Kimpoavat esirukoukset

tämä on todella sellainen ajatus, jolle ei ole helppo löytää Raamatusta perusteluja.

on minulla tähän liittyen kyllä yksi raamatunkohta, jonka laitan.

mutta enempi tämä on kysymys kuin väite, että oletteko muut havainneet samaa.



Kädet heikot kun ristein sä liittäin
riennät heikkona voimakkaan luo
Kaikkivaltiaan Auttajan turviin
kuulee pyyntösi vastauksen suo
Kerto::

Sinä taistelet rakkaites tähden
vuosi vuodelta rukouksin
Jos et uupuen kesken vain heitä
on myös vastaus ihmeellisin
Kerto::

Nimeen Jeesuksen pyydä nyt paljon
Nimi yksin se kelvollinen
Kerran taistelun päättyissä luonaan
näet kirkkaana vastauksen

Kerto:
On jo enkelit matkalla airueinaan
tuoden viestinsä lapsille maan
Lupas Herrani suuri ja uskollinen
että pyyntööni vastauksen saan.


niin

lupas Herrani suuri ja uskollinen, että pyyntööni vastauksen saan.

vaan kuinkas kävi?

tämä ihminen vain pysyi kuoressaan, sulki sydämensä ja ei koskaan tullut Jeesuksen luo.

menivätkö isän ja äidin, siskon, veljen, tyttären, pojan esirukoukset hukkaan?

...
eivät menneet vaan ne ikäänkuin kimposivat tästä ihmisestä johonkin toiseen ihmiseen.

sanotaan esimerkiksi, että käydään ankaraa rukoustaistelua pojan puolesta.

hän vaan ei muutu eikä tee parannusta eikä usko evankeliumia.

ei siinä melskeessä huomata, kuinka tytär muuttui!


esirukouksen kimpoaminen yhdestä ihmisestä toiseen ei tosiaan ole raamatullinen ilmaus.

mutta Ilmestyskirja vertaa pyhien rukouksia kuin suitsutuksen savuun, jota maljoihin taivaassa kerätään.

ja sieltä ne siunauksena valuvat takaisin tänne meidän ihmisten keskuuteen.

että vähän samaa ajatusta

mitäs tuumaatte?



Vielä tuli yksi enkeli, joka asettui alttarin ääreen kädessään kultainen suitsutusastia.

Hänelle annettiin paljon suitsuketta, jotta hän valtaistuimen edessä olevalla kultaisella alttarilla liittäisi suitsutusuhrin kaikkien pyhien rukouksiin.

Niin nousi suitsutuksen savu enkelin kädestä Jumalan eteen yhdessä pyhiltä tulevien rukousten kanssa.

Enkeli otti suitsutusastian, täytti sen alttarin tulella ja sinkosi tulen alas maan päälle, ja ukkonen jylisi, salamat leimusivat ja maa järähteli.


Ilm 8:3-5 KR 1992


Kirjoittanut: Haamul

Ymmärsinkö nyt oikein tuossa esitetyn ajatuksen: jos äiti pyytää ja rukoilee vuosikausia Herraa sanomaan sanan vain, että hänen poikansa paranisi, niin Herrapa ei parannakaan sen pyynnön johdosta tuota poikaa. Mutta saman rukouksen perusteella parantaakin tyttären?



Varmaan käsitin väärin?



Ainakin kun itse rukoilen paranemista jollekulle, tahdon uskoa, että Herra kuulee ja juuri tuo joku tulee siunatuksi, että Hengen sateet eivät mene ohi.

Jos esirukouksen johdosta myös muut tuon esirukoiltavan lähellä tulevat siinä sivussa myös siunatuiksi, se on ihana asia - ja näin uskon usein tapahtuvankin.

Ajattelen niin, niin tahdon uskoa, että se, mikä alas maan päälle kimpoaa sinne taivaassa olevaan kultaiseen astiaan kerättyjen esirukousten johdosta, on niin voimallista ja järisyttävää, että se ajallansa kyllä tulee tekemään sen, mitä varten se on lähetetty.

Kirjoittanut: MikkoL

tuota todella tarkoitan käyttäessäni sanaa "kimmota, pompata" kohteesta toiseen.

kukaan ei voi tulla Herran Jeesuksen luo ellei Isä Jumala häntä vedä.

"Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä."
Joh 6:44 KR 1992

jotenkin salaperäisesti kaste, vanhempien ja kummien ja muiden esirukoukset tähän Isän tahtoon vaikuttavat.

mutta entä jos ihminen, jota Isä vetää Jeesuksen luo, ei tahdo vaan jää pimeyteensä?

menivätkö nuo kalliit esirukoukset hukkaan?

ajattelen, ja näin kai suuret kirkot opettavat, katoliset ja ortodoksiset, että pyhien rukoukset ovat Kristuksen valtakunnan aarreaitan kalleuksia, jotka eivät mene hukkaan.

Kirjoittanut: Haamul,
Kukaan ei voi tulla Jumalan tykö, ellei Jumala häntä vedä. Herralta voi anoa, että Hän herättäisi ystävämme kuolleista. Että Hän vetäisi.

Vanhurskaan hellittämätön rukous voi paljon. Voipa silloin alkaa tapahtua: tulee myrskyä ja maan järistystä ja jopa taivaat järisevät. Että järiseväiset muutettaisiin.


Kuitenkin se on Jumala, joka vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.


Eikö itseasiassa Hän, Herra Hengellään, ole se, joka saattaa esirukoilijankin rukoilemaan toisen pelastumisen puolesta. Kuka muu se olisikaan.

Ja siksi Herra sanoo Mark.11:
23 Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi.
24 Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.



Mutta oOlen usein miettinyt, miksi Jeesus Getsemanessa ei rukoillut kaikkien puolesta vaan ainoastaan omiensa puolesta: "Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut"



Kirjoittanut: MikkoL

suurissa kirkoissa on hyvin voimakas tämä ajassa kilvoittelevan Kristuksen ruumiin, seurakunnan, ja kuoleman rajan taakse menneen Kristuksen ruumiin yhteys.

Sekä latinalaisessa että kreikkalaisessa kirkossa koetaan voimakkaasti, että pyhät kantavat meitä esirukouksissaan ja Raamattu todistaa, että Jeesus on se suuri ylimmäinen pappi, joka rukoilee Isää meidän puolestamme.

ajatus on hyvin kaunis ja syvällinen ja me protestantit myös teemme kirkkomme alttarikaiteesta puolikaaren, ajatellen että edesmenneet pyhät ovat siellä toisella puolen.

sillä kuten Jeesus sanoo vastauksessaan saddukeuksille, jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen, Jumala on elävien Jumala - kaikki Hänelle elävät.


Jeesus vastasi heille:
"Te kuljette eksyksissä, ja mistä syystä? Koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Kun noustaan kuolleista, ei oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa.

Ja kun nyt puhumme kuolleiden herättämisestä -- ettekö ole Mooseksen kirjasta lukeneet kertomusta palavasta pensaasta? Siinä Jumala puhuu Moosekselle ja sanoo:
'Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.'

Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Te olette pahasti eksyksissä."

Markus 12:24-27 KR 1992



Sielunvihollinen on sangen etevä.

Tämän upean ajatuksen - että siellä Jumalan luona on Ylimmäinen pappi, joka rukoilee meidän puolestamme Isää -

ja että kaikki pyhät ovat siellä ja rukoilevat meidän puolestamme

Saatana käänsi meille vahingoksi.

ensinnäkin me rupesimme pyytämään näitä pyhiä, että he rukoilisivat puolestamme Poikaa joka hierarkiassa sitten edustaa meitä Isän luona.

"Neitsyt Maria, Jumalan äiti, rukoile Poikaasi"

tästä "rukoile puolestamme" ei ollut sitten pitkä matka pyhien ihmisten kulttiin, palvontaan, josta meillä on mainio esimerkki Martti Lutherin omasta elämästä.

eri asioilla oli omat jumalansa, sen hoitamiseen erikoistuneet Kristuksen kirkon pyhät.

kun salama iski kuolettavan lähelle Luther huudahti "pyhä Anna, minä menen luostariin"


koska uskonpuhdistuksen keskeinen pyrkimys oli hävittää pyhiksi julistettujen ihmisten, pyhimysten, saints, hagioi, palvonta

josta oli tullut este sille, että ihmiset uskaltaisivat kohdistaa rukouksensa suoraan Jumalan Pojalle ilman lempeän Äitinsä välitystä, tai suoraan itse maailmankaikkeuden Herralle Jumalalle

niin siinä lensi ikkunasta samalla taju Kristuksen seurakunnan esirukouksesta, rajan tällä ja tuolla puolella.

esikoislestadiolainen kristitty ei tietääkseni koe, että äiti on siellä ja rukoilee minun ja perheeni puolesta.

sen sijaan koetaan, että rauhan saivat pyhät Herran, äiti lepää nyt ja odottaa sitä suurta Ylösnousemusta.

äiti on poissa, kuollut, ja ruumiinsa on maatunut. kerran saamme, Jumalan armosta, iloisesti taas kohdata siellä taivaassa.

kuolleiden esirukous ei ole tuttu ajatus.



outo on meille myös Paavalin opetus siitä, että me rukoilisimme kuolleiden puolesta.

kuolinmessu, Requiem - anna hänelle rauhasi! on outo.

mitä Paavali oikein edes tarkoittaa??



Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta?

Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?

Entä mitä varten me joka hetki antaudumme vaaraan?

Niin totta kuin te olette minun ylpeyteni Herramme Kristuksen Jeesuksen edessä, minä katson joka päivä kuolemaa silmiin.

Olisiko minun kannattanut taistella Efesoksessa petoja vastaan, jos asiaa ajatellaan vain tavalliseen ihmistapaan? Ellei kuolleita herätetä eloon, niin "syödään ja juodaan, huomenna kuollaan".

Älkää eksykö! "Huono seura hyvät tavat turmelee."

Tulkaa lopultakin järkiinne, älkää tehkö syntiä! On näet eräitä, jotka eivät Jumalasta mitään tiedä -- tämän sanon teidän häpeäksenne.


1 Kor 15:29-35 KR 1992



kuten tiedämme, tämä 1 Korinttilaiskirjeen kohta on USA:n mormoneille tavattoman tärkeä ja on tehnyt heistä varsinaisia sukututkimuksen uranuurtajia.

he kastattavat itsensä kuolleiden omaistensa puolesta, jotka eivät ole Mormonin kirjasta vielä tienneet.

...
Apostoli ei tässä kuvaa tilannetta, jossa poisnukkuneet pyhät olisivat esirukoilijoiden joukkona taivaassa.

se kuva on Johanneksen ilmestyksessä ja koskee eritysiesti marttyyrejä, jotka hengellään ovat todistaneet Kristuksesta.

Apostoli kertoo, että Kristus on esikoinen kuolleiden joukossa - Hänet on jo herätetty ja Hän on saanut hengellisen ruumiin.

me sitten kerran seuraamme esikoisen avaamaa tietä ja saamme myös sinä päivänä ylosnousemusruumiin ja jotkut muuttuvat silmänräpäyksessä (0.3 0.4 s)



Paavali ei suinkaan ole mormoni vaan aivan ehta apostolinen kristitty!

kyseessä on kristillisen kirkon suunnattomasti arvostama ensimmäinen korinttilaiskirje ja siinä vielä ydinkohta, ylösnousemus.

kastattavat kuolleiden puolesta?

jonkinlainen pelastuskone?

ja mitä se Jeesus siellä tuonelassa saarnasi niille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaisia, kun Nooa sitä arkkiansa puuhasi?



Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin.

1 Piet 3:18-20 KR 1992



Näin pyhä Raamattu meille opettaa ihmeellisiä asioita ja tuonpuoleisetkin tässä vilahtelevat.

mutta ei juurikaan auta meitä nämä opetukset yksityiskohdissa, hahmottavat tiettyjä suuria linjoja ja herättävät meissä monenlaisia mietteitä.

näiden kirjoitusten kanssa Kristuksen kirkko on sitten pähkäillyt koko historiansa ajan ja yhä pähkäilee.

itselleni henkilökohtaisesti apua tähän toi tutustuminen marttyyrinä kuolleseen Perpetuaan.

tämä nuori äiti kirjoitti vankeudessa henkilökohtaisesti kokemistaan asioista ennenkuin hänet heitettiin villin lehmän ruhjottavaksi 200-luvulla jKr.

pyhän Perpetuaan vankilassa unessa näkemä näky pienestä veljestään, joka oli kuollut vakavan sairauden takia eikä ollut saanut kastetta on varsin puhutteleva.

pyhä Augustinus pohti Perpetuaan unta kovin kun hän mietti tuota kuolleiden puolesta kastamista ja voiko kuoleman jälkeen tosiaan joku saada pelastuksen.


en toki pyhän Perpetuaan nimissä neuvo jättämään asiaa kuoleman jälkeen!

kyllä armonaika on nyt ja pelastus on tarjolla nyt, tässä ruumiissa ja tässä elämässä.

Pyhän Perpetuaan kohdalla kyseessä on poikkeustapaus, Kristuksen tähden julmaan kuolemaan astuva nainen, jonka sydämellä on huoli pikkuveljestä, jota ei voitu kastaa.

uskon että Jeesus hoiteli homman kuten Perpetua sen ymmärsi ja saivat sisarukset tavata siellä Hänen luonaan.

tämä auttoi minua ymmärtämään mitä apostoli Paavali kirjoittaa - joutuihan apostolikin Efesossa taistelemaan areenalla petoja vastaan, ja selvisi hengissä.



uskolle on ominaista tällainen salaisuuksien edessä mykistyminen, sanattomaksi meneminen ja järkeilyn lopettaminen.

kirkon suuret uskontunnustukset ovat täynnä paradokseja, mahdottomuuksia, ja pysähtyvät siihen, mitä on annettu.

jos jollain on kovin selvät kuviot siitä, mitä kuolleille sieluille tapahtuu ja miten ja missä ne ovat ja miten tää ylösnousemus ruumis homma menee

niin Raamattu itse ei tämmöistä selvää tiekarttaa anna näistä ihmisen kuoleman jälkeisen tilan salaisuuksista

ei myöskään kirkon pyhien todistus, Kristuksen ruumiin kokemus

joten hiljennytään ja annetaan uskon silmien katsella ihmeellisiä näkymiä, joita järki ei ymmärrä

...
emme tahdo ortodoksien kanssa kumartaa pyhimyksiä emmekä pyydä katolisten kanssa että äiti Maria rukoilisi Poikaa meidän puolestamme (ora pro nobis)

luotamme siihen, että edesmenneet pyhät ovat Kristuksen luona, ja jos he osallistuvat esirukouksin meidän taisteluumme, kiitos Herralle siitä!


Virsi 126
Rauhan saivat pyhät Herran,
jotka kerran
taistelivat päällä maan.
Kun me heitä muistelemme,
kaipailemme
sinne taivaan kunniaan.

Ei he enää itke siellä,
niin kuin tiellä
itkivät he kulkeissaan.
Täällä painoi synnin taakka
maahan saakka,
taivaassa ei milloinkaan.

Täällä kylväin kyyneleitä
murheen teitä
kilvoitellen kulkivat,
siellä nyt he kanneltansa
riemuissansa
Karitsalle soittavat.

Auta, Herra, aina meitä
elon teitä
uskossa vain kulkemaan.
Auta, milloin täältä lähden,
haavais tähden
pyhäin joukkoon joutumaan.


Lauri Kalliala 1931.
Uud. komitea 1937.
Virsikirjaan 1938.

mahtaisko olla Turun piispan Kaarlon isoisä tämä Lauri?


kaiken tuon edellä olevan voisin yksinkertaisemmin sanoa näin

Kristuksessa kuolleet


meille he ovat kuolleet ja kuopatut

Jumalalle he elävät

sillä ei Hän ole kuolleiden Jumala vaan elävien. Sillä kaikki Hänelle elävät.
Jeesus