Nettiruukussa on käyty keskustelua eräästä tunnetusta tavasta tulkita pyhää Raamattua etsimällä sen sivuilta meille tänään, tässä ja nyt hengellisesti valaisevia ja ravitsevia vertauskuvia.
olemme todenneet yhdessä, että Raamattu itse sisältää hyvin paljon kohtia, joissa Vanhan testamentin - juutalaisten pyhän kirjan - kohdista löydetään Kristus.
Heprealaiskirje esimerkiksi tulkitsee koko Jerusalemin temppelin menot uhreineen esikuvana siitä, mitä Jeesus Kristus on tehnyt sovittaen maailman synnit.
Istuutukaamme nyt hetkeksi rabbi Gamalielin oppilaan, fariseusten puolueeseen kuuluneen Saulus Tarsolaisen eli Herramme apostolin Paavalin jalkain juureen kuulemaan, kuinka tämä Raamatun tulkinta toimii.
Esitän asiani parhaani mukaan totuudellisesti, mutta olkaa tarkkoina sillä teen usein virheitä - mielelläni tulen oikaistuksi Jumalan Sanan äärellä ja on ilo, jos monet tuovat kortensa kekoon tästä aiheesta.
Omin sanoin kerrottuna,tuttu Vanhan testamentin kertomus kulkee näin 1 MS 15 ja 16:
Abram ja Sarai ovat jo korkeassa iässä olevia vanhuksia, eikä heille ole annettu lapsia. Lakien mukaan Abramin perillinen on oleva vieras mies, damaskolainen Elieser.
Lapsettomuus surettaa syvästi Abramia, huolimatta Herran hyvistä lupauksista olla kilpenä ja suojana. Herra lupaa silloin Abramille jälkeläisen ja lukemattoman paljon lapsia, kuin tähtiä taivaalla.
Hänestä on tuleva Ab-raham - paljouden isä. Abraham uskoo Jumalan lupaukseen, vaikka hän ensin sitä mahdottomuutta naureskeli. Herra antaa suuren arvon sille, että Abram uskoo vaikka miehen kokemus ja tieto sanovat että tällaista ei voi mitenkään tapahtua.
"Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi." 1 MS 15:6
heti jatkossa tosin kerrotaan, miten Abramin usko sitten taas horjui, kun puhuttiin oman maankin saannista.
Abram ja Sarai ovat tässä tilanteessa, eikä tekstimme tapahtumien kulun mukaan Sarai ilmeisesti ole lainkaan tietoinen Abramin saamasta ihmeellisestä lupauksesta. Vielä ei myöskään ole tehty liittoa Jumalan ja Abramin välillä, jonka merkki on ympärileikkaus.
Näemme, että Sarai ei tiennyt asiasta koska se tulee ikäänkuin uutena esiin hieman myöhemmin, kun Herra vierailee Mamren tammistossa (1 Ms 17). Saamme tässä vaiheessa kuulla, kuinka koko ajatus oman lapsen saamisesta naurattaa Saraita.
Ennen liiton tekemistä ja ennen kuin tietää Abramin saamasta lupauksesta, Sarai ryhtyy päättäväisesti ja rohkeasti toimeen lapsettomuuden ongelman ratkaisemiseksi.
Kertomus on karu ja yksinkertainen ja samalla niin koskettava. Nykyisten muslimien tapaan miehellä saattoi olla useampia vaimoja, kuten esimerkiksi Jaakobilla oli Lea ja Rakel.
Tässä tapauksessa vaimo antaa omasta päätöksestään orjattarensa miehelleen sivuvaimoksi. Muslimit tietävät hyvin tänään esimerkiksi täällä palestiinalaisten alueella, miten naisten väliset suhteet ovat vaikeita moniavioisessa perheessä. Ei Sarai tältä välttynyt.
Sarai, Abramin vaimo, ei ollut synnyttänyt miehelleen lasta. Mutta Sarailla oli egyptiläinen orjatar, jonka nimi oli Hagar.
Niin Sarai sanoi Abramille: "Herra ei ole sallinut minun synnyttää. Makaa siis minun orjattareni kanssa; ehkäpä hän voi synnyttää minulle lapsen."
Abram myöntyi Sarain ehdotukseen.
Abram oli asunut kymmenen vuotta Kanaaninmaassa, kun hänen vaimonsa Sarai antoi egyptiläisen orjattarensa Hagarin miehelleen Abramille sivuvaimoksi.
Abram yhtyi Hagariin, ja tämä tuli raskaaksi. Kun Hagar huomasi olevansa raskaana, hän alkoi väheksyä emäntäänsä.
Silloin Sarai sanoi Abramille: "Minua on loukattu, etkä sinä tee mitään. Minä itse annoin orjattareni sinun syliisi, mutta siitä saakka, kun hän sai tietää olevansa raskaana, hän on halveksinut minua. Herra ratkaiskoon meidän riitamme."
Abram sanoi Saraille: "Hän on sinun orjattaresi. Voit tehdä hänelle, mitä hyväksi näet." Ja Sarai kuritti Hagaria niin että Hagar pakeni hänen luotaan.
1 Ms 16:1-6 KR 1992
Raamatun alkusivuilla on tällainen perhe-elämän kuvaus Kaanaanin maasta, jossa Jumalan valitun kansan kantaisä ja -äiti asuvat muukalaisina.
Lapsettomuuden ongelma on vahvasti esillä pyhän Raamatun sivuilla.
Opimme tästä Ishmaelin syntymisestä, joka on arabikansoille niin tärkeä henkilö että islamin käsityksen mukaan Abraham aikoi uhrata Ismaelin Mekassa, mutta enkeli häntä siitä esti. Ismaelilaiset esiintyvät myöhemmin Raamatun sivuilla, ja heistä on tosiaan tullut väkevä kansa - juutalaisten serkkuja.
Apostoli Paavali tuntee nämä kertomukset lapsuudesta asti ja on itse Abrahamin lapsi, ympärileikattu Vanhan liiton määräysten mukaan, kuten Abraham Ishmaelin syntymän jälkeen (1 Ms 17).
Kiivaalle Abrahamin lapselle ja Mooseksen lain seuraajalle, Saulus Tarsolaiselle, on tapahtunut jotain valtavaa. Ollessaan Golanin ylängöillä matkalla kohti Damaskoa hän näkee sokaisevan näyn kohdatessaan ylösnousseen Herran Jeesuksen.
Tämä kokemus elävän Jeesuksen kohtaamisessa mullistaa hänen elämänsä täydellisesti. Hän on edelleen ympärileikattu Abrahamin jälkeläinen, Mooseksen lain hyvin sisältäkäsin tunteva juutalainen.
Uskon avaamin silmin hän lukee nyt Ensimmäistä Mooseksenkirjaa, hepreaksi Bereshit (alussa) ja löytää sieltä vertauskuvia, hengellisiä aarteita.
Apostolin julistuksen ja opetuksen seurauksena Galatan maakunnassa on syntynyt hengellistä herätystä ja joukko ihmisiä on alkanut tunnustaa, että Jeesus on Herra.
Heidän keskuuteensa on sitten tullut muita opettajia, jotka tahtovat korostaa Mooseksen lain, ympärileikkauksen ja muiden asioiden merkitystä, He saavat Paavalin suunniltaan, koska Kristus yksin ei muka riitä!
Pelkkä historiallinen Jumalan kansan vaiheiden kuvaus ei tässä tilanteessa juurikaan olisi avuksi. Mitä sitten? Mitä tämä MEILLE merkitsee?
Apostoli ottaa tekstin vertauskuvan perustaksi, opettaakseen galatalaisille, mistä uskossa on kysymys.
Kertomus Hagarista otetaan irti historiallisesta yhteydestään Jumalan kansan vaiheissa, ja sitä tutkitaan aivan erityisestä näkökulmasta.
Osoittaakseen galatalaisille Kirjoituksista, että näiden "uusien ja parempien" apostolien opetus on perätöntä, Paavali käyttää vertauskuvaa, joka väärentää tekstin alkuperäisen merkityksen sotkemalla mukaan paljon myöhempiä tapahtumia.
Apostoli kirjoittaa vakavasti:
"Te, jotka tahdotte elää lain alaisuudessa, vastatkaa: ettekö kuule, mitä laki sanoo?
Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että Abrahamilla oli kaksi poikaa, joista toisen synnytti orjatar, toisen vapaa nainen.
Orjattaren poika syntyi luonnonjärjestyksen mukaisesti, vapaan naisen poika sen sijaan lupauksen voimasta.
Tämä on vertauskuva."
Gal 4:21-24 KR 1992
Istumme apostolin jalkain juuressa ja raavimme hiuksiamme "vertauskuva?"
Paavali jatkaa:
"Naisilla tarkoitetaan kahta liittoa.
Toinen on Siinainvuoren liitto, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Hagar.
Hagar tarkoittaa Arabiassa olevaa Siinainvuorta, ja sitä vastaa nykyinen Jerusalem, joka lapsineen elää orjuudessa.
Mutta taivaallinen Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme."
Gal 4:24-26 KR 1992
Bum!!
no johan ...
"Naisilla tarkoitetaan kahta liittoa.."
eihän tuo ole Mooseksenkirjan kertomuksen mukainen tulkinta!
Jumala ei ole vielä tehnyt liittoa Abramin kanssa, se tapahtuu vasta Hagarin karkoittamisen jälkeen, ja tulevaan Siinain vuoren liittoon 10 käskyn kanssa on tuosta kertomuksen ajasta vielä semmonen tuhat vuotta aikaa.
On selvä, että kertomuksen alkuperäinen tarkoitus ei liity mihinkään liittoon.
ja kuitenkin apostoli sanoo, että liittyy ja sotkee mukaan vielä Jerusaleminkin, maallisen ja taivaallisen!
minkä ihmeen taivaallisen Jerusalemin, eihän Ilmestyskirjaa ole vielä kirjoitettu galatalaiskirjeen aikana?
mistä apostoli puhuu?
ja tavalla joka väistämättä tuo mieleen myös nettiruukun Haamulin kauniit vertauskuvat, apostoli Paavali vetää hihasta aivan toisen kohdan Raamatusta, joka ei näytä liittyvän asiaan mitenkään:
"Hagar tarkoittaa Arabiassa olevaa Siinainvuorta, ja sitä vastaa nykyinen Jerusalem, joka lapsineen elää orjuudessa. Mutta taivaallinen Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme. Onhan kirjoitettu:
-- Iloitse, sinä hedelmätön, joka et synnytä! Riemuitse ja huuda, sinä joka et tunne synnytystuskia! Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies."
Gal 4:25-27 KR 1992
voitte lukea Lutherin kuuluistasta Galatalaiskirjeen selityksestä, kuinka hän täysin rinnoin lähtee mukaan tähän vertauskuvaan ja sitä monelta taholta pohtii - kyseessä on uskonpuhdistuksen kannalta olennainen kohta Raamatussa.
joukostamme kuuluu mutinaa "mikko sanoo, ettei apostoli Paavali osaa lukea Raamattua?"
ei mikko sano, vaan kukin meistä voi aivan itse omin silmin lukea pyhän Raamatun sivuilta kertomuksen Hagarista.
käsi sydämelle, mikä on sen kirjoittajan tarkoitus?
eikö tämä ole aivan selkeä kertomus, osa sikermää joka kuvaa Jumalan kansan kantaisien ja äitien elämää, patriarkkojen aikaa?
miten Hagar voisi olla vanhan liiton kuva, kun vanhaa liittoa ei vielä ole kun hänet jo karkoitetaan.
miten Jerusalem tähän liittyy, kun kuningas Daavid sen tuhat vuotta myöhemmin vasta jebusilaisilta valtaa?
miten monessa kohtaa apostoli Paavali puhuu uudesta Jerusalemista?
Miksi tuo hedelmättömän naisen kuva on tässä mukana?
ennen kuin keskustelu räjähtää käyntiin, otetaan tähän vielä apostolin opetuksen kärki galatalaisille. Mitä hän tällä ontuvalla vertauksellaan, joka pyhän Raamatun tekstiä vikaan vääntää, tahtoo sanoa?
Veljet, te olette lupauksen lapsia, niin kuin Iisak oli.
Niin kuin luonnonjärjestyksen mukaisesti syntynyt silloin vainosi Hengen vaikutuksesta syntynyttä, niin on laita nytkin.
Mutta mitä pyhät kirjoitukset sanovatkaan?
"Aja pois orjatar ja hänen poikansa, sillä orjattaren poika ei saa jakaa perintöä vapaan naisen pojan kanssa."
Me emme siis, veljet, ole orjattaren vaan vapaan naisen lapsia.
Gal 4:28-31 KR 1992
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti