lauantai 27. helmikuuta 2010

Kuka vierittää kiven?

Puutarhahauta Jerusalemissa
Sopiva paikka hiljentymiseen ja rukoukseen


Neljän evankeliumin kertomukset tapahtumista Jerusalemissa antavat ylösnousemuksen aamusta niin moniulotteien ja hankalasti ymmärrettävän kuvan, että sen tutkimiseen ei yhden ihmisen elinikä riitä.

Englantilainen journalisti - ja ateisti - Frank Morison (Albert Henry Ross 1881-1950), päätti osoittaa kertakaikkiaan järkisyillä, miten mahdotonta puppua tämä kristittyjen uskon keskeisin kohta on näiden kovin ristiriitaisten ja vajavaisten kirjoitusten valossa.

Kun kirja oli valmistunut 1930, hän oli Jeesuksen ylösnousemukseen uskova mies.


Kirjaa on englanniksi luettavissa verkossa. Siitä on taas otettu uusi näköispainos 1987 ja sen voi tilata kotiin esimerkiksi amazon.com kautta.


Tarkoitukseni ei ole sanoa, että tämä erinomaisesti kirjoitettu kristillisen uskon puolustus, apologia, todistaisi Raamatun kertomukset todeksi.

Suosittelen kirjaa, koska se on terveellä, kansanomainen ja samalla kuitenkin hyvin vakavasti aiheeseen paneutuvalla tavalla kirjoitettu johdanto evankeilumien pääsiäisaamun kuvauksiin. Skeptisen ja epäilevän saksalaisen lähestymistavan sijasta siinä on kriittinen ja käytännöllinen anglo-saksinen ote Raamattuun.

Sen sijaan että nojaamme teorioihin ja aikamme tietoon Raamatusta, katsotaan nyt ensin mahdollisimman tarkasti mitä Uudessa testamentissa itsessään on kirjoitettu.


Morisonin kirja auttaa jokaista lukijaa pohtimaan Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen liittyviä evankeliumien tekstejä ja niiden yksityiskohtia. Lukija miettii sen esittämien havaintojen ja todisteiden valossa asiaa itsenäisesti.

Teos innostaa toivottavasti lukemaan muitakin kirjoja, ylösnousemuksen puolesta tai sitä vastaan, ja tutustumaan näin yhä syvemmin Raamattuun.

Morisonin kirjan luettuaan moni ei enää koskaan lue ja kuule evankeliumien kertomuksia aivan samalla tavalla kuin ennen sen lukemista. Tutkielma tuo Uuden testamentin tekstien lukemiseen taustaa, kaikupohjaa ja tarkkoja havaintoja, jotka hienosti avaavat Raamatun tekstien suunnatonta rikkautta.

Samaan tapaan kuin Torinon käärinliina kiehtoo tutkijoita jatkuu myös evankeliumien tutkimus herkeämättä, vaikka ne on jo moni väärennöksiksi ja saduiksi ja palturiksi tuominnut!

he eivät voi mitään totuutta vastaan.


(olisihan se hienoa, jos joku saisi sydämelleen suomentaa tuossa linkissä olevan tekstin!
Esikoislestadiolaiset r.y. tai Fonticulus tai joku muu taho voisi sitten kääntäjän kanssa yhteistyönä helposti tulostaa tuon kirjan, niin että se saisi kunniapaikan monen kristityn kirjahyllyssä!)

perjantai 26. helmikuuta 2010

Jeesus ja uskonnollinen ihminen

Ristiinnaulitse!

Uskonnollinen ihminen on Jeesuksen pahin vihollinen.

Uskonnollisen ihmisen on hyvin vaikea tulla aitoon herätyksen tilaan. Sellaiseen tilaan, jossa lapsuudesta asti tutut sanat ja ilmaisut alkavatkin elää todellisuutena.

Uskonnollisen ihmisen on hyvin vaikea ottaa vastaan ylösnoussut elävä Herra Jeesus Kristus omana Vapahtajanaan ja Lunastajanaan ja Jumalanaan.

Uskonnollisen ihmisen on hyvin vaikea nöyrtyä Jeesuksen ristin juurelle vaivaisena syntisenä, mahdottomana ja tuomittavana.

Mahtava immuniteetti estää tehokkaasti uskonnollista ihmistä tulemasta elävän Jeesuksen opetuslapseksi ja seuraajaksi.


näemme Raamatusta, kuinka uskonnolliset ihmiset tappoivat profeetat, jotka Jumala lähetti Israelin kansaa varoittamaan (tarjoten rauhaa epämielyttävän totuuden sijaan).

näemme Raamatusta, kuinka uskonnolliset ihmiset kavalasti suunnittelivat valtapolitiikkansa kuvioissa yhden Jeesus Nasaretilaisen saattamisen pois päiviltä - kansan sokeuteen nojaten (kateellisina, sillä he tiesivät kuinka suosittu hän on).

näemme Raamatusta, kuinka uskonnolliset ihmiset Efesossa nousevat Jeesuksen apostolia vastaan saattaakseen hänet päiviltä (ahneudesta)

näemme Raamatusta, kuinka uskonnolliset ihmiset pitkin Välimeren maita taistelevat evankeliumia vastaan (kunnes Paavali pudisti synagoogien tomunkin jaloistaan)

Uusi alku

Jeesuksen täytyy saada riisua uskonnollinen ihminen aivan alastomaksi kaikesta tuosta omasta uskonnosta, ennenkuin on mahdollista alkaa aivan alusta ja aivan toisella tavalla.

uskonnolliselle Nikodemukselle Hän kuvaa tätä sanoin "sinun täytyy syntyä uudesti ylhäältä"

niin isosta muutoksesta on kyse, että se on kuin kipuamista takaisin äidin kohtuu ja aloittamista aivan alusta.

sen verran on uskonnollinen ihminen kasvanut vinoon, ettei rakennusta voi peruskorjata vaan tarvitaan aivan uusi rakennus, toisenlainen, joka perustuu Jumalan tekoon.


Jeesus antaa melkoisen iskun yölliselle vieraalleen.

Nikodemus saattoi kasvatuksensa, kansansa perinteiden, Jumalan Sanan, hyvien tapojen ja myös elämänkokemuksensa pohjalta juutalaisen kansan parissa pitää itseään mallikelpoisena Jumalan lapsena.

Tähän uskonnolliseen maailmaan - fariseukset olivat sen ajan essuja, ottivat Jumalan Sanan todella vakavasti ja tekivät parhaansa elääkseen Taivaan Isälle mieliksi - kuului toisenlainen ääni.

Nikodemus vaistosi, että ääni on toisenlainen ja se kiinnosti häntä.

mutta tämän kovin erilaisen ja monien vihaaman ja pelkäämän opettajan luokse ei noin vain voinut mennä - yön hiljaisuudessa sitten.

ja sieltä se sitten tulee Jeesukselta

uskonnollisen ihmisen koko elämäntyön nollaus.



Näin se tapahtui.

Nikodemus tulee koko arsenaalinsa kanssa "me, Jumalan valittu kansa, erilleen pahasta maailmasta erottautuvat fariseukset, elämämme kaikissa asioissa isien neuvoja noudattamaan pyrkivät"

mitään ei jää jäljelle koko komeudesta.

nämä ihmiset ovat porukkaa, jotka ovat lopulta Jeesuksen pahimpia vihollisia, pilkkaajia, halveksijoita, tuomitsijoita ja surmaajia.

(fariseusten porukoista tuli toki jokunen Jeesukseen uskova, esimerkiksi yksi kuuluisan rabbi Gamalielin oppilasta, jonka nimi oli Saulus)

vikaan on menty, ei auta kuin ihan syntyä uudestaan ja aloittaa aivan alusta!


Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen.

Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan."

Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."

Joh 3:1-3 KR 1992



Uskonnollinen ihminen näkee tietenkin "Jumalan valtakunnan"!

Joten ilmeisesti hän on "syntynyt uudesti" vaikka ei sitä ihan tarkkaan nyt muista, milloin kapusi takaisin äidin kohtuun ja aloitti alusta.

Tässähän se on! Jäsenmaksu maksettuna, Rauhan Side tilattuna, saarnaajien todistusten mukaan usein seuroissa nähty, huivi päässään kuten pitää tai kravaatti kiireesti riisuttuna matkalla työpaikalta ruksalle, leikkokukkia ei pöydällään, televisio tiukasti kaapissa hiljaista yökatselua varten eivätkä silmät vilkuile ostarilla pornolehtien irstaita naisia. Ei tippaakaan viinaa ole suuhun tullut, paitsi ehtoollisviiniä.

Jumalan valtakuntaan kuuluvia tuttuja on sukulaisten ja tuttujen parissa pitkin Pohjoismaita ja rapakon takanakin, samoin uskovia.

Ja Jumalan valtakunnan sydän, Kiirunan Bethlehem on siellä ja uusi rukoushuone sinne valmistunut paljolti suomalaisten Jumalan lasten sisukkuudella ja uhrauksin.

Neuvot ja ohjeet näyttävät, missä Jumalan valtakunta on ja selkeästi sen rajat siis tunnetaan.


Uskonnollinen ihminen on Jeesuksen pahin vihollinen.

Hän on jo rikas, vanhurskas, vaelluksensa on jumalista ja toisenlaista, kuin tämän maailman lasten ja tämän pahan avionrikkojien sukupolven sekoilu, määränpää on selkeänä edessä ja tämä Jumalan valtakunnan Noan arkki, tämä siunattu Lapista alkanut Pyhän Hengen valo ja kirkkaus, tämä rakkaiden vanhinten, arvokkaiden ja kokeneiden lähetysmiesten, saarnaajien, hengellisten isien ja äitien, sisarten ja veljien joukko kulkee tätä kallista tietä kohti taivaan kotia, jossa Jeesus on.

Asiat ovat kunnossa, ei tarvita mitään Jeesusta häiriköimään näitä sukupolvien matkassa koeteltuja ja hyväksi nähtyjä kuvioita.

Sulkekaa korvanne Jeesukselta!

Karttakaa paikkoja, ihmisiä, forumeita, joissa Hänestä puhutaan!

Paetkaa henkenne edestä ja kivittäkää, jos tarvis on näitä pilkkaajia, jotka Jeesusta ylistävät!

Meillä on kyllin siinä mitä olemme saaneet tässä siunatussa kristillisyydessämme.


Uskonnollinen ihminen on Jeesuksen pahin vihollinen.



"Jerusalem, Jerusalem!

Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi.

Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan!

Mutta te ette tahtoneet tulla."


Matt 23:37 KR 1992

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Jeesus Kristus ja itsetyydytys

Raamattu ei siis puhu asiasta yhtään mitään.

Mutta entä meidän Herramme ja Jumalamme, Jeesus Kristus?

Ei Hän tullut tänne tuomitsemaan meitä, vaan sitä varten, että me saisimme elämän, yltäkylläisen, rikkaan, iankaikkisesti kestävän Hänen seurassaan.

Seksuaalisuus on eräs elämämme keskeisimmistä ja vaikeimmista asioista.

Eikö Hän muka tahtoisi ja voisi olla myös tässä meidän ystävämme?

Näyttää näillä voimakkailla vesillä tietä elämässämme eteenpäin, hoitaa vammoja ja vuodattaa balsamia sydämemme haavoihin?

Ehkä Hän jostain Paavalin tavoin tekee koko lailla vapaan näistä asioista, avioliitoista ja muista - siitä Paavali Häntä kiitti.

Mutta useimmat ihmiset saavat kokea Jeesuksen apua siten, että heistä tulee terveitä, elämäniloisia Jumalan lapsia, miehiä ja naisia, joiden elämässä seksuaalisuus toimii hyvänä moottorina arjessa ja juhlassa kuten Jumala on sen tarkoittanut.



Apostoli Paavali kirjoittaa avioliitosta mainiosti, vapaasti ja kiitollisena.

"Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin."
1 Kor 7:8

Hän tekee tarkan eron omien mielipiteidensä, ja Herran sanojen välillä.

"Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään.

Jos hän kuitenkin eroaa, olkoon menemättä enää naimisiin tai sopikoon miehensä kanssa. Samoin ei mies saa erota vaimostaan."
1 Kor 7:10-11

Mutta omat sanansa sitten näin

"Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä."
1 Kor 7:12



Saarnaajien ja opettajien tulee osata tehdä sama ero apostolin tavoin - mitä Herra sanoo Sanassaan on omaa luokkaansa ja sitten on se mitä he itse sanovat arvovallallaan ja Hengen johtamina.

Itsetyydytyksen asiaan ei löydy suoraa tekstiä Raamatusta, joten opettajat ja kasvattajat ovat tässä omillaan.

Tärkeintä on että saamme turvallisesti elämämme kaikkein henkilökohtaisimmat asiat myös tuoda Jeesuksen hoitoon.

Hän tuntee meidät, myös meidän ruumiimme, paremmin kuin me itse.

Hän osaa ja tahtoo auttaa kohti tervettä ja tasapainoista elämää myös vaikeissa tilanteissa.



Virsi 273
Jeesus, parhain ystäväni,
löytäisinkö vertaista?
Auta, etten eläissäni
koskaan hylkää sinua.
Minut ken saa riistetyksi
kädestäsi rakkaasta,
kun on meillä tahto yksi
nyt ja kerran taivaassa?


Hän on kuollut puolestani,
minut ken voi kadottaa?
Ylösnoussut puoltajani
minut vanhurskauttaa.
Ken nyt syyttää uskaltaisi
valittua Kristuksen,
tuomita ken hänet saisi
joukkoon kadotettujen?


Eivät mitkään voimat maiset,
eivät henkivallatkaan,
nykyiset, ei tulevaiset,
elämä, ei kuolokaan
erottaa voi Jumalasta,
hänen rakkaudestaan.
Kristuksessa on se vasta
julki tullut maailmaan.


Jakob Arrhenius 1691.
Suom. virsikirjaan 1701.



Kirjoittanut: mama


Joo taitaa olla aika tabuaihe tämä ja herättää varsin voimakkaita fiiliksiä ihmisissä, niinkuin kaikki seksuaalisuuteen liittyvä.

Syyllisyyden ja häpeän tunteet voivat olla kasvatuksen ja opetuksen tuloksena melkoisia.

Vaan aikamoinen helvetti voi rakentua tuohon kolminaisuuteen, jossa itsetyydytys on saarnattu ehdottomaksi synniksi, jolloin miesten ainoaksi sallituksi tavaksi purkaa "paineitaan" jää "itsetyydytys" vaimon kanssa, (jolloin ei omia käsiä likaa ja ei siis tee syntiä), ja vielä tuohon lisättynä ehdoton ehkäisykielto...

No... asiat on varmaankin paremmalla tolalla monissa liitoissa kuin tuo antamani pahin mahdollinen skenaario vaimon kannalta...

Vaan ehkäpä se, että näistä asioista puhuminen on niin täydellinen tabu ja suuren pahennuksen aihe, kertoo omaa kieltään tilanteesta monissa perheissä.


Kirjoittanut: mikkoL
Vaikka Raamattu ei puhu sanaakaan itsetyydytyksestä, Raamatun kansa, juutalaiset, suhtautuvat asiaan varsin kielteisesti.

Tietääkseni uskonnollisille juutalaisille tämän isien perinnäissäännön noudattaminen on vähintään yhtä vaikaa kuin perinteiseen uskoon kasvaneelle esikoislestadiolaisellekin, ellei vaikeampikin.

Muistan tapauksen Jerusalemista, kun lehti haastatteli lääkäriä. Tämä kertoi joutuneensa ottamaan eräältä hurskaalta mieheltä tuskallisesti neulojen avulla siemennestettä vietäväksi laboratorioon tutkimukseen.

Juutalainen uskonnollinen lainsäädäntö on hyvin monimutkaista ja sen juuria on usein vaikea johtaa takaisin Mooseksen lakiin, Tooraan eli opetukseen.

Nämä ovat niitä isien perinnäissääntöjä, joita Jeesus Kristus tahallaan rikkoi.



Eiköhän tilanne ole nyt kuitenkin se, että rumasti itsesaastutuksesta puhuvien ja sitä vastaan saarnaavien tulee myös selvittää seuraväelle, mihin nämä kiellot ja määräykset perustuvat.

Kun ne eivät perustu Raamattuun.

Olisiko käynyt niinkin, että meidän Herramme nimiin on sanottu sellaista, mitä Hän ei ole sanonut?

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Väärä syyllisyys

Jumalan pyhän armoistuimen eteen tulee paljon ihmisiä pyytämään anteeksi asioita, jotka ovat Jumalan heille antamia lahjoja.

Mikään anteeksi todistaminen Jeesuksen pyhässä nimeessä ja veressä ei vapauta väärästä syyllisyydestä.

Ihmisen sielun tuntijat puhuvat paljon tästä asiasta, neurooseista, pakkomielteistä, henkisistä ongelmista, syyllisyydestä, joka ei ole todellista.

Kyseessä on myös loukkaus Jumalan Majesteettia kohtaan, mutta ei Hän ilmeisesti loukkaannu - ymmärtää, mistä kenkä puristaa ja lähettää kyllä avun aikanaan.


Sillä mies, joka pyytää anteeksi vahvaa kiinnostustaan naisiin, on kuin mies, joka tulee Luojan eteen ja sanoo

"Herra, anna minulle anteeksi, että minulla on oikea käsi ja että minä sitä käytän".


Kun Herra on sen oikean käden armossaan hänelle luonut ja pitänyt terveenä.



Jumala on armossaan antanut seurakuntaan sielunhoitajia, jotka tunnistavat väärän syyllisyyden ja osaavat hoitaa ja ohjata hoitoonkin tarvittaessa.

sitten on saarnaajia, jotka saarnoissaan jakavat omaa syyllisyyttään liaten räkättirastaan kakallaan koko seuraväen mielet, lapsia myöten.

"pöntössä käyminen" ei ole sielunhoitoa, vaan ihmisten keksimä kultti, riitti, jossa todelliset ja väärät syyllisyydet kuitataan samaan puudutuspiikkiin.

hyvin vaarallista sekä uskovan että koko seurakunnan hengelliselle ja henkiselle terveydelle.



sillä kun ihminen tulee Herran eteen näin

anteeksi että olen olemassa

anteeksi etteivät vanhempani rakastaneet minua

anteeksi etten ole tarpeeksi hyvä

anteeksi että olen tällainen

anteeksi että loit minut tällaiseksi

anteeksi että olen musikaalinen

anteeksi että olen taiteellisesti lahjakas


vaan Jumalan avulla kuoletan näitä kaikkia syntejä minussa

enkä oikein onnistu



niin tarvitaan jotain muuta kuin "usko anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä"


Virsi 480
Muista, Jeesus, minua
voimieni uupuessa.
Öin ja päivin sairaana
saanhan nytkin rukoilla.
Auta tuskan vaivatessa.
Sinä itse nöyrästi
kannoit oman ristisi.
Muista, Jeesus, minua.

Jeesus, kulje kanssani,
kun saan ahdistusta kantaa
enkä aina ymmärrä,
miksi täytyy kärsiä.
Neuvo, mikä voimaa antaa.
Tahdon kuulla ääntäsi,
ole lohdutukseni.
Jeesus, kulje kanssani.

Jääthän, Jeesus, luokseni,
muu ei riitä turvakseni.
Lempeällä kädellä
tuskan polte lievitä.
Anna valo matkalleni.
Huomispäivää tunne en,
sinä hoidat myöskin sen.
Jääthän, Jeesus, luokseni.

Rudolf Fredrik Emanuel Zetterquist 1936.
Suom. William Snell 1968,
Niilo Rauhala 1976.
Virsikirjaan 1986.

Alaston kuolema ja Jeesus

Kuolema
Edmund Dulacin kuvitusta H.C. Anderssenin satuun Satakieli

Koska seksuaalinen vietti on Jumalan meihin luoma aivan perustava asia - olemme miehiä ja naisia - myöskin vanhat ihmiset ovat seksuaalisia.

On kahdeksankymppisiä nuoren vaimonsa kanssa lapsia saavia miehiä.

Eivät ne halut ja himot iän myötä haihdu, vaikka muuttaisivat muotoa. Tällaisiksi saviastioiksi meidät on luotu.

Kun kova lähtöhetki koittaa kristitylle, nuorelle tai vanhalle, monet saavat olla täysin tajuissaan ja lähteä näin tästä maailmasta ihmisten silmissä kunnialla.

Mutta eivät kaikki.

Joidenkin etenkin vanhaksi eläneiden ihmisten kohdalla, tai jonkin aivoihin vaikuttavan sairauden kohdalla, lähtö on kaikkea muuta kuin kunniallinen.

Jotkut vanhukset saattavat olla tästä tietoisia, ja suorastaan pelkäävät omalla kohdallaan, että niin ei kävisi.

Jotkut omaiset, läheiset kuolinvuoteella olleet, saattavat saada tästä niin ikäviä muistoja, että ne eivät tahdo lainkaan haihtua ja tuottavat murhetta vuosikymmentenkin jälkeen.

Kuoleva saattaa alkaa puhua rivoja.


Tämän maailman ihmisten kohdalla asia ei ole suuren suuri, samat jutut jatkuvat loppuun asti.

Mutta jos kuolinvuoteella makaa rakas isä, ahkera seuroissa kävijä, kaikkialla uskovana tunnettu ja arvostettu mies.

Missä on pyhitys?

Missä on sydämen puhdistaminen?

Missä on Jumalan Hengen voima, kun viimeisillä hetkillä ajatukset ovat taas naisissa - tai miehissä?





Herra Jeesus tulee tässäkin avuksi - mutta on hyvin suuri ero millaisessa hengellisessä ja opillisessa ympäristössä kuolemaa tekevän vuoteen lähellä olevat kristityt, rakkaat omaiset, ovat kasvaneet.

Jos nämä henkilöt ovat saaneet kunnollisen raamatullisen opetuksen ihmisestä, armosta, uudestisyntymisestä, pyhityksestä ja kilvoittelusta asia on toinen.

Jos heille on uskoteltu, että tämä vanha Aatami ja Eeva Jumalan Hengen voimalla on tapettu jo ennen kuolemaa, asia on toinen.

Jos heille on uskoteltu, että seuroissa kävijä voi elämäänsä parantaa ja päästä irti seksuaalisuudesta ja pahoista himoista parannusta tehden, anteeksipyytäen ja anteeksi todistuksen saaden, asia on toinen.


Evankeliumin käsittänyt ja alastoman ruumiin, sielun ja hengen rehelliseen katseluun tottunut suomalainen kristitty - Paavali-Augustinos-Luther linjalla - sanoo näin.

"Rakkaan isämme aivot ovat kuolemassa ja pinnalla olevat suojaukset ovat kaatuneet. Tällaista siellä alitajunnassa on hänellä - ja meillä kaikilla - ja tällaisena hän on elänyt keskellämme."

Nämä ihmiset osaavat, voivat ja heidän täytyy antaa kuolevan rivojen puheiden mennä oikeasta korvasta sisään ja vasemmasta ulos.

ei jäädä niitä muistelemaan tai mittailemaan kuolevan hengellisyyttä ja armon tilaan kuolevien aivojen alastoman totuuden paljastuessa.

vanhus voi näin myös luottavaisesti odottaa kuoleman tuloa, rukoillen Isältä hyvää ja rauhallista kuolemaa, varjelua pahasta äkkikuolemasta, ja sydämen salatuista asioista, jotka rakkaita tänne jääviä voisivat murehduttaa.

kaikille ei tätä armoa suoda ja kuoleman hetki voi olla vaikea.

kyse ei ole kuolevan pyhyydestä ja hurskaudesta, vaan siitä kirkkaasta valkoisesta vanhruskauden puvusta, jonka Jeesus Kristus on alastomalla kuolemallaan ansainnut.



Jeesuksen usko on järjenvastainen ja kuoleman voittava.

Raaka ja väkevä sana tästä on syyttömästi kärsivän Jobin kirjassa

"Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan."

Job 19:25-26 KR 1933


aivan alaston kuolema - ilman ihoa, nahkaakin, joka sekin on yltä raastettu.


Virsi 516

Vuoden 1886 virsikirja

Hautaan kaikki kerran kaatuu, Kaikki näkee tuomion;
Vaikka ruumis mullaks maatuu, Sielu katoomaton on.
Kerran Herrans etehen Vaaditaan se tilillen Teoistansa,
puheistansa, Kaikist' ajatuksistansa.

Jesus, lastas silloin auta, Ett'en pelkoon nääntyisi!
Johda täällä Henken kautta, Ett'en harhaan eksyisi!
Asu, Jesus, minussa, Että pysyn sinussa! Ann' ett'
armohosi luotan, Henkes hedelmiä tuotan!

Surua vaan mailma tuopi, Hätää, tuskaa alati! Iloa
sun armos suopi; Sydän siitä syttyypi. Eikä kaikki vielä
tää; Paras toiseen eloon jää. Autuas, ken perii taivaan;
Ilo ijäinen siell' aivan!

Koska joutuu kuolon hetki, Tue mua armollas; Autuas
suo mulle retki Tuonne ilomajahas! Avaa ovi taivahan,
Isäs huoneen avaran! Armas Jesus, sielun' ylkä, Älä
armostas pois hylkää!

Lausu, Isä: "Pyhitetty Olet kautta Jesuksen, Poikan
kanssa yhdistetty, Otettu mun lapseksen'." Ole armias,
Herrani, Että tulla eteesi Tohdin, kiittäin hyvyyttäsi,
Kunnioittain nimeäsi.

perjantai 19. helmikuuta 2010

Alaston Kristus

Diego Velazques Ristiinnaulittu (1632)

Paastonajan tutkielma

Golgatan kolme ristiinnaulittua kuvataan taiteessa tietysti häveliäästi vyötärö jonkinlaisen lannevaatteen peittäminä.

Raamattu kiinnittää yllättävän paljon huomiota Jeesuksen alusvaatteeseen ja kertoo, kuinka sotilaat heittivät arpaa, kuka alastomaksi riisutun uhrin vaatteet saa.

"Sitten he ristiinnaulitsivat hänet ja jakoivat keskenään hänen vaatteensa, ratkaisten arpaa heittämällä, kuka mitäkin sai."
Markus 15:24.

Jeesus oli mahdollisesti alasti, kun häntä ruoskittiin Pilatuksen palatsin pihalla flagellum ruoskilla.

Muutenhan vaatteet olisivat suojelleet häntä nahkahihnoista ja niihin kiinnitetyistä raudan ja luun paloista, jotka aiheuttivat voimakasta verenvuotoa.

Ainakin Torinon käärinliinan miestä on ruoskittu niin, että iho on kauttaaltaan vammautunut, kaksi lyöjää, toinen edessä ja toinen takana.

Sen verran vahva näky oli mies tuon jälkeen, että Pontius Pilatus toivoi herättävänsä kansan säälin:

Evankelista kertoo:

"Aikansa pilkattuaan he riisuivat häneltä purppuraviitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja lähtivät kuljettamaan häntä pois ristiinnaulitakseen hänet."
Markus 15:20


Matteus hieman laajemmin riisumisesta ja pukemisesta:

Maaherran sotilaat veivät Jeesuksen sisälle palatsiin ja keräsivät koko sotaväenosaston hänen ympärilleen.

He riisuivat Jeesuksen ja pukivat hänet punaiseen viittaan, väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä ja panivat ruokokepin hänen oikeaan käteensä.

He polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat hänelle pilkaten: "Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!"

He sylkivät hänen päälleen, ottivat häneltä kepin ja löivät häntä sillä päähän.

Aikansa pilkattuaan he riisuivat häneltä viitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja lähtivät viemään häntä ristiinnaulittavaksi.
Matt 27:27-31

Pilatus meni taas ulos ja sanoi juutalaisille: "Minä tuon hänet tänne osoittaakseni, etten pidä häntä syyllisenä mihinkään rikokseen."

Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi: "Katso: ihminen!"

Kun ylipapit ja heidän miehensä näkivät Jeesuksen, he rupesivat huutamaan: "Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!" Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa. Minä en ole havainnut hänen syyllistyneen mihinkään."

Juutalaiset vastasivat: "Meillä on lakimme, ja lain mukaan hän on ansainnut kuoleman, koska hän väittää olevansa Jumalan Poika."

Tämän kuullessaan Pilatus kävi yhä levottomammaksi.
Joh 19:4-8



Taitelijoiden ristiinnaulituille kuvaama häveliäs lannevaate on heidän oma keksintönsä.

Roomalaisella ajalla miehen vaatetus saattoi olla melko yksinkertainen.

Näyttää siltä, että tuo Getsemanen yön tarkkailija oli pukeutunut ainoastaan pellavaiseen viittaan ilman ihokasta, aluspaitaa:

"Jeesuksen mukaan oli lähtenyt nuori mies, jolla ei ollut yllään muuta kuin pellavainen vaate.

Hänet otettiin kiinni, mutta hän riistäytyi vaatteestaan ja pakeni alasti."
Markus 14:51



Alushousuja ei oltu keksitty.

Eikä housuja.

Lähi-idän maissa vanha vaatetus on yhä käytössä, mutta nykyään kavereilla on housut tai kalsarit viittojensa alla.

Ennen ei niin ollut.

Arabiankieleen on Turkin kautta tullut housuja tarkoittava lainasana "bantalon" Ranskan sanasta "pantalon" - tietysti ranskalaista muotia!

lämpimässä Välimeren ilmanalassa pitkän kaavun alla oleva vilpoinen ilma on terveellinen eikä alushousuja tarvittu.



Jeesus puhuu tässä yhteydessä myös naisten kohduista ja rinnoista:

"Jeesusta lähdettiin viemään.

Matkalla sotilaat pysäyttivät Simon-nimisen kyreneläisen miehen, joka oli tulossa kaupunkiin, ja panivat hänet kantamaan ristiä Jeesuksen jäljessä.

Mukana seurasi suuri väkijoukko, myös monia naisia, jotka valittivat ääneen ja itkivät Jeesusta.

Mutta Jeesus kääntyi heihin päin ja sanoi: "Älkää minua itkekö, Jerusalemin tyttäret, itkekää itseänne ja lapsianne.

Tulee aika, jolloin sanotaan: 'Autuaita ovat hedelmättömät, autuaita ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole lasta ruokkineet.'

Silloin ihmiset sanovat vuorille: 'Kaatukaa meidän päällemme', ja kukkuloille: 'Peittäkää meidät.'


Jos näin tehdään vihannalle puulle, mitä tapahtuukaan kuivalle!"

Luukas 23:26-31


Johannes kertoo Jeesuksen riisumisesta tarkasti:


Ristiinnaulittuaan Jeesuksen sotilaat ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa.

He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta, he sanoivat toisilleen: "Ei revitä sitä. Heitetään arpaa, kuka sen saa."

Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana:

-- He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa.

Juuri näin sotilaat tekivät.

Joh 19:23-24



Koirien lauma saartaa minut,
minut ympäröi vihamiesten piiri.
Käteni ja jalkani ovat runnellut,
ruumiini luut näkyvät kaikki.

Ilkkuen he katsovat minuun,
jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.

Psalmi 22:17-19



"Ilkkuen he katsovat minuun."

Koetetaan asettua tuohon tilanteeseen ja mitä siinä tapahtuu.

Vilkkaan tien varrella mahdollisimman julkisella teloituspaikalla, Golgatalla, on lyöty raskailla nauloilla risteille kolme ilmeisen alastonta miestä.

Koko heidän kehonsa, kaikki ruumiinosansa ovat alastomina ja paljaina Jerusalemin auringonpaisteessa. Kivespussit ja siittimet ja napa ja varpaat, kylkiluiden painumat... kaikki.

Jos siinä nyt jollekin tulee tarve ulostaa tai virtsata, niin ei se auttanut sanoa legioonalaiselle "hei solttu, mun pitäis mennä veskissä käymään"

ei kun siihen vaan

veriset oksennukset samaan läjään, ja ehkä jonkin siitin siinä kovettuukin, erektio kansan iloksi, niinkuin nykyajan jumalanpilkkaajatkin mielellään kuviaan piirtävät.

kyllä se on mahdollista, kuolinhuoreissa.

kolme runneltua, hirveissä kivuissa olevaa alastonta ihmistä.

Perjantain kiire, kun täytyy valmistautua Jumalan käskemään suuren sapatin viettoon.


Heprealaiskirje sanoo syvällisen surullisesti "mutta sinä loit minulle ruumiin"

siinä se Jumalan luoma kerran niin terve ja elämää täynnä ollut ruumis nyt sitten oli, henki vielä hieman pihisi.

murjottuna, häväistynä, verille ruoskittuna ja ilkuttavana, sillä kirottu on, joka on puuhun nostettu.



Siksi Kristus sanoo maailmaan tullessaan:

-- Uhreja ja lahjoja sinä et halunnut,
mutta sinä loit minulle ruumiin.

Polttouhrit ja syntiuhrit eivät sinua
miellyttäneet.

Silloin minä sanoin: Tässä olen. Niin kuin minusta on kirjakääröön kirjoitettu, niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala

Hep 10:5-7



Ristin luona ei paljastu vain näiden teloitettavien häpy, vaan siellä näkyy myös koko alastomuudessaan, mikä ihminen on.

Jumalan tappaja.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Jumalan suuruus - naisen rinnat

Naisen rinta (wikipedia)

Jumalan luomistöitä miettiessämme näemme kaikkialla, kuinka Hän yhdistää kauneuden ja tarkoituksenmukaisuuden.

Myös meidän ihmisten luomistöiden parissa, design, autojen suunnittelu, huonekalujen, pöytäkaluston tai kaupungin rakennusten ihanteena on yhdistää tarkoituksenmukaisuus, käyttökelpoisuus sulavalinjaiseen kauneuteen.

Jos saisimme tutkia miesten ajatusmaailmaa, tämän palstan teema on varmaan kymmenen kärjessä siinä, mitä mielessään liikkuu päivin ja öin.

Jumala on onnistunut luomaan jotain, joka on näin sekä erittäin tarkoituksenmukainen, ellei suorastaan tarkoitushakuinen, ja samalla jotain niin kaunista, että sitä eivät romaanikirjailijat, runoilijat ja kuvataiteilijat, patsaiden veistäjät ole vieläkään kyllin pystyneet tyhjentävästi kuvaamaan.


Ihiminen määrittelee sen luomakunnan osan, johon hän itse kuuluu nimellä "nisäkkäät" (mammals) - lämminverisiä eläimiä ja ihminen, joiden naarailla on nisät ja jotka ruokkivat vastasyntyneitä maidollaan.

Luonnonhistoriasta tiedämme, että noin 65 miljoonaa vuotta sitten maapalloa silloin hallinnut elämänmuoto - dinosaurukset - menehtyivät suuressa katastrofissa ja niiden jaloissa pyörineet pienet nisäkkäät alkoivat lisääntyä ja valloittivat maapallon.

Heidän joukostaan sitten nousi ihminen, joka nyt mestaroi tätä planeettaa täysin itsehaltijan tavoin, tehden mitä tahtoo.

Naispuolisilla ihmisillä on nisät, joissa on rasvakdosta, maitoa tuottavia rauhasia ja tiehyitä jotka kulkevat rintojen kärjissä nännipihalla (aerolia) olevaan monia hiuksenhienoja reikiä sisältävään ja varsin vahva nänniin.


Sekä miehillä että naisilla on rinnassa kaksi "nänniä" mutta murrosikään tulevalle tytölle estrogeeni niminen hormoni alkaa kasvattaa hienosti suunniteltuja ulospäin työntyviä rintoja.


Suurin osa maitorauhasista on noin 3 cm alueella nännistä ja niistä johtaa siihen 4-18 tiehyttä puun juuristoa muistuttavana monimutkaisena verkostona.

Synnytysosastoilla on äitejä, jotka tippa silmässä koettavat saada edes muutaman pisaran sitä arvokasta äidinmaitoa vastasyntyneelle, jota kätilö ja sairaanhoitajat niin kehuvat.

Sitten voi olla äitejä, joille maito nousee sellaisella voimalla rintoihin, että he kuumehorkassa tärisevät ja tuota äärettömän arvokasta eliksiiriä riittää jaettavaksi koko osaston vastasyntyneille.


Vastasyntyneen ensimmäinen kokemus nykyajan maailmassa kohdusta tultua taitaa olla huoneen kylmähkö ilma ja jonkun läpsäys takamuksille, että henki alkaa kulkea kun äidin kohdusta hapen tuonut napanuora on julmasti katkaistu.

Vaan sitten tulee jotain suurenmoista, valkoista, pehmeää, lämmintä, sama sydämen syke, mutta nyt lähellä olevat kasvot.

Vauveli löytää tavallisen nopeasti uuden ravinnon lähteen, ja saattaa kirkua vihaisesti, jos väsynyt äiti ipanitsia koettaa saada huilaamaan ja antaa rintojen hieman levätä pikku ahmatin imennästä.

Kuinka aikamme psykologit ja muut asiantuntijat kehuvatkaan tätä äiti-rintaruokinta vauveli asetelmaa ja sanovat jopa, että se on eräs ihmisenä olemisen aivan perustavimmista kokemuksista.

Turvallinen, lämmin, hyvä ja hoitava - varsinkin jos sitten äiti tai isä pistää olkapäälle ja taputtelee turhat ilmat pois sisikunnasta, jotka voisivat ruveta kipristelemään masussa.

ehkä siinä röyhtäisyn kanssa tulee pikkusen tuota maitoakin isän puhtaalle paidalle, mutta semmosta elämä on. yhtä suttausta.

Maria lactans - Maria imettää
Leonardo da Vinci, 1490


Jeesuksen elämä alkoi samalla tavoin, mahtoiko Jooseppi läpsäytellä takamukselle tallin yössä emme tiedä.

Vaan niin sai Jumalan Poika levätä Marian rinnoilla ja ahmia maitoa ravinnokseen Bethlehemin yössä.

Paikallinen legenda kertoo, että kun Maria oli ruokkimassa Jeesusta syntymäkirkon lähellä olevassa luolassa, piilopaikassa ennen Egyptiin menoa, hieman tuota Jumalan äidin maitoa putosi luolan lattialle.

Koko kallio siitä valkeni!

Ja satojen vuosien ajan ovat nykyajankin bethlehemiläiset naiset menneet tuohon kappeliin ja ottaneet hieman tuota valkoista kiveä mukaansa juomaan sekoitettavaksi, parantamaan äidinmaidon tuotantoa ja muutenkin siunaukseksi. (Milk Grotto, Bethlehem)


Pietarin kirjeen kuuluisat sanat tulevat varmaan mieleemme, kun katselemme tuota iki-ihanaa näkyä, äitiä ruokkimassa äskettäin syntynyttä ihmislasta.

"Niin pankaat pois nyt kaikki pahuus ja kaikki petos, ja ulkokullaisuus ja kateus, ja kaikki panetus,

Ja halaitkaat sitä terveellistä sanan rieskaa, niinkuin äsken-syntyneet lapsukaiset, että te sen kautta kasvaisitte.

Jos te muutoin maistaneet olette, että Herra on suloinen"
1 Piet 2:1-3 Biblia 1776


Vaan kuka äiti antaisi vastasyntyneelle rieskaa?


Uudet käännökset puhuvatkin maidosta:

Jättäkää siis kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu
Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen. Olettehan te "maistaneet Herran hyvyyttä".

1 Piet 2:1-3 KR 1992


ἄδολος adolos, väärentämätön
γάλα gala maito

mistä mahtanee Biblian rieska tulla! Kun Textus receptus puhuu myös maidosta.


Jumala on luonut naisen rinnat siten, että ne kestävät vastasyntyneen ahmivan imemisen, kuin lapsen elämä riippuisi tuosta maidosta.

ja siitähän se riippuukin.

ihmeellinen maidontuotantojärjestelmä, ajoitus raskauden ja synnytyksen tarkkuudella, maito täynnä kaikkea sitä, mitä vauveli tarvitsee vitamiineista vasta-aineisiin ja ravitseviin mineraaleihin ja mitä kaikkea.


Jumala on luonut myös ihmistä varten nisäkkäitä, joiden maidontuotanto ei lopu lapsen vartuttua ja kun hänet on vieroitettu äidin rinnoilta.

saamme iloita joka päivä maidosta, valkoisesta, kalkkipitoisesta, terveellisestä juomasta, jota tuottavat meille lehmät.

olemme Ayshirit ja muut kehittäneet ahneuksissamme luonnonvalinnan avulla niin valtaviksi maidontuottajiksi, että nuo arvokkaat lehmäparat tarvitsevat rintaliivejä utareidensa kantamiseen.

luonnottamalta se näyttää. vaan maitoa tulee noista utareista läpi vuoden. oikein koneella pumpattavaksi.

joidenkin seutujen asukkaat juovat kamelien maitoa, jotkut vuohenmaitoa tai tekevät siitä juustoa, kuka tietää mitä maitoa maailman äärillä.

ja suurena herkkuna saavat maalaistalojen emännät tehdä vastasyntyneelle vasikalle tarkoitetusta ternimaidosta juustoa.

ja tietenkin osaamme erottaa kerman maidosta, myydä sinistä vähärasvaista pastorin käsittelemää litkua kevytmaitona.


Mutta eivät miehet niinkään maidontuotantoa mieti, paitsi varmaan vastasuntynyttä lastaan puolisonsa tukena hoitava isä.

Jumala on luonut miehen ja naisen välille valtavan jännitteen, jota seksuaalisuudeksi kutsutaan, ja jonka ympärillä maailma pyörii.

Kauneus ja terveys, missikilpailut, taide ja markkintointi ja koulun tanssiaiset ja uimahallit ... miehet ovat pyörällä päästään tästä Jumalan hänelle luoman avun kauneudesta.

ei ole harvinaista, että jos joku nuori mies näkee edes vilauksen poven kärjestä, nännipihasta, hän alkaa jokeltaa kuin lapsi ja silmänsä harottavat sekavasti, niin voimakasta tämä visuaalinen viestintä on.

varmaan monta autojen peräänajoa ja rakennusmiehen putoamista tikkailta tai lompakon varastamista littyy tilanteisiin, jossa suloinen nainen on läheltä kulkenut.


toki naisväki tämän voimansa tuntee ja miljoonat eurot vuosittain käytetään rintojen leikkauksiin, suurentamisiin, pienentämisiin, silikonitäytteisiin ja ties minkälaisiin vaatteisiin, jotka tekevät tämän rynnäkkötykistön vain entistä tehokkaammaksi.

ja kauppa käy.


jostain syystä Jumala on luonut maailman sellaiseksi, että se ei ole täydellinen.

varmaan useimmat nykyajan naiset ovat tietoisia rintasyövän kavaluudesta ja etsivät huolella noita epäilyttäviä möykkyjä rinnan kudoksessa.

kun sellainen löytyy mahdollisimman varhain, syövän hoitaminen on tehokkainta ja etäpesäkkeitä, noita tappavia metastaaseja, ei tule.

mutta joskus joudutaan rajuun leikkaukseen, jossa koko rinta poistetaan potilaan hengen säilyttämiseksi.

onneksi on olemassa proteeseja, jotka antavat näin runnellun ihmisen saada elää normaalia elämää ja kulkea kadulla kenenkään ihmettelemättä.

mutta taistelu rintasyöpää vastaan on vakava asia, onhan tämä kavala tauti niin yleinen naisten kuolinsyy yhä edelleen.

näin on Jumala maailmamme luonut ja luvannut, että Hän hoitelee myös meidän sairautemme ja kuolemamme asian.


Synkemmällä puolella palstan aiheesta ovat sitten miehet pahoine himoineen ja haluineen.

Sielutieteiden tutkijat ovat olleet suorastaan yllättyneitä, miten syvät ja hurjat raivon ja vihan tunteet miehellä voi olla naisen rintaa kohtaan.

Tämä purkautuu sitten kaikenlaisena sadismina ja pahantekona ja puremisena, sadismina ja toisen kiusaamisena.

Varmaan nuo ensimmäiset vuodet ovat tässäkin osatekijänä, monimutkaisella ja yhä varsin huonosti ymmärretyllä tavalla.

Voi olla, että äiti on väsynyt ja tahtoisi nukkua, kun 13 ipanaa on kaikki jo punkassa. kun tämä neljästoista sitten koliakissa tai muuten kiljuu ja isä vaan kääntää itsekkäästi kylkeään, ehkä hän lykkää rinnan lapsen suuhun, melkein tukehduttaen tämän.

hiljenee se lapsi siitä ehkä, mutta mitä mahtaa mielikuvia miehenalun päähän muodostua?

en tiedä. teoriaa vain..


koska naisen rinnoissa on niin valtavat määrät hermoja, ne ovat hyvin herkät myös kivulle.

Naisten rintoja raatelemaan tehty hämähäkki

tämän ovat kiduttajat kautta aikojen tienneet naisia yhteiskunnan viran puolesta tai muuten kiduttaessaan.

keskiajalta tunnetaan esimerkiksi "hämähäkki", joka kai sai nimensä jättämästään jäljestä, punaisista juovista. Pihdeillä tartuttiin naisen rinnan tyveen ja sitä sitten väännettiin tuskallisesti ja ehkä vedettiin, niin että rinnan herkät sisäiset rakennelmat lopullisesti turmeltuivat.

Roomalaisajan marttyyrien joukossa on pyhä Agatha, jonka rinnat leikattiin pois kun häntä koetettiin saada kieltämään uskonsa Jeesukseen.

Pyhä Agatha on nykyään katolisissa maissa erityisesti juuri rintasyövästä kärsivien ja masektomian kokeneiden naisten suojeluspyhimys.


Synkkää tarinaa on paljon, tuskaa, verta ja kipua, näin tärkeän ruumiinosan kohdalla.

Mutta eiköhän hyvä ja kaunis sittenkin ole voitonpuolella, ja miehillä on paljon aihetta kiittää Jumalaa naisväen ihanuudesta, fyysisestä ja henkisestä ja hengellisestä.

Joillakin saarnaajilla aihe on niin tärkeä, että he käyttävät ajatuksiaan ja aikaansa naisten vaatteiden kaula-aukkojen paljastavuuteen.

Kuten sanottu, monta kolaria on sen tähden ajettu, kun miesten huomio on muualla.

Surullista tässä siveyteen ja asialliseen pukeutumiseen johdattelussa on pohjalla oleva nurinkurinen ajatus.

Koska nainen on niin viehkeä ja kaunis katsoa, hän on syypää minun synnillisiksi koettuihin ajatuksiini.

pelkästään miehenä oleminen kun on jonkun hengellisen ihmisen mielestä synti, tai naisena.

olisipa Jumala luonut meistä enkeleitä, eikä ihmisiä, miehiä ja naisia, he toivovat ja tällaiseen selibaattiin tahtovat sitten itsensä ja muut johdattaa.

joutuen väkisin farisealaisuuteen, ulkokultaisuuteen ja monenlaisiin neurooseihin, luontoa vastaan.


mutta katsotaanpa vielä lisää pyhästä Raamatusta, mitä tästä aiheesta sieltä löydämme.


Job 24:9
Äidin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.

Psalmi 22:8-12
Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:

"Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."

Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;

sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.


Jesaja 28:5-9
Sinä päivänä Herra Sebaot on oleva loistava kruunu ja kunnian seppele kansansa jäännökselle

ja oikeuden henki sille, joka oikeutta istuu, ja väkevyys niille, jotka torjuvat hyökkäyksen takaisin porttia kohden.

Ja nämäkin horjuvat viinistä ja hoipertelevat väkijuomasta. Väkijuomasta horjuu pappi ja profeetta; he ovat sekaisin viinistä, hoipertelevat väkijuomasta. He horjuvat näyissä, huojuvat tuomioissa.

Sillä täynnä oksennusta ja saastaa ovat kaikki pöydät - ei puhdasta paikkaa!

"Keitähän tuokin luulee taitoon neuvovansa, keitä saarnalla opettavansa? Olemmeko me vasta maidolta vieroitettuja, äidin rinnoilta otettuja?


Jesaja 66:7-14
Ennenkuin Siion kipuja tuntee, hän synnyttää; ennenkuin hänelle tuskat tulevat, hän saa poikalapsen.

Kuka on sellaista kuullut, kuka senkaltaista nähnyt? Syntyykö maa yhden päivän kivulla, tahi synnytetäänkö kansa yhdellä haavaa? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa.

Minäkö avaisin kohdun sallimatta synnyttää, sanoo Herra, tahi minäkö, joka saatan synnyttämään, sulkisin kohdun?

Iloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hänestä kaikki, jotka häntä rakastatte; iloitsemalla iloitkaa hänen kanssaan, te, jotka olette hänen tähtensä surreet,

että imisitte ja tulisitte ravituiksi hänen lohdutuksensa rinnoista, että joisitte ja virkistyisitte hänen kunniansa runsaudesta.

Sillä näin sanoo Herra: Minä ohjaan hänen tykönsä rauhan niinkuin virran ja kansojen kunnian niinkuin tulvajoen. Ja te saatte imeä, kainalossa teitä kannetaan, ja polvilla pitäen teitä hyväillään.

Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä, ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen.

Te näette sen, ja teidän sydämenne iloitsee, ja teidän luunne virkistyvät kuin vihanta ruoho; ja Herran käsi tulee tunnetuksi hänen palvelijoissansa, mutta vihollistensa hän antaa tuntea vihansa.


Sananlaskut 5:18-23

Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.

Armas peura, suloinen vuorikauris - hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.

Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?

Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.

Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.

Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.


Korkea Veisu 4:1-7
"Katso, kaunis sinä olet, armaani; katso, kaunis sinä olet.
Kyyhkyläiset ovat sinun silmäsi huntusi takana; sinun hiuksesi ovat kuin vuohilauma, joka laskeutuu Gileadin vuorilta.

Sinun hampaasi ovat kuin lauma kerittyjä lampaita, pesosta nousseita, kaikilla kaksoiset, ei yhtäkään karitsatonta.

Kuin punainen nauha ovat sinun huulesi, ja suusi on suloinen; kuin granaattiomena, kypsyyttään halkeileva, on sinun ohimosi huntusi takana.

Sinun kaulasi on niinkuin Daavidin torni, linnaksi rakennettu; tuhat kilpeä riippuu siinä, urhojen varustuksia kaikkia.

Sinun rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa, kuin gasellin kaksoiset, jotka käyvät laitumella liljain keskellä.

Siksi kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, minä käyn mirhavuorelle ja suitsukekukkulalle.

Kaikin olet kaunis, armaani, ei ole sinussa ainoatakaan virheä."


Korkea Veisu 7
"Palaja, palaja, suulemitar! Palaja, palaja, ihaillaksemme sinua!"

"Mitä ihailette suulemittaressa, katselette hänen asekarkelossaan?"
"Kuinka kauniisti astelet kengissäsi, sinä ruhtinaan tytär! Sinun lanteesi kaartuvat kuin kaulakorut, taiturin kätten tekemät.

Sinun povesi on ympyriäinen malja, josta sekoviini älköön puuttuko; sinun uumasi on nisukeko, liljojen ympäröimä.

Sinun rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa, kuin gasellin kaksoiset.

Sinun kaulasi on kuin norsunluinen torni. Sinun silmäsi kuin Hesbonin lammikot Bat-Rabbimin portin luona; sinun nenäsi on kuin Libanonin torni, joka katsoo Damaskoon päin.

Sinun pääsi kohoaa kuin Karmel, sinun pääsi palmikot ovat kuin purppura; niihin pauloihin on kuningas kiedottu."

"Kuinka kaunis olet, kuinka suloinen, sinä rakkaus, riemuinesi! -

Sinun vartesi on kuin palmupuu, ja sinun rintasi niinkuin rypäleet.

Minä ajattelin: nousen palmupuuhun, tartun sen oksiin; olkoot silloin rintasi niinkuin viinirypäleet ja henkesi tuoksu kuin omenain tuoksu.

Ja olkoon suusi kuin jalo viini." "Viini, joka helposti valahtaa rakkaaseeni ja kostuttaa nukkuvien huulet!

Minä olen rakkaani oma, ja minuun on hänen halunsa."

"Tule, rakkaani, lähtekäämme maalle, kyliin yöpykäämme.

Käykäämme varhain viinitarhoihin katsomaan, joko viiniköynnös versoo ja ummut aukeavat, joko kukkivat granaattipuut. Siellä annan sinulle rakkauteni.

Lemmenmarjat tuoksuavat, ja oviemme edessä kasvavat kaikkinaiset kalliit hedelmät, uudet ja vanhat: sinulle, rakkaani, olen ne säästänyt."


Korkea Veisu 8:1-3
"Olisitpa kuin oma veljeni, äitini rintoja imenyt! Tapaisin sinut
ulkona, sinua suutelisin, eikä minua kukaan halveksuisi.

Minä johdattaisin sinut, veisin äitini taloon, ja hän neuvoisi minua. Minä antaisin mausteviiniä juodaksesi, granaattiomenani mehua."

Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua.


Korkea Veisu 8:8-10
"Meillä on pieni sisko, jolla ei vielä ole rintoja. Mitä teemme siskollemme sinä päivänä, jona häntä kysytään?

Jos hän on muuri, rakennamme sille hopeasta harjan; jos hän on ovi, sen setrilaudalla suljemme."

"Minä olen muuri, ja rintani ovat kuin tornit; vaan nyt olen hänen silmissään niinkuin antautuvainen."


Jesaja 49: 14-16
Mutta Siion sanoo: "Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhottanut".

Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota.

Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni.


Hoosea 2:2-3
"Riidelkää äitinne kanssa, riidelkää, sillä ei hän ole minun vaimoni, enkä minä ole hänen miehensä. Poistakoon hän haureutensa kasvoistansa ja aviorikoksensa rintainsa välistä,

etten minä riisuisi häntä alasti ja asettaisi häntä, niinkuin hän oli syntymänsä päivänä, etten tekisi häntä erämaan kaltaiseksi, saattaisi häntä kuivan maan kaltaiseksi ja kuolettaisi häntä janoon.


Jesaja 60: 14-17
Ja kumarassa käyden tulevat sinun tykösi sinun sortajaisi pojat, ja kaikki sinun pilkkaajasi heittäytyvät sinun jalkaisi juureen. He nimittävät sinut "Herran kaupungiksi", "Israelin Pyhän Siioniksi".

Sen sijaan, että sinä olet ollut hyljätty ja vihattu, niin ettei ollut kauttasi kulkijaa, teen minä sinut korkeaksi iankaikkisesti, iloksi polvesta polveen.

Ja sinä saat imeä kansojen maidon, imeä kuningasten rintoja, saat tuntea, että minä, Herra, olen sinun auttajasi, että Jaakobin Väkevä on sinun lunastajasi.

Minä tuon vasken sijaan kultaa, ja raudan sijaan minä tuon hopeata, puun sijaan vaskea ja kiven sijaan rautaa. Ja minä panen sinulle esivallaksi rauhan ja käskijäksi vanhurskauden.


Hesekiel 23:1-7
Ja minulle tuli tämä Herran sana:

"Ihmislapsi, oli kaksi naista, saman äidin tyttäriä.

He harjoittivat haureutta Egyptissä; nuoruudessaan he haureutta harjoittivat. Siellä heidän rintojansa likisteltiin ja heidän neitsyellisiä nisiänsä puristeltiin.

Heidän nimensä olivat: vanhemman Ohola ja hänen sisarensa Oholiba. Sitten he tulivat minun omikseni ja synnyttivät poikia ja tyttäriä. - Heidän nimensä: Samaria on Ohola ja Jerusalem Oholiba.

Mutta Ohola harjoitti haureutta, vaikka oli minun, ja himoitsi rakastajiansa, assurilaisia, naapureita,

jotka olivat punasiniseen purppuraan puettuja ja olivat käskynhaltijoita ja päämiehiä, komeita nuorukaisia kaikki, ratsumiehiä, hevosen selässä ajajia.

Ja hän antautui haureuteen näiden kanssa, jotka olivat Assurin valiopoikia kaikki; ja keitä vain hän himoitsi, niiden kaikkien kanssa hän saastutti itsensä kaikilla heidän kivijumalillaan.


Hesekiel 23: 18-23
Mutta kun hän paljasti haureutensa ja paljasti häpynsä, niin minun sieluni vieraantui hänestä, niinkuin minun sieluni oli vieraantunut hänen sisarestansa.

Mutta hän yhä enensi haureuttaan, kun muisti nuoruutensa päivät, jolloin oli haureutta harjoittanut Egyptin maassa.

Ja hän sai himon heidän hekumoitsijoihinsa, joilla on jäsen kuin aaseilla ja vuoto kuin orheilla.

Ja sinä etsit nuoruutesi iljettävyyttä, jolloin egyptiläiset puristelivat nisiäsi nuorekkaiden rintojesi tähden.

Sentähden, Oholiba, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä nostatan sinun kimppuusi rakastajasi, joista sielusi on vieraantunut, ja tuon heidät sinun kimppuusi joka taholta:

Baabelin pojat ja kaikki kaldealaiset, Pekodin, Sooan ja Kooan ja heidän kanssaan kaikki Assurin pojat - komeita nuorukaisia, käskynhaltijoita ja päämiehiä kaikki, sankareita ja mainioita miehiä, ratsumiehiä, hevosten selässä ajajia kaikki.


Joel 2:15-18
Puhaltakaa pasunaan Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous.

Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa.

Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, ja sanokoot: "Säästä, Herra, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi, pakanain pilkattavaksi. Miksi pitäisi sanottaman kansain seassa: 'Missä on heidän Jumalansa?'"

Niin Herra kiivaili maansa puolesta ja sääli kansaansa.



Löydämme näin Raamatun rikkaasta aarreaitasta
naisen rintojen kauneuden ylistyksen,
rinnan maitoa imeväisen lapsen nuoruuden ja tietämättömyyden,
turvallisuuden Jumalan suojeluksessa kuin äidin rinnoilla,
julmuuden, kun orpo riistetään äidin rinnoilta,
kauniin seksuaalisen kiinnostuksen Korkean Veisun yrtttitarhoissa ja
synkän Jumalasta luopumisen, kun babylonian miehet haureellisen naisen rintoja puristelevat ja Hesekiel näin israelilaisten epäjumalanpalvelusta nuhtelee.

Varmaan paljon muutakin vielä löydämme Raamatun aarreaitasta.
Efesolaisten Artemis


"Suuri on efesolaisten Artemis" huusi kansa stadionilla koko päivän uskonnollisessa hurmiossa.

Apostoli Paavali parka, tiukat paikat taas kerran.

Ongelmana oli hopeaseppä Demetrios, joka pelkäsi toimeentulonsa puolesta, olivathan hänen pajansa tuottamat Artemis-patsaat suosittuja matkamuistoja!

täällä Rockefeller museon sisäänkäynnin luona on Efeson Artemiin patsas, joka on tehty kalkkikivestä. Patsas on ihmisen kokoinen ja tämä jumalatar on yltä päältä naisen rintoja täynnä. Niitä on kymmeniä.

Varmaan patsas kuvastaa Apostolien tekojen aikaisen Efeson uskoa naisen hedelmällisyyteen, jota rinnoista tuleva ravitseva maito symbolisoi.

Tämän uskon juuret menevät kauas menneisyyteen maatalouden historian alkuun, ja rikkaaseen mielikuvien maailmaan monissa pakanallisissa uskonnoissa.

Raamatussa Eeva on toki Elämän äiti, mutta tätä samaa hedelmällisyyden voimakasta korostamista ei teksteissä ole, jonka muuten Lähi-idän vanhoista ja maailman kansojen uskonnoista hyvin tunnemme.


Apt 19:22-40
Ja hän lähetti Makedoniaan kaksi apumiehistänsä, Timoteuksen ja Erastuksen, mutta jäi itse joksikin aikaa Aasiaan.

Tähän aikaan syntyi sangen suuri melu siitä tiestä.

Sillä eräs hopeaseppä, nimeltä Demetrius, joka valmisti hopeaisia Artemiin temppeleitä, hankki sillä ammattilaisille melkoisia tuloja.

Hän kutsui kokoon nämä sekä muut, jotka sellaista työtä tekivät, ja sanoi:

"Miehet, te tiedätte, että meillä on hyvä toimeentulomme tästä työstä;

mutta nyt te näette ja kuulette, että tuo Paavali on, ei ainoastaan Efesossa, vaan melkein koko Aasiassa, uskotellut ja vietellyt paljon kansaa, sanoen, etteivät ne ole jumalia, jotka käsillä tehdään.

Ja nyt uhkaa se vaara, että ei ainoastaan tämä meidän elinkeinomme joudu halveksituksi, vaan myöskin, että suuren Artemis jumalattaren temppeliä ei pidetä minäkään ja että hän menettää mahtavuutensa, hän, jota koko Aasia ja koko maanpiiri palvelee."

Kun he sen kuulivat, tulivat he vihaa täyteen ja huusivat sanoen: "Suuri on efesolaisten Artemis!"
Efeson Artemis temppeli - taiteilijan näkemys

Ja koko kaupunki joutui sekasortoon, ja he ryntäsivät kaikki yhdessä näytelmäpaikkaan ja tempasivat mukaansa Gaiuksen ja Aristarkuksen, kaksi makedonialaista, jotka olivat Paavalin matkatovereita.

Ja kun Paavali tahtoi mennä kansanjoukkoon, eivät opetuslapset sitä sallineet.

Ja myös muutamat Aasian hallitusmiehistä, jotka olivat hänen ystäviään, lähettivät hänelle sanan ja pyysivät, ettei hän menisi näytelmäpaikkaan.

Ja he huusivat, mikä mitäkin; sillä kokous oli sekasortoinen, ja useimmat eivät tienneet, minkätähden he olivat tulleet kokoon.

Silloin vedettiin joukosta esille Aleksander, jota juutalaiset työnsivät esiin; niin Aleksander viittasi kädellään merkiksi, että hän tahtoi pitää puolustuspuheen kansan edessä.

Mutta kun he huomasivat, että hän oli juutalainen, rupesivat he kaikki yhteen ääneen huutamaan ja kirkuivat noin kaksi hetkeä: "Suuri on efesolaisten Artemis!"

Mutta kun kaupungin kansleri oli saanut kansan rauhoittumaan, sanoi hän: "Efeson miehet, onko ketään, joka ei tiedä, että efesolaisten kaupunki on suuren Artemiin temppelin ja hänen taivaasta pudonneen kuvansa vaalija?

Koska ei kukaan voi tätä kieltää, tulee teidän siis pysyä rauhallisina eikä tehdä mitään harkitsematonta.

Te olette kuitenkin tuoneet tänne nämä miehet, jotka eivät ole temppelin ryöstäjiä eivätkä ole meidän jumalatartamme pilkanneet.

Jos siis Demetriuksella ja hänen ammattiveljillänsä on riita-asiaa jotakuta vastaan, niin pidetäänhän oikeudenistuntoja ja onhan käskynhaltijoita; vetäkööt toisensa oikeuteen.

Ja jos teillä on vielä jotakin muuta vaadittavaa, niin ratkaistakoon asia laillisessa kansankokouksessa.

Sillä tämänpäiväisen tapahtuman tähden me olemme vaarassa joutua syytteeseen jopa kapinasta, vaikkei mitään aihetta olekaan; ja silloin me emme voi vastata tästä mellakasta."

Näin puhuen hän sai kokouksen hajaantumaan.

Palstan Raamatun tekstit ovat KR 1933-38 ellei toisin mainittu.

perjantai 12. helmikuuta 2010

Kyypakkaus


Jos olet viimeisen 20 vuoden aikana ollut joko saarnaajana tai sanankuulijana tekemisissä esikoislestadiolaisuuden kanssa, suomenkielellä on nyt julkaistu kyypakkaus sieltä mahdollisesti saamaasi hengellistä myrkytystä vastaan.

Saksalaisen puhdasoppisuuden ajan teologin, Jakobstadin pappi David Hollatzin kirja "Armonjärjestys autuuteen" on koknaan digitalisoitu Google-kirjastossa. Sinne skannattu teos on painettu Turussa vuonna 1829. Linkki sinne löytyy nettiruukun kirjastosta.

"Armonjärjestys autuuteen" on luettavissa myös nettiruukussa, jossa 1829 teksti on meille tutuin tavallisin kirjaimin kirjoitettuna. Tällä hetkellä siellä on vasta Esipuhe ja Ensimmäinen kanssapuhe.


Kirjan lukeminen vaatii oman vaivansa, kieli on vanhahtavaa ja ajatuksen seuraaminen edellyttää keskittymistä.

Kun olet lukenut Ensimmäisen kanssapuheen, olet jo saanut kyypakkauksen hengelliseen elämääsi, eikä sinua, olitpa saarnaaja tai sanankuulija, Perkele enää pysty johtamaan harhaan näissä autuuden perustavissa asioissa:

oikea armonjärjestys

oikea parannus

elävä usko Jeesukeen


asia saattaa olla jonkun sielun kohdalla ajallisen ja iankaikkisen elämän kannalta ratkaiseva.


Itse Jumalan Pyhä Henki on sinetillään varmistanut tämän kirjan.

Erkki Antti Juhonpieti tuli Ensimmäisen kanssapuheen lukemisen kautta elävään herätykseen ja oikeaan Jumalan pelkoon.

Kirja on sekä Erkin takia että muutenkin tuttu myös rovasti Laestadiukselle.

"Armonjärjestys autuuteen" on sitä väärentämätöntä, aitoa hengellistä julistusta, jonka perustalta Lapin herätys alkoi.

Sieltä löytyvät aitoina ja oikein määriteltyinä ne asiat, joista esikoislestadiolaisuudessa on siitä lähtien keskusteltu, Jumalan Sanaa saarnattu ja sieluja ohjattu parannukseen ja elävään kristillisyyteen.

Kirjan kärki ei ole tämän maailman syntisissä, vaan sinussa ja minussa - meissä, jotka luulemme että meillä on hyvä sydän, siveä vaellus ja oikea jumalisuus, joka meidän hyväksemme luetaan.

Voi olla että 1. kanssapuheen lukeminen vie sinulta päivän pari.

Älä hätäile, pyydä Jumalalta Pyhän Hengen silmävoidetta ja totisen herätyksen armoa, että - jos kyykäärmeen myrkky on saanut turmella hengellisen elämäsi - tämä kyypakkaus toisi vastalääkkeen ja palauttaisi sinut autuuden tielle.


Koetelkaat teitänne, jos te olette uskossa, kokekaat teitänne: eli ettekö te itsiänne tunne, että Jesus Kristus on teissä? ellei niin ole, että te kelvottomat olette.

Mutta minä toivon, että te tunnette, ettemme kelvottomat ole.

Ja minä rukoilen Jumalaa, ettette mitään pahaa tekisi, ei että me kelvolliseksi näkyisimme, vaan että te hyvää tekisitte ja me olisimme niinkuin kelvottomat.

Sillä emme mitään voi totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.

2 Kor 13:5-8 Biblia 1776

Virsi 385
Auta, oi Jeesus, kun eksytys suuri
maata käy voimalla valloittamaan.
Saatana väijyy nyt julmana juuri
valmiina sieluja vangitsemaan.
Maailman ruhtinas miettivi ansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa.

Auta, kun saatana, maailma, liha
syntien orjaksi taivuttavat,
kun tämän maailman ystävyys, viha
pois sinun luotasi houkuttavat.
Anna siis kuolemantuskaasi muistaa,
että voin ylpeän mieleni suistaa,
että voin ylpeän mieleni suistaa.

Auta, oi Jeesus, kun syntini tuottaa
tunnolle vaivoja syytöksineen.
Anteeksiantoosi suo minun luottaa,
että en sortuisi katkeruuteen.
Hengessä köyhäksi tulla jos voisin,
kuormani kaikki sun hoitoosi toisin,
kuormani kaikki sun hoitoosi toisin.

Auta, oi Jeesus, kun syntini aina
henkesi lämmön saa laimenemaan.
Ylpeä luontoni nöyräksi paina,
hauduta armolle aukenemaan.
Yhdistä henkeni Henkesi kanssa,
terveeksi näin minut tee kokonansa,
terveeksi näin minut tee kokonansa.


Auta, oi Jeesus, suo katseesi loistaa
juonia kiusaajan paljastaen,
kun sanan selvän se tahtoisi poistaa
kulkien vaatteissa valkeuden.
Suo, että henget mä ain erottaisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin.

Auta ja varjele, vartija parhain,
kun olen lähdössä harhailemaan.
Tyynnytä mieleni myöhään ja varhain
kanssasi valvoen rukoilemaan.
Synnissä jos tahdon nukkuen maata,
tiellesi taas minut, Herrani, saata,
tiellesi taas minut, Herrani, saata.

Auta, kun kamppailen kuoleman kanssa,
kun eronhetkeni koittava on,
sielu kun uupuu jo taistelussansa,
vastassa mahti on tuntematon.
Ilmesty silloinkin auttajakseni,
kuule myös heikoimmat huokaukseni,
kuule myös heikoimmat huokaukseni.

Auta, kun päätän jo vaivojen matkaa,
voitolle voimasi kunniaksi.
Täällä saan alkaa ja taivaassa jatkaa
virttäsi uutta ja kiitostasi.
Ristillä Sankari kuoli ja voitti,
kuoleman keskelle elämä koitti,
kuoleman keskelle elämä koitti.

Johann Heinrich Schröder 1695.
Suom. Elias Lönnrot 1874.
Uud. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.
Uud. komitea 1937, 1984.

maanantai 8. helmikuuta 2010

Hengen yhteys

Elopelto tuuleentuu

Heikki Purtanen aloitti lauantai-iltana saarnansa Helsingin iltaseuroissa 6.2. 2010 jokseenkin näillä sanoilla:

"Me jokainen syvällä sydämessämme tunnemme Hengen yhteyttä Lapinmaan seurakunnan kanssa."

Hän kuvasi, kuinka tämä Hengen yhteys tuo siunausta kristillisyyteen.

koetan tässä hieman tarkastella Raamatun valossa, mitä siellä tarkoitetaan, kun sanotaan "Hengen yhteys"



Hengen yhteyden perustana on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen käsky ja ylimmäispapillinen rukous.

Käskyn löydämme esimerkiksi Johanneksen evankeliumista tilanteessa, jossa Juudas Iskariot on juuri poistunut kukkaronsa kanssa yöhön:


Coska hen sis sen Palan ottanut oli/ meni hen cocta wlos/ Ja Öö oli.

Coska nyt Judas oli wlosme'nyt/ sanoi Jesus/ Nyt Inhimisen Poica ombi kircastettu/ ia Jumala ombi kircastettu henen cauttans/

Jos nyt Jumala ombi kircastettu henen cauttans/ Nin pite mös Jumalan hende kircastaman itzesens/ ia pian kircastapi henen.

Rackat Lapsucaiset/ Mine olen wiele yrielde teiden tykenen/ Te oletta minua etzinet/ Ja ninquin mine sanoin Juttaille/ Ette te woi sinne tulla cuhunga mine menen/

Nin sano' mine nyt teille. Wdhe' käskyn anna' mine teille/ ette te Racastatta keskenen/ ninquin mine teite Racastin/

Senpäle/ ette te Racastat mös teite keskenen. Sijte iocainen tundepi/ ette te oletta minun Opetuslapseni/ ios te pidhette ychteitzen Rackauden keskenen.

Joh 13:30-35 KR 1548



Jeesuksen ylimmäispapillisessa rukouksessa Jeesuksen omien keskinäinen yhteys on sanottu suorastaan häikäisevässä kirkkaudessa:



Pyhite hiete sinun Totudhes cautta. Sinun puhes o'bi se Totuus.

Quin sine minu' lehetit mailman/ nin mös mine lehetin heijet maliman.

Ja heide' edesens mine pyhite' itzeni/ senpäle ette hekin olisit pyhitetyd Totuden cautta.

Mutta em mine waiwoin heiden edhestens Rucole/ waan mös nijnen edest/ iotca heiden Sanans cautta wskouat Minun päleni/

Senpäle ette he caiki pite ychte oleman/ ninquin sine Ise minus olet/ ia mine sinus/ ette hekin pite mös meisse ychte oleman/ Senpäle/ ette mailma wskois sinun lehettenexi minun.

Ja mine annoin heille sen kircaudhen/ ionga sine minulle annoit/ Ette hekin pite olema' ychte/ ninquin mekin ycte olema.



Mine heisse/ ia sine minus/ ette heiden pite oleman teudheliset yhdes/ ia ette Mailma pite tieteme'/ ette sine minu' lehetit/ ia Racastit heite/ ninquin sine minuaki racastit.

Ise/ Mine tadhon/ ette cussa mine olen/ sielle heidhengi pite oleman iotcas minun andanut olet/ ette he minun Cunniani näkisit/ iongas minulle annoit/ Sille sine Racastit minua ennen Mailman alcua.

Wanhurskas Ise/ ei ole mailma tundenut sinua/ Mutta mine tunsin sinun/ Ja nemet ymmersit ettes minun lehetit/

Ja mine tein tietteuexi/ heille sinun Nimes/ ia teenghi tietteuexi/ Senpäle ette se Rackaus/ iollas minua Racastit/ heisse olisi/ ia mine heisse.

Joh 17:17-26 KR 1548


tämän kirkkauden äärellä viihtyisimme ja voisimme tästä keskustella koko helmikuun. Ja vielä maaliskuunkin.

niin paljon sisältöä on näissä muutamissa jakeissa.

suokaa anteeksi, mutta minusta tämän rinnalla tuo HP saarnan avaus on kovin ontto ja tyhjä.

ehkä jopa hieman harhaan johtava, mikä Hengen yhteydessä on tärkeää.

toki essuilla on tapana korostaa Hengen yhteyttä Lappiin, sen vanhimpiin, tähän meidän kristillisyytemme sydämeen.

mutta näemme Jeesuksen ylimmäispapillisessa rukouksessa, että meidän Herramme katse käy paljon ohi yhden nurkkakunnan jossain pohjolan äärillä, kaamoksen hiljaa väistyvässä yössä.

Hengen yhteys on jotain aivan valtavaa, kuten näemme tästä Jeesuksen rukouksesta.

siinä ei ole mitään lahkolaista, ei mitään eriseuraista, ei mitään "vain me" vaan liikumme aivan toisessa ilmastossa, Jumalan kirkkaan taivaan alla, Jumalan rakkaan Pojan rukousalttarin pyhässä ja raikkaassa Hengessä.


tämä porukka, Jeesuksen omat, on aivan omituinen jengi.

heidät on pyhitetty.

"ah, sanot joo, emme käy elokuvissa"

no ei ihan noin.

"Pyhite hiete sinun Totudhes cautta. Sinun puhes o'bi se Totuus."

Jeesuksen omat on pyhitetty Totuudessa.

he ovat totuudellista porukkaa.

"mikä on totuus" Pilatus ivallisesti kysyi, tehdessään ihmiskunnan historian surkeimman oikeusmurhan.

"Sinun puhes"

he ovat pyhitetyt Jumalan Sanan totuudessa.

outoa jengiä, outoa pyhyyttä!

maailma ei sitä käsitä, eivätkä he tästä maailmasta ole.


Jeesuksen omien yhteishenkeen liittyy se, että heillä on yhteinen tehtävä.

ei mikään ihan pieni - maailman valloittaminen, koko ihmiskunnan tavoittaminen!

"Quin sine minu' lehetit mailman/ nin mös mine lehetin heijet maliman."


maailmasta vetäytyminen oman porukan ja omien perinteiden ja uskomusten suojamuurin taakse ei ole Hengen yhteyttä, vaan hengen yhteyttä, omien kesken tunnettua sympatiaa ja arvostusta.

sinä tykkäät minusta, minä tykkään sinusta.

eivätkö pakanatkin tee samoin?



Jeesuksen katse ulottuu tässä rukouksessa Taivaan Isälle kauas tulevaisuuteen, kauas maailman ääriin asti, Jerusalemista alkaen...

"Mutta em mine waiwoin heiden edhestens Rucole/ waan mös nijnen edest/ iotca heiden Sanans cautta wskouat Minun päleni/"

sydämestä sydämeen, suun todistuksesta suun todistukseen ...

kuten tämä hengellinen laulu kertoo, yhteys kautta sukupolvien, suurena kirkkaana kaarena yli koko ihmiskunnan historian.

virsi 30
Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas,
ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta
kuljemme laulain,
taivasta kohti matka vie.

Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
miespolvet vaipuvat unholaan.
Kirkasna aina
sielujen laulun
taivainen sointu säilyy vaan.

Enkelit ensin
paimenille lauloi,
sielusta sieluhun kaiku soi:
Kunnia Herran,
maassa nyt rauha,
kun Jeesus meille armon toi.

Bernhard Severin Ingemann 1850.
Suom. 1887, Hilja Haahti 1903.
Virsikirjaan 1986.



Tämä yhteisö, yli maiden ja merten, yli sukupolvien saaton ... jotka heidän Sanansa kautta uskovat...

mitä Jeesus heille tässä pyytää?

ei mitään inhimillistä solidaarisuutta

ei mitään pientä sydämen syvyydessä olevaa liikahdusta, halataan veljeä, siskoa, eiks me rakasteta toisiamme Jumalan lapset!

ei vaan jotain aivan valtavaa

"Senpäle ette he caiki pite ychte oleman/ ninquin sine Ise minus olet/ ia mine sinus/ ette hekin pite mös meisse ychte oleman/"

samanlaista yhteyttä heidän kaikkien välillä, kuin on Jeesuksen Kristuksen ja Isän Jumalan välillä.

Pyhä Kolminaisuus tahtoo Jeesuksen omien olevan yhtä kanssaan.

aivan huikea juttu!




tuttuhan on tuo ajatus, "katsokaa kuinka me annamme yösijaa, tarjoamme ruokaa ja autokyydin, osoitamme rakkautta toisillemme, tästä maailma näkee, mitä on usko".

ja siltähän tuo voi näyttää, Jeesuksen sana

"Senpäle/ ette mailma wskois sinun lehettenexi minun"

Hengen yhteys osoittaa maailmalle, että Jumala on lähettänyt Jeesuksen tänne, eikä tullut omia aikojaan ja omasta aloitteestaan.

miten nämä kaksi kuuluvat yhteen?


mutta pitäiskö nyt vaan kylmästi todeta, että väärin käsitetty sisäänlämpiävä narsistisen uskonnollisen yhteisön keskinäinen yhteys voi merkitä maailmalle juuri päinvastaista - vierottaa Jeesuksesta kerta kaikkiaan nuo tuomiohenkiset ulkopuolisten helvettiin (salaa) uskovat.



outoa jengiä nämä Jeesuksen omat.

mikä ihmeen kirkkaus heitä ympäröi, oman kansansa ja maailman pimeyteen hylkäämän Jeesuksen kirkkaus?

"Ja mine annoin heille sen kircaudhen/ ionga sine minulle annoit/ Ette hekin pite olema' ychte/ ninquin mekin ycte olema."


Jeesus yhdistää tässä sen jumalallisen kirkkauden, jonka Hän itse sai Jumalalta ja kristittyjen yhteyden.

Hän antaa sen kirkkauden omilleen, "että he yhtä olisivat"


"mulla on kirkkaampi kruunu kuin sulla, häh hää" on tietysti Jumalan lasten mielileikki!

mutta miten Jeesuksen antama kirkkaus ja pyhyys ja lähetystehtävä kaikkeen maailmaan voi yhdistää Hänen omiaan?


no silleen, että on yhdistävä tekijä.


"Mine heisse/ ia sine minus/ ette heiden pite oleman teudheliset yhdes/ ia ette Mailma pite tieteme'/ ette sine minu' lehetit/ ia Racastit heite/ ninquin sine minuaki racastit."


Minä heissä.

He Minussa.

näin he ovat täydelliset!

maailman pitää tietämän, että Jumala on lähettänyt Jeesuksen ja että Jumala rakastaa Jeesuksen omia samalla tavalla kuin Isä rakastaa ainoaa Poikaansa.

melkoinen, tämä Johanneksen evankeliumi.... pistää nöyräksi ja herättää kysymyksiä siinä missä antaa vastauksia.



tätä outoa Hengen yhdistämää jengiä yhdistää

- he ovat siellä, missä Jeesus on
- he näkevät siellä Jeesuksen kunnian
- Jeesuksen, joka ei oo mikään pikkumies, vaan joka oli jo ennen maailmankaikkeuden luomista Jumalan rakkauden kohde.



Ise/ Mine tadhon/ ette

cussa mine olen/ sielle heidhengi pite oleman iotcas minun andanut olet/

ette he minun Cunniani näkisit/ iongas minulle annoit/

Sille sine Racastit minua ennen Mailman alcua.

maailma ei tosiaankaan tunne Jeesusta vaikka on kuullut Hänestä paljon.

"Wanhurskas Ise/ ei ole mailma tundenut sinua/ Mutta mine tunsin sinun/ Ja nemet ymmersit ettes minun lehetit/"

Jeesus on opettanut valitut tuntemaan Jumalan nimen, ja aavistamaan mitä kaikkea se sisältääkin:

"Ja mine tein tietteuexi/ heille sinun Nimes/ ia teenghi tietteuexi/"

Näin, Jumalan nimen tiettäväksi tekemisen kautta, Jeesuksen omat saavat sen rakkauden, jolla Jumala rakastaa Poikaansa

Senpäle ette se Rackaus/ iollas minua Racastit/ heisse olisi/

ja Jeesuksen rukouksen viimeiset sanat koskettavat:

"ia mine heisse"



mitä tämä käytännössä merkitsee, siitä saamme paljon oppia Paavalin kirjeistä, esimerkiksi Korinttin ja Efeson nuorille seurakunnille.

mutta en lähde sinne nyt lainkaan.


kysyn mielessäni, ja varmaan sinäkin voit kysyä pienen kysymyksen, joka tuo meidät takaisin maan kamaralle.

"minkälaisesta Hengen yhteydestä saarnaaja Heikki Purtanen lauantai-iltana puhui?"


toisaalta voimme Johanneksen evankeliumin väkevän ja valoisan Sanan äärellä todeta

kun on puhe Hengen yhteydestä, on puhe siitä, että saamme olla Jumalan rakkauden kohteita Jeesuksessa Kristuksessa, Hän antaa tehtävän, Hän asuu meissä

tunnistamme toisemme Jeesuksen läsnäolosta yli kaikkien kristillisten kirkkokuntien suuntien ja lahkojen rajojen.

melkein ensi silmäyksestä

Hej! taidat tuntea Jeesuksen, katseesi kirkas kertoo sen


Virsi 319
Sä kuljet seurassa Jeesuksen,
sen kertoo katseesi riemuinen,
sen kertoo laulusi helkkyvä
myös murheen kyynelten keskellä.

Ei tunne rauhaasi maailma,
ei huomaa tielläsi kukkia,
se aallon leikkeihin kiintyen
ei tiedä helmistä syvyyden.

Vaan helmen sait sinä kalleimman,
se aarre on veri Karitsan.
Hän kuoli puolesta syntisten,
nyt kuljet vaatteissa autuuden.

Jo täällä riemusi Jeesus on,
maan päällä, laaksossa ahdingon.
Kun matka vaikea uuvuttaa,
hän armonlähteenä virvoittaa.

Se lähde auki on kaikille,
vaan monet kulkevat ohitse.
Ei maista korskea maailma
sen voimaa, rauhaa ja riemua.

Vaan kylmä, synkeä erämaa
tuon virran partailla virkoaa,
se valkoliljoiksi puhjeten
jo loistaa riemua autuuden.

Ja virtain varsilla kulkijat
näin toinen toistansa auttavat:
Oi nosta pääsi ja kultaisiin
taas katso taivasten kunnaisiin!

Siis riennä, ystävä, riemuiten
ja kasva armossa Jeesuksen.
Saat kerran porteista Siionin
hääriemuun astua sinäkin.

August Verner Jaakkola 1920.
Uud. Anna-Maija Raittila
virsikirjaan 1986.


Ehkä syvällisin tuntemani virsi Hengen yhteydestä perustuu alkukirkon ajoille, Didakheen (Opetus) sanoihin.


virsi 231
Maan sato elonaikaan
pelloilta korjataan,
ja jyvät yhteen liittyy,
kun leipä leivotaan.
Näin, Herra, yhteen liitä
sydämet kaikkien.
Luo kirkkoon yksi sielu
ja rauha taivainen.

Syksyllä viinirinteet
aurinko kypsyttää,
ja rypäleistä saadaan
taas uutta elämää.
Veresi pyhä voima
virratkoon meissä niin
ja kootkoon kaikki yhteen
hääjuhliin iäisiin.

1. säk. Anders Frostenson Didakhen ehtoollisrukouksen (n. v. 100) pohjalta 1936.
Suom. Per Boreman 1943,
Jaakko Haavio 1961.
Virsikirjan lisävihkoon 1963.
2. säk. Per Lønning 1973.
Suom. Anna-Maija Raittila 1979.
Virsikirjaan 1986.




no nyt siis riennämme iloiten sanomaan - niin tosiaan, yhteinen osallistuminen Ehtoolliselle on Jeesuksen omien valtava tuntomerkki.

buumm!

putoamme takaisin maan kamaralle.

Hengen yhteys

mutta tiettyyn rajaan asti, kukin viettää Herran ateriaa, syö sitä samaa Kristuksen ruumista ja juo sitä samaa Kristuksen verta omassa nurkassaan!

melkoinen oli tuo Jeesuksen rukous, ja melkoista surua me varmaan Hänelle osaamme tuottaa.

ihmeellinen on kärsivällisyytensä kanssamme, meidän lihallisten ja syntisten ihmisten

kyllä Paavalikin sen ymmärsi:



"Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".

Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä."
Gal 5:14-15 KR 1938

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Jos te rakastatte vain niitä...

Paljon riippuu porukan johtajista

nimimerkki mama kirjoitti nettiruukussa tärkeän palstan:


"Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitäkin rakastavat, mitä teidän siitä palkkaa on? eikö Publikanit myös niin tee?

Ja jos te ainoastaan veljeinne kanssa soveliaat olette, mitä te sen kanssa erinomaista teette? eikö Publikanit myös niin tee?

Olkaat siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

Jeesus

Mt 5:46-48 Biblia 1776



Keskustelujen puolella tuli puhetta narsismista ja psykopatiasta.


Usein saarnoissa mainitaan oikean seurakunnan tuntomerkkinä se, että ihmiset siellä rakastavat toisiaan. Ja annetaan esimerkkejä ulkopuolisista, jotka ovat sen nimenomaan esikoislestadiolaisissa nähneet ja tuota piirrettä ihailleet. Minulla meinaa aina nousta näppylät pintaan, kun kuulen tuollaisia puheita.

Tuollaisella korostamisella ikäänkuin oikeutetaan se, että painetaan pinnan alle asioita, jotka eivät osoita tuota suurta keskinäistä rakkautta.

Yhteisö sitoutetaan siihen, että meidän tulee yhdessä ulospäin näyttää siltä, että rakastamme toisiamme ja siten siis täytämme tuon tuntomerkin toisiaan rakastavasta yhteisöstä.




Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.

Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne."
Joh 13:34-35




Ja tokihan se siltä näyttää, kun vierailee isoissa seuroissa, hirmu määrä toisilleen hymyileviä ihmisiä (hyväksy sinä minut, niin minä hyväksyn sinut).

Silloin on itsestään selvää se, että ristiriitaisten asioiden selvittämistä, vaikeista asioista keskustelua haluavat vain ne, jotka ovat ulkopuolella sen toisiaan rakastavan yhteisön ja siis edelleen pätee tuo, että kaikki MEihin kuuluvat rakastavat toisiaan.


Tuo mekanismi aiheuttaa "creepy feelings".



Selittäisikö siis näitä esikoislestadiolaisuudessa olevia ongelmia Narsismi tai psykopatia.

Uskonnollisissa yhteisöissä monesti johtajiksi päätyy vahvoja narsistisia luonteenpiirteitä omaavat henkilöt.

Voisiko ollakin niin, että koko yhteisöstä tulee narsistinen?

Koko yhteisö alkaa toimia siten, että se alkaa käpertyä itseensä; vain ME olemme merkitseviä, vain MEitä Jumala rakastaa, vain ME olemme oikealla tavalla uskomassa, vain MEillä on oikeanlainen rakkaus keskenämme, vain ME pelastumme, ...



Miten tämmöseen tilaan sitten päästään?

Kyseenalaistamaton totuus, joka tulee kyseenalaistamattomien johtajien suusta, jota ohjaa Pyhä Henki.

Se on lähtökohta.

Sitten ei muuta kuin hiljennetään kaikki, jotka kyselevät ja kyseenalaistavat.

Koko yhteisö pikkuhiljaa kiedotaan salailuun.

Asioita ei saa nostaa keskusteluun.

Jos joku ei muista saarnassaan mainita Führeriä, seuraa saarnavuorojen vähenemistä.

Führerin mainitseminen saarnassa on sinetti sille, että puhuja on oikeamielinen.



Jos joku totuudenpuhuja uskaltautuisi sanomaan ääneen, että keisarilla ei ole vaatteita, ammuttaisiin hänet välittömästi, koska silloin jokainen joutuisi kieusallisten kysymysten ääreen.

Mihin minun pelastukseni perustuukaan?

Vastaus saattaa olla niin ikävä, ettei sitä halua miettiä ensinkään.



"Vapaus, joka asettaa kysymysmerkkejä omaan vapauteensa, on totuuden tien alku. Ihmiselämään kuuluu, että meiltä jatkuvasti vaaditaan jotain.

Myötätuntoisuutemme ja epäitsekkään panoksemme tulee kohdistua muukalaisiin, köyhiin, orpoihin ja leskiin. Itsekeskeisten huutosakkiin kuuluminen on tuhlattua aikaa." (Sirnes)




Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia?

Houkutus siihen ei ole hänestä, joka teitä kutsuu.

Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.

Minulla on teihin se luottamus Herrassa, että te ette missään kohden tule ajattelemaan toisin; mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, olkoon kuka hyvänsä.

Mutta jos minä, veljet, vielä saarnaan ympärileikkausta, miksi minua vielä vainotaan? Silloinhan olisi ristin pahennus poistettu.

Kunpa aivan silpoisivat itsensä, nuo teidän kiihoittajanne!

Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.

Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".

Gal 5:7-14

Hyvistä ja pahoista hengistä

Memi tytön kohtalo - elävältä haudattu (IL)

Iltalehti kertoi 7.2. 2010, että

poliisit tekivät järkyttävän löydön Itä-Turkissa Kahtan kaupungin lähistöllä. Kuollut 16 vuotias tyttö, Medine Memi, löydettiin kahden metrin syvyyteen kaivetusta haudasta istuma-asennosta.

Memi oli kaivettu maahan oman kotinsa pihalla olevan kanatarhan alle kädet sidottuina. Poliisit löysivät ruumiin vihjeen perusteella joulukuussa.

- Ruumiinavaustiedot olivat vertahyytäviä. Ruumiista ei löytynyt mustelmia eikä merkkejä lääkeaineista tai myrkyistä. Vaikuttaa siltä, että tyttö oli elossa ja tajuissaan, kun hänet haudattiin, kuolinsyyntutkija sanoi The Daily Mail -lehden mukaan.

Memin isää ja isoisää epäillään murhasta, ja he odottavat nyt vangittuna oikeudenkäyntiä. Isoisä oli piessyt aiemmin tytön, koska tämä oli puhunut pojille.


vielä uuden ajan alussa elävältä hautaaminen oli pelätty rangaistus, jota käytettiin myös kirkkojen pyynnöstä harhaoppisten surmaamiseksi esimerkiksi Hollannissa.

tuohon aikaan viranomaisilla oli melkoinen määrä erilaisia menetelmiä saada syytetty tunnustamaan ja rikollisen teloittaminen oli harkitun julmaa ja mahdollisimman tuskallista.

tänään Yhdysvalloissa keskustellaan menetelmästä, jolla esimerkiksi terrorismista epäiltyjä ihmisiä kuulustellaan CIA:n toimesta.

Lavitsalle sidotun syytetyn kasvoille asetetaan vaate, johon kaadetaan vettä niin että tämä luulee hukkuvansa.

Ihminen viedään näin kuoleman kauhujen partaalle, jotta hän henkisesti murtuisi ja tunnustaisi tekonsa.

Tiedämme kuinka natsit tekivät elävillä ihmisillä lääketieteellisiä kokeita. Mies saatettiin ripustaa laskuvarjon hihnoista huoneeseen, jossa laskettiin ilmanpainetta korkealla lentävän koneen mukaan. Seurattiin, kuinka hirvittävä tuska sai uhrin repimään hiuksia päästään.


nämä sotatilanteiden tai viranomaisten toimenpiteiden julmuudet saavat ajatuksemme liikkumaan kotia kohti, omaan kaupunkiin ja sen historiaan, Suomen sisällisotaan, venäläisten vankien kohteluun joskus rintamalla toisen maailmansodan aikana, isä Aurinkoisen toimiin Latviassa, Liettuassa ja Virossa.

Ruotsin kuninkaan sotaretkiin tuntureiden yli, suomalaisten talonpoikien kuolemanmarssiin.

ja aina vaan lähemmäksi, henkiseen ja fyysiseen julmuuteen kotona, joskus jopa uskovien ihmisten kotona.

homo homini lupus (lat)

"ihminen on ihmiselle susi"


Ihminen on ehdottomasti Jumalan luomakunnan vaarallisin peto.

Hänen älynsä, häikäilemättömyytensä, julmuutensa, kekseliäisyytensä, yhdistetyin voimin toimiminen, eivät vaaranna vain ihmiskunnan omaa tulevaisuutta vaan ylipäätään elämän jatkumisen maapallolla.

Yhdysvalloilla ja Venäjällä on riittävästi strategisia mannertenvälisiä ohjuksia ydinkärjin varustettuna tuhota elämä maapallolta moneen kertaan.

Katukauppias myy Helsingissä tai Lapualla 25 eurolla amfetamiinilta näyttävää MDPV nimistä keinotekoista lääkettä - sitä ei ole vielä luokiteltu huumeeksi - joka aiheuttaa erittäin vaikean riippuvuuden ja voi nopeasti johtaa syvään masennukseen, psykoosiin ja itsetuhoon.

taas tuli taskuun 25 euroa!

ja seksihuumeen kysyntä senkun kasvaa.

Kirjoittanut Patu:
Mikon lainaama lentävä lause, jota usein kuulee kuvattaessa ihmisten kauheutta ei tee oikeutta sudelle. Anteeksi sudet!


Kirjoittanut: MikkoL

Raamattu ei anna ihmiselle sellaista pakotietä, että on olemassa näkymätön aineeton henkivalta, pahan läsnäolo, joka tekee näitä tekoja.

Elävältä hautaamiset, polttamiset, venyttämiset, halkaisemiset, myrkyttämiset, persoonan tallaamiset - kaikki Punaisen Khmerin kauhuteot tai etelä-Sudanin kristittyjen raiskaukset, ryöstöt ja massamurhat.

kaikki nämä ovat ihmisten tekoja ihmisille.

ehkä joku on syyntakeeton, kuuli
ääniä, ja hänet tuomitaan nykyajan oikeusistuimessa huomioiden tämä henkinen tila.

mutta ihminen ei edes viimeisellä tuomiolla voi vedota siihen, että "Saatana yllytti ja lankesin" tai "tuo nainen, jonka minulle annoit, antoi ompun"

ihminen on pahojen tekojensa ja hyvien tekojensa kanssa vastuullinen olento toisten ihmisten ja Jumalan, Luojansa, edessä.


mikä osa hengellisillä asioilla, näkymättömillä aineettomilla henkivalloilla, sitten on ihmiskunnan historian vaiheissa?

entisinä aikoina, monissa luonnonläheisissä kulttuureissa, henkivallat, esineissä, paikoissa, jumalankuvissa olevat näkymättömät voimat, olivat arjen todellisuutta ja niiden kanssa myös pakanallisen ajan suomalainen tahtoi olla hyvissä väleissä, Mesikämmentä kauniisti puhutellen.

Raamattu on tuolta ajalta peräisin, ja nettiruukussa on keskusteltu esimerkiksi tapauksesta, jossa apostoli Paavali mykisti naisessa vaikuttavan profetian hengen - vieden häntä käyttäneeltä mieheltä pulppuavan rahantulon lähteen.

Nykyajan ihminen ei oikein tuota kaikkea jaksa enää omaksua, vaan on irtautunut maailmankatsomuksesta, johon kuuluu aineettomia hyviä tai pahoja henkiä ja tässä maailmassa vaikuttavia henkivaltoja.

sijalle on tullut psykologia, aivojen kemia, psykiatria, lääkkeet ja hoitokeinot ja sosiologinen asioiden, myös uskonnon ymmärtäminen.

järkevä ote todellisuuteen, tutkittava ja käsin kosketeltava, ilman uskon maailmaan kuuluvia olentoja.


Evankeliumi kertoo paljon henkivalloista, ja oikeastaan Kristuksen taistelu tässä ajassa ei ole lopulta ihmisiä vastaan vaan ihmisten puolesta Perkelettä vastaan.

tämä syvempi näkemys todellisuudesta hallitsee evankeliumeja ja Paavalin kirjeitä.

Raamatussa lähdetään siitä, että henget ovat se varsinainen todellisuus

sillä Jumala on Henki

"Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." Joh.4:24


Efesolaiskirjeen 6 luku on usein ollut esillä. Siinä lähdetään ilman muuta siitä näkemyksestä, että henget, hyvät ja pahat, ovat arjen todellisuutta.



Taistelu pahaa vastaan

Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä.

Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan.

Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.

Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen.

Seiskää lujina!

Kiinnittäkää vyöksenne totuus,

pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan

ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia.

Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet.

Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.


Ef 6:10-17 KR 1992


Omituiset ovat nämä aseet hengellisessä taistelussa.

Itse asiassa näemme, että apostoli vertaa tässä kristuksen perustavaa varustusta sotilaan sotisopaan ja aseistukseen, puolustukseen ja hyökkäykseen.

Jumala pukee omansa taisteluun pahoja henkivaltoja vastaan.

Raamatun kirjoitusten mukaan tämä on se syvä todellisuus, jossa kristitty elää.

Pelastuksen rautalakki on puolustuksena, samoin uskon kilpi.

Lähetysrakkaus on siivittämässä sandaaleja matkaan eteenpäin. Kohti helvetin portteja ja siellä olevia ihmisiä, jotka tulee temmata taivaaseen kadotuksen kidasta.

Aseena on

Aseena on miekka

Aseena on Jumalan Sana


voi sitä kristittyä, joka perinteen ja isiltä saadun avulla luulee tästä hengellisestä sodasta selviävänsä, ilman syvää tutustumista Raamattuun ja sen ahkeraa päivittäistä käyttöä perkelettä ja hänen enkeleitään vastaan!



paljonhan esikoisten parissa puhutaan huoneen siivoamisesta, pahojen henkien, riivaajien lähtemisestä.

sekin ymmärretään kovin järkevästi, "kielikuva" parannuksen teosta, ripistä ja synninpäästöstä.

ilmankos essut ovat niin heikkoja ja ovat joutuneet saatanan valheiden kietomiksi - he eivät tunnista vihollista eivätkä osaa käyttää aseita puolustautuakseen kavalaa valehtelijaa vastaan.



henkimaailman asiat ovat outoja ja hämäriä, eikä Raamattu anna meille myöskään mitään oikotietä.

mutta joitain vihjeitä - aika paljonkin saamme.

eräs vihje on synkeä kertomus Johannes 13:ssa joka päättyy sanoihin

"oli yö"


Näin Jeesus puhui.

Järkyttyneenä hän sanoi heille: "Totisesti, totisesti: yksi teistä kavaltaa minut."

Opetuslapset katsoivat toisiaan ymmällään, tietämättä, ketä hän tarkoitti.

Yksi opetuslapsista, se joka oli Jeesukselle rakkain, oli aterialla hänen vieressään. Simon Pietari nyökkäsi hänelle, että hän kysyisi Jeesukselta, ketä tämä tarkoitti. Opetuslapsi nojautui taaksepäin, Jeesuksen rintaa vasten, ja kysyi: "Herra, kuka se on?"

Jeesus vastasi: "Se, jolle annan tämän leivänpalan."

Sitten hän kastoi palan ja antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle.

Silloin, heti kun Juudas oli sen saanut, Saatana meni häneen.

Jeesus sanoi hänelle: "Mitä aiot, tee se pian!"

Kukaan aterialla olevista ei ymmärtänyt, miksi Jeesus sanoi hänelle näin.

Koska Juudaksella oli hallussaan yhteinen kukkaro, jotkut luulivat, että Jeesus oli käskenyt hänen ostaa jotakin juhlaa varten tai antaa almuja köyhille.

Syötyään leivänpalan Juudas lähti heti ulos.

Oli yö.


Joh 13:21-30 KR 1992


Tämän synkän "silloin meni häneen Saatana" olen oppinut ymmärtämään paremmin Jad Vashem museon näyttelyssä (Vainojen museo).

Siellä on suurennettu valokuva kahdesta keskitysleirin vartijasta, nuorehkoista saksalaisista naisista.

Amerikkalaiset ovat heidät pidättäneet ja heitä johdetaan leiristä pois.

Toinen heistä on valokuvassa vuodelta 1945 kovin masentuneen ja säikähtäneen näköinen.

Toinen, vaaleatukkainen aito arjalainen, katsoo työkaveriaan aidosti halveksien, kiven kova ilme kasvoillaan.


Kun katselen näitä kasvoja, lyhyttä kiharaa tukkaa - kerran tämä on ollut suloinen vauveli äitinsä sylissä, nuori tyttö leikkimässä ja kisailemassa.

Ja sitten häneen meni Saatana.

Henkivalta tunkeutui satojen tuhansien, miljoonien saksalaisten sydämiin natsien oppien uskomisen kautta.

heistä tuli ihmiskunnan historiaan pysyvästi jäävä pohjamuta, ihmisen pahuuden symboli.

varmaan Anti-kristuksen porukat ovat samanlaisia, ihmisiä joiden sydämeen on livahtanut paha henki.


mieleeni on jäänyt myös tuon pojan kuvaus joitain vuosia sitten, kun isä tuli haulikko kädessä ovesta ja käänsi aseen sitten pojan äitiä kohtaan ja laukaisi.

"Isän silmissä oli vieras ilme"

poika sitten kertoi.

mielenterveyden asiantuntijat varmaan osaavat näitä määritellä.

mutta vanha kristillinen maailmankatsomus saattaisi sanoa "mieheen oli mennyt Saatana"

sillä Perkele on valehtelija ja murhaaja.



eivät henget Jeesusta ristiinnaulinneet. Vaan ihmiset, lihaa ja verta.

teloituksesta päätti Pontius Pilatus, roomalainen maaherra, ja sen toteuttivat roomalaiset sotilaat rutiinilla.

taustalla olivat kateelliset juutalaisen kansan johtajat, kirjanoppineet ja vanhimmat.

kuitenkin Uusi testamentti antaa syvempää, tuonpuoleista valoa tähän tapahtumaan:



Viisautta me julistamme siihen kypsyneille, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailmanajan kukistuvien valtiaiden viisautta.

Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme.

Sitä ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut, sillä jos he olisivat sen tunteneet, he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa.


1 Kor 2:6-8 KR 1992


Biblia kääntää 1 Kor 2:7-8

Vaan me puhumme siitä salatusta Jumalan viisaudesta, jonka Jumala on ennen maailman alkua säätänyt meidän kunniaksemme,

Jota ei yksikään tämän maailman päämiehistä tuntenut; sillä jos he olisivat tunteneet, niin ei he olisi kunnian Herraa ristiinnaulinneet.



kreikkalaisessa alkutekstissä on tuossa yksinkertaisesti sana

ἄρχων

prinssi, päämies, hallitsija


tuossa Ef 6:12 on myös hallituksia, maailmanvaltiaita enempikin

Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.

samasta juuresta tuleva sana hallitus ἀρχή

mutta myös ἐξουσία valta, voima

ja sitten tuo tosi paha sana

κοσμοκράτωρ

kosmokrator

kosmoksen valtias

Saatana




eivät pirut kiduttaneet juutalaisia lapsia lääketieteelisin kokein, vaan lääkiksessä opiskellut saksalainen tohtori Josef Mengele (1911-1979).

eivät henkivallat haudanneet Memet tyttöä elävältä kanatarhaan, vaan isänsä ja vaarinsa.

ei Saatana kavaltanut, missä suosittu rabbi Jeesus on tänä yönä, vaan Juudas, Keriotin kaupungin asukas - Ish Keriot, Iskariot.

eivät näkymättömät henget lyöneet Jeesusta ristille, ei edes tuo pelottava Kosmokrator, vaan tavalliset roomalaiset sotilaat, jotka saivat hommistaan päivärahansa.


usein ihmiset sanovat toiselle ihmiselle "oh, sinä enkeli, pelastit minut kuolemanvaarasta"

"sinä olet minulle oikeasti kuin enkeli, kun hoidat vaivaista näin"

ja puhumme siitä, miten kirkkauden enkelit ovat näkymättöminä läsnä.

näkymättöminä - aineettomina - ja kuitenkin todellisina.

kuinka ihanasti Jumalan kasvot näkevät enkelit meitä ihmisiä palvelevatkaan!

palvelivat he Jeesustakin, esimerkiksi Getsemanen yössä, kun oli yö.


Virsi 136
Sinua enkeleistä
nyt kiitän, Herrani.
Yön valtoja en pelkää,
kun näytät voimasi.
Ja kiusaaja kun tahtoo
myös minut valloittaa,
voit hyökkäykset voittaa
ja minut pelastaa.

Sai Jaakob enkeleitä
turvakseen matkalla,
ja Daniel sai suojan
leijonain luolassa.
Pois Sodomasta johti
enkeli Lootinkin,
löi kahleet Pietarilta,
pelasti Paavalin.

Näin olet lapsiasi
ennenkin varjellut
ja pahan tulinuolet
pois heistä torjunut.
Myös tänään turvakseni
suo joukko enkelten,
varjelus matkalleni
keskellä vaarojen.

Varjele armollasi
myös lähtöhetkeni,
sielulle saattajaksi
lähetä enkeli.
Kun Jeesus saapuu kerran
seurassa enkelten,
myös minun anna olla
joukossa pyhien.

Gottfried Wilhelm Sacer Philipp Melanchthonin latinankielisen virren (1543) pohjalta 1665.
Ruots. Jesper Swedberg 1694.
Suom. Maria Joutsen 1903.
Uud. Lauri Pohjanpää 1923.
Virsikirjaan 1938.




Ehkä tänään meitä - Aushwitzin jälkeen - puhuttelee erityisesti keskistysleirillä hirtetyn Dietrich Bonhoefferin valtava hymni taivaan näkymättömistä voimista!

Hän kirjoitti sen natsien sellistä vuonna 1944


Virsi 600
Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.

Jos ahdistuksen tie on edessämme,
myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme.
Hän itse meille rauhan valmistaa.

Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!

Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.

Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.

Dietrich Bonhoeffer 1944.
Suom. Anna-Maija Raittila 1981, 1984.
Virsikirjaan 1986.



nimimerkki mama on alustanut keskustelua siitä, miten esikoisten parissa usein ajatellaan Jumalan ja todellisuuden suhteesta.

Jumala hoitaa asiat - minun ei tarvitse siihen puuttua.

kunhan luotan, että Jumala kyllä hoitaa, niin hyvin menee - ilman että minä teen mitään.


Esikoisten saarnaajista sanotaan, että he puhuvat Pyhässä Hengessä.

tämä ilmaus käsitetään varmaan aika monella eri tavalla.

mutta varsinaista Pyhän Hengen täyteyttä ei korosteta vaan siitä puhumista varotaankin ettei tässä tulla ihan helluntailaisiksi.

Pyhä Henki on henki, näkymätön, aineeton

Toki Hän voi puhua miten tahtoo, onhan Hän Jumala.

Miten on Henki puhunut?


no

ihmisten kautta.

näinhän essut uskovat, että saarnaajan suun kautta puhuu itse Jumalan Henki.

vaan myös kirjoittamalla - ihmisten kädellä, ihmisten kautta.


Emmehän me, silloin kun saatoimme teidän tietoonne Herramme Jeesuksen Kristuksen voiman ja tulemisen, olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa.

Hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun hänelle kantautui Ylhäisimmän Kirkkauden ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."

Tämän äänen me itse kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella.

Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne.

Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä.

Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.

2 Piet 1:16-21 KR 1992



sen lisäksi, että Raamattu on ihmisten kirjoittama Pyhän Hengen johdossa

sen lisäksi, että elävä hengellinen saarna on Pyhän Hengen vaikuttamaa

yksikään ihminen ei ole kristitty, ellei hänessä ole Henki

näkymätön, aineeton, järjelle käsittämätön

ja Raamattu opettaa

Pyhä Henki kuljettaa kristittyä


Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.


Room 8:14 KR 1938



Paavali sanoo myönteisellä tavalla "kaikki, joita Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia"

tässä on meillä kaikilla paljon oppimista ja tutkimista, mitä pyhät Kirjoitukset tarkoittavat.

voimme kysyä toisinpäin

"kuljettaako Henki kaikkia Jumalan lapsia"

silloin kysymme, toimiiko Jumalan Henki yli ihmisen tahdon, tehden hänestä jonkinlaisen näkymättömän Hengen kontrolloiman nuken, marionetin.

sillä jos Henki automaattisesti ja meistä riippumatta meitä kuljettaa, silloinhan olemme jonkinlaisessa hississä matkalla, eikä meidän oma tehtävämme ole kuin astua tuohon hissiin - muuta ei tartte.


nimimerkki mama tutkii Raamatun valossa toisella palstalla, mikä on Jumalan tekemisen ja kristityn välinen suhde.

jos oikein ymmärrän, hän on pahoillaan, että niin moni esikoislestadiolainen kristitty ei näe tarvetta tehdä mitään, koska Jumala hoitaa asiat.

pelastaa kenet tahtoo, kutsuu luokseen kenet tahtoo, syöksee helvettiin kenet tahtoo.

uskovan tulee vain huolehtia, että oma suhde Jumalaan on reilassa ja armo käsillä, Jumala pitää muusta huolen.

tämä on hyvin syvällinen ja tärkeä asia tässä meidän kristillisyydessämme.



olemme nähneet, että henkivaltojen todellisuus on salattua eikä moni aikamme ihminen lainkaan usko mihinkään henkiin.

varmaan spirituaalisuus, ihmisen henkisyys, on tulevien vuosikymmenten tieteellisten löytöjen kärjessä.

nyt ollaan vielä jotenkin aineen lumoissa.

Jumala on Henki.

Hän käyttää lihaa ja verta tässä ajallisessa todellisuudessa elävien luomiensa ihmisten auttamiseksi.

kirjoituttaa Kirjan.

tulee lihaksi.

vuodattaa Hengen.

rakentaa seurakunnan, jossa saarnataan Kirjasta

antaa Hengen uskovilleen - ei tälle maailmalle, joka ei sitä näe

mutta tämä maailma näkee nämä enkelten palvelemat Hengen täyttämät ihmiset, lihaa ja verta


Jumalan lapsi

salli siis Hengen kuljettaa itseäsi

nyt, tänään ja joka päivä

Hän ei vie sinua ruusutarhaan vaan kuten Kristus itse, kärsimyksen tielle.

Getsemanesta ehkä elämäsi Golgatalle, jossa sinut kerta kaikkiaan ristiinnaulitaan.

vaan se Tie vie kerran taivaaseen.

virsi 77
Käy yrttitarhasta polku,
vie Golgatalle se.
On Hengen viitoittama
sen joka askele.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.

Tien kaikkein raskaimman Jeesus
on käynyt armossaan,
kun meidän kurjain tähden
hän kulki kuolemaan.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.

Oi rakkautta näin suurta,
kun meitä säälii hän,
maailman synnit kantaa,
tuo meille elämän!
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.

Nyt, köyhä syntinen, riennä
luo Herran Jeesuksen!
Saat rauhan, lohdutuksen
haavoissa Kristuksen.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.

Myös laulun oppia uuden
saat tiellä taivahan.
Se taivaassa jo kaikuu
edessä Karitsan.
Hän kuoli kaiken täyttäen,
mutta tie oli tuskien.

Carl Gotthard Liander 1889.
Suom. Martti Ruuth 1903.
Virsikirjaan 1986.