maanantai 26. huhtikuuta 2010

Toinen osa (27)

Seitsemänneksikolmatta

tulee kristityn, samoin kuin Kristuksenkin hänen päänsä, täynnä ja ravittuna, tyytyä uskoonsa, aina enentää sitä, se kun on hänen elämänsä hurskautensa ja autuutensa, joka hänelle antaa kaikki, kuin Kristuksen ja Jumalan omaa on, kuten ennen on sanottu.

Ja pyhä Paavali sanoo Galatalais ep. 2 luv. näin: "jota minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa".

Ja vaikka hän nyt on varsin vapaa, tekee hän taas itsensä mieltä mielin palvelijaksi, auttaaksensa lähimmäistänsä, häntä kohdellaksensa, niinkuin Jumalakin on Kristuksen kautta menetellyt häntä kohtaan.

Ja tehköön sellaista ilmaiseksi, siinä etsimättä muuta, kuin Jumalan mielisuosiota, ja siis ajatelkoon näin:

noh niin, minun Jumalani on antanut minulle mahdottomalle, tuomitulle ihmiselle ilman omaa ansiotani, ihan ilmaiseksi sulasta laupiudesta, Kristuksen kautta ja Kristuksessa, jumalisuuden ja autuuden koko täyden rikkauden, niin etten enää tarvitse mitään muuta, kuin uskoa niin olevan.

Senpä tähden tahdon minäkin taas sellaiselle isälle, joka niin runsain määrin on vuodattanut hyvyytensä minun päälleni, vapaasti, iloisesti ja ilmaiseksi tehdä, mitä hänelle kelpaa, ja olla lähimmäistänikin kohtaan kristitty, niinkuin Kristus on ollut minulle,

enkä mitään muuta tehdä, vaan ainoastansa sitä, mitä näen hänen tarvitsevan, häntä hyödyttävän ja hänelle autuaallista olevan;

kun minulla kuitenkin uskoni kautta Kristuksessa on kaikkia tarpeeksi.



Katso, näin lähtee uskosta rakkaus ja halu Jumalaan, ja rakkaudesta vapaa, mieluinen ja iloinen elämä palvelemaan lähimmäistä ilmaiseksi.

Sillä niinkuin lähimmäisemme kärsii hätää ja muunkin suhteen tarvitsee meitä, samoin kärsimme mekin hätää Jumalan edessä ja tarvitsimme hänen apuansa.

Sentähden, niinkuin Jumala on auttanut meitä ilmaiseksi Kristuksen tähden, samoin tulee meidänkin ruumiin ja sen töiden kautta auttaa lähimmäistämme.

Tästä siis näemme miten korkia, jalo elämä sentään kristillinen elämä on, vaikka se valitettavasti koko maailmassa ei ainoastansa makaa maassa, vaan ei ole edes tunnettukaan saatikka saarnataan.


Martti Luther
Kristityn vapaus
kohta 27


tämän kristillisyyden saarnassa varmaan kaikuu aina Kajaaniin asti tämä Kristuksen armahtaman, vapaan kristillisen elämän kiitollinen lähimmäisenrakkaus kaikki niitäkin kohtaan, jotka eivät ole Siionin turvallisten muurien sisäpuolella turvassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti