tuo nuorukainen olisi ollut Markus itse.



"... ja minun lunastettujeni vuosi oli tullut. Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa, ja minä ihmettelin, kun ei kukaan tueksi tullut."

Näin Herramme kertoo tulevista tapahtumista prof. Jesajan suulla.

Hän polki Jumalan vihan viinikuurnan aivan yksin.

On hyvä muistaa, että me kaikki olemme enemmin tai vähemmin niitä, jotka siinä tilanteessa pakenivat.