maanantai 15. marraskuuta 2010

Mua Pyhä Henki pyhitä


Lapin suuren herätyksen syvät juuret kulkevat Tukholmaan, jossa toimi pappi ja koulumies Johan Holmberg (k. 1743).

Tauno Väinölä kertoo, kuinka hän liittyi herrnhutilaisiin, joiden lähetysmiehet ulottivat matkansa Tukholmasta pohjoiseen ja saapuivat myös Torniojokilaaksoon.

Herrnhutin paenneet moravialaiset (tshekit) kristityt olivat keskenään riitaisia ja varmaan monta asiaa tuosta Haamulin "karta pahaa" listasta oli tarttunut takkiin ja pitivät heille turvapaikan antanutta kreivi von Zinzendorfia syvyyden miehenä ja pappiaan anti-Kristuksen vääränä profeettana.

Muutos alkoi siitä, että ruvettiin ruoilemaan säännöllisesti pienissä ryhmissä.

Ja mikä rukousvastaus! Aivan kuin Herra Jeesus olisi näin suunnitellut - riitaisuus oli osa tätä kokonaisuutta - ja Hän vastasi tulemalla itse mukaan Berthelsdorfin kirkkoon, jossa vietettiin ehtoollista elokuun 13. 1727.

Jeesuksen Kristusken läsnäolo oli niin väkevä, että kaikki sen kokivat ja yhä tänään tuota vietetään moravialaisten juhlapäivänä.

Lähetystoimi alkoi oitis ja saavutti Holmbergin Tukholmassa 1747. Hän toimitti läheteille laulukirjan Sions sånger.

Sen suomensi vuonna 1790 Jalasjärven pappi Elias Lagus nimellä Sionin wirret.



Tässä meillä on todellisesta Kristuksen kirkon elämästä esimerkki, jossa keskenään riitaiset, Paavalin kirjeen sanoin "lihalliset", mutta hartaasti uskovat ihmiset muuttuvat.

Nämä olivat paenneet raskaiden vainojen alta kaikkensa menettäneinä Saksan rajan yli, ja siellä kohtasivat miehen, jonka Herra oli tehtävään varustanut, von Zinzendorfin.

Mikä heidät muutti?

Sekö että nyt ryhdyttiin Pyhässä Hengessä laatimaan syntilistoja, julistamaan synti synniksi ja vaatimaan parannusta?

että todettiin, että se että lankeamme syntiin ei kuitenkaan tee synnistä luvallista?

että ruvettiin muistelemaan tämän rouvan ja tuon herran ja tämän nuorukaisen ottamia lihallisia vapauksia?

että ruvettiin sovittelemaan hajanaista lahkoutuvaa moravialaisten ryhmää - heitä oli vain noin 300 henkeä?



en väsy toistamasta, että syntilistojen kokoaminen Raamatun lakikirjasta ja sen mukaisen elämän vaatimus oikeana "parannuksen tekona" Jumalan armon voimalla ei ole varsinaisesti kristillistä uskoa.

tämä on Psalmin 119 kaunista farisealaisuutta, jossa kristityn ilona on Jumalan laki ja se että saa sitä noudattaa, oppia ja siihen syventyä.

systeemi ei toimi ilman armoa.

islamissa on samanlainen perusvirta, on Jumalan tahdon tie, jolle uskova alistuu ja Jumala on laupias ja armollinen ja antaa ihmisen synnit ja heikkoudet anteeksi ja valoa ja voimaa elää oikein.



se toinen tie on tuo, josta vuosien mittaan norppa ja Auroora ovat meille kertoneet niin väkevästi ja sitkeästi.

uskoon tullut uudestisyntynyt ihminen saa elämäänsä avuksi yliluonnollisen jumalallisen voiman.

Pyhä Henki puhdistaa sydämen kaikesta saastasta, heittää ulos pahat henget ja asettuu taloksi. Hän alkaa ohjata ja valvoa ihmisen elämää läsnäolevana, ja kuiskaa missä on tie ja varottaa ja nuhtelee siltä poikkeavaa.

eikä mikä tahansa henki, vaan Jumalan Henki jolle ei mikään ole mahdotonta!

näin esimerkiksi alkoholisti pääsee uskon kautta viinan himosta, homoseksuaalista tulee hetero ja monet sairaudet paranevat ja paljon pienemmissäkin synneissä saadaan jumalallinen apu asuvaisesta Hengestä.

tämä ei kovin paljon eroa esikosilestadiolaisen kilvoituksen perusrakenteesta tässä meidän kristillisyydessämme.



katsotaan nyt, minkälaisen viestin kanssa Herrnhutin lähetysmiehet Tukholmaan tulivat, ja mitä siellä ajatellaan pyhityksestä.

sillä pyhityksestä tässä on kyse, jota ilman kukaan ei ole näkevä Jumalaa.

"Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa."
Hep 12:14


Onhan kirjoitettu: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä."

Ja jos kerran te rukoillessanne kutsutte Isäksi häntä, joka puolueettomasti tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin eläkää jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika.

Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä.


1 Piet 1:16-19



Israelin Jumalan ääni kaikuu myös Mooseksen laissa:

Minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä, ja siksi teidän tulee pitää itsenne puhtaina ja pyhinä.

Älkää siis saattako itseänne epäpuhtaiksi koskemalla mihinkään maassa liikkuvaan pikkueläimeen.

Minä, Herra, toin teidät pois Egyptistä ja osoitin näin olevani teidän Jumalanne. Olkaa siis pyhät ja puhtaat, koska minä olen pyhä."

3 Ms 11:44-45

-----

Pyhä Tooran valossa vaeltava ihminen ei saa koskea hiiriin, rottiin, mäyriin eikä varmaan sammakoihinkaan. Onhan hänen Jumalansa pyhä.


Holmbergin virressä on yllättäen toinen henki kuin Mooseksen laissa. Jotain on tapahtunut, eikä Herrnhutin sanoma ole "älä koske rottaan" tai "älä syö, älä juo, älä katso, älä koske".

siis omaan tekemiseen tai tekemättä jättämiseen, Jumalan pyhän tahdon noudattamiseen tai saastaiseen syntiseen elämään vajoamiseen.

katse ei ole lainkaan ihmisessä.

omitusita pyhitystä tämmöinen - eikös pyhitys ole sitä, että peseydymme Karitsan veressä ja vaellamme siveästi ja jumalisesti emmekä saastuta itseämme tämän maailman likarapakoihin?

no kun ei.

kaikki tuo on toki hyvää, mutta se ei ole pyhitystä.

pyhitys on erottautumista Jumalalle.

ja se on paljon kokonaisvaltaisempi asia kuin ulkonainen lain noudattaminen ja sisäisen mielen puhtauden vaaliminen.



Herrnhutin sanoma, joka levisi sitten laajalle Lappiin etenkin Nils Viklundin välityksellä mutta myös muiden Sions Sånger henkisten paimenten työn kautta ja maallikkoiden lukemisen kautta ja pohjusti maata suurelle herätykselle 1850-luvulta alkaen

ei ole oman navan tutkimista ja yritystä erottautua pyhällä elämällä Jumalalle mieluisaksi tässä pahassa ja avionrikkojassa sukupolvessa.

se ei edes lähde ajatuksesta, että ihminen voisi itse uskollaan ja teoillaan tulla pyhäksi.

vaan se on rukous Pyhälle Hengelle.



kunpa tämä rukous saisi kevättulvan tavoin murtaa jäät ja irrottaa uppotukit ja pistää kaiken kuolleen lehden ja talven aikana kertyneen moskan kierrätykseen kauas pois!

Mua, Pyhä Henki, pyhitä,
luo minuun uusi elämä
ja päästä synnin vallasta,
se sydämestä kuoleta.
Sä tuet väärät kukista,
Kristuksen kuoloon istuta.



Oi Pyhä Henki, pyhitä Sinä minut, erota Jumalalle tästä maailmasta, joka on paha ja syntinen ja katoava.

Oi Pyhä Henki, luo Sinä minuun uusi elämä. Tämän vanhan kanssa olen Aatamin ja Eevan lapsena jo tottunut vaeltamaan, eikä siitä meinaa pyhää tulla, vaikka kuinka yritän.

tarvitsen uuden elämän

enkä sitä pysty itse hankkimaan, rahalla ostamaan, Sanaa meditoiden taivaasta vetämään.

tarvitsen uudestisyntymisen ihmeen, vedestä ja Hengestä!



Oi Pyhä Henki, päästä minut synnin vallasta ja kuoleta se sydämestäni!

tämä rukous on varmaan nyt sellainen, että moni sen kanssa jotenkin joutuu epätoivoon ja epäuskoon.

kuten sanoin, on kristittyjä, jotka sulkevat silleen silmänsä omilta synneiltään että kokevat tämän jo täysin tapahtuneen - Pyhä Henki on päästänyt synnin vallasta ja kuolettanut sen sydämestäni, halleluja!

toinen kristitty ymmärtää "synnin" lähinnä Jumalan luomaksi seksuaalisuudeksi, ja vaikertaa miksi Pyhä Henki ei tätä tulta sammuta sydämestä ja tee hänestä ihmisen näköistä neutria, jolla ei ole miehen eikä naisen himoja ja haluja, ei homon eikä lesbon taipumuksia.

kolmas kristitty näkee että rukouksesta, ripittäytymisestä, kilvoituksesta huolimatta sydämessä on paljon saastaa ja likaa ja pahaa himoa ja nääntyy luostarissa olevan Martti Lutherin kanssa kilvoitukseensa.


tässä ei kuitenkaan pastori Holmberg ohjaa katsomaan omaa yritystä.

virsi sanoo

Oi Pyhä Henki! vapauta Sinä minut synnin vallasta ja kuoleta se sydämestäni.

kuten koko pelastushistoria etenee ajassa - käännekohta oli Golgatan verinen uhri - ja kuitenkin uusi maailma luodaan vasta lopussa

samoin yksityinen Jumalan lapsi seurakunnassa on tiellä, matkalla, ja joutuu syntisenä kulkemaan Pyhän Hengen ohjaamana, lohduttamana, nuhtelemana ja rohkaisemana kunnes saa uuden, hengellisen ruumiin.


ja sitten tulee tämä varsinainen Herrnhutin paukaus - rotulia ja dynamiittia samassa virren värssyssä

Sä tuet väärät kukista,
Kristuksen kuoloon istuta.

Oi Pyhä Henki, sinä ihmismielen tuntija ja taivaallinen lääkäri - minä ehkä rakennan toivoni ja uskoni vääriin tukiin.

minulla voi olla ajallilsessa ja hengellisessä elämässäni sellaisia tukirakenteita, ansareita, luustoja, rautahäkkkyröitä, jotka eivät ole Jumalasta.

minusta ne ovat kyllä tosi hyviä ja näiden tukien avulla homma jotenkin luistaa.

Oi Pyhä Henki!

kukista sinä ne kerta kaikkiaan sydämestäni, kaikki väärät tuet ja vie siihen yhteen ja ainoaan oikeaan tukeen

istuta minut Kristuksen kuolemaan.


melkoinen virsi sieltä Jeesuksen ilmestyksen ehtoollisesta alkunsa saanut.

ja tämä on vain sen ensimmäinen säkeistö!

Mua, Pyhä Henki, pyhitä,
luo minuun uusi elämä
ja päästä synnin vallasta,
se sydämestä kuoleta.
Sä tuet väärät kukista,
Kristuksen kuoloon istuta.

virsi 121
Johan Holmberg 1742.
Suom. Elias Lagus 1790.
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893.
Virsikirjaan 1938.

1 kommentti:

  1. Kiitos - oli todella hyvä virren " johdatus" ja muistutus tälle kiirastorstain ja pitkän perjantain yölle.

    Herra Sinua ja työtäsi siunatkoon.

    Kiitos ja ylistys Vapahtajallemme Jeesukselle Kristukselle, että hän taakkamme kantoi ja valvoi, ja meidät hengellään omakseen lunasti.

    VastaaPoista