maanantai 10. tammikuuta 2011

Jumalan ilmestyksen päivä 6.1.

Missä on se juutalaisten kuningas?

I.N.R.I.
IESVS·NAZARENVS·REX·IVDÆORVM


Tietäjät kysyivät:
"Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme."

Mt 2:2 KR 1992


on se vaan niin suomalaisen harmaa ja arkinen nimitys "loppiainen"

no, kait se joulujuhla ja puuro loppuvat ja joulukuusi heitetään kuuseen kellä sellainen oli koristettuna kynttilöine ja vöin hopein kultaisin.

Juhlasta on kuitenkin kyse!




Loppiainen (myös teofania tai epifania) on kristillinen juhlapäivä, joka päättää joulun pyhät.

Sitä nimitetään myös Jumalan ilmestymisen juhlaksi, ja se on todennäköisesti joulua vanhempi kristillinen juhla.

Loppiaista vietetään 6. tammikuuta.

Suomessa loppiainen oli vuosina 1973–1991 työmarkkinajärjestöjen toivomuksesta aina lauantaina, aikaisintaan 6. ja viimeistään 12. tammikuuta.

Juhlan merkitys vaihtelee eri kirkkokunnissa.

(suom. wikipedia)


Ortodoksisessa kirkossa loppiainen, teofania, on Vapahtajan kasteen juhla.

Raamatun mukaan Jumala ilmestyi kolmiyhteisenä Jeesuksen kasteen yhteydessä, jossa

Jeesusta kastettaessa (Poika)

taivaasta kuului ääni ”Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt” (Isä)

ja Pyhä Henki ilmeistyi kyyhkysen muodossa.

Nimi epifania tarkoittaa valon juhlaa, valon juhla eli oikean uskon ja tiedon valkeuden antamista ihmisille.



Teofanian karjalankielinen nimitys on Vieristä,

sanasta risti, koska silloin ortodoksisessa kirkossa toimitetaan niin sanottu suuri vedenpyhitys upottamalla risti kolme kertaa veteen ja rukoilemalla, että Pyhä Henki pyhittäisi veden.

Tämä vihkiminen tapahtuu yleensä joen tai järven rannalla, mikäli siihen on mahdollisuus.

Vedenpyhitys on muistutus Jeesuksen kasteesta.

Teofania on yksi ortodoksisen kirkon 12 suuresta juhlasta, ja se on pääsiäisen ja joulun ohella vanhin kristillisistä juhlista.

(suom wikipedia)



Katolisessa ja luterilaisessa kirkossa loppiaista vietetään itämaan tietäjien Betlehemiin saapumisen muistopäivänä.

Monissa maissa sitä nimitetäänkin kolmen kuninkaan juhlaksi.

Se on omistettu myös lähetystyölle.

Vaikka loppiainen suomen kielessä viittaa nimelläänkin jouluajan loppumiseen, suomalaisessa kansanperinteessä joulunajan on kuitenkin yleisesti katsottu jatkuvan sen jälkeenkin Nuutin päivään saakka.

(suom wikipedia)



Nuutti on suomalainen miehen etunimi. Nuutti on suomalainen muunnos pohjoismaisesta nimestä Knut, jonka merkitys on 'ylpeä', 'reipas'.

Nimi on esiintynyt Kansanvalistusseuran kalenterissa 1882–1883 ja Suomen almanakassa Nuutti on ollut vuodesta 1885.

Sitä ennen nimi oli suomalaisessakin almanakassa muodossa Knut, joka nimi oli aikoinaan Knud Lavardin muistoksi 7. tammikuuta,

mutta siirrettiin vuonna 1708 Knuut Pyhän muistopäivälle (13. tammikuuta), jolloin on samalla kulunut 20 päivää joulupäivästä.



Nuutin päivä on kansanomaisesti tärkeä merkkipäivä, johon jouluajan on katsottu päättyvän, kuten osoittaa sananparsi:

"Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi."

Vanhojen lakien mukaan joulurauha kesti 20 päivää ja päättyi siten 13. tammikuuta.

Päivän perinteisiin kuuluvat eräillä alueilla Länsi-Suomessa myös nuuttipukit.

Vuoden 2008 loppuun mennessä Väestörekisterikeskuksen mukaan 1 649 miestä on saanut nimekseen Nuutti.

(suom wikipedia)


tässä piirroksessa on aito suomalainen loppiainen - ei todellakaan mikään teofania...




Jeesus, maailman valo

Loppiaisen evankeliumi kertoo idän tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan kunnioitustaan juuri syntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Tietäjät olivat vieraiden kansojen edustajia.

Tämä osoittaa, että Kristus on valo kaikille maailman kansoille.

Loppiainen muistuttaa kirkon lähetystehtävästä. Joulun sanoma kuuluu kaikille.

evankeliumikirja

Kirjoittanut: mama,
"Tämä osoittaa, että Kristus on valo kaikille maailman kansoille."

Meillekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti