tiistai 4. tammikuuta 2011

Vanhimmat - Presbyteerit


esikoisuudessa on amerikkalaisen kristillisyyden vaikutusta, ja olen sitä pähkäillyt että mitäm mistä ja milloin.

hibernatus antoi asiasta mainion vihjeen puhumalla presbyteereistä.

voisimme teoriassa ajatella ainakin, että koska USA:n esikoiset siellä kuparikaivoksilla perustivat omat kirkkonsa amerikkalaiseen tapaan eivätkä ole luterilaisten alla

niin he ovat voineet saada vaikutteita muista alueellaan vaikuttaneista herätysliikkeistä ja kirkoista, juuri esimerkiksi "vanhimpien" kirkosta eli presbyteereiltä.

tämä selittäisi montakin asiaa tuon musiikin myrkyllisyyden lisäksi.

mutta keitä he ovat, nuo prespyteerit?



Yhdysvalloissa nykyään vaikuttavat presbyteeriset kirkot juontavat juurensa Englantiin, Irlantiin ja erityisesti Skotlantiin.

Skotlannissa tapahtui uskonpuhdistuksen aikaan suuri kansanherätys, jonka johtoon tuli John Knox (1510-1572).

Geneve oli uskonpuhdistaja Jean Calvinin (1509-1564) toiminnan keskus ja siellä opiskellessaan skotlantilainen John Knox sai häneltä väkeviä vaikutteita.

Eräs Skotlantiin ankarien vainojen keskellä syntyneen presbyteerikirkon lapsi on Amerikkaan muuttaneiden Uudelle mantereell mukanaan tuoma kirkko.

Ensimmäinen ryhmä muodostettiin itärannikolle Philadelphiaan 1709. Kymmenen vuotta USA:n itsenäistymisen jälkeen sinne perustettiin Presbyterian Church in the United States of America (1786).



Tänään Yhdysvaltain presbyteerikirkoissa on noin kaksi miljoonaa aktiivista jäsentä.

Presbyteerien paikalliset ryhmät ovat pieniä, 50-200 jäsenen välillä. Suurin on Atlantassa, Georgiassa, jossa kirkossa on noin 8000 jäsentä.

Skotlannin kansallinen kirkko on presbyteerinen. Paikallisella gaelin kielellä se on "the Kirk" - iltei sama sana, joka meillä on käytössä "kirkko".

Piispa Henrikin surmarunossa hän tulee "kaaliamaalta" joka voi varsin hyvin olla Gaelin maa - tosin kauan ennen John Knoxin syntymistä!



1800-luvulla USA:n presbyteerit toimivat hyvin aktiivisesti elämän eri aloilla ja tekivät myös lähetystyötä intiaanien ja myös orjien parissa Etelävaltioissa.

Presbyteereillä oli ankaria keskinäisiä riitoja käytännön ja opin asioista, jotka johtivat hajaannuksiin ja uusien kirkkojen perustamisiin.

1900-luvun ongelmat ovat meille Suomenkin kirkossa kovin tuttuja, ensin kehitysoppi ja sitä vastustava fundamentalismi, ja kiistat "vanhoillisten" ja "liberaalien" välillä.

Kiistoja ja repeämiä aiheutti sodan jälkeen mustien oikeuksia ajava liike ja naisten osallistumisesta kirkon virkaan, nyt siellä on keskusteluissa pinnalla kysymys avoimesti homoseksuaalisen ihmisen vihkimisestä papiksi.



Presbyteerien perustava tunnustuskirja on Book of Confessions.

* Nikean Konstantinopolin uskontunnustus (325/381 AD)
* Apostolinen uskontunnustus
* Skottien Tunnustus (1560)
* Heidelberging katekismus (1563)
* Toinen sveitsiläinen Tunnustus (1566)
* Westminsterin uskontunnustus (1647)
* Westminsterin lyhyempi katekismus (1647)
* Westminsterin laajempi kateksimus (1647)
* Barmenin teologinen julistus (1935)
* Vuoden 1967 Tunnustus (1967)
* Lyhyt uskontunnustus (1991)



Presbyteerien kirkkojärjestys on nimeltään Book of Order (Järjestyksen Kirja), ja siinä on kolme osaa

1. Hallinnon kirja
Presbyteerikirkon hallinto ja organisaatio

2. Jumalanpalvelusten kirja
Ohjeita jumalanpalveluksen toimittamiseen, kaavoja

3. Kirkkolaki
Määräyksiä, neuvoja ja ohjeita asioihin, jotka eivät kuulu maallisen oikeuden piiriin.



Paikallista seurakuntaa hallitsee sessio (lat.), johon kuuluvat pastorit ja tehtävään valitus ja asetetut vanhimmat.

Hallinnon malli on otettu Apostolien tekojen kuvauksesta Jerusalemin alkuseurakunnasta, jossa asioista päättivät vanhimmat (kr. presbyter).

Näin presbyteerien seurakuntien johtamisesta vastaavat hallitsevat vanhimmat "ruling elders" sekä Sanaa ja sakramentteja hoitavat vanhimmat, "teaching elders".



Esikoisilla nämä presbyteerien virat ilmeisesti vastaisivat Lapin vanhimpia ja lähetysmiehiä "rulingn elders" sekä saarnaajia "teaching elders"

sakramentit ovat luterilaisen kirkon pappien hoidossa paitsi rippi, josta esikositen vanhimmat huolehtivat.


Presbyteerien vanhinten valinta tapahtuu järjestyksessä.

Vanhimmat asettaa ehdolle seurakunnan "valinta komitea" (nominating committee), mutta myös jokaisella seurakuntalaisella on oikeus ehdottaa henkilöä tehtävään.

Seurakunta äänestää sitten, kuka ehdolle pantavista valitaan vanhimman tehtävään.



Jos olen oikein ymmärtänyt, Lapin vanhimpia ei aseteta minkäänlaiseen seuraväen äänestykseen, vaan tehtävä kulkee enempi isältä pojalle tai Kiirunan seudun sukujen sisäisesti keskenään hoitelemana.

Vanhimmat valitsevat lähetysmiehet eli johtavat saarnaajat jossain määrin epäsuorasti, kaiketi kutsuilla Jellivaaraan tai muuten pikemmin kuin nimityksinä.

Saarnaajan valinta on saamani käsityksen mukaan myös hallinnon ratkaisu, jossa paikallisen rukoushuoneen mielipidettä saatetaan kysyä.

näin ollen esikoisuudessa ei ole tuota presbyteerikirkon avointa ja järjestäytynyttä valintaa ja yhteistä rukousta Jumalan puoleen, josta Apostolien teot antaisi niin hyvän esimerkin.

siellähän äänestyksellä etsittiin Juudaksen tilalle apostolia, että 12 luku täyttyisi.

Herra sitten itse hoiteli Paavalin kuvioihin mukaan - meidän pakanain apostoliksi.



Ja niinä päivinä nousi Pietari opetuslasten keskellä ja sanoi: (ja joukko oli nimiltä yhteen lähes kaksikymmentä toista sataa:)

Te miehet ja veljet! se kirjoitus piti täytettämän, jonka Pyhä Henki oli Davidin suun kautta Juudaasta ennen sanonut, joka niiden johdattajaksi tuli, jotka Jesuksen ottivat kiinni.

Sillä hän oli meidän lukuumme luettu, ja oli tämän viran meidän kanssamme saanut.

Hän siis on ansainnut pellon vääryyden palkasta, ja kuin hän pudotettiin alas, on hän keskeltä kahtia pakahtunut, että kaikki hänen sisällyksensä läksivät ulos.

Ja se oli tiettävä kaikille, jotka Jerusalemissa asuvat, että se pelto heidän kielellänsä kutsutaan Akeldama, se on: veripelto.

Sillä se on kirjoitettu Psaltari-raamatussa: hänen kotonsa tulkoon kylmille eikä siinä pidä asujanta oleman, ja toisen pitää hänen piispautensa saaman.



Niin pitää näistä miehistä, jotka meidän kanssamme olleet ovat kaiken sen ajan kuin Herra Jesus meidän kanssamme ulos ja sisälle kävi,

Ruveten Johanneksen kasteesta hamaan siihen päivään asti, jona hän meiltä otettiin ylös, yksi tuleman hänen ylösnousemisensa todistajaksi ynnä meidän kanssamme.

Ja he asettivat kaksi ehdolle: Josephin, joka kutsuttiin Barsabas ja liialta nimeltä Justus, ja Mattiaan.

Ja he rukoilivat ja sanoivat: sinä Herra, joka kaikkein sydämet tiedät! osoita, kumman sinä näistä kahdesta olet valinnut,

Saamaan tämän palveluksen ja apostolin viran arpaa, josta Juudas on vilpistynyt pois, menemään pois siallensa.

Ja he heittivät heistä arpaa, ja arpa lankesi Mattiaan päälle, ja hän valittiin yksimielisesti yhdentoistakymmenen apostolin sekaan.


Apt 1:15-26 Biblia 1776



asia annettiin rukouksessa Herralle Jeesukselle

ja sitten kahden ehdokkaaksi valitun välillä heitettin arpaa

eräänlainen Urim ja Tummim menetelmän käyttö!



Sen jälkeen kun paikallinen presbyteerinen seurakunta on valinnut vanhimman, tämä lähetetään opiskelemaan ja valmistautumaan tehtäväänsä.

valmistautumisajan jälkeen seurakunnan johto (sessio) tutkii valitun ehdokkaan, tarkastellen hänen henkilökohtaista uskoaan, kristillisen opin tuntemustaan, kirkon hallinnon ja järjestyksen tuntemustaan,ja vanhimmalta vaadittujen velvollisuuksien ymmärtämistään.

Jos vanhin tämän tutkimuksen jälkeen havaitaan kelvolliseksi, hänelle määrätään virkaan asettamisen ja vihkimisen päivämäärä.

koko tästä tutkimisen prosessista laaditaan huolellisesti pöytäkirja, johon session päätökset myös merkitään.



Vanhinten sessio johtaa paikallista seurakuntaa sekä hengellisesti että taloudellisesti ja toimii myös kristittyjen keskeisten asioiden tuomioistuimena.

Seurakunnalle jää vastuuksi

pastorin kutsuminen ja työehdoista sekä palkasta päättäminen,

paikallisten vanhinten ja diakonien kutsuminen

kiinteistöjen ostaminen, kiinnitys ja myynti.

Vanhinten sessio huolehtii kaikista muista hengellisistä ja ajallisista asioista.



Presbyterio on laajemman alueellisen tason hallintoelin, jota voinemme verrata jossain määrin hiippakuntaan.

(tai voisimme ehkä ajatella, että esikoisten paikalliset rukoushuoneet hallintoineen edustavat sessio tasoa ja Lapin vanhimmat yhtä alueellista presbyteriota - ja ainoaa sellaista.)

Yhdysvalloissa on 173 alueellista presbyterioa, joiden alaisuudessa on 11.000 paikallista seurakuntaa.



Presbyterio ("vanhinten neuvosto") on ainoa näiden kristittyjen hallinnon taso, jossa voidaan vihkiä Sanan ja Sakramenttien hoitajia (minister) tai erottaa tästä tehtävästä.

Pastori (minister or pastor) ei ole paikallisen seurakunnan jäsen, vaan suoraan presbyterion alainen.

Seurakunta valitsee pastorinsa presbyterion kanssa yhteistyössä ja presbyterion on suostuttava paikallisen seurakunnan valintaan ja asetettava tämä henkilö virkaan.

Presbyterio määrää seurakuntien perustamisesta, yhdistämisestä tai lakkautamisesta.

Se on myös "hovioikeus" johon sessio tasolla tehdyistä päätöksistä saa valittaa.



Yhdysvaltain presbyteereillä on nykyään 16 synodia, joihin kuuluu jokaiseen vähintään kolme presbyterioa.

Synodi on yhteinen hallintoelin tai ehkä pikemmin suunnitteluelin, johon on valittu kustakin presbyteriosta edustajia ja jossa koetetaan käsitellä yhteisiä asioita ja saada aikaan asioiden hoitamisessa joustavuutta ja hallinnollista toimivuutta.



Korkeinta hallintotasoa edustaa sitten Yleiskokous (General Assembly), joka kokoontuu USA:ssa nykyään kerran kahdessa vuodessa.

Sinne valitut edustajat toimivat yhdessä ja tavoite on

1. Priorisoida kirkon tehtäviä Kristuksen antaman käskyn mukaan

2. Kehittää kirkon toimintaa ja strategioita tavoitteiden saavuttamiseksi

3. tuottaa kirkolle soveltuvaa ohjelmaa ja toimintoja

4. perustaa ja hallitsee kansallisia ja kansainvälisiä palveluita todistukseen, palveluun, kasvuun ja kehitykseen.


Presbyteereillä on suuri vapaus järjestää jumalanpalvelukset tahtomallaan tavalla, ja vaihtelua on USA:ssa paljon "matalakirkollisesta" varsin "korkeakirkolliseen" menoon.

kyseessä on uskonpuhdistuksen kirkko, Sanan kirkko ja näin Book of Order ohjaa;

"kokoonnutaan Sanan äärelle, julistetaan Sanaa, vastataan Sanaan kantaen ja seuraten Sanaa maailmaan."

Rukous on kokoontumisessa tärkeä asia, ja voi olla hiljaista, sanoiksi puettua, laulua tai yhdessä lausumista (Isä Meidän rukous)

Musiikki on useimmissa USA:n presbyteerikirkoissa tärkeässä asemassa. Se voi olla uskonpuhdistuksen virsien laulua, klassista kirkkomusiikkia ja uutta musiikkia, riippuen paikallisen kirkon tavoista ja aina rukouksena, ei koskaan viihteenä tai taidemusiikkina.

Raamattua luetaan ja siitä saarnataan ja jumalanpalelukseen kuuluu yleensä Herran pyhä ehtoollinen.



Paikallinen pastori valitsee Raamatusta luettavat kohdat

Valmistaa ja julistaa saarnan, joka on Raamatun selitystä

johtaa esirukouksiin ihmisten puolesta ja lausuu seurakuntalaisten laatimat rukoukset

suunnittelee musiikin

suunnittelee kirkkonäytelmän, tanssin ja muun taiteen osuuden



Presbyteerit ovat ottaneet tosissaan Jeesuksen lähetyskäskyn

He ovat olleet johtavia amerikkalaisia lähetystyöntekijöitä ja aktiivisa katastrofiavussa.

amerikkalaisten presbyteerien perustamia sairaaloita, kouluja, yliopistoja on eripuolilla maailmaa etenkin 1800-luvun aikana.

(tällä hetkellä lähetystyössään näyttää olevan jonkinlainen vakava lamakausi)


että tällaista löysin Amerikan presbyteereistä.

hieno teoriani esikoisten saamista vaikutteista USA:n "Vanhimpien" kirkosta taisi tässä romahtaa.

tekee vanhalle Aatulleni hyvää olla väärässä.

vai olenko?

vaikutukset Amerikoista takaisin Ruotsin Lappiin ovat lähinnä Raattamaan ja Takkisen aikaa

eli millainen oli USA:n presbyteerikirkko 1800-luvun lopulla ja millaista sen julistus?


(tietoa olen koonnut tähän englantilaisesta wikipediasta ja USA presbyteerien sivuilta)

1 kommentti:

  1. Olin kiinnostunut artikkelista, mutta valitettavasti kirjoitusvirheet ja sekava ulkoasu ja jäsentelemättömyys tekivät lukemisen lopulta mahdottomaksi. Toivoisin stilisointia ja oikolukua. Olen pahoillani.

    VastaaPoista