perjantai 29. huhtikuuta 2011

Meidän sairautemme Hän kantoi

Kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?

Sillä hän nousee ylös hänen edessänsä niinkuin vesa, ja niinkuin juuri kuivasta maasta; ei hänellä ole muotoa, eikä kauneutta; me näimme hänen, vaan ei ollut hänellä sitä muotoa, joka meille olis kelvannut.

Hän oli kaikkein ylönkatsottava ja kaikkein halvin, kipua ja sairautta täynnä. Hän oli niin ylönkatsottu, ettei kenkään kehdannut katsoa hänen päällensä, sentähden emme häntä minäkään pitäneet.

Totisesti hän kantoi meidän sairautemme, ja meidän kipumme hän sälytti päällensä; mutta me pidimme hänen Jumalalta rangaistuna, piestynä ja vaivattuna.

Vaan hän on haavoitettu meidän pahain tekoimme tähden, ja meidän synteimme tähden on hän hosuttu. Rangaistus on hänen päällänsä, että meillä rauha olis, ja hänen haavainsa kautta olemme me parannetut.

Jes 53:1-5 Biblia 1776



Mietitään tänään perjantaina, viikko Pitkänperjantain jälkeen, mitä mahtaa profeetta Jesajan ihmeellinen näky tarkoittaa.

Kuinka tässä kristillisyydessä tämä Jesajan profetian kohta käsitetään?

"Totisesti hän kantoi meidän sairautemme, ja meidän kipumme hän sälytti päällensä"
Jes 53:4

Jos olen oikein oppinut tuntemaan esikoislestadiolaista saarnaa ja opetusta, tämä kohta hengellistetään täysin:

Jeesuksen haavat parantavat meidät syntisairaudesta, niin että se ei ole kuolemaksi. Saamme uskoa synnit anteeksi ja näin Vapahtajan haavat meidät parantavat ja näin Hän kantoi meidän tuomiomme.

Olenko oikeassa?

Saarnaajat eivät kierrä kodeissa rukoilemassa ruumiillisesti sairaiden puolesta ja odottaen, että he ihmeellisesti paranisivat eikä rukoushuoneissa rukoilla sairaiden ja kuolevien puolesta - arvioidaan vain poislähteneiden seuroissa käynnin tilastoja.



Esikoisilla - ja kaikilla kristityillä - on myös se varma uskon vakaumus, että kun tästä raihnaisesta ruumiista lähdetään sillattoman sillan yli, niin siellä kaikki sairaudet ja vammat ja rujous jää pois ja ylösnousemuksessa ei ole enää synnin ja sairauden ja kuoleman kyyneliä.

Mutta tämä on sitten siellä, tässä nyt elämme arkista elämää ja tuo "Hän kantoi meidän sairautemme" on vain jonkinlainen korulause arjen todellisuuden päällä.

Karl Marx kutsui siitä syystä uskontoa nimellä "opiumia kansalle", niin että se uskonnon hämärissä huurteissa unohtaa arjen työläisen kärsimykset kapitalistin käsissä.



Jesajan profetian hengellistäminen ei kiellä, etteikö Jeesus olisi evankeliumien kertomalla tavalla parantanut sairaita.

Hyvin epäileväisetkin kristityt, esimerkiksi tuo kuuluisa saksalainen professori Adolf von Harnack, myönsi että ehkä Jeesus on jotain ihmistä auttanut toipumaan taudista... joka sitten ihmeeksi käsitettiin.


Miten mahtoi herra von Harnack suhtautua muihin asioihin, uskoiko herra korpraali Hitlerin korekisiin aatteisiin?

Hänen aikanaan natsi-Saksassa oli uudet lääkkeet ihmiskunnan suuriin ongelmiin, heikkouksiin ja sairauksiin - rodunjalostus

Darwinin havaitsemia luonnonlakeja, vahvimman selviytymistä elon taistelusta, pantiin ihmisen toimesta käytäntöön ja vajavaiset, mielisairaat, juutalaiset, mustalaiset, homot ja muut epä-ihmiset surmattiin tai ainakin kastroitiin niin etteivät pilaa arjalaista tervettä väkeä.



eikös ole aivan kamalaa, mitä ne saksalaiset?

emmehän me suomalaiset surmaa "elinkelvottomia sikiöitä" äidin kohtuun ennenkuin mongoloidit tulevat terveiden maailmaa häiritsemään ja sitomaan vanhempien voimia ja aikaa?

emmehän me edes "sosiaalisesti elinkelvottomia" surmaa - täysin terveitä sikiöitä, joita syystä tai toisesta ei tahdota rasittamaan yhteiskuntaamme.

vai surmaammeko?



Sodan jälkeiset suuret ikäluokat, baby boomers, ovat ihmisen normaalia reaktiota sodan kauhuja vastaan - jatketaan sukua!

kohta vanhempi ikäluokka muodostaa enemmistön Suomen kansasta, eläkeläiset ja vaivaiset, joita nuoremmat ikäluokat toivottavasti hoitavat ja viitsivät pitää hengissä, vaikka se taloudellista kasvua haittaisikin. saa nähdä...

mutta kauheita noi natsisaksalaiset, onneksi Arvo Ylppö arkkiatri ja lastenhoidon suuri nimi heitä niin kovin sanoin arvosteli.

ja professori Adolf von Harnack, joka myönsi että ehkä jonkun ihmisen Jeesus on voinut luonnollisesti parantaa ja sitä ihmeenä pidettiin...


kelaan tässä omia tuttaviani ja sukulaisiani, monet heistä ihania uskovia ihmisiä

sairautta, kipua, tuskaa löytyy lähes jokaiselta, josta jotain tiedän

voit tehdä saman kierroksen, itsestäsi alkaen, ja toteat minkä esikoiset ovat jo aikaa sitten todenneet - sairautta on yhä keskellämme eikä kaikista taudeista lääketiede pysty parantamaan, oireita ehkä lieventämään, ja joihinkin tauteihin kuolee.

eli "hengellistetään" Jesajan 53 sanat, ja rajoitetaan Jeesuksen parantava työ roomalaisaikaan

ettei tule pahaa ristiriitaa Jesaja 53 sanojen ja todellisuuden välille.



Tuo on sellainen "realistisen uskovan" linja, jolle muukin uskonelämä on sangen ymmärrettävää ja talonpojankin käsittämää. "Ei saa tehdä pahaa, se pitää lopettaa ja pyytää anteeksi ihmisiltä ja Jumalalta"

niinhän kristillisyys voidaan pelkistää.

saarnoissa annetaan ymmärtää, miten tulisi elää ja tarjotaan anteeksiantamusta voimaksi että tulevalla viikolla usko antaa voimaa kilvoitella (Hans-Olof Wettainen Jellivaarassa jouluna 2010)



Toinen linja on äärihengellinen ja täydellisesti uskoo, että Jesaja 53 tarkoittaa sitä että Jeesus on kantanut meidän sairautemme ja kipumme ja saamme elää terveinä Jumalan lapsina siihen asti, kun kuolemme.

Sairaiden puolesta rukoileminen voidaan organisoida massakokouksiksi, joissa parantamisen armolahjan saanut saarnaaja kertoo ihmeistä ilman määrää (esimerkiksi Benny Hinn) ja ihmisten välillä kulkee kapulaviestiä parantumisista näissä kokouksissa.

Toki näissäkin piireissä tiedetään, että sairaaloissa on yhä potilaita, joidenkin kuolintaistelu syövän kanssa on jatkunut useita tuskallisia vuosia, MS-tauti syö lihasten hermoja, AIDS tappaa Afrikassa ja jollakin on vaan flunssa, joka ei hellitä.

Eli?



No - pahimmassa tapauksessa, sellaistahan siellä suomalaisessa kultissa harjoitettiin, kyse on hengellisestä syyllistämisestä.

sinä raukka podet tautia, koska et usko tarpeeksi Jumalaan, joka on luonut koko maailman ja on Kaikkivaltias ja voi kyllä parantaa, jos uskot.

Lievemmissä tapauksissa koetetaan järjestää kokousta sinnekin, että Jeesus saisi valitsemiensa parantajien kautta parantaa kaikkinaista raihnautta, mitä kansassa on.

mennään uskossa rukoilemaan Jaakobin kirjeen sanoin, ja potilas paranee - jos uskoo.


Muistan yhä elävästi yhden yksityiskohdan Niilo Ylivainion kokouksesta Jerusalemissa pyhän Paavalin kirkossa vuosia sitten.

Olin siellä aivan ovensuussa ja seurasin rullatuolissa istuvaa miestä.

Kuuntelimme Niilon eloisaa puhetta - en siitä enää mitään muista - ja sitten seurasin, kuinka toisen työntämänä rullatuolissa istuva mies lähti alttarille.

Katselin sitten, kun toisen työntämänä rullatuolissa istuva mies palasi sinne ovensuuhun.

Olihan tämä kokeiltu myös, että Jeesus parantaa halvatun. Ei silloin siinä kokouksessa tätä miestä parantanut.



Olemme siis alasimen ja lekan välissä pohteinemme.

Toisaalla on epäuskoinen "realistinen" joukko, jotka joko eivät lainkaan piittaa Jesaja 53 miehestä tai hengellistävät sairauden "syntisairaudeksi"

Toisaalla on uskova "Hengen täyttämä" joukko, jotka koettavat parhaansa mukaan soveltaa Jesaja 53 käytäntöön ja rukoilevat sairaiden puolesta, kuten on neuvottu.

Jos kaikki paranisivat näissä kokouksissa, niin johan maailmankin pitäisi uskoa - niinkuin uskoivat Jeesukseen?

vai uskoivatko?

ja kun kerran Jeesus parantaa, niin jos ei paranna, Raamattu opettaa että heidän epäuskonsa tähden Hän ei tehnyt montaa voimatekoa Nasaretissa.



"Totisesti hän kantoi meidän sairautemme, ja meidän kipumme hän sälytti päällensä"
Jes 53:4

onko tämä vain nättiä huumetta, korulause ankean elämämme yllä?

joskus - harvoin - todellisuutta jonkun toipilaan kohdalla,

kun lähes kaikki tuttavani jotain potevat tänäkin aamuna


"Mutta ehtoona, kuin aurinko laski, toivat he hänen tykönsä kaikkinaisia sairaita ja perkeleiltä riivatuita,

Ja koko kaupunki tuli kokoon oven eteen.

Ja hän paransi monta, jotka sairastivat moninaisia tauteja, ja hän ajoi ulos paljon perkeleitä, eikä sallinut perkeleiden puhua; sillä he tunsivat hänen."
Mk 1:32-34

Juutalaiset kiistävät jyrkästi että Jeesus Nasaretilainen olisi ollut Jesajan ennustama Messias-kuningas.

Mutta edes he eivät kiistä, etteikö Jeesus olisi tehnyt ihmetekoja ja parantanut sairaita ja ajanut ulos riivaajia.

Heidän uskovansa uskovat, että Jeesus teki näin Perkeleen voimalla.

Tästähän jo keskusteltiin Jeesuksen aikana - riitaantuvasta valtakunnasta ja kenen voimalla juutalaisten omat eksorkistit pahoja henkiä sitten pois ajavat.


Keskustelut eivät jääneet vain UT aikaan, vaan elävät juutalaisuudessa yhä tänään Bne Brakissa ja Mea Shearimin synagoogissa ja kodeissa.



Jeesus paransi kaikkinaista raihnautta ja sairautta, mitä kansan keskuudessa oli.

Täyttääkö tämä Jesaja 53 ennustuksen?

Mielestäni ei.

Kun Jeesus parantaa sairaita ihmeellisesti, sehän on yhtä voittojuhlaa!

Ei mikään "Herran kärsivä palvelija" vaan väkevä Supermies, taivasten valtakunta on tullut lähelle ja nyt sairaudet, riivaajat poistuvat ja kuollut Lasarus ja Nainin lesken ainoa poika herätetään!

Voittokulkua, triumfia, kärsivän ihmisjoukon keskellä.

Ei Jesaja 53 tällaisesta puhu mitään.

vai puhuuko?

eikös Jesaja tarkoita sitä isompaa asiaa, syntisairautta?



No kun ei!!!

se ei ole sama asia

voihan halvattu, kun tämä ei mene kalloosi

toinen on ruumiillisesti tai henkisesti sairas

toinen on terve mutta syntien rasittama

kolmas on molempia, sairas ja syntinen

ne eivät ole sama asia



Ja taas muutamain päiväin jälkeen meni hän Kapernaumiin, ja se kuultiin, että hän huoneessa oli,

Ja kohta kokoontuivat monta, niin ettei enää siaa ollut, ei ovenkaan tykönä; ja hän puhui heille sanan.

Ja hänen tykönsä tulivat, jotka toivat yhtä halvattua, joka neljältä kannettiin.

Ja kuin ei he saaneet häntä lähestyä kansan tähden, niin he kiskoivat huoneen katon, jossa hän oli, ja kaivoivat lävitse, ja laskivat vuoteen alas, jossa halvattu makasi.

Mutta kuin Jesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: poikani, sinun syntis annetaan sinulle anteeksi.

Mk 2:1-5



Porukat uskoivat tähän Jumalan mieheen ja siihen, että apua löytyy.

Koko Kapernaum tulvii ovelleen.

Ja kohta Jeesus kiroaa koko kaupungin, jos tämä olisi tapahtunut Sodomassa ja Gomorrassa...


Ei halvaantuneen jalat kantaneet, mahtoivatko kädetkään liikkua, paareilla, viikosta toiseen kuukaudesta toiseen muiden hoidettavana.

Raskas kohtalo, joka yhä on esimerkiksi auto-onnettomuuden tai vaikkapa nuoruuden typerän uskaliaan uimahypyn jälkeen jonkun ihmisen osana.

Mitä he tulivat hakemaan?

Sanoja?

ei tietenkään, vaan apua tämän ihmisen ruumiilliseen vaivaan.

Ja kuitenkin Jeesus sanoo kaverille - kuten esikoisten saarnaajat sanovat tänään - "poikani, sinun syntis annetaan sinulle anteeksi."

mitä sitten?



Niin siellä olivat muutamat kirjanoppineista, jotka istuivat ja ajattelivat sydämessänsä:

Mitä tämä niin pilkkaa puhuu? Kuka voi synnit antaa anteeksi paitsi ainoaa Jumalaa?
Mk 2:6-7



Eikö ole erikoinen kohta.

Jeesus "näkee heidän uskonsa" ja sanoo jotain aivan odottamatonta "sinun syntis annetaan anteeksi"

ja uskonnolliset ihmiset hämmästyvät ja loukkantuvatkin Jumalan puolesta - ei tämä ole tapana, kuka voi antaa synnit anteeksi vain ainoastaan Jumala.

Temppeli oli sitä varten, syntiuhrit ja sovintouhrit ja muut rukoukset, asioiden hoitamiseen kuntoon Jumalan kanssa (kuten rukoushuone ja seuratupa essuille).

Jeesus tiesi myös mitä näiden kavereiden mielessä liikkui.

Tilanne oli hanskassaan!



Ja kohta kuin Jesus tunsi hengessänsä, että he niin itsellänsä ajattelivat, sanoi hän heille: mitä te näitä ajattelette teidän sydämessänne?

Kumpi on keviämpi, sanoa halvatulle: synnit annetaan sinulle anteeksi, taikka sanoa: nouse, ja ota sinun vuotees ja käy?
Mk 2:8-9



Niin, arvon esikoislestadiolainen kristitty

kumpi on keviämpi

sanoa halvatulle "sinun syntis annetaan anteeksi"

vai "nouse, ja ota vuotees ja käy"

käsi sydämelle!

ja vastauksemme on selvä - tuhansia ja taas tuhansia kertoja keveämpi on meille senoa halvatulle "saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä"

kuin sanoa halvatulle, otas minua kädestä ja nouse rullatuolistasi, lähdetään kävelylle"

miksi moinen kysymys Jeesukselta?



Mutta että teidän pitää tietämän Ihmisen Pojalla olevan vallan maan päällä synnit anteeksi antaa, (sanoi hän halvatulle:)

Minä sanon sinulle: nouse ja ota vuotees, ja mene kotias.

Ja hän nousi kohta ja otti vuoteen ja meni ulos kaikkein nähden, että he kaikki hämmästyivät ja kunnioittivat Jumalaa, sanoen: emme ole ikänä sen muotoista nähneet.
Mk 2:10-12



Ihmisen Pojalla on valta antaa synnit anteeksi

ja tämän vallan Hän on delegoinut omilleen

(ja sen vallan esikoiset ovat ihan vaan itselleen varastaneet, mänkööt muut helvettiin)



arvon vanhin, lähetysmies, saarnaaja

ei sinulla ole mitään valtaa antaa syntejä anteeksi maanpäällä

ja tiedät sen itsekin

jos olisi, voisit sanoa halvatulle, nouse, ota vuoteesi ja käy.

ja eihän esikoisuudessa näin opeteta

vaan opetetaan, että Pyhä Henki on asuvaisena näissä valituissa Jumalan omissa, joilla yksin on valta - sillä perusteella - antaa synnit anteeksi maan päällä.

eikö niin

Gunnar Persäterillä on Pyhä Henki, ja sentähden hän voi syntiselle sanoa Jeesuksen sanojen antamalla valtuudella "saat uskoa syntisi anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä"

halvatut pysykööt vuoteissaan, mutta synnit saadaan uskoa anteeksi.



Pääsiäisen jälkeen:

Kuin siis sen sabbatin päivän ehtoo oli, ja ovet olivat suljetut, jossa opetuslapset kokoontuneet olivat Juudalaisten pelvon tähden, tuli Jesus ja seisoi heidän keskellänsä ja sanoi heille: rauha olkoon teille!

Ja kuin hän sen sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset ihastuivat, että he näkivät Herran.

Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.

Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:

Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.
Joh 20:19-23



Silleen

suuri asia on saada synnit anteeksi Jeesuksen kuoleman tähden ja siitä Jesaja 53 ihmeellisesti kirjoittaa

mutta se ei ole sama asia kuin tulla sairaudesta parennetuksi

tätä ei saa hengellistää


väärin on luettu Jesajaa, jos kristitty sanoo

"Jumala ei minua rankaise"

väärin on luettu Jesajaa, jos kristitty sanoo

"sairautta ei enää ole"

vedoten Jesajan ihmeelliseen profetiaan.

kun aivan ilmeisesti Jumala (ja jos et usko Jumalaan niin "elämä") rankaisee yhä ja sairaita ja kivusta kärsiviä on yhä keskellämme.

tyhjiä korulauseita elämämme yllä siis nämä Jesajan sanat?



Katsotaan yhdessä tämän "ei" kierroksen jälkeen uudelleen, mitä sinne on Pyhän Hengen vaikutuksesta kirjoitettu:

Kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?

Sillä hän nousee ylös hänen edessänsä niinkuin vesa, ja niinkuin juuri kuivasta maasta; ei hänellä ole muotoa, eikä kauneutta; me näimme hänen, vaan ei ollut hänellä sitä muotoa, joka meille olis kelvannut.

Hän oli kaikkein ylönkatsottava ja kaikkein halvin, kipua ja sairautta täynnä.

Hän oli niin ylönkatsottu, ettei kenkään kehdannut katsoa hänen päällensä, sentähden emme häntä minäkään pitäneet.
Jes 53:1-3



"Hän oli kaikkein ylönkatsottava ja kaikkein halvin, kipua ja sairautta täynnä."

?

eikös Jumalan Poika ollut täydellinen, terve kuin pukki, nuori mies parhaassa menossa?

eihän missään kohdassa Uudessa testamentissa sanota, että Jeesuksella olisi mitään hammaskipua ollut tai spitalisen ihoa tai mahasyöpää.

kipua ja sairautta täynnä?



Heräsitkö tänä aamuna sairaalan vuodepotilaana?

Onko lapsesi saanut vaarallisen astmakohtauksen kevään ihanien kukkivien kasvien tuoksujen keskellä

Vieläkö se tyrä vaivaa?

Istutko parhaillaan rullatuolissa tätä lukien?

mikä se tämmöinen Jumalan luoma maailma on, täynnä sairautta, epätäydellisyyttä, syntymävikaa ja aivovammaa ja kolarin uhria ja taudin runtelemaa.

niin että terveidenkin suuri huoli on uhkaava mahdollinen sairaus, että jos niin kävisi...

sairasvakuutus systeemi

miksi?

miksi?

Eikö suuri viisas Jumala osannut luoda sellaista maailmaa, jossa ei Herran palvelija olisi täynnä sairautta ja kipua?



sanoppa muuta

monen usko on siihen kariutunut

ei hyvä Jumala voi tällaista



hyvä Jumala ilmeisesti voi

sallii kärsimystä ihmiselle ihan piripintaan ja vähän pisaran parin ylikin sen, mitä kestämme

ja kaiken tämän keskelle lähetti Poikansa, Ihmisen Pojan

"Totisesti hän kantoi meidän sairautemme, ja meidän kipumme hän sälytti päällensä; mutta me pidimme hänen Jumalalta rangaistuna, piestynä ja vaivattuna.

Vaan hän on haavoitettu meidän pahain tekoimme tähden, ja meidän synteimme tähden on hän hosuttu. Rangaistus on hänen päällänsä, että meillä rauha olis, ja hänen haavainsa kautta olemme me parannetut."
Jes 53:4-5



?

ymmärrätkö sinä tämän paradoksin

sairas Parantaja

rangaistu Viaton

surmattu kuoleille Elämän tuoja

?

minä en ymmärrä, vaikka niin tahtoisin

oisihan se helpompi lohduttaa kärsivää, kun edes tietäisi miksi Jumala (elämä) on häntä näin lujasti lyönyt

vaan ei - edes selitystä ei anneta



no - ei ymmärtänyt Jeesuksen valitsema ja erityisesti kouluttama apostoli Paavalikaan

uskoi vaan Herraansa, joka sanoi

"minun armossani on sinulle kyllin, minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa"

?

ymmärrätkö sinä sen

"Jeesuksen armossa on kyllin"

"voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa"

?



Siitä minä kerskaan; mutta en minä itsestäni kerskaa, vaan minun heikkoudestani.

Sillä jos minä tahtoisin kerskata, niin en minä tekisi tyhmästi; sillä minä tahdon totuuden sanoa. Mutta kuitenkin minä itseni siinä pidätän, ettei joku minua korkiammaksi lukisi, kuin hän minun näkee eli minusta kuulee.

Ja ettei ilmoitusten ylönpalttisuus minua ylen paljon korottaisi, on pistin annettu minun lihaani, nimittäin saatanan enkeli, rusikoitsemaan minua, etten minä itsiäni ylen paljon korottaisi.

Sentähden olen minä kolmasti Herraa rukoillut, että hän läksis minusta. Ja hän sanoi minulle: tyydy minun armooni; sillä minun voimani on heikoissa väkevä.

Sentähden minä mielelläni kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima minussa asuis.

Sentähden iloitsen minä heikkoudessa, ylönkatseissa, hädissä, vainoissa ja ahdistuksissa Kristuksen tähden; sillä koska minä heikko olen, niin minä väkeväkin olen.

Minä olen tällä kerskaamisella tyhmäksi tullut; te olette minua siihen vaatineet. Sillä minua piti teiltä kiitettämän, etten minä ensinkään vähempi ole kuin korkeimmatkaan apostolit, ehken minä mitään ole.


2 Kor 12:5-11



käsi sydämelle

eikös olekin totta, että kun Herran koulussa kovilla olevan sairaan vuoteen luona olemme

puhumme ankaran taudin ravisteleman Jumalan lapsen kanssa

istumme hiljaa katsellen kuolemaa tekevää uskovaa äitiä tai isää


niin tässä heikkoudessa loistaa ihmeellinen kirkkaus

Kristus

.....

Kaikki me vaelsimme eksyksissä niinkuin lampaat: itsekukin meistä poikkesi omalle tiellensä; mutta Herra heitti kaiken meidän vääryytemme hänen päällensä.

Kuin hän rangaistiin ja vaivattiin, niin ei hän suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, ja niinkuin lammas, joka keritsiänsä edessä vaikenee, niin ei hänkään suutansa avannut.

Mutta hän on otettu pois ahdistuksesta ja tuomiosta; kuka taitaa sanoa hänen elämänsä pituuden? sillä hän on sivallettu pois eläväin maalta, kuin hän minun kansani pahain tekoin tähden rangaistiin.

Hänen hautansa aiottiin jumalattomain sekaan, rikkaan tykö tuli hän kuitenkin kuoltuansa. Ei hän kellenkään vääryyttä tehnyt, eikä petosta ollut hänen suussansa.

Mutta Herra tahtoi hänen niin piestä sairaudella; koska hän on henkensä vikauhriksi antanut, niin hän saa nähdä siemenen ja elää kauvan, ja Herran aivoitus on hänen kädessänsä menestyvä.



Että hänen sielunsa on työtä tehnyt, saa hän ilonsa nähdä, ja tulee ravituksi. Tuntemisensa kautta minun vanhurskas palveliani monta vanhurskauttaa; sillä hän kantaa heidän syntinsä.

Sentähden annan minä hänelle osan monessa, ja hänen pitää väkeväin kanssa saalista jakaman; sentähden että hän antoi henkensä kuolemaan, ja oli pahantekiäin sekaan luettu, ja hän kantoi monen synnit, ja rukoili pahantekiäin edestä.


Jes 53:6-12



no nyt kävi silleen, että - ja tämä kertomus on tosi - että Severi sairastui vakavasti ja kuolema oli ilmeisesti edessä.

Hän pyysi Samulia, ei Samuli Edelmannia tosin, laatimaan hengellisen laulun, joka rohkaisisi häntä näillä edessä olevilla viimeisillä hetkillä ja joka laulettaisiin sitten hänen hautajaisissaan.

Samuli kirjoitti ystävälleen tämän toivoman hengellisen laulun - se onkin ainoa sellainen, minkä Samppa on tietääksemme kirjoittanut.

Vaan kuinkas kävi!

Jumala antoikin Severin nousta punkastaan ja hän sai lisää monia lisää.

Kanttori kun oli, niin joka sunnuntai laulettiin tämä virsi jumalanpalveluksessa ja hautajaisissaan sitten myöhemmin myös - tietenkin.

Hyvin suuren lahjan olemme mekin suomalaiset kristityt Sampan virren kautta saaneet "Was Gott tut ist wohlgetan" - mitä Jumala tekee, on hyvin tehty!

Aamen!


Virsi 387
Herraamme aina luottaa saa,
sen tietää kristikansa.
Hän rakastaa ja lohduttaa
kaikkia lapsiansa.
Taivaaseen päin hän johtaa näin,
me vaikka hätäilemme
ja usein epäilemme.

Herraamme aina luottaa saa,
jos ottaa hän tai antaa.
Hän leivän meille lahjoittaa
ja huolen meistä kantaa.
Jos riemun suo tai ristin tuo,
me häntä kiittäkäämme,
tahtoonsa tyytykäämme.

Herraamme aina luottaa saa,
kun hän suo kuritusta,
kun työmme tyhjiin raukeaa
tai saamme siunausta.
Hän vitsallaan ja sauvallaan
näin kaitsee lampaitansa,
johdattaa omiansa.

Herraamme aina luottaa saa,
käy kaikki parhaaksemme.
Hän toivon meille kirkastaa,
suo valon matkallemme.
On puutteemme ja murheemme
tiedossa Herrallamme.
Hän kantaa kuormiamme.

Herraamme aina luottaa saa,
kun tunto meitä soimaa.
Me saamme sanaan uskaltaa
ja pyytää armon voimaa.
Hän sanallaan ja armollaan
tuo avun kiusauksiin
ja synnin ahdistuksiin.

Herraamme aina luottaa saa,
siis häntä kiittäkäämme!
Jo silmiin siintää Kaanaan maa,
me sinne rientäkäämme!
Oi Jumala, nyt johdata
luvattuun maahan meitä,
rauhaasi meidät peitä.


Benjamin Schmolck 1720.
Suom. Elias Lönnrot 1874.
Virsikirjaan 1886.
Uud. komitea 1937.



Otetaan vielä toinen todistaja siitä, kuinka heikkoudessa, pimeydessä, yössä, sodan kauhujenkin keskellä Kristuksen valo loistaa kirkkaana Hänen uskoviensa elämässä

miksei kaikkien elämä voisi olla tervettä, rauhallista, turvallista kuten tämän päivän essuilla ja muilla suomalaisilla?

mahtaako kellään olla ... eiköhän se pelko ole siellä vähän joka ukkelilla ja akkelilla ... mitä huominen tuo tullessaan...

tsunamia tuskin tai maanjäristystä mutta entäs se...

ja ne lapset ...

koska tiedämme, että elämä ei ole ruusuilla tanssimista.

Yrjön, tämän virren todistajan, kohdalla kävi näin Euroopan kamalimman sodan aikana (ennen valistuneen tieteellis-teknisen aikamme maailmansotia)

........

Hyvän esimerkin kirjoittajansa omien kokemusten pohjalta syntyneestä virrestä tarjoaa Georg Neumarkin Ah, tiesi usko haltuun Herran.

Saksassa elettiin 30-vuotisen sodan levottomia ja epävarmoja aikoja, kun 19-vuotias Georg Neumark (1621-1681) lähti kotiseudultaan Thüringenistä aloittaakseen opinnot Itä-Preussin Königsbergin (nyk. Kaliningrad) yliopistossa; sinne eivät sotatoimet yltäneet. Mutta matkalla nuori mies joutui rosvojen uhriksi. Siinä hän nyt oli puilla paljailla. Mutta hän päätti vaeltaa eteenpäin siinä toivossa, että hyvä Jumala kyllä auttaa. Ystävällisten ihmisten tukemana hän selvisi lopulta Kieliin, missä hän tammikuussa 1641 sai kotiopettajan paikan. Se oli hänestä kuin taivaasta pudonnut lahja, ja vielä samana päivänä hän sepitti ja sävelsi Jumalan kunniaksi virren Ah, tiesi usko haltuun Herran.

Kolme vuotta myöhemmin Neumark saattoi matkustaa Königsbergiin ja aloittaa oikeustieteen opinnot. Siellä hän sai myös pätevää runonteon ja musiikin ohjausta. Aikanaan hänestä sitten tuli Weimarin herttuan kirjastonhoitaja ja hovirunoilija.

Virsi Ah, tiesi usko haltuun Herran kertoo nuoren kirjoittajansa kokemuksista. ”Ei auta murhe, vaikerrus”, parempi on ”vähän vaivaa kantaa ja luottaa Herran hyvyyteen”. Jumalalle on mahdollista korottaa köyhä, alhainen ja painaa rikas tielle köyhyyden – Neumark tiesi, mistä puhui.

Tauno Väinölä


Virsi 370
Ah, tiesi usko haltuun Herran
ja turvaa Isään rakkaaseen.
Hän auttaa nyt ja kruunaa kerran
myös sinut taivaan autuuteen.
Ken tiensä uskoo Herralle,
ei rakenna se hiekalle.

Ei surustamme turvaa meillä,
ei auta murhe, vaikerrus,
jos aamu alkaa kyyneleillä
ja päivän päättää huokaus.
Vain raskaammaksi kuorma käy,
jos murheelle ei määrää näy.

Parempi vähän vaivaa kantaa
ja luottaa Herran hyvyyteen
tyytyen siihen, mitä antaa
hän laupiaasti lapsilleen.
Ei isältämme taivaassa
tarpeemme ole salassa.

Hän aina meille lohdutuksen
tuo oikealla hetkellä.
Hän kuulee hartaan kaipauksen
ja pysyy meitä lähellä.
Hän ehtii kyllä auttamaan,
yllättää meidät armollaan.

Nyt ehkä huokaat alla surun:
"Jo minut Herra hylkäsi."
Vaan taas hän poistaa murheen sumun
ja olet vielä rakkaampi.
On aika täällä vaihtuva,
myös murhepäivä loppuva.

On mahdollista Jumalalle
korottaa köyhä, alhainen
ja painaa suuri matalalle
ja rikas tielle köyhyyden.
Jumala ihmeet aikaan saa,
hän ylentää ja alentaa.

Siis lue, veisaa Herran tiellä,
uskossa työsi toimita.
Ei siunaustaan Herra kiellä,
vain häneen turvaa, uskalla.
On autuas, ken ainiaan
uskaltaa Herraan Jumalaan.

Georg Neumark 1657.
Suom. arkkivirtenä 1700.
Virsikirjaan 1701.



Niin

sieltä tuli Yrjön todistua 1701 virsikirjaan, kun Suomen kansa söi pettuleipää ja kohta oli Ison Vihan pyörteissä.

"On autuas, ken ainiaan
uskaltaa Herraan Jumalaan."

arkkivirressä veisattiin ja kyllä se varmasti niin montaa siellä piilopirtissä rohkaisi, vainolaisen etsiessä ryöstettävää, raiskattavaa, keihästettävää.

ja selvisihän kansamme siitä Isosta vihasta.

kuten Saksan kansa selvisi 30- vuotisesta sodasta.

jostain syystä vaikeat ajat elämässä ja valtakunnassa eivät sammuta uskoa Jumalaan.

hyvät ajat sen sijaan...

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Siellä missä Kristus liikkuu

Tutkikaamme itsekukin omaa hengellistä tilaamme näiden rankkojen syytösten keskellä.

Eräs tapa katsella ja arvioida omaa vaellustamme on pohtia, kuljemmeko siellä missä Kristus liikkuu vai omilla teillämme.

Helposti sanomme "seuraan Kristusta" kun tarkoitamme sillä, että käytämme Kristusta hyväksemme syntien anteeksisaamisessa ja se riittää Hänen osuudekseen näissä taivasasioissa. Seurakunta sitten neuvoo, miten tulee kristillisyydessä elää, ja seuraamme niitä ohjeita sen mukaan kuin meitä huvittaa ja oikealta näyttää.

Mistä tunnistamme eron näiden kahden asian välillä, liikkua siellä missä Kristus liikkuu vai liikkua kukin omilla teillämme ihmisten ja heidän ajatustensa osittain ohjaamina?

Varmaan tässä auttaa Jumalan Sanan lukeminen ja saarnan kuuleminen, että opimme tietämään, missä Jeesus viihtyy.

Kun Hän sanoo "seuraa minua" niin se tarkoittaa, että menemme sinne, minne Hän edellä kulkee ja meitä matkaansa kutsuu.

Kristus nimittäin on edelläkulkija, ei takaapäin komentelija.

Silloin näemme jollain tavalla, olemmeko me siellä, missä Kristus liikkuu, vai omilla teillämme.



Jeesus viihtyi tässä ajassa elämänsä päivinä Herran temppelissä ja synagoogassa, ihan lapsesta asti kuten Luukas kertoo.

Markus kirjoittaa Jeesuksen julkisen toiminnan alusta:

"Ja he menivät sisälle Kapernaumiin; ja hän meni kohta lepopäivinä synagogaan, ja opetti."
Mk 1:21

...
Mitä tästä opimme?

Kristus liikkuu Jumalan kansan parissa, siellä missä Raamattua opetetaan ja opiskellaan, missä rukoillaan Jumalaa ja missä uhrataan lahjoja Isälle.

Viihdytkö sinä, viihdynkö minä kirkossa, seuroissa, Raamatun äärellä, oppimassa ja opettamassa Jumalan sanaa, rukoilemassa ja kiittämässä ja uhraamassa aikaani ja energiaani ja rahojani ja itsenikin Taivasten valtakunnassa?

Varmaan moni tähän vastaa "viihdyn"

Ja hyvä niin, Jeesuskin on siellä, missä Hänen nimessään ollaan koolla ja Jumalaa kunnioitetaan ja palvotaan!



Ja heidän synagogassansa oli ihminen riivattu saastaiselta hengeltä, ja hän huusi, Sanoen: voi, mitä meidän on sinun kanssas, Jesus Natsarealainen! tulitkos meitä hukuttamaan? Minä tunnen sinun, kukas olet, Jumalan pyhä.

Ja Jesus nuhteli häntä, sanoen: vaikene ja mene ulos hänestä.

Ja kuin se saastainen henki repäisi häntä ja huusi suurella äänellä, niin hän läksi ulos hänestä.
Mk 1:23-26


Jeesus ei kiertänyt kaukaa huutavaa ihmistä, jossa oli paha henki.

Seuraatko sinä Herraa sinne, missä riivaajat ihmisissä riehuvat, vieden voiton sanomaa, ristin väkevää viestiä, Jeesuksen oppia, joka ei ole vain sanoja vaan sanoja ja tekoja ja ihmeitä?

Missäs sinä heitä kohtaisit, aikamme riivattuja?

Henkisesti sairaita kulkee ympärillämme avohoidossa, mutta eiköhän noiden suomalaisten humalaisten miesten ja naisten kännisessä menossa ole jotain todella syvältä?

Heidän luokseen Kristus kulkee.

Kuljetko sinä, kuljenko minä sinne heidän luokseen ihmisiä kohtaamaan Hänen seurassaan?



Ja he menivät kohta ulos synagogasta ja tulivat Simonin ja Andreaksen huoneeseen, Jakobin ja Johanneksen kanssa.

Mutta Simonin anoppi makasi vilutaudissa, ja he sanoivat hänestä kohta hänelle.

Ja hän meni ja nosti häntä, ja rupesi hänen käteensä, ja vilutauti jätti hänen kohta; ja hän palveli heitä.
Mk 1:29-31


Jeesus kulkee ystäviensä kotiin, ja kohtaa sairaita.

Hän ei välinpitämättömästi sivuuta kuumeista anoppia, vaan auttaa minkä voi.

Ja voihan Hän!

Kuletko sinä ystävien ja sukulaisten koteihin, siunauksena ja ilona, huolehtien myös siellä olevista ongelmista ja osallistuen missä on sopivaa ja rukoillen sairaiden puolesta ja ...

kuljenko minä?

Kristus liikkuu siellä, ystäviensä kodeissa huomaavaisena, auttavaisena, siunaavana...



Mutta ehtoona, kuin aurinko laski, toivat he hänen tykönsä kaikkinaisia sairaita ja perkeleiltä riivatuita,

Ja koko kaupunki tuli kokoon oven eteen.

Ja hän paransi monta, jotka sairastivat moninaisia tauteja, ja hän ajoi ulos paljon perkeleitä, eikä sallinut perkeleiden puhua; sillä he tunsivat hänen.
Mk 1:32-34


Jeesus kulkee suuren kansanjoukon keskellä, eikä suinkaan pakene ihmisiä ja erakoidu.

Hän välittää suurten kansanjoukkojen parissa olevista sairaista ja heikoista ja perkeleiden ahdistamista, ja auttaa minkä voi.

Ja kyllä Hän voi!

erottaudutko sinä kansanjoukoista ja erakoidut, vetäydynkö minä ihmisten luota omaan rauhaani elämään hiljaista ja turvallista elämää, porukan melun ja pyyntöjen ahdistamatta?

Jeesus ei tehnyt niin eikä tee niin. Kristus kulkee suurten kansanjoukkojen keskellä pelkäämättä, ja auttaa yksilöitä siellä.



Ja huomeneltain sangen varhain ennen päivää, kuin hän nousi, meni hän ulos. Ja Jesus meni erinäiseen asiaan ja rukoili siellä.
Mk 1:35

Jeesus liikkui kauas meluisista joukoista, avunpyytäjistä hyvin varhain aamulla - se lienee ollut tapansa, aamuvirkku.

Hän rukoili siellä yksinäisyydessä Isää, vietti paljon aikaa hiljaisuudessa.

Viihdytkö sinä yksinäisyydessä, hiljaisuudessa, rukouksessa Isän edessä Pojan nimessä ja Pyhässä Hengessä?

Kristus viihtyi ja julkisen uransa aikana hiljaisuus, autiomaa, kiusaukset, rukoustaistelut vaihtelivat hurjan aktiivisen menon kanssa.

Elämässään oli tiettyä tapaa, rakennetta, rytmiä, johon aamurukous erityisesti kuului.

Eivätkö olekin ihania aamut tämän maan päällä! Ne kannattaa käyttää rukoukseen. Niin Kristuskin teki ja tekee.



Avanti populi!

Riittää jo hurskaat aamuhartaudet - työt odottavat Jumalan elopelloilla


Ja Simon riensi hänen perässänsä ja ne jotka hänen kanssansa olivat.

Ja kuin he löysivät hänen, sanoivat he hänelle: jokainen etsii sinua.

Ja hän sanoi heille: menkäämme lähimmäisiin kyliin, että minä sielläkin saarnaisin; sillä sitä varten olen minä tullut.

Ja hän saarnasi heidän synagogissansa, koko Galileassa, ja ajoi ulos perkeleitä.
Mk 1:36-39



Ei kaikkia ole kutsuttu saarnaamaan ja perkeleitä ihmisistä karkoittamaan.

Vaan jokaiselle riittää työtä Herran elopelloilla.

Jos et ole niissä hommissa, kohtaa Jeesuksen johdatuksessa hiljaisuudessa hädässä olevia, avuntarvitsijoita, vankeja, sairaita, eksyneitä, köyhiä ja puutteessa olevia, ilman puhdasta juomavettä olevia, orpoja, leskiä...

niin älä ole niin varma siitä, että seisot kerran Herran edessä, kun Hän omiaan tuomitsee.



Sitten jotain paljon vaikeampaa:

Ja hänen tykönsä tuli spitalinen, rukoili häntä, lankesi polvillensa hänen eteensä ja sanoi hänelle: jos sinä tahdot, niin sinä voit minun puhdistaa.

Ja Jesus armahti häntä ja ojensi kätensä, rupesi häneen ja sanoi hänelle: minä tahdon, ole puhdas.

Ja kuin hän sen oli sanonut, niin spitali läksi hänestä kohta pois, ja hän tuli puhtaaksi.

Ja Jesus haasti häntä, ja lähetti hänen kohta pois tyköänsä,

Ja sanoi hänelle: katso, ettes kellenkään mitään sano, mutta mene, osoita itses papille ja uhraa puhdistukses edestä ne, mitkä Moses käski, heille todistukseksi.
Mk 1:40-44



Kristus liikkuu ihmisten hylkäämien, tuomitsemien, kivittämien, syntisten ja arvottomien ihmisten luona eikä väistä edes vaaralliseen spitaliin tai AIDS tautiin sairastunutta.

Nimenomaan siellä Hän viihtyy, missä paariat, kastittomat, yhteiskunnan hyljeksimät, mitättömät, eksyneet, syntiset, vakavasti sairaat avuntarvistijat ovat.

Jos sinä tai minä viihdymme vain vanhurskaiden seurassa, emme ole siellä, missä Kristus liikkuu.



Jaaha

en kerinnyt kuin hiukan katsoa vanhimman evankeliumin, Markuksen ensimmäistä lukua.

ja eiköhän Herra Jeesus anna melkoista esimerkkiä meille.

ei niin, että tuohon lähtisimme omin voimin - ei siitä tule kuin itku puseroon - maailman hätä ja tuska käy yli ymmärryksen.

ei yksin vaan yhdessä, kristittyjen veljien ja sisarten ja kaikkien niiden kanssa, jotka tahtovat ihmistä auttaa, tukea, lohduttaa, rakentaa uskoa tulevaisuuteen.

ei vain porukalla vaan Kristuksen johdolla, Häntä seuraten - silloin syntyy tuloksia!

kysy vaikka määriläisiltä!



vaan älä kysy esikoislestadiolaisilta - he ovat porukalla päättäneet olla tekemättä yhtään mitään ja olla seuraamatta Kristusta sinne, missä Hän liikkuu.

on toki poikkeuksia, on Toksovan orpojen luona, on hiljaista laupeudentyötä omaisten ja myös miden kärsivien luona, on Inkerinmaata ja on erilaisten kristillisten järjestöjen tukemista.

ei vain sitä 150.000 euron katonkorjausta Lahdessa.

mutta konventikkeliplakaatti on voimassa, ilman pappeja ei saa kokoontua rukoilemaan ja Sanaa tutkimaan,

on ehdoton piispan valta, ja ilman lupaa ei saa orpoja ja leskiä mennä auttamaan

rautainen koura pitää esikoisia kurissa ja nuhteessa, vaan ei ohjaa saaliiksi saamiaan vankeja Jumalan lasten vapauteen, iloon ja elävän Jumalan palvelemiseen.

sinne, missä Kristus liikkuu


Rukoilemme.

Herra Jeesus Kristus.

Kiitos, että sinun rakkautesi
meitä kohtaan ei muutu,
vaikka emme aina osaa kulkea
sinun valossasi.

Me petämme lupauksemme
ja uskomme horjuu.

Kuitenkaan sinä et hylkää meitä,
vaan tulet luoksemme
yhä uudelleen ja uudelleen.

Avaa silmämme,
niin kuin kerran avasit opetuslastesi silmät,
jotta mekin näkisimme, kuka sinä olet.

Kuule rukouksemme rakkautesi tähden.

Aamen.

Evankeliumikirja

Arkinen aamu

Entä jos joku heräsi tänään tiistaina uuteen arkeen Suomen kauniissa keväässä, ja miettii nettiruukussa lukemaansa.

Näinhän siellä mama kirjoitti arkista tekstiä:

"Onhan toki silleen, että suurta osaa essuja ei juuri liikuta, mitä saarnaajat puhuu tai jättää puhumatta. Oma elämä, niin hengellinen kuin maallinenkin on ihan muualla ja kosketus herätysliikkeeseen on sosiaalisella ja perinnetasolla.

Seuroissa käydään tapaamassa tuttuja ja jutellaan kuulumiset ja päivitellään politiikat.

Keskusteluissa varotaan aiheita, joista tiedetään oltavan eri mieltä ja pukeutumisessa ja kampauksessa otetaan okea moodi käyttöön, vaikka muualla se olisikin aivan toisenlaista "Eihän haluta pahoittaa toisten mieltä..."

Mutta on mukava tavata ihmisiä, joilla on sama tausta kuin itsellä ja suurin osa vieläpä sukulaisia...

Veneitä ei passaa keikutella. Sosiaalinen kuri on melkoinen voima... "

---
ja kasvonsa pestyään ja kahvia juodessaan miettii hiljaa mielessään - "tottahan tuo on"

mitä sitten?



tuossa arkisessa kuvauksessa ei ole kyse elävässä uskossa olevasta ihmisestä, eihän?

siinä ei ole mistään Jeesus hihhulista puhe, eihän?

siinä ei ole kyse mistään erinomaisen syvästä synnintunnosta tai huolesta omasta tai läheisten iankaikkisesta kohtalosta, eihän?

siinä ei ole laisinkaan kyse mistään herätysliikkeestä, vaan perinneliikkeestä, joka vastaa jotain muuta elämään kuuluvaa harrastusta ja tapakristillisyyttä, eikö niin?

siinä ei kuvata ihmisiä, jotka elävät Kristukselle, eihän?

siinä ei kuvata ihmisiä, jotka pelkäävät Jumalaa ja Hänen pyhää vihaansa ja tuomiotaan ja iloitsevat armosta, eihän?

enempi semmosta, joka ei nyt ole jumalankieltäjä mutta ei myöskään mikään himo-uskova, jolle maailma nauraa.

kunnon kansalainen

ei kylmä eikä kuuma - sellainen haalean lämmin kristitty, eikö niin?

omasta mielestään, ja ystäviensä ja omaistensa mielestä, sellainen kuin tässä kristillisyydessä on totuttu näkemään.

ei mikään veneen keikuttaja, ettei Enossa pudota veneestä.



Arkiseen aamuun herännyt esikoisemme saattaa nyt kohauttaa olkapäitään, huokaista hieman näitä lakihenkisiä ahdistelijoita ja toivottaa, että hekin löytäisivät levon Jumalassa.

iankaikkisen rauhan, ikiunen, jossa ei mitään tarvitse tuntea, tehdä, ponnistella, voittaa tai hävitä.

kaikki on valmistettu

Rest In Peace RIP



ehkä tämä zombi vielä kuulee vihollisen kuiskuttelevan

"katso noita ... laisia ... kuolleen uskon kantajia.

usko peruukissa, tietävät paljon mutta eivät ole syntyneet uudesti kuten sinä!"

saarnaajankaan sanat eivät laisinkaan satuta, kun tämä sanoi "katso noit ...laisia lähetyskentillä ahertavia, jotka eivät ymmärrä että oikea hurskaus on RIP hurskautta.

vaikka sanomme elävämme, olemme kuolleita kuin arkun naulat, emme hedelmää itse kanna vaan Jumala hoitelee kaiken ja me vaan nautimme elämästä tai kärsimme ne ihmisen vaivat, jotka elämä antaa, ilman sen kummempia kyselyitä"



arkiaamuna lehden luettuaan tämä esimerkkimme kristitty huokaisee näitä lainalaisia puuhaajia miettiessään, jotka Imatran yössä huumenuoria jahtaavat ja saapastelevat alkoholisoituneiden lasten parissa.

voi voi, kun hekään eivät ymmärrä tätä RIP kristillisyyttä - eihän noista tarvitse piitata.

jos Jumala tahtoo heidät pelastaa, pelastakoon.

ohjaa rukoushuoneen ovesta sisään ja laittaa istumaan elämän sanaa kuulemaan ja antaa uskon.

ei siinä minulla ole osaa ja arpaa, ihmiskunnan yössä, viinaan hukkuvan Suomen menossa - enhän minä yksin mitään saa aikaan enkä veneitä keikuttele tässä kristillisyydessä.



tiistaina aamulla työhön lähtiessään kertomuksemme kristitty on sangen tyytyväinen itseensä ja elämäänsä.

kohta on aika keskittyä todellisen elämän haasteisiin työpaikalla, tärkeiden ihmisten ja tärkeiden asioiden parissa, ja nämä pääsiäisen seurat ja lepo jäävät mukavaan muistoon.

hän elää itselleen, ja pitää omat uskonasiansa siististi kunnossa kuten Jumalan ja Vapahtajamme tahto on - armosta pelastettu, jotta pelastuisi ja saisi omantunnon rauhan ja ohjeita arjen elämään miten kristittynä eläisi.

sillä eihän Jumalan lapsi arjessakaan elä tämän maailman mukaan vaan on se koodi, joka on isiltä peritty ja joka niin paljolta pahalta suojelee, pitää tämän siunatun uskon voimassa!



meneekö yhtään oikein?

vai kuvittelemani henkilö ei edusta mitään todellista ihmisen uskonnollista tilaa?

Lutherin oppivuodet esikoisten näkökulmasta

Kirjoittanut: mama


Lutherin elämäntarina nostaa monenmoisia kysymyksiä mieleen.

Kun miettii tuota, miten Jumala miestä koulutti tehtäväänsä, on siinä monenlaisia vaiheita, joista kaikkia tarvittiin tehtävässään.

Kun sitten miettii, miten esikoisuudessa suhtaudutaan esimerkiksi teologian opintoihin, niin ei ainakaan ollenkaan siten, minkä esimerkin antaa Luther (tai Lestadius).

Tai saattaahan se olla niinkin, että ei ole juuri kellään kutsumusta siihen suuntaan, mikä kyllä kuulostaisi enempi siltä, että olisi tämä joukko Jumalan hylkäämä, jos ei Hän anna kutsumusta sanaansa opiskelemaan.

Vai voisiko olla kyse siitä, että on kyllä kutsumusta, mutta tuo kutsumus tukahdutetaan, kun sen (Jumalan tahdon) seuraamisesta seuraa yhteisön hylkääminen.



On tuo isän ja saarnaajien tahdon noudattaminen tärkeämpää kuin Taivaallisen Isän.

Voimme myös jokainen nähdä, miten tärkeää on ollut Lutherin hengellisessä kasvussa tuo luostariaika.

Monesti kuulee luostariajan kuitattavan suorastaan hänen eksytyksenä ja harhapolkuna, jolta Jumala hänet onneksi pelasti.

Vaan on ollut aikamoista Raamatunopiskelua ja pyhien kirjoitusten opiskelua ja Hänen seurassaan kulkemista ja äänensä kuulemisen opiskelua tuo aika.

Ja Hänen yliopisto-opintonsa. Jumaluusopin tohtori.

Paavalikin oli aikansa huippukoulutettuja Kirjoitusten tuntemuksessa.

Vaan onko niin, että esikoisille riittää Raamatusta ne muutama Uuden testamentin luku ja ne perinteiset selitykset niihin? Ja sitä luullaan Hyvän Paimenen ääneksi, kun se kerran kuulostaa tutulta?



Saattaa joskus kuulla sanottavan, että ei tommosia, koska ei lutherkaan niitä minään pitänyt...

Kuin tahallaan väärin ymmärtäen, ettei itse tarvitsisi mitään vaivaa nähdä, tai antaa muillekaan sitä mahdollisuutta, koska sittenhän saattaisi olla joukossamme joku, joka voipi ymmärtää asioita himpun verran syvällisemmin kuin itse ymmärtää. Ja sitähän ei Vanhan saarnaajan ego kestäisi.

Lutherin elävä yhteys Jeesuksen kanssa taitaa olla myös niitä asioita, mistä ei juuri puhuta.

Kun osaat katekismuksen ulkoa, tiedät, mitä on oikea usko ja sen jälkeen ei tarvitse kuin uskoa niinkuin on siellä kirjoitettu.

Tiedät sanoa, mikä on kasteen merkitys ja tiedät kertoa ehtoollisen merkityksestä. Osaat molemmista vaikka verissäpäin tapella.

Vaan kummallisen synkkä hiljaisuus tai hurja kiukku seuraa aina siitä, kun aletaan puhua Jeesuksesta.



Hänelle ei oikein meinaa olla sijaa uskonelämässä?

Tehtävänsä on hoidettu 2000 v sitten ja siihen kun uskot, niin on hommat hanskassa?

Vaan taitaa olla samoin kuin oli silloin 2000 v sitten. Häneen suhtautuu hurskaat kristityt tänään samoin kuin silloin aikoinaan.

Mokoma seurustelee syntisten ja publikaanien kanssa, eikä niinkään hakeudu hyvien kristittyjen seuraan, eivätkä he Häntä mihinkään edes tarvitse. Terveet eivät parantajaa tarvitse tänäänkään.

Ja kuka olisi niin hulttio, että antaisi elämänsä Hänen käsiinsä? Järkihän meille on annettu, minkä varassa tätä maallista taivalta teemme. Ei tähän mitään Herroja tarvita elämäni suunnista kertomaan.

Noinhan tuo ajatus taitaa mennä, vaikka Jeesuksesta joskus mainittaisiinkin ja laulettaisiin...?



Kun perinne ja Raamattu törmäävät toisiinsa, se on melkoinen juttu. Monelle on perinne paljon tärkeämpää kuin se, mitä Raamatussa ihan oikeasti sanotaan.

Olemme melkoisen samanlaisessa tilanteessa kuin Lutherin aikaan.

Raamattu on hanskassa. Se, mikä siellä on oleellista.

Uskonelämä kiteytyy hurskaaseen vaellukseen ja siitä poikkeamien katumiseen ja anteeksipyytämiseen.

Mitä muuta hurskas esikoinen tarvitsisi Jeesukselta?

Kliininen suhde on paljon yksinkertaisempaa kuin Hänen kanssaan vaeltaminen. Siitä evankeliumit paljon kertovat.

Ja sittemmin apostolien teot ja kirjeet.

Vaan tuo jytky, mikä on Raamatussa! Olemme saaneet nettiruukussakin monenmonta kertaa nähdä, millainen voima sillä onkaan, kun lähdemme tutkimaan Sanaa!

Ja olemme saaneet nähdä, miten itse Perkele mieluusti tulee siihen mukaan sotkemaan, jotta mieluummin pitäytyisimme perinteessä kuin tutkisimme Sanaa.

Onhan ihminen itse ja oma napansa monin verroin tärkeämpi... kaikkihan sen tietää...

Jeesuksen seuraaminen... sama kuin uskoisi joulupukkiin? Katekismuksen osaaminen riittää. Ja päivittäisen elämänsä asiallisesti hoitaminen. Ja anteeksipyytäminen, kun on tullut syntiin langettua.



2 Kor 13:5 Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa. Pankaa itsenne koetteelle. Ettekö huomaa, että Jeesus Kristus on teidän keskellänne? Ellei niin ole, ette selviydy koetuksesta.


Hyvä itsensä tutkistelemisen paikka on myös se, että kuulostaako Raamatun sana vieraalta ääneltä.



Suorastaan opinkappaleen omaisena on se, ettei pidä opiskella teologiaa. Ja vallanpidon välineenä varmaan ihan hyvä... Aika samanlainenhan oli aikanaan se, että tavallinen kansa ei voinut Raamattua edes ymmärtää, kun sitä ei kansan kielellä edes ollut.

Melkoisen pommin aiheutti se, että niitä joka kielelle pyritään kääntämään.



2. Kor. 5: 15-21

Hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.

Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta.

Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne.

Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus.

Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!

Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran.

Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.

Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme.

Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.

Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.



Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne.

Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus.

Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!







Kirjoittanut: MikkoL

tässä tilannekatsauksessa minua puhuttelee erityisesti tuo ilmaus

"vanhan saarnaajan ego ei kestäisi"

te tunnette omanne ja omanne tuntevat teidät! (käyttehän te ripittäytymässä heille kaikki salaisuudet ja sydämen murheenne)

kehottaisin tämänkin palstan perusteella tottelemattomuuteen isälle ja vanhimmille ja saarnaajille - jos Jumala kutsuu sinua, nuorempi tai vanhempi, teologiaa lukemaan niin sinne vaan kaikesta huolimatta.

ehkä juuri sinua yläkerran väki tahtoo käyttää tämän pahasti romuttuneen ja pahan hengen runteleman herätysliikkeen korjaamiseen!

tai sitten ei...

Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmistä.

Kirjoittanut: mama

Niin...

Onhan toki silleen, että suurta osaa essuja ei juuri liikuta, mitä saarnaajat puhuu tai jättää puhumatta. Oma elämä, niin hengellinen kuin maallinenkin on ihan muualla ja kosketus herätysliikkeeseen on sosiaalisella ja perinnetasolla.

Seuroissa käydään tapaamassa tuttuja ja jutellaan kuulumiset ja päivitellään politiikat.

Keskusteluissa varotaan aiheita, joista tiedetään oltavan eri mieltä ja pukeutumisessa ja kampauksessa otetaan okea moodi käyttöön, vaikka muualla se olisikin aivan toisenlaista "Eihän haluta pahoittaa toisten mieltä..."

Mutta on mukava tavata ihmisiä, joilla on sama tausta kuin itsellä ja suurin osa vieläpä sukulaisia...

Veneitä ei passaa keikutella. Sosiaalinen kuri on melkoinen voima...

Kirjoittanut: Nosce te

Uskovaisen ihmisen oikea elämisen muoto.Tässä nyt tulee taas se ikuisuuskysymys. Eläminen Kristukselle. Eikö siinä ole kaikki tarpeellinen.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Pyhimyskertomus katoliselta ajalta

Kristuksen ihmeellinen armotyö alkoi hänen kohdallaan jo aivan syntymästä asti - Jumala oli hänet valmistanut tehtäväänsä ja antanut pojalle runsaasti lahjoja ja tinkimättömän luonteen.

Perhe asui Islebian vanhassa markkinakaupungissa kaivostyöläisten rakennetussa uudessa osassa.

Poika syntyi perheen esikoisena. Seuraavana päivänä oli pyhän Martti Toursilaisen juhla ja vastasyntynyt kastettiin Pyhän Paavalin ja Pietarin kirkossa taivasten valtakunnan kansalaiseksi ja Kristuksen omaksi.

Pojan tultua vuoden vanhaksi perhe päätti muuttaa 10 kilometrin päässä olevaan Mansfeldin kaupunkiin. Siellä hän varttui nuorukaiseksi kuuliaisena isälle ja äidille.

Voimakastahtoinen ja etevä isä oli itse edennyt elämässä kaivosmiehestä porvariksi. Hän oli vuokrannut kuparikaivoksen ja metallin sulattajia. Vaurastuneena ja lahjakkaana miehenä hänet oli valittu yhdeksi kaupungin neljästä luottamusmiehestä.

Vanhemmat panivat merkille poikansa herkkyyden ja lahjakkuuden sekä hänessä näkyvän tavallista syvemmän Jumalan kunnioittamisen.



Poika laitettiin ensin kotikaupungin Mansfeldin latinalaiseen kouluun, jossa hän oppi latinan kielioppia, kirkon pyhän kielen ja tieteen käyttämän kielen. Lisäksi hänelle opetettiin puhetaitoa ja loogista ajattelua.

Mansfeldin jälkeen 15 vuotias nuorukainen matkusti pois kotoaan Elbe-joen varrella olevaan suureen Magdeburgin kaupunkiin, jossa hän jatkoi "Tavallisen elämän" samojen aineiden lukuja maallikkoveljien (Fratres Vitae Communis) ylläpitämässä koulussa.

Veljet olivat jättäneet arkisen elämänsä, kotinsa ja sukunsa, ja omistaneet elämänsä kokonaan Kristukselle. Vaikka he eivät tehneet lopullisesti sitovaa munkin tai papin lupausta, he elivät yksinkertaista elämää ja viettivät aikansa paastoten, rukoillen ja jumalanpalveluksessa.

Perustajansa Gerard Grooten tavoin he saarnasivat yksinkertaista omistautumista Jeesukselle Kristukselle. Veljet asuivat yhdessä aivan tavallisissa kodeissa. Kaikki valveillaolon aika käytettiin työhön ja hartauselämään, ateriat syötiin yhdessä ja niiden aikana luettiin Jumalan pyhää sanaa.

Poika vietti näiden veljien pitämässä koulussa vuoden ja jatkoi sitten kouluaan vielä kolmen vuoden ajan Eisenachin kaupungissa.



Herkkä ja arkatuntoinen nuorukainen ei oikein koulussa viihtynyt. Hän sanoi myöhemmin, että nuo vuodet olivat "kuin helvettiä ja kiirastulta".

Kouluvuosien jälkeen isä lähetti 19-vuotiaan poikansa Erfurtin yliopistoon. Siellä totuttiin ankaraan työtahtiin, herätys oli aamulla kello neljältä ja pitkin päivää opiskelujen lomassa myös rukoiltiin ja veisattiin ja kuultiin hengellistä opetusta.

Neljän vuoden opintojen hän sai maisterin perusopinnot valmiiksi, varmaan isälle, äidille, veljille ja sisarille suureksi ylpeyden ja ilon aiheeksi.



Vaikka meno Erfurtin yliopistossa oli ankaraa ja kurinalaista ja vahvasti hengellistä, pyhä mies muisteli myöhemmin että se paikka oli "yksi oluttupa ja ilotalo".

Ankaraan työntekoon tottunut isä ei hyväksynyt, että hänen ehkä liiankin uskonnollinen esioisensa liittyisi hengelliseen säätyyn. Kunnianhimoinen ja maailmassa hyvin selvinnyt isä tahtoi, että myös hänen vanhin poikansa menestyisi maallisessa elämässä.

Nuori maisteri lähtikin isänsä toivomuksesta nyt lukemaan lakia samassa Erfurtin yliopistossa. Sitä kautta aukeaisi monta mahdollisuutta edetä elämässä, saada hyvät tulot ja perustaa perheen.



Mutta Jeesuksella Kristuksella oli toiset suunnitelmat valitun pyhänsä elämään.

Herra maisteri oli heinäkuun 2. päivänä 1505 ratsastamassa kotilomaltaan Mansfeldista takaisin yliopistolle Erufrtiin. Taivas kävi tummaksi ja lämmin kesäsade yllätti ratsumiehen.

Ukkonen jyrisi ja sitten räsähti aivan kohdalle - hirmu pamaus ja samalla salama iski aivan ratsumiehen lähelle.

Yhdessä hetkessä nuoren miehen elämä muuttui täysin. Sydämensä pohjasta hän huusi avuksi neitsyt Marian äitiä "pyhä Anna, minä ryhdyn munkiksi!"

Ehkä eppäilet mahtaako tämä olla totta vai legendaa. Siksi on hyvä tietää, että hän itse kertoo tästä tapahtumasta ja kirjoittaa siitä Erfurtista kirjeen isälleen.



Nyt olivat vastakkain pyhän Jumalan tahto ja isän tahto.

Mies piti salamaniskun puristaman lupauksensa ja vannoi ikuisen valan omistaa koko elämänsä Jumalalle.

Ja niin hän teki, myi kaikki kirjansa sen siliän tien, jätti yliopiston ja astui kaksi viikkoa myöhemmin - saman heinäkuun 17. päivänä 1505 - lopullisesti Erfurtin augustinolaisen luostarin portista sisään.

Näin Jumalan tahto ihmeellisesti toteutui hänen kohdallaan ja pojan herkkä sisäinen olemus löysi kaipaamansa kodin - pyhän Augustinuksen elämän esimerkkiä ja syvää opetusta ylläpitävän veljeskunnan.

Rauhaton löysi rauhallisen paikan, jossa nyt elettäisiin Jumalan tahdon mukaan, luostarin ankaran kurinalaisessa elämässä, maailman koreudesta ja turhuudesta luopuneena ja Kristuksen omana.



Ratkaisu ei ollut helppo.

Pyhä mies oli itse murheellinen, kaksi läheistä opiskeluystävää oli juuri kuollut ja nyt oli hyvästijättö maailmalle, lakimiehen uralle, avioliitolle, kaikelle hauskalle.

Mutta lupaus oli tehty ja pidettävä, pyhä Anna oli auttanut ja säikähtänyt hevonen ja ratsastaja selvisivät ukkosmyrskystä hengissä.

"Minä menen tästä portista, ettekä enää koskaan näe minua" hän sanoi ystävilleen.

Ja luostarin muurit sulkivat Jumalan miehen sisälleen.



Isä parka!

kuinka hän olikaan tuhlannut kalliita opiskelurahoja vanhimpaan poikaansa toivoen hänestä suuria!

Ja nyt oli kaikki hukkaan heitetty, niiden mokomien munkkien seuralaiseksi poika jäi ja siellä sitten hurskaana vanhuksena joskus luostarin hautausmaahan kätkettäisiin.

Isä oli raivoissaan, mutta ei voinut pojalleen mitään. Tämä pysyi päätöksessään ja antoi pyhän munkkilupauksen, hiuksensa ajettiin sen ajan tapaan (tonsils) ja herrasnuoren maisterin vaatteet vaihtuivat munkin yksinkertaiseen ruskeaan kaapuun.



Jumalan mies antautui sitten aivan kokosydämestään elämään luostarin neuvojen ja ohjeiden mukaan.

Paasto, kohtuullinen ruoka, pitkiä rukouksia aamuyöstä, päivällä, illalla ja yöllä. Pyhiinvaelluksia muistelemaan pyhien edesmenneiden elämää ja esimerkkiä, aina pyhään kaupunkiin asti.

Ja syntien tunnustamista!

Kerrassaan koko sydämen vuodattamista rippi-isälle, joka oli Erfurtin luostarissa aatelista sukua oleva Jumalan mies nimeltään Johann von Staupitz.

Mitä ikinä pahaa hän oli syntymästään asti tehnyt painoi omaatuntoa, ja tunnustettiin, muutama ruoskanisku omaan selkäänkin vielä päälle.

Mitä ikinä pahaa hän oli päivällä tai yöllä tehnyt luostarissa munkkiveljilleen, se tunnustettiin oitis.

Mitä ikinä pahaa hänen mielessään liikkui, lihan himoa, irstautta, ahneutta, Jumalan vastaista kapinaa, se tunnustettiin oitis.

Pyhä Jumalan mies tunnusti ja tunnusti, koska niin tuli tehdä.



Ihmisten silmissä miehen vaellus oli moitteetonta, jopa yli vaatimusten käyvää munkin pyhää elämää.

Kahden vuoden kuluessa sielunhoitaja, rippi-isä, alkoi olla vakavasti huolissaan Jumalan miehen mielenterveydestä.

Tällainen jatkuva itsetutkistelu, "oman navan kaivelu" aikamme kielellä, ei tuonut hänelle omantunnon rauhaa.

Rakkaan Jeesuksen, Vapahtajan ja Lunastajan sijasta miehen ajatuksissa oli Kristus Tuomari, Vanginvartija, Pyöveli ja kiduttaja.



Rippi-isä käytti valtaansa ja määräsi pyhän Jumalan miehen jatkamaan opintoja.

Lain sijasta tämä alkoi nyt kahden vuoden yksinkertaisena munkkina elämisen opiskella luostarissa teologiaa ja opettaa Raamattua Wittenbergin yliopistossa.

Seitsemän vuoden luostarissa olon aikana hänestä tuli Raamatun tohtori vuonna 1512 ja hän sai Wittenbergin yliopistosta Raamatun opetuksen professuurin, jota hoiti virkauransa loppuun asti.



Kuten tiedämme, salamaniskun säikäyttämälle omantunnon aralle miehelle tapahtui jotain.

Selventääksemme asiaa voisimme verrata tätä tapahtumista esikoislestadiolaiseen kristittyyn, joka sydämestään tahtoo elää Jumalalle mieliksi.



Tähän kristillisyyteen syntynyt kasvaa Jumalan ihmisten parissa, kulkee seuroissa, noudattaa vanhempiensa ja vanhinten neuvoja ja ohjeita parhaansa mukaan, kuulee Jumalan sanaa saarnattavan niinkuin sitä tässä kristillisyydessä on aina saarnattu.

Tunnollisena ja omantunnon arkana Jumalaa pelkäävänä miehenä tai naisena hän tietää mitä omassa sydämessä on ja mitä on tullut tehtyä.

Tätä teoissa ja ajatuksissa rikkomista vastaan on tarjolla lääke, syntien tunnustaminen ja niiden uskominen anteeksi kun ne anteeksi todistetaan Jeesuksen nimessä ja veressä.

Niinkuin von Staupnitz Jumalan miehelle melkein päivittäin todisti synnit anteeksi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä aina taivasta myöten.

Vaan jotain jäi puuttumaan, tietoisuus että kohta taas lankean, tahallisesti tai tahattomasti - ja voi minua jos tahallani syntiä teen.

Pelko.

Jumalan pelko.



Nyt - jos tapahtuu niinkuin tapahtui kertomuksemme pyhälle miehelle - tämä esikoislestadiolainen omantunnonarka uskova ihminen tarttuu pyhään Raamattuun.

ei vain pintapuolisesti

vaan pyhän miehen tavoin kerrassaan uppoutuu sen seuraan ja alkaa selvittää, mitä sinne on oikeasti kirjoitettu.

tajuaa, että Tuhlaajapoika vertaus selitetään tässä kristillisyydessä aivan väärin.

niin voi käydä niinkuin kävi pyhälle Jumalan miehelle

hän kohtaa Raamatun äärellä Kristuksen itsensä.

ei jotain ihmisten luomia mielikuvia tai opinkappaleita.

vaan elävän Herran Jeesuksen, joka kolmantena päivänä nousi kuolleista kirjoitusten mukaan.



kertomuksemme pyhän Martti Toursilaisen kaima sanoi, että hänelle tapahtui jotain, joka oli kuin uudestisyntyminen.

unelmiemme esikoislestadiolainen hurskas sanoo, että hänelle tapahtui jotain, joka oli kuin uudestisyntyminen.

ennen olimme Hänestä vain kuulleet kerrottavan, mutta nyt olemme itse Hänet tavanneet.

ja kaikki muuttui

sillä Hän muutti kaiken

ei noin vaan kaupan hyllyltä quick fix

ei noin vain lapsen syyllisyyttä että on näpistänyt ja äidin anteeksianto

vaan melkoisen tien kautta, jossa mielenterveys voi horjua ja jossa ollaan elämän ja kuoleman rajoilla.



pyhä Jumalan mies ei vain lukenut ja ymmärtänyt asioita Raamatusta, löytänyt ylösnousseen Jeesuksen armollisena vapahtajana.

vaan hän kävi tosi toimiin.

henkensä uhalla.

sieltä tultiin kaupittelemaan Jumalan armoa, viikko vapautusta kiirastulesta äitimuorille kahdella guldenilla, kuukausi neljällä.

Lapin vanhimpien allekirjoitus - näin se tapahtuu.

jytky tuli.

taivaasta

Jumalan miehen kautta, joka ei vaiennut.



mutta se mies oli kutsuttu omasta joukosta.

Jeesuksen tunteminen

Jeesuksen, kuten kenen tahansa ihmisen, tunteminen sisältää monia eri näkökulmia.

Voimme tietää tuntemastamme taviksesta, minä vuonna ja ehkä minä päivänäkin ja millä paikkakunnalla hän on syntynyt. Tiedämme mahdollisesti hänen isänsä ja äitinsä nimet ja ammatit ja saatamme tuntea heidät henkilökohtaisesti vaikkapa sukulaisina tai naapureina.

Ehkä tiedämme arkisesta työstään, että Matti on hitsari, Pertti on peruskoulun opettaja, Liisa on myymäläavustaja ja Kauhavalla asuvan Eijan tytär Maija opiskelee ekonomiksi.

Tunnemme Tauno Tavallisen sen verran hyvin, että tiedämme hänen eronneen vaimostaan ja että poikansa loukkaantui vakavasti moottoripyörällä autoon törmättyään. Taunosta itsestään tiedämme, että hän viihtyy kuntopoluilla ja jumppasaleissa ja pitää hyvää huolta kehostaan.

Toisen ihmisen luonteenpiirteitä olemme oppineet tuntemaan, äksyilevästä äidistä isottelevaan isään, apaattiseen anoppiin ja reiluun ja reippaaseen retestelijään. Tuntemiemme ihmisten luonteiden määrä on hulvaton ja laatu kirjava.

Meille on kokemuksen ja kuulopuheiden ja asiakirjojen ja kanssaelämisen kautta kerääntynyt asiatietoa, tunnetietoa, ihmissuhdetta tuntemastamme toisesta ihmisestä, joka on tavis kuten mekin.



Julkisuuden ihmisten tuntemiseen liittyy lisäksi monenlaista tietoa, jota sanomalehdet ja historiankirjat ja muut media meille välittää.

Melkein kaikki suomalaiset tuntevat presidentti Tarja Halosen. Useimmat ovat hänestä lukeneet ja kuulleet ja tietävät yksityiskohtia Vieno Olavi Halosen ja vaimonsa Lyyli Elina Loimolan tyttärestä, joka syntyi Kalliossa 1943 isän ollessa rintamalla ja äidin työskennellessä kenkätehtaalla.

(Jos joku lukija ei tuota tiennyt niin nyt tietää. Julkisuuden ihmisistä kerrotaan paljon.)

Huikea matka työläiskodista Suomen ensimmäiseksi naispuoliseksi presidentiksi!

Mutta joku tuntee presidentti Halosen tätä paremmin kuultuaan hänen puhuvan, nähtyään hänen vierailevan jossain juhlassa ihan elävässä elämässä, luettuaan hänen kirjoittamaansa tekstiä - ja joku ehkä aivan henkilökohtaisesti sukulaisuuden tai politiikassa pyörimisen tai muun kautta.



Tunnemme myös monia ihmisiä historiasta, jotka eivät enää elä.

Presidentti Urho Kaleva Kekkosesta on vielä monilla henkilökohtaista muistoa, Paasikivestä harvemmilla, Relanderista tuskin monellakaan.

Jos sinulta kysyttäisiin, tunnetko Venäjän tsaari Aleksanteri II:n vastaisit varmaan "minä tiedän hänestä mutta en henkilökohtaisesti tunne".

Onhan tuon suomalaistenkin suosikki-tsaarin patsas yhä Venäjän vallasta vapautuneen itsenäisen Suomen Senaatintorilla.

"Vapauttajaksi" Aleksanteri II kutsuttiin, koska 1861 hän vapautti Venäjän maaorjat ja koska hän sodalla vapautti Ottomaanisen Turkin vallassa olleet ortodoksiset kansat Balkanilla.

Etkö tuota tiennyt?

(tunnustan - en minäkään, mutta lunttasin tietolähteistä)



Näemme siis, että voimme "tietää" ihmisestä, elävästä Tauno Tavallisesta, presidentti Halosesta, tai jo edesmenneestä vapauttajatsaari Aleksanteri II:sta.

Suomenkielessä kaiketi voimme sanoa, että tunnemme tuon tsaarin, mutta vivahteena se on outo - mieluummin sanomme, että tiedämme kuka hän oli ja mitä hän on tehnyt.

Jeesuksen moni tietää, onhan hän sangen kuuluisa ja lähes kaksi miljardia ihmistä häntä taas juhlii pääsiäisenä 2011 perinteisin menoin.

Mutta moniko tuntee Jeesuksen?



Tietäminen ja henkilökohtainen tunteminen kulkevat toki käsikädessä.

Mies tuntee vaimonsa henkilökohtaisesti ja on jo varmaan ennen kosintaa hankkinut rakkaastaan paljon tietoa.

Ensin sellaista yleisempää, kenen tytär ja mitä tekee elämässä ja onko hänellä mielitiettyä, onko jo varattu.

Joku mies saattaa olla kiinnostunut naisen varallisuudesta ja joku uskonnosta ja joku politiikasta ja joku anopin luonteesta... Tietoa hankitaan.

Mutta tutustumisen myötä tunteminen käy yhä henkilökohtaisemmaksi, mielitietty uskaltautuu kertomaan jo asioita, joista ei yleensä puhuta ja he kertovat tunteistaan toisiaan kohtaan - muuten avioliittoa tuskin olisi syntynyt.

Vuosikymmenten kuluessa sitten opitaan lisää toinen toista tuntemaan ja karvaita pettymyksiäkin on tapahtunut - ei hän ollutkaan sellainen kuin luulin.

Puolin ja toisin.

Iloiset yllätykset eivät ole myöskään harvinaisia.

mutta ei turhaan sanota "timantti hioo toista"... perheessä opitaan tuntemaan se todellinen ihminen, joka ei aina jaksa naamioitua kuin amerikkalainen perheenäiti aamulla tupeeraten ja meikaten...



"Hädässä ystävä tunnetaan" kertoo jotain siitä, että toiseen ihmiseen tutustuminen ei ole aivan yksinkertainen prosessi.

Tietyissä tilanteissa käy ilmi, millainen tyyppi hän oikeasti on - ystävä vai petturi Juudas, puolustaja vai karkuri Pietari, hyvä paimen vai huono paimen suden tullessa, kuolemankin hetkellä uskollinen Maria Magdalena, jota pahamaineisena riivattuna pidettiin.

Elämän myötä ihmiset oppivat tuntemaan toisiaan tilanteissa, haasteissa, vastoinkäymisissä ja myötkäymisissäkin.

"Sain lottovoiton - eroamme huomenna" on tietysti äärimmäistä, vaan ihmisiä on moneen junaan, kuten sanotaan.



Toisen ihmisen tuntemisen vastakohta on kaiketi ettei häntä laisinkaan tunne.

Toiseen ihmiseen tutustumisen, hänestä tietojen hankkimisen, hänen kanssaan seurustelun vastakohta on kaiketi hylkääminen.

Hän ei minua kiinnosta, en tahdo häntä tuntea, hänestä mitään tietää, varokaa muutkin tuota tyyppiä, selän kääntäminen, ero, poislähtö.

Tiedollisella tasolla saatamme arvioida toista ihmistä hänen tekojensa ja maineensa ja ehkä myös huhujen perusteella, muutenhan pahansuopainen seläntakana puhuminen ei tehoaisi.

Monenlaista puhetta taitaa olla Suomessa ja Euroopassa ilmassa aiemmin melko tuntemattomasta Jytky Soinista.

Linkosuolla työtä tehneellä korpraali Soinilla on sosiaalisten tieteiden maisterin tutkinto ja matkallaan Irlantiin hän kääntyi roomalais-katoliseksi krisityksi. Timo on englantilaisen Millwall jalkapalloklubin uskollinen kannattaja.

Varmaan opimme häntä paremmin tuntemaan ajanmyötä, harva on Veikko Vennamon saavutuksen vaaleissa päihittänyt!


Miten Jeesuksen tunteminen eroaa näistä tuntemuksista, tavisten tai julkkisten, historian henkilöiden tietämisestä ja tuntemisesta?

Monella tavalla on kyse samasta ihmistenvälisestä asiasta ja nuo edellä kuvatut jutut toimivat.

Voimme tietää Jeesuksesta, olla kiinnostuneita Hänestä ja haluta lisää tietoa historian henkilönä, ihmisenä. Voimme olla välinpitämättömiä ja hylätä hänet juutalaisen kansan tapaan ja suhtautua Häneen kielteisesti.

Voimme tuntea Jeesuksen henkilökohtaisesti ja elää Hänen seurassaan, oppia tuntemaan Jeesusta yhteisen vaelluksen Kirkastusvuorilla, Getsemanessa ja Golgatalla - myös siellä, missä meidät itsemme ristiinnaulitaan ja kaikki on pimeää.

Hädässä ystävä tunnetaan, kuten Suomen kansa sanoo.

Tai voimme pitää Häneen sopivaa etäisyyttä, olla kyllä kohteliaita ja ehkä ottaa kiitollisina vastaan lahjoja, joita Hän mielellään antaa. Mutta silleen sopivalla ja asiaankuuluvalla käytöksellä ja tavalla.


Suurimpana erona Jeesuksen tuntemisen ja kaikkien muiden ihmisten tuntemisen välillä on uskonnollinen juttu.

Toki voimme uskoa Tauno Tavista, kun hän kertoo, että kiipesi Kilimandjarolle - on kuviakin näyttää.

Voimme olla uskomatta Maija Mallikasta, joka väittää olevansa neitsyt.

Voimme uskoa, että Urkki pelasti Suomen noottikriisiltä tai epäillä että hän itse sen järjesti.

Voimme uskoa, että Mannerheim pelasti Suomen talvisodassa, tai että hän oli valkoinen fasisti.

Nämä mielipiteet ja uskomukset eivät kuitenkaan olennaisesti vaikuta meihin vaan pikemmin kertovat siitä, millaisia olemma ja mitä ajatuksissamme liikkuu.



On pantu merkille, että Jeesuksen henkilökohtainen tunteminen sen sijaan voi jopa muuttaa ihmisen persoonallisuutta ja vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä, elämäntapoihinsa, ystäväpiiriinsä.

Toiset tätä vieroksuvat ja koettavat pitää huolen, ettei tutusta tämmöistä uskovaista tule. Muistan esimerkiksi Säynämön riparilla eräänä iltana, kun pojat olivat tulleet salaa veneellä rantaan tervehtimään leirillä olevaa poikaa ja soittivat nauhurista hänelle pornoteippiä. Ettei vaan kävisi huonosti ja alkaisi kiinnostua Jeesuksesta!



Monet kristittyinä itseään pitävät ihmiset tietävät myös, mitä tulee uskoa tästä Jeesuksesta.

Jeesus teki sitä ja tätä ja kun tämän oikealla tavalla uskon ja oikealla tavalla toimin ja käyttäydyn, Jeesuksen Isä tykkää minusta ja hyväksyy omakseen.

Tällaista ihmistä ei erityisemmin kiinnosta lähemmin tutustua Jeesukseen - häntä kiinnostaa, mitä hän Jeesukselta voisi saada omaksi hyväkseen.

Tämä on varsin inhimillistä käyttäytymistä "mitä minä tästä hyödyn" ja Tauno Tavallinen voi olla porukan parissa valmis luopumaankin asioista - vaikkapa lauantaitansseista - että tämä isompi juttu, jonka Jeesus antaa, pysyisi kunnossa hänen kohdallaan.



Kuten kaikki tiedämme, Jeesus on kuollut.

Monet uskovat apostolisen todistuksen, että Jeesus pääsiäisenä voitti kuoleman ja elää.

Mitä voit tehdä, jos huomaat olevasi niitä, jotka tietävät Jeesuksesta ja siitä, mitä Hän on tehnyt ja uskovat, että mitä Jeesus on tehnyt on hyvä asia ja vastaanottamisen, luopumisenkin arvoinen asia.

Ja kuitenkin koet, että se sisäisen Jeesuksen tunteminen, jota apostoli Paavali metsästää - ja seppä Högmann - on jotenkin hukassa.

Mitä tällainen ehkä jo lapsesta asti kristittynä elänyt ja seuroissa käynyt ihminen voisi tehdä?

Ei paljon mitään.



Kun silmät aukeavat näkemään, että Jeesuksen nimi on kyllä huulilla, mutta sydän Hänestä kaukana

ei olla ystäviä

niin mitä voi tehdä?

Ei paljon mitään.

Tottapuhuen ihminen voi alkaa etsiä ja kolkuttaa ovia.

Ei sen enempää.



Trygve Bjerkheim on sanoittanut ja Øvind Tønnesen säveltänyt tämän kirkkaan uskon rukouksesta kertovan hengellisen laulun:


Kädet heikot kun ristein sä liittäin
riennät heikkona voimakkaan luo
Kaikkivaltiaan Auttajan turviin
kuulee pyyntösi vastauksen suo
Kerto::

Sinä taistelet rakkaites tähden
vuosi vuodelta rukouksin
Jos et uupuen kesken vain heitä
on myös vastaus ihmeellisin
Kerto::

Nimeen Jeesuksen pyydä nyt paljon
Nimi yksin se kelvollinen
Kerran taistelun päättyissä luonaan
näet kirkkaana vastauksen

Kerto:
On jo enkelit matkalla airueinaan
tuoden viestinsä lapsille maan
Lupas Herrani suuri ja uskollinen
että pyyntööni vastauksen saan.

(kirjoitin tekstin aamulla ennenkuin olin lukenutpäivän liturgian)



Kirjoittanut: mama

Rukoilemme.

Herra, meidän Jumalamme,
me kiitämme sinua

Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen
kuolemasta ja ylösnousemisesta.

Kiitos, että murhe on kääntynyt riemuksi,
tappio voitoksi.

Vakuuta meille Henkesi kautta,
että ylösnoussut Vapahtaja
kulkee kanssamme joka päivä,
myös murheen ja epäilyn hetkinä.

Avaa sydämemme tuntemaan hänet,
jotta ilomme todistaisi
hänen ylösnousemuksestaan.

Liitä sydämemme ja ajatuksemme
yhteiseen uskoon, toivoon ja ylistykseen.

Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.

Aamen.

(2. pääsiäispäivän liturgiasta)



2. lukukappale

2. Kor. 5: 15-21

Hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.

Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta.

Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne.

Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus.

Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!

Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran.

Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan.

Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme.

Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.

Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Kristus nousi kuolleista!

Kristus nousi kuolleista!

Se, joka on hurskas ja rakastaa Jumalaa, iloitkoon tästä hyvästä ja riemuisasta juhlasta.
Joka on oikeamielinen palvelija, tulkoon riemuiten Herransa iloon.
Joka on paastoten kilvoitellut, iloitkoon palkasta.

Joka on ensimmäisestä hetkestä työtä tehnyt, ottakoon tänään vastaan oikeudenmukaisen ansion.
Joka tuli kolmannen hetken jälkeen, ilolla viettäköön juhlaa.
Joka saapui kuudennen hetken jälkeen, älköön lainkaan tunteko pelkoa: kukaan ei menetä mitään.
Joka tuli niin myöhään kuin yhdeksännellä hetkellä, tulkoon mukaan hänkin, lainkaan epäröimättä.
Joka saapui vasta yhdennellätoista hetkellä, älköön olko huolissaan viivästymisestään,
sillä valtias on jalomielinen:

hän ottaa vastaan viimeisen niin kuin ensimmäisenkin,
hän suo levon yhdennentoista hetken työntekijälle kuten ensimmäisestä hetkestä työtä tehneelle.
Viimeisenkin hän armahtaa ja ensimmäisestä pitää huolen:
tuolle hän antaa, tälle lahjoittaa.
Hän ottaa vastaan teot ja hyväksyy aikeenkin.
Hän antaa arvon työlle ja aikomustakin hän kiittää.

Siis tulkaa kaikki sisälle Herranne iloon.
Niin ensimmäiset kuin toiset, iloitkaa juhlasta.
Rikkaat ja köyhät, riemuitkaa toinen toistenne kanssa.
Kilvoittelijat ja välinpitämättömät, kunnioittakaa tätä päivää.
Te, jotka paastositte, ja te, jotka ette paastonneet, riemuitkaa tänä päivänä.

Pöytä on runsas, syökää ylenpalttisuudessa.
Älköön kukaan poistuko nälkäisenä, sillä juhlaruokaa on paljon.
Riemuitkaa kaikki oikeamielisyyden rikkaudesta.
Riemuitkaa kaikki uskon juhlapidoista.

Älköön kukaan valittako puutetta, sillä yhteinen valtakunta on ilmestynyt.
Älköön kukaan itkekö rikkomuksiaan, sillä anteeksiantamus on noussut haudasta.
Älköön kukaan pelätkö kuolemaa, sillä Vapahtajan kuolema on meidät vapauttanut:

kuoleman hallussa pitämä kukisti kuoleman.
Tuonelaan laskeutuessaan hän hävitti tuonelan.
Hän tuhosi sen, joka oli hänen lihaansa maistanut.

Ja tätä odottaessaan Jesaja huudahti ja sanoi:
"Tuonela kukistui kohdatessaan sinut alhaalla". (Jes.14:9)
Se kukistui ja niin se kohtasi loppunsa.
Se kukistui ja se saatettiin häpeään.
Se kukistui ja niin se kuoletettiin.
Se kukistui ja niin se menetti valtansa.
Se kukistui ja pantiin kahleisiin.
Se otti ruumiin, mutta kohtasi Jumalan.
Se otti maan tomua, mutta kohtasi taivaan.
Se otti, mitä näki mutta kukistui siihen, mitä ei nähnyt.

"Kuolema, missä on sinun otasi?
Tuonela, missä on sinun voittosi?

Kristus nousi kuolleista ja hävitti voimasi.
Kristus nousi kuolleista ja pahuuden henget tuhoutuivat.
Kristus nousi kuolleista ja elämä hallitsee.
Kristus nousi kuolleista, eikä kukaan kuollut ole haudassa.

Sillä Kristus nousi kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista."
(1.Kor.15:20)
Hänelle olkoon kunnia ja valta iankaikkisesta iankaikkiseen.

Aamen.

Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna



Kristus nousi kuolleista
kuolemalla kuoleman voitti
ja haudoissa oleville elämän antoi!

Kirjoittanut: mama
Totisesti nousi!


Virsi 105
Aurinkomme ylösnousi,
paistaa voittovuorella.
Lämmin valo sieltä loistaa,
surut, murheet hajottaa.
Kokoon tulkaa, taivaan linnut,
suvi-ilmaan puhtaaseen.
Visertäkää, pienet leivot,
viinipuussa tuoreessa.

Kylmä talvi pois on mennyt,
myrskysää on lakannut,
lumipilvet hajotetut,
kylmä sumu selvinnyt.
Lehti puhkeaa jo puihin,
valkoruusut aukeilee.
Lounatuuli hiljaisena
Eedomista puhaltaa.

Kesälinnut taivaan alla
iloisina lentävät.
Sulaneella sydämellä
laulaa toukomettiset.
Elämä ja autuus loistaa
Herran seurakunnassa.
Aurinko on ristin päällä
valkea ja punainen.

Armon Henki täyttää mielet
murheelliset ilolla.
Rauhan tyven, puhdas ilma
Jeesuksesta virtailee.
Epäilysten alta nousee
köyhä sielu kiittämään.
Ikävöitsen täältä päästä
kotimaahan ikuiseen.

Leonard Typpö 1902.
Virsikirjaan 1986.

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Barabbas

Barabbas
James Tissot (1836-1902)

Niin oli heillä silloin yksi kuuluisa vanki sidottuna, joka kutsuttiin Barabbas.

Kuin he siis koossa olivat, sanoi Pilatus heille: kumman te tahdotte, että minä päästän teille? Barabbaan, taikka Jesuksen, joka kutsutaan Kristus?
Sillä hän tiesi, että he hänen kateuden tähden olivat antaneet ylön.

Mutta kuin hän tuomio-istuimelle istui, lähetti hänen emäntänsä hänen tykönsä, sanoen: älä sinä mitään tee sille vanhurskaalle; sillä minä olen paljon kärsinyt tänäpänä unessani hänen tähtensä.

Mutta pappein päämiehet ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta Jesusta hukkaamaan.

Niin vastasi maaherra ja sanoi heille: kumman näistä kahdesta te tahdotte, että minä päästän teille? mutta he sanoivat: Barabbaan.

Pilatus sanoi heille: mitä siis minun pitää tekemän Jesukselle, joka kutsutaan Kristus? Sanoivat he kaikki hänelle: ristiinnaulittakaan.

Niin sanoi maaherra: mitä hän pahaa teki? Mutta he huusivat sitä enemmin ja sanoivat: ristiinnaulittakaan.


Kuin Pilatus näki, ettei hän mitään auttaa taitanut, mutta enempi pauhina tuli, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan edessä, sanoen: viatoin olen minä tämän vanhurskaan vereen: katsokaat itsiänne.

Ja kaikki kansa vastasi ja sanoi: hänen verensä tulkaan meidän päällemme ja lastemme päälle.

Silloin päästi hän heille Barabbaan; mutta Jesuksen, kuin hän hänen ruoskinut oli, antoi hän ylön ristiinnaulittaa.
Mt 27:16-26 Biblia 1776


Niin Pilatus kutsui kokoon ylimmäiset papit ja valtamiehet ja kansan.

Ja sanoi heille: te olette tämän ihmisen minulle tuoneet niinkuin kansan häiritsiän, ja katso, minä olen häntä tutkinut teidän edessänne ja en löydä yhtään vikaa tässä ihmisessä, joista te kannatte hänen päällensä, Eikä Herodeskaan; sillä minä lähetin teidät hänen tykönsä, ja katso, ei häneltä yhtään hengen rikosta ole tehty.

Sentähden tahdon minä hänen rangaistuna päästää.

Mutta hänen piti joka juhlana päästämän heille yhden vallallensa.

Niin koko joukko huusi ja sanoi: ota tämä pois, ja päästä meille Barabbas,

Joka oli kapinan ja miestapoin tähden, kuin kaupungissa tapahtunut oli, vankiuteen heitetty.
Lk 23:13-19 Biblia 1776



Mutta ei Jesus sitte ensinkään vastannut, niin että Pilatus ihmetteli.

Mutta juhlana päästi hän heille yhden vangin irralle, kenenkä he anoivat.

Niin oli yksi nimeltä Barabbas, joka oli sidottu kapinan nostajitten kanssa, jotka kapinassa murhan tehneet olivat.

Ja kansa huusi ja rupesi häntä rukoilemaan, että hän tekis niinkuin hän aina heille tehnyt oli.

Niin Pilatus vastasi heitä, sanoen: tahdotteko, että minä päästän teille Juudalaisten kuninkaan? (Sillä hän tiesi, että ylimmäiset papit olivat hänen kateudesta antaneet ylön.)

Mutta ylimmäiset papit yllyttivät kansaa, että hän heille ennen päästäis Barabbaan.

Niin Pilatus vastasi ja taas sanoi heille: mitä te siis tahdotte, että minun pitää tälle tekemän, jonka te Juudalaisten kuninkaaksi kutsutte?

Niin he taas huusivat: ristiinnaulitse häntä.

Mutta Pilatus sanoi heille: mitäs hän pahaa on tehnyt? Mutta he huusivat vielä kovemmin: ristiinnaulitse häntä.

Mutta Pilatus tahtoi kansan mielen noutaa ja päästi heille Barabbaan. Ja Jesuksen, kuin hän hänen ruoskinut oli, antoi ylös ristiinnaulittaa.
Mk 15:5-15 Biblia 1776


Ja kuin hän sen sanonut oli, meni hän taas ulos Juudalaisten tykö ja sanoi heille: en minä löydä yhtään syytä hänessä.

Mutta teillä on tapa, että minun pitää teille päästämän yhden pääsiäisenä: tahdotteko siis, että minä päästän teille Juudalaisten kuninkaan?

Niin he huusivat taas kaikki, sanoen: ei tätä, vaan Barabbasta.

Mutta Barabbas oli ryöväri.
Joh 18:38-40 KR 1776




Kaikki neljä evankelistaa mainitsevat Barabbaan ja kertovat hänestä suurinpiirtein samaan tapaan.

Missään muualla häntä ei Uudessa testamentissa mainita.

Kreikan sana bar-Abbas
tulee aramean nimestä בר-אבא
Bar Abba, joka tarkoittaa "isän poika"


Matteus: kuuluisa vanki

Markus συστασιαστής systasiastes - osallinen kapinaan jossa oli tapahtunut φόνος fonos - murha, surma.

Luukas στάσις stasis - asian kanssa seisominen, kannanotto ... kapina kaupungissa ja murha

Johannes λῃστης lestes - ryöväri, varas


Barabbas palauttaa mieleemme, että kyseessä on Jeesuksenkin kohdalla oikeudenkäynti.

Rikollinen vangitaan, tuomitaan lakien mukaan ja saa esivallan määräämän tuomion.

Roomassa risti (stauros) oli erityisen julmana ja häpeäälisenä pidetty tapa surmata ihminen, ja sitä käytettiin ainoastaan orjien ja kapinallisten (ei roomalaisten) teloittamiseen.

Kapina keisaria vastaan muodossa tai toisessa ansaitsi julmimman mahdollisen kuolemanrangaistuksen.

Barabbas oli evankelistojen kertoman mukaan syyllinen kapinointiin, jossa joku oli saanut surmansa. Varmaan tämä joku oli roomalainen tai palkkasoturi, mitä sillä muuten olisi väliä.

Siis oikeus oli antanut laillisen tuomion Rooman valtakunnan järjestyksen mukaan, ja Barabbas odotti vankina kohta tapahtuvaa tuskallista kuolemaa.


Jeesus ei tässä näkökulmassa oikeastaan kärsi Barabbaan sijasta, tee mitään hänen hyväkseen.

Pilatuksella on tapana päästää joku vanki kansan mieliksi suurten juhlien aikaan (mistä roomalaiset lähteet eivät tiedä - eivät paljon Pilatuksestakaan)

Kansa saa valita kahden välillä, toinen vapautetaan koska Pilatus niin tahtoo ja toinen saa ansaitsemansa rangaistuksen.

Mikä tässä nousee voimallisesti esiin on "kuka on syyllinen?"


Juutalaisen kansan pitkä historia kristittyjen kansojen parissa on täynnä juutalaisvihaa, antisemitismiä, jossa on taustassa ovat olleet mukana uskonnolliset asiat.

Venäjällä esimerkiksi progromien aikaan kuultiin vertahyytävä huuto "Kristuksen tappajat"

Samoin ristiretkeläiset surmasivat Euroopan juutalaisia, Kristuksen tappajia, matkallaan Jeesuksen hautaa vapauttamaan islamin käsistä.

Kuka on siis syyllinen Jeesuksen surmaamiseen?


Saksalainen paavi Benediktus XVI on julkaissut kirjan, jossa hän käsittelee tätä aihetta.

Kansainvälisiin uutisiin nousi "paavi sanoo, että juutalaiset eivät ole kansana vastuussa Jeesuksen kuolemasta"

Evankeliumeissa tämä asia kulminoituu Pilatuksen tuomioistuimessa, eräänlaisessa huutoäänestyksessä.

Johanneksen evankeliumi, mutta muutkin, erityisesti korostavat roomalaisten haluttomuutta surmata ilmeisen viaton mies.

Mutta minkäs teet, kansa niin tahtoo joten pesen käteni tästä jutusta...


Evankeliumit tekevät eroa myös kansanjohtajien, pappien, ja tavallisen kansan välillä.

Johdon rooli oli innostaa kansaa vaatimaan Jeesuksen kuolemaa, ja Jerusalemiin kokoontunut kansa oli helposti innostettavissa.

Vielä oli yksi mahdollisuus - entä jos annettaisiin Jeesukselle vapaus ja Barabbas surmataan?

Evankeliumit näin korostavat kansan tahtoa, äänestys oli yksimielinen - juutalaiset eivät halunneet kuningasta vaan keisarin.

tämä on totuus.


Matteus menee vielä pitemmälle kertoessaan, että kansa sanoi "tulkoon hänen verensä meidän ja lastemme päälle"

ei tämä ole hurskas uhriveren toivominen sovitukseksi Jumalan kanssa!

tämä on vertahyytävä huuto, me kannamme vastuun tämän miehn kuolemasta - tiedämme mitä teemme, pois päiviltä moinen.

---
Muistan opiskeluajoilta, kuinka vahvasti professori Räisänen sanoi ettei tällainen teksti Matteuksessa voi mitenkään olla Jumalan sanaa.


Sinä päivänä tulivat muutamat Pharisealaiset ja sanoivat hänelle: lähde ulos ja mene täältä pois; sillä Herodes tahtoo sinua tappaa. Ja hän sanoi heille: menkäät ja sanokaat sille ketulle: katso, minä ajan ulos perkeleitä, ja parannan tänäpänä ja huomenna, ja kolmantena päivänä minä lopetetaan.

Kuitenkin pitää minun tänäpänä ja huomenna ja toisena huomenna vaeltaman; sillä ei tapahdu, että propheta muualla hukataan kuin Jerusalemissa.

Jerusalem, Jerusalem, joka tapat prophetat ja kivität niitä, jotka sinun tykös lähetetään, kuinka usein minä tahdoin koota sinun lapses, niinkuin kana kokoo poikansa siipiensä alle, ja ette tahtoneet?

Katso, teidän huoneenne jätetään teille kylmille.

Totisesti sanon minä teille: ei teidän pidä minua näkemän, siihenasti kuin se aika tulee, jona te sanotte: siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimeen!
Lk 13:31-35 Biblia 1776


Välirikko oli täydellinen Jeesuksen ja kansan välillä.

Kun sotilaat kuljettivat Häntä ristintiellä, Jeesus tiesi, mitä tälle kaupungille ja sen asukkaille olisi kohta tapahtuva


Ja kuin he hänen veivät ulos, käsittivät he yhden, Simonin Kyrenistä, joka maalta tuli, ja panivat hänen päällensä ristin, sitä Jesuksen jäljessä kantamaan.

Mutta häntä seurasi suuri joukko kansaa ja vaimoja, jotka häntä itkivät ja parkuivat.

Niin Jesus käänsi itsensä heidän puoleensa, ja sanoi: Jerusalemin tyttäret, älkäät minua itkekö, vaan itkekäät itse teitänne ja teidän lapsianne;

Sillä katso, päivät tulevat, joina he sanovat: autuaat ovat hedelmättömät, ja ne kohdat, jotka ei synnyttäneet, ja ne nisät, jotka ei imettäneet.

Silloin he rupeevat sanomaan vuorille: langetkaat meidän päällemme, ja kukkuloille: peittäkäät meitä.

Sillä jos he nämät tekevät tuoreessa puussa, mitä sitte kuivassa tapahtuu?

Niin vietiin myös hänen kanssansa kaksi muuta pahantekiää surmattaa.

Ja kuin he siihen siaan tulivat, joka Pääkallon paikaksi kutsutaan, siinä he hänen ristiinnaulitsivat ja ne pahantekiät, yhden oikialle ja toisen vasemmalle puolelle.

Luukas 23:26-33 Biblia 1776


Usein kuulemme sanottavat, että olemme kuin Barabbas, jonka sijasta Jeesus surmattiin.

Tämä ei ole kuitenkaan Uuden testamentin varsinainen sanoma evankeliumien kertomuksessa.

Barabbas oli juutalaisen kansan lankeamuksen pohjamutia.

He tekivät selväksi, että tahtoivat Jeesuksen pois päiviltä.

Juutalaiset ovat näin Kristuksen - Messiaan - tappajia, vaikka roomalaiset itse teloituksen suorittivat ammattimaiseen tapaansa.


Tämän syytöksen lukeminen juutalaisille ja heidän vainoamisensa sen tähden on omituinen juttu.

Mutta se kai kuuluu uskonnollisuuteen, etenkin lähellä olevan toisen ryhmän vähättely, pilkka ja suoranainen vaino.

Sillä Raamattu kertoo, että juutalaiseten lankeaminen on pelastukseksi koko maailmalle.

Näin piti tapahtua, että Kirjoitukset kävisivät toteen.

Tuo sukupolvi ja heidän lapsensa saivat kyllä rangaistuksensa, evankeliumin viholliset, Stefanuksen ja Jaakobin Herran veljen surmaajat.

Ei jäänyt temppelistä kiveä kiven päälle ja kotimaasta tuli lähtö.

Mutta meille tämä on elämäksi!

Pakanain ajat ovat täyttymässä, Herran paluu on lähellä.

Juutalainen kansa asuu taas kotimaassaan, eikä Jerusalem ole enää pakanain tallattavissa.


Mutta jos heidän lankeemisensa on maailman rikkaus ja heidän vähennöksensä on pakanain rikkaus; kuinka paljoa enemmin heidän täydellisyytensä?

Sillä teille pakanoille minä puhun: että minä pakanain apostoli olen, ylistän minä minun virkaani.

Jos minä taitaisin jollakin tavalla niitä, jotka minun lihani ovat, kiivaaksi saada ja muutamatkin heistä autuaaksi saattaa.

Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailman sovinto, mitäs heidän korjaamisensa muuta on kuin elämä kuolleista?

Rm 11:12-15 Biblia 1776


Paavali puhuu oman kansansa, juutalaisten, lankeamuksesta

hylkäämisestä

ei siitä, että he valitsivat Barabbaksen ja hylkäsivät Jeesuksen

vaan siitä, että Jumala on hyljännyt heidät

ei kiva.

Astui alas tuonelaan?

Hiljainen lauantai

Jeesus haudassa

Päivän aihe on Kristus haudassa ja tuonelassa.

Kuolemallaan ja ylösnousemisellaan Kristus voitti kuoleman ja kadotuksen vallan ja vapautti ne, jotka olivat panneet toivonsa häneen.
Evankeliumikirja


Ihmisen kuolemanjälkeiset asiat ovat varsin hämäriä.

On niitä, joiden vakaan käsityksen siihen puu maatuu mihin se kaatuu.

Elämä kaikkoaa kehosta, aivot lakkaavat toimimasta, silmät eivät näe, korvat eivät kuule. Kuolema jäykistää ruumiin ja sen lämpö häipyy, kunnes ruumis sitten elottomana veltostuu.

Maasta olet tullut ja maaksi tulet, 70 prosenttia vettä.

Ei toimi aivot, ei ole tietoisuutta, ei ole mitään - atomit palaavat maailmankaikkeuteen, sen kiertokulkuun, mistä ovat tulleetkin...

näinhän järki sanoo

ja järki on sentään aika järkevä


Ja se oli valmistuspäivä, ja sabbati lähestyi.
Niin vaimot seurasivat jäljestä, jotka hänen kanssansa tulleet olivat Galileasta, ja katselivat hautaa, ja kuinka hänen ruumiinsa pantu oli.
Mutta he palasivat ja valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita;
vaan sabbatina he lepäsivät lain käskyn jälkeen.
Lk 23:45-46 Biblia 1776


Mitäs Jeesus?

no kun Hän ei kerro.

ajatellaas nyt, mitä kaikkea Jeesus olisi voinut kertoa ylösnousemisensa jälkeen.

miltä tuntuu kuolla?

näkyykö siellä se valo tunnelin päässä?

ketä siellä oli? mitä siellä oli?

näkikö Hän oman ruumiinsa siinä henkenä leijaillessaan?

mikäs se ylösnousemusruumis oikein on, onko se mitenkä samanlainen kuin tämä ajallinen ruumis?

kohtasitko siellä henkivaltoja, paholaisen, enkeleitä?

no kun Jeesus ei kerro!

Emmauksen tiellä käveltiin, ja kaiken tämän huippumielenkiintoisen rajatiedon sijasta Hän vaan piti raamattutunnin.

outo tyyppi.

olis voinu hieman valottaa tätä kuoleman jälkeistä asiaa.


voisihan Hän vieläkin kertoa!

Jeesus elää ja on läsnä ja voi tehdä ihan mitä lystää.

Vaan kun ei kerro.

Ei edes ilmoita omilleenkaan heidän kuolemansa ajankohtaa, että kolme vuotta kuusi kuukautta ja seitsemän päivää vielä...

Eikä maailmanlopun päivääkään sano

sanoo, ettei ole meidän asiamme

ei Hän tyydytä uteliaisuuttamme, vaan saamme tyytyä siihen, mitä on kirjoitettu.

ja se on aika hankalaa ymmärtää


jos Jeesus ei kerro ja tuommoista ei ole Raamatussa, miksi sitten uskontunnustuksessa sanotaan, että

...
rinstiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana,
kuoli ja haudattiin
astui alas tuonelaan
...

latinaksi tuo on descendit ad inferna, astui alas helvettiin

Ortodoksi tähän vastaisi: kun ei sanota!

tuo on nimittäin Apostolisen uskontunnustuksen kohta


kaikille kirkoille yhteinen pääuskontunnustus on Nikaian-Konstantinopolin tunnustus ja se kuuluu tässä kohtaa näin


meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu

Σταυρωθέντα τε ὑπὲρ ἡμῶν ἐπὶ Ποντίου Πιλάτου, καὶ παθόντα καὶ ταφέντα.

Crucifíxus étiam pro nobis sub Póntio Piláto;
Passus, et sepúltus est



kärsi Pontius Pilatuksen aikana
ristiinnaulittiin
kuoli
haudattiin
nousi kolmantena päivänä kuolleista kirjoitusten mukaan.

ei mitään tuonelaa, helvettiä mainita Nikain - Konstantinopolin tunnustuksessa.

Koko kristillisen kirkon yhteisessä uskontunnustukesssa.



mistä Apostolicum sitten tietää, että "astui alas tuonelaan"?

Tämän päivän epistolassa on tuo erikoinen kohta Ensimmäisen Pietarinkirjeen kolmannesta luvusta, joka näyttää kertovan

Jeesus kuoli
Jeesus meni kuolleiden ihmsten luo saarnaamaan
Jeesus nousi kuolleista



Sillä Kristus myös kerran kärsi meidän synteimme tähden, hurskas vääräin edestä, että hän meitä Jumalalle uhrais: lihan kautta tosin kuoletettu, mutta Hengen kautta eläväksi tehty,

Jossa hän myös meni pois ja saarnasi hengille vankeudessa, Jotka ei muinen uskoneet, kuin Jumala kerran Noan aikana odotti ja kärsiväinen oli, kuin arkki valmistettiin, jossa harvat (se on: kahdeksan sielua) veden kautta päästetyksi tulivat.

Se nyt meitäkin kasteessa autuaaksi tekee, joka sitä aavisti (ei että lihan saastaisuudet pannaan pois, vaan että se on hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä) Jesuksen Kristuksen ylösnousemisen kautta,

Joka on Jumalan oikialle kädelle, taivaasen mennyt, ja hänelle ovat enkelit ja vallat ja voimat alamaiset.


1 Piet 3:18-22 Biblia 1776



Mistähän 1. Pietarinkirjeen kirjoittaja on tällaisen tiedon saanut?

Varmemmaksi vakuudeksi ja asiaa vielä selvittäen 1 Piet jatkaa toisessa kohdassa samasta aiheesta.

Kuollut Jeesus saarnaamassa jossain siellä rajan takana oleville kuolleille ihmisille.

Tosi erikoinen ja väkevä kohta!



Että siis Kristus lihassa meidän edestämme on kärsinyt, niin te myös varustakaat teitänne sillä mielellä; sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä,

Ettei hän enään sitä aikaa, jonka hän lihassa edespäin on, ihmisten himon jälkeen, vaan Jumalan tahdon jälkeen eläisi.

Sillä kyllä siinä on, että me edesmenneen ajan elämästä kulutimme pakanain mielen jälkeen, vaeltaissamme irstaudessa, himoissa, juopumisessa, ylönsuömisessä, ylönjuomisessa ja hirmuisissa epäjumalan palveluksissa.

He oudoksuvat, ettette heidän kanssansa juokse samaan säädyttömän hekuman menoon, ja pilkkaavat.

Niiden pitää luvun tekemän hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Sillä sitä varten evankeliumi kuolleillekin saarnattu on, että he kyllä tuomittaisiin ihmisten jälkeen lihassa, mutta Jumalan jälkeen eläisivät hengessä.

1 Piet 4:1-6 Biblia 1776



Uusin kirkkoraamattumme kääntää tuon hurjan kohdan näin'

Mutta he joutuvat tekemään tilin hänelle, joka on valmiina tuomitsemaan elävät ja kuolleet.

Sitä varten niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi, että he eläisivät hengessä, niin kuin Jumala elää, vaikka ruumiissaan ovat saaneet saman tuomion kuin kaikki ihmiset.
1 Piet 4:5-6 KR 1992



Jeesuksen astumisesta alas tuonelaan ei ole muualla Uudessa testamentissa puhetta.

Jos erehdyn, korjatkaa!