sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Perisynti: Augustinus ja Pelagius

Varhaisessa kirkossa vaikuttaneet kreikkalaiset opettajat - piispat - joita pidetään arvossa koko kristikunnassa, käsittivät Aadamin ja Eevan kertomuksen murroksena koko ihmiskunann tilassa.

Kaikki ihmiset ovat mukana Aadamin ja Eevan lankeamisessa.

Kuten hibernatus selittää hienosti, tätä ei kuitenkaan pidetä langenneiden esi-vanhempien jälkeläisten juridisena syyllisyytenä - siis ihmistä ei tuomita Aadamin ja Eevan syntien tähden.

Ortodoksinen kirkko on pitäytynyt tässä alkuperäisessä opetuksessa, jota toki on paljon pohdittu. kuten hibernatus kertoo, latinalaisen oikeusistuimen, syyn ja syyllisyyden sijasta, ortodoksiassa langenneen Aadamin ja Eevan jälkeläiset ovat synnistä sairaita, haavottuneita.

Lyonin piispa Ireneus kirjoittaa syvällisesesti siitä, kuinka tämä on Jumalan tarkoitus ja elämä tässä ajassa on kasvua yhteydessä Jeesukseen Kristukseen, joka on alkuperäisen synnin, perisynnin, ottanut pois.



Kristuksen kirkossa opilliset asiat ovat muotoutuneet teologisten kiistojen kautta.

kiistoihin taas vaikuttaa opettajat, jotka ovat jyrkästi ja selkeästi jotain mieltä.

voisimme ottaa esimerkiksi tällaisesta keskustelusta nettiruukussa, jossa esistetään voimakkaita näkemyksiä ihmisen alkuperäisestä viattomuudesta ja toisaalta voimakkaita näkemyksiä ihmisen langenneesta tilasta Adamin ja Eevan jälkeläisenä.

tällä tavoin asiat kehittyivät Ranskassa - kuinkas muuten - kun kreikkalainen Valentinus kannattajineen alkoi vaikuttaa siellä ja piispa Ireneus (k 202) otti kantaa.

Vastaavasti Hippon piispa Augustinus (354-430) otti kantaa Roomassa vaikuttaneen varsin etevään ja henkilökohtaisesti hurskaan Pelagiuksen (354–420/440) opetukseen ihmisestä.



älkää nyt heti hermostuko, että mitä nuo muinaiset ukkelit meille merkitsevät.

nimittäin he keskustelivat juuri täsmälleen niistä asioista, joista tässä on kyse.

ja toki Pyhä Henki on silloin vaikuttanut kuten tänäänkin - Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

tarkoitus ei ole leimata ketään ihmistä tässä, vaan leimata opetuksia, auttaa tunnistamaan niitä.

johdattaa keskustelua perisynnistä totuudellisesti eteenpäin - kaikilla on vapaa sana sanoa mitä tahtoo.



synkkä akseli on nimeltään Paavali - Augustinus - Luther ja Calvin

iloinen akseli on nimeltään anglo-saksinen positiivinen ihmiskuva, Irlantilainen Pelagius - puoli-Pelagiolaisuus ja katolinen ja kreikkalainen kirkko.



esikoiset mielellään katsovat, kuka saarnaa - se ratkaisee, hyväksytäänkö saarnan sisältö.

eikö niin?!

siis jokunen sana Pelagiuksesta - kuka hän oli ja mitä hän opetti (nojaan taas wikiin ja muihin mainittuihin web lähteisiin).

Pelagius on latinankielinen muoto kreikkalaisesta nimestä Πελαγιος joka tulee sanasta pelago - "meri". Tarinamme henkilön lisäksi nimi on muutamilla keisareilla, kahdella kirkon pyhimyksellä ja kahdella paavilla.

eli ei nimi miestä pahenna...

Hän syntyi Brittein saarilla joskus 354 paikkeilla. Vanha pakanuus ja druusien uskonto oli kelttiläisten kansanheimojen keskuudessa vahvoilla. Hadrianus oli osan liittänyt Rooman valtakuntaan (Hadrianuksen muuri Englannissa), joten roomalainen sivistys oli sinnekin ennättänyt, myös kristillinen usko Jeesukseen.



Pelagius kuului kelttiläiseen Johannes munkkikuntaan jota kutsutaan Culdee nimellä. Luostarit olivat erikoistuneet sairaiden ja vammaisten hoitamiseen ja kristilliseen musiikkiin. (Vaikka Óengus Céile Dé, jonka lopusta Culdee on väännös elikin vasta 800-luvulla)

Nämä askeettiset munkit mainitaan jo 5. vuosisadalla Skotlannissa, Irlannissa, Englannissa ja he toimivat siellä pitkälle keskiajalle asti.

Pelagius oli leikannut hiuksensa munkkien tapaan siten, että päälaki oli kalju. (Lutherillakin oli munkkiaikanaan tällainen kampaus... katolinen kirkko luopui siitä 1972).



kelttiläinen uskonto on uljasta ja rohkeaa kuten Brittein saarien asukkaatkin. kansanluonne ja uskonnollisen elämän olemus kulkevat käsikädessä.

kuinka iloista ja reipasta onkaan Pelastusarmeijan marssilaulu, soppaa ja saippuaa!

kuinka toivorikasta ja tulevaisuuteen suuntautuvaa onkaan amerikkalainen evankeliointi, baptistien opetus ja Amerikan luterilaisten käytännöllinen toiminta tässä ajassa.

ja miten melankolista, surumielistä, haikeaa onkaan saksalais-suomalainen hurskaus...

pyhä koetaan itkussa, kyynelissä, katumuksessa ja tuhassa, täydellisessä hiljaisuudessa seuratuvassa, jota vain lasten iloiset huudahdukset keventävät

suomalainen mies on hurskaana tuiman näköinen, kuten Väinö Linna kertoo Tuntemattomassa sotilaassa. kun ei muuta osannut, niin oli vihaisen näköinen - hurskas siis!

anglo-saksinen iloinen hengellinen laulu tuntuu monesta saksalais-suomalaisesta, tanskalaisesta, ruotsalaisesta ja norjalaisesta kristitystä kovin kevytmieliseltä ja turhanpäiväiseltä.

eivät osaa ottaa pyhiä asioita pyhinä - mokomat kitharan rämpyttäjät ja basunan puhaltajat.



Keltit tunnuistetaan kielestään, joka kuuluu suureen indo-arjalaiseen kieliryhmään (Intia, arjalaiset) ja jonka vanhaa muotoa kutsutaan proto-keltiksi.

(samoin kuin suomalaiset tunnetaan suomalais-ugrilaisesta kielestään, joka ei ole indo-arjalainen)

Kelttiläisiä kieliä puhutaan Walesissa, Skotlannissa, Irlannissa, Cornwallissa, Brittanyn niemimaalla Ranskassa sekä Isle of Man saarella. Jeesuksen aikoinan niitä puhuttiin myös keski-Euroopassa syvällä Rein-joen varsilla.

Kelttien pakanuuden ajan uskonnosta on niukasti tietoja, etenkin druid nimellä tunnetuista pyhistä miehistä. Yhtä ja toista toki on saatu selville tästä monijumalisesta maailmasta ja yli 200 jumaluuden nimet tiedetään tänään.

Luonnon voimien palvontaa - paljolti suomalaisen pakanuuden tapaan - ja puiden kunnioitusta, vihollisen pää leikattiin irti voiman lähteeksi sotilaille ja monenlaista sankaruutta taistelussa pahoja voimia vastaan.

kelttiläinen on rohkea myös näkymättömien henkisten voimien edessä, eikä jää toimettomaksi!



nämä on tärkeä pitää mielessä Pelagiuksen opetusta ajatellessamme, sillä tuohon aikaan keisari Konstantinuksen määräykset ja häntä seuranneiden keisareiden toimenpiteet Rooman kääntämiseksi kristinuskoon, olivat vielä alkuvaiheessaan.

nuori Pelagius kasvoi oman kelttiläisen kansansa parissa, joka jo 100-luvulta jKr oli saanut kuulla Jeesuksesta (ensimmäiset marttyyrit Diocletianuksen aikana) mutta oli vielä vahvasti pakanuuden siteissä Pelagiuksen syntyessä 354.



askeettinen munkki saapui Rooman suurkapunkiin - maailman napaan - 380 luvun alussa eli alle kolmekymppisenä.

Pelagius oli kuulemma pitkä ja hoikka mies ja varsin älykäs sekä todella hurskas. Hän kauhistui "kristillisen" Rooman menosta kerrassaan ja myös elämää paljon itse nähnyt Augustinus kunnioitti vastustajansa elämän puhtautta ja yksinkertaisuutta.

Pelagius alkoi kirjoittaa Roomassa kirjoja sen ajan "englannilla" eli latinaksi ja opetti niissä kristillisen uskon perusasioita.

De fide Trinitatis libri III
(Pyhästä Kolminaisuudesta. Kolme kirjaa)

Eclogarum ex divinis Scripturis liber primus
(Otteita pyhistä kirjoituksista. Yksi kirja)

Commentarii in epistolas S. Pauli
(Selitys pyhän Paavalin kirjeisiin)


Esimerkiksi Pelagiuksen Roomalaiskirjeen selitys on nyt saatavilla englanniksi (Clarendon Press, 2002)



Rooma oli toki nyt kristillinen kaupunki, keisari Konstantinuksen määräyksellä.

mutta ei toki ihminen tule keisarin komennolla kristityksi, vaikka ulkonaiset tavat muuttuvat ja uskonto vaihtuu Rooman pakanuudesta kirkon uskoksi.

Pelagiusta hirvitti suurkaupungin meno, sen oluttuvat, porttolat ja monet julkiset huvittelut.

Hän katsoi, että kristittyjen koreiluun ja maailman rakkauteen on selkeä hengellinen syy - kansalle opetetaan liian paljon helppoa armoa. He ovat Laestadiuksen ilmausta lainatakseni katumattomia armon varkaita.



erityisesti Pelagiusta harmitti Hippon piispan Aguustinuksen armon julistus, joka hipoi jopa Eero Halmeen sanomaa Jeesuksesta - jos mahdollista...

Vuonna 405 hän luki Augustinuksen "Tunnustuksia" jossa on rukous

Jumala "Anna minulle mitä vaadit, vaadi minulta, mitä tahdot"

käytän ilmausta Bolsöyn kyynelet hyvin vakavasti ja ilman mitään ivailua - Ulf kun puhkesi Laten kertoman tapauksen mukaan kyyneliin, kun sanottiin että Eero Halme opettaa "ei Jumala istu pilvenlongalla laskemassa syntejämme"

Pelagius huolestui entistä enemmän Augustinuksen armon opetuksesta, joka oli pohjimmainen syy kirkon ja kristittyjen maailmallisuuteen ja turmelukseen.



arvostelun mukaan Augustinus opetti armosta ja vapaasta tahdosta toisin kuin tässä kristillisyydessä oli ollut tapana.

Kun visigootit (alunperin Gotlannin saarelta) valtasivat Rooman, myös Pelagius pakeni monien kaupunkilaisten kanssa Karthagoon. Kerrotaan, että hän tapasi siellä piispa Augustinuksen myös henkilökohtaisesti.

Viimeiset tiedot Pelagiuksen elämästä kertovat, että hän oli täällä Pyhällä maalla vuonna 418 - missä tätä tekstiä nyt kirjoitan 2010.



Pelagiuksen käsitys ihmisestä on hyvin positiivinen.

Aadamin ja Eevan lankeamuksessa ihminen ei joutunut sillä tavoin perisynnin valtaan, että olisi menettänyt hyvän ja pahan tajunsa ja vapaan tahtonsa.

Augustinuksen opetusta Pelagius arvosteli juuri siitä, että tuollainen yletön armon julistus asettaa kaiken Jumalan käteen ja tekee ihmisestä vain marionetin, Jumalan langoilla ohjaaman nuken, jolla ei ole lainkaan omaa tahtoa.

(tämäkin aihe on nettiruukussa ollut usein esillä... jos Tie kantaa ja vie, niin mitäs ne ihmiset sitten tekevät.... ovat pelkkiä nukkeja, istuvat bussissa, odotushuoneessa päästäkseen taivaaseen)



Aadam ja Eeva antoivat - siis Pelagiuksen mukaan - huonon esimerkin.

mutta heidän toimillaan ei ole ihmiselle sellaista merkitystä, kuin ajatus perisynnistä väittää.

Jeesus Kristus antoi hyvän esimerkin, uuden ihmisen esimerkin, ja Hän sovitti ihmisen synnin.

Ihminen on itse täysin vastuussa siitä, ottaako vastaan evankeliumin. Ihminen on itse täysin vastuussa synneistä, tekemisistään ja tekemättä jättämisistään Jumalalle, ja itse syypää omaan kadotukseensa.

Pelagiuksen mukaan ihminen valitsee sen, että tekee syntiä, ja on siten kuin rikollinen, jota rangaistaan.

Ihminen ei ole "synninsairas" tai kykenemätön tekemään oikein vaan täysin vastuullinen siitä, että valitsee synnin eikä ole kuulianen Jumalalle.



Mikäli oikein ymmärrän erään nimimerkin kirjoituksia, hänen näkemyksensä on seuraava.

Jumalan väkevä Pyhä Henki asuu ihmisessä ja antaa armon, puhdistaa sydämen ja asettuu sinne asumaan. Väkevästi Pyhä Henki antaa voiman taistella syntiä vastaan ja irrottaa pahimmistakin riippuvuuksista ja perversioista.

Pelagiuksen tapaan joku opettaa, että koska tämä Pyhän Hengen voima on niin väkevästi läsnä ja itse maailmankaikkeuden Luoja on asettunut asuvaiseksi ihmisen sydämeen, synnin teko on nyt ihmisen oma ratkaisu.

Hän voisi olla syntiä tekemättä Hengen voimalla, mutta ehkä valitsee kuitenkin synnin, antautuu lihan himoihin ja tekemään asioita Jumalan tahtoa vastaan.

ihmisellä on siis täysi vapaus Jumalan ja ihmisten edessä tehdä oikein, ja Herra antaa siihen voimansa.

ihmisellä on siksi myös täysi vastuu siitä mitä tekee tai on tekemättä.

pieni vauva on tästä pelistä vielä vapaa, armon lapsi ja viaton Jumalan ja ihmisten edessä.






Pelagius ei lainkaan hyväksynyt Augustinuksen railakasta ja radikaalia väitettä, että syntiinlankeamisen jälkeen ihmisellä ei ole vapaata tahtoa ratkaista Jumalan puoleen.

Koska pelastuminen on kokonaan Jumalan teko Augustinus jättää myös vastuun pelastumisesta Jumalalle.

miksi Jumala ei sitten pelasta kaikkia ihmisiä, jos kerran heidän autuutensa on Hänen ja vain Hänen ratkaisunsa?

(tätähän kristityt ovat Jeesuksen ajoista alkaen pähkäilleet... )



koska Augustinus oli nuoruudessaan kuulunut manikealaisten kirkkoon, jossa ihmisen radikaali pahuus oli keskeinen opetus, Pelagius sanoi että Augustinus tuo tämän opetuksen Raamatun ulkopuolelta.

Roomalaiset tunsivat Aukustinsa ja tiesivät kyllä, että tämä oli josku manikealaisten joukossa.

vähän niinnkuin joku hellari tulisi esikoislestadiolaiseen seuraan ja tekisi parannuksen Lapin kaavan mukaan.

myöhemmin joku isäntä voisi kuulla tämän puhuvan jotain esimerkiksi armolahjoista ja nyökyttelisi päätään - siellähän se helluntailaisuus näkyy ohuen pintakuoren alla....



Mani (216–276) oli aikamoinen profeetta ja 200-700 luvulla jKr hänen uskontonsa oli suurimpien joukossa, ulottuen aina Kiinaan asti.

Hän vaikutti Babylonin kaupungissa, joka on nykään Irakissa mutta kuului silloin persialaisten suurvaltaan sassanidi ruhtinaiden alaisuudessa.

niinkuin eräs toinen Lähi-idästä alkanut uskonto, manikealaisuus opetti alkuperäistä jumalallista totuutta, jonka Mooses, Jeesus ja Buddha ovat väärentäneet.

tutkimuksen mukaan Manin opetus nojaa pitkälti Eenokin kirjaan ja siinä on vahvaa buddhalaista vaikutusta.

Vanhan Persian uskonnon tapaan - joka on vaikuttanut myös juutalaisuuteen ja sitä kautta kristilliseen perinteeseen - hyvän ja pahan vallat ovat lähes tasaveroiset, maailma on dualistinen - kaksinainen, hyvä ja paha.

luonnostaan ihminen on syvällisesti paha.



Johanneksen evankeliumin "valkeuden lapset" saattaa tulla Qumranin yhteisöstä, jossa oli jyrkkä iranilaisperäinen erottelu "valkeuden lapset" ja "pimeyden lapset".

samalla tavoin kuin aikamme esikoislestadiolainen uskova näkee "valkeuden lapset" Kiirunan Beetlehemin kirkkaudessa ja muun maailman "pimeyden lapsina" ... joilla ei ole muuta toivoa kuin astua ruksan ovesta sisään. Jos Jumala heitä siihen vetää...



"Pelagiolaisuuden ydinkohdat ovat seuraavat:

* Vaikka Aatami ei olisi syyllistynyt syntiin, hän olisi joka tapauksessa kuollut (Saarn 3:19) [sillä hänellä oli materiaalinen, kuolevainen ruumis]
* Aatamin synti vahingoitti vain häntä itseään, ei hänen jälkeläisiään (Hes 18:19-21) [lapsia ei voida syyttää eikä tuomita heidän isiensä rikoksista]
* Lapset syntyvät samassa viattomuuden tilassa kuin Aatami oli ennen syntiinlankeemusta (Matt 19:14, Mark 10:14)
* Ihmissuvun kuolevaisuus ei johdu Aatamin synnistä eikä kuolemasta, eikä pelastus riipu yksin Kristuksen ylösnousemuksesta [vain Jumala itse pelastaa armollaan] (Mark 10:17-21, Luuk 10:25-28)
* Mooseksen lakia on mahdollista noudattaa, ja sen noudattaminen pelastaa siinä missä evankeliumitkin [olennaista on elää rakkauden kaksoiskäskyn mukaisesti] (Mark 12:28-34, Luuk 10:25-28)
* Jopa ennen Kristusta oli olemassa synnittömiä ihmisiä (Luuk 1:5-6, Room 5:14)"

suomalaisesta wikipediasta Pelagius


minusta suomalainen wikipedia erehtyy tuossa aika olennaisesti

"eikä pelastus riipu yksin Kristuksen ylösnousemuksesta [vain Jumala itse pelastaa armollaan]"

kuten edellä kerroin, Pelagius nimenomaan vastusti tällaista "vain Jumalan armosta" opetusta.

(tuo virhe pitäisi minusta suoamalaiseen wikipediaan korjata poistamalla tuo hakasuluissa oleva lause)



käännän tähän Pelagiuksen omaa tekstiä - mahdollisesti nettiruukussa on ensimmäistä kertaa tämän kaverin tekstiä suomeksi ja savoksi;

tosin "käännän" vain englannista suomeksi... en latinaa niin hyvin osaa olleskaan.


jaksot ovat wikin lainauksia teoksesta
The Letters of Pelagius and his Followers B. R. Rees, The Boydell Press 1998.

..........
Pelagius sanoi:

Kun minun on puhuttava moraalisista elämänohjeista neuvoina pyhään elämään, tapanani on ensin osoittaa ihmisen luonnon voima ja laatu ja näyttää, mihin se kykenee. Sitten rohkaisen kuulijoiden mieliä ajattelemaan erilaisia hyveitä.

Sillä hänelle on vähän tai ei lainkaan hyötyä neuvoa häntä tavoittelemaan asioita, joita hän on kenties aiemminkin tavoitellut mutta jotka ovat hänen saavuttamattomissaan.

emme koskaan pääse hyveiden poluille ellei meillä ole oppaanamme toivoa ja armahtavaisuutta.

kaikki se hyvä, mihin ihminen on luonnostaan kykenevä, on tuotava esiin sillä mikä on jo nähty mahdolliseksi käytännössä on pantava käytäntöön.

......... mikko kommentoi
näin Pelagius. ymmärrän tämän juuri tuollaisena positiivisena, rohkaisevana, menestykseen ja onnistumiseen tähtäävänä saarnana.

ehkä menestyksen teologiana jopa.

hänen mukaansa ihmisille tulee saarnassa toiveikkaasti ja armahtavalla, ihmistä ymmärtävällä tavalla, kertoa, mihin kaikkeen he kykenevät koska jotkut muutkin ovat siihen kyenneet.

sen sijaan saarnassa ei Pelagiuksen mukaan tule esittää mahdottomia vaatimuksia, jotka ihmiset ehkä sisimmässään tunnistavat oikeiksi ja kohtuullisiksi, mutta johon he eivät koskaan ole päässeet.

eikö tämä ole joskus esikoisten saarnan viisasta elämänkokemusta? ihminen on ihminen, lankeava, vajavainen, Jumala antaa anteeksi kun teemme parhaamme tämän kristillisyyden käytännöllisten ja hyvien neuvojen mukaan.

näinhän on ennenkin tehty, tähän on ennenkin pystytty, miksi ei siis nyt?

..............
Pelagius sanoi

"Koska Jumala tahtoi antaa luomalleen järjelliselle olennolle vapaan tahdon lahjan, kyvyn tehdä vapaita valintoja, istuttamalla ihmiseen mahdollisuuden valita vaihtoehdoista. Hän voi tehdä jotain luonnostaan tai sitten taivuttaa tahtonsa tekemään toisin.

Hän ei voisi sanoa omaavansa hyvää omasta tahdostaan, ellei hän olisi sellainen luomus, joka voi myös omata phaa. Suurenmoinen Luojamme tahtoi että voimme tehdä kumpaakin mutta tehdä vain toista, hyvää, josta Hän on myös käskynsä antanut, antaen meille mahdollisuuden tehdä pahaa jotta voisimme toteuttaa Hänen tahtonsa käyttäen omaamme.

Näin kykymme tehdä pahaa on itse asiassa hyvä - sanon hyvä, koska se tekee hyvän paremmaksi tehden sen vapaaehtoiseksi ja itsenäiseksi, ei pakon sanelemaksi vaan vapaaksi itse päättää.


mikko kommentoi
tässä kohtaa Pelagius älykkäänä miehenä ja ajattelijana siis tarttuu ihmiskuntaa askarruttavaan kysymykseen ihmisen olemuksesta, miksi teemme hyvää ja miksi, voi miksi, teemme pahaa.

Hän selittää, että tämä on Jumalan hyvä luomisteko - ihminen on jalo luomus, jolla on vapaa itsenäinen tahto ja kun hän ojentaa sen Jumalan tahdon mukaiseksi, hyvä tulee paremmaksi koska on ihmisen oman päätöksen tulosta eikä pakonomaista toimintaa.

tämä on hyvinkin järkeen menevää ajattelua ja tutkii ihmisen moraalisen, eettisen olemuksen perusteita.

jos ei vapaata tahtoa olisi valita hyvän ja pahan välillä, olisimme tosiaan kuin ulkopuolisen voiman käyttämiä koneita vailla mitään todellista omaa minuutta.


ajatus on järkevä.

mielestäni tämä on taustalla monen kristityn - ajatuksessa, että lapsi syntyy viattomana eikä osaa erottaa hyvää pahasta eli ei ole vastuullinen teoistaan. lakia ei vielä ole.

mutta kasvaessaan hän saa tämän hyvän ja pahan tiedon kirotun hedelmän, ja voi valita hyvän ja pahan välillä, jotka tunnistaa.

näin kukin ihminen elää eräänlaisen henkilökohtaisen paratiiskertomuksen.

jossain vaiheessa sitten ihminen valitseekin pahan, koska siihen on vapaus, ja rikkoo näin Jumalan tahtoa vastaan.

tulee lain alaiseksi, syylliseksi, syntiseksi ja tuomittavaksi, ellei pelastavaa armahdusta löydy.


...........
Pelagius sanoi:

toisaalta ettei opetettaisi että on luonnon vika, että joku tekee vääryyttä, näytän Kirjoituksista todisteet, jotka asettavat jokaiselle synnintekijälle itselleen sen raskaan syyttävän painon, että on käyttänyt tahtoaan pahaan enkä anna heille sitä tekosyytä, että ovat tehneet jotain vain koska luonto on heidät siihen ohjannut.


mikko kommentoi
Pelagius pohtii tällätavoin ihmisen pahojen tekojen luonnetta syyllisyyden näkökulmasta.

vaikka hän oli askeetti ja munkki ja itse elämässään varsin hurskas, Pelagius toki näki Roomassa, mitä synti on ja mitä ovat ihmisten pahat teot.

tässä kohtaa hän tahtoo riistää sellaisen tekosyyn, että joku sanoo rikkoneensa ja pahoin tehneensä, koska luonto siihen pakottaa.

esimerkiksi himo on niin voimakas, että oli pakko raiskata se tyttö.

Pelagius sanoo, että ei näin, vaan tämä mies on itse ratkaissut vapaasti että aikoo nyt tämän synnin tehdä ja sitten tekee sen, ja kantaa tästä täyden vastuun.

(syyntakeettomuus ei tainnut tuohon aikaan olla oikeuslaitoksen keskeisiä kiinnostuksen aiheita)


........
Pelagius sanoi:

Oikeudenmukaisuuden ja majesteetin Jumala ei ole käskenyt mitään mahdotonta. Miksi pakenemme tekosyihin, tuoden esiin luontomme heikkouden Hänen käskyjään vastaan?

Kukaan ei tiedä yhtä hyvin todellista vahvuuttamme kuin Hän, joka on sen meille antanut, eikä kukaan ymmärrä paremmin kuinka paljoon kykeneviä olemme kuin Hän, joka on tehnyt meistä kykeneviä tekemään.

Ei Hän, joka on vanhurskas, ole tahtonut käskeä mitään mahdotonta eikä Hän joka on hyvä, aikonut tuomita ihmistä sen tekemisestä, jota ihminen ei voi välttää tekemästä.

mikko kommentoi
Järkevä Pelagius kirjoittaa tässä taas järkevästi puolustaen Jumalan oikeudenmukaisuutta ja hyvyyttä.

eihän nyt vanhurskas tuomari voi vaatia sellaista, mitä ihminen ei voi tehdä vaan Jumalan käskyt ovat mahdollisia täyttää.

ei myöskään vanhurskas tuomari tuomitse ihmistä sellaisesta, jota ihmisen on pakko tehdä ja jota hän ei voi välttää.

eli jos ihminen olisi niin perisynnin läpäisemä, että ei voi kuin tehdä syntiä, kuinka vanhurskas Jumala voisi tuomita siitä, että ihminen tekee jotain jota ei voi välttää?

tällaisen väittäminen on Pelagiuksen mielestä Jumalan vanhurskauden vääristämistä ja Luojan suuruuden vähättelyä.

Ei! vaan ihminen on itse vapaa päättämään, valitseeko hyvän vai tekeekö pahaa. kuten paratiisissa Aadamin ja Eevan edessä oli valinta - ota ja syö, tai älä ota!


Pelagiuksen seuraaja kirjoittaa samassa kokoelmassa:

Kun ihmisille opetetaan, että on mahdotonta olla tekemättä syntiä, heille annetaan väärä turvallisuus tehdä syntiä...

Kuka tahansa, jolle kerrotaan ettei hän voi välttää syntiä, jättää edes yrittämättä asiaa, joka on mahdotonta ja ihminen, joka ei yritä olla ilman syntiä tekee sitä välttämättä jatkuvasti, ja sitä rohkeammin koska hänellä on se väärä vakaumus ettei hän voi syntiä välttää

Mutta jos sen sijaan hän saisi kuulla että hän kykenee myös olemaan tekemättä syntiä, silloin hän tekisi parhaansa täyttääkseen sen, mikä on mahdollista kun hän parhaansa tekee, saavuttaakseen tuon tavoitteen, joka on ainakin osittain mahdollinen ellei kokonaan...

mikko kommentoi
yllä siis otteita mahdollisesti skotlantilaisen tai irlantilaisen munkki Pelagiuksen kirjoituksista ja katkelma yhden hänen seuraajansa kirjoituksista.

....
mitä sanomme esikoislestadiolaisten vanhinten ohjeiden ja neuvojen suhteesta näihin ajatuksiin kirkon alkuajoilta?

että hyvä Jumala ei vaadi eikä käske mahdottomia

että kristillisyyden neuvot ovat mahdolliset täyttää, jos tahtoa löytyy

tämä synnyttää uskovassa tahdon kilvoitella syntiä vastaan ja armoa on avarasti tarjolla sille, joka tässä kilvoittelussa joutuu joskus tappiolle

että ei saa omaatuntoa paaduttaa ja turruttaa siten, että koska nämä neuvot ovat mahdottomia täyttää, niin en edes yritä

kristityn tulee tehdä parhaansa noudattaakseen Jumalan tahtoa, josta kristillisyyden neuvot kertovat, välttää sitä mitä kielletään ja tehdä sitä, mitä neuvotaan.


Vanhin PGS sanoo

"Armo vapauttaa synnistä vapaasti, mutta uskovan myöntymyksellä ja valinnalla"

eli ... kristitty ottaa armon ja syntien anteeksiantamuksen vastaan halulla ja tahdolla

---
Vanhin PGS sanoo
"Kuuliaisuus seuraa tahdon ratkaisusta, ei jostain ruumiillisesta aineesta"

eli ... kristitty tahtoo omasta halustaan olla kuuliainen Jumalan tahdolle, jonka hän on käsittänyt ja joka hänelle saarnassa ilmoitetaan, kyse ei ole jostain hormoneista tai muusta ruumiillisesta luonnonvoimien alaisesta pakosta.


miksi Pelagiuksen järkevää opetusta on hengellisesti niin raskas lukea?

eikö juuri sentähden, että tässä ihminen asetetaan Jumalan eteen, joka on hänet luonut ja antanut hänelle - kuten Kainille sanottiin - mahdollisuuden hallita oven luona väijyvää syntiä.

"Herra kysyi Kainilta: "Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan? Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa."

Kain sanoi veljelleen Abelille: "Lähde mukaani."
1 Ms 4:6-8 KR 1992



mutta vielä surullisemmaksi Pelagiuksen järkevä opetus tekee koska

missä Jeesus?

jessä Miisus?

kuka Häntä lopulta tarvitsee muuta kuin kumileimasimena antamaan anteeksi kun .... taas ... tuli langettua viikolla?


Martti Luther kommentoi

Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta.
Luuk. 10:21

Maailman viisaat tekevät kristillisessä seurakunnassa oman mielensä mukaan.

Heidän on korjailtava kaikkea, minkä Jumala tekee.

Jumalaa kurjempaa ja erehtyvämpää ei ole maan päällä.

Jokainen pyrkii hänen opettajakseen ja johtajakseen.

Tämä sana ei suinkaan merkitse sitä, että Jumala todella salaisi tai tahtoisi salata evankeliumin, sillä käskeehän hän saarnata sitä julkisesti kaikkialla.

Mutta hän on valinnut sellaisen saarnan, jota viisaat luonnostaan kammoavat ja joka on heidän omasta syystään heiltä salattu, koska he eivät tahdo ottaa sitä vastaan.

Jumala ei voi sietää sellaista epäuskoa ja kiittämättömyyttä, mutta ei hän silti tahdo ketään tukasta vetää.

Hän antaa mennä menojaan sen, joka ei tahdo ottaa vastaan hänen evankeliumiaan, vaan pitää itseään Jumalan sanaa viisaampana.


Yrittäköön sitten, mitä saa aikaan oman viisautensa varassa.

Kuta enemmän nämä silloin seuraavat omaa viisauttaan, sitä kauemmas he loittonevat evankeliumista.

Oma viisautemme jumalallisissa asioissa on juuri se silmä, jonka perkele paratiisissa aukaisi, kun Aadam ja Eevakin perkeleen nimessä järkeilivät.

Tämä viisaus on yhä vielä painona niskoillamme.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille 3.10.2010)




HS-uutinen netistä:

Druidit saivat uskonnon aseman Britanniassa

2.10.2010 23:31
A A AP–HS

Druideilla on aihetta juhlaan. Ikivanha kelttiläinen pakanaperinne druidius on pitkän harkinnan jälkeen tunnustettu viralliseksi uskonnoksi Britanniassa.

Britannian hyväntekeväisyyskomissio päätti antaa noin 350 druidin muodostamalle druidiverkostolle samanlaisen aseman kuin esimerkiksi anglikaanisella kirkolla. Nyt druidit saavat ottaa vastaan lahjoituksia maksamatta niistä veroa.

Druidius kukoisti Britanniassa etenkin rautakaudella ennen ajanlaskun alkua. Druidit palvovat luonnonvoimia kuten aurinkoa ja ukkosta. He uskovat henkiin, joita ilmaantuu esimerkiksi vuorilta ja joista.


kiitos Haamulille havainnosta!

saa nähdä käynnistetäänkö myös ihmisuhrit!

eräässä vanhassa kuvauksessa sanotaan, että druidien pappi leikkasi navan kohdalta vatsan auki, suoli sidottiin pyhään puuhun ja uhri joutui kävelemään puun ympäri niin pitkälle kuin suolta riitti. onhan sitä joku 7 metriä...


...........
homoseksuaalisuus - jostain syystä mieleeni tuli tässä kysymys miten Pelagius ja oppilaansa olisivat suhtautuneet aikamme keskusteluun samaa sukupuolta olevien parisuhteista.

Pelagius oli henkilökohtaisesti moitteeton, hurskas kristitty. Tuon ajan Roomassa rehotti kaikenlainen synnillinen elämä, joka häntä kauhistutti. Lihallisen ja hillittömän elämän syynä hän piti kirkoissa kuuluvaa liian vapaata armon julistusta.

mahdollisesti hän olisi sanonut jotain näillä linjoilla:

"parisuhteiden puolustamisessa ja laillistamisessa, kirkollisessa siunauksessakin, vedotaan siihen, että homoseksuaalisuus on joidenkin ihmisten luonnollinen taipumus.

näin vedotaan luontoon ja unohdetaan, että Luoja on antanut ihmiselle vapaan tahdon siihen nähden mitä hän tekee. väitetään sen sijaan, että homoseksuaalisen ihmisen on luonnon pakosta oltava oman sukupuolensa kanssa, eikä tälle voi mitään.

näin puolustetaan syntiä, joka on Kirjoituksissa selvästi ilmoitettu sekä Mooseksen laissa että apostolin kirjeissä.

totuus on, että ihminen voi itse ratkaista, heittäytyykö homoseksuaaliseen suhteeseen."


en ole varma - koska lähteitä on niin niukasti - vetoaisiko Pelagius siihen, että Jumalan Henki antaa voiman taistella syntiä vastaan ja yhdessä Jumalan kanssa ihminen voi voittaa kaiken pahan ja synnin voiman elämässään.

tässäkin tapauksessa kyse on siitä, mitä ihminen tahtoo.

tehdä "luonnostaan" luonnottomia, vai totella Jumalaa ja antaa Hengen voittaa itsessään pahan taipumuksen.

sama hurskaalta kuulostava perusvire ...

vai onko...


Pelagiukselle siis Aadam oli "huono esimerkki" ihmisyydestä

Jeesus Kristus on "hyvä esimerkki" ihmisyydestä, uusi Aadam.

Jeesus on myös sovittanut ihmisen syyllisyyden Jumalan kanssa - asiat ovat kunnossa siltäkin osin.

missä määrin Pelagius ollenkaan ajatteli uskon auttavan ihmistä hyvän ja pahan välisessä kamppailussa, ei ole minulle selvä.

ns. puoli-pelagiolaisuudessa asiaa pohditaan enemmän.



mielestäni koulujen aamuhartauksissa - silloin kun niitä vielä pidettiin - ja muuallakin usein kuultu vertauskuva antaa meille erinomaisen ymmärryksen siitä, mitä Pelagius ajaa takaa.

lapsikin sen ymmärtää.


Kertomuksen amerikkalainen intiaani sanoo "usein minusta vaikuttaa siltä, kuin sisälläni olisi valkoinen ja musta koira, jotka tappelevat keskenään. tahdon hyvää mutta tahdon myös pahaa"

"kumpi voittaa" kysyjä kysyy

"se, jonka puolelle asetun"


Virsi 385

Auta, oi Jeesus, kun eksytys suuri
maata käy voimalla valloittamaan.
Saatana väijyy nyt julmana juuri
valmiina sieluja vangitsemaan.
Maailman ruhtinas miettivi ansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa.

Auta, kun saatana, maailma, liha
syntien orjaksi taivuttavat,
kun tämän maailman ystävyys, viha
pois sinun luotasi houkuttavat.
Anna siis kuolemantuskaasi muistaa,
että voin ylpeän mieleni suistaa,
että voin ylpeän mieleni suistaa.

Auta, oi Jeesus, kun syntini tuottaa
tunnolle vaivoja syytöksineen.
Anteeksiantoosi suo minun luottaa,
että en sortuisi katkeruuteen.
Hengessä köyhäksi tulla jos voisin,
kuormani kaikki sun hoitoosi toisin,
kuormani kaikki sun hoitoosi toisin.

Auta, oi Jeesus, kun syntini aina
henkesi lämmön saa laimenemaan.
Ylpeä luontoni nöyräksi paina,
hauduta armolle aukenemaan.
Yhdistä henkeni Henkesi kanssa,
terveeksi näin minut tee kokonansa,
terveeksi näin minut tee kokonansa.


Auta, oi Jeesus, suo katseesi loistaa
juonia kiusaajan paljastaen,
kun sanan selvän se tahtoisi poistaa
kulkien vaatteissa valkeuden.
Suo, että henget mä ain erottaisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin.

Auta ja varjele, vartija parhain,
kun olen lähdössä harhailemaan.
Tyynnytä mieleni myöhään ja varhain
kanssasi valvoen rukoilemaan.
Synnissä jos tahdon nukkuen maata,
tiellesi taas minut, Herrani, saata,
tiellesi taas minut, Herrani, saata.

Auta, kun kamppailen kuoleman kanssa,
kun eronhetkeni koittava on,
sielu kun uupuu jo taistelussansa,
vastassa mahti on tuntematon.
Ilmesty silloinkin auttajakseni,
kuule myös heikoimmat huokaukseni,
kuule myös heikoimmat huokaukseni.

Auta, kun päätän jo vaivojen matkaa,
voitolle voimasi kunniaksi.
Täällä saan alkaa ja taivaassa jatkaa
virttäsi uutta ja kiitostasi.
Ristillä Sankari kuoli ja voitti,
kuoleman keskelle elämä koitti,
kuoleman keskelle elämä koitti.



Johann Heinrich Schröder 1695.
Suom. Elias Lönnrot 1874.
Uud. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.
Uud. komitea 1937, 1984.


------------------------
Virsi 385 on Schröderin nuoren avioparin kautta annettu lahja Kristuksen kirkolle.

Rakkauden duetto Jeesukselle on heidän yhteinen lapsensa - en tiedä jäikö esikoisensa henkiin äidin kuollessa synnytykseen, todennnäköisesti ei.

Olisiko Herra katsonut, että tämä on heidän antinsa tähän ajalliseen maailmaan ja kutsui sitten samantien luokseen kotiin Isän luokse?

"Virren syntyhistoria on viehättävä. Nuori saksalainen pappismies Johann Heinrich Schröder (1667-1699) ja hänen puolisonsa Tranquilla Sophie olivat kumpikin palavasieluisia pietistejä, ja yhteisenä harrastuksena heillä oli virsien kirjoittaminen. Siinä he suorastaan kilpailivat keskenään. Schröder kirjoitti virren ”Eins ist not” (’Yksi on tarpeen’), jonka omalaatuisen vaihteleva runomitta innoitti vaimon virteen ”Trautster Jesu, Ehrenkönig” (’Rakkain Jeesus, kunnian kuningas’). Sen viimeinen rivi sitten inspiroi miehen virteen Auta, oi Jeesus, jonka alkutekstissä jokainen säkeistö alkaa sanoilla ”Jesu, hilf siegen” (’Jeesus, auta voittamaan’).

Virren ryhdikäs kuortanelainen sävelmä ottaa helposti mukaansa ja tarttuu mieleen. Eikä virren sisältökään ole mitäänsanomaton. Jo alku on kuin jännityskertomuksesta ikään: ”Saatana väijyy nyt julmana juuri / valmiina sieluja vangitsemaan. / Maailman ruhtinas miettivi ansaa, / kuinka se turmioon syöksisi kansaa.”

Virressä pyydetään Jeesusta auttamaan kiusauksissa, joille jokainen joutuu elämässään alttiiksi. Näitä maailman ruhtinaan ansoja ja väijytyksiä mainitaan nimeltä, niin kuin mainitaan nimeltä tämä ruhtinas itsekin. Schröderille ilmeisen tärkeä ajatus yhdistymisestä Jumalaan ilmenee säkeissä: ”Yhdistä henkeni Henkesi kanssa, / terveeksi näin minut tee kokonansa.”

Schröder-pariskunnan ”rakkausduetto Jeesukselle” pääsi pian joihinkin saksalaisiin virsikirjoihin. Mutta heidän virsituotantonsa jäi vähäiseksi ja heidän avio-onnensa lyhyeksi. He avioituivat 1696, jolloin Schröderistä tuli Mesebergin kirkkoherra. Vaimo kuoli seuraavana keväänä ennenaikaiseen synnytykseen. Kaksi vuotta myöhemmin myös Schröder kuoli, 31-vuotiaana."

Tauno Väinölä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti