maanantai 27. syyskuuta 2010

Helsingin seuroista lauantaina 25.9.2010

Rovasti Lars Levi Laestadius

Jeesuksesta laulan

Helsingin rukoushuone oli iltaseuroissa lauantaina 25.9. täynnä kristikansaa.

Raimo Haimilahti saarnasi Tuhlaajapoika-vertauksen mieleen tuomista aiheista. Teksti on seuraväelle varsin tuttu.

Mutta mitä sitten tapahtui?

paikallinen lukkari johti kristikansan laulamaan "Jeesuksesta laulan"!

yhteen ääneen luettiin Herran meille opettama "Isä meidän" rukous.

lukija lausui Aaronin siunauksen (Herran siunauksen) koolla olevan kansan ylle.

Iltavirtenä veisattiin "Oi Kristus, kirkas aamun koi" (virsi 550)

lumiukko on aivan häkeltynyt tuon Herraa Jeesusta niin ihanasti ylistävän laulun valinnasta, raamatullisesta rukouksesta rukoushuoneella ja seuraväen siunaamisesta Jumalan Sanalla!



Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan, jolta syyni suuret anteeks sain ja saan, jolta syyni suuret anteeks sain ja saan.


yksinkertaista mutta kaunista Martti Helan sävelmää laulaen Helsingin rukoushuoneessa koolla oleva seuraväki kohottaa katseensa kohti Jeesusta, lasten ystävää ja kaikenikäisten Jumalan lasten ystävää.

ihmetellen ja iloiten he veisaavat:

Jeesus itse poistaa syyllisyyden!

Jeesus itse antoi suuret synnit anteeksi!

Jeesus itse antaa yhä tänään synnit anteeksi, suuretkin!

Jeesus itse antaa synnit anteeksi huomennakin!


Hän mun syyni suuret poisti verellään, otti synnin orjan armoon, elämään, otti synnin orjan armoon, elämään.

seuraväki laulaa ihmeissään ja iloiten:

Jeesus, Jumalan ainoa Poika, on itse henkilökohtaisesti poistanut suuren syyllisyyteni.

Hän on maksanut siitä äärimmäisen hinnan - Jeesuksen veri on vuodatettu syntien sovittamiseksi Jumalan kanssa.

Minä olin synnin orja, mutta Jeesus tuli - en minä itse mihinkään pystynyt - Jeesus tuli ja otti minut omakseen.

Orja tekee, mitä isäntä käskee, ja minun isäntäni käski monenlaiseen syntiin. Mutta Jeesus muutti tilanteeni kokonaan.

synnin orjan sijasta saan olla Jumalan armon auringossa ja Elää täyttä elämää Jumalan rakkaana lapsena ja Herran omana.

näin seuraväki lauloi Helsingissä 25.9. lauantaina illalla.


Katkoi verkot valheen, kahleet kuoleman, vangin vapautti, laps oon Jumalan, vangin vapautti, laps oon Jumalan.


seuraväki veisasi

Herra Jeesus on itse katkonut valheen verkot, joihin olin sotkeutunut.

Herra Jeesus on murskannut kuoleman jäiset kahleet

Minä olin orja, olin vanki

synti, oma liha, maailma, perkele pitivät minua vankeudessa

Mutta Herra Jeesus tuli itse minun luokseni, maksoi lunnaani, poisti verellään syyni, ja vapautti vangin

en ole enää orja vaan Jumalan lapsi, joka saan turvallisesti sanoa "Abba, Isä"


Lapsi oma Herran, taivaan kuninkaan, kruunun perin kerran, valtakunnan saan, kruunun perin kerran, valtakunnan saan.

seuraväki veisasi yhteen ääneen tuttua säveltä

satumainen on kristityn tilanne Jeesuksen seurassa

tämä kruununperillinen on tehnyt minusta perillisen kanssaan ja tahtoo jakaa valtansa ja kunniansa ja loistonsa minun kanssani

Saan kerran voittajan kruunun, kirkkaan ja kauniin hiuksilleni, eikä naamani enää häpeästä punastu eivätkä silmät painu alas. Olen kuninkaallista sukua, Jumalan Pojan kanssaperijä.

joten minä saan valtakunnan - aivan kuin sadussa - tämä ei tarkoita tosiaan, että sivuovesta livahdan valtakuntaan, jota isoiset hallitsevat.

minä mitätön maan matonen - Jeesus antaa minulle valtakunnan joten ei se kruunu mikään tyhjä symboli ole!



eikä tämä satumainen aarre ikinä lopu

Pääsen asukkaaksi kultakaupunkiin, viedään vierahaksi häihin iäisiin, viedään vierahaksi häihin iäisiin.


Väinölän Tauno kertoo:

Runoilijapappi Simo Korpela (1863-1936) oli aikansa tuotteliain hengellisten runojen kirjoittaja maassamme. Hänen viiteen runokokoelmaansa sisältyy noin 600 hengellistä runoa. Korpela jopa suunnitteli kokonaisen oman laulukirjan julkaisemista, ja niin syntyi kaksiosainen runokokoelma Elämän lauluja (1913-14). Siinä Jeesuksesta laulan on Lauluja Jeesuksesta -osaston ensimmäisenä runona. Sen Martti Hela sitten sävelsi laulukirjaan Hengellisiä lauluja ja virsiä.



Virttä Jeesuksesta laulan on paljon käytetty pyhäkoululauluna, ja usein sitä on pidettykin lasten lauluna.

Virsikirjassa sen paikka ei kuitenkaan ole lastenvirsien osastossa, sillä se sopii kaikkien laulettavaksi.

Sen täyttää lapsenomainen luottamus ja pelastusvarmuus sekä ilo Jeesuksen pelastustyöstä.

Tauno Väinölä



toistan vielä siunatuksi lopuksi

"Sen täyttää
- lapsenomainen luottamus
- pelastusvarmuus
- ilo Jeesuksen pelastustyöstä


kaiken tämän avain on virren ensimmäisessä säkeistössä, joka siirtää katseen pois kaikesta omasta vanhurskaudesta, omasta jumalisuudesta, sydämen puhtaudesta, omantunnon varmuudesta...

kääntää katseen Häneen, joka yksin on uskomme alku ja täyttymys, Häneen josta jokaisen ruksalla tätä laulua laulaneen iankaikkinen autuus riippuu:

"Jeesuksesta laulan,
Jeesuksesta vaan"


Simo Korpela

Runoilija rovasti Simo Korpela (1863-1936)

Teuvalaiset ovat papistaan syystä ylpeitä:

Teuvalaissyntyinen ja Keski-Suomessa Toivakassa rovastina toiminut Simo Oskar Korpela (1863-1936) on tunnustettu yhdeksi maamme huomattavimmista hengellisistä runoilijoista.

Runojen kokonaismäärä on noin 900 ja sävelasun näistä on saanut 146. Runoja ovat säveltäneet mm. Jean Sibelius ja Leevi Madetoja. Korpelan runoja esiintyy hengellisissä laulukirjoissa. Vuoden 1987 virsikirjassa on neljä Korpelan omaa runoa, viisi hänen käännöstään ja yksi hänen mukailemansa virsi.

Simo Korpelan tuotantoa on julkaistu seuraavissa runoteoksissa: 75 virttä, Elämän lauluja, Elämän keskeltä, Ristin virsiä, Ristin rintamaita, Valitut teokset I - III.

Toivakan vanhassa pappilassa Simo Korpela (1863-1936) teki elämäntyönsä ja loi suurimman osan virsirunoudestaan.

Simo Korpelan syntymäkoti sijaitsee Horonkylän Kässyssä.

Talon on entisöinyt Teuva-seura. Talon pihapiiriin on sijoitettu runoilijan muistokivi.
lähde



Suuret surut ja murheet olivat hänen osanaan. Vaan ei mikään elämän kova isku, sairaus tai lasten kuolemakaan voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa.

Huomaa ettei tuossa sanota "Jumalasta" tai "Jeesuksesta"

vaan "Jumalan rakkaudesta"

se on ihmeellistä, että näin on.

Jumalan lasten luottamus Isään ei horju, vaikka Hän heitä ankarasti ruoskii.

MikkoL:
Sillä minä olen vahva siitä, ettei kuolema, eikä elämä, eikä enkelit, eikä esivallat, eikä väkevyydet, eikä nykyiset, eikä tulevaiset,

Eikä korkeus, eikä syvyys, eli joku muu luontokappale taida meitä Jumalan rakkaudesta eroittaa, joka on Jesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.
Room 8:38-39 Biblia 1776


"Simo Oskari Korpela syntyi Horonkylän Kässyssä 1863.

Maanviljelys, tervan- ja sysin -poltto pitivät perheen leivässä. Äiti kuoli Simon ollessa vasta viisivuotias

Opintielle Simo Korpela lähti Kristiinankaupunkiin, jonka jälkeen opiskelu jatkui Porin lyseossa. Ylioppilaaksi lahjakas nuorukainen kirjoitti 1887. Helsingin teologisessa tiedekunnassa hänet vihittiin papiksi 1892.

Nuorena pappina Simo Korpela aloitti Kauhavalla. Täällä hän toimi myös Alakylän kansakoulun opettajana.

Simo Korpela koki elämänsä aikana runsaasti vastoinkäymisiä. Omien sairauksiensa lisäksi hän menetti kaksi poikaa vapaussodassa. Kolme tytärtä kuoli sairauteen, eikä elämä muutenkaan ollut helppoa.

Ennen kuolemaansa Korpela sai rovastin arvon (1927) ja valtiolta ylimääräisen kirjailijaeläkkeen."

lähde


Helsingin lauantai-illan seuroissa esikoislestadiolaiset kokivat Hengen yhteyttä Toivakan rovasti Simo Korpelaan, armoitettuun runoilijaan.

tässä virsien ja laulujen saatossa on jotain niin syvällistä ja kaunista ja kaiken lahkolaishengen murtavaa voimaa.

perjantai 24. syyskuuta 2010

Kolmen kyynärän jumala

Puhumme kolmen kyynärän jumalan asiassa lestadiolaisuuden ytimestä, syntien anteeksijulistamisesta ja oikeasta apostolisesta uskosta.

Voidaksemme ymmärtää tämän päivän saarnoja, palatkaamme aivan tämän herätysliikkeen alkuun. Tähän myös vanhimmat ja saarnaajat epäsuorasti kehottavat, kun sanovat "saarnaamme samoin" - mitään ei (muka) ole muutettu.

Rovasti Lars Levi Laestadiuksen herättävät saarnat piirtävät kuvaa, profiilia, hengellisestä kuolemasta. Saarnoissa esiintyy stereotyyppejä, hengellisiä hahmoja, jotka ovat juurtuneet hänen postillojensa kautta lestadiolaisen uskonelämän syvimpiin juuriin.

- "Kastetut pakanat", todellisen kristillisyyden vihollisia

- "Omanvanhurskauden omaavat", jotka luottavat omaan parannuksentekoonsa

- "Armonvarkaat", jotka ulkokultaisina tahtovat ottaa omakseen Kristuksen armon ilman todellista katumusta ja parannusta

- "Luopiot", joiden sydämen Saatana on voittanut maailmanrakkauden ja valvomattomuuden kautta.

- "Usko peruukissa" taas tarkoittaa sellaisia, joilla on päässä kyllä paljon tietoa uskonasioista, mutta joiden sydämessä ei ole elävää uskoa.


Laestadius opetti herännyttä kansaa tunnistamaan tällaista kuollutta hengellisyyttä, ja elävien ja kuolleiden kristittyjen erottelu ja tarkkailu jatkui Pajalassa ja muualla hänen kuolemansa jälkeen 1861.

kristillisyyden arviointi jatkuu yhä, aivan samoin käsittein, kuten olemme nettiruuksusakin saaneet havaita.

missä on tämän huolellisen tarkkailun alla lepo, missä on turva, missä voi lakata huolehtimasta omasta pelastuksestaan ja uskoa synnit anteeksi keskelle taivasta asti?


käytän tällä palstalla apunani taas Warren H. Hepokosken tutkielmaa "The Laestadian Movement: Disputes and Divisions 1861-2000."



syntien anteeksi todistaminen antaa sen kestävän perustan kristillisyydelle ja rauhan, joka kestää kuolemankin edessä.

lain säikäyttämä aralla tunnolla oleva kristitty saa kuulla evankeliumin sanan, että Jeesuksen nimessä ja veressä synnit annetaan anteeksi. Hän uskoo sen sydämessään ja saa sydämeensä rauhan.

Kuten sanottu, rovasti Laestadius ei itse julistanut syntejä anteeksi tällä tavoin vaikka tunnustaminen, rippi, olisi ollut julkistakin Pajalan kirkossa.

Juhani Raattamaa kohtasi ahdistuneen tytön katekismuskoulussa ja siellä uskalsi käyttää avainten valtaa. Vaikutus oli välitön ja tyttö sai sydämeensä rauhan ja ilon, että synnit on anteeksi.

1872 Raattamaa puhuu "pyhiinvaeltajan sauvasta" joka on syntien anteeksipyytäminen ja anteeksi julistaminen (todistaminen).

"Hengellinen herätys oli levinnyt jo kuuden vuoden ajan ennenkuin todella ymmärsin vapauden. Sen jälkeen jotkut veljet ja sisaret ovat ottaneet taivasten valtakunnan avaimet käyttöön, ja näin ahdistuneet sielut alkoivat vapautua ja epäuskon vangit alkoivat päästä kahleistaan, ja he iloitsivat hengessään"

J. Raattamaa, “Elämäkertoja II, Juhani Juhonpoika Raattamaa,” Kristillinen Kuukauslehti, No. 12, 1881, s. 180.

Laestadius toki tunsi avainten vallan hyvin katekismuksista, Svebiliuksesta ja muualta kirkon opista!

Hän joutui aikansa kirkon kanssa vaikeuksiin Pajalassa, koska ei pappina suostunut antamaan synninpäästöä nuorelle haureuteen langenneelle naiselle. Rovastin mielestä nainen ei osoittanut mitään katumuksen eikä parannuksen merkkejä, joten synninpäästöä ei saa antaa eikä hän saa tulla Herran ehtoolliselle. Tuomiokapituli nuhteli Laestadiusta tästä vuonna 1851.

3. Kolminaisuuden jälkeisen sunnuntain saarnassa hän sanoo: "kirkkokurista on näinä aikoina tullut ulkokultaisuutta, jota harjoitetaan vain tavan tähden. Huora ja varas saavat synnit anteeksi, vaikka heissä ei ole nähtävissä mitään merkkejä katumuksesta tai halua parannukseen."
(vapaa käännökseni, joku varmaan löytää alkuperäisen tekstin halutessaan Laestadiuksen postilloista)



Tämä on lestadiolaisuuden perustavin opinkappale ja asia, jonka ympärillä koko herätysliike elää ja johon sen ajatukset ovat tyystin suuntautuneet.

että syntinen ymmärtää tilansa, katuu ja etsii anteeksiantamusta ja elämän parannusta.

että vääränlainen armoon turvautuminen tunnistetaan ja torjutaan ja oikea aito apostolinen pelastava usko saa menestyä.


On esitetty, että sittemmin Amerikan saarnaajana tunnettu lakihenkinen Juha Takkinen tulisi kuvaan jo Ylitornion suurseuroissa 1875. Sanotaan että Raattamaa olisi siellä julkisesti nuhdellut Takkista siitä, että tämä opettaa pakkorippiä. (tästä ei ole historiallista näyttöä)

Koska rippi on niin olennainen, eikö jokaisen kristityn tule - jos ei aina niin ainakin kuten katolisessa kirkossa, kerran vuodessa - ripittäytyä sielunhoitajalle?

Jos ei vuoden aikana kertaakaan ripittäydy, asiat eivät taida olla kunnossa henkilön kohdalla ja syntejä alkaa takkuina tarttua puseron helmaan.

Perustavana ajatuksena pakkoripissä on, että tekosynnit, ajatusten synnit, pahat himot ja muut Jumalan tahdon vastaiset asiat annetaan anteeksi vain, kun ne tunnustetaan ripissä.

Laestadius itse vastusti pakkorippiä ehtona syntien anteeksisaamiselle.

silloinhan on kyse jostain, mitä ihminen tekee.

Laestadius opetti, että synnit saa anteeksi ainoastaan uskosta Jeesukseen Kristukseen, ei millään omalla teolla. Siitä voi tulla omaa vanhurskautta.

"Omavanhurskauden perkele on niin paha, että se ei vain kehoita olemaan tekemättä syntiä vaan vieläpä tekemään synnistä parannuksen.

Omavanhurskauden perkele on niin pyhä että se vaatii puhtaan sydämen
ennenkuin herännyt saa tulla Jeesuksen luokse"

20. Kolminaisuuden jälkeisen sunnuntain saarna. Uusi postilla, s. 441.



Jos kirkon saarnastuolista tai seuratuvan pöntöstä kuuluu rajua kohtikäypää kristittyjen nuhtelua synneistä, se ei välttämättä kerro Pyhän Hengen vaikutuksesta tai edes läsnäolosta. (voihan se sitäkin olla...)

Laestadius viittaa Johanneksen evankeliumi 16:7-11

"Tämän päivän evankeliumi kertoo, että Pyhä Henki ei nuhtele Jeesuksen opetuslapsia, vaan Pyhä Henki on heidän lohduttajansa ja johdattajansa kaikkeen totuuteen"

Neljäs Pääsiäisen jälkeinen sunnuntai. Kirkko-Postilla, ss. 205, 206.



kaikkeen totuuteen kulkeminen Pyhässä Hengessä on sellainen juttu, että siinä alkaa todellinen synnintunto herätä.

aivan toisella syvyydellä ja tasolla kuin ulkokohtaisista synneistä ankarasti nuhtelevn fariseuksia synnyttävän saarnan alla.

ilman Lohduttajaa ihminen ei kestä totuutta



ensin siis syntien anteeksijulistaminen ja sydämessä uskominen - oikealla tavalla - nousee pelastuksen perustaksi.

sitten tämän pelastuksen perustuksen pätevyyttä aletaan tutkia. Onko rippi välttämätön, jotta ihminen pelastuisi (pakkorippi).

ja vastaus on "on".

tarvitaan siis Jeesuksen kallis uhri, mutta myös ihmisen teko, sen uskossa vastaanottaminen oikealla tavalla.

ettei oltaisi esimerkiksi armonvarkaita tai sen huoruuteen langenneen naisen tapaisia, jolle kirkko tahtoi antaa armon, vaikka rovasti ei siihen Pajalassa suostunut.

entä onko siis ripin oltava julkinen, jotta se olisi pätevä?

kuten norppa kertoo, julkinen rippi alkoi kiinnostaa paikkakuntalaisia... mitähän tuokin on tehnyt!

Raattamaa ei koskaan asettunut julkista rippiä vastustamaan, vaikka siinä sanamuoto ei olisikaan ihan niin tarkka.



pakkoripistä hiljalleen luovuttiin sen haittavaikutusten takia (paikalliset juorumyllyt ja -kellot)

Vuonna 1873 Pietari Hanhivaara (Hanhi-Pieti) ja veljensä Fredrik Paksuniemi (Hanhi-Feetu) ja Karl Heikel kirjoittivat:


eräänlaisia aikansa Lapin vanhimpia


Surulla olemme kuulleet syntien tunnustamisen aiheuttamasta eripuraisuudesta keskuudessanne. Paikoin tässä kristillisyydessä sen alkuaikoina oli tapana kertoa julkisesti seurakunnan edessä kaikki synnit, mutta sitten huomattiin, ettei pyhässä Raamatussa niin käsketä, eikä se ole eduksi eikä välttämätöntä omantunnon vapautumiseksi tai kristillisyyden edistämiseksi.

Niistä ihmisistä, jotka tulivat Johannes Kastajan luo autiomaahan, että he olisivat luetelleet syntinsä vaan he tunnustivat ne yleisesti ja kastettiin sitten parannuksen kasteella (Markus 1:5)

Ei myöskään sillä tavoin tule ymmärtää apostolin sanoja 1 Kor 14:25 niin, että kaikki synnit tulisi julkistaa (seurakunnan edessä).

Ei myöskään Joh 3:21 sovi julkisen ripin puolustamiseen, sillä syntejä ei ole tehty mitenkään Jumalassa vaan uskova elää Jumalassa ja tekee kaikki tekonsa Jumalassa (uskossa). Siksi hänen ei tarvitse pelätä eikä salata tekojaan - hän on valkeuden lapsi.

Syntien tunnustaminen tarvitaan sydämen puhdistamiseksi, kuin astiaa avattaessa pesemistä varten, mutta puhtaus ei tule avaamisesta tai tunnustamisesta vaan Jumalan Pojan veren kautta, joka omistetaan uskossa. (Apt 15:9, 1 Joh 1:7)

Toukokuun 5, 1873 tuntemattomille saajille lähetetty kirje.
Karl Heikel, Kertomus Hengellisistä Liikunnoista Lapissa ja Pohjanmaalla, viimeisinä kolmena-kymmenenä vuonna (Oulu: 1873), ss. 73, 74.



Tässä väännettiin kättä siis ripin merkityksesetä ja julkisen ripin välttämättömyydestä tai haitallisuudesta.

huomaa, kuinka kirjoittajat nojaavat pyhään Raamattuun ja etsivät sieltä ohjausta.

huomma myös, kuinka katse halutaan siirtää synnin tunnustamisesta ja anteeksi julistamisesta, ripistä, Jumalan Poikaan ja Hänen veriseen uhriinsa.

nämä ovat hienojakoisia painotuksia, joita saarnaajien tulisi huolella tarkkailla - olenko kehottamassa ihmisiä tekemään jotain, jotta he saisivat jotain Jumalalta?

vai olenko rohkaisemassa ihmisiä uskomaan Jumalan Poikaan, joka on heidän edestään vuodattanut verensä Golgatan ristillä?


Näin oltiin jo 1870-luvulla - vain parikymmentä vuotta Lapin herätyksen alkamisen jälkeen - tutussa tilanteessa.

Syntien tunnustaminen, rippi, oli noussut niin keskeiseksi, että se alkoi vaikuttaa kristillisyyden sisältöön kokonaisuutena.

1. Julistettu, saarnattu Sana, nousi tärkeimmäksi ja sen ytimenä oli seuraväen kokeman synnintunnon ja syyllisyyden hoitaminen.

Saarnattu, suullinen Sana, oli se, jonka kautta synnit saarnattiin anteeksi ja kehotettiin parannukseen.



pelastavaa on se, mitä sanotaan.

ei se mitä tehdään, esimerkiksi joku vedellä valelu tai leivän ja viinin jakaminen.



ripin korostaminen johti 1870 Lapin herätyksessä lisäksi siihen että monet alkoivat uskoa että

2. Synnit saadaan anteeksi ainoastaan ja vain siten, että ne tunnustetaan toiselle ihmiselle joka todistaa ne anteeksi. (myös tämän norppa tuolla edellä vahvistaa yhä tänään, 2010)


tämä on "kolmen kyynärän jumala" eli armollinen Jumala on ihmisen mittainen (3 kyynärää, noin 180 cm).



Kittilässä elänyt Erkki Välitalo kirjoitti Lapin herätykseen liittyvistä tapahtumista muistelmiaan ja ne julkaistiin vuonna 1882.

"Vuodesta 1869 seurakunnassamme alettiin saarnata, että Pyhä Henki toimii ainoastaan saarnatun sanan kautta. Veljeni Olli vastusti pastorin ja muiden kanssa tätä oppia, mutta minä tahdoin pysyä siinä missä ne, joita pidettiin pylväinä, olivat ja uskoin heidän olevan oikeassa.

Mutta kun koulunopettaja Raattamaa vieraili täällä, hän puhui ja selitti Pyhän Hengen vaikutuksista sanan kautta, jota luetaan ja saarnataan, ja sakramenttien kautta, ja sovitti tämän Raamatun oppiin ja heränneiden kokemuksiin.

Silloin minäkin ymmärsin tämän erehdyksen, mutta en pyytänyt anteeksiantoa vielä silloin vaan odotin toistenkin tulevan syntisiksi.

Tämä erimielisyys kesti monta vuotta seurakunnassamme kunnes Raattama lujasti vaati että ilmaus "Pyhä Henki ei toimi luetun sanan kautta" otetaan pois käytöstä. Sen jälkeen sitä ei ole julkisesti opetettu."

“Heräyksistä Lapissa. Elämäkertoja 5. Eerikki Juhonpoika Välitalo,” Kristillinen Kuukauslehti, No. 10, 1882, ss. 157, 158.

Tilanne lähteiden kannalta on varmaan tutkijalle aika hankala.

Mutta Iisakki Ylinenpää Ylitorniosta kertoo, että Raattamaa olisi moittinut edellä mainittua Hanhi-Pietiä siitä, että tämä on tuomassa "kolmen kyynärän jumalan" oppia Kittilästä Tornionjoen laaksoon.

(Raattamaa) toi sitten useita kohtai Raamatusta, joilla hän selkeästi näytti kuinka Jumala toimii sekä luetun että saarnatun sanan kautta ja myös Henki itse toimii, sillä Jumalan suuruus on tutkimaton.

(Raattamaa) sanoi myös, että syntien tunnustamisesta ei voida tehdä perustusta, vaan uskon saarnaa on pidettävä korkeammassa arvossa kuin saarnaa syntien tunnustamisesta ja että ripin voi ottaa voi ottaa vastaan yksityinen kristitty, myös nainen voi olla rippi-isänä"


I. Ylinenpää, “Muistelmia Ylitornion ensimäisistä suurista seuroista,” Siionin Lähetyslehti, Syyskuu 1925, s.132.



Raattamaa itse muistelee samoja seuroja vuoden 1878 kirjeessään:

Olen juuri tullut Kittilästä, jossa kokoonnuimme kaikkien opettajien kanssa yhteen. Siellä poistimme ilmauksen "Pyhä Henki ei toimi kirjoitetun sanan kautta seurakunnan ulkopuolella, kuten jotkut sanovat"

He tyytyivät siihen, kun sanoin että me emme kykene mitenkään mittaamaan Jumalan viisautta. Todellakin - Hän johdatti viisaat miehet idästä Beetlehemiin.


6.2. 1878 kirje M. Fogmanille. Raattamaa, Kirjeet ja kirjoitukset, s. 197.



Näemme tässä johdonmukaista kehitystä ripin korostamisesta rippi-isän korostamiseen, ihmisen korostamiseen.

Yllättävän nopeasti Laestadiuksen kuoleman jälkeen 1861 tapahtuu siis kehitys, jossa Jumalan Sanan tutkiminen ja pyhät sakramentit jäävät toisarvoiseen asemaan.

tärkeäksi tulee suullisesti seurakunnassa saarnattu sana, ja - kuten epäsuorasti näemme Raattamaan arvostelusta - synnintunnustukseen tähtäävä saarna.

"kolmen kyynärän jumala" on sattuva ilmaus siitä, miten pelastajaksi tässä pimeässä ajassa tulee ihminen seurakunnassa.

On etsittävä ihminen, jolle synnit tunnustetaan ja joka Jumalan suuna todistaa synnit anteeksi.

muuten pelastuminen iankaikkiseen elämään ei ole mahdollista.



Juhani Raattamaan toimenpiteistä huolimatta, julkisista nuhteista 1875 suurissa seuroissa tai Kittilän johtajien puhuttelusta, ei ollut pysyvää seurausta.

Kolmen kyynärän jumalan oppi elää ja voi hyvin tämän päivän esikoislestadiolaisuudessa, ja on ehkä vain voimistunut viimeisen parinkymmennen vuoden aikana - amerikkalaisvaikutteisella "Takkisen aikakaudella" taiteilijan vapaudella niin sanoakseni.

Näyttävä esimerkki tästä opetuksesta on vanhin Gunnar Persäterin saarna Juhannusseuroissa 2009. (Se on luettavissa Rauhan Siteessä, joten asian voi helposti tarkistaa)

olen miettinyt, mistä syystä tähän on niin suurta vetoa lestadiolaisuudessa.

varmaan yhtenä syynä ovat rovastin hengellisen perinnön sisältämät jännitteet, joita Postillojen lukeminen pitää yllä ja kehittää.

mutta on toinenkin mahdollinen syy, lahkolaisuuden kiusaus.

kun vain meidän seurakunnassa vain meidän saarnaajillamme joilla on asuvainen Pyhä Henki on taivasten valtakunnan avaimet näinä viimeisinä luopumuksen aikoina

niin se ajaa uskon saarnan ohi!

niin se ajaa sakramenttien ohi!

pitäköön papit hölinänsä, noudatamme muotomejona kuolleen uskon humalaisten pappien johdolla, koska se on tapana.

mutta todellinen elävä kristillisyys, se on kolmen kyynärän jumalten taskussa.

he edustavat sitä vanhaa, alkuperäistä, apostolista uskoa, josta evankeliumit kertovat ja heillä on Pyhän Hengen valo ja heillä on pelastuksen suullinen sana saarnattavana uskoville.

vain heillä.

mikä mahtava kiusaus!

ja niin siihen onkin sitten langettu, ihan rähmälleen.

Jeesuksen veressä

Sakramentissa on Jumalan Sana ja aine yhdessä
jotka uskolla otetaan vastaan syntien anteeksisaamiseksi


Helsingin seuroissa viikoloppuna tullaan taas kuulemaan henkilökohtaisesti uskovalle lausutut sanat "Jeesuksen veressä".

Kyseessä on esikoislestadiolaisuuden kaikkein pyhin ja kirjoitan tästä raskain sydämin.

"Jeesuksen verellä" otetaan Jumalan lapsilta pois Jeesuksen veri - tällaiseen ei ihminen kykene, vaan harhan takana on etevä valehtelija, itse Saatana.

Nettiruukun huoltoasemalla on ollut aiheesta kaksi tärkeää kirjoitusta, jotka hahmottavat mistä eksytyksessä on todella kysymys:

Jumalan lapsi saatetaan uskomaan, että kun asuvaisen Pyhän Hengen saanut ihminen lausuu hänelle "Jeesuksen veressä", sillä tuodaan Jeesuksen veri mukaan todistukseen, että synnit saa uskoa anteeksi.


kirjoitan tästä "asuvaisen Pyhän Hengen" eksytyksestä toisella palstalla myöhemmin, kun kerron lestadiolaisuudessa käydystä keskustelusta "kolmen kyynärän jumalasta"



Kirjoittanut: guest, 19.09.2010 12:57
Heb.9:22 Lain mukaan melkein kaikki puhdistetaan verellä, eikä anteeksianto ole mahdollinen, ellei vuodateta uhriverta.

Onko synninpäästö pätevä, jos se julistetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen? Eikö sovintoverta tarvitakkaan? Kuoliko Jeesus turhaan?


--- mikkoL jatkaa

Jeesuksen veri on läsnä synninpäästössä, koska se mainitaan sanallisesti "Jeesuksen nimessä ja veressä"

Kirkon kaavassa sitä ei mainita, vaan sielunhoitaja julistaa synnit anteeksi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

kirjoittaja kysyy vakavasti oman käsityksensä perusteella, eikö tämä ole Raamatun vastaista ja Jeesuksen kalliin sovintoveren halventamista - onko Jeesus turhaan kuollut?


Kirjoittanut: guest, 23.09.2010 17:49

Olen lukenut, että täällä pistetään aika halvalla esikoisten tapaa käydä ns. pöntössä kuulemassa henkilökohtaisen synninpäästön itselleen.

Haamul jossain mainitsi, että synninpäästön sanat ovat täydelliset. Niin minustakin.

Mutta tämän voi tehdä myös väärällä mielellä, kuten Herran ehtoollisellakin voi käydä väärällä mielellä.

Asiat ovat täysin verranolliset keskenään.

Raamattu siittä mainitseekin, että mitä on käydä pyhällä ehtoollisella väärällä mielellä - turmiokseen niin jotkut tekevät.

Kuten myös seuroissa - turmiokseen jotkut niin tekevät, vaikka itse asia, armoalttari, Kristus on pyhä.


--- mikkoL jatkaa

Guest kirjoittaa myös tässä vakavasti uskonsa perusteista. Niin Herran Ehtoolliselle kuin seurojen pönttöjonoon ihminen voi liittyä väärässä sydämen tilassa.

useimmat esikoiset varmaan sydämestään voivat yhtyä tuohon ajatukseen, että pönttöjonossa on monenlaisessa sieluntilassa olevaa kristittyä. Yhtä lailla kuin kirkon ehtoollispöytään polvistuvien joukossa.

Tämä on totta.

Ongelma sen sijaan on tässä - kuten kirjoittaja itsekin aavistaa:

"Asia on täysin verrannollinen"

Tämä antaa meidän ymmärtää, että tälle uskovalle Jeesuksen veri on synninpäästössä läsnä aivan samalla tavalla kuin ehtoollisessa.

Kuitenkin tässä on ero - ripissä käytetään sanoja "Jeesuksen nimessä ja veressä" ja esikoislestadiolainen saarnaaja ja uskova kokee, että Jeesuksen veri on näin ihmeellisesti läsnä.

Ehtoollisessa on sanan lisäksi aine. Ei pelkkä sana, ei pelkkä aine, vaan nämä kaksi yhdessä.


onko sillä nyt niin väliä - sillä aineella?

voi rakkaat eksyneet lampaat.

ette te ole itseänne eksyttäneet, vaan teidät on Perkele itse johtanut harhaan, opettajanne ja teidät itsenne.

Herra Jeesus itse sanoo

"tämä on minun vereni"

syntien anteeksisaaminen Jeesuksen veressä tarkoittaa sitä, kun sinä polvistut kirkossa alttarille - tai missä muualla Herran pyhä Ehtoollinen annetaan - ja saat suuhusi syötäväksi Jeesuksen ruumiin, leivän, ja juotavaksi Jeesuksen veren, viinin.


väärä opetus ripin sanoista on syvässä, luihin asti ulottunut syöpä.

ei se lähde sieltä muuta kuin Jumalan Sanaa tutkimalla ja Kristuksen oppiin syventymällä.

tämä on ensisijaisesti saarnaajien ja vanhinten vastuulla.

mutta kyllä jokainen Jumalan lapsi tässä kristillisyydessä voi itse tutkia Raamatusta asiaa.

avuksi on Pyhä Henki seurakunnalle antanut myös mitä ihanimman kirjan, Vähä Katekismus ja asiaa enemmin pohtiville Ison Katekismuksen.


Tiedä, että rovasti Lars Levi Laestadius, Juhani Raattama, Erkki Antti ja monet muut tämän herätyksen alkuajan saarnaajat, eivät tällaista harhaa edustaneet.

Lapin kristikansalle opetettiin selkeästi, mitä on Jeesuksen veri, ja oppikirjana oli yleensä Svebiliuksen katekismus.

Raattama, lestadiolaisen herätyksen ensimmäinen maallikkojohtaja, oli katekeetta - katekismuksen opettaja.

Laestadius ei itse käyttänyt sanoja "Jeesuksen nimessä ja veressä" joita ei Raamatussa ole näin yhteen kirjoitettuna.


Uudessa testamentissa on väkevästi yleensä "Jeesuksen Kristuksen nimessä", kun Pyhä Henki oikein jotain suurta tahtoi tehdä ihmisten elämässä ja särkeä Saatanan pauloja.

Jeesuksen verestä puhuttaessa Raamattu aina ja järjestelmällisesti ja vaihtumatta viittaa Golgatan uhriin, jossa Jumalan Karitsa, Pääsiäislammas, teurastettiin.

ilman verta ei tosiaan tapahdu syntien anteeksiantamista.

siksi on niin tärkeää, että jokainen kristitty ahkerasti, usein, käy Herran pyhällä Ehtoollisella.

siellä on Jeesuksen totinen ruumis ja veri syötäväksi ja juotavaksi annettu Sanan kanssa.


Ja ensimäisenä makian leivän päivänä, kuin pääsiäislammas teurastettiin, sanoivat hänelle hänen opetuslapsensa: kussas tahdot, että me menemme ja valmistamme syödäkses pääsiäislampaan?

Ja hän lähetti kaksi opetuslapsistansa, ja sanoi heille: menkäät kaupunkiin, ja yksi ihminen kohtaa teitä, kantain vesiastiaa; noudattakaat häntä.

Ja kuhunka hän menee sisälle, sanokaat perheen isännälle: Mestari sanoo: kussa on vierasten huone, jossa minä opetuslasteni kanssa söisin pääsiäislampaan?

Ja hän osoittaa teille suuren salin, rakennetun ja valmistetun, valmistakaat siellä meille.

Ja hänen opetuslapsensa menivät ja tulivat kaupunkiin, ja löysivät niinkuin hän oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan.

Ja kuin ehtoo tuli, tuli hän kahdentoistakymmenen kanssa.

Ja kuin he istuivat pöydän tykönä ja söivät, sanoi Jesus: totisesti sanon minä teille: yksi teistä, joka syö minun kanssani, on minun pettävä.

Mutta he rupesivat murehtimaan ja yksi toisen jälkeen sanomaan: ollenko minä se? ja toinen ollenko minä se?

Hän vastasi ja sanoi heille: yksi kahdestatoistakymmenestä, joka minun kanssani vatiin rupee.

Ihmisen Poika tosin menee, niinkuin hänestä on kirjoitettu; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika petetään! se olis hänelle parempi, jos ei se ihminen olis syntynyt.


Ja heidän syödessänsä otti Jesus leivän, kiitti, mursi ja antoi heille, ja sanoi: ottakaat, syökäät: tämä on minun ruumiini.

Ja hän otti kalkin, kiitti ja antoi heille. Ja he joivat siitä kaikki.

Ja hän sanoi heille: tämä on minun vereni, sen Uuden Testamentin, joka monen edestä vuodatetaan.

Totisesti sanon minä teille: en minä suinkaan silleen juo viinapuun hedelmästä, siihen päivään asti kuin minä sen juon uuden, Jumalan valtakunnassa.

Ja kuin he kiitosvirren olivat sanoneet, menivät he ulos Öljymäelle.


Markus 14:12-26 Biblia 1776


Markuksen evankeliumin kuvaus on ilmeisesti neljästä evankeliumista vanhin.

Mutta koko Raamatun vanhin kuvaus Herran ehtoollisesti on apostoli Paavalin kirjeessä korinttilaisille.

Alkuseurakunnan tapana oli kokoontua nyyttikesteihin yhteiselle aterialle (agape). Kukin toi kotoaan mukaansa ruokaa, ja näin iloittiin ja syötiin roomalaiseen tapaan hyvin matalan pöydän äärellä, kyljellään käsivarteen nojaten lattialle asetettujen patjojen päällä.

(näin nainen pesi Jeesuksen jalat, ei kuin koira pöydän alla näkymättömissä, vaan aivan siinä fariseus Simonon kotona aterialla olevien takana Jeesuksen paljaiden jalkojen luona)

Ilta-aterian "ehtoollisen" yhteydessä syötiin sitten myös leipä ja juotiin viini Jeesuksen käskemällä tavalla.



Mutta kuin minä tätä teille ilmoitan, en minä teitä kiitä, ettette kokoon tule parannukseksi, vaan pahennukseksi.

Sillä ensin, kuin te seurakuntaan tulette, niin minä kuulen eripuraisuudet olevan seassanne; jonka minä myös puolittain uskon.

Sillä teidän seassanne pitää myös eriseurat oleman, että ne, jotka koetellut ovat, teidän seassanne ilmoitettaisiin.

Kuin te siis kokoon tulette yhteen, ei se ole Herran ehtoollista pitää.

Sillä jokainen ennättää syödä oman ehtoollisensa, yksi isoo, toinen juovuksissa on.

Vai eikö teillä huoneita ole, joissa te syödä ja juoda saatte? Taikka katsotteko te ylön Jumalan seurakunnan ja häpäisette ne, joilla ei mitään ole?

Mitä minun pitää teille sanoman?

Pitääkö minun teitä kiittämän?

Tässä en minä kiitä.


Sillä minä olen sen Herralta saanut, jonka minä myös teille annoin. Sillä Herra Jesus, sinä yönä, jona hän petettiin, otti leivän,

Ja kiitti, mursi ja sanoi: ottakaat, syökäät! tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne murretaan: se tehkäät minun muistokseni;

Niin myös kalkin ehtoollisen jälkeen ja sanoi: tämä kalkki on se Uusi Testamentti minun veressäni; se tehkäät, niin usein kuin te juotte, minun muistokseni.

Sillä niin usein kuin te syötte tästä leivästä ja juotte tästä kalkista, pitää teidän Herran kuoleman julistaman, siihenasti kuin hän tulee.

Sentähden joka kelvottomasti syö tästä leivästä ja juo Herran kalkista, se on vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.

Mutta koetelkaan ihminen itsiänsä, ja niin syökään tästä leivästä ja juokaan tästä kalkista.

Sillä joka syö taikka juo kelvottomasti, hän syö ja juo tuomion itsellensä, ettei hän Herran ruumista eroita.

Sentähden on myös monta heikkoa ja sairasta teidän seassanne, ja moni makaa.

Sillä jos me itsemme tuomitsisimme, niin emme ensinkään tuomittaisi.

Vaan kuin me tuomitaan, niin me Herralta kuritetaan, ettemme maailman kanssa kadotettaisi.

Sentähden, rakkaat veljeni! kuin te kokoon tulette syömään, niin odottakaat toinen toistanne.

Mutta jos joku isoo, hän syököön kotonansa, ettette kokoon tulisi kadotukseksi. Ne muut minä tultuani tahdon toimittaa.

1 Kor 11:17-34 Biblia 1776



Rovasti Laestadiuksen ja katekeetta Raattaman opetuksessa on taustalla Svebiliuksen katekismus.

Näin siellä opetetaan ripistä.

Huomaa tarkoin, että sanaa "veri" ei ole lainkaan mainittu.

Huomaa tarkoin, että sanoja "Jeesuksen nimessä" ei ole lainkaan mainittu.


"Jeesuksen niemssä ja veressä" ei ole alkuperäistä lestadiolaisuutta, vaan siihen myöhemmin mukaan tullut kaunis ilmaus.

joka on ryöstänyt Jumalan lapsilta Jeesuksen totisen ruumiin ja veren

sakramentin, jossa Jumalan Sana ja leipä ja viini yhdistyvät ja uskossa otetaan vastaan.

samoin kuin Perkele on ryöstänyt esikoislestadiolaisilta kasteen sakramentin oikean käsittämisen.

Svebiliuksen katekismus
VIIDES PÄÄKAPPALE

Ripistä ja synninpäästöstä

1. Mitä se sana rippi merkitsee?
Vastaus: Synnin tunnustusta.

2. Miten se tapahtuu
Vastaus: Koska syntinen tuntee syntinsä, niitä katuvaisella sydämellä Jumalan edessä tunnustaa ja pyytää anteeksi antamista Kristuksen tähden.

3. Kuinka monella tavalla synnin tunnustus tapahtuu?

Vastaus: Se tapahtuu yhteisesti ja erittäin.


4. Minkä sinä kutsut yhteiseksi?
Vastaus: Koska koko seurakunta yhteisesti tunnustaa syntinsä yhteisessä jumalanpalveluksessa, eli koska yhteinen hätä käsillä on.
Neh. 9:1,2. Neljäntenä päivänä kolmattakymmentä seitsemännestä kuusta tulivat Israelin lap-set kokoon, paastoten säkeissä ja multaa heidän päällänsä ja tunnustivat heidän syntinsä ja heidän isäinsä pahat teot.
Tuom. 10:10. Israelin lapset huusivat Herran tykö sanoen: me olemme syntiä tehneet, sinua vastaan, sillä me olemme hyljänneet meidän Jumalamme ja palvelleet Baalia.


5. Minkä sinä kutsut erityiseksi?
Vastaus: Koska joku erittäin eli yksinänsä tunnustaa syntinsä.

6. Kuinka se tapahtuu?
Vastaus: Monella tavalla:
1. Jumalan edessä ainoasti, koska joku yksinänsä ollessansa, eli itseksensä huokaa Jumalan tykö, tunnus-taa syntinsä ja rukoilee niitä anteeksi, niin kuin Daavid, Manasse ja publikaani tekivät: jonkakaltainen synnin-tunnustus on aina tarpeellinen ja pitää joka päivä tehtämän.
2. Koko seurakunnan edessä; koska julkisyntinen, joka suuren pahan teon tehnyt on, tunnustaa ja anteeksi anoo syntinsä; se kutsutaan julkiripiksi.
3. Lähimmäisen edessä, jonka joku vihoittanut on, ja häneltä rikoksensa anteeksi pyytää.
4. Jumalan sanan palvelijain edessä myös synnit tunnustetaan, joko yhteisesti kaikki tai joku erityinen synti, mikä jonkun omaatuntoa vaivaa; tätä kutsutaan salaripiksi ja tunnustukseksi, eikä sitä kenkään saa ilmoittaa.

Ps. 51:6. Sinua, sinua ainoaa vastaan minä syntiä tein, ja pahasti tein sinun edessäsi, ettäs olisit oikea sanoissasi ja puhdas tuomitessasi.
1 Tim. 6:20. Nuhtele niitä, jotka syntiä tekevät, kaikkein kuullen, että muutkin pelkäisivät.
Luukk. 17:4. Jos sinun veljesi seitsemän kertaa päivässä rikkoo sinua vastaan ja seitsemän kertaa päivässä sinun tykösi palajaa sanoen: minä kadun, niin anna hänelle anteeksi.
Matt. 5:23,24. Jos sinä uhraat lahjasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä sinne lahjasi alttarin eteen ja mene sopimaan veljesi kanssa ja tule sitten lahjasi uhraamaan.
2 Sa. 12:13. Daavid sanoi Naatanille: minä olen syntiä tehnyt Herraa vastaan; Naatan sanoi Daavidille: niin on myös Herra sinun syntisi ottanut pois, ei sinun pidä kuoleman.
Matt. 3:5,6. Jerusalemi ja koko Juudea ja kaikki maakunta Jordanin ympäriltä menivät Johan-neksen tykö, ja hän kastoi heidät Jordanissa, ja he tunnustivat syntinsä.



7. Onko se tarpeellinen näin ripittää itsensä?
Vastaus: On; ei ainoastansa tarpeellinen, vaan myös hyödyllinen; sillä siitä ihminen saa sydämessänsä loh-dutuksen ja omalletunnollensa rauhan ja levon.

8. Pitääkö kaikki synnit saarnaviralle lueteltaman?
Vastaus: Ei siihen tarvetta ole eikä se ole mahdollistakaan, sillä erehdykset kaikki kuka ymmärtää?
Ps. 19:13. Erehdykset kuka ymmärtää? Anna minulle anteeksi salaiset rikokset?


9. Kuinka monta kappaletta on oikeassa parannuksessa?

Vastaus: Kaksi: ensin totinen synnin suru ja katumus, toiseksi usko Kristuksen päälle.
Mark. 1:15. Aika on täytetty ja Jumalan valtakunta on lähestynyt; tehkäät parannus ja usko-kaat evankeliumi.
Ap.t. 20:21. Paavali todisti sekä juutalaisille että kreikkalaisille sitä kääntymystä, kuin Jumalan tykö on, ja sitä uskoa, joka meidän Herran Jeesuksen Kristuksen päälle on.


10. Mistä synnin tunto ja katumus tulee?

Vastaus: Jumalan laista, joka herättää ihmisen omaatuntoa, näyttää hänen pahoin tehneen ja sillä ansain-neen Jumalan vihan, ajallisen ja iankaikkisen rangaistuksen.
Room. 3:20. Lain kautta synnin tunto tulee.
Room. 4:15. Laki kehoittaa vihaan, sillä kussa ei lakia ole, ei siellä ole myös ylitsekäymistä.



11. Mistä usko tulee?
Vastaus: Evankeliumin suloisesta opista ja armon lupauksista syntein anteeksi antamisesta Kristuksen täh-den.
Room. 1:16. En minä häpeä Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi.



12. Mikä on synninpäästö?
Vastaus: Se on lupaus ja vakuutus syntein anteeksi saamisesta, annettu sananpalvelijoilta Kristuksen puolesta.

13. Kuka on antanut sananpalvelijalle sen voiman?

Vastaus: Kristus Jeesus, Jumalan Poika.
Ap.t.13:28. Olkoon teille tiettävä miehet, rakkaat veljet, että minä myös anteeksi annan; sillä jolle minä jotkin anteeksi annoin, sen minä anteeksi annoin teidän tähtenne Kristuksen puolesta.



14. Mistä sen tiedät?
Vastaus: Kristuksen omista sanoista, kun Hän sanoi apostoleillensa, Joh. 20:22,23: Ottakaat Pyhä Henki: joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan; ja joilla te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt. Matt. 18:18: Totisesti sanon minä teille: Kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaassa, ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa. Ja Pietarille, Matt. 16:19: Minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mitä sinä maan päällä sidot, sen pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa.


15. Mitä taivaan valtakunnan avaimilla ymmärretään?
Vastaus: Se voima, jonka Kristus on antanut seurakunnalle ja erikoisesti saarnaviralle, syntiä anteeksi antaa ja pidättää.
Joh. 20:23. Katso 14 kysymys.

16. Kuinka monta näitä avaimia on?
Vastaus: Kaksi: yksi kutsutaan päästöavaimeksi, toinen side- eli pidätysavaimeksi.



17. Mikä on päästöavain?
Vastaus: Se on se voima, joka Kristuksen palvelijoille annettu on maan päällä päästää katuvaista syntistä synneistänsä ja avata hänelle taivaan valtakunta.
2 Kor. 5:20. Me ( sanoo Paavali) olemme Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.


18. Mikä on side- eli pidätysavain?

Vastaus: Se on annettu voima, jolla saarnamies sitoo katumattoman hänen syntiinsä ja sulkee häneltä tai-vaan ja jota pannaksi kutsutaan.
1 Kor. 5:3-5. Minä tosin (Paavali), joka niin kuin ruumiin puolesta poissa ollen niin kuin tykönä oleva, sen tuominnut, että hän, joka sen niin tehnyt on, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, teidän kokoon tulemisessanne, ynnä minun henkeni kanssa, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen voimalla annetaan saatanan haltuun lihan kadotukseksi, että henki autuaaksi tulisi Herran Jeesuksen päivänä.
Matt. 17:15-18. Jos sinun veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljesi voittanut; mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi eli kaksi kanssasi, että kaikki asia kahden tai kolmen todistajan suussa olisi. Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle: ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja publikaanina. Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaassa; ja kaikki mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.



19. Mikä on panna, eli pannaan paneminen?

Vastaus: Se on: koska katumaton ja mahdoton syntinen suljetaan pois Herran ehtoolliselta, tai myös peräti pois seurakunnan yhteydestä; tämä kutsutaan suuremmaksi pannaksi, mutta ensimmäinen vähemmäksi.

20. Taitaako pannaan pantu, joka synteihinsä sidottu on, jälleen armohon ottaa?

Vastaus: Taitaa kaiketi; koska hän itsensä kääntää, näyttäin oikean katumuksen ja parannuksen, pitää hänet ojennettaman evankeliumin lohdutuksella ja vakuutettaman Jumalan armosta; sillä pidätysavain ei ole kadotukseksi annettu, vaan sielun parannukseksi ja ojentamiseksi.
Hes. 18:21. Katso 33 kysymys 4 pääkappaleessa.
2 Kor. 13:10. Sentähden minä poissa ollessani näitä kirjoitan, ettei minun pitäisi läsnä ollessani kova oleman sen voiman jälkeen, jonka Herra antoi minulle rakennukseksi, ja ei kukistukseksi.


21. Mitä Jumala sitten meiltä vaatii, kun me olemme parannuksen tehneet ja saaneet syntimme anteeksi?
Vastaus: uuden kuuliaisuuden, joka näyttää itsensä pyhässä ja jumalisessa elämässä ja kutsutaan parannuksen hedelmäksi.
Matt. 3:8. Tehkäät parannuksen soveliaita hedelmiä. Luukk. 3:8.

22. Millä meidän pitää vahvistaman meidän uskomme syntein anteeksi saamisesta?

Vastaus: Herran korkealla ehtoollisella eli alttarin sakramentilla.

...................
Kehotan sinua, esikoislestadiolainen kristitty, huolellisesti lukemaan Svebiliuksen katekismuksen yllä olevan Viidennen pääkappaleen ripistä ja synninpäästöstä.

lue jokainen Raamatun kohta myös huolellisesti, se on aitoa Jumalan Sanaa.

paina tämä opetus syvälle omaan mieleesi, puhu siitä puolisosi kanssa, opeta se lapsillesi.

näin tehden kuljet Jumalan kansan tiellä, vältät tämän Saatanan kavalan juonen ja pelastat itsesi ja ne jotka sinua kuulevat hirvittävästä harhaopista, joka kalvaa tätä herätystä.

älä vain lue vaan tee.

voit kyllä mennä pönttöjonoon, eihän tämä sitä estä, niinkuin olet lapsesta asti tehnyt.

mutta mene sunnuntainan kirkkoon ja ota vastaan Jeesuksen ruumis ja veri, leivässä ja viinissä.

Mene, kaikki on valmistettu.

Siellä Jeesus Kristus itse antaa ruumiinsa ja verensä sinulle säätämällään tavalla.

älkää eksykö!!

älkää huoliko mitään korvike-kahvia!!

tämä on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis.

tämä on meidän Herramme Jeesuksen Jeesuksen veri.


Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä tämän varoituksen sinulle kirjoitin.
Aamen

Virsi 220

Oi Jeesus, viimeisenä yönä,
ennen kuin kävit kuolemaan,
rakkautesi suuren työnä
soit liiton merkin autuaan.
Lahjasta tästä, Jeesuksemme,
sinulle kaikuu kiitoksemme.

Nauttiessamme ehtoollista
uudelleen elpyy muistosi.
Taas sydän tuntee taivaallista,
palavaa rakkauttasi.
Taas elävämmin aavistamme
sen mitä kärsit puolestamme.

Ja omatunto vapiseva
taas tyyntyy, kun me kuulemme:
On maksanut jo Vapahtaja
painavan, suuren velkamme.
On kaikki synnit sovitettu,
haavoihin Herran upotettu.

Ruumiisi ruokani on pyhä,
veresi hengen virvoittaa.
Saa heikko usko voimaa yhä,
kun armo meitä vahvistaa.
Rohkaise, Herra, sydämemme
uskossa kilvoitellaksemme.

Myös toisiin kristittyihin liittää
yhteinen leipä meidätkin.
Ruumiisi jäseninä kiittää
sinua saamme, armoisin.
Nyt yksi leipä meille suodaan
ja henki yksi meihin luodaan.

Suo, että siteen välillämme
nyt armopöytä vahvistaa
ja rakkauteen keskenämme
se sydämemme uudistaa.
Kiinnitä meidät autuuteesi
ja armahtavaan sydämeesi.

Ja kerran alta turmeluksen
ruumiimme nousee kirkkaana.
Me siitä saamme vakuutuksen
jo täällä ehtoollisessa.
Suurelle ehtoollisellesi
vie meidät, Herra, taivaaseesi.

Näin kalliit lahjat pöydässäsi
suot meille, Uhrikaritsa.
Oi kiitos kärsimyksestäsi,
sen hedelmistä kaikista.
On tässä esikuvan tavoin
jo meille taivaan autuus avoin.

Ylistys olkoon armostasi,
suuresta rakkaudesta.
Kanssamme pyhät taivaassasi
kiittävät, Jeesus, sinua.
Ja siellä vasta kaikuu kerran
kuin vetten pauhu kiitos Herran.

Johann Rambach 1719.
Suom. Elias Lönnrot 1874.
Virsikirjaan 1886.
Uud. komitea 1937

tiistai 21. syyskuuta 2010

Orléansin neitsyt - ah, ne naiset!

St. Jeanne d'Arc
Taiteilijan näkemys vuodelta 1485 (wikimedia)


Guest viitta Jurpan arviointiin, että Jeanne d'Arc olisi ollut mielisairas nuori nainen:

"Andrew Birkinin ja Luc Bessonin käsikirjoitus (The Messanger) kuvaa tapahtumia mahdollisimman objektiivisella tavalla ja elokuvan loppupuoliskon aikana ilmaantuva Omatunto (Hoffman) piinaa Jeannen ymmärtämään tekojensa seurauksia ja on lopussa ainoa, joka auttaa häntä. Kerronta on alussa ulkopuolista ja lähestyy elokuvan lähestyessä kohti myytin ydintä: yksinkertaista tyttöä, joka oli melkoisen suurella varmuudella mielisairas."

Vakava historiantutkimus sen sijaan näyttää olevan sangen yksimielinen siitä, että Jeanne d'Arc ei ollut vain henkisesti täysin terve, vaan suorastaan poikkeuksellisen vahva ihminen.

Esikoislestadiolaista lukijaa varoitan, että tällä palstalla kuvattu nainen särkee täysin herätysliikkeelle ominaisen naisihanteen.

- Jeanne leikkasi hiuksensa lyhyiksi ja pukeutui miehen asuun

- Jeanne oli uljas sotilas, joka eturintamassa inspiroi aikansa miehiä sotaan Jumalan nimessä

- Jeanne ei pysynyt kotona kiltisti, vaiennut seurakunnassa ja kysynyt nöyrästi aviomieheltään asioista, vaan komenteli arvovaltaisesti ruhtinaita ja kuninkaita.

- Jeanne ei ole luterilainen eikä lestadiolainen, vaan paavin kirkon tytär. Hänet poltettiin roviolla Rouenissa, Ranskassa aamulla 30.5. 1431, noin 52 vuotta ennen Martti Lutherin syntymää 10.11. 1483. (Lutherkin tahdottiin polttaa roviolla).

....
jos olet vielä mukana näiden varoitusten sanojen jälkeen

- Jeanne d'Arcin elämä on läpeensä ihmeellinen, hänen "virkansa" alkoi 12 vuotiaana ja päättyi 19 vuotiaana.

- Jeannen saavuttama voitto Orléansissa luetaan Euroopan historian 10 tärkeimmän sotilasoeraation joukkoon

- nuoren naisen hahmo loistaa kirkasotsaisena, uljaana, ryhdikkäänä henkisen selkärangan edustajana, johon verrattuna monet aikansa miehet osoittautuvat todella arvottomiksi

tuomarina toiminut piispa Cauchon rikkoi järjestelmällisesti lain määräyksiä

Hussilaisia ja wicliffiläisiä vainonnut paavi Martin V (1368-1431) ei nostanut sormeaan auttaakseen Jeanne d'Arcia.

erityisen blääh blääh on Jeannen uskollisesti palvelema ja hänen takiaan Ranskan kuninkaaksi noussut Kaarle VII, joka ei viitsinyt lunastaa tyttöä vankeudesta ja pelastaa näin hänen henkeään.

pliisuja ukkoja kaikki, jotka Jeannen otsan kirkkaus saa sitäkin surkeamman näköisiksi...


Jurpan puhe myytistä ja mielisairaudesta ei ole vain hänen näkemystään, vaan varmaan aika moni suomalainen ajattelee näin ranskan suojeluspyhimyksestä, Orléansin neitsyestä, pimeän keskiajan taruja.

mukana on annos ennakkoluuloa kaikkea uskontoa kohtaan, etenkin kuin Jeannen elämässä näyillä ja ilmestyksillä on niin tärkeä osuus...

Jurpan ja hänen laillaan edustavien näkemys perustuu kuitenkin kokolailla täydelliseen tietämättömyyteen tosiasioista.

Jeanne d'Arc on erinomaisen hyvin tunnettu historiallisista lähteistä. Herra on pitänyt huolen siitä, että monet alkuperäiset aidot asiakirjat antavat meille hyvän kuvan tästä Hänen valitsemastaan aseesta, joka muutti Ranskan ja koko Euroopan historian 1400-luvun alussa.

Tuon ajan ihmiset eivät suinkaan olleet taikauskoisia ja hölmöjä, jotka joku seonnut tyttöpahanen maaseudulta saa valtoihinsa. Häneen suhtauduttiin nauraen, halveksien ja ivaten ja moni mies oli esteenä Jeannen näyn tiellä.

Kirkonmiehet tutkivat hänen tapauksensa erittäin kriittisesti jo tuohon aikaan ja antoivat varovaisen lausuntonsa.



kyllä silloin tiedettiin mitä on hulluus - sehän vainosi Ranskaa - taio mitä siitä oli Englannin valloitusten jälkeen jäljellä - sillä kuningas Kaarle VI sai usein hulluuskohtauksia eikä kyennyt hallitsemaan.

mistään myytistä ei ole siis kyse, vaan eräästä koko keskiajan Euroopan parhaiten dokumentoiduista tapahtumista ja henkilöistä.

silloin jo epäiltiin Jeannen näkyjä eikä niitä suinkaan uskottu. Vaadittiin melkoinen todiste, että jumalallinen näky on totta - Orléansin kaupungin vapauttaminen piirityksestä!

inhimillisesti katsoen se oli täysin mahdotonta, sillä koko Ranskan asevoimat oli lyöty maahan ja armeija oli demoralisoitu, tappion toisensa jälkeen kärsinyt ja englatilaiset porskuttivat mielin määrin satavuotisen sodan tuhoavana vihollisvoimana.

Ranska 1429 (wikimedia)

Ranskalla oli mennyt tosi huonosti.

Satavuotinen sota alkoi 1337 ranskalaisten aatelisten keskinäisenä kamppailuna vallasta.

Kymmenen vuotta sodan alettua puhkesi eräs ihmiskunnan pahimmista tunnetuista epidemioista, Musta rutto (huippu 1348 - 1350). Se alkoi keski-Aasiasta ja saapui kauppiaiden ja rottien myötä Krimiltä (1346) tappaen puolet Euroopan väestöstä.

Aamulla hilpeänä, illalla ruumispaareilla - rutto tappoi nopeasti ja tuskallisesti. 150 vuotta kesti Mustasta rutosta toipuminen, ja se palasi myöhemmin useita kertoja, kunnes lopulta häippäsi Euroopasta 1800-luvun lopulla.
Orléansin neitsyen aikana Ranskan väestö siis yhä kärsi Mustan ruton vaikutuksista.

täähän kurjuuteen liittyi englantilaisten tuleminen mukaan 100-vuotiseen sotaan, jotta heidän kuninkaansa saisi myös Ranskan haltuunsa. Herrasmiesten armeija käytti poltetun maan taktiikkaa (chevauchée) tuhoten maaseutua, surmaten maanviljijät ja polttaen pellot ja hedelmäpuut ja viinitarhat.

Sodan suurin katastrofi Ranskan yhtenäisyyden kannalta oli Agincourtin taistelu pyhän Krispinin päivänä perjantaina, 25. lokakuuta 1415.


Agincourtin sijaitsee hieman Sommesta pohjoiseen - 1. maailmansodan kauhein taistelujen paikka, jossa Ranska ja Englanti yhdessä taistelivat Saksaa ja sen liittolaisia vastaan. 58.000 englantilaista miestä sai silloin surmansa taistelun ensimmäisenä päivänä 1. heinäkuuta 1916. (yhä surullinen yhdessä päivässä kaatuneiden maailmanennätys)


Agincourtin taistelu mursi Ranskan armeijan selkärangan. Englantilaisia johti henkilökohtaisesti kuningas Henri V (1387-1422). Ranskan kuningas Kaarle VI ei ollut paikalla, koska oli - kuten sanottu - mielisairas ja muutenkin fyysisesti heikossa kunnossa.

Henry V oli kova poika ja myös kovia kokenut. Sotilaat arvostivat häntä ja tiesivät miksi hänen sotilaalliset kasvonsa olivat niin arpeutuneet.

Nuorena 16-vuotiaana hän oli jo komentaja ja isänsä Henry IV mukana Shewsburyn taistelussa 1403. Nuorukainen sai naamaansa vastustajien ampuman nuolen, joka upposi syvälle hänen kasvoihinsa.

oli siinä hovin lääkärillä totinen paikka - kruununprinssin kuolettava haava! Hän käytti hunajaa haavan pitämiseksi puhtaana ja rakensi erityisen poran. Sillä lääkäri John Bradmore varovaisesti kaivoi irti nuolen katkenneen varren ja kasvoluuhun juuttuneen metallisen nuolenkärjen.

Ammottavan haavan hän puhdisti sitten alkoholilla.

Henryn tuntemuksia ajatellen muistamme tietysti, että kaikki tämä tehtiin ilman nukutusta eikä puudutusta tunnettu.

Kova jäkkä, selvisi hengissä ja kantoi lopun ikäänsä tosi häijyä arpea kasvoissaan sotilaidensa peloksi ja rohkeudeksi.



Ranskalaisilla ei olllut mitään mahdollisuuksia. Armeijaa johtanut Charles d'Albret kaatui 25. lokakuuta 1415, eivätkä Armagnacin puolueen aateliset kyenneet Henry V joukkoja pysäyttämään.

Englantilaisilla oli taistelussa käytössä pelottava ase, englantilainen pitkäjousi. Se oli brittiläisten metsästäjien ja sotilaiden käyttämä tavallista sen ajan miestä pitempi jousi (kuusi jalkaa eli noin 1.83 cm). Voimaa sille on arvioitu kokonaiset 430 newtonia.

Tämä pelottava ase on kuuluisin juuri Agincourtin taistelusta 1415, jossa se oli ratkaiseva. Henry V johtamissa joukoissa oli 1500 asemiestä ja jopa 7000 jousimiestä. Jokaisella heistä varmaan kymmeniä nuolia viinessään, joten ranskalaiset saivat ylleen hetkessä yli 50.000 tappavaa nuolta.

Melkoinen kaatosade, etten sanoisi.



Britit olivat viettäneet paastopäivän ennen taistelua, pyytäen armoa ja pelastusta jos kaatuvat.

Lukumäärältään ylivoimaiset ranskalaiset tulivat soitellen sotaan varmoina voitostaan. 4000 raskaasti aseistettua ranskalaista jalkamiestä keihäineen, kilpineen ja miekkoineen, 4000 jousimiestä ja 1500 jalkajousta kantavaa miestä.

Ranskalaisia jalkamiehiä oli siis 5 yhtä englantilaista kohtaan. Vanhoja muistellen he eivät lainkaan edes huomioineet jousimiehiä - ymmärtämättä, että entinen kevyt jousi oli vaihtunut pitkäksi jouseksi.



Sola oli kapea ja siinä oli äsken aurattuja peltoja. Sade oli kääntänyt mullan mudaksi, johon raskaasti aseistetut jalkamiehet upposivat polviaan myöten. Ranskalaiset olivat tästä kovin väsyneitä jo ennenkuin kohtasivat englantilaisten rivit.

Englantilaiset 1500 jalkamiestä olivat 250-300 miehen riveissä rinta rinnan. Koska sola oli kapea, ranskalaiset eivät saaneet koko ylivoimaansa käyttöön iskeäkseen britit maahan, vaan joutuivat etenemään aaltoina.

Syntyi samanlainen paniikki kuin onnettomassa rock-konsertissa tunnelissa Duisburgissa, Saksassa 24.7.2010. Tuhannet miehet tukkivat toistensa tien. Eteenpäin painavat urhot tallasivat taistelun tuoksinassa loukkaantuneet ja kaatuneet aseveljensä mutaan.

Jousimiehet olivat poikkeuksesllisesti jalkamiesten takana, ja tekivät miestä pitemmillä jousillaan selvää ranskalaisten ratsuhyökkäyksistä ja hitaasti mutta varmasti tuhosivat mudassa kahlaavat päävoimat.



kuten sanottu, Henry V oli kova poika.

hän antoi määräyksen surmata yli tuhat ranskalaista sotavankia, peläten heidän palaavan rintamalle. kun toiset näkivät tämän, he pakenivat ja Agincourtin taistelu oli ohi.

Ranskalaisia kaatui liki 10.000. Englantilaisia arviolta noin 1600.

Henry V ei jäänyt Ranskaan vaan palasi Englantiin voittajana, jota Lontoossa hurratiin.

Armagnac puoolueen katastrofi, lukuisten aatelisten surma ja päälliköiden kaatuminen, nosti Burgundien puolueen valtaan, ja he ottivat Pariisin ja suuret osat pohjoista Ranskaa. Henry V otti isoja osia Ranskan Atlantin rannasta suoraan Englannin kuninkaan hallintaan.

Ranska oli polvillaan, 100-vuotinen sota jatkui ja kansa kärsi.

Agincourtin taistelulla on keskeinen sija William Shakespearen näytelmässä Henry V (1599)



Meidän Herramme Jeesus Kristus on saanut kaiken vallan maan päällä ja taivaassa.

Hän on herrojen Herra, kuninkaiden Kuningas, paavien Paavi ja esikoisten Esikoinen.

Meitä ei ehkä niin liikuta ranskalaiset... saati jotkut keskiajan sodat sankareineen ja lurjuksineen.

Mutta meidän Herraamme Jeesusta Kristusta kiinnostaa kovasti Ranskan kansa, sen poliittiset ja henkiset johtajat, älymystö, rikas yläluokka, keskiluokka, työväestö, köyhälistö... sen Jeesuksen sydäntä palvova katolinen kirkko, jonka kuuluisin kirkko on omistettu Jeesuksen äidille, Notre Dame.

Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Sama Jeesus jota sinä rukoilet tänään oli siellä, kun Musta rutto riehui ranskalaisissa kylissä ja kaupungeissa, inkvisitio vainosi hereetikkoja ja englantilaiset tuhosivat maanviljelijöiden kodit ja pellot ja surmasivat miehet ja raiskasivat heidän naisensa.

onhan Ranska eräs Euroopan tärkeimmistä maista ja onhan siellä kristinuskolla tavattoman syvät juurensa. Mikä Kaikkivaltias sellainen Jeesus olisi, joka tämän kansan unohtaisi?

vaikka me suomalaiset tietysti olemmekin se maailman napa ja Kiirunassa on taivasten valtakunnan avaimet!



minusta on niin tavattoman havainnollista nähdä, miten Herra Jeesus ratkaisi Ranskan epätoivoisen tilanteen.

ihmisten keinot olivat lopussa. kaikkea oli yritetty, rauhattomuudet jatkuivat, aateliset tappoivat toisiaan vallasta kamppaillessaan, sairaudet ja sota aiheuttivat suurta kurjuutta.

Ranskan kuninkaiden voitelun kaupunki, Reims, oli burgundilaisten hallussa. Pariisi myös ja siellä Notre Dame.

No! Toki kuningasten Kuningas löysi nuoren Daavidin Israelin pelastamaan, Isain pojan, joka kaatoi linkokivellä Goljatin?

Melkein.

vaan Jeesus valitsi nuoren pojan sijasta nuoren tytön!

ei hullumpaa voisi maailman valtialta odottaa - ja tyttö ei ollut edes aatelinen vaan Domrémyn kylässä syntynyt lapsi, jonka isä oli talollinen Jacques d'Arc (1380–1440) ja äiti Isabelle Romée (1377 – 1458).

Mahtoivatko isä ja äiti arvata kun suloinen tyttövauva syntyi, että he joutuisivat myös todistamaan, kun hänet julkisesti poltettiin torilla harhaoppisena.



miten niin Jeesus valitsi?

tämä lause lähtee näkemyksestäni - uskostani - että kun Jeesus sanoi "minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä"

Hän tarkoittaa mitä sanoo.

mutta tämä ei ole sellaista valtaa, jota tämän maailman ruhtinaat, kuninkaat, presidentit, pääministerit ja diktaattorit käyttävät poliisivoimien, salaisen palvelun, armeijan ja lainsäädännön avulla.

Jeesuksen Herruus on ihmisen herruutta, Hän hallitsee sydämessä.

"Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä"

on sillä toki ulkonaiset merkkinsä, monetkin, mutta Kristuksen valtakunta on salattu eikä sellainen, kuin tämän maailman valtatkunnat, joita herrat ja rouvat halllitsevat enempi tai vähempi rautaisella valtikalla.

Jeesuksen Herruus on näkymätöntä, salattua, uskon kautta todeksi tulevaa - ja kuitenkin se on todellista herruutta.

älä kuvittele, että Herra Jeesus olisi menettänyt valtikkansa tämän epäuskoisen ja avionrikkojan sukupolven aikana!

Hän on väkevästi vallan kahvassa.

eri asia on, oletko sinä tai olenko minä Hänen valtaamansa vai olemmeko oman itsemme ja elämämme herroja ja rouvia.


Jacques d'Arcin talo, Jeannen syntymäkoti. Taustalla kirkko
(wikimedia)

Jeannen isällä ja äidillä oli 20 hehtaaria maata, kaunis koti (se on yhä pystyssä, museona tietenkin, samoin kotikylän kirkko). Maanviljelyn lisäksi isä sai tuloja Domrémy-la-Pucellen pikkuvirkamiehenä ja paikallisen vartio-osaston johtajana.

Pikku Jeanne siis näki kyllä hieman sotaväkeä, yövartijoita, isänsä seurassa. Siinä hänen sotilaallinen koulutuksensa.

Jeanne kertoo itse, kuinka hän oli 12 vuoden ikäisenä kylän lähellä niityllä, kun hänelle ilmestyi kolme kirkasta olentoa. (1424) He olivat Jeannen mukaan enkeliruhtinas Mikael, pyhä Katariina Aleksandrialainen ja pyhä Margaret Antiokialainen.

Tytölle sanottiin, että tämän tuli ajaa englantilaiset pois Ranskasta ja johtaa Kaarle kruunattavaksi Reimsin kaupunkiin.

heh

12 vuotiaan maalaistytön näky... aja englantilaiset pois!

no mikäs siinä... ajetaan...

Jeanne kertoo että hän puhkesi kyyneliin kun ilmestys oli ohi ihan vaan olentojen kauneuden takia.



eiköhän tässä kohtaa taas monen luterilaisen kristityn veri ala kuohua, mitä ihmettä ne jauhaa noita katolisia pyhimystaruja...

vaan kertomus jatkuu ja on aivan ihmeellinen.

ja totta.

Pyhä Henki puhuttelee meitä sillä tavoin, kuin meille on parhaaksi.

Jeannen aikana pyhimykset ja enkelit olivat hyvin lähellä kansan sydäntä kirkon opetuksen takia.

Mahtavan Jeesuksen näkeminen oli harvinaisempaa - joku Ruotsin Birgitta - ja samoin Maria äidin näkeminen, joka myöhemmin sai katolisuudessa niin keskeisen aseman.

yhdistelmä on kuitenkin melko erikoinen, enkeliruhtinas Mikael ja kaksi naista, pyhä Katariina ja pyhä Margaret.

ei varmaan sattumalta naispyhimyksiä pikkutytön näyssä.



Vaan eipä tyttönen mitään tehnyt. Myöhemmin kertoi tästä näystään 12 vuotiaana.

rohkaiskoon tämä kaikkia suomalaisia kristittyjä lapsia, joille Herra antaa jo lapsuudessa näyn.

ota se vakavasti!


16 vuoden vanhana Jeanne tarttui hommaan ja teki, minkä pystyi.

Hän oli kuuliainen saamalleen täysin mielettömälle näylle, jolla ei ollut mitään mahdollisuuksia toteutua tässä aikuisten kovassa maailmassa.

hän uskoi.

ja lähti liikkeelle.

Vuonna 1428 16-vuotias Jeanne pyysi sukulaistaan, Durand Lassois, ottamaan hänet mukaansa Vaucouleurs nimiselle paikkakunnalle nykyisen Ranskan itäosissa lähellä Saksan rajaa.

en ymmärrä miksi hän meni niin kauas itään, kun Jeannen toivomuksena oli saada audienssi Chinonin linnassa turvapaikkaa pitävän Kaarlen luo. Chinon taas on länsi-Ranskassa.

jostain syystä virallinen tie Kaarlen vastaanotolle kulki Vaucouleursin tukikohdan upseerin kautta, joka oli nimeltään Robert de Baudricourt (1400-1454).

vaan eipä ukkeli ollut uskoa korviaan, 16 vuotias maalaistyttö haluaa nähdä itse Kaarle VII;n!


vaan Jeanne oli nähnyt näyn ja oli sille uskollinen.

ei antanut upseerin asenteen itseään masentaa eikä luovuttanut.

kerran Robert parka oli kävelemässä pienen kaupungin kadulla, kun tyttö pysäytti hänet ja alkoi julkisesti puhua Ranskan kohtalosta ja mitä oli tehtävä.

kadulla ollut väki lumoutui suorastaan tytön puheista eikä Baudricourt lopulta voinut muuta kuin suostua.

...
tällaisia tienhaaroja on meillä elämässä.

kohtaamme tilanteita, jotka voivat näyttää aivan hassukunrisilta ja mielettömiltä, ja kuitenkin jokin sanoo, että tästä, tätä tietä...

kukaan ei tietäisi Robertista mitään, jos hän olisi pysynyt aikuisen miehen järkevässä roolissaan.

mutta hän antoi periksi. Jeanne pääsi Kaarlen puheille Chinoniin, ja Robertin elämässä alkoi noususuhdanne, hänestä tuli ritari ja lopulta loordi.

ja Ranskan kansa muistaa hänet aina kiitollisuudella, mitättömän Vaucouleursin mitättömän komentajan, joka avasi Jeanne d'Arc tien eteenpäin. Vastoin kaikkea järkeä!



tytölle tulivat avuksi Jean de Metz ja Bertrand de Poulengy. Kun he ja Jeanne tammikuussa 1429 keskustelivat Robertin kanssa, 16 vuotias tyttö ennusti silloin, että ranskalaiset tulisivat voittamaan Orléansin lähellä käynnissä olevan taistelun.

täysin mahdoton unelma, kaupunki oli piiritettynä ja romahtamaisillaan. Ranskan asiat olivat niin huonosti kuin vain valtakunta voi voida.

ja yksi teinityttö puhuu tuommoisia...


Jeanne d'Arc kohtaa Kaarle VII ja Jolande Aragonalaisen Chionissa
(wikimedia)


mutta ennustus toteutui ja Robert saattoi Jeannen henkilökohtaisesti miehineen Chinonin linnaan, jossa Kaarle VII oleskeli 1429.

Emme tiedä, mitä Jeanne ja Kaarle puhuivat, sillä tyttö halusi puhutella miestä kahdenkesken.

vaan väkevä taisi olla viestinsä.

mutta tässä vaiheessa - näiden ukkeleiden osuuden jälkeen 1428 ja 1429 - kertomuksessamme astuvat esiin taas naiset.



Kaksi naista liittyy Kaarlen ja Jeannen elämään tässä vaiheessa varsin monimutakisessa tilanteessa taistelusta Ranskan kuninkuudesta.

kuten sanoin, Herramme otti toivottamalta näyttävät asiat käsiinsä ja nosti Kaarle VII valtaan Jeannea siinä käyttäen.

Espanjalainen Jolande Aragonialainen (1384-1442) oli Kaarlelle miltei kuin äiti, suojellen häntä hovin juonitteluilta, myrkyiltä ja pahoilta aikeilta ja vastaten pojan kasvatuksesta ranskalaiseksi.

Pojan oma äiti, Isabeau Baierilainen (1370-1435), oli skitsofreniaa sairastavan Kaarle VI puoliso.

Kaarle VI ja Isabeau saivat kaikkiaan 12 lasta, joista useimmat kuolivat varhain. Pojista viides ja viimeinen oli Kaarle VII.

Isabeau bavarialainen oli Ranskan todellinen hallitsija miehensä tilan tähden ja englantilaismielinen, Hän solmi pahamaineisen Troyen sopimuksen 1420, joka johti englantilaisten miehitykseen Pariisissa 1420-29.

(Vichyn hallitus käytti tätä aikaa propagandassa hyväkseen, nostattaen englantilaisten vastaista vihaa ja vedoten Jeanne d'Arcin kansallismielisyyteen!

Samoin natsien miehityksen vastarinta - Charles de Gaullen lipussa oli Lorrainen risti viitaten Orléansin neitsyen kotiseutuun)



melkoisia lurjuksia...

Nuori Kaarle vannoi 1419 Burgundin Johan Pelottomalle suojelevansa tätä neuvottelutilanteessa, mutta hänen miehensä kuitenkin murhasivat herttuan, kun he tapasivat sillan alla. Kuka lie moisen petoksen keksinyt?

Filip Hyvä nousi Burgundin herttuaksi ja oli täysin englantilaismielinen, joten Henry V hallitsi suoraan osaa Ranskasta ja burgundilaiset hänen kanssaa osaa, Ranskalainen Ranska oli pulassa.



Jeanne kohtasi siis espanjalaisen Jolande Aragonialaisen omistamassa Chinonin linnassa vahvan naisen, joka oli lapsesta asti suojellut Kaarlea hovin vehkeilyiltä ja kasvattanut hänestä ranskalaisen kruununperillisen.

Valtaa käyttänyt Kaarlen oma äiti vehkeili englantilaisten kanssa ja oli monin tavoin omaa poikaansa vastaan. Jolande oli asettanut voimansa ja vaikutusvaltansa ranskalaisen Armagnacin puolueen tueksi,

Taitavana aikansa poliitikkona Jolande oli antanut tyttärensä, Mary Anjoulaisen, Kaarlen vaimoksi. Näin Jolande oli Ranskan kruunuprinssin anoppi - lähisukulainen.

ongelma oli vain, että Ranskan kruunusta taisteltiin eikä Valoisin kuningashuoneen tulevaisuus näyttänyt valoisalta.



Jolande Aragonialainen oli hyvin kaunis nainen. Häntä sanottiin myös viisaimmaksi koko kristikunnassa. Kuningas Luis IX sanoi myöhemmin isoäidistään, että hänellä oli "miehen sydän naisen kehossa".
(hiukka machosti ehkä)

Burgundilaiset, äiti Isabeun johdolla, olivat antaneet Englannille Ranskan kuninkuuden Troyen sopimuksessa 1420 ja britit vaativat Henri VI valtaistuimelle.

laillinen ranskalainen kruununperillinen Kaarle VI oli 19 vuotias isänsä kuollessa 1422.

Chinonin linnassa on jännittävä tilanne.

ja yksi Robert tuo sinne Jeanne d'Arc nimisen tytön, joka on nähnyt näkyjä.



Jolande Aragonialaisen ratkaisevaa merkitystä Ranskan historiassa ei niinkään muisteta - kaikki muistavat sen sijaan tämän tytön.

(Hänen merkitystään on viime vuosina pohdittu enemmänkin. Esimerkiksi Gérard de Senneville Yolande d'Aragon - La reine qui a gagné la guerre de Cent Ans. Perrin 2008. josta enemmän tietoa tässä)

Kaunis Jolande osasi käyttää kauniita naisia verkostona, hänen lähettämiään rakastajattaria oli korkea-arvoisilla ruhtinailla pitkin Eurooppaa. Naisellista vallankäyttöä, ja eritätin tehokasta.

Voisimme ajatella, että koko Jeannen tapaus on Jolande Aragonalaisen kehittämä juttu. Hän oivalsi ranskalaisen talonpojan ja kansanmiehen ajatusmaailman ja uskon ja ymmärsi, millaisen tehon Jeanne voisi saada aikaan.

mutta tässä ajatuksessa, että kaikki olikin Jolanden eikä Jeesuksen tekoa, on yksi heikkous.

mitä sitten tapahtui.

siihen ei yksikään ihminen olisi kyennyt, eikä Jolande Aragonialaisella ollut tässä suhteessa ollut mitään menestystä myöskään.

mitä sitten tapahtui oli niin ihmeellistä, ettei siihen ihminen pysty.



Orléansin neitsyt!

Chinonin linnassa Jeanne keskusteli kahdestaan Kaarle VII kanssa.

mutta tärkeämpi taisi olla keskustelu Jolande Aragonialaisen kanssa. Sanotaan, että asian vakavuuden tähden Jolande antoi varmistaa, että tyttö on neitsyt. Tämä tarkistettiin vielä kerran, kun Jeanne oli vankina englantilaisten käsissä.

joten neitsyt hän oli!

Jolande oli varustamassa avustusretkikuntaa Orléansin piiritetyn kaupungin avuksi. Tilanne siellä oli hyvin vaikea ja strategisella kohkdalla Loire joen varrella oleva kaupunki olisi kohta jäävä englantilaisten käsiin.

Jeanne pyysi nyt, että hän saisi lähteä retkikunnan mukaan.

eikä ihan aasilla ratsastaen, vaan tuon ajan ritarin haarniskaan puettuna täydessä varustuksessa, johon kuului kypärä, raskas rautahaarniska jalkineineen ja hanskoineen, miekka, peitsi ja kilpi vaakunoineen.

tyttö sai kaiken haluamansa, ja ratsasti ritarina Chinonista lähteneen retkikunnan mukanaa Orléansiin.

Orléans Loiren varrella

Kaupunki oli äärimmäisen tärkeä.

Englantilaiset olivat puoli vuotta sitä piirittäneet 1428-1429 ja se oli romahtamaisillaan. Orléansin kukistuttua Englanti ottaisi Ranskan kruunun. Turhaan ranskalaiset olivat rimpuilleet - 1415 Agincourtin katastrofin jälkeen he eivät olleet voittaneet yhtään taistelua.

...
Mites nämä veriset kansojen sodat meidän Jumalamme kanssa sopivat? Saati Herramme Jeesuksen kanssa?

Herra Sebaot on sotajoukkojen Jumala!

ja Herra Jeesus on suunsa henkäyksellä murskaava viimeisessä taistelussa anti-Kristuksen.

silloin Hän ei enää tule aasilla ratsastaen, nöyränä ja hiljaisena, vaan etten sanoisi melkoisella jylinällä...



no miksi Jeesus oli ranskalaisten puolella tässä kohdassa 100-vuotista sotaa?

miksei hurskaiden englantilaisten?

tai puolueeton?

no... eipäs kuitenkaan innostuta liikaa tuomitsemaan Herramme maailman hallintaa.

nyt oli kyseessä Ranskan kansan rakentaminen.

myöhemmin sitten Herra Jeesus auttoi kuningatar Elisabet I antamalla Espanjan armadan tuhoutua.

päivä kerrallaan.

olihan meilläkin Talvisodan ihme, kun porvari ja työmies rinta rinnan juoksuhaudassa Suomen maata puolusti - ja Jumala antoi maamme säilyä itsenäisenä. kuin ihmeen kautta.


Orléansin piiritys alkoi 12.10. 1428

koko Loire-joen laakso oli jo englantilaisten hallussa ja Armagnac piti hallussaan enään vain tätä kaupunkia.

Augustinolaisten munkkien muureilla vahvistettu luostari ja sen luona oleva vahvasti linnoitettu Tourelles portti joutuivat brittien käsiin. Tämä hallitsi kaupunkiin vievää 400 m pitkää siltaa ja näin lukitsi piiritysringin umpeen.

Helmikuun 14. 1429 ranskalaiset ja skotlantilaiset yrittivät hyökätä englantilaisten huoltokuljetuksen kimppuun. Koska siellä oli paljon suolakalaa matkalla sotilaille, epäonnistunut yritys sai nimekseen "Silakka taistelu".

Samana päivänä kun tuo karvas tappio tapahtui, Herra oli lähettänyt Jeannen juttelemaan Robertin kanssa viimeisen kerran Vaucouleursissa ennen matkaa Chinoniin

mitä sitten?

no - yhdeksän päivää sen jälkeen, kun Jeanne saapui Orléansiin, sen piiritys oli murrettu ja ranskalaiset saivat ensimmäisen voittonsa viiteen vuoteen!


voimme hieman verrata tapahtumia myös Jeesuksen aikaan.

Israelin kansalla oli lupauksia siitä, että Jumala lähettää heille Daavidin pojan, kuninkaan.

toivottiin, että Hän olisi oleva se, joka vapauttaa Israelin vihatusta roomalaisten herruudesta.

useampaan kertaan kansa tahtoi ottaa Jeesuksen ja tehdä Hänestä kuninkaan.

Pilatuskin kysyi "oletko sinä se juutalainsten kuningas?"


näin kirjoitettiin myös Hänen ristiinsä
I.N.R.I

IESVS·NAZARENVS·REX·IVDÆORVM



1400-luvun alun Ranskassa oli paljon kristikansan kuulemia profetioita, joiden mukaan Jumala on lähettävä naisen pelastajaksi vihollisen kynsistä.

nämä valmistelivat Jeannen saapumista. Profetioissa oli myös usein maininta Lorrainen maakunnasta, josta haarniskassa oleva nainen tulisi.

Jeannen kotikaupunkin Domrémy sijaitsee Lorrainessa.

Poitiersin piispat olivat arvioineet Jeannen ilmestyksiä ja sanomaa, hyväksyen sen varovaisin sanoin.

Jeanne saapui siis melkoisessa ilmapiirissä, Valoisen huoneen tukemana ja Kristuksen kirkon hyväksymänä sotilaan Bloisin kaupunkiin, jossa Armagnacin puolueen armeija oli.

ei varmaan ihan mikään ihan tavallinen näky karskillekaan sotilaalle


1800-luvun ihannoivassa taiteessa Jeanne maalataan usein naiselliseksi, haarniskan päällä on hame ja hiukset ovat pitkä. mutta kyllä totuus on että hän oli mieheksi pukeutunut, kovin sotilaallinen ja hurja ilme silmissään.



voipi olla, että Jolandekin oli pistänyt jokusen viestin armeijan johtajille Jeannesta.

mutta ratkaiseva oli tytön tahdonvoima, määrätietoisuus ja valmius yltiöpäiseen taisteluun Ranskan ja kuninkaan puolesta.

Puoli vuotta kaupunkia puolustaneet upseerit olivat peloissaan ja arkoja tekemään mitään, ja kiihkeässä keskustelussa riitelivät Jeanne tyttösen kanssa taktiikasta.

on ihme ja kumma, että isot karskit sotia nähneet upseerit vakuuttuivat kokemattoman ja kouluttamattoman tytön sanoista, joka tuskin oman nimensä osasi kirjoittaa englantilaisille osoitettuiin vaatimuksiin lähteä pois, tai huonosti käy.

ja kuinka uupuneet sotamiehet innostuivat Jeannen läsnäolosta.



Ei mitää istumista ja uskomista enää, että kyllä Jumala pelastaa Orléansin ilman meitäkin... tilanne oli täysin epätoivoinen.

ylös, ulos ja tappelemaan! Herra on siellä kanssamme, johtajanamme.

Toukokuun 4. Jeanne ratsasti kaupungista ulos auttamaan ranskalaisia linjojen ja yhteyksien takia tärkeän St. Loupin tukikohdan valtaamisessa takaisin.

100 englantilaista kuoli, 40 joutui vangiksi.

Jeannen ensimmäinen osallistuminen taisteluun päättyi hyvin ja helpotti piiritetyn kaupungin tilannetta.


Jeanne d'Arc johtaa hyökkäystä.
William Raineyn vesivärimaalaus

Toukokuun 6. jälleen upseerien kiivaasta vastustuksesta huolimatta, Jeanne johti suuren sotilasjoukon ulos kaupungista ja kävi Augustinolaisten luostarin kimppuun Loire-joenn eteläpuolella.

Taistelu kesti aamusta iltaan asti, mutta päättyi ranskalaisten voittoon.

Englantilaisten tukikohta Tourellesin vahvasti varustetussa portissa oli nyt eristyksissä.

Muistamme että luostari ja linnoitus hallitsivat strategisesti tärkeää pitkää siltaa joen yli.


"Odotetaan lisäjoukkoja" oli yleinen mielipide...

vaan ei

toukokuun 7. aamuna Jeanne d'Arc johti rynnäkköä suoraan Tourellesia vastaan.

Puolen päivän aikaan muureilta ammuttu terävän, miehen keskisormen pituisen kärjen omaava ns bodkin nuoli läpäisi Jeannen haarniskan.

Jeannen rippi-isä kertoi myöhemmin, että Jeannella oli tästä aavistus ja edellisenä iltana hän oli sanonut, "huomenna verta vuotaa ruumiistani rintani yläpuolelta"

Englantilaiset riemuitsivat ja tanssivat "Noita on kuollut!" "Noita on kuollut!"

sillä eihän noin taisteleva nainen voi muuta olla kuin paholaisen palvelija...


Jeanne veti itse nuolen olkapäästään, ja jatkoi taistelua.


Taistelu jatkui mutta ranskalaisten yrityksistä huolimatta muurit kestivät ja puolustajat onnistuivat torjumaan kaikki yritykset.

Jean de Dunois, Orléansin komentaja, ehdotti jo vetäytymistä illan suussa, mutta Jeanne sai hänet vakuuttumaan, että Les Tourellesin linnakkeen taistelua on jatkettava.

tässä vaiheessa Jeanne jätti joukot ja meni hieman etäämmälle metsään rukoilemaan Herraansa.

kun tyttö palasi, aloitettiin vielä hyökkäys, puolustus murtui, englantilaiset saivat joko surmansa tai joutuivat vangeiksi.

Linnaa puolustaneiden johtaja, Sir William Glasdale, hukkui Loire-jokeen.

Orléansin piiritys oli ohi, Ranskan kurjuuden aika päättymässä.

Aivan uskomattamalla tavalla Kaarle VII kruunattiin Reimsissä, Ranskan kuninkaiden perinteisessä kaupungissa, syvällä vihollisten keskellä.

Jeannen näky toteutui kun hän Kaarlen sinne juhlavan armeijanosaston kanssa saattoi.



vaan eipä tainnut Kaarle VII olla tuon naisen arvoinen ... aika lurjus

Orléansin asukkaat olivat tietenkin riemuissaan vapautuksestaan ja uhanneesta Englannin hallituksesta.

He kutsuivat sankariaan "la pucelle d'Orléans" (Orléansin neitsyt) ja varasivat hänelle talon hyvältä paikalta.

Kun sitten tieto tuli Jeannen vangitsemisesta, Orléansin väki keräsi keskuudestaan lunnasrahat.

Kaarle VII pisti ne taskuunsa.



Noin vuotta myöhemmin 23 May 1430 jo legendaariseksi tullut Jeanne osallistui pohjois-Ranskassa sijaitsevan Compiègnen kaupungin vapauttaakseen sen englantilaisten ja burgundilaisten piirityksestä.

Ranskalaiset joutuivat perääntymään. Jeanne piti kunnia-asianaan olla viimeisten joukossa. Jälkijoukko joutui englantilaisten piirittämäksi. Kun Jeanne koetti paeta, jousimies ampui hevosen hänen altaan ja hän jäi burgundilalisen Filip Hyvän joukkojen vangiksi.

kuten kerrottiin, kuningas Kaarle VII kieltäytyi lunastamasta Jeannea vapaaksi sotavankeudesta ja otti itselleen siihen tarkoitukseen Orléansissa kerätyt lunnasrahat.


Ei Jeanne pelännyt korkeitakaan paikkoja... hän koetti paeta hyppäämällä Vermandoissa 21 metriä korkean tornin ikkunasta pehmeään maahan.

21 metriä... eikös se ole semmonen nelikerroksinen kerrostalo?

vaan vartijat hoksasivat. Hänet vietiin sitten vankina burgundilaisten kaupunkiin Arrasiin lähellä nykyistä Belgian rajaa.

Sieltä Filip Hyvä myi arvokkaan vankinsa englantilaisille. Myymistä ajoi erityisesti Beauvaisen piispa Pierre Cauchon (1371-1442) - yksi tämän tarinan ranskalaisista roistoista.


Jeannen oikeudenkäynnin kuulustelut käytiin vuotta myöhemmin keskiviikosta 21.2. lauantaihin 17. maaliskuuta 1431.

kuulustelujen pöytäkirjat, inkvisiittorin kysymykset ja Jeannen vastaukset, ovat luettavissa englanninkielellä sivulla


Oikeudenkäynnin viimeinen vaihe oli 24. maaliskuuta - 26. toukokuuta ja hänet tuomittiin harhaoppisena poltettavaksi.

Jeanne d'Arc poltettiin Rouenin vanhalla torilla aamulla 30. toukokuuta 1431.

Päivä ei ole unohtunut.

Pyövelinä toiminut Geoffroy Therage sanoi myöhemmin kovin pelkäävänsä, että hänet tuomitaan helvettiin.


Paavi Callixtus III määräsi parikymmentä vuotta myöhemmin, 1456, että koko oikeudenkäynti on tutkittava uudelleen.

Asiakirjat käytiin läpi huolellisesti ja todettiin monia virheitä ja annettu hereetikon tuomio kumottiin.

Jeanne sai virallisesti kirkon marttyyrin arvonimen.

Piispa Pierre Cauchon puolestaan tuomittiin hereetikoksi, joka maallisista poliittisista syistä oli surmauttanut viattoman. Tätä Cauchon tuomiota ei kukaan paavi sen enempää kuin historiantutkijakaan ole kumonnut.



Pyhä Henki antoi Jeannelle paljon viisautta kuulustelujen aikana, niin että tuomarit usein hämmentyivät hänen vastauksistaan kuin kirjanoppineet, saddukeukset ja fariseukset aikoinaan.

Jeanne kävi julmaan kuolemaansa sellaisella olemuksella, että pyövelinsä pelkäsi sen jälkeen oman sielunsa autuuden puolesta.

hieman kuin se roomalainen sadanpäämies Golgatalla, kun oli viattoman miehen teloittanut.

Kuulusteluissa yhä neitsyeksi todetun 19 vuotiaan Jeanne koetettiin saada sanoistaan ansaan.


Kuulustelija: "Oletko Jumalan armossa"

Hankala kysymys!

Sen ajan kirkon opetuksen mukaan kukaan ei voinut olla varma autuudestaan.

Jos Jeanne sanoisi "En" ... heh!

Jos Jeanne sanoisi "Olen" ... heh!

Jeanne vastasi kuulustelijoidensa suureksi hämmästykseksi

"Jos en ole, saattakoon Jumala minut siihen. Jos olen, pitäköön Jumala minut siinä"



no semmoista Ranskan historiaa

väkevä naisen sydän nuoren tytön kehossa!

kuten sanottu, mielisairauteen, skitsofreniaan, tuberkuloosiin ym viittaukset on historian tutkimuksessa torjuttu. Henkisesti terve kuin pukki, mitä lienevät ilmestyksensä.

myyteistä ei ole kysymys vaan tarkasti tunnetusta historiasta asikirjoineen ja lukemattomien eri ihmisten kertomuksineen.

okay

Herra Jeesus rakensi Ranskan kaatuneen majan tämän tytön avulla.

mutta mitä se meille merkitsee tänään?

Ranskako? eh...

sekulaarin Euroopan Unionin johtava voima, joka ei halunnut Jumalan nimeä EU perustusasiakirjaan.

Ranskan vallankumous innoittaa tämän päivän suomalaisia vasemmistolaisia ja oikeistolaisia, tasa-arvoisuus, veljeys vapaus! USA perustuslain malli.

Ranskan kirkko on tehnyt raskaita virheitä etenkin vanhan hallituksen aikaan 1700-luvulla.

Kirkko ja valtio erotettiin toisistaan kuitenkin vasta 1906.

Saman vuonna Ranskan katolinen kirkko julisti Jeanne d'Arcin kansallispyhimykseksi.

Saa nähdä mitä vielä siellä tapahtuu!


---
Ranskan historiasta kertovilla sivuilla on näistä tapahtumista ytimekästä tietoa ja havainnollisia kuva, esimerkiksi Johannes Pelottomasta, Armagnac ja Burgundin kiistoista 100 vuotisessa sodassa http://www.histoire-fr.com/valois_charles6_2.htm

lauantai 18. syyskuuta 2010

Kajaanin linnan kummitus ja aarre

Sanotaan, että Kajaanin linnassa kummittelee Johannes Messenius (Kainuun Sanomat 22.07. 2007).

Sanotaan myös, että Kajaanin linnan alla on suuri metallinen esine, ehkä kultainen oinas, jota ulkomaisetkin aarteenetsijät tahtoisivat tulla hakemaan.

Ison vihan aikainen suomalainen sankaruus - eversti Johan Henrik Fieandtin johtaessa 50 miehen voimalla puolustusta 5000 venäläistä vastaan - on yhä tänään kertomisen arvoinen tapaus.

Kajaanin linnalla on Museoviraston hienosti tekemät Web sivut




... niin se uskonto
kaikkea se meillä ihmisillä teettää...

Wiki kertoo, että myllärin poika Johannes Jönsson syntyi Södra Frebergassa lähellä Vadstenaa heinäkuussa 1579.

Vadstena, Vättern järven tuntumassa oleva pieni kaupunki, oli ollut Ruotsin katolisen kirkon keskus. Monelle nettiruukkulaisellekin tuttu pyhä Birgitta oli näet rakennuttanut sinne järjestölleen luostarin 1350.

(Naantalissa on myös ollut birgittalaisten luostari ja he tekevät paluutaan Suomeen nykyään).

Kustaa Vaasa, Ruotsin uskonpuhdistuksen väkevällä kädellä toteuttanut kuningas, rakennutti tähän kaupunkiin linnan.

Uskonpuhdistus oli Ruotsissa vielä käynnissä Johannes Jönssonin syntyessä. Jesuiittojen vaikutus oli nousemassa 1570-luvulla ja vasta tärkeä Uppsalan kokous 1593 saattoi tämän taistelun ajan loppuun.



Myllärin poika lähetettiin Puolaan, jossa hän opiskeli Braunsbergin jesuiittaseminaarissa.

Jesuiitat ovat "Jeesuksen sotilaita" espanjalaisen Ignatius Loyolan perustamassa munkkijärjestössä. He olivat vastauskonpuhdistuksen tehokas ase kautta Euroopan, ja myös Ruotsi-Suomessa hengellinen kamppailu katolisten ja protestanttien välillä oli väkevää 1500-luvun lopulla.

Palattuaan Ruotsiin lahjakas Johannes Messenius kääntyi luterilaiseksi. Hänestä tuli Uppsalan yliopiston lakitieteen ja politiikan professori (1609-1613).

Mitä kärhämää lienee ollut kahden Johannes professorin välillä, Messeniuksen ja vaikutusvaltaisen Johannes Rudbeckiuksen riidellessä. Ulos lensi Johanneksemme virastaan.

Mutta tuimin isku tuli uskonnon puolelta!

Miestä syytettiin 1616 yhteyksistä Puolan jesuiittoihin ja yrityksestä tuoda katolisuutta Ruotsiin.

Tämä oli tuohon aikaan, Uppsalan 1593 jälkeen, samaa kuin maanpetturuus ja Messenius tuomittiin 20 vuodeksi vankeuteen Kajaanin linnaan.

Mitä lie kulkenut vaimonsa Lucia Grothusenin mielessä, jonka kanssa Johannes oli solminut avioliiton 1607. Eräänlainen Ruotsin Siperia tuo Kajaani...

tarkkaan ottaen Tukholman kirkolliskokous heitti heinäkuussa 1613 molemmat riitapukarit pois Uppsalan yliopistosta.



Kajaanin linna ei liene ollut mikään varsin leppoisa paikka.

Se oli vielä rakenteilla tuomion aikaan 1616 - työt olivat alkanteet 1604 Ämmänsaarella vuolaan virranneen Kajaaninjoen keskellä ja linna valmistui vasta 1619.

Paksun kylmän kivimuurin ja kahden ison tornin suojassa oli puurakennuksia, joissa Johannes Messeniusta varmaan pidettiin. Sillat johtivat linnasta molemmille puolille kuivalle maalle.

Kerrotaan, että linnan komentaja Erik Hara kohteli häntä varsin tylysti. Olihan syytös ankara, Puolan kuningas Sigismundin ja jesuiittojen kanssa tuoda paavin kirkko takaisin Ruotsiin.



Johannes oli linnassa melkein kuolemaansa asti. Hän lähetteli jatkuvasti kirjeitä ja armonpyyntöjä Tukholmaan vakuuttaen syyttömyyttään.

Kustaa Adolfin tytär, kuningatar Kristiina (1626-1689) lopulta armahti häntä ja vuonna 1635 Messenius siirrettiin kolkosta Kajaanin linnasta Ouluun, jossa hän kuoli 1636.

Messenius vietti elämästään siis noin 20 vuotta Kajaanin linnassa saarella Kajaanin-joen vuolaan virran keskellä.



Lahjakas myllärinpoika Johannes Jönsson ei kuitenkaan antanut vankilan itseään masentaa maahan ja toimettomaksi.

Hän onnistui luomaan Kajaanin linnaan oman kirjastonsa, johon hänelle tuotiin kaikenlaisia vanhoja teoksia. Messenius näet alkoi kirjoittaa historian tutkimusta, pohtia vanhojen tarujen ja erilaisten lähteiden arvoa ja merkitystä. 1600-luvulla tuo oli varsin harvinainen kiinnostuksen kohde.

Näin Johannes Messeniuksesta tuli ensimmäinen Suomen kansan historian kirjoittaja.

Vankilassa kirjoitettu "Scondia illustrata" sen 10. osa "Suomen, Liivinmaan ja Kuurinmaan vaiheet" on ensimmäinen kirjoitettu Suomen historia. (Teos julkaistiin vasta noin 65 vuotta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1700.)

"Rimkrönika om Finland och dess inbyggare" - riimikronikka Suomesta ja sen asukkaista - julkaistiin vielä myöhemmin, 1774 ja suomennettiin osittain vasta 1932. Koko kronikka on käännetty suomeksi vuonna 2004.



Lainaan suomalaisen wikipedian ytimekästä ja tasokasta kuvausta näistä teoksista:

Messenius noudatti niin kutsutun gööttiläisen historiankirjoituksen perinnettä. Sen avulla kansan voitiin osoittaa polveutuvan Raamatun tunnetuista suvuista, mitä pidettiin korkeimpana mahdollisena mainesanana. Messeniuksen mukaan suomalaiset periytyivät Nooan pojasta Thuiskonista, joka sai vedenpaisumuksen jälkeen vallan käsiinsä. Thuiskon perusti laajan valtakunnan, jonka itäiset osat ulottuivat Saksista aina Tornioon saakka.



Käsitystä suomalaisista yhtenäisenä kansana ei ollut. Messenius puhui Suomen alueella asuneista eri heimoista, kuten vandaaleista, amatsoneista, venedeistä, venneistä, skridefinneistä, finneistä, suomalaisista ja karjalaisista. Myös käsitys Suomen alueesta oli hämärä. 1400–1600-lukujen kartoissa Suomi esitettiin milloin kapeaksi kannakseksi tai suipoksi niemeksi, milloin saareksi.



Suomen historiallisia tapahtumia Messenius kuvaa niukasti verrattuna naapureihin Liivinmaahan ja Kuurinmaahan. Ongelmana oli lähteiden vähyys. Suomen historian tärkeimpiä lähteitä olivat kirkolliset kronikat, kuten Palmskiöldin katkelma ja Juustenin piispainkronikka. Messeniuksen merkinnät kertovat näiden lähteiden pohjalta etupäässä uusien piispain virkaanastujaisista. Messenius kuvaa Suomeen houkutellun ruotsalaisia virkamiehiä, mutta monet näistä kieltäytyivät. Maa oli Ruotsille lähinnä veronkantoalue, hiippakunta ja toisinaan myös sotaisa taistelukenttä.


suomalainen wikipedia - Johannes Messenius



mikä ihmeen Thuiskon??

"Messeniuksen mukaan suomalaiset periytyivät Nooan pojasta Thuiskonista, joka sai vedenpaisumuksen jälkeen vallan käsiinsä. Thuiskon perusti laajan valtakunnan, jonka itäiset osat ulottuivat Saksista aina Tornioon saakka."

minun Raamatun tuntemukseni joutuu tässä kovalle koetukselle, kun ei moista hyypiötä näy lainkaan Noan poikien joukossa!

löysin selityksen "suomalaisten raamatulliseen alkuperään" Saksasta.

tämä selitys ei tosin kovin paljon alleviivaa ensimmäisen Suomen historian kirjoittajan Raamatun tuntemusta... sorry



Tuisto ist der Name eines germanischen Gottes, der in dieser Schreibweise nur bei Tacitus in seinem Werk Germania überliefert ist:

„Celebrant carminibus antiquis (quod unum apud illos memoriae et annalium genus est ) Tuisconem deum Terra editum et filium Mannum originem gentis conditorisque.“

„Als Stammväter und Begründer ihrer Völkerschaft verherrlichen sie [die Germanen] in alten Liedern - der einzigen Art historischer Überlieferung, die es bei ihnen gibt - Tuisto, einen der Erde entsprossenen Gott, und seinen Sohn Mannus.“

– Tacitus: Germania 2,2



Uuden testamentin aikainen roomalainen historiankirjoittaja Tacitus (56-117 jKr) kertoo siis saksalaisten jumalasta, Tuiskosta.

Tacitus kertoo, että Tuisko on maanpäälle tullut jumala ja poikansa on Mannus ikivanhoissa germaanien lauluissa.

Oliskohan Messenius ajatellut niitä jumalan poikia, jotka ihastuivat maan tyttäriin ja saivat lapsia - sankareita ja jättiläisiä??

mutta sehän oli ennen vedenpaisumusta.

vai oliko?

sekä että, ennen ja jälkeen:

"Siihen aikaan ja myöhemminkin oli maan päällä jättiläisiä, kun jumalien pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia. Juuri näitä olivat muinaisajan kuuluisat sankarit."
1 Ms 6:4 KR 1992



meidän suomalaisten juuret Tuiscon lapsina jää minulta tässä kyllä ratkaisematta ...

Johannes Messenius kuulemma kummittelee yhä Kajaanin linnan raunioissa...

jospa asia jotenkin selviäisi, mitä ihmeen Noan pojan Thuiskon poikia ja tyttäriä me olemme!

Tuiskun lapsia... sitä kyllä, etenkin Kajaanissa talvella kun kylmä tuuli puhaltaa linnan raunioissa... huuuh hrrrr...


Kajaanin linnan kultainen oinas

Virren 268 ruotsintaja Lars Wivallius siis joutui samaan putkaan Messeniuksen kanssa Kajaanin linnaan. Oli mennyt valehtelemaan olevansa aatelinen ja näin saanut jalosukuisen vaimon.

Aatelisista puheenollen...

Ior Bror Holger Bertil Svedlin (s. 1945) on melkoinen tapaus! Hän on liikuntarajoitteinen, mutta mielellään keskustelee suomalaisten ja kansainvälisten vierailijoidensa kanssa maamme historiasta ja menneisyyden tapahtumista.

"Bockin perheen saaga on Ior Bockin vuodesta 1984 lähtien eri yhteyksissä suullisesti esittämä ja vuonna 1996 kirjana julkaisema tarinakokoelma." Siinä hän kertoo, että Kajaanin linnan alla on aikaisempi linnoitus. Sen kaivossa on ristiretkeläisaikainen aarre.

Kultaista oinasta etsi yksityinen firma ja teki maatutkalla havaintoja suuresta metalliesineestä. Oulun yliopiston tutkimusryhmä totesi myös viisareiden värähtelevän.

Myöhemmissä tutkimuksissa Oulun arkeologit eivät ole löytäneet todisteita ja epäilevät, että maassa 45 cm syvyydellä oleva kaapeli olisi aiheuttanut nuo lukemat.

anomuksia Kajaanin linnan aarteen löytämiseksi tulee Museovirastolle yhä kautta maailman - vaan lupaa ei ole annettu.

"Kultaisen pukin sijasta löytyi sähkökaapeleita"





Wikipedia kertoo suomalaisten sankaruudesta varmaan vähemmän tunnetun mutta varsin puhuttelevan tapauksen:

Suuressa Pohjan sodassa (isoviha) toi venäläinen kasakkakenraali Vasili Markov 5000 miehen vahvuisen sotajoukon piirittämään linnaa.

Hän vaati linnan komentajaa eversti Johan Henrik Fieandtia luovuttamaan linnan avaimet, mutta Fieandt kieltäytyi, vaikka linnassa oli vain 50 sotilasta perheineen.

Oli talvi ja linnassa oli kylmä.

Polttopuut ja ruoka kävivät uhkaavan nopeasti vähiin, naisia ja lapsia nääntyi nälkään ja linnaa ammuttiin tykeillä.

Mutta ei ollut helppoa piirittäjälläkään: näitä kuoli ainakin tuhat leirissä riehuneeseen kulkutautiin.

Linnan päällikkö kuitenkin antautui 24. helmikuuta 1716 sillä ehdolla, että linnan väki saisi poistua pois vapaasti.

Vielä samana päivänä linna raunioitui ruutikellarin räjähtäessä.


Suomalainen wikipedia - Kajaanin linna


Linnassa oli paljon puurakenteita, ja kun venäläiset räjäyttivät ruutikellarin nämä syttyivät palamaan.

Roihu kasvoi melkoiseksi ja linnan kivimuurien ylemmät osat romahtivat kasaan.

eräänlainen sen ajan Twin Towers - tosin kasaan romahtaneessa linnassa ei ollut ihmisiä sisällä.

Kun Venäjä sitten valloitti Suomen Kajaanin linna menetti strategisen merkityksensä ja jäi kivikasaksi, jonka yli Kajaanin-joen betonisilta mäntisti rakennettiin.