maanantai 31. tammikuuta 2011

Yhdyntä Raamatussa

Ihmiskunnan aamuhämäristä meille säilynyt maailman vanhimpiin kuuluva kertomus - Ninhursag ja Enki (nettiruukun kirjastossa) - kuvaa lyhyesti ja ytimekkäästi asioiden alkua.

kun sumerilainen fundeerasi, miten asiat alkavat hänen mielessään on ihmisen alku. jotain konkreettista, joka auttaa käsittämään kaikenkin alkamista.

Enki on varsin viriili miehekäs hahmo Dilmunin ihanassa paikassa, ja saattaa joukon nuoria kaunottaria raskaaksi ja näin asiat syntyvät.

Yhdynnän kuvaus tässä kertomuksessa on aika mainio (kuvaus toistuu lähes copy paste tyyliin varmaankin kiilakirjoituksen hankaluuden takia, on helpompi savitauluun pistellä samat merkit, jotka jo edellä on kerran siihen painettu).

Mies on palvelijansa kanssa joella kaislikon seassa, mutta pystyy sieltä näkemään ylös joenpenkalle.

Näköalapaikalle saapuu nuori nainen, jonka nähdessään mies innostuu ja sanoo palvelijaalleen, eikö näin nättiä tyttöä pitäisi halata?

Palvelijan avulla paatti rantautuu ja mies pyytää tyttöä asettumaan makuulle selälleen häntä varten ja kivaa tulisi olemaan.

Mies sitten tarttuu tytön rintoihin, hyväilee hänen vartaloaan, suutelee häntä ja työntää siittimensä tämän sisään ja vuodattaa siemennesteen tämän kohtuun.

Tytöstä ei sen enempää kerrota kuin että hän tulee raskaaksi ja ihanassa Dilmunissa vain yhdeksän päivän raskauden jälkeen synnyttää helposti "kuin hienointa öljyä, kermaa" lapsen.

Kuvaus on niin perusteellisen tuttu ja ymmärrettävä kaikille aikuisille sukukypsille ihmisille.

Jumalan luomakunnassa kaksineuvoissuu rulaa - niin kalojen, hyönteisten, liskojen, lintujen kuin kasvienkin maailmassa ja kaikkialla ihan ameeba tasoa myöten ja usein mitä ihmeellisimmällä tavalla.

Tänään ymmärrämme, että kaksineuvoisuus on välttämätöntä geeniperinnön terveyden ja elinolosuhteiden muutoksissa selviämisen vaatiman kehityksen, mutaation tähden. Jumala ei kopioi eli kloonaa vaan systeemi on paljon fiksumpi.

Uroslinnuilla ei ole siitintä vaan on tosi komea sulkkapeitto naaraiden pään menoksi. Siemennesteen suihkautus tapahtuu kuitenkin taidolla. Joskus on vaikea tietää, onko tämä papukaija uros vai naaras - kunnes ensimmäinen muna putkahtaa, tai sitten ei putkahda.

Nisäkkäillä on naarailla nisät, joista syntyneet jälkeläiset imevät arvokasta maitoa eliksiirinä.

Uroksilla on ulkoinen siitin, joka lepotilassa on tieltä pois, mutta kiihottuessa erityisesti suunnittellut verisuonet alkavat padota verenkiertoa ja kudos jäykistyy ja kovettuu kepin kaltaiseksi.

Kuten Ninhursag ja Enki myytti kertoo, nisäkäs uros työntää siittimen syvälle naaraaseen tavoittaen sisällä hyvässä turvassa olevan kohdun ja laukaisee sitten siemennensteen hurjalla nopeudella tavoitteeseensa.

Jumalan suuret luomisteot ovat käsittämättömän viisaita ja ihmeellisiä ja hyviä, mutta eivät virheettömiä!

Miehillä voi olla harvinainen ongelma, jossa siitin ei pehmene ja hankala on semmoisen kovan kepin kanssa siviilissä kulkea. Yleisempi on impotenssi, jossa veri ei syystä tai toisesta pakkaudu ja Viagran valmistajilla käy kauppa tosi hyvin - kaikkien aikojen miehen unelma! (naisillekin on sellaista kemikaalia kehitetty)

Naisilla voi emätin olla niin tiukka, ettei yhdyntä onnistu. Nykyään gynekologit kykenevät emättimen tilaa laajentamaan tai supistamaan niin että naisen itsensä ja miehen kannalta systeemi on mahdollisimman sopiva ja kauppa käy hyvin privaatti sairaaloissa.

Ongelmia on myös miehen siemennesteen kyvyssä siittää lapsia ja naisen munasolun kyvyssä ottaa se yksi siittiö miljoonasta vastaan.

Mutta noin keskimäärin, ihminen on ollut sangen hedelmällinen ja Jumalan näin siunaamana täyttänyt maan.



Ensimmäisessä luomiskertomuksessa sukupuolisuus on ihmisen perustava olemus, joka tekee hänestä Jumalan kuvan.

Siemeniä on kasveissakin.



Jumala sanoi:
"Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu."

Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.

Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu."

Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne.

Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit."

Niin tapahtui.

Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.


1 Ms 1:26-31 KR 1992



Toisessa luomiskertomuksessa sumerilaisten Enki on maasta tehty Adam, mutta asetelma naisiin nähden on toinen.

Toisin kuin sumerilaisessa myytissä, jossa Enki on kuin siitoshärkä, paratiisissa katsotaan ihmisen sieluun, tunne-elämään ja sanotaan, että ei ole hyvä ihmisen olla yksin.

Miehen ja naisen suhde on paljon henkisempi ja syvällisempi ja eettisesti painavampi kuin muinaisten sumerilaisten estottomissa ja yksinkertaisissa jumalten yhdynnöissä.

Enkin ei kun Aadamin kylkiluusta se Elämän Herratar, Havva tehdään Sumerin kaikuja toistaen.

Jumala vaivuttaa ihmisen syvään anestesiaan, ottaa kylkiluun ja tekee siitä hänelle avun, joka on hänelle sopiva (tai häntä vastaan!)

Ihminen ilahtuu tästä miehettärestä, joka on niin monella tavoin hänen kaltaisensa ja hänelle sopiva ja alastomina siellä Eedenin puutarhassa he elämästä iloitsevat.

Enki puuhastelee ainakin kahdeksan jumalattaren kanssa ja makaa luoja-jumalattaren Ninhursagin kanssa istuen tämän päällä.

Adamilla on Eevansa ja hän yhtyy tähän ja saattaa tämän raskaaksi.



Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla. Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi:

-- Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu.

Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.

Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.

...
Mies yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja Eeva tuli raskaaksi ja synnytti Kainin. Eeva sanoi: "Minä olen Herran avulla saanut poikalapsen."

Sitten hän synnytti Kainille veljen, Abelin. Abelista tuli lammaspaimen ja Kainista maanviljelijä.

1 Ms 2:21-25
1 Ms 4:1-2



Naisen erityisenä kirouksena ovat synnyttämisen tuska (Dilmunissa synnyttäminen oli iisi-piisi, yhdeksän päivän raskaus ja ei ilmeisesti kipuja)

ankarampana kirouksena taitaa kuitenkin olla suhde mieheen.

nainen haluaa koko olemuksellaan miestä, ja mies pitää häntä vallassaan.

Naiselle hän sanoi:

-- Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.
1 Ms 3:16

vain nainen tietää, miten kova tämä Jumalan kirous on!



vaan on Raamattu ihmeellinen kirja!

mies ei saa mitään lupausta - otsasi hiessä teet työtä orjantappuroita kasvavilla pelloilla ja sitten sinä kuoletja mullaksi muutut.

vaan nainen!

Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.
1 Ms 3:15 KR 1933

Vuoden 1992 kirkkoraamatun käännös tässä on täysin epäonnistunut - "Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille" Olivat näet havainneet, että eihän naisella ole siementä ja menivät parantelemaan Raamatun omituista tekstiä korjaten "siemenen" suvuksi.



Mitä näistä opimme, sumerista ja Raamatusta?

aina mielessä!

koettaessaan ymmärtää, miten kaikki on saanut alkunsa, sumerilaiset ajattelivat lapsen syntymää ja vetivät johtopäätöksen - näin kaikki on saanut alkunsa, jumalten rakastelusta syntyneenä.

Raamatun molemmat luomiskertomukset korostavat sitä, että kyseessä on mies ja nainen. Painotukset ovat erilaiset

Ensimmäinen (Pappiskirja P) julistaa ihmisen luomakunnan herraksi ja kertoo, että ihmisen tavaton hedelmällisyys on Jumalan siunaus.

Toinen (Jahvisti J) kuvaa herkästi miehen ja naisen suhdetta, samankaltaista alkuperää, kaveruutta ja kohtalon jakamista, keskinäistä syyttelyä ja alastomuuden iloa ja häpeää.

Ihminen on olennaisesti mies ja nainen sekä sielun että ruumiin puolesta.

Ihmiseen puhallettu henki taitaa olla sitten toinen juttu!



Aina mielessä!

suomalainen kansa on tarkka havainnoissaan ja osaa ilmaista asiat hauskasti.

niinpä kerrotaan talonpojasta, joka ohjasi hevosensa vetämiä kärryjä talliin. Siinä ovenpielessä kuitenkin päänsä kipeästi iski yläkamanaan niin että ihan pimeni.

"Lähtipä hetkeksi mielestä!" hän sitten tyytyväisenä huokasi.

...
mies ajattelee naista ja seksuaalisuutta jatkuvasti, yötä päivää, koska toisin kuin muille nisäkkäille, Jumala on antanut ihmiselle jatkuvan kiima-ajan. Se alkaa lapsuudesta ja päättyy kuolemaan.

Pikku lapsen seksuaalisuus on tietysti hiukan toista ja on latenttia aikaa pojilla ja tytöillä että saavat kasvaa keskenään ja profiloitua, kunnes puberteetti iskee ja koko keho muuttuu sukukypsäksi.

vanhuksista vanhin on yhä eroottinen ja seksuaalinen olento - ei tämä luomistyö meistä mihinkään lähde paitsi tiettyjen ongelmien kautta.



Jos uskonnollinen ryhmä syyllistää ihmisen perustavan seksuaalisuuden, jatkuvan yhdynnän halun, koko elämän kestävän kiimakauden, niin johan löytyy synnintuntoa ja ripittäytyjää!

monet saarnaajat ovat tämän herätysliikkeissä huomanneet ja käyttävät sitä estottomasti hyväkseen. Jotkut saarnaajat aiheesta mielellään puhuvatkin luoden tahmean ilmapiirin koko seuratupaan.

Uskonnossa asiaa hoidetaan joskus niin, että nainen syyllistetään siitä, että hän herättää miehessä halun! Kun keskiajalla naista kidutettiin ja munkit ja papit kokivat sitä katsoessaan erektion, se oli tietysti naisessa olevan pahan hengen vaikutusta.

Mutta sellaiseksi Jumala on naisen juuri luonut, että hän pelkällä lanteen keikautuksella saa miesten polvet heikoiksi.

Ja sellaiseksi Jumala on miehen luonut, että nainen häntä haluaa.


Koko Raamattu puhuu yhdynnästä alusta loppuun ja asia on äärimmäisen keskeinen ihmisenä olemiselle ja myös hengelliselle elämälle.

onhan koko Raamatun suuri päämäärä iso hääjuhla taivaassa, kun Ylkä ja Morsian lopultakin saavat toisensa!

koska kyseessä on niin äärimmäisen perustava ja väkevä voima - Korkea veisu sanoo oikein että rakkaus on väkevämpi kuin kuolema - siihen liittyy myös monia syvällisiä ongelmia.

Moderni ihmisen henkisen elämän hoitaminen ja terapia, psykiatria, alkoi paljolti siitä, kun nerokas Sigmund Freud kuvasi ihmisen seksuaalisuuden kehitystä ja vaikutusta läpi elämän ja siihen liittyviä patologisia ilmiöitä.

Oidipus kompleksi esimerkiksi on pojan halu murhata isänsä ja yhtyä äitiinsä.

Sigmund Freud saattoi ampua hiukan yli vaan kyllä kaiketi ihminen on seksuaalinen ja sellaiseksi luotu.

tämä näkyy psykoterapian ja seksuaalisen terapian saavuttamissa hyvissä tuloksissa, kun ongelmat saadaan hoidettua kuntoon.

myös perheterapia, avioliittoterapia sisältää fyysisen puolen, joka on niin olennainen avioparin kannalta.



Raamattu alkaa siis ihmisen kuvauksen miehen ja naisen kuvauksella monisärmäisenä ja syvällisenä suhteena, jonka luojana ja suunnittelijana on itse Jumala.

seksuaalisuus on jumalallinen asia, koska Raamatun mukaan mies ja nainen ovat yhdessä Jumalan kuva (1 Ms 1:27) ja koska Raamatun mukaan Jumala on rakkaus. (1 Joh 4:16)

Aadam ja Eeva yhtyvät ja saavat lapsia ja ihmiskunta alkaa lisääntyä Genesiksen alkuluvuissa.

Jumalan pojat ihastuvat ihmisten tyttäriin ja yhtyvät näihin, ja näin syntyvät nuo muinaisten aikojen sankarit ja jättiläiset.

"Siihen aikaan ja myöhemminkin oli maan päällä jättiläisiä, kun jumalien pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia. Juuri näitä olivat muinaisajan kuuluisat sankarit."
1 Ms 6:4



Vedenpaisumuksen jälkeen yhtyminen alkaa uudestaan ja Seemin, Haamin ja Jaafetin sukupuut kasvavat:

Tämä on kertomus Seemin suvusta. Kun Seem oli sadan vuoden vanha, syntyi hänelle Arpaksad kaksi vuotta vedenpaisumuksen jälkeen.
Ja Seem eli Arpaksadin syntymän jälkeen viisisataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.
1 Ms 11:10-11



Sukupuolinen halu jatkuu kuolemaan saakka - se on osa elämää!

keski-iässä naisten kuukautiskierto kuitenkin päättyy ja he eivät enää saa säännöllisesti munasolua, josta nykyisten tietojemme mukaan "kohtu tulee raskaaksi".

naisen hedelmättömyys on Raamatussa hyvin tunenttu aihe, josta Samuelin äiti Hanna on tavattoman koskettava kuvaus.

Saaraa kovin nauratti, että hän vanhoilla päivillään vielä tulisi raskaaksi



Miehet kysyivät Abrahamilta: "Missä on vaimosi Saara?"

Hän vastasi: "Tuolla teltassa."

Silloin yksi heistä sanoi: "Ensi vuonna minä palaan sinun luoksesi tähän samaan aikaan, ja silloin on vaimollasi Saaralla poika."

Mutta Saara oli hänen takanaan teltan ovella kuuntelemassa.

Abraham ja Saara olivat jo vanhoja ja ikääntyneitä, eikä Saara voinut enää saada lasta. Siksi Saara naurahti itsekseen ja ajatteli: "Voisiko näin kuihtuneessa naisessa vielä herätä halu? Miehenikin on jo käynyt vanhak- si."

Silloin Herra kysyi Abrahamilta: "Miksi Saara nauroi? Miksi hän ajatteli: 'Voisinko minä todella vielä synnyttää, vaikka olen näin vanha?' Onko Herralle mikään mahdotonta? Ensi vuonna minä palaan luoksesi tähän samaan aikaan, ja silloin Saaralla on poika."

Saara väitti: "En minä nauranut", sillä hän oli peloissaan.

Mutta Herra sanoi: "Saara, kyllä sinä nauroit."

1 Ms 18:9-15



Raamatun kuvaus on yksinkertaista ja kaunista, naisen ja miehen ongelmat todellisia:

Sarai, Abramin vaimo, ei ollut synnyttänyt miehelleen lasta. Mutta Sarailla oli egyptiläinen orjatar, jonka nimi oli Hagar. Niin Sarai sanoi Abramille: "Herra ei ole sallinut minun synnyttää. Makaa siis minun orjattareni kanssa; ehkäpä hän voi synnyttää minulle lapsen."

Abram myöntyi Sarain ehdotukseen. Abram oli asunut kymmenen vuotta Kanaaninmaassa, kun hänen vaimonsa Sarai antoi egyptiläisen orjattarensa Hagarin miehelleen Abramille sivuvaimoksi.

Abram yhtyi Hagariin, ja tämä tuli raskaaksi.

Kun Hagar huomasi olevansa raskaana, hän alkoi väheksyä emäntäänsä. Silloin Sarai sanoi Abramille: "Minua on loukattu, etkä sinä tee mitään. Minä itse annoin orjattareni sinun syliisi, mutta siitä saakka, kun hän sai tietää olevansa raskaana, hän on halveksinut minua. Herra ratkaiskoon meidän riitamme."

Abram sanoi Saraille: "Hän on sinun orjattaresi. Voit tehdä hänelle, mitä hyväksi näet." Ja Sarai kuritti Hagaria niin että Hagar pakeni hänen luotaan.


1 Ms 11:1-6


Muistamme kaikki, että Saara nauroi ja pojan nimi Iisak (Izhaq) tarkoittaa "nauraa"

Vaan kyllä Raamatun kirjoitusten mukaan Aabrahamkin nauroi moista ajatusta, että vanhukset yhtyvät ja saavat vielä lapsenkin!



Jumala sanoi vielä Abrahamille: "Vaimoasi Saraita älä enää kutsu Saraiksi, vaan hänen nimensä olkoon Saara. Minä siunaan häntä ja annan hänen synnyttää sinulle pojan. Minä siunaan häntä: monet kansakunnat saavat hänestä alkunsa, ja hänestä polveutuu kansojen kuninkaita."

Abraham heittäytyi kasvoilleen, mutta naurahti, sillä hän ajatteli: "Voiko satavuotiaalle miehelle muka syntyä lapsia, ja voisiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen, vielä synnyttää?"

Ja Abraham sanoi Jumalalle: "Kunpa Ismael saisi elää sinun huolenpitosi alaisena!"

Jumala sanoi: "Vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun tulee antaa hänelle nimeksi Iisak. Minä pidän voimassa liiton myös hänen kanssaan, ja se pysyy ikuisesti voimassa hänen jälkeläistensäkin kanssa.

Ja minä toteutan myös sen, mitä pyysit Ismaelin puolesta. Minä siunaan häntä, teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänelle suuren joukon jälkeläisiä. Hänestä tulee kahdentoista ruhtinaan isä, ja minä teen hänestä suuren kansan.

Mutta minun liittoni jatkuu Iisakin kanssa, jonka Saara synnyttää ensi vuonna tähän aikaan."

Sanottuaan tämän kaiken Abrahamille Jumala kohosi hänen luotaan pois.

1 Ms 17:15-22


aina ei miehelle löydy apua, joka on hänelle sopiva ja jotkut naiset eivät koskaan avioidu.

seksuaalisuus kuitenkin jyllää, jopa munkkien ja nunnien selibaatin yksinäisyydessä, ja eräs jännitteen laukaisemisen tapa on tyydyttää itse oma ruumiinsa tavalla tai toisella ärsyttäen sukupuolisuuteen liittyviä ajatuksiaan ja ruumiinosiaan.

itsetyydytyksestä käytetään nykyään usein sanaa masturbointi - kreikan mezea (sukuelin) ja latinan manus (käsi). näin voi kaksi tai useampikin ihminen tyydyttää toisiaan ilman yhdyntää.

sana onania tulee Raamatusta tuleva sana henkilönimestä Onan ben Juda. Ensimmäisen Mooseksenkirjan kertomuksella ei kuitenkaan ole yhtään mitään tekemistä itsetyydytyksen kanssa.

Raamattu kertoo tässä tutusta ja kaiketi katolisen kirkonkin hyväksymästä ehkäisymenetelmästä, keskeytetty yhdyntä, jossa mies vetää siittimen ulos ennen siemensyöksyä ja estää näin lapsen sikiämisen naisen kohdussa.



Niihin aikoihin Juuda lähti pois veljiensä luota ja asettui erään Adullamissa asuvan miehen luo, joka oli nimeltään Hira.

Siellä Juuda tapasi ka- naanilaisen naisen, Sua-nimisen miehen tyttären, otti hänet vaimokseen ja yhtyi häneen.

Nainen tuli raskaaksi ja synnytti pojan, joka sai nimekseen Er.

Sitten nainen tuli jälleen raskaaksi, synnytti pojan ja antoi hänelle nimeksi Onan.

Nainen synnytti vielä yhden pojan ja antoi hänelle nimeksi Sela. Juuda oli Selan syntymän aikoihin Kesibissä.

Juuda otti esikoiselleen Erille vaimon nimeltä Tamar. Mutta Er, Juudan esikoinen, oli Herran silmissä kelvoton, ja Herra antoi hänen kuolla. Silloin Juuda sanoi Onanille: "Makaa veljesi lesken kanssa, täytä velvollisuutesi hänen lankonaan ja herätä eloon veljesi suku."

Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen.

Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla.

1 Ms 38:1-11



Yhdyntä tuo orgasmin miehelle, joka palkitsee hänen vaivansa vikitellä tyttö punkkaan.

Jumalan luoma systeemi on toiminut erinomaisen hyvin ja meitä yhdynnän kautta naisesta syntyneitä on nykyään jo yli 6.8 miljardia. Ja joka vuosi syntyy 83 miljoonaa uutta ipanaa.

Vietti on niin väkevä, että se on johtanut "maailman vanhimpaan ammattiin" - prostituutioon - jossa nainen rahaa vastaan (ja joskus mies) myy omaa ruumistaan sukupuolisuhteeseen.

Maksullinen yhtyminen on hyvin tuttu myös Raamatussa ja vanhan Israelin ympärillä olevissa maissa etenkin temppeli-prostituutio oli osa uskonnon harjoitusta.



Juuda näki Tamarin ja luuli häntä portoksi, koska Tamar oli peittänyt kasvonsa. Hän poikkesi Tamarin luo tien sivuun ja sanoi: "Minä haluan maata kanssasi." Hän ei tiennyt, että nainen oli hänen miniänsä.

Tamar kysyi: "Mitä annat minulle siitä, että saat maata kanssani?"

Juuda vastasi: "Minä lähetän sinulle vuohen laumastani." Tamar sanoi: "Hyvä on, kunhan annat minulle pantin siihen asti kun lähetät sen."

Juuda kysyi: "Mitä minun pitäisi antaa sinulle pantiksi?"

Tamar vastasi: "Sinetti kaulastasi ja tuo sauva, joka sinulla on kädessäsi."

Juuda antoi ne Tamarille ja makasi hänen kanssaan, ja Tamar tuli hänestä raskaaksi.

Tamar lähti pois, riisui huntunsa ja pukeutui taas leskenpukuunsa.


1 Ms 38:15-19



Miehen ja naisen välinen vetovoima, ja miehen vetovoima naiseen, on niin suuri, että asiaa ei ole yhteisössä jätetty "kahden aikuisen keskinäisen sopimuksen varaan" vaan kaikissa ihmisyhteisöissä on miehen ja naisen sukupuolista suhdetta ja perhettä koskevaa oraalista tai kirjallista lainsäädäntöä.

Mooseksenkirjoissa saamme lukea rautakauden Israelissa voimassa olleista laeista.

Patriarkkojen aika on tätä lakia ennen pronssikauden maailmaa, ja näemme siellä Mooseksen laista poikkeavia tapoja.

Kertomus Juudasta ja Taamarista on erinomainen näyte yhteiskunnan ja uskonnollisen yhteisön arvomaailman törmäämisestä miehen himoon.

Juuda saa melkoisen opetuksen!



Noin kolmen kuukauden kuluttua Juudalle tultiin kertomaan: "Sinun miniäsi Tamar on harjoittanut haureutta ja vieläpä tullut haureudesta raskaaksi."

Juuda sanoi: "Viekää hänet poltettavaksi."

Tamaria oltiin jo viemässä, kun hän lähetti apelleen sanan: "Minä olen raskaana siitä miehestä, jonka nämä esineet ovat."

Ja hän käski vielä sanoa: "Katso, kenelle tämä sinetti ja sen nauha sekä tämä sauva kuuluvat."

Juuda tunsi ne ja sanoi: "Hän on oikeassa. Minä tein häntä kohtaan väärin, kun en antanut häntä pojalleni Selalle vaimoksi."

Juuda ei enää maannut Tamarin kanssa.



Kun Tamarin piti synnyttää, kävi ilmi, että hänellä oli kohdussaan kaksoset. 28 Hänen synnyttä- essään toinen lapsista työnsi kätensä ulos, ja kätilövaimo sitoi lapsen käteen kirkkaanpunaisen langan ja sanoi: "Tämä tuli ensimmäisenä ulos."

Mutta lapsi veti kätensä takaisin, ja ulos tulikin hänen veljensä. Kätilövaimo sanoi: "Millaisen repeämän oletkaan saanut aikaan!" Siksi lapsi sai nimekseen Peres.
(Nimi Peres merkitsee 'repeämä')

Sitten syntyi hänen veljensä, jolla oli kirkkaanpunainen lanka kädessään, ja hän sai nimekseen Serah.

(Nimi Serah merkitsee 'punertava).


1 Ms 38:27-30



Siellä olisi roviolla palaneet äiti ja kohdussaan kaksoispojat.

Saamme tässä myös ymmärrystä, miksi sukupuolisuhde on niin tavattoman syvällinen ja myös yhteiskunnan kannalta olennainen - sen seurauksena näet syntyy lapsia.

Kertomus taitaa olla varsin vanhimpiin kuuluva kuvaus kätilönaisen työstä, ja saamme varsin intiimin lähikuvan Tamarin jalkojen välistä, missä esiin puikahtaa lapsen käsi ja häipyy taas ja missä toinen lapsista aiheuttaa vakavan repeytymän naisen sukuelimiin.

asiallista, rankkaa ja ah niin totta tämä Raamatun kuvaus.



Miehen ja naisen välinen vetovoima johtaa myös rikoksiin ja yleensä fyysisesti vahvempi mies ottaa naisen vastoin tämän tahtoa, mitä kutsutaan raiskaukseksi.

joskus nainen voi toki raiskata miehen, on sellaisestakin kuultu.

raiskausta koskeva lainsäädäntö vaihtelee eri kulttuureissa ja aikoina. on sellaista paljon ollut ilmassa vielä nykyaikanakin, että nainen on niin viettelevästi pukeutunut ja käyttäytyy, että ikäänkuin on syyllinen miehen päällekäyntiin.

avioliitossa perheen sisällä tapahtuva väkisinmakaaminen on uusi juttu, jota naiset ovat tuoneet esiin lainsäätäjille päätettäväksi.

naisrauha on Suomen lakien joukossa vanhinta perua.



Dina, Jaakobin tytär, jonka äiti oli Lea, lähti tapaamaan seudun tyttöjä.

Seudun hivviläisen hallitsijan Hamorin poika Sikem näki Dinan, otti hänet mukaansa ja makasi hänet väkisin.

Mutta Sikem kiintyi Dinaan, Jaakobin tyttäreen, rakastui häneen ja yritti lepyttää hänet. Isälleen Hamorille Sikem sanoi: "Hanki tämä tyttö minulle vaimoksi."

Mutta Jaakob oli jo saanut tietää, että Sikem oli raiskannut hänen tyttärensä Dinan. Koska hänen poikansa olivat karjan mukana laitumilla, hän päätti kuitenkin vaieta heidän tuloonsa saakka.


1 Ms 34:1-5



Kahden päivän kuluttua, kun kaupungin miehet olivat kipeimmillään, kaksi Jaakobin poikaa, Dinan veljet Simeon ja Leevi, ottivat kumpikin miekkansa, tunkeutuivat kenenkään estämättä kaupunkiin ja tappoivat kaikki miespuoliset asukkaat. He pistivät hengiltä myös Hamorin ja hänen poikansa Sikemin ja veivät Dinan mukanaan Sikemin talosta.

Sitten Jaakobin pojat hyökkäsivät ryöstämään surmattujen omaisuutta ja kaupunkia, jossa heidän sisarensa oli raiskattu.

He ryöstivät kaupungin asukkaiden lampaat ja vuohet, nautakarjan ja aasit sekä kaiken, mitä kaupungista ja sen mailta löytyi, ottivat saaliikseen heidän omaisuutensa ja myös naiset ja lapset, kaiken mitä taloissa oli.

1 Ms 34:25-29



Dinan raiskaus on tässä tekosyynä suuren Sikemin kaupungin massamurhaan ja ryöstöön, jonka seurauksia Dinan ja hänen veljiensä Simeonin ja Leevin isä Jaakob huolestuneena miettii,

...
Silloin Jaakob sanoi Simeonille ja Leeville: "Te olette vetäneet minun päälleni tässä maassa asuvien kanaanilaisten ja perissiläisten vihan ja tehneet minusta henkipaton. Minun väkeni on vähälukuinen; jos nuo toiset yhdessä käyvät minun kimppuuni ja voittavat minut, niin se on minun ja minun sukuni loppu."

Mutta he vastasivat: "Eihän meidän sisartamme saa kohdella kuin porttoa!"
1 Ms 34:30-31


Kanaanilainen prinssi raiskaa tytön, johon on ihastunut, ja rakastuu häneen.

Mutta ei mies suinkaan aina rakasta naista, jota rakastelee, eikä aina rakastu väkisin makaamaansa naiseen.

Naisviha, misogynia, on melkoinen tauti miehen sielunelämässä ja varsin yleinen.

Raamatussa kerrotaan toisestakin raiskaamisesta, jossa toisin kuin Dinan kertomuksessa, halunsa tyydyttänyt mies alkaakin vihata uhrikseen valitsemaansa naista.

Amnon aivan valtavasti ihastuu Absalomin tyttäreen ja suorastaan sairastuu rakkaudesta.

vaan saatuaan Tamarin, tunteet sammuvat kuin jäävettä olisi heitetty liekkien päälle.



Daavidin pojalla Absalomilla oli kaunis sisar nimeltä Tamar, ja Daavidin poika Amnon rakastui häneen.

Amnon tuli aivan sairaaksi intohimosta sisarpuoltaan Tamaria kohtaan.

Mutta tämä oli neitsyt, ja Amnonista näytti mahdottomalta päästä lähestymään häntä.

Amnonilla oli Jonadab-niminen ystävä, Daavidin veljen Simean poika, hyvin neuvokas mies.

Jonadab sanoi Amnonille: "Miksi sinä, kuninkaan poika, näytät aamu aamulta yhä surkeammalta? Etkö kertoisi minulle?"

Amnon vastasi: "Olen rakastunut Tamariin, veljeni Absalomin sisareen."

Jonadab sanoi: "Mene vuoteeseen ja tekeydy sairaaksi. Kun isäsi tulee sinua katsomaan, sano hänelle: 'Tulisipa sisareni Tamar tänne ja antaisi minulle parantavaa ruokaa. Hän saisi valmistaa ruoan minun nähteni, tässä silmieni edessä, ja minä söisin sen hänen kädestään.'"



Amnon meni makuulle ja tekeytyi sairaaksi. Kun kuningas tuli katsomaan häntä, hän sanoi: "Tulisipa sisareni Tamar tänne ja leipoisi minun silmieni edessä kaksi kakkua, niin että saisin syödä ne hänen kädestään."

Daavid lähetti silloin Tamarille palatsiin sanan: "Mene veljesi Amnonin taloon ja valmista hänelle syötävää."

Tamar meni veljensä Amnonin taloon, jossa tämä makasi. Hän vaivasi taikinan, leipoi veljensä silmien edessä kakkuja ja paistoi ne. Sitten hän otti pannun ja kaatoi kakut Amnonin syötäväksi.

Mutta Amnon ei suostunut syömään vaan sanoi: "Toimittakaa kaikki ulos täältä." Kun kaikki olivat menneet pois, hän sanoi Tamarille: "Tuo ruoka tänne sisähuoneeseen, niin minä syön sinun kädestäsi."

Tamar otti leipomansa kakut ja vei ne veljelleen sisähuoneeseen. Mutta kun hän tarjosi niitä Amnonille syötäväksi, tämä tarttui häneen ja sanoi: "Tule ja makaa kanssani, sisareni!"




Tamar sanoi: "Veljeni, älä häpäise minua! Sellaista ei tehdä Israelissa! Älä tee niin mieletöntä tekoa! Kuinka minä voisin koskaan päästä eroon häpeästäni? Ja kaikki Israelissa pitäisivät sinua mielettömänä.

Puhu sen sijaan kuninkaan kanssa, hän varmasti suostuu antamaan minut sinulle."

Mutta Amnon ei välittänyt hänen puheestaan, vaan nujersi hänet ja makasi hänet väkisin.



Mutta sen jälkeen Amnonin valtasi voimakas vastenmielisyys Tamaria kohtaan, voimakkaampi kuin rakkaus, jota hän oli sitä ennen tuntenut.

Hän sanoi Tamarille: "Nouse ja mene tiehesi!"

Tamar vastasi: "Ei, veljeni! Jos ajat minut pois, teet vielä suuremman rikoksen kuin äsken."

Mutta Amnon ei tahtonut kuunnella häntä, vaan kutsui palvelijansa ja sanoi: "Aja tuo tyttö ulos täältä! Ja lukitse ovi hänen jälkeensä!"

Tamarilla oli yllään pitkähihainen viitta, jollaista kuninkaan tyttäret käyttivät neitona ollessaan.

Amnonin palvelija vei hänet ulos ja lukitsi oven hänen jälkeensä.

Tamar sirotti multaa hiuksiinsa, repäisi pitkähihaisen viittansa, kohotti käden päänsä päälle ja meni huutaen pois.

Hänen veljensä Absalom sanoi hänelle: "Veljesi Amnon on siis ollut sinun kanssasi, sisareni? Lakkaa huutamasta ja pysy vaiti tästä, hänhän on veljesi. Koeta pysyä rauhallisena." Ja Tamar jäi yksinäisenä asumaan veljensä Absalomin taloon.



Isä Daavid ei oikein osannut lemppari poikaansa kasvattaa
eikä pahoittanut lemppari poikansa mieltä tästä synkeästä raiskauksesta,

...
Kun kuningas Daavid kuuli, mitä oli tapahtunut, hän vihastui. Hän ei kuitenkaan tahtonut pahoittaa poikansa Amnonin mieltä, sillä tämä oli hänen esikoisensa ja hänelle rakas.
2 Sam 13:21

Absalomin vaikeneminen ei ollut sen sijaan hyvä enne...
...
Absalom taas ei puhunut Amnonille mitään, ei hyvää eikä pahaa, mutta vihasi häntä, koska Amnon oli häpäissyt hänen sisarensa Tamarin.
2 Sam 13:22



Kun he olivat vielä matkalla, Daavidin korviin kantautui huhu, että Absalom oli tappanut kaikki kuninkaan pojat eikä ketään ollut jäänyt henkiin.

Kuningas nousi, repäisi vaatteensa ja heittäytyi maahan, ja kaikki palvelijat, jotka olivat hänen ympärillään, repäisivät hekin vaatteensa.

Jonadab, Daavidin veljen Simean poika, sanoi silloin: "Herrani ei pidä luulla, että kaikki kuninkaan pojat ovat kuolleet. Ainoastaan Amnon on surmattu. Tätä Absalom on hautonut siitä päivästä lähtien, jolloin Amnon häpäisi hänen sisarensa Tamarin. Herrani ja kuninkaani ei pidä uskoa, että kaikki kuninkaan pojat olisivat menettäneet henkensä. Ainoastaan Amnon on kuollut."

Mutta Absalom lähti pakoon.


2 Sam 13:30-34



Semmosta meinkiä Jeesuksen esi-isän, kuningas Daavidin kotona.

sisarpuolen raiskaus

veljen kosto, Daavidin esikoispojan murha ... kuin Kain ja Abel

näemme, että Raamattu ei totisesti suhtaudu kevytmielisesti miehen ja naisen yhdyntään.



Avioliittolainsäädäntö, heimojen tavat, silloin ja tänään, säätelevät ja suojelevat miehen ja naisen suhdetta ja heidän lapsiaan.

mutta miestenhän maailma on.

lainsäädännössä puhutaan aviorikoksesta, mutta varsin usein ajatukset ovat naisessa, joka makaa vieraan miehen kanssa.

Mooseksen laissa tästä määrättiin kyllä molemmille kuolemantuomio, mutta Johanneksen kertomuksessa Jeesuksen luokse tuotiin vain nainen - Mestari oli osoittanut ystävyyttä syntisille ja porttonainenkin uskalsi häntä lähestyä.

pitäisikö Hän Mooseksenlain vai alkaisiko hempeillä...

kokeillaas!



Varhain aamulla hän tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.

Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat:

"Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?"

He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.

Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan.

Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven."

Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan.

Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen.

Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?"

"Ei, herra", nainen vastasi.

Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.


Joh 8:1-11


Benjaminin heimoon liittyy Tuomarien kirjassa erinomaisen rankka kertomus raiskauksesta, jolla oli myös erinomaisen rankat seuraukset.



"Kuulkaa, täällä on minun tyttäreni, joka on vielä neitsyt. Täällä on myös sen miehen sivuvaimo. Minä tuon heidät teille. Voitte tehdä heille mitä haluatte, vaikka raiskata heidät, mutta tälle miehelle älkää tehkö mitään niin hirveätä!"

Mutta kaupungin miehet eivät kuunnelleet vanhusta. Silloin leeviläinen vei sivuvaimonsa ulkona odottaville miehille. He raiskasivat hänet ja pitelivät häntä pahoin koko yön aina aamunsarastukseen asti. Vasta sitten miehet päästivät hänet käsistään.

Aamunkoitteessa nainen tuli ja lyyhistyi sen talon ovelle, johon hänen miehensä oli majoittunut, ja jäi siihen makaamaan.



Kun leeviläinen aamulla nousi, avasi talon ovet ja astui ulos lähteäkseen jatkamaan matkaa, hän näki sivuvaimonsa makaamassa talon ovella kädet kynnykselle ojennettuina.

Hän sanoi vaimolleen: "Nouse, niin lähdetään!" Mutta vaimo ei vastannut. Mies nosti hänen ruumiinsa aasin selkään ja palasi kotiseudulleen.

Kotiin tultuaan leeviläinen otti veitsen, paloitteli sivuvaimonsa ruumiin kahteentoista osaan ja lähetti kappaleet joka puolelle Israelia sanoen: "Kaikki, jotka tämän näkevät, sanovat: 'Mitään tällaista ei ole tapahtunut eikä ole nähty milloinkaan sen jälkeen, kun israelilaiset lähtivät Egyptistä.' Harkitkaa nyt tarkoin ja sanokaa, mitä on tehtävä."

Tuom 19:24-30



Miehen halu naiseen ja miehen vahvemmat nyrkit ja lihakset ovat vaatineet lainsäätäjien puuttumista asioihin turvatakseen naisten elämää.

Tässä on Karjalan naisrauhan julistus vuodelta 1316



Kaikille, jotka näkevät tämän kirjeen, toivotamme me Birger, Jumalan armosta aveslaisten ja göötalaisten kuningas, ikuista pelastusta Herrassa.

Täten tahdomme tehdä tiettäväksi sekä jälkeentuleville että nyt eläville, että olemme jalosukuisten miesten, herrojen Knut Joninpojan, Ttägöötanmaan laamannin, Throrir Kettilinpojan ja arotsimme Johannes Brunkowin sekä muiden rakkaiden neuvonantajiemme neuvosta ja suostumuksella lujasti määränneet lakina noudatettavaksi, että kaikkien vaimojen tai naisten, jotka kuuluvat meidän valtapiiriimme ja asuvat meidän linnamme Viipurin vieressä tai Karjalan maassa, olivatpa he naimisissa olevia, leskiä, nunnia tai neitsyitä, tulee nauttia täyttä rauhaa ja varmuutta, kuten varsinaisessa Ruotsin valtakunnassamme, yhtä hyvin omaisuuden kuin henkilöön puolesta, niin että loukkaajia kohtaa mitä ankarin kuninkaallinen rangaistuksemme.



Näin ollen kiellämme lujasti kaikki yhteisesti ja kutakin erikseen, ettei kukaan saa ahdistaa tai häiritä yllä mainittuja vaimoja tai naisia millään vääryyksillä tai tehdä heille mitään ruumiillista väkivaltaa, mikäli haluaa välttää kuninkaallisen kostomme, nimittäin sitä, joka edellä mainitussa Ruotsin valtakuknnassamme lakin pidetään.

Annettu Yningessä Herran vuonna 1316, lokakkuun 1. päivänä.

kirjoitin tekstin tästä kuvasta



Noin 2000 vuotta sitten tapahtunut yhdyntä on eräs Raamatun huippukohta

kyseessä ei ole raiskaus, vaikka nainen on neitsyt

kyseessä ei ole aviorikos, vaikka nainen on kihloissa toisen miehen kanssa

kyseessä on ihmiskunnan historian ihmeellisimpiin kuuluva ainutlaatuinen ja ainutlaatuisen kaunis tapahtuma

onko Jumalan luomaa naista koskaan ylistetty tämän korkeammalle!



Marian näkökulmasta

Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria.

Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille.

Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!"

Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä.

Mutta enkeli jatkoi: "Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua."



Maria kysyi enkeliltä: "Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon."

Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi.

Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella -- hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta."

Silloin Maria sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit."

Niin enkeli lähti hänen luotaan.


Lk 1:26-38



Joosefin näkökulmasta

Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin.

Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana.

Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.

Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä."*

Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:

-- Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -- se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.

Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen. Hän ei kuitenkaan koskenut vaimoonsa ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan. Joosef antoi pojalle nimen Jeesus.


Mt 1:18-24



Jumala yhtyy naiseen ja tämä tulee raskaaksi.

ei siten, kuin mies yhtyy vaimoonsa ja siemenneste tunkeutuu naisen kohdussa olevaan munasoluun.

miten?

heh...

eiköhän melko yleinen vastaus tämän päivän suomalaisten Uuden testamentin tutkijoiden ja pappien keskuudessa ole, että ei mitenkään!

aikamme ihminen ajattelee, vanhaa legendaa ja tarua koko juttu enkeleineen ja näkyineen - mitään neitseestäsyntymistä ei ole tapahtunut koska sellaista ei voi tapahtua tuntemiemme luonnonlakien ankarassa maailmassa.

Enkeli sanoi Marialle tästä asiasta
"Jumalalle on kaikki mahdollista!"

Piispa Irja Askola sanoo seurakunnalle tästä asiasta
"Jumalalle ei mikään ole mahdollista!"



eikä piispa Askola suinkaan ole yksin piispojenkaan joukossa ajatellessaan, että Uuden testamentin huolellinen tutkimus olisi osoittanut, että kertomus neitseestäsyntymisestä on myöhäisperäinen legenda, ehkä hellenismin vaikutusta Jeesuksen ajan Palestiinassa.

että nämä evankeliumeihin otetut tarut olisivat yritystä perustella Jeesuksen Jumaluutta myös tällä tavoin, pakanallisten kreikkalaisten jumaltarujen tapaan.

Zeus makasi Lean kanssa, ja monet muut antiikin kertomukset kertovat jumalten poikien ja ihmisten tytärten yhdynnöistä ja näistä syntyneistä ihmelapsista, sankareista, puolijumalista ja jättiläisistä.

ei aikamme ihminen tarvitse tällaista roskaa, vanhan ajan ihmisten taruja.

tärkeää on se mikä on tärkeää tänään - keskinäinen kunnioitus ja rakkaus!



kutsun tällaisia Uuden testamentin tutkijoita kikerolaisiksi...

Kuuluisa roomalainen senaattori ja puhuja Cicero (3.1. - 106 - 7.12. 43 eKr) nimittäin määrittelli todellisuutta aikansa kreikkalais-roomalaisten myyttien läpäisemän kulttuurin keskellä.

Cicero määritteli todellisuuden tavalla, jota moderni Uuden testamentin tutkija, apostoli Paavalin kirjeisiin erikoistunut E.P. Sanders lainaa merkittävän kirjansa etusivulla.
(Paul and Palestinian Judaism. SCM Press 1977)

Minulla ei ole tässä käsillä tarkkaa lainausta, mutta ajatus on tämä;

Cicero määrittelee todellisuuden siten, että mikä on mahdollista tänään oli mahdollista menneisyydessä. Mikä on mahdotonta tänään oli mahdotonta menneisyydessä.

Oman aikamme todellisuuskäsitys siis määrittelee, mitä on voinut tapahtua Raamatun aikoina.

Totuuden kriteerinä on se, minkä me tiedämme tänään todeksi ja mahdolliseksi.

"Kikerolaiselle" tutkijalle sekä neitseestäsyntyminen että ylösnousemus ovat mahdottomuuksia.



Esitän Cicerolle, E.P. Sandersille ja ystävilleem, myös korkeasti arvostamalleni piispa Askolalle, kaksi vastaväitettä.

pohjustukseksi vielä että en lainkaan tässä keskustele Matteuksen ja Luukkaan kertomusten tutkimuksesta, aineiston ajoittamisesta ja tulkinnasta aikamme tieteellisessä Uuden testamentin tutkimuksessa.

keskustelen tässä Ciceron todellisuuskäsityksestä, joka automaattisesti sulkee pois sen, että Matteus ja/tai Luukas voisivat kertoa tosiasioita, joista esimerkiksi Paavali ei ehkä olisi tiennyt vaikka ylösnousseen Jeesuksen kanssa juttelikin.

Raamattu antaa ymmärtää, ja kristillinen kirkko niin uskoo, että se mitä Marialle tapahtui on ainutlaatuinen tapahtuma ihmiskunnan historiassa.

Jumalan ja Marian yhtyminen on ainutlaatuinen tapahtuma, jolla ei ole edeltäjää ja jota ei koskaan enää tapahdu.

Jumalalla on yksi ainoa Poika. Kutsumme Häntä sen tähden Jumalan ainoaksi Pojaksi.

ei ole mitään tieteellistä menetelmää taivaassa, maanpäällä eikä helvetissäkään, joka voisi tutkia tätä tapahtumaa.

sitä ei voida uusia, kokeellisesti toistaa eikä sitä voida tieteen keinoin siis todentaa.

ei myöskään todistaa vääräksi, tosin varsin epätodennäköinen se on tieteen ja tavallisen järjenkin silmin!

"sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi Neitsyt Mariasta"

tämä on kristillisen kirkon järjetöntä uskoa pyhien Kirjoitusten perusteella.

ota tai jätä.

todistaa sitä ei voi.


Kuolleen ihmisen ylösnousemus sen sijaan ei ole ainutkertainen tapahtuma, vaan se on kahdessa vaiheessa tapahtuva.

Ensimmäisenä kuolon uneen nukkuneista herätettiin kuolleista ruumiillisesti Jeesus.

meistä taaksepäin tämä on ainutlaatuinen tapaus (Heenokin tai Eliaan kuolemasta ei sanota mitään, heidät vain otettiin täältä pois)

mutta elämme väliaikaa, ja sen lopulla kaikki ihmiset saavat ihan omin silmin nähdä ja kokea todeksi, että kappas, näin kävi, tässä olen vaikka luulin kuolleeni ja kadonneeni maailmankaikkeuden atomimereen.

tieteellä ei ole tässäkään juuri mahdollisuuksia todistaa.

on vain naisten ja apostolien todistus, että hauta oli tyhjä, jota sitä yhä jaksetaan epäillä myös Uuden testamentin tutkijoiden parissa. etenkin kikerolaiset!


no niin

tässä olen vain raapaissut aihetta yhdyntä ja Raamattu.

ennenkuin otan esiin vielä yhden näkökohdan, pieni kertaus

..........
Jumala on luonut ihmisen sukupuoliseksi olennoksi, mies ja nainen ovat yhdessä Jumalan kuva.

(taivaassa tosin sukupuolisuutta ei ole Jeesuksen sanojen mukaan, vaan he ovat kuin enkelit - neutraaleja)

........
Jumalan luoman miehen ja miehettären henkilökohtaisen suhteen syvällisyys ja monimutkaisuus, kertomus paratiisista.

....
Voimakas vietti, hedelmällisyys, täyttänyt maapallon ihmisillä

...
Voimakas vietti johtanut raiskauksiin, joista Raamatussa erittäin rankkoja kertomuksia mm kuningas Daavidin perheestä

....
Voimakas vietti vaatii yhteisöllistä koodia, lainsäädäntöä, heimotavoista Mooseksen laista aikamme avioliittokaareen, Birger jaarlin naisrauhan julistus 1316

...
Raamatun huikeimpia kohtia on kun Jumala yhtyy naiseen, "naisen siemen" ilmoitetaan ja Jumalan Sana tulee lihaksi,

Inkarnaation salaisuutta ei voi tieteellisesti tutkia eikä luonnontieteellisesti selittää ja monet kirkonkin johtavat henkilöt sen kieltävät tänään.

kyseessä on uskon asia, jonka kaikki ekumeenisen kirkon uskontunnustkset lausuvat


okay

no onhan tuossa asiaa

mitä vielä?

...
kerroin tuossa, että Jumalan yhtyminen naiseen ja Marian raskaus on ainutlaatuinen tapahtuma ihmiskunnan historiassa.

apostoli Paavali kuitenkin kertoo meille, kuten nimimerkki Haamul on usein muistuttanut, että Jumala kyllä yhtyy ihmiseen edelleen.

Kristuksen ja sinun suhteesi on syvällisempi kuin mikään avioliitto, ja Hän on enemmän "ihosi alla" kuin miehesi tai vaimosi.

Kristuksen suhde sinuun on intiimi, henkilökohtainen, ja Hänen silmissään olet aivan alaston. Sellaisena Hän sinua rakastaa ja pukee sinut juhlavaatteisiin.

”Tämä salaisuus on suuri, mutta minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.”
Ef.5:32


Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.

Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla- asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten.

Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan,
ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."

Ilm 21;1-4


Sitten kuulin äänen, joka oli kuin suuren kansanjoukon kohinaa, kuin suurten vesien pauhua ja voimakasta ukkosen jylinää. Se lausui:

-- Halleluja!
Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias,
on ottanut kuninkuuden.
Iloitkaamme ja riemuitkaamme,
antakaamme hänelle kunnia!
Nyt on tullut Karitsan häiden aika.
Hänen morsiamensa on valmiina,
hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku.

Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja.


Enkeli sanoi minulle: "Kirjoita: Autuaita ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle." Ja hän jatkoi: "Nämä ovat tosia Jumalan sanoja."

Minä heittäydyin hänen jalkoihinsa kumartaakseni häntä, mutta hän sanoi: "Älä tee niin! Minä olen vain Jumalan palvelija, niin kuin sinä ja veljesi, jotka olette Jeesuksen todistajia. Jumalaa sinun tulee kumartaa!"

Jeesuksen todistajissa on profetoimisen Henki.

Ilm 19:6-10


Suurin yhtyminen

Karitsan häät!

vaan sielläkin Raamattu potkii meitä hereille opillisesta unestamme...

"Nyt on tullut Karitsan häiden aika.
Hänen morsiamensa on valmiina,
hänen ylleen on puettu hääpuku, hohtavan valkea pellavapuku.

Se pellavapuku tarkoittaa pyhien vanhurskaita tekoja."

...
sanohan minulle, arvon lukija, monenko saarnaajan olet kirkossa tai seuroissa kuullut julistavan, että se hääpuku on pyhien vanhurskaita tekoja!


Taivaassa, johon Jumala Majansa asetti, Myös saavat
hänen omansa Asua ijäti; He ovat päässeet vaaroista,
Maailman, synnin vaivoista Autuuden nautintoon.

He täällä saivat taistella, Sotia ainian Surulla vihollisia
Viekkaitav vastahan; Nyt voiton juhlaa viettävät Ja
karitsata kiittävät Valittuin seurassa.

Ah sitä juhlaa jaloa, Mik' autuailla on! Ah iloa, ah
riemua, Jok' ompi loputon! Vapaina vaivoista he saa
Katsoa siellä Jumalaa Kasvoista kasvoihin.

Edessä Herran istuimen Nyt sielu iloitsee, Ja morsianna
Jesuksen Hänessä riemuitsee. Se, mitä tääll' vaan uskottiin
Ja ikävöiden toivottiin, Nyt nautintona on.

Ei löydy siellä surua, Ahdistus katosi; Ei kuulu siellä
itkua, Valitus vaikeni; Vaan rauha, riemu, rakkaus Ja
taivaallinen rikkaus On Herran tykönä.

Siell' Herran jalkain juuressa Nyt hurskaat veisaavat
Ja Jesustansa suurella Riemulla lausuvat; Nyt selkiästi
tietävät, Täydellisesti täyttävät He tahdon Jumalan.

Ääretön hänen armonsa Nyt heille vuotaapi; Ijäti
hänen valonsa Loistaapi kirkkaasti; Ja salaisuudet
Jumalan, Tavarat kalliit taivahan, Nyt heille avataan.

Ei taida kieli selittää, Ei aju arvata, Ei ihmisjärki
käsittää Ijäistä autuutta, Jonk' valittuinsa joukolle
On pannut Herra tallelle Rauhansa majoissa.


Virsi 530
vuoden 1886 virsikirja

torstai 27. tammikuuta 2011

Homoparien rukousohjeesta valitus arkkipiispalle

Huittisten kirkkovaltuutettu Unto Kivimäki pitää kirkolliskokouksen päätöstä harhaoppisena. Hän on tehnyt siitä valituksen Turun tuomiokapituliin, jossa se on jätetty pöydälle (odottamaan käsittelyä).

Aiempi kantelu oli tekninen - opillisesta asiasta olisi lain mukaan pitänyt yksinkertaisen äänten enemmistön sijasta olla 3/4 puolesta. Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli hylkäsi tämän.

Tämä kantelu perustelee, että papit ovat rikkoneet pappisvalansa äänestämällä kirkon opin vastaisen päätöslauselman puolesta.


Unto Kivimäki sanoo, ettei anna tässä asiassa "tuhannesosa milliä periksi". Kanteluita tulee olemaan vaikka seuraavat kymmenen vuotta ja näin estetään kirkolliskokouksen päätöksen toteuttaminen Suomen ev.lut. kirkossa.

Kirkolliskokousedustaja Kivimäki näkee tässä päätöksessä välivaiheen, askeleen matkalla tavoitteeseen joka on homoparien avioliiton kirkollinen siunaaminen.

Tämän kehityksen Kivimäki pyrkii estämään jatkuvilla valituksilla päätöstä vastaan.

Aiheesta uutisoi YLE




lainaan tähän otteita Unto Huittisen omasta puheenvuorosta aiheesta Lauttakylä-lehdessä 25.11.2010. Kirjoitus on verkossa kokonaan luettavissa tässä osoitteessa


Raamattua on syytä tutkia todella syvällisesti luomiskertomuksesta ja syntiinlankeemuksesta asti, jotta saadaan kaikille osapuolille oikeudenmukainen kanta tästä asiasta.

Raamatun mukainen oppi on ainoa Suomen ”kansankirkolle” hyväksytty oppi.

Tätä ei voida muuttaa eikä mitään erikoisrukouksia tai siunauksia Raamatun vastaiseen yhdessä elämiseen tule sallia. Se on opin muuttamista, minkä kirkkolaki kieltää.

Raamatun mukaan Jumala on ikuisuuden Jumala eli muuttumaton. Raamattu on Jumalan ohje ihmisille elämistä varten.

Jumala vihaa kaikkea saatanasta lähtöisin olevaa syntiä, mutta rakastaa jokaista luomaansa yli kaiken.

Raamattu tuntee vain Jumalan asettaman miehen ja naisen yhteiselämän avioliiton. Tälle liitolle Jumala on luvannut siunauksen.

Saatanalla on kova vimma tuhota avioliiton säätämys ja hän käyttää tässä tuhoamistyössään piispojakin renkinään.

Rakkaus on rajoja eikä kaiken sallimista rakkauden nimissä.

Synti on suuri taakka ja sen seurauksena on kuolema.

Suomen ev.lut. seurakunnat kutsuvat nöyränä kaikkia ihmisiä kirkkoon, ”syntisten sairaalaan”, syntisten joukkoon.

Tässä ajassa ihminen tekee kyllä syntiä, mutta Jeesuksen sovitustyön henkilökohtaisesti vastaanottaneena vanhurskas eli taivaskelpoinen on Jumalan hyväksymä, kuten Luther asian ilmaisee.


Näin siis Unto Kivimäki Huittisista ja nyt YLE aamu-TV haastattelun myötä tuore puheenaihe lehdistössä - ja nettiruukussakin!

Ystäväliitto

avaan maman toivomuksesta raamattupiiriin palstan mielenkiintoisesta ja ajankohtaisesta aiheesta.

aikoinaan keskustelimme Daavidin ja Joonatanin rakkaussuhteesta, josta kertoo valituslaulu Saulin ja Joonatanin kuolemasta Gilboan kukkuloilla.


Voi, sankarit ovat kaatuneet taistelussa!
Jonatan viruu surmattuna kukkuloillasi!

Raskas on suruni sinun tähtesi, veljeni Jonatan.
Sinä olit minulle rakas.
Minulle oli sinun ystävyytesi
naisen rakkautta ihanampi.

Voi, sankarit ovat kaatuneet ja aseet joutuneet hukkaan!

2 Sam 1:25-27 KR 1992


Kirjoittanut: mama

Jup, osui silmiini seuraava wikipedian artikkeli:

Ystävyysliitto

Ystävyysliitto oli kahden miehen välinen liitto, jonka kirkko siunasi keskiajalla. Aamun Koitto -lehden mukaan liitot olivat käytössä bysanttilaisessa idässä ja myöhemmin ortodoksisessa kirkossa. Tapa lienee periytynyt antiikin Roomasta. Siitä on dokumentteja 700-luvulta.

Vapaa Ajattelija -lehden mukaan kirkko alkoi ohjailla avioliittoja merkittävämmin vasta 1100-luvulla, ja 1300-luvulla kirkko alkoi suhtautua kielteisesti homoseksuaalisuuteen, jolloin tapa viimeistään päättyi. Samanlaista tulkintaa on esittänyt historioitsija John Boswell, jonka tulkinnat ovat kuitenkin hyvin kyseenalaistettuja. Toisten tutkijoiden mukaan riitissä ikään kuin adoptoitiin veljeksi, "veriveljeksi".


Seuraavaa kaavaa on käytetty 1000-luvulla kreikan kielellä[1][2]:

"Oi Herra ja Valtias, joka olet armollinen ja ihmisiä rakastava, joka loit ihmissuvun kuvasi ja kaltaisuutesi mukaan ja joka katsoit sopivaksi pyhien apostoliesi Filippoksen ja Bartholomeoksen liiton ja yhdistit heidät toisiinsa ei luonnon vaan uskon ja hengen sitein.

Kuten katsoit pyhät marttyyrisi Sergioksen ja Bakkoksen arvollisiksi liittymään yhteen, siunaa nyt nämäkin palvelijasi N. ja N., jotka ovat yhdistyneet toisiinsa eivät luonnon kautta vaan uskossa ja hengessä, ja anna heille rauha, rakkaus ja yksimielisyys.

Puhdista heidän sydämensä kaikesta liasta ja epäpuhtaudesta ja suo heidän rakastaa toisiaan ilman vihaa ja pahennusta kaikkina heidän elämänsä päivinä Jumalansynnyttäjän ja kaikkien pyhiesi rukousten tähden, sillä Sinulle kuuluu kaikkinainen kunnia." (Grottaferrata, folio 86v/87v)


Tuo oli siis suomalaisen wikipedian sivulta

Elämme kummallista aikaa.

Omana opiskeluaikanani moni piti huutavana vääryytenä sitä, että jos tyttö ja poika jakoivat kimppakämpän, siis ilman että heillä oli seksisuhdetta, heidät tulkittiin parisyhteessa eläviksi, siis kun opintotukia harkittiin.

Silloin sai tytöt keskenään ja pojat keskenään kaikessa rauhassa yhteistä kämppää asuttaa ilman, että sitä tulkittiin parisuhteeksi. Nykyisin taitaa olla jo näissäkin tapauksissa selittelemistä Kelalle.



Jaahas, tutkaillaanpa siis, mitä John Boswell on pohdiskellut aiheen ympäriltä. Noukin joitain kohtia Artikkslista: "Ortodoksinen kirkko siunasi miestenvälisiä liittoja - Ystäviä vai rakastavaisia?" www.logosmedia.fi sivulla



Ortodoksisessa kirkossa oli pitkälle keskiajalle asti yleisessä käytössä sakramentaalinen toimitus, jolla liitettiin yhteen kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä. Uusin tutkimus on herättänyt kysymyksen, joka on ikään kuin koko ajan kulkenut näiden ­liittojen rinnalla - mistä oli kysymys, epäeroottisesta ystävyydestä vai homoeroottisesta rakkaudesta?


Eu­roopp­alaisen kulttuurin historiassa homoseksuaali­suus on - varsinkin modernissa lännessä -kuu­lunut tabun pii­riin. Homojen ja lesbojen kohtalo patriar­kaa­lisessa yh­teis­kun­nassa on ollut samantapainen kuin naisten, jotka viime vuo­si­kym­meninä ovat alka­neet löytää ja tutkia omaa historiaansa. Tämä uusi su­ku­puo­litut­kimus on tuo­nut myös ho­moseksuaalisen ko­ke­mus­maailman ja käyttäyty­mi­sen "näky­väksi" ilmiöksi ja samalla myös legaaliksi tutki­mus­kohteeksi.


Osana tätä uutta keskustelua ilmestyi jokin aika sitten pu­heenvuoro, joka on maailmalla herättänyt kiivastakin keskuste­lua (varsinkin internetissä). Tunnettu ame­rikkalainen histori­oitsija John Boswell on koonnut kirjaansa Same-Sex Unions in Premodern Europe kahden­toista vuoden tutki­mustyön hedelmät.

Mitä Boswell löysi tutkies­saan luostareiden arkistoista ja kir­jastojen uumenista löytämi­ään jumalanpalvelustekstejä? Minkälaiseen valoon hänen tutkimuksensa asettaa käsityksemme samaa sukupuolta olevien kirkollisista liitoista?



Heteroseksuaalisen avioliiton ja romanttisen rakkauden yhteys, jolle oma aikamme antaa niin suu­ren merkityksen, on itse asiassa aika uusi, vasta 1800-luvul­la nykyiseen hahmoonsa kehit­tynyt ilmiö.



Kirkkokaan ei kehittänyt erityistä avioliiton teologiaa tai sakramenttia ennen kuin vähitellen 1100-luvulta lähtien. Ihmisiä toki vihittiin jo ennen sitä, mutta avioliiton solmivat lähinnä ylimystön jäse­net kes­kenään. Avio­liitto olikin ensimmäi­sen tuhatluvun ajan ennen kaik­kea omaisuusjärjes­tely. Ro­mant­tinen rakkaus ei ollut sen edel­lytys vaan korkeintaan jois­sain tapauk­sissa yh­teiselämän onnekas lop­putulos.



Avioliiton sakramentin kivuliaan alkutaipaleen takana oli varhaisen kirkon pidättyvä suhtautuminen seksuaalisuuteen sinänsä. Ihanne avioliitossakin oli pidättyväisyys -- sitä hei­jastavat mm. tarinat selibaatissa eläneistä pyhistä aviopareis­ta.



Nykyisenkaltaisia romanttiseen rakkauteen perustuvia heteroseksuaalisia liittoja on ollut vasta varsin vähän aikaa, vasta 1800-luvulta lähtien on alkanut nykyisenlaisen aviosuhteen merkitys kehittyä. Tasaveroisia suhteita haettiin aiemmin samaa sukupuolta olevien joukoista.

Itse asiassa olisikohan tuo niin vieläkin joidenkin "perinteisten" parien kohdalla, joissa avioparin hierarkia on jotenkin valtasuhteinen, missä mies määrää ja vaimo noudattaa. Ja tällöin vertaiset ystävyyssuhteet tarvitseekin hakea omasta sukupuolesta? (tämä siis omaa pohdintaani tekstistä)

Kirkossa avioliiton teologia ja sakramentti alkoi kehittyä vasta 1100-luvulta lähtien. Varsinaisesti avioliittoon vihkiminen koski lähinnä ylimystöä sitä ennen. Avio­liitto onkin aika pitkään ollut lähinnä omaisuusjärjestely ja mitään romanttista rakkautta ei pareilta odotettu eikä oletettu.



Pidättyvä suhtautuminen seksuaalisuuteen ja avioliiton sisälläkin pidättäytyminen oli suositeltavaa ja ihanteellista oli seksitön yhteiselämä. Mihin ihanteeseen eivät kaikki toki yltäneet. Osuipa joskus silmiini jopa ohjeistusta naisille siitä, miten voidaan pidättäytyä seksistä ja aikaa myöten siitä kokonaan eroon päästä avioliitossakin. (en tähän hätään löytänyt... :-)


Kopsaan tähän taas pätkän suoraan tekstistä. Välissä oli tarinaa kreikkalaisten ja roomalaisten kulttuurin perinteestä.


"Pyhimysparien suosio

Kun kristillinen kulttuuri alkoi hiljalleen muotoutua ja kehit­tyi vallitsevaksi, vanhemmat kulttuu­riset ilmiöt ja tapakulttuu­ri eivät suinkaan äkisti muuttuneet.

Saman­suku­puolis­ten ystä­vyys­liit­tojenkin ve­tovoi­ma säi­lyi; se sai vain uusia muotoja.

Hyvänä esimerkkinä tästä on se, että kirkon pyhien joukkoon luettiin useita miespareja (ja joi­takin naispa­rejakin). Eräät näistä saavut­tivat vanhalla ajalla valtaisan suosion, joka heijastui voimakkaana kulttina. Tällaisille pareille pyhitettiin myös paljon kirkkoja."



"Vanhin esimerkki tällaisista pareista ovat Van­han tes­ta­mentin Daavid ja Joo­natan (1. Sam. 18--20). Saman­laisen ystä­vyy­den mallin yh­teydessä voi tarkastella myös evanke­liumien ku­vausta Jeesuksen ja Johan­neksen rakkaudesta. Apostolien Pietarin ja Paavalin yhteenliittäminen on sekin kenties tapahtunut tämän mallin mukaan, vaikka heidän elämäkertansa eivät suoraan tarjoa­kaan edellytyksiä sille. Toisen samalla tavalla yhteenliitetyn apostoliparin muodostavat Filippus ja Bartolomeos.

Muista pyhistä pareista varhaisin tunnettu on Per­pe­tua ja Felicitas, kristitty aatelisnainen ja naisorja, jot­ka kärsi­vät marttyyrikuoleman Karthagossa vuonna 203.

Heitä seura­sivat puolta vuosisataa myöhemmin pyhät Po­lyeuktos ja Nearkhos, jotka elämäkerran kirjoittajan mukaan oli­vat "veljiä, eivät syn­tyjään vaan kiintymyksensä kautta". Samoi­hin aikoihin elivät myös palkatta parantajat Kosmas ja Damianos."



"Sergioksen ja Bakkoksen rakkaus

Samaa sukupuolta olevista pyhimyspareista kuuluisimman muodosti­vat kuitenkin pyhät Sergios ja Bakkos (k. n. 290, muis­topäivä 7.10.). Juuri heidän esimerkkinsä tuodaan muisteltavaksi ja esi­kuvaksi lähes kaikis­sa säilyneissä samansukupuolisten liiton teksteis­sä.

Sergios ja Bakkos olivat korkea-arvoisia roomalaisia sotilaita, jotka joutuivat vaikeuksiin vankkumattoman kristilli­sen uskonsa tähden. Heidän elämäkerrassaan sanotaan: "Ollen kuin yksi rakkaudessaan Kristukseen he olivat erottamattomat myös maailman armeijassa. He olivat yhdistyneet toisiinsa eivät luon­non mukaan vaan uskossa, aina laulaen ja sanoen: 'Miten hyvä ja kaunis on­kaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä' (Ps. 133:1)".

Bakkos lopulta kärsi marttyyrikuoleman uskonsa tähden, ja Sergios suljettiin vankilaan. Hän oli epätoivoinen ja masen­tunut ystävänsä kuoleman takia. Hänen vaikertaessaan eroaan Bak­kos yhtäkkiä ilmestyi hä­nelle upseerin univormussa ja lohdutti "veljeään" va­kuuttaen, että hei­dän yhtey­tensä ei suinkaan ole katkennut vaan että hän odottaa häntä tai­vaan val­takunnassa. Seuraavana päivänä Sergios kutsuttiinkin ystä­vänsä luo.



"Olennaista ei ole, elivätkö Sergios ja Bakkos mahdolli­sesti jonkinlaisessa kiinteässä eroottissävyisessä liitossa kes­kenään, vaik­ka sellainenkin tulkinta on elämäkertojen perusteel­la mahdollinen. Kiintoisa on sen si­jaan se kulttuurinen kon­teksti, joka muodosti legendan heidän ystä­vyydestään ja kohotti heidät myyttiseen ulottuvuu­teen.

Ser­giok­sen ja Bakkok­sen tarina ank­kuroi­tui näin erään­laisek­si arkki­tyy­piksi vanhan kirkon ihan­noimien saman­suku­puo­listen pyhimyspa­rien jouk­koon.

Heidän läheinen ystävyytensä on saa­nut kiin­toisan ku­van ikonog­rafiassa. Heidän kuva­taan aina yhdessä ja usein he­vosen se­lässä, jolloin heidän hevo­sensa kosket­tavat hellästi toi­siaan turval­laan. Elämä­kerroissa Sergeistä käytetään myös ilmai­sua "Bakkoksen su­loinen tove­ri" ja "rakasta­ja" (o glikís etéros ja erastís)"



Nämä siis logosmedia sivustolta



Kirjoittanut: MikkoL

olet löytänyt tärkeän ja ajankohtaisen aiheen. Minulle tämä JB on uusi tuttavuus jotein kysyin ja vastasivat:

John Boswell (1947-1994) oli merkittävä historian tutkija ja toimi professorina Yalen yliopistossa. Monien hänen tutkimustensa kohteena oli homoseksuaalisuus ja uskonto ja erityisesti homoseksuaalisuus ja kristinusko.

Bostonissa syntyneen Boswellin isä palveli armeijassa ja perhe oli episkopaalinen. 16 vuotiaana John kääntyi roomalaiskatolisuuteen. Hän oli etevä keskiajan kielten tuntija ja osasi Catalan kieltä, vanhaa kirkkoslaavia, klassista kreikkaa, arabiaa ja latinaa.

Hänestä tuli professori 1982. Vuonna 1987 hän oli mukana perustamassa Yalen yliopistoon homoseksuaalisten ja lesbojen tutkimuskeskuksen.

John Boswell oli harras katolinen mutta vastusti kirkon tuomitsevaa suhtautumista hänen kaltaisiinsa homoseksuaalisiin tai lesboihin.

Boswellin monet kirjat edustavat yritystä yhdistää homoseksuaalinen suuntautuminen ja kristillinen usko.



John Boswell julkaisi 1980 vallankumouksellisen kirjan "Christianity, Social Tolerance and Homosexuality" (1980)

ilmeisesti maman kuvaus edellä nojaa paljon tässä kirjassa esitettyihin asioihin kirkon suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen ja avioliiton historiaan.

Samaa teemaa käsitteli myös
The Marriage of Likeness: Same-Sex Unions in Pre-Modern Europe (New York 1994)

..............
John Boswell kuoli AIDS taudin aiheuttamiin ongelmiin Yalen sairaalassa New Havenissa jouluaattonar 24.12. 1994 vain 47 vuoden ikäisenä.


Kirjoittanut: Nosce te
Ihmisillä voi syntyä todella syvällinen (ystävyyssuhde) vaikka koiraan,hevoseen ym.Ystävyys ja rakkaus ovat elementteinä vahvoja.
Miksi.Eihän elämä muuten säilyisi.
Mutta ei ne aina ole pitkäaikaisia.Suhde se on muuten vihasuhdekin.


Kirjoittanut: mama

Jep, jäi kesken tuo tarina, kun tulikin kiire...

Teksti on:
© Tapani Kärkkäinen
Julkaistu Aamun Koitto –lehdessä 4/1997


Lähteenä on käytetty John Boswellin kirjaa Same-Sex Unions in Pre­modern Europe. Villard Books, New York 1994.


Laitanpa lisää:

"Veljiä vai rakastavaisia?

Nimitys, jota käsikirjat käyttävät tällaisesta liitos­ta, on he­rättänyt paljon eri tulkintoja.
Kreikankielisen "evhí is adelfopí­isin" tai slaavin­kie­li­sen "molitva na bratotvorenie" voi suo­mentaa "veljeksi­te­ke­misen toimi­tukseksi", mutta näkökulmasta riippuen sen voi tul­kita myös ole­van hete­rosek­su­aalisten vih­kitoimitus­ten samansu­kupuolinen vas­tine.

Juuri tätä vaihtoehtoa Bos­well kirjassaan tarkas­telee. Edellä esitellystä kulttuurikontekstista käsin tarkasteltuna olisikin ihme, jos liittoihin ei olisi yleisesti sisältynyt myös romanttinen, homoeroottinen mahdollisuus.

Tulkinnalle antaa perusteita myös sanan "veli" yleinen käyt­tö homoeroottisissa konteksteissa. Raamatun maail­massa suku­lai­suus­suhteista käytettäviä termejä (veli, sisar) käytettiin hyvin usein eroottisissa yhteyksissä -- tunnetuimpia esimerkkejä lie­nevät Vanhan testamentin Laulujen laulu tai Tobi­tin kirja sekä Daavidin valituslaulu Joonatanin kuoltua.


Varhaisemman tutkimuksen suosima käännös "veljeysliit­to" johtaa Boswellin mielestä moder­nia tulkitsijaa harhaan myös toisella tavalla. Siinä missä käsi­te 'veli' implikoi läntiselle nykyihmi­selle epämateriaalista ja joskus emotionaalisestikin etäistä ihmissuhdetta, se merkitsi aikaisemmin paljon kiinteäm­pää ja lä­hei­sempää kontaktia. Yhteis­kunta pe­rustui esimo­dernina aikana paljolti per­hesi­teil­le, ja veljek­set ovat talou­del­lisesti ja usein emo­tio­naali­sesti­kin riippuvaisia toi­sistaan toisin kuin esimoder­neissa yhteis­kun­nissa. Usein he asuivat sa­man katon al­la.

Veljeksi tulemiseen näin sisältyi mer­kityksiä jotka mei­dän aikanamme hahmotettaisiin lähinnä pa­risuh­teeseen liitty­vik­si.


"Yhtymäkohtia avioliiton sakramentin kanssa

Itse asiassa heteroseksuaalisen avioliiton siunaus ja samaa su­ku­puolta olevi­en vastaava toimitus muistuttavat paljon toisiaan.

Vanhoissa käsikirjoissa ne on usein sijoitettu myös toistensa yhteyteen. Vanhin säilynyt kreikkalainen liturginen käsikirja (ns. Barberi­ni), joka on kirjoitettu todennäköisesti 700-luvulla Italiassa, mainitsee neljä erilaista sakramentaalis­ta unionia: heteroseksu­aalinen kihlaus (mnistía), kaksi eri he­teroseksuaalista avio­liittoseremo­niaa (evhí is gámus) ja yh­den vastaavanlaisen seremonian kah­den miehen liitolle ("evhí is adelfopíi­sin").
Itse seremoniat ovat todennä­köisesti käsi­kirjaa huomat­tavasti vanhempia."


"Boswell on löytänyt useita muitakin toimitukseen liit­tyviä tekstejä. Suurin osa niistä on kirjoitet­tu krei­kaksi, muu­tamat kirkkoslaaviksi. Toimitus on kuitenkin todennä­köisesti ollut tunnettu myös latinan ja arabian kielillä, ja sitä tiede­tään toimitetun esimerkiksi Irlannissa.

Yhteisiä ele­menttejä on itse toimituksissa on lukuisia, ne tosin vaihtelevat eri käsi­kirjoituksis­sa. Useimmiten vihittä­vät pitävät käsissään kyntti­löitä ja pane­vat kätensä Raamatulle, molemmissa pappi liittää vihittävien oikeat kädet yhteen epitra­kiilillaan.

Myös yhteinen ehtoollinen tai malja, suudelma ja analo­gin ympäri kiertäminen kuuluvat molempiin toimituksiin.

Kruunaaminen sen sijaan usein puuttuu samansukupuoli­sesta vihki­myk­sestä. Boswell selittää sen viittaavan ehkä lii­an lä­heises­ti hedel­mällisyyteen, mistä samansukupuolisessa lii­tossa ei luon­nolli­sestikaan voi olla kysymys.


"Myöskään sormuksia ei mainita - toisaalta heteroseksu­aa­lisissakin liitoissa ne liittyivät alunperin kihlauslupauk­seen. Samoin puuttuu osapuolten juhlallinen vakuutus, mutta se­kin il­maantui avioliiton toimitukseen vasta 1100-luvulla.

Toimituksessa luettavat evankeliumiluvut ovat myös eri­laisia. Samansukupuolisten liitossa luettiin useimmiten Joh. 15:17, 17:1 ja 18-26 (rakkaudesta ja sopusoinnusta) sekä 1 Kor. 13:4-8 (kuuluisa kappale rakkaudesta).

Vastaavuutta avioliiton toimituksen kanssa painottaa sen sijaan -- em. samankaltaisuuksien lisäksi -- se, että sere­monian avaava litania on kummassakin lähes yhtäläinen."


"Kirkko kielsi mutta käytäntö jatkui

Samansukupuoliset liitot ovat olleet ilmeisesti sangen yleisiä Bysantissa ja varsinkin ylimystön keskuudessa.

Tiede­tään, että pyhittäjä Theodoros Sykeolainen solmi ystävyys­liiton patriarkka Tuomaan kanssa. Samoin mainitaan kei­sari Ba­sileos I:n (867--886) eläneen lii­tossa toi­sen miehen kanssa.

Vähitellen, 1300-luvulta lähtien samansukupuolisiin liittoihin alettiin suhtautua kielteisesti. Boswell näkee tässä yhty­mäkohdan samaan aikaan yleistyneeseen homoseksuaalisuuden vainoihin. Vaikka bysanttilaisessa idässä homoseksuaaliseen käyt­täytymiseen ei koskaan suhtauduttu niin ankarasti kuin län­nessä, jossa siitä langetettiin kuolemanrangaistus, kehitys joh­ti idäs­säkin siihen että virallinen kirkko alkoi suhtautua tor­juvasti kahden miehen välisiin liittoihin."


"Toimitus jäi vähitellen pois liturgisista käsikirjois­ta. Käytäntö kuitenkin jatkui elävänä paljon pidempään. Samansukupuolisen lii­ton toi­mitus oli yleinen pitkään varsinkin Balka­nilla -- Serbiassa, Albaniassa, Kreikassa ja Romaniassa. Siitä raportoivat vielä 1900-luvun alussa alueella matkustelleet saksalaiset antropologit.

Perinne eli pitkään myös itäslaavien keskuudessa. Vielä 1600-luvul­la tie­detään vastikään pyhäksi juliste­tun Pieta­ri Mo­gilan solmi­neen liiton kuuluisan sotilasjohtajan Stefan Zólkiew­skin kanssa."


"Uusia aineksia homoliittokeskusteluun?

Varhaisempaa samansukupuolisten liittojen traditiota vasten tar­kasteltuna - samansukupuolisiin soti­laspyhäparei­hin koh­distunut kunnioitus, miesten välisten ystävyysliitto­jen pit­kä traditio ja toisaalta avioliit­toon koh­distunut epä­luu­lo - ei ole itse asi­assa lainkaan yllät­tävää, että on ollut ole­mas­sa kristil­linen toimi­tus, jolla siunataan kahden miehen tai naisen väli­nen liit­to.

On mahdotonta saada selville, minkälaisia merkityssi­sältöjä liitoilla oli niihin osallistuneille ihmisille. Todennä­köistä kuitenkin on, että joillekin pareille kirkollinen toimi­tus merkitsi siunausta syvälle mut­ta enim­mäk­seen epä­eroottiselle ystä­vyyssi­teelle. Ne, joiden oma romanttinen mielen­kiinto koh­dis­tui omaan sukupuoleen, ovat epäilemättä ymmärtä­neet lii­ton merkityksen toisin.

Ra­janve­to ystävyyden ja romanttis-eroottisen rakkauden välillä on omassa yhteiskunnas­samme tär­keämpää kuin esi­mo­der­neissa kulttuureissa. Niissä ei päässyt syntymään risti­rii­taa, joka olisi aset­ta­nut aviolii­ton ja ystä­vyysliiton joten­kin vas­tak­kain."


"Niinpä ei voi sanoa, että liiton eroottisesti mieltä­neet olisi­vat jollain lailla "väärinkäyttäneet" kirkon luomaa mahdolli­suutta.

Siunaus ei kir­kon kan­nalta luonnollisestikaan mer­kinnyt "homoavioliittoa" käsitteen moder­nis­sa mer­kityk­sessä. Toisaalta kirkonmiehet eivät mieltäneet homoseksuaali­sta käyttäytymistää­kään niin suu­reksi on­gelmaksi kuin nykyaikana, jolloin jyr­kimmät ää­net homo­jen oikeuksia vastaan nousevat useimmiten juuri kris­tittyjen piiristä.

Juuri tähän keskusteluun tietoisuus vanhasta samansuku­puolisten liiton perinteestä tuo mielenkiintoisen lisän."

© Tapani Kärkkäinen
Julkaistu Aamun Koitto –lehdessä 4/1997


Lähteenä on käytetty John Boswellin kirjaa Same-Sex Unions in Pre­modern Europe. Villard Books, New York 1994.


Kieltämättä mielenkiintoinen näkökulma tähän keskusteluun.

Enpä ollut koskaan aiemmin kuullutkaan tuollaisista ystävyysliitoista, joita kirkko olisi vihkinyt.

Tuo on myös hyvä huomata, että nykyisenkaltaisia avioliittoja on ollut vasta 1800-luvulta lähtien, siis länsimaisessa kulttuurissa. sinne asti oli kyse sukujen välisistä sopimisista ja omaisuuden siirtymisjärjestelyistä...

Tuo koko kysymys taitaa olla kokonaan ihan toisella tasolla kuin kuvittelemme.


"Olisi kiva tietää, mihin näillä kirjoituksilla pyritään? Pyritäänkö uskon vahvistamiseen, heikon rinnalla kulkemiseen ja lohduttamiseen, evankelioimiseen, Herran kasvojen etsimiseen, Pyhän Hengen läsnäoloon ja sielujen pelastumiseen, uskossa kasvamiseen ja vahvaan ruokaan siirtymiseen, Kaikkivaltiaan ylistämiseen, Kristus-ruumiin hoivaamiseen, "muurin aukossa seisomiseen, vai mihin kummaan? Mitä Jeesuksen oma näistä jutuista kostuu?

kyselee huuli pyöreänä yks tyhmä "

Jup, olet jälleen kerran oikeassa. Tällä pyritään "uskon vahvistamiseen, heikon rinnalla kulkemiseen ja lohduttamiseen, evankelioimiseen, Herran kasvojen etsimiseen, Pyhän Hengen läsnäoloon ja sielujen pelastumiseen, uskossa kasvamiseen ja vahvaan ruokaan siirtymiseen, Kaikkivaltiaan ylistämiseen, Kristus-ruumiin hoivaamiseen,..." muurin aukoissa seisoskeluista en tiedä.

Jeesuksen oma kostuu näistä jutuista sen, että voi muodostaa asioista käsityksiä ja pohtia niitä erilaisten näkökulmien valossa. Mitä enempi on näkökulmia käytettävissäsi, sen paremmin pystyt asettumaan lähimmäisesi rinnallakulkijaksi ja edes hitusen ymmärtämään siitä maailmasta, missä hän kulkee.


Jokainen meistä ei joudu olemaan missään tekemisissä homoseksuaalien kanssa eikä joudu kohtaamaan itseään ja mielikuviaan sellaisessa tilanteessa, jossa tarvitsee olla lähimmäinen lähimmäiselle. Silloin riittää kategorinen iso EI!

Eikä silloin tarvitse tämmöisistä jutuista mitään piitata.

Monille on oma itse paljon tärkeämpi. Ja tieto siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Ja sen julistaminen kaikille. Ilman että tarvitsisi toista kohdata.

Eikös vain?

Vaan täällä voimme yhdessä pohtia asioita monilta nurkilta. Ja ehkä jopa joku ahdistunut sielu joskus näkee jonkin valon pilkahduksen.


Heti pitää pyytää anteeksi huolimattomia sanojani. Kyse ei ole mistään joutumisesta.

Itsensä kohtaamisen kanssa voi olla olla siitä kyse, mutta ei homoseksuaalien kohtaamisessa ole sen enempää joutumista kuin heteroseksuaalienkaan kohtaamisessa.

Kirjoittanut: Patu

Jumalan Sana sanoi "tulkoon valkeus ja valkeus tuli." Jumalan sanan on jalkaini lamppu ja valkeus meidän teillämme. Mama yrittää pimentää tätä Jumalan sanan valoa tuomalla sellaista valoa ja sisältöä Jumalan sanaan, mitä siinä ei ole.

"Jeesuksen oma kostuu näistä jutuista sen, että voi muodostaa asioista käsityksiä ja pohtia niitä erilaisten näkökulmien valossa. Mitä enempi on näkökulmia käytettävissäsi, sen paremmin pystyt asettumaan lähimmäisesi rinnallakulkijaksi ja edes hitusen ymmärtämään siitä maailmasta, missä hän kulkee." mama

Maman Raamattupiiriin tuomissa teksteissä annetaan ymmärtää Raamatussa kerrotuista suhteista esim. Daavid- Jonatan , Jeesus- Johannes, että ne olisivat olleet seksuaalisia suhteita. Näitä homoeroottisia suhteita puolustetaan myös näissä maman tuomissa kirjoituksissa hämärtämällä avioliiton merkitystä Jumalan säätämyksenä ja tuomalla rinnalle kirkon eksytystä historia eri vaiheissa.

Luterilaisen kirkon käsitys Raamatusta on se, että se on kirkasta ja selvää Jumalan sanaa. Valitettavasti kirkko instituutiona, myös luterilainen, on monasti langennut tästä valkeudesta. Raamattuun on luettu sisälle omia mieltymyksiä ja niillä puolustettu syntiä.

Pimeyden ruhtinaan tuohusvalkea ei ole sellaista näkökulmien valoa, jota kannattaa markkinoida ja pimentää selvää Raamatun sanaa. " Kristus valo valkeuden..."

"jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät."


Kirjoittanut: MikkoL

kyllä tämä on Suomen kirkossa nyt aivan ajankohtaista asiaa ja tärkeää pohdittavaa ohi iskulauseiden.

.....
Helsingin piispa Irja Askolasta tulee ensi viikonloppuna tiettävästi ensimmäinen luterilaisen kirkon piispa, joka saarnaa Suomessa sateenkaarimessussa, kertoo Kotimaa24 -verkkosivusto.

Seksuaalivähemmistöille suunnattu messu järjestetään Helsingin Kallion seurakunnan Alppilan kirkossa.

Myös Piispa Wille Riekkinen on aiemmin saarnannut sateenkaarimessussa, mutta ulkomailla.

Sateenkaaritoimintaa on järjestetty Kallion seurakunnassa jo yli kymmenen vuotta. Seurakunnan kappalainen Riitta Männistö katsoo, että Askolan saarnaaminen messussa osoittaa, että sateenkaaritoiminta on osa kirkon toimintaa ja että sateenkaarivähemmistö on piispan sydäntä lähellä.

Lähde: Kotimaa24

Kirjoittanut: mama

"Maman Raamattupiiriin tuomissa teksteissä annetaan ymmärtää Raamatussa kerrotuista suhteista esim. Daavid- Jonatan , Jeesus- Johannes, että ne olisivat olleet seksuaalisia suhteita. Näitä homoeroottisia suhteita puolustetaan myös näissä maman tuomissa kirjoituksissa hämärtämällä avioliiton merkitystä Jumalan säätämyksenä ja tuomalla rinnalle kirkon eksytystä historia eri vaiheissa." patu

Sun Patu kannattaa lukea tuo teksti uudelleen, ettei tarvitsisi valhetella. Missään kohtaa tekstissä ei anneta ymmärtää noiden suhteiden olleen seksuaalisia.

Eikä tuossa tekstissä oteta sen kummemmin asiaan kanstaa puolesta eikä vastaan, vaan referoidaan Boswellin kirjan pohdintoja.

Olen kuvitellut, että nettiruukun lukijoilla ja kirjoittajilla on ihan selkeä käsitys avioliiton merkityksestä, taisin olla väärässä jälleen kerran, kun sinusta tuntuu, että tällainen teksti sen merkitystä hämärtää. Vaan siinä tapauksessa onkin erityisen hyvä sen merkitystä itselleen kirkastaa ja siihenkin varmasti auttaa se havainto, että avioliiton merkitys on aikojen kuluessa paljonkin vaihdellut.


Annat patu hyvän esimerkin tuosta, mitä tarkoitan kirjoittaessani:

"Jeesuksen oma kostuu näistä jutuista sen, että voi muodostaa asioista käsityksiä ja pohtia niitä erilaisten näkökulmien valossa. Mitä enempi on näkökulmia käytettävissäsi, sen paremmin pystyt asettumaan lähimmäisesi rinnallakulkijaksi ja edes hitusen ymmärtämään siitä maailmasta, missä hän kulkee.

Jokainen meistä ei joudu olemaan missään tekemisissä homoseksuaalien kanssa eikä joudu kohtaamaan itseään ja mielikuviaan sellaisessa tilanteessa, jossa tarvitsee olla lähimmäinen lähimmäiselle. Silloin riittää kategorinen iso EI!

Eikä silloin tarvitse tämmöisistä jutuista mitään piitata.

Monille on oma itse paljon tärkeämpi. Ja tieto siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Ja sen julistaminen kaikille. Ilman että tarvitsisi toista kohdata. " mama


Veit tosin tuon kategorisen EIn paljon pidemmälle kuin olisin suomalaisessa luterilaisuudessa edes voinut kuvitella kenenkään menevän, tappotuomioon, kun nostaa edes keskusteluun asioita, joista jollain on jo kovin vankka käsitys, niin vankka, että tekstikin värittyy sen mukaiseksi:

"jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät." patu


Kirjoittanut: MikkoL

nettiruukussa taas kielletyt aiheet, kielletyt mielipiteet...

mutta kyllä elävässä elämässä, Suomen ev.lut. kirkon helmikuussa 2011 asia on ihan tärkeä.

kuolemanrangaistuksen uhallakin (se on kaiketi itsenäisessä Suomessa voimassa ainoastaan poikkeusaikana, sota-ajan ankarassa laissa)

professori John Boswell kuvasi kirjassaan "Revolutions, Universals, and Sexual Categories" (1982) kolmea tapaa suhtautua ihmisen seksuaaliseen suuntautumiseen:

1. suurin osa ihmisistä on seksuaalisesti kiinnostuneita sekä vastakkaisesta että omasta sukupuolestaan. Erilaiset ulkoiset tekijät, yhteiskunnan ja kulttuurin paine, lainsäädäntö, uskonnolliset näkemykset, historialliset tai henkilökohtaiset olosuhteet ratkaisevat, miten yksilö ilmaisee seksuaaliset tunteensa.

2. Kaksi tai useampia seksuaalista kategoriaa, jotka eivät aina perustu yksilön omaan ratkaisuun

3. Vain yksi seksuaalisuuden muoto on normaalia, kaikki muut vaihtoehdot ovat epänormaaleja.

...
minusta tämä Boswellin taksonomia on yksi tapa katsella meidän ihmisten suhtautumista hetero, homo- ja biseksuaalisuuteen.

sen laatija ilmiselvästi ei ole hetero, jolle kaikki muu sateenkaari on epänormaalia.

aikamme maallistunut suomalainen yhteiskunta on tainnut lainsäädäntöä myöten ottaa reippaasti etäisyyttä vielä eilen niin hallitsevaan malliin kolme.

John Boswell kuoli traagisesti AIDS:in aiheuttamiin komplikaatioihin vain 47 vuotiaana.

avoimesti homoseksuaalinen rock-tähti Freddie "Queen" Mercury (1946-1991) kuoli myös AIDS;in seurauksiin.

ja moni muu, niin että uskovien parissa alkoi herätä ajatus, että tämä pelottava tauti on Jumalan rangaistus homosuhteessa eläville.

Ecce homo - nuo hurjat ruotsalaisen Elisabeth Ohlson Wallinin valokuvat sateenkaari-Jeesuksesta olivat hänen reaktionsa siihen, että kristityt sanoivat näin hänen ystävänsä kuolemasta - Jumala rankaisi. (etenkin Pieta, jossa Jeesus kuolee Marian sylissä AIDS tautiin)


Kirjoittanut: Patu

"Raamatun maail­massa suku­lai­suus­suhteista käytettäviä termejä (veli, sisar) käytettiin hyvin usein eroottisissa yhteyksissä -- tunnetuimpia esimerkkejä lie­nevät Vanhan testamentin Laulujen laulu tai Tobi­tin kirja sekä Daavidin valituslaulu Joonatanin kuoltua." mama

"Sun Patu kannattaa lukea tuo teksti uudelleen, ettei tarvitsisi valhetella. Missään kohtaa tekstissä ei anneta ymmärtää noiden suhteiden olleen seksuaalisia." mama

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Kimpoavat esirukoukset

tämä on todella sellainen ajatus, jolle ei ole helppo löytää Raamatusta perusteluja.

on minulla tähän liittyen kyllä yksi raamatunkohta, jonka laitan.

mutta enempi tämä on kysymys kuin väite, että oletteko muut havainneet samaa.



Kädet heikot kun ristein sä liittäin
riennät heikkona voimakkaan luo
Kaikkivaltiaan Auttajan turviin
kuulee pyyntösi vastauksen suo
Kerto::

Sinä taistelet rakkaites tähden
vuosi vuodelta rukouksin
Jos et uupuen kesken vain heitä
on myös vastaus ihmeellisin
Kerto::

Nimeen Jeesuksen pyydä nyt paljon
Nimi yksin se kelvollinen
Kerran taistelun päättyissä luonaan
näet kirkkaana vastauksen

Kerto:
On jo enkelit matkalla airueinaan
tuoden viestinsä lapsille maan
Lupas Herrani suuri ja uskollinen
että pyyntööni vastauksen saan.


niin

lupas Herrani suuri ja uskollinen, että pyyntööni vastauksen saan.

vaan kuinkas kävi?

tämä ihminen vain pysyi kuoressaan, sulki sydämensä ja ei koskaan tullut Jeesuksen luo.

menivätkö isän ja äidin, siskon, veljen, tyttären, pojan esirukoukset hukkaan?

...
eivät menneet vaan ne ikäänkuin kimposivat tästä ihmisestä johonkin toiseen ihmiseen.

sanotaan esimerkiksi, että käydään ankaraa rukoustaistelua pojan puolesta.

hän vaan ei muutu eikä tee parannusta eikä usko evankeliumia.

ei siinä melskeessä huomata, kuinka tytär muuttui!


esirukouksen kimpoaminen yhdestä ihmisestä toiseen ei tosiaan ole raamatullinen ilmaus.

mutta Ilmestyskirja vertaa pyhien rukouksia kuin suitsutuksen savuun, jota maljoihin taivaassa kerätään.

ja sieltä ne siunauksena valuvat takaisin tänne meidän ihmisten keskuuteen.

että vähän samaa ajatusta

mitäs tuumaatte?



Vielä tuli yksi enkeli, joka asettui alttarin ääreen kädessään kultainen suitsutusastia.

Hänelle annettiin paljon suitsuketta, jotta hän valtaistuimen edessä olevalla kultaisella alttarilla liittäisi suitsutusuhrin kaikkien pyhien rukouksiin.

Niin nousi suitsutuksen savu enkelin kädestä Jumalan eteen yhdessä pyhiltä tulevien rukousten kanssa.

Enkeli otti suitsutusastian, täytti sen alttarin tulella ja sinkosi tulen alas maan päälle, ja ukkonen jylisi, salamat leimusivat ja maa järähteli.


Ilm 8:3-5 KR 1992


Kirjoittanut: Haamul

Ymmärsinkö nyt oikein tuossa esitetyn ajatuksen: jos äiti pyytää ja rukoilee vuosikausia Herraa sanomaan sanan vain, että hänen poikansa paranisi, niin Herrapa ei parannakaan sen pyynnön johdosta tuota poikaa. Mutta saman rukouksen perusteella parantaakin tyttären?



Varmaan käsitin väärin?



Ainakin kun itse rukoilen paranemista jollekulle, tahdon uskoa, että Herra kuulee ja juuri tuo joku tulee siunatuksi, että Hengen sateet eivät mene ohi.

Jos esirukouksen johdosta myös muut tuon esirukoiltavan lähellä tulevat siinä sivussa myös siunatuiksi, se on ihana asia - ja näin uskon usein tapahtuvankin.

Ajattelen niin, niin tahdon uskoa, että se, mikä alas maan päälle kimpoaa sinne taivaassa olevaan kultaiseen astiaan kerättyjen esirukousten johdosta, on niin voimallista ja järisyttävää, että se ajallansa kyllä tulee tekemään sen, mitä varten se on lähetetty.

Kirjoittanut: MikkoL

tuota todella tarkoitan käyttäessäni sanaa "kimmota, pompata" kohteesta toiseen.

kukaan ei voi tulla Herran Jeesuksen luo ellei Isä Jumala häntä vedä.

"Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä."
Joh 6:44 KR 1992

jotenkin salaperäisesti kaste, vanhempien ja kummien ja muiden esirukoukset tähän Isän tahtoon vaikuttavat.

mutta entä jos ihminen, jota Isä vetää Jeesuksen luo, ei tahdo vaan jää pimeyteensä?

menivätkö nuo kalliit esirukoukset hukkaan?

ajattelen, ja näin kai suuret kirkot opettavat, katoliset ja ortodoksiset, että pyhien rukoukset ovat Kristuksen valtakunnan aarreaitan kalleuksia, jotka eivät mene hukkaan.

Kirjoittanut: Haamul,
Kukaan ei voi tulla Jumalan tykö, ellei Jumala häntä vedä. Herralta voi anoa, että Hän herättäisi ystävämme kuolleista. Että Hän vetäisi.

Vanhurskaan hellittämätön rukous voi paljon. Voipa silloin alkaa tapahtua: tulee myrskyä ja maan järistystä ja jopa taivaat järisevät. Että järiseväiset muutettaisiin.


Kuitenkin se on Jumala, joka vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.


Eikö itseasiassa Hän, Herra Hengellään, ole se, joka saattaa esirukoilijankin rukoilemaan toisen pelastumisen puolesta. Kuka muu se olisikaan.

Ja siksi Herra sanoo Mark.11:
23 Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi.
24 Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.



Mutta oOlen usein miettinyt, miksi Jeesus Getsemanessa ei rukoillut kaikkien puolesta vaan ainoastaan omiensa puolesta: "Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut"



Kirjoittanut: MikkoL

suurissa kirkoissa on hyvin voimakas tämä ajassa kilvoittelevan Kristuksen ruumiin, seurakunnan, ja kuoleman rajan taakse menneen Kristuksen ruumiin yhteys.

Sekä latinalaisessa että kreikkalaisessa kirkossa koetaan voimakkaasti, että pyhät kantavat meitä esirukouksissaan ja Raamattu todistaa, että Jeesus on se suuri ylimmäinen pappi, joka rukoilee Isää meidän puolestamme.

ajatus on hyvin kaunis ja syvällinen ja me protestantit myös teemme kirkkomme alttarikaiteesta puolikaaren, ajatellen että edesmenneet pyhät ovat siellä toisella puolen.

sillä kuten Jeesus sanoo vastauksessaan saddukeuksille, jotka eivät uskoneet ylösnousemukseen, Jumala on elävien Jumala - kaikki Hänelle elävät.


Jeesus vastasi heille:
"Te kuljette eksyksissä, ja mistä syystä? Koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Kun noustaan kuolleista, ei oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa.

Ja kun nyt puhumme kuolleiden herättämisestä -- ettekö ole Mooseksen kirjasta lukeneet kertomusta palavasta pensaasta? Siinä Jumala puhuu Moosekselle ja sanoo:
'Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.'

Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien. Te olette pahasti eksyksissä."

Markus 12:24-27 KR 1992



Sielunvihollinen on sangen etevä.

Tämän upean ajatuksen - että siellä Jumalan luona on Ylimmäinen pappi, joka rukoilee meidän puolestamme Isää -

ja että kaikki pyhät ovat siellä ja rukoilevat meidän puolestamme

Saatana käänsi meille vahingoksi.

ensinnäkin me rupesimme pyytämään näitä pyhiä, että he rukoilisivat puolestamme Poikaa joka hierarkiassa sitten edustaa meitä Isän luona.

"Neitsyt Maria, Jumalan äiti, rukoile Poikaasi"

tästä "rukoile puolestamme" ei ollut sitten pitkä matka pyhien ihmisten kulttiin, palvontaan, josta meillä on mainio esimerkki Martti Lutherin omasta elämästä.

eri asioilla oli omat jumalansa, sen hoitamiseen erikoistuneet Kristuksen kirkon pyhät.

kun salama iski kuolettavan lähelle Luther huudahti "pyhä Anna, minä menen luostariin"


koska uskonpuhdistuksen keskeinen pyrkimys oli hävittää pyhiksi julistettujen ihmisten, pyhimysten, saints, hagioi, palvonta

josta oli tullut este sille, että ihmiset uskaltaisivat kohdistaa rukouksensa suoraan Jumalan Pojalle ilman lempeän Äitinsä välitystä, tai suoraan itse maailmankaikkeuden Herralle Jumalalle

niin siinä lensi ikkunasta samalla taju Kristuksen seurakunnan esirukouksesta, rajan tällä ja tuolla puolella.

esikoislestadiolainen kristitty ei tietääkseni koe, että äiti on siellä ja rukoilee minun ja perheeni puolesta.

sen sijaan koetaan, että rauhan saivat pyhät Herran, äiti lepää nyt ja odottaa sitä suurta Ylösnousemusta.

äiti on poissa, kuollut, ja ruumiinsa on maatunut. kerran saamme, Jumalan armosta, iloisesti taas kohdata siellä taivaassa.

kuolleiden esirukous ei ole tuttu ajatus.



outo on meille myös Paavalin opetus siitä, että me rukoilisimme kuolleiden puolesta.

kuolinmessu, Requiem - anna hänelle rauhasi! on outo.

mitä Paavali oikein edes tarkoittaa??



Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta?

Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?

Entä mitä varten me joka hetki antaudumme vaaraan?

Niin totta kuin te olette minun ylpeyteni Herramme Kristuksen Jeesuksen edessä, minä katson joka päivä kuolemaa silmiin.

Olisiko minun kannattanut taistella Efesoksessa petoja vastaan, jos asiaa ajatellaan vain tavalliseen ihmistapaan? Ellei kuolleita herätetä eloon, niin "syödään ja juodaan, huomenna kuollaan".

Älkää eksykö! "Huono seura hyvät tavat turmelee."

Tulkaa lopultakin järkiinne, älkää tehkö syntiä! On näet eräitä, jotka eivät Jumalasta mitään tiedä -- tämän sanon teidän häpeäksenne.


1 Kor 15:29-35 KR 1992



kuten tiedämme, tämä 1 Korinttilaiskirjeen kohta on USA:n mormoneille tavattoman tärkeä ja on tehnyt heistä varsinaisia sukututkimuksen uranuurtajia.

he kastattavat itsensä kuolleiden omaistensa puolesta, jotka eivät ole Mormonin kirjasta vielä tienneet.

...
Apostoli ei tässä kuvaa tilannetta, jossa poisnukkuneet pyhät olisivat esirukoilijoiden joukkona taivaassa.

se kuva on Johanneksen ilmestyksessä ja koskee eritysiesti marttyyrejä, jotka hengellään ovat todistaneet Kristuksesta.

Apostoli kertoo, että Kristus on esikoinen kuolleiden joukossa - Hänet on jo herätetty ja Hän on saanut hengellisen ruumiin.

me sitten kerran seuraamme esikoisen avaamaa tietä ja saamme myös sinä päivänä ylosnousemusruumiin ja jotkut muuttuvat silmänräpäyksessä (0.3 0.4 s)



Paavali ei suinkaan ole mormoni vaan aivan ehta apostolinen kristitty!

kyseessä on kristillisen kirkon suunnattomasti arvostama ensimmäinen korinttilaiskirje ja siinä vielä ydinkohta, ylösnousemus.

kastattavat kuolleiden puolesta?

jonkinlainen pelastuskone?

ja mitä se Jeesus siellä tuonelassa saarnasi niille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaisia, kun Nooa sitä arkkiansa puuhasi?



Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden, syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen teidät Jumalan luo. Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin.

1 Piet 3:18-20 KR 1992



Näin pyhä Raamattu meille opettaa ihmeellisiä asioita ja tuonpuoleisetkin tässä vilahtelevat.

mutta ei juurikaan auta meitä nämä opetukset yksityiskohdissa, hahmottavat tiettyjä suuria linjoja ja herättävät meissä monenlaisia mietteitä.

näiden kirjoitusten kanssa Kristuksen kirkko on sitten pähkäillyt koko historiansa ajan ja yhä pähkäilee.

itselleni henkilökohtaisesti apua tähän toi tutustuminen marttyyrinä kuolleseen Perpetuaan.

tämä nuori äiti kirjoitti vankeudessa henkilökohtaisesti kokemistaan asioista ennenkuin hänet heitettiin villin lehmän ruhjottavaksi 200-luvulla jKr.

pyhän Perpetuaan vankilassa unessa näkemä näky pienestä veljestään, joka oli kuollut vakavan sairauden takia eikä ollut saanut kastetta on varsin puhutteleva.

pyhä Augustinus pohti Perpetuaan unta kovin kun hän mietti tuota kuolleiden puolesta kastamista ja voiko kuoleman jälkeen tosiaan joku saada pelastuksen.


en toki pyhän Perpetuaan nimissä neuvo jättämään asiaa kuoleman jälkeen!

kyllä armonaika on nyt ja pelastus on tarjolla nyt, tässä ruumiissa ja tässä elämässä.

Pyhän Perpetuaan kohdalla kyseessä on poikkeustapaus, Kristuksen tähden julmaan kuolemaan astuva nainen, jonka sydämellä on huoli pikkuveljestä, jota ei voitu kastaa.

uskon että Jeesus hoiteli homman kuten Perpetua sen ymmärsi ja saivat sisarukset tavata siellä Hänen luonaan.

tämä auttoi minua ymmärtämään mitä apostoli Paavali kirjoittaa - joutuihan apostolikin Efesossa taistelemaan areenalla petoja vastaan, ja selvisi hengissä.



uskolle on ominaista tällainen salaisuuksien edessä mykistyminen, sanattomaksi meneminen ja järkeilyn lopettaminen.

kirkon suuret uskontunnustukset ovat täynnä paradokseja, mahdottomuuksia, ja pysähtyvät siihen, mitä on annettu.

jos jollain on kovin selvät kuviot siitä, mitä kuolleille sieluille tapahtuu ja miten ja missä ne ovat ja miten tää ylösnousemus ruumis homma menee

niin Raamattu itse ei tämmöistä selvää tiekarttaa anna näistä ihmisen kuoleman jälkeisen tilan salaisuuksista

ei myöskään kirkon pyhien todistus, Kristuksen ruumiin kokemus

joten hiljennytään ja annetaan uskon silmien katsella ihmeellisiä näkymiä, joita järki ei ymmärrä

...
emme tahdo ortodoksien kanssa kumartaa pyhimyksiä emmekä pyydä katolisten kanssa että äiti Maria rukoilisi Poikaa meidän puolestamme (ora pro nobis)

luotamme siihen, että edesmenneet pyhät ovat Kristuksen luona, ja jos he osallistuvat esirukouksin meidän taisteluumme, kiitos Herralle siitä!


Virsi 126
Rauhan saivat pyhät Herran,
jotka kerran
taistelivat päällä maan.
Kun me heitä muistelemme,
kaipailemme
sinne taivaan kunniaan.

Ei he enää itke siellä,
niin kuin tiellä
itkivät he kulkeissaan.
Täällä painoi synnin taakka
maahan saakka,
taivaassa ei milloinkaan.

Täällä kylväin kyyneleitä
murheen teitä
kilvoitellen kulkivat,
siellä nyt he kanneltansa
riemuissansa
Karitsalle soittavat.

Auta, Herra, aina meitä
elon teitä
uskossa vain kulkemaan.
Auta, milloin täältä lähden,
haavais tähden
pyhäin joukkoon joutumaan.


Lauri Kalliala 1931.
Uud. komitea 1937.
Virsikirjaan 1938.

mahtaisko olla Turun piispan Kaarlon isoisä tämä Lauri?


kaiken tuon edellä olevan voisin yksinkertaisemmin sanoa näin

Kristuksessa kuolleet


meille he ovat kuolleet ja kuopatut

Jumalalle he elävät

sillä ei Hän ole kuolleiden Jumala vaan elävien. Sillä kaikki Hänelle elävät.
Jeesus