torstai 11. marraskuuta 2010

Kantaurali


Keitä te ootte
te pienet poijjat
kun en mä tunne teitä?
piupali paupali
piupali paupali
kun en mä tunne teitä?

suomalainen kansanlaulu

Puhuttu (ja kirjoitettu) suomenkielemme sisältää eri aikakausina muodostettuja omia sanojamme ja tapaamiemme muiden kansojen kielistä mukaan tulleita lainasanoja.

suomenkielen alkuperää haettaessa koetetaan löytää varhaisimpia sanoja ja niiden sukulaisuuksista rakentaa eräänlainen kielemme historian "sukupuu" haaroineen.

altailaisten, uralilaisten, ugrilaisten kielten tutkijoiden aherruksen tuloksena on päästy tunkeutumaan melko kauas ajassa taaksepäin. On kyetty tunnistamaan joukko yhteisiä sanoja, jotka esiintyvät kieliopillisesti meille ja toisilleen sukua olevissa kielissä.

Viime vuonna 2009 Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisen laitoksen kielentutkija Jaakko Häkkinen kirjoitti kriittisen arvion suomenkielen varhaisimman vaiheen tunnistamisesta, ajoittamisesta ja paikantamisesta.

keitä me olemme, mistä me tulemme, mikä on tämä äidinkielemme, jota pikkunaperosta opimme puhumaan?



kielen historian "kaivaukset" ovat erinomaisen vaikea ja vaativa tieteenhaara, jossa usein on menty harhaan. kurinalaisuus edellyttää syvällistä useiden eri kielten sanaston ja kieliopin tuntemusta ja metodisesti tarkkaa vertailua.

siitä huolimatta keskustelu lainehtii laidasta laitaan, niin että tällä hetkellä ensimmäisen kotimaisen alkujuurien tutkimus on jakautunut varsin koulukuntiin.

joidenkin mielestä puhumme hyvin vanhaa arkaista kieltä, jota on käytetty Suomenkin maisemissa jääkauden lopulta 8500 luvulta eKr. Esihistorialliseen suomeen tulee sitten mukaan lainasanoja indo-arjalaisista, germaanisista, balttilaisista, slaavilaisista ym kielistä.

Jaakon mielestä asia on toisinpäin, ensin on Venäjän alueella indo-arjalaista pohjakieltä, jonka päälle sitten Volgan mutkasta tulevat esi-isämme ja esi-äitimme oman kielensä tuovat.



miten sinne alkuun siis pääsemme?

nykyisen käsityksen mukaan suomenkieli on kehittynyt muiden sukulaiskieltensä kanssa kantauralista.

Uralin vuoristo on siellä idässä, Aasian ja Euroopan rajana sitä pidetään, koska se vetää maantieteellisesti selkeän viivan.

ajatellaan, että siellä olisi ollut ihmisryhmä, joka puhuu kieliopillisestai omalaatuista ja äänteiltään yksinkertaista "alkukieltä". Sen suurin puhujajoukko tänään olemme me suomalaiset.

tämän alkukielen, kantauralin, perintöä jakavat kanssamme esstiläisten ja saamelaisten ohella nuo monet Venäjän aroilla asuvat heimot, joiden pienenevä joukko on ugrilaisten kielten tutkijoiden intohimon kohde

- tallentaa permiläisten, mordvalaisten, marien ja muiden kieli ennenkuin se tyystin katoaa.



Näiden kielten välinen vertailu ei tosiaan ole lasten leikkiä vaan vaatii huolellisuutta ja järjestelmällisyyttä. Jaakko kertoo:

"Tässä tarkastelussa vertailen eräitä kantauralin ajoituksen ja paikannuksen kannalta tärkeitä sanoja.

Koska kriteerinä on sanojen esiintyminen jo kantauralissa, on tarpeen määritellä käytetyt äänne- ja levikkikriteerit.

Soveltamani levikkikriteerin perusteella kantauraliin palautettavan sanan täytyy esiintyä ainakin yhdessä läntisimmistä (itämeren suomi, saame ja mordva) ja yhdessä itäisimmistä kielihaaroista (mansi, hanti, samojedi ja pienin varauksin unkari).

Tiukempiakin levikkikriteerejä on esitetty (esim. K. Häkkinen 1983), mutta nähdäkseni uralilainen äännehistoria on viime vuosikymmeninä siinä määrin tarkentunut, että aukkoinenkin levikki riittää, kunhan äännevastaavuus on säännöllinen.


Lainaus Jaakko Häkkisen artikkelista



Hänen ajatuksensa on, että ollakseen tosi vanha kantauralin sana, sen täytyy esiintyä kaikissa tärkeimmissä kielen sukupuun haaroissa - miten muuten tietäisimme, että alku-suomalaiset sitä puhuivat?

hän keskittyy äänteisiin - vokaalien ja konsonanttien rakenteisiin - enkä suosittele alan opiskelua muuta kuin ihmisen kielestä todella kiinnostuneille!



Lisäksi Häkkinen kirjoittaa vanhojen sanojen naarauksesta kielimeren pohjalta:

"Sen sijaan laajalevikkinenkin sana voidaan tuomita nuoreksi lainaksi tai kulkusanaksi, jos äännevastaavuus paljastaa tällaisen tilanteen. Äännetaso on siis tässäkin ratkaisevampi seikka kuin yksin levikki.

Joidenkin äänteiden kohdalla peritty edustus ei kuitenkaan erotu myöhempien lainojen edustuksesta, eikä levikki tällaisissa tapauksissa voi aukottomasti todistaa sanan palautumista jo kantauraliin."

]

comprehendo?

pelkkä laaja levikki - että joku sana esiintyy kaikissa pääryhmissä - ei sinänsä yksin todista, että sanaa ei voitaisi "tuomita" nuoremmaksi ilmiöksi kielen monimutkaisissa kerrostumissa.

huh...



Jaakko käy sitten ajoittamaan huolellisesti sanastoa ja jäljittämään kantauralia.

nykyään tähän suomalaistenkin alkukieleen luetaan 200-300 tunnistettua ikivanhaa sanaa.

sama sana on äännehistoriassa muokkautunut esimerkiksi saamessa tai unkarissa tai virossa tai marissa ehkä melko kumman näköiseksi hämäläisen härkätien kulkijan mielestä.

mutta nämä kielentutkijat ovat kehitelleet järjestelmällisiä menetelmiä, joilla kielen historiaa koettavat jäljittää.

ankaria koulukuntien ja egojenkin välisiä riitoja on ja akateemiset ihmissyöjät pistävät toisiaan matalaksi - kuten vapaaseen totuuden etsintään kuuluu!



tutkimuksensa tuloksena Jaakko löytää ikivanhoja sanaryhmiä, jotka kuitenkin todistavat hänen mielestään, että suomi sukulaisineen ei ole Euroopan vanhinta esihistoriallista jääkauden jälkeistä kieltä, kuten toiset ehdottavat.

Häkkinen ajoittaa kielemme juuria 4000 luvulle eKr

Hän piirtää alkukotimme sinne tuttuun Volgan mutkaan Uralin tuntumaan.

Kartassaan on siellä ympyrä nimeltä "varhaisimman murteutumisen alue (luku 4.3)"

tämä olisi se meidän alkukotimme.

(mistä sinne tulemme vain Jumala tietää!)



kielemme suhteellisen myöhäisyyden Jaakko perustelee antamalla kolme todisteiden ryhmää:

1. kantauralilaisten puidennimien todistus

2. jalojen lehtipuiden nimitysten todistus

3. indoeurooppalaisten lainasanojen todistus

annan näistä joitain esimerkkejä lainaten kohtia Häkkisen perusteellisesta tutkimuksesta



Kaksi Viisi

osoita kunnioitusta näille ikivanhoille lukusanoille!

"Sanaston laadussa on kiinnitetty huomiota erityisesti yhteisuralilaisten lukusanojen vähäisyyteen: kantauraliin voidaan palauttaa vain lukusanat ’2’ ja ’5’.

Lukusanoja aion käsitellä tarkemmin tulevaisuudessa, mutta tässä vaiheessa näyttää siltä, että kantauralissa olisi vallinnut sangen kehittynyt 5-10- järjestelmä, jossa on omat lukusanat luvuille 1–5 mutta jossa lukusanat luvuille 6–9 on muodostettu joko lukusanan ’5’ tai ’10’ pohjalta."



Piikiven kovaa argumentointia!

.......
"Kantauraliin voidaan rekonstruoida sana *piji ’piikivi’, jota suomen pii jatkaa
(Kulonen 1999).

Sanaa ei ole kaikkialla helppo erottaa sanan *piŋi ’hammas’ vastineista, mutta itämerensuomen ja samojedin sanueet voidaan yhdistää sekä äänneasunsa että merkityksensä puolesta:

kantasamojediin rekonstruoidaan *pə̑j ’kivi’ (Janhunen
1977: 112), mutta eräässä selkupin murteessa tavataan yksinomaisena merkitystä ’piikivi’ (Alatalo 2004: 60).

Kyseessä voi tuskin olla sattumalta samaan merkitykseen johtanut kehitys, vaan jo kantauraliin on syytä rekonstruoida sanan merkitykseksi
juuri ’piikivi’."



"Sana pii vastaa säännöllisesti samojedin sanaa eikä siksi voi olla lainaa sukukielistä, etenkään kun sana ei väliin jäävissä kielissä ole säilynyt.

Tällä perusteella suomen kielen esimuotoa ei ole voitu puhua Suomessa ennen kuin vuoden 4000 eaa. tienoilla."

.............
kristittyinä panemme merkille, että tieteen nimissä Jaakko ja muut eivät kirjoita eKr. ennen Kristusta vaan neutraalisti eaa. "ennen ajanlaskumme alkua".

tämä tapa juontaa juurensa varmaan juutalaisuudesta, jossa ei todellakaan uskota että Jeesus on Messias eikä haluta kirjoittaa BC tai AD. He keksivät BCE "before common era" ja CE "common era".

minä aion kirjoittaa elämäni loppuun asti eKr. ja jos joku ei sitä halua julkaista, etsin toisen julkaisijan.

tämä tapani on vain pieni kiusa Saatanalle, joka on sangen etevä, mutta kuitenkin siitä on nyt tullut uskontunnustus!


Oi kuusipuu!


"Toinen ajallisesti samoin rajaava sana on kantauralin *koxsi ’kuusi (Picea abies)’ (> suomen kuusi).

Tämä puu on levinnyt Suomeen idästä vasta melko myöhään: Lounais-Suomessa ensimmäiset satunnaiset siitepölyjäljet ovat suunnilleen vuoden 4000 eaa. tienoilta, mutta selvä jatkumo siitepölyn esiintymisessä alueella alkaa vasta vuoden 3000 eaa. jälkeen (Vuorela 2002: 85).

Itämerensuomen sana on vokaalistoltaan hieman epäsäännöllinen (odotuksenmukainen olisi **koosi > suomen **kuosi), mutta sana ei siltikään voi olla lainaa sukukielistä: kantasaamen asu oli *kuose,̮ ja vaikka kantamordvan asu oli *kuz, on kantamordva ajallisesti ilmeisesti liian myöhäinen kielentaso voidakseen olla lainannut sanan (esi)kantasuomeen (esimordvassakin
sanassa oli *oo)."



"Suomen kielen esimuoto on näiden sanojen perusteella voinut levitä Suomeen vasta aikaisintaan vuoden 4000 eaa. tienoilla.

Tällainen ajoitus, jonka vahvistaa sanojen pata ja vaski todistus (ks. Kallio 2006: 4–8), sulkee mahdottomina pois kaikki sellaiset oletukset, joiden mukaan jo Etelä-Suomen alkuasuttajat vuoden 8500 eaa. tienoilla olisivat puhuneet suomen kielen esimuotoa.

Kuitenkin näiden sanojen valossa uralilaisen kielen saapuminen Suomeen voitaisiin vallitsevan näkemyksen tapaan vielä yhdistää tyypilliseen kampakeramiikkaan, mutta seuraavissa luvuissa tämäkin rinnastus käy yhä epätodennäköisemmäksi.




Näissä esimerkeissä Jaakko kielemme arkeologina yrittää antaa ajoituksia sanojen ja niiden sisällön perusteella.

en tosin ymmärrä, mikseivät suomalaiset olisi Volgan mutkasta voineet tuoda mukanaan sanan "kuusi" jos niitä ei varsinais-Suomessa vielä olisi kasvanutkaan. vaan on paljon muutakin mitä en tyhmyydessäni käsitä.

metallinen pata ja sana vaski ovat aitoa "kielen arkeologiaa" ja hauskasti kytkevät kantauralin kuparikivikauteen tai pronssikauteen sinne 4000-luvulle eKr tai sen jälkeen.



Arjalaiset vaunut!

"Edellä olen esittänyt, ettei ole perusteita pitää kantauralia erityisen vanhana kielentasona."

"Parhaiten perustellun ja argumenteiltaan kestävimmän näkemyksen mukaan indoeurooppalaisen kantakielen eriytyminen on alkanut vuoden 3500 eaa. tienoilla Mustanmeren pohjoispuolisilla aroilla."

"Tytärkielten yhteinen vaunusanasto voidaan palauttaa kantaindoeurooppaan, eikä sanasto voi olla vanhempaa kuin sanojen tarkoitteet eli vaunut osineen.

Vaunut on ensimmäisinä otettu käyttöön neljännen vuosituhannen alussa eaa. Mesopotamiassa, josta innovaatio levisi erittäin nopeasti eri suuntiin.

Indoeurooppalaisten otaksutaan saaneen vaunut käyttöönsä Mustanmeren pohjoispuolisilla aroilla (jonne muu sanasto luontevimmin viittaa), jonne innovaatio levisi Kaukasuksen välityksellä vuoden 3600 eaa. tienoilla, joten kantaindoeuroopan ekspansio on voinut tapahtua vasta tämän jälkeen. (Ks. esim. Parpola 1999: 183–185 viitteineen.)"



tässä lainauksessa Häkkisen kirjoituksesta näkyy ajoitusmetodi hauskasti.

varhaisessa kielessä tunnistetaan vaunu ja sen osat ja arkeologian avulla ajoitetaan tämä kulttuurikeksintö - ja siten myös siihen liittyvä sanasto.

näimme toisen esimerkin edellä, jossa puun nimi - kuusi - kytkettiin sen leviämisen aikatauluun, josta luonnonhistoria ja siitepölytutkimus kertovat.



mutta sitten seuraa Häkkisen kirjoituksen todellinen pommi:

"Kantauraliin on jo aiemmin tiedetty omaksutun arkaaisen indoeuroopan tasoa edustavia lainasanoja, mutta arjalaiset lainasanat on katsottu omaksutun vasta kantauralin hajoamisen jälkeen.

Olen kuitenkin esittänyt, että varhaisin uralilainen murreraja ei erottanut samojedia suomalais-ugrilaisista kielistä vaan ugrilais-samojedilaiset kielet suomalais-permiläisistä (J. Häkkinen 2007).

Äänteellisin ja taksonomisin perustein voidaankin nyt jo kantauraliin palauttaa joukko distinktiivisesti arjalaisia lainasanoja."



Häkkinen kääntää tässä vanhan teorian päälaelleen - on ajateltu, että kantauralin historia on hyvin vanha ja siihen tulee sitten mukaan kansainvaellusten ja muiden seikkojen myötä myöhempää indo-eurooppalaista, etenkin arjalaista ainesta.

sen sijaan Häkkinen pyrkii tässä kirjoituksessa osoittamaan, että arjalainen kanta olisikin vanhempi ja kantauralin puhujat tuovat siihen nuorempaa kieltään.


hyppy ajassa eteenpäin on melkoinen ja tulemme kivikauden lopulta jo Raamatun patriarkkojen, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin aikaan 2000-1500 eKr.

--
"Muutoksen *e, *o > *a ehdottomana takarajana pidetään vuotta 1800 eaa. (Carpelan & Parpola 2001: 131).

Vuoteen 1500 eaa. mennessä arjalaiset kielet olivat jo levinneet valtavan laajalle alueelle, vaikka olivatkin käytännössä yhä kantaarjan
murteita (Kallio 2006: 20).

-----
Pyörä!
------

Kun otetaan huomioon, kuinka suuri joukko äänteenmuutoksia erottaa kanta-arjan kantaindoeuroopasta (havainnollisina esimerkkeinä
sanat: IE *kwekwlos ’pyörä’ > A *cakra | IE *ḱm̥tóm ’100’ > A *ćatam), on selvää, että kanta-arjaa on puhuttu pikemminkin lähempänä vuotta 1500 eaa. kuin vuotta 3500 eaa.

Kanta-arjalaiset muutokset voitaneen näin ollen melko turvallisesti ajoittaa karkeasti vuoden 2000 eaa. tienoille tai edeltävän vuosituhannen lopulle (Kallio 2006: 12–13)."



Adolf Hitler oli kovin innostunut siitä, että saksalaisten uljain joukko on arjalaisia.

tämä oli pseudo-tiedettä, valhetta ja johti katastrofaaliseen käyttäytymiseen Kolmannen valtakunnan "ei-arjalaisia" väestönosia kohtaan.

arjalaiset itse ovat kuitenkin todellista historiaa, eikä natsien väärinkäyttö sitä tosiasiaa kumoa.



100

1. U *śe̮ta ’100’ (Sammallahti 1988: 549 *śåtå)
LU *śata > suomi sata | saameP čuohti | mordvaE śado
IU *se̮ta > mansi *šii̮t̮ V | hanti *saat | samojedi – –
Muut: mari šüδö | udmurtti śu | komi śo | unkari száz
← A *ćata- / IA *śata- <> suomi ? sarajas | saame – – | mordva – –
IU *Lara > mansi *tuur | hanti *Laar | samojedi – –
Muut: mari – – | udmurtti šur | komi šor | unkari ár
← A *sáras (vrt. avestan zrayah) < style="font-style: italic;">marras,

sammas ~ sampo, taivas, mana, jumala; Koivulehto 1999a: 232).

Toisaalta itämerensuomen sana voisi teoriassa olla myös myöhäisempi iranilainen lainasana, jolloin se sopisi mainittujen suppealevikkisten iranilaislainojen yhteyteen; avestan asu näyttäisi vastaavan täydellisesti itämerensuomen sanaa.

Permiin sana on lainattu myöhemmin vielä uudestaan (udm. zareź, komi saridź), ja sieltä se on lainattu toistamiseen myös mansiin ja hantiin (Joki 1973: 349)


lainatut kohdat ovat artikkelista

Jaakko Häkkinen
Kantauralin ajoitus ja paikannus: perustelut puntarissa

SUSA/JSFOu 92, 2009


kuten nettiruukussa olemme todenneet, Avesta on Zarahustran tarinaa - ja nykyään hänet ajoitetaan pronssikauden lopulle jonnekin 1500-luvun tuntumaan ennen Kristuksen syntymää.

eli myöhäisemmäksi kuin Jaakko Häkkisen teesi 2000 ennen Kristusta.

että ei tämä sanojen ja lainasanojen ajoitus ehkä ihan niin yksinkertaista ole...

ei tosiaan!

...............
"keitä te ootte te pienet poijat
kun en mä tunne teitä"

Jaakko Häkkisen koulukunnasta ja teemasta muutenkin on selkeä ja kiva blogi Hanhensulka

"Historiaa, suomea ja suomalaisuutta"


niin...

keitä me olemme?

mitä me puhumme?

mihin me uskomme?

puhuttu kieli on ihmeellinen asia

erityisen ihmeellinen on Jumalan Sana



niin että keskustellaan vaan rukouksin suomeksi Jumalan kanssa (vaikka sana juma olisikin indo-arjalainen alunperin)

sillä kuten Mikael Agricola sanoi

"kyllä se kuulee suomen kielen, joka ymmärtää kaikkien mielen."

2 kommenttia:

  1. En halua puuttua tuonkin sanan ajautumiseen satojen muiden sanojen lailla muinaiseeen Peruun eli mainitsen vain tuon IE:n sanan *kwekwlos ’pyörä’ > A *cakra. Pitkään väännettiin muinoin niskalenkkiä Jaakko Häkkisen todellisesta keksinnöstä eli seuraavasta ”kantauralin” sanasta:

    U *asira ’lord’
    LU *asira > fe. ---- | sa. ---- | moE azoro
    IU *aLøra > mn. *uuter, *aater | ha. ---- | sj. ----

    Finnish: käärme alkujaan muuttuen myöhemmin jumalaksi, herraksi, prinssiksi, aatelismieheksi (señor) ja ruhtinaaksi
    English: snake, serpent
    Spanish: culebra, serpiente, vibora
    Lupaca: (1500 jaa): asiro (nykyään: asiru)
    Quechua: amaru (Huom: Tupac Amaru)
    Quechua/Cusco: katari (katari. s. Zool. Serpiente venenosa – myrkyllinen käärme)
    Aymara: katari
    Amaru-sanan jumalallinen alkuperä on selvästi Babyloniassa, missä se oli muodossa Marduk, mutta akkadian kielellä ”AMAR.UTU”. Miksi sana on 'asiro'/'asiru' ainoastaan lupakassa? Samalla nuo kolmen kielen sanat merkitsevät käärmeen lisäksi käärme- ja lohikäärmejumalaa.
    Armenia: vishap, višap = käärme, lohikäärme, suuri pitkulainen kivi, mitä palvottiin lohikäärme-jumalana
    Lupaca: viscalla = suuri ja pitkulainen kivi
    Iran: aždahak
    Akkadian: Ashirat = Iltatähden jumalatar (A goddess of the Evening star)

    Useat espanjalaiset kronikoitsijat mainitsevat, että etenkin yläluokan keskuudessa oli tapana ottaa heidän korkean yhteiskunnaallisen asemansa vuoksi kunnioitettavia nimiä waka-jumaltensa joukossa, jossa mainitaan muun muassa käärmejumalaa merkitsevä ”asiro” (Garcilaso 1967; 22 s, Cobo 1890, IV: 178, Villagómez 1919: 169, Arriaga 1910: 33). Ophidion asiro (Jordan & Fowler, 1902) on tieteellinen nimi eräälle käärmettä muistuttavalle ankeriaslajille. Ludovico Bertonion sanakirjan mukaan 'asiro' merkitsee käärmettä. Bernabé Cobon ja Roland Hamiltontin kirjankin mukaan,”Inca Religion and Customs,” (sivu 202), hekin löytävät sille merkityksen käärme.

    Jos sana 'asiro' olisi alkujaan quechuaa, se löytyisi Santo Tomasin sanakirjasta. Sana tosin on oheisessa kyseenalaisessa kantauralin sanojen luettelossa vain nähdäkseni lukijoita harhauttaen (?) ainoastaan englanninkielisessä merkityksessä ”Lord”. Kysymyksessä todellisuudessa on käärme, käärme- ja lohikäärmejumala. Sanakirjojen lisäksi oheinen kirja mainitsee muun muassa seuraavaa:
    ”Mutta herrat (”LORDS”) ja tärkeät henkilöt vapaasti hakivat nimensä ja lempinimensä, jotka olivat kunnioitusta herättäviä ja merkityksellisiä. Useimmin käytetyt nimet olivat kaupunkeja, kasveja, lintuja, kaloja ja eläimiä kuten puuma, mikä samalla merkitsee leijonaa, cuntur [condor], vulture, asiro, [= amaro] = 'snake', guaman [hawk] ja muita samanlaisia.”

    Eräs Tel Avivin yliopiston professori Finkelsteinin järkytti maailmaa exodus-paljastusten jälkeen kertomalla, ettei Jumalakaan ollut yksin. Hänelläkin oli oikeus vaimoon, jonka nimi oli Asherah.

    Jopa YHWH:n nimen väitetään nykyään merkitsevän käärmekulttia, puhumattakaan Aatamista, Eevasta, omenasta ja käärmeestä Edenissä. Kantauralin sana 'asira' näyttää selvästi viittaavan ikivanhana sanana aivan oikeassa käärmejumalan merkityksessä. Useat korkeimpaan kastiin kuuluvat valitsivat tuon nimen sukunimekseen, vaikka viralliselta tuntuva kantauralin sana on väännetty 'Lordiksi'.

    Kuinka tämä Persian valtakunnan asira-sana on saapunut muinaiseen Peruun?
    Annetaan toki Rapanuin kautta Uuteen Seelantiin ajautuneelle Monica Matamualle suunvuoro poskiontelonäytteen (DNA) perusteella:

    https://www.youtube.com/watch?v=2z6PlYiQSTs

    VastaaPoista
  2. Uskomatonta, mutta totta Jumala on aina suuri. Muutaman hylkäysten hakemuskopio pankin, sain lainan erittäin ystävällinen nainen.

    Lisätietoja antavat hänelle sähköpostilla osoitteeseen: marilinetricha@mail.ru se tarjoaa lainat 3000 €

    € 3.000.000 kenellekään pystynyt maksamaan takaisin korkoineen alhaisella nopeudella 2% ei ole epäilystäkään siitä, että viesti. Tämä on täydellinen todellisuutta. tehdä

    viestin rakkaansa jotka ovat avun tarpeessa.
    takaisinmaksu alkaa viiden kuukauden kuluttua vastaanottamisesta luotto
    Jumala siunatkoon teitä.

    VastaaPoista