Äitiseurakunnasta

Jellivaaran esikoislestadiolaisten sukujen nousu liikkeen johtoon alkaa jo Juhani Raattamaan ajoilta eli aivan lestadiolaisen herätyksen alkuajoilta.

Herätyksen levitessä alkoi tulla huolestuttavia uutisia saarnaajista, jotka julistivat vähän sitä sun tätä ja saattoivat puuhaillakin vähän sitä sun tätä.

Villien saarnaajien sijasta Raattamaa tahtoi Saivonmuotkasta pitää liikettä terveellä pohjalla ja saarnaajien ongelmaa hoidettiin kahdella tavalla

toisaalta saarnaajat koetettiin sitoa paikkakunnille niin etteivät he laukkaa pitkin poikin Ruotsin Lappia tai Suomen saloilla

toisaalta saarnaajien julistusta valvottiin ja sille annettiin tietty sertifikaatti eli tunnustettiin, että on meidän saarnaajiamme tämä. tai ei ole.

Kyseessä ei mielestäni ollut vallanhimo, vaan todellinen huoli tulena palavan herätysliikkeen hengellisestä hoidosta. Että pysytään oikeilla raiteilla kaiken hurmoksen ja hyppelyn keskellä.



"Suuressa hajaannuksessa" 1900-luvun taitteessa Tornionjokilaakossa ja muualla - jonka todelliset syyt taisivat olla varsin pienet - läntiset ja itäiset lestadiolaisen herätyksen kokeneet erosivat toisistaan.

nyt tulee sitten se tuhannen taalan kysymys - kuka jatkaa ensiherätyksen perinnettä, essut vai lessut?

Vanhoillisilla on eteviä teologeja vino pino ja pappejakin ja he ovat kaapanneet aitouden itselleen. Tämä näkyy vanhoillisten taustalta kirjoitetussa lestadiolaisuuden historiassa.

lumiukko väittää, että essut edustavat Raattamaan hallintomallia ja siten ovat alkuperäisiä länsilestadiolaisia.

tästä rungosta erkanivat itälestadiolaiset ja muodostivat sitten 1900-luvun alkuvuosikymmeninä "rauhanyhdistysten keskusliiton" jonka keskuksena on Oulun tervakaupunki Pohjanlahden perukoilla.

länsilestadiolaiset sen sijaan pitäytyivät Jällivaaran äitiseurakuntaan, ja edustavat näin "vanhalestadiolaisuutta" Raattamaan hengessä.



näiden kahden haaran (uusheräys ym ovat hallinnolisesti itsenäisiä ja omaleimaisia lisähaaroja...) metropolit ovat siis eri paikoissa.

esikoislestadiolaisten pääpaikka on kaukana Ruotsin Lapin tuntureilla muuten sinänsä melko mitätön Gällevare (ja sen lähiseudut, isompi kaupunki on Kiiruna)

"vanhoillislestadiolaisten" pääpaikka on Suomen Pohojanmaan Oulu, jossa sijaitsee SRK päämaja.

Hallintomuoto on myös samantyyppinen mutta kuitenkin erilainen.

Molemmat ovat kollegiaalisia, näillä lestadiolaisilla ei ole yhtä "piispaa" tai "metropoliittaa" vaan miesporukka päättää asioista yhdessä.

Vanhoilliset haistattavat pitkät "Jällivaaran paavilla" eivätkä anna mitään merkitystä heidän lähetyskirjeilleen tai neuvoilleen.

Esikoiset ovat hiljaa ja kiltisti lakki kädessä ja toivovat, ettei heitä ihan helvetin pohjalle tuomittaisi idässä. (hampaiden välistä ehkä mutisevat jotain eriseuralaisista)

Oulun ratkaisut ehkä jotenkin heijastuvat joidenkin Suomen esikoisten linjanvetoihin ja tiettyä kilpailua näkyy (nyt esim triple UT ja duppeli Raamattu köydenveto)




oman vaatimattoman näkemykseni mukaan itälestadiolaiset siis ovat "eriseura" ja heidän rautainen organisaationsa on luonut täysin suljetun systeemin, Jumalan valtakunnan maanpäällä, jossa lammastarhassa uskon että Jumalan Poika heitä hoitaa.

sinne on taas päässyt omien sukujen poikia pappeina toimimaan ja kyseessä on Suomen suurin herätysliike, vaikka se monin tavoin on mielestäni aito suomalainen kristillinen lahko.



länsilestadiolaisten äitiseurakunta on jollain tavoin leppeämpi ja avoimempi suunnanmuutoksille ja korjauksille.

hyvin pitkälle tässä on kysymys henkilöistä - kuka on päässyt nousemaan "Lapin vanhinten" arkkiatriselle arktiselle tasolle ja mitä hänen päässään liikkuu, jos liikkuu mitään.

eli esikoislestadiolaisuus on joustavampi, kurssin korjauksille alttiimpi ja helpommin harhaopit ja lahkolaisuuden torjuva hallintosysteemi kuin itälestadiolaisuuden raudanluja järjestökuri.

kun essut rukoilevat Lapin vanhinen, lähetysmiestensä ja saarnaajiensa puolesta, Kristus voi nostaa esiin henkilöitä, jotka korjaavat kurssin ja kristikansa saa taas kuulla aitoa Jumalan Sanaa ihmisoppien ja esikoisten perinnekristillisyyden harhojen sijasta.

suokoon hyvä Jumala että näin tapahtuisi ja Jumalan Pojan nimi alkaisi taas riemullisesti kaikua essujen seuroissa!

Kirjoittanut: immata

Aamen!