Bene venisti, tegnis!

"Kuinka niin? Nytkö nähdään? Kuka sen rakkauden on arvollinen arvioimaan, ja millä perusteella?"
Haamul

koko tämä palsta on keskustelua Haamulin esiin nostamasta asiasta - uskovan kärsimyksistä tässä ajassa. (Kristuksen veritodistaja blogit)

koska lähtökohtana olevaa asiaa ei ole korjattu, olen siis ymmärtänyt tämän oikein.

jotta asia tulisi mahdollisimman selväksi, keksin surullisen esimerkin kristitystä, jonka perhe saa surmansa ajovirheen takia.

tällaiseen autokolarin aiheuttamaan lohduttomaan suruun sisältyy myös itsesyytös.

kyseessä ei ole nyt ihmisen arviointi!

esimerkissä Jumala itse arvioi, kuka on sinulle rakkain.


annoin sitten toisen esimerkin, tämä ei ole keksitty, vaan ainutlaatuinen dokumentti varhaisen kirkon ajalta, joka Pyhän Hengen vaikutuksesta on säilynyt nykypäiviin asti vainotusta kirkosta pohjois-Afrikan Karthagossa.

taaskaan ihminen ei kysy mitään.

Herra Jeesus itse on kutsunut todistajikseen nämä juuri pakanuudesta kääntyneet ihmiset, katekismuskoulun oppilaat, jotka äkisti kastettiinjäätyään viranomaisten kynsiin.

apostolinen todistus Perpetuan ja Felicitaksen ja muiden marttyyrien kohdalla on juuri tämä

kuka on sinulle rakkain?

rakastaako nuori äiti enemmän äsken syntynyttä lastaan kuin Jeesusta? kova kysymys

rakastaako tytär enemmän armasta isäänsä, joka henkensä uhalla koettaa saada lapsensa järkiinsä? kova kysymys

rakastaako ihminen enemmän omaa elämäänsä tässä ajassa, nuori aviovaimo hyvästä perheestä, kun on oma orjatarkin vai Jeesusta? kova kysymys


pyhä Perpetua saa kertoa koko kristikunnalle, "Perpetua, isäsi tytär, olenko minä sinulle rakas?"

ja koko maailmalle raikuu ihmeellinen veritodistajan sanoma

"Herra, sinä tiedät kaiken, sinä tiedät että olet minulle rakas?"

ja niin toinen vyötti tytön ja ohjasi hänet amfiteatterin hiekalle - jossa villi lehmä hänet tylsällä sarvellaan ruoskimisen jälkeen lävisti

nuori sotilas ei saanut tytöltä henkeä, joten pyhä Perpetua asetti itse tämän miekan kaulalleen.

kertomus päättyy - muuten ei näin jaloa ihmistä olisi hengiltä siellä saatu...



antamani esimerkki autokolarista on uskovalle äärimmäinen koetus

se voi aivan ymmärrettävästi päättyä myös tuon saksalaisen sukellusveneen kapteenin sanoihin "Jumala, minä tulen ja tapan sinut"

antamani esimerkki pyhästä Perpetuasta ja Felicitaksesta on taivaallinen.

tyttö, vain 22 vuotias nuori äiti, nimittäin saa itse kertoa meille kuinka Herra Jeesus hoitaa omaansa oikeusistuimessa, vankilan synkeydessä ja sitten vielä areenallakin.

tulee pikkuveljen asia kuntoon keskusteluissa Jeesuksen kanssa

tulee rintalapsen asia kuntoon äidin ja diakonien avulla

tulee selkeä tieto marttyyriudesta, joka vahvistaa sellissä lojuvia

pyhä Felicitas saa liittyä jaloon joukkoon ja hänen vastasyntynyt lapsensa adoptoidaan kristilliseen kotiin



saamme lukea ensikäden tietona juuri pakanuudesta kääntyneen ihmisen näkyjä - tämä maailma on meille outo ja pelottava ja samalla tuttu.

nuo tikapuut ovat piirtyneet syvälle sieluuni - näin koki marttyyri edessä olevat kidutukset. kulje tarkasti, katso vain ylöspäin.

ihmeellistä on tuo aistien väkevyys - hyvä maku suussa näyn jälkeen, voimakas kukkien tuoksu näyn jälkeen

ja kuinka nämä visiot vahvistivat pimeydessä julmaa kuolemaa odottavia

he olivat pelottomia

miksi?

koska Herra Jeesus heitä vahvisti niinkuin vain Hän osaa


sama olisi tuon kuvittelemani varomattoman autoilijan kohtalo Jeesuksen käsissä

Puolustaja (teit kyllä ajovirheen talvisella Tiirismaan tiellä)

Lohduttaja (sinä ja perheesi olette Jumalan omia, todellinen elämä ei ole täällä vaan siellä on kotisi - he odottavat sinua)



niin koskettava on pyhän Perpetuan näky siitä, mitä siellä ylhäällä on

ei Ilmestyskirjan valtaisa päätähuimaava pyhien joukko, joka musertaisi yksilön ihmisten mereen

vaan nuo rakkaat sanat yksinkertaisesti lammasta lypsävältä paimenelta

Bene venisti, tegnis!

ja Hän nostaa katseensa tähän ihmiseen, kutsuu luokseen syömän hieman lampaan juustoa.

ja tuhatpäinen valkopukuisten joukko siinä ympärillä sanoo Aamen!

tämä on niin vaatimatonta, yksinkertaista ja sydämellistä vieraanvaraisuutta taivaaseen saapuvalle Vivia Perpetualle, joka tunnetaan ja toivotetaan tervetulleeksi yksilönä ja Jeesus tahtoo nälkäiselle antaa hieman murkinaa.

niinkuin siellä Tiberiaan järven rannalla oli laittanut hieman kalaa vartaassa.



toivon että onnistumme yhteisvoimin saamaan Perpetuaan ja Felicitaksen kertomuksen Nettiruukun kirjastoon englantilaisesta laitoksesta suomennettuna - ja tietysti vielä mieluummin sen alkukielestä latinasta.

tietääkseni tätä kristikunnan helmiin kuuluvaa autenttista dokumenttia ei ole suomennettu, mutta jos tiedät että on, olisi hyvä siitä kuulla.

pyhien marttyyrien veritodistus on siellä niin aidosti ja alkuperäisesti ja koskettavasti esillä ilman mitään pyhimysten palvontaa ja luita.

kaikkien suurten kirkkojen pyhimyskalentereissa pyhä Perpetuas ja Felicitas ovat kunnia paikalla seitsemän naisen joukossa, vain Neitsyt Marialle annetaan korkeampi arvo niissä.

myös luterilaisessa pyhien kalenterissa 7. maaliskuuta on pyhän Perpetuaan ja Felicitaksen muistopäivä.

Rooman täysin unohdetun keisari Getan synttärit ovat saaneet toisen sisällön!



lyhykäisesti siis

apostolien ensimmäinen todistus on ylösnousemus

heidän todistuksensa on ainoa linkki meidän ja ylösnousemuksen välillä eikä se totisesti ole tieteellisesti vedenpitävä!

jotkut uskovat apostolien todistuksen, toiset eivät


apostolien toinen todistus on "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua?"

tietääkseni kaikki Jeesuksen seuraajat, ne kaksitoist - ehkä Johannesta lukuunottamatta - sekä Paavali antoivat myös tämän toisen todistuksen.


Jeesus kysyy meiltä samaa.

joku joutuu tähän kysymyksen vastaamaan pohjia myöten synnin, perkeleen ja kuoleman kynsissä.

onko tosiaan tämä maailma ja sen ihmiset meille rakkaampia, kuin se toisen maailman ääni?

kristitty on toisen maailman kansalainen

se tekee kipeää, tämä vanhan ihmisen kuolema

vaatii hiukka uskoa antaa se toinen apostolinen tunnustus, näkymätön, todistamaton, tuonpuoleinen ylösnoussut - rakkaampi kuin kaikki tämä näkyvä ilo ja onni ja kukkketojen kauneus



usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut



joo - mistä mihin?

aikamme kirkko, aikamme esikoiset, korostavat "parempaan elämään ajassa, ja sitten kerran kuoleman jälkeen taivaan kotiin"

kristillisyyden tarkoitus on usein ihmiselle tämän ajallisen elämän kruunaaminen hengellisillä aarteilla ja sisäisellä armolla ja kauneudella

tiukkaa tekee, kun Jeesus sanoo "rakastatko sinä minua" viemällä ajallisen turvan ja rakkauden kohteet pois.



Me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme puretaankin, Jumalalla on taivaassa meitä varten ikuinen asunto, joka ei ole ihmiskätten työtä.

Täällä ollessamme me huokailemme ja kaipaamme päästä pukeutumaan taivaalliseen asuumme, sillä sitten kun olemme pukeutuneet siihen, emme jää alastomiksi.

Me, jotka vielä asumme tässä majassamme, huokailemme ahdistuneina.

Emme haluaisi riisuutua vaan pukeutua uuteen asuun, niin että elämä kätkisi sisäänsä sen, mikä on kuolevaista.

Juuri tähän Jumala on valmistanut meidät, ja vakuudeksi hän on antanut meille Hengen.



Olemme siis aina turvallisella mielellä, vaikka tiedämmekin, että niin kauan kuin tämä ruumis on kotimme, olemme poissa Herran luota.

Mehän elämme uskon varassa, emme näkemisen.

Mutta mielemme on turvallinen, vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo.

Siksi myös pyrimme noudattamaan hänen mieltään, olimmepa jo perillä hänen luonaan tai vielä sieltä poissa.

Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa.


apostoli Paavali;

Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, me koetamme saavuttaa ihmisten luottamuksen.

Jumala kyllä näkee, millaisia me olemme, ja toivon teidänkin sisimmässänne näkevän sen.

Emme me ryhdy taas suosittelemaan itseämme teille.

Haluamme vain antaa teille aihetta olla ylpeitä meistä, niin että pystytte vastaamaan niille, jotka kerskuvat sillä, mikä näkyy ulospäin, eivätkä piittaa siitä, mitä on sydämessä.

Jos olemmekin olleet suunniltamme, se on tapahtunut Jumalan tähden.

Jos taas esiinnymme hillitysti, teemme niin teidän tähtenne, sillä Kristuksen rakkaus pakottaa meitä.

Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet.

Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.

2 Kor 5:1-15 KR 1992



pyhä apostoli Paavali, Herran valitsema ase meidän pakanoiden pelastamiseksi, kirjoittaa

että emme enää eläisi itsellemme, vaan Hänelle


toiset todistavat Jeesuksesta suullaan, sanoillaan, teoillaan, katseellaan, elämällään, uskollaan joka kestää myös äärimmäisten kärsimysten kohdatessa, koska Herra Jeesus on sen uskon voimallinen pitämään yllä.

toiset todistavat Jeesuksesta kuolemallaan.

heille ei mikään tässä maailmassa ollut rakkaampaa kuin Herra Jeesus ja he todistivat sen antamalla henkensä mieluummin kuin kiroamalla Jeesustaan ja kumartamalla lohikäärmettä.

pelkäämättä, nuori äiti, Perpetua, astui lohikäärmeen päälle

ja hän koki, että lohikäärme pelkäsi häntä!

Amen, Halleluja

Jeesuksen nimessä ja veressä meillä totisesti on voitto Saatanasta ja tästä maailmasta ja synnistä ja lihastamme ja kuolemasta.

vaan ennenkuin ihan rupeat hihhuloimaan pyhien marttyyrien kanssa, jotka ovat jo voittaneet, muistathan että Jeesus voi koetella uskoasi, oletko tosissasi

siitä on vitsit vähissä.



Olen kuullut, on kaupunki tuolla
Yllä maan, päällä pilvien usvain
Luona välkkyväin taivasten rantain
Siellä kerran, ah, olla mä saan
Halleluja, mun lauluni raikuu
Halleluja, mä kaupunkiin kuljen
Vaikka jalkani uupuen vaipuu
Joka askel mun kotiin päin vie

Olen kuullut, on maa ilman vaivaa,
Ilman kyyneltä, taistoa, huolta
Kipu, sairaus, tuskaa ei tuota
Siellä kerran, ah, olla mä saan
Halleluja, siel riemuita voimme
Halleluja, jo epäilys haihtui
Enää koskaan en horjuen kulje
Olen saapunut Jumalan luo

Olen kuullut, on valkoinen puku
Ja on hohtavat kultaiset kruunut
Sekä autuas taivainen suku
Siellä kerran, ah, olla mä saan
Halleluja, nyt henkeni kiittää
Kun jo kuulla voin taivaisen laulun
Side katkee mi' maahan mut liittää
Tiedän, siellä jo pian olla saan

Halleluja, nyt henkeni kiittää
Kun jo kuulla voin taivaisen laulun
Side katkee mi' maahan mut liittää
Tiedän, siellä jo pian olla saan


Kari Tapio lauloi tämän Valoa päin konsertissa vuonna 1999. Esitys on upea sille, joka pitää amerikkalaisesta country gospel musiikin tyylistä