torstai 10. maaliskuuta 2011

Mietteitä ihmisyydestä

Varoitus: tällä palstalla kutsutaan lapiota lapioksi.
....................

Nettiruukun raamattupiirissä tutkimme Raamattua ja tahdomme rukoillen kuulla Jumalan ilmoitusta ihmiskunnalle.

Tämä palsta on poikkeus - tässä nimittäin yksi vaivainen ihminen (minä) pohtii suurta asiaa - ihmisyyttä - pyrkien kaikin tavoin välttämään viittauksia Raamattuun (paitsi ihan tekstin lopussa).

Taivaan Isä on antanut minulle elämässäni tilaisuuden hieman näitä asioita kaivella, ja olen hyvin tietoinen rajoittuneisuudestani.

Merkittävät ihmiset ovat kirjoittaneet ihmisistä merkittävällä tavalla. Tässä sen sijaan on vain muutamia ajatuksia muinaistutkijalta, joka ei ole kuunnellut kirjailija Pentti Saarikosken viisasta neuvoa

"tule ylös kuopasta, arkeologi, älä kaivele menneitä!"


Kuka olet, ihminen?

Ihmisiä on nykyään tavattoman paljon ja jokainen on erilainen yksilö.

Ainakin melkein jokainen -kiinalaiset sanovat meistä eurooppalaisista, että on niin hankalaa, kun olemme kaikki niin toistemme näköisiä.

Ihmisiä on paljon ja ihminen on hyvin monimutkainen ja tarinaa ihmisestä riittää Ison-Britannian kansallisen kirjaston täydeltä!

Asiat yksinkertaistuvat huomattavasit, kun kelaamme filmiä taaksepäin - ihmisiä on vähemmän ja tietomme heistä vähenevät ja lopulta olemme ihan melkein arvailujen varassa mitä nuo oikein meinaavat.

Alkukantainen, esihistoriallinen ihminen on hyvin monimutkainen, mutta koska todistusaineistoa on niin niukasti, löydämme tiettyjä yhteisiä piirteitä, jotka tunnistamme omasta ajastammekin.

Nämä tunnistettavat yhteiset piirteet anatomiasta taiteeseen antavat eräänlaisen vastauksen kysymykseen

kuka olet, ihminen?



Biologia tutkii maapallon elämänmuotojoa - astrobiologia elämää avaruudessa - ja ihmiset luokittelevat ja ryhmittelevät elämän erilaisia ilmenemisiä.

Kannamme kaikki itsessämme elämän koko historiaa aivan alusta asti siitä syystä, että tietojemme mukaan vain elämä synnyttää elämää.

moderni ajatus on elämän kehitys kaikkein yksinkertaisimmista muodoista kaikkeen siihen, mikä on joskus elänyt tai nyt elää tällä planeetalla, jota Maaksi kutsumme.

toisin sanoen elät, koska maapallolla on elämää.

edes ihminen ei - ainakaan toistaiseksi! - kykene synnyttämään elämää keinotekoisesti.

ihminen ei täsmälleen tiedä, mitä elämä on, osaa toki sen erottaa kuolleesta (usein, ei aina).

ja toki ihminen osaa tuhota elämää, joskus itsensäkin.


elämän vanhimmat merkit ovat pian maapallon pintakuoren jäähtymisen jälkeen, 3000 - 2500 miljoonaa vuotta sitten.

Esimperkiki Näsijärven rantojen vanhassa graniitissa, joka on arvioiden mukaan yli kaksi miljardia vuotta vanhaa, on havaittu hiilipusseja merkkinä hyvin varhaisesta elämästä.

Sinä ja minä edustamme tätä samaa elämää - hiukan toisessa muodossa.

Samoin kauniissa Näsijärvessä uivat hauet ja rantojen humisevat männyt ja rauhallisemmalla kulmalla sukelteleva kuikka ja kesäinen paarma ja sudenkorento.

kaikki samaa yhtä elämää - sillä elämä on yksi. Erilaisia elämänmuotoja on miljardeja. Me ihmiset niistä yksi.



Ihminen on maapallon yhtenä elämänmuotona siis suoraan sukua planeettamme vanhimpiin elämänmuotoihin, joita on löydetty maankuoren vanhimmista kivistä ja ajoitettu yli kaksi miljardia vuotta sitten.

Ihminen on sukua kaikelle sille elämälle, joka jostain syystä suorastaan räjähti tällä planeetalla Kambrisella kaudella 600 miljoonaa vuotta sitten.

Elämä meissä on sitä samaa elämää, josta kertovat paleotsoisten (vanhan elämän) merien meritähdet ja ammoniitit ja levät ja piikkiset äyriäiset ja ...

Kambrisen kauden elämä leviää ja kasvaa hurjan nopeasti paleotsoisella ajalla, ja on etupäässä meressä - Devonian kausi on todellinen kalojen aikakausi!

toki maatakin on näkyvissä, sitä suurta alkumannerta, joka paikoin on meren alla ja paikoin pilkottaa hetken avoimen taivaan alla.



Elävän ihmisen elämä on sitä samaa elämää "elämän sukkessiossa", jota edustavat mesotsoisen ajan (keskielämän) valtavat Allosaurukset ja pelottava Tyrannosaurus Rex - ilmeisesti aikamme kanaemon isoäiti.

Elävän ihmisen elämä on sitä samaa elämää, jota edustavat mesotoisen ajan puut, joihin alkaa tulla kaarnaa ja lehtiä ja käpyjä ja kortteet ja ruohot ja soiden ja suolattomien järvien kasvit.

Mesotsoinen aika on maapallon elämän rikkain huippukausi, josta kertoo tavattoman laaja biodiversiteetti, elmänmuotojen runsaus.

sen jälkeen se on ollut Maa planeetalle yhtä elämän vähenemistä ja lajien lukumäärän laskukautta!



Kun tuo avaruuden kallio iski nykyisen Meksikonlahden alueelle, elämänmuodot vähenivät ja tapahtui massiivista sukupuuttoon kuolemista.

Kenotsoisen (uuden elämän) ajalla ei ole suuria dinosauruksia - mutta "linnut" jatkavat pieninä dinosauruksina elämäänsä maalla tallustellen, ilmassa lentäen ja jotkut taitavasti vedenpinnalla uiden.

On sieltä säilynyt muutakin, kärpänen, sudenkorento, monet kasvit, muurahainen, rausku, krokotiili, kilpikonna, hai, liskoja ja käärmeitä jne.

Sen sijaan uuden elämän uusi ilmiö on erilailsten nisäkkäiden leviäminen maapalolla. Näille on ominaista kohdussa kehittyneen jälkeläisen ruokkiminen syntymän jälkeen äidinmaidolla, nisillä.



Elämän jatkumossa kenotsoisen ajan ihminen on sukua kaikelle mesotsoisen ajan elämälle, joka on sukua paleotsoisen ajan elämälle, joka on sukua pre-kambrisen ajan elämälle

mistä kaikki alkoi, mistä elämä alkaa, mitä on elämä?

on siinä biologeilla ja astrobiologeilla tutkimista ja uutisia saamme aina välillä uusista elmänmuodoista ja elämästä avaruudessa.

(minun käsitykseni mukaan avaruus on täynnä elämää siellä missä mahdollista)



Ihminen on nisäkäs, sekä miehellä että naisella on kaksi nisää, ja näin olemme sukua tälle kenotsoisen, uuden elämän, maapalloa hallitsevalle elämänmuodolle (mammals) - esimerkiksi hylkeenpyytäjien metsästämille kuuteille ja valaanpyytäjien vainoamille kaskeloteille meressä.

Linnut ja kalat ovat toista lihaa ja hyttyset ja paarmat ja koivut ja kuuset kauempana meistä olevia yhden elämän jälkeläisiä kuin maapallolla esiintyvät nisäkkäät.



Elämän kehitys - sitä voisimme kutsua myös kasvuksi - ei aina kulje eteenpäin, vaan on taantumia, takaiskuja, hyppäyksiä eteenpäin ja hieno sana onkin ollut punctuated evolution - pisteittäinen elämän kehitys joka ei ole selkeästi lineaarinen.

Oli miten oli.

Ihminen ei nykyisen biologisen luokittelunsa mukaisesti ole polveutunut apinasta.

Biologisesti luokitellen ihminen on apina.

Olemme kaikki lahkolaisia, sillä kuulumme nisäkkäiden joukossa kädellisten lahkoon.

on suuria apinoita, on pieniä apinoita, on hyvin pieniä apinoita, ja on gorilloja ja on orangutangeja ja on ihminen.



elämän pitkässä kehityskaaressa nisäkkäisiin, kädellisiin kuuluvat ihminen ja simpanssi eroavat yhteisestä esi-isästään 7-5 miljoonaa vuotta sitten - siis eilen.

Tämä lajien eriytyminen on ajoitettu tutkimalla "elämän avainta" eli meissä ja muissa elämänmuodoissa olevaa geeniperintöä - DNA:ssa olevien aminohappojen järjestyksiä.

Elämän avain - DNA - on opittu tuntemaan vasta aivan äskettäin ja geenien ja kromosomien ja kaiken siihen liittyvät ymmärtäminen on vasta aivan alussaan vaikka tutkimus eteneekin hurjaa vauhtia.



Ihimisen varhaisimmat esi-isät tunnetaan itä-Afrikasta suuren hautavajoaman alueelta ja etenkin Etiopiasta.

Nykyään Afrikassa elää kaksi simpanssilajia, jotka ovat yhteistä "Pan" sukua, "yleinen simpanssi" (Pan troglodytes) Länsi- ja Keski-Afrikassa sekä "Bonopo" Kongon tasavallassa.

Simpanssit ja ihmiset luetaan biologiassa suurempaan ryhmään latinalaiselta nimeltä "hominidae", johon kuuluvat omina ryhminään kohta sukupuuttoon surmatut gorillat ja orangutangit.



Ihmisen lähin yhä elossa oleva biologinen sukulainen tällä planeetalla on simpanssi.

Mutta korostan, että ihminen ei ole kehittynyt apinasta - simpanssi ja ihminen ovat samaa hominidae sukua, kädellisiä, "apinoiden sukua"

Samalla on itsestään selvä, että simpanssilla ja ihmisellä on joitain aika olennaisia eroja.

Eroja on myös yleisellä simpanssilla ja bonobolla, vaikka niiden geeniperinnön todistuksen mukaan sukupuut erosivat toisistaan vain miljoona vuotta sitten.



simpanssista eronnut haara, jota ihmiseksi kutsumme, on hyvin nuori tulokas tällä planeetalla - elämän kehityksen tuoreimpia tyyppejä, vain noin 5-7 miljoonaa vuotta sitten itsenäistynyt elämänmuoto.

tiedämme hyvin erittäin varsin vähän varhaisimmista lajimme edustajista, mutta he lienevät olleet aika lailla simpanssin tapaisia.

kukaan ei tiedä miksi ihmisen evoluutiossa käynnistyi aivan valtavan nopea yhden elimen kehitys - ihmisen päässä olevat aivot alkoivat rajun kasvun.

kukaan ihminen ei (vielä) tiedä miksi simpanssin aivot eivät lähteneet kehittymään.

elämän kehitykselle näet oli täsmälleen samat ulkonaiset olosuhteet, samat savannit, samat puut, sama ravinto, samat eteenpäin katsovat silmät...

vaan he jäivät silleen ja me lähdimme kasvamaan tälleen.

teorioita toki on!



nykyään tunnettu ihmisen (Homo sapiens) sukupuu on näin (jätän pois muiden sukupuun haarojen seuraamisen):

.......
I. Hominoidea

........
I.1. Hominidae
I.2. Hylobatidae

.........
I.1.1. Homininae
I.1.2. Pongidae

........
I.1.1.a. Hominini
I.1.1.b. Gorillini

.......
I.1.1.a.1 Homo (ihminen)
I.1.1.a.2 Pan (simpanssi)

I.1.1.b.1 Gorilla



Ihmisen evoluution tutkimus on tuonut esiin valtavasti tietoa ihmisyydestä, siitä mikä meitä yhdistää maapallon muihin elämänmuotoihin, alkusoluihin, ameeboihin, koivuihin, silakoihin ja simpansseihin ja mikä meitä tästä kaikesta erottaa - mitä on ihmisyys.

Erityisen mielenkiintoinen on tuo mainittu aivojen tilavuuden kasvu, jota voidaan mitata geologisesti ajoitetuista ihmisensukuisten kalloista.

lähdimme semmoisilla 400 kuutioisilla mopoilla, aivokopan tilavuus kasvoi 600 cm3 800 cm3 1200 cm3 1600 cm3

tuo oli sukumme huippu - Neandertalin ihminen - me olemme keskimäärin semmosia 1.4 litraisia.

kyllä silläkin on kulkenut.

ylämäkeen ja alamäkeen



ensimmäiset simpanssista erkaantuneet esi-isämme ovat hyvin harvinaisia löytöjä ja niiden tutkimus on varsin intensiivistä.

enempi tiedetään Afrikassa 4 - 2 miljoonaa vuotta sitten tallustelleista esi-isistämme, jolle on annettu tieteellinen nimi "Australopithecus" eli etelän apina.

tästä tunnetaan ainakin neljä eri ryhmää

Australopithecus anamensis
Australopithecus afarensis
Australopithecus sediba
Australopithecus africanus

Kahta miljoonaa vuotta nuoremmissa löydöissä tätä kaveria ja rouvaansa ja lapsiaan ei enää ole havaittu.



Olemme kaikki homoja.

Biologit kutsuvat ensimmäisen kerran 2.3 - 2.4 miljoonaa vuotta sitten Afrikassa havaittua lajiamma latinan sanalla homo (ihminen).

Ensimmäinen noin 2.4 miljoonaa vuotta sitten Afrikassa tallustellut isosiämme ja -äitimme ovat 450 cm3 aivoilla varustettua Homo habilis sukua.

........
Miksi hän on Homo eikä Australopithecus?



Kuka olet, ihminen?

Ensimmäinen vastaus on
"ihminen, sinä olet eräs maapallolla asustava elämänmuoto, osa tällä planeetalla olevan elämän suurta seikkailua. Olet nisäkäs ja läheistä sukua simpanssille.

Toinen vastaus on tuossa kysymyksessä, jonka edellä esitin.

Miksi tämä Afrikasta löydetty laji on Homo eikä Australopithecus?

Ensimmäisille ihmisille annettu nimi "Homo habilis" tarkoittaa "työkaluja tekevä ihminen".

Kuka olet, ihminen?

Sinä teet työkaluja!



Vanhimman tunnetun ihmisen esi-isän kallon osia ja luita löydettiin ensimmäisen kerran Tansaniasta, itä-Afrikasta 1962 ja 1964.

Homo habilis on elänyt Afrikassa noin 2.5 - 1.4 miljoonaa vuotta sitten - sitä nuorempia löytöjä ei ole tehty.

Afrikka on siis ihmislajin alkukoti ja siellä asuvat tänään myös lähisukulaisemme simpanssit.

Louis ja Mary Leakey tekivät nämä löydöt Olduvai joen rannalta - ja niiden luona oli kivestä tehtyjä työkaluja!



Homo habilis on aivojensa tilavuudelta semmonen Australopithecuksen tapainan 300 - 600 kuutioinen.

sanoin väärin että se olisi mopo - Suomen lainsäädännössä mopon suurin sallittu kuutiotilavuus on 50 cm3 eikä se saa päästä yli 45 km/t nopeuteen.

eli nämä Homo habilikset ovat jo aikamoisia moottoripyöriä, 300 - 600 kuutioisilla aivoillaan.



Ihmisen ohella yksikään tuntemamme elämänmuoto maapallolla ei tee työkaluja.

Toki simpanssi-serkkumme osaavat käyttää työkaluja.

Monille on tuttu tuo häkki, jossa simpanssi laittoi bambun kappaleita yhteen saavuttaakseen katossa houkuttelevan banaanikimpun.

Lintu voi käyttää tikkua kaivaakseen mehukkaan madon puunrungosta, niin kerrotaan.

Mutta Homo habilis vaari ja mummo tekivät jotain muuta - he istuivat mukavasti maahan, ottivat käteensä luonnonkiven ja rupesivat toisella kivellä muotoilemaan siitä työkaluksi sopivia esineitä.

Ei se vielä mikään moottorisaha ollut, mutta kyllä semmotteella kivikirveellä pojat saivat ison puun jotenkin nurin ja emäntä tytärten kanssa riistan nyljettyä.

mies tietysti loikoi palmun alla, kun oli niin kuuma päivä ja kivikirveen teko oli käynyt uroon voimille.



Toki monta muutakin asiaa on jo fysiologisesti ominaista ihmiselle, joka erottaa hänet muista sukulaisistaan.

esimerkiksi tuo sormia vastaan oleva peukalo, joka on niin iso pieni ero simpansseihinkin nähden.

se että isompana kävelemme takajaloillamme emmekä juuri - muuta kuin tiettyjen aineiden vaikutuksessa - kulje simpanssin tavoin käsillä auttaen ja nelinkontin julkisesti.

ja paljon muuta.

mutta erityisen merkittävää mielestäni on se, että meillä on jotenkin erilaiset aivot.



saatat arvella, että no, mikäs juttu toi on - homo lajien pään tilavuus kasvoi, aivot kasvoivat ja alkoivat ajatella viisaita!

mutta katsos - kun ei.

olemme just samalla lähtöviivalla

simpanssin aivot ovat 300 - 500 cm3
australopithecuksen aivot ovat 300 - 500 cm3
homo habiliksen aivot ovat 300 - 600 cm3

ja yksi näistä rupesi tekemään työkaluja

(ja varmaan kaikkea muutakin mutta hyvin vähän on kahden miljoonan vuoden takaa säilynyt mitään helpommin hajoavaa kuin kiviä ja luita)



sorry kuule mutta ei auta sinua tässä kehitysopin teoriat ja Darwinin ajatus lajin kehityksestä muuttuvissa olosuhteissa.

siinä on vinha perä ja tiedämme että näin on tapahtunut.

mutta kun simpanssilla, australopithecuksella ja homo habiliksella on samaan aikaan samassa Afrikassa samat olosuhteet.

joten Darwin ei pysty selittämään miksi Homo habilis ukko antoi pojalleen käskyn tehdä uuden kivikirveen, kun vanhasta kärki katkesi.

(kivikirveiden samanlaisuus on nostanut näet ajatuksen, että ensimmäisillä ihmisillä on saattanut olla jo kyky kommunikoida puhumalla)

totuuden nimessä on sanottava, että jotkut tutkijat - mm Louisin poika Richard Leakey - on käyttänyt luokitusta Australopithecus habilis, koska fysiologia on muuten niin alkeellinen. Tämä ei ole tutkimuksen yleinen linja kuitenkaan vaan kyseessä on Homo.



Homo habiliksella on leikannut, kirjaimellisesti kivityökalulla, mutta myös vertauskuvallisesti aivoissa!

on kipinöinyt aivoissa (ensimmäiset merkit tulen käytöstä ovat paaaaaljon myöhäisemmältä ajalta)

tiede ei pysty selittämään miksi, mutta kovasti asiaa ihmisen historian ja kehityksen tutkijat pohtivat.

Mutta heti sitemmiten pyörähtää evoluution perustava teoria käyntiin - okay, kaveri osasi tehdä työkaluja, joten tämän tekniikkansa avulla ihminen menestyi olosuhteiden muuttuessa, sopeutui uusiin kylmiin tai kuumiin, söi monipuolisesti eikä ollut riippuvainen yhdestä muonasta - ja näin alkoi lisääntyä ja olla hedelmällinen maan päällä!



pohjimmiltaan ajatus on ilman muuta totta - ihmisen selviäminen maapallon elämänmuotojen joukossa ylivoimaisena voittajana johtuu hänen henkisistä kyvyistään.

ei meillä ole vahvaa turkkia hirmu pakkasiin, vaan Minkki-Mari joutuu ostamaan minkkiturkkinsa.

vaan kun kevät tulee, emme hikoile itseämme hengiltä turkissamme (koira vain kielellään jäähdytellen) vaan Minkki-Mari pistää turkkinsa koinmyrkkyyn ja kaappiin.

ei meillä ole leijonan torahampaita, joilla raadella gasellia, eikä gepardin nopeutta juosta se kiinni.

jne.

vaan polla leikkaa jo 400 kuutioisella Homo habiliksella - pulassa kanssamme ei ole vain Afrikan savannien gaselli vaan Siperian valtava mammuttikin joutui ihmisen virittämään ansaan.



no, vähän lyhyenpuoleisiahan nuo esi-isämme olivat, aikuiset semmosia 130 cm pitkiä.

Afrikasta jääkauden hellittäessä ihminen sitten asuttaa koko maapallon, Homo erectus (pystyssä kävelevä ihminen) on aivokapasiteetiltaan 850-1100 kuutioinen ja saattoi kasvaa nykyihmisen kokoon 180 cm.

Heidän kallojaan ja luustonsa jäänteitä on löydetty kivityökalujen ym. seurassa pitkin maailmaa Kiinaa myöten 1.5 milj - 200.000 vuotta vanhoista maakerrostumista.



Eli silleen, paratiisimaisissa oloissa luonnon rikkaiden antimien keskellä elelivät pystyssä kulkevat ihmiset, Homo erectus, pitkin ja poikin tätä maapalloa.

Raikasta vettä oli juoda, riistaa riitti - ja riistaksi joutui, jos ei ollut varovainen - hedelmiä, pähkinöitä, juureksia.

kalastamisesta ei ole tietoa mutta eiköhän nuo lintuja osanneet pyydystää, jos eivät Moaa pystyneetkään kiinni juoksemaan (on arvioitu, että se olisi pystynyt juoksemaan jopa 50 km/t).



Mikäs siellä oli perheiden ja sukulaisten ja ehkä heimonkin elellä maapallon runsaan ja puhtaan luonnon keskellä.

Homo erectus oppi käyttämään tulta.

Vanhimmat merkit ovat varmuudella 125.000 vuotta sitten mutta oletetaan että jo noin puoli miljoonaa vuotta sitten olisi tulta sytytelty ja käytetty hyväksi.

ainahan jossain palaa! tulivuoret tai salamaniskut tai muuten vaan kuloheinää, vaikka Homo erectus urokset eivät tietojemme mukaan polttaneetkaan tupakkaa.

mutta ihmisen suuri saavutus työkalujen tekemisen jälkeen on tulen käyttö.

olemme kaikki kiitollisia näille puistokemisteille, joka alkoivat keittää ruokaansa ja muutenkin hyödyntää kuumuuden aiheuttamia reaktioita.

koska työkalujen, aseiden ja tulen avulla he pärjäsivät joskus melko vaarallisissa ja vaikeissakin olosuhteissa.


Kuka on ihminen?

kyllä nämä kaikki ovat ihmisiä - Homo habiliksesta alkaen, koska tekevät työkaluja.

ainoa elämänmuoto maapallollamme, joka niin tekee.

joten katsele kunnioituksella työkaluja autotallissa tai verstaalla tai kutomossa - ne ovat ihmisyyden perustava tuntomerkki!

Varhaisempien ihmisten, homojen, lajeista kuitenkaan ole säilynyt nykyiseen aikaan asti, vaan kaikki ovat kuolleet sukupuuttoon.



Ihminen käyttää nyky-ihmisestä vaatimattomasti nimeä Homo sapiens eli "viisas ihminen"

Tästä ihmislajista on kaksi versiota, Neandertalin ihminen ja nykyihminen

Homo sapiens neanderthalensis
Homo sapiens sapiens

Neanderthal-laaksosta ensi kertaa 1856-luvulla löydetyn ihmisen aivokapasiteetti oli hieman meitä suurempi, 1100-1900 kuutioita. He olivat lyhyempiä, 1.6 metrisiä, mutta raskasluisia ja painavia ihmisiä.

Ensimmäiset merkit hänestä ajoitetaan 350.000 vuotta sitten ja nykyisen käsityksen mukaan tämä ihmislaji kuolee sukupuuttoon maapallon eri elämänmuotojen joukosta viimeisen jääkauden aikana noin 24.000 vuotta sitten. (viimeinen jääkausi 110.000-10.000 vuotta sitten)



Toinen variaatio Homo sapiens lajista olemme me.

Kutsumme itseämme vaatimattomasti nimellä Homo sapiens sapiens, Viisas Viisas ihminen!

Aivomme kapasiteetti vaihtelee kyllä - 1000 - 1800 cm3 mutta keskimäärin kaiketi olemme sitä 1.4 litraista luokkaa. Hyvin on tehoa riittänyt.

sekä ylämäkeen että alamäkeen.

vanhimmat merkit lajistamme maapallon elämän joukossa ovat noin 200.000 vuotta sitten, emmekä ole kuolleet sukupuuttoon vaan olemme olleet hedelmälliset, lisääntyneet ja täyttäneet maan.



kuka on ihminen?

metsästäjä, työmies, yksinkertaisten työkalujen valmistaja (Homo habilis)

metsästäjä, työmies, taidokkaiden työkalujen valmistaja, tulenkantaja (Homo erectus)

nämä ovat niin kauan sitten tapahtuneita asioita, että kivien ja luiden lisäksi hyvin vähän on säilynyt todisteita heidän elämästään.



Homo sapiens on erittäin etevä työkalujen valmistaja

Homo sapiens on taitava metsästäjä, linnustaja ja kalastaja

Homo sapiens on erittäin taiteellinen, josta kertovat monet taidokkaasti tehdyt esineet ja esimerkiksi Lascauxin luolien kalliomaalaukset

Homo sapiens on uskonnollinen, hän harjoittaa rituaaleja, jättäen sittemmin kivettyneitä tanssiaskelten jälkiä luoliin

Homo sapiens on varsin kiinnostunut seksistä ja tekee Venuksen kuvia (mahdollisesti jo Homo erectus) ja vanha dildokin löytyi Hohle Fels luolasta ja on ajoitettu noin 30.000 vuotta sitten.

Homo sapiens on muusikko - vanhin tunnettu luusta porattu huilu on tehty 35.000 vuotta sitten



Suurin osa tästä kaikesta on meidän sukumme aikaansaannosta.

Homo sapiens sapiens sitten - Neandertalin ihmisen jo kadottua maisemista - keksii maanviljelyn ja karjanhoidon 10-8.000 vuotta sitten

ja siitä kulttuuri alkaa (latinan cultura viljelty maa)



Kuka olet, ihminen?

no - olet tietääksemme ainoa elämänmuoto tällä planeetalla, joka kysyy omaa olemistaan.

muut elämänmuodot yksinkertaisesti ovat ja elävät elämäänsä.

ihminen sen sijaan on "tietoinen omasta olemassaolostaan" ja ihmettelee sen syitä ja seurauksia.

onkin sanottu, että maapallon elämän kehityksessä tulee viimeisessä vaiheessa, pleistoseenisella ajalla siis, uusi aikakausi ihmisen myötä

psykotsooinen aika

maapallo muuttuu - tänne tulee asukas, jolla on psyke ja henki, tietoisuus olemassaolostaan.



ihminen vertailee itseään muihin elämänmuotoihin ja kaikenlaista ajatusta tunkee aivoihinsa, jotka ovat erittäin mutkikkaat.

tieteen suuri tuntematon - ihmisaivot.

ajatusta - mitä se on? kukaan ei tiedä, vaikka kaikki ajattelevat.


"sosiaalinen eläin" ei ole oikein hyvä määritelmä ihmiselle, sillä sosiaalisia eläimiä on paljon. nyt on havaittu, että paviaanit käyvät porukalla jopa alueellista sotaa ja simpanssivauva voi oppia varsin rikkaan merkkikielen puhuakseen ihmisen kanssa.

sotilasmuurahaiset saavat pohjois-koreankin marssivat sotilaat häpeästä punastumaan...


aikamme ihmisen kysely (tarkoitan aikamme ihmisellä viimeistä 5000 vuotta) on tavattoman laajaa, monipuolista ja syvällistä ja perustuu kovin moniin eri lähtökohtiin.

kulttuurien nousua ennen (ja kirjoitustaidon) näemme ihmisen käyttävän symboleja, merkkejä, kuvaamaan ja käsittelemään ajatuksiaan ja uskomuksiaan, numeroita ja jumaluuksia.

esihistoriallinen ihminen on ilmeisesti kokenut olevansa saumattomasti osa ympäröivää elämää, ja on ajatellut ja kysellyt paljon vertaillen itseään muihin.

mistä tulen? (vertailuna väinämöisen synnyttävä nainen, sotkan muna)

mistä voimaa? (metsän vahva karhu)

minne menen? (tuonpuoleisuus, kuolemantakainen maailma, mitä siellä, jos mitään)



nostaisin kaksi tavallista aikamme vastausta pöydälle

1. materialistinen ihmiskuva - olemme mitä syömme

2. kehitysopillinen ihmiskuva - geenien mutaatioiden onnellinen sattuma



Materialistinen ihmiskuva - olemme sitä mitä syömme, kasa alkuaineita ja vettä - tulee arkeologiassa hyvin hallitsevaksi papin pojan kautta.

kuten sanotaan, "papin pojat ovat pahimmat" (saati minne se vene sitten lopulta aina saapuu)

Punatukkainen Vere Gordon Childe (1892-1957) syntyi papin perheeseen Sydneyssä, Australiassa vuonna 1892. Hänen isäsuhteensa on varmaan ollut vaikea alusta asti - isä oli anglikaanisen kirkon pastori ja poikaa kasvatettiin 15 vuotta yksityisesti.

Kun Childen äiti kuoli 1910, poika lähti sen tien kotoaan, ensin opiskelemaan Sidneyn yliopistoon ja saatuaan hum.kand. 1914 hän lähti jatkamaan opintojaan kauas toiselle puolelle maailmaa, Oxfordiin.

Englannissa hän oppi tuntemaan kaksi erinomaisen tärkeää filosofia, Hegelin ja Marxin. Hän jätti kristillisyyden tyystin ja ryhtyi aktiiviseksi sosialistiksi.

Childe palasi 1. maailmansodan aikaan takaisin Australiaan 1917, mutta joutui pasifistina eroamaan opettajan paikastaan yliopistossa 1918. Hän jätti aktiivisen Australian politiikan 1921 ja matkusti Skotlantiin, Edinburghiin.



Gordon Childe sai vuonna 1927 Edinburghin yliopistossa arkeologian professorin paikan, jota hän hoiti aina vuoteen 1946 asti.

Kova myrsky ja kaatosateet paljastivat 1928 maan uumenista vanhoja rakennelmia. Professori kutsuttiin paikalle johtamaan ihmisten muinaisuudessa tekemien rakennusten kaivauksia. Orkneyssä Skotlannissa sijaitseva esihistoriallinen Skara Brae on tullut kuuluisaksi Childen kaivausten seurauksena.

Muuten arvon professori, vakaumukselliseksi sosialistiksi kääntynyt papin poika, ei juurikaan tehnyt kenttätöitä.

sen sijaan Childe luki kaiken, mitä arkeologit olivat löytäneet ympäri maailman ja pisti asiat yhteen, loi mahtavia synteesejä ihmiskunnan varhaisista vaiheista.



Vere Gordon Childe on eräs 1900-luvun merkittävimmistä arkeologian teorian tutkijoista. Hänen näkemyksensä ovat vaikuttaneet kautta maailman syvällisesti löytöjen tulkintaan.

Koska arkeologit tutkivat "materiaa" Childen marksilainen materialismi on ollut varsin hedelmällinen, ohjaten tutkijoita pohtimaan sellaisia asioita kuin esimerkiksi millaisia työkaluja käytettiin mihinkin tarkoitukseen, mikä oli esihistoriallisen ihmisen ruokavalio, mitä tapahtui ravinnon lisääntyessä ja miten ihmisten yhteisöt kehittyivät ja tulivat hierarkisiksi.

näihin kysymyksiin haettiin ja löydettiin vastauksia ja tutkimus eteni monella suunnalla tieteen ja tekniikan tuodessa yhä uusia keinoja esihistoriallisten ihmisten ja heidän asuinympäristönstä tutkimiseen.



olen jo maininnut edellä yhden esimerkin Childen vaikutuksesta ihmiskuvan ymmärtämiseen - Homo habilis alkoi tehdä työkaluja ja aseita, näin ravinnon hankinta tehostui ja tämä linja elämän sukupuussa alkoi vahvistua.

siis lisää muonaa paremmilla välineillä ja näin lajin säilyminen ja lisääntyminen turvataan Darwinin kovassa elämäntaistelun maailmassa.

Gordon Childen kuuluisia teorioita ovat hänen näkemyksensä ihmiskunnan yhteisöjen muovautumisesta.

Ensin on "Neoliittinen vallankumous" kun vanhan kivikauden ihminen, ravinnon perässä juokseva keräilijiä ja metsästäjä ja kalastaja, alkaa itse tuottaa ravintoa, hoitaa karjaa ja viljellä maata.

Sitten on "Urbanisaation vallankumous" kun paremman ruoan tuotannon ansiosta nopeasti lisääntynyt ihmiskunta asettuu yhä suurempiin asutuksiin ja lopulta rakennetaan ensimmäiset kaupungit muureineen, temppeleineen ja palatseineen.



Tämä saattaa kuulostaa järkevältä.

Itse asiassa Vere Gordon Childen teoriat ovat niin järkeviä, että ne ovat vakuuttaneet useita sukupolvia arkeologian tutkjoita ja yhä vaikuttavat syvällä tutkimuksen perusteissa ja tulkinnoissa.

Näitä asioita voidaan tutkia - asutusten kasvua, niiden sijaintia, kulttuurien muodostumista, kauppaa, mitä tässä kylässä on viljelty, missä riisiä pidettiin, mikä vehnälaji on ollut ruokana vanhimmissa tunnetuissa maanviljelyskylissä ...



Asia on melko syvällinen enkä rupea tässä kaivamaan Childen takana olevan Marxin takana olevan Hegelin huikeita ajatuksia, jotka ovat niin ratkaisevasti vaikuttaneet nykyajan ihmisen käsitykseen itsestään.

totean vain, että arkeologisessa tutkimuksessa on Childen marksilaisuuden tähden tullut vahvasti tällainen "ihminen luonnonvoimien, taloudellisten voimien, yhteiskunnallisten voimien ajeluttamana" olemisen ajatus.

on syvempiä, tärkeämpiä voimia kuin ihmisyksilö - esimerkiksi juuri tuo ajatus, että ratkaisevaa oli siirtymä keräily- ja metsästystaloudesta maanviljelyyn.

tai marksilainen ajatus, jonka mukaan organisoitu uskonto on myöhäisempi tuote yhteisön hierarkian kasvaessa ja valtaapitävien perustellessa otettaan maanviljelijöistä ja orjista uskonnon "ylärakenteiden" avulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti