Korealaisia kristittyjä koolla (2006)Ryu Seung-wan (1973) kertoo tarinan neljästä nuoresta miehestä, jotka kokoontuvat Wang-jaen hautajaisiin. Viidestään he olivat kouluikäisinä erottamaton porukka niin hyvässä kuin pahassa, melkein kuin Jukolan veljekset.
Näyttää siltä, että levoton nuorisojengi puukotti Wang-jaen hajottaessaan tämän baarin. Mutta pian käy ilmi, että kyseessä oli suunniteltu murha eikä joku järjetön katutappelu.
Tae-soo, yksi alkuperäisestä viidestä, on poliisietsivä ja alkaa tutkia paikallista järjestäytynyttä rikollisuutta ja suuren kasinon maa-alueiden kauppoihin liittyviä rikoksia.
Seok-hwan, toinen Viisikosta, ja yhä nuori hurjapää, liittyy seuraansa.
Mitä lähemmäksi he pääsevät totuutta, sen enemmän ihmisiä alkaa kuolla, kuka auton alle, kuka palavaan taloon, kuka mitenkin. Seok-hwanin koko perhe saa surmansa, kun raskas kuorma-auto ajaa heidän ylitseen.
Lopulta käy ilmi, että tappaja ei ole kukaan muu kuin kaupungin rikollisten joukossa valtaan noussut Pil-ho, yksi alkuperäisestä Viiden porukasta.
Tae-soo ja Seok-hwan hyökkäävät rikollisen päämajaan aseistautuneina vain bokkeneilla, harjoittelussa käytetyllä puisilla samurai-miekoilla.
Kun he lopulta pääsevät Phil-hon luokse täysin taistelusta uupuneina, tämä puukottaa tappavasti Tae-soon eikä huomaa, kun haavoittunut Seok-hwan käy kimppuunsa. Kuoleva Tae-soo näkee vihollisensa kuoleman.
Railakas koreankielinen elokuva päättyy siihen, kun Seok-hwan polvistuu ruumiskasan luo ystävänsä lähelle ja sanoo ruman F-sanan koreaksi.
Jjakpae on saanut kauttaaltaan erinomaiset arvostelut toimintaelokuvana, vauhdikkaana, hyvin väkivaltaisena ja nopeasti etenevänä.
En esittele sitä nettiruukun raamattupiirissä kuitenkaan mahtavan kuvauksen tai itämaisten taistelulajien takia, vaan siksi, että Jjakpae kertoo erittäin aidosti etelä-Korean ihmisistä, elämästä ja rikollismaailman väkivaltaisuudesta.
Samoin kuin "Slummien miljonääri" myös tämä elokuva kertoo todellisessa ympäristössä todellisesta rakkaudesta, nuorten miesten välisestä lapsuudesta asti alkaneesta ystävyydestä, jonka kasinon rakentamiseen liittyvä rikollisuus traagisesti tuhoaa.
kidutuskohtaus vaikutti minuun kyllä kuin ämpärillinen kylmää vettä.
Ohjaaja Ryu Seung-wa toteuttaa sen niin toisella tavoin kuin odottaisi, ja todella verta hyytävällä tavalla.
Voimmeko sano näin, että itämainen ihminen osaa olla pelottavan julma toista ihmistä kohtaan, kun haluaa.
Taitaa länsimainenkin osata, vaan kuuluisiahan nuo "kiinalaiset kidutukset" ovat kautta maailman.
Vaikka vain hitaasti tippuvia vesipisaroita käyttäen...
Kohtaus ei suinkaan tapahdu jossain synkässä kellarissa, vaan Pil-hon kauniissa kodissa suuren valoisan uima-altaan luona.
Maakauppoihin liittyvä uhri istuu tuolilla, johon hänet on teipattu käsistä ja jaloista.
Joku laulaa niin iloisesti korealaista laulua reippaalla sävelellä, vanhempi mies, vain lanteelle käärittyyn vaatteeseen itämaiseen tapaan puettuna.
Hän on todella onnellinen - uusi työpäivä taas ja mielitehtävä, saada tämä mies tottelemaan isännän, Pil-hon tahtoa.
Tämä ei ole mikään mustaan naamioon pukeutunut synkkä pyöveli, vaan iloinen maaseudun kasvatti veitsineen ja kirveineen.
Tilanne etenee aluksi tämän iloisen miehen ja hienoon pukuun pukeutuneen ja varmaan kymmenen turvamiehen ympäröimän Pil-hon välillä, joka istuu mukavasti muutaman metrin päässä uhrin tuolista.
Kaveri hymyilee veitsi kädessään ja kysyy iloisesti Pil-holta, "aloitetaankos peukalosta, se on tehokasta" ja kun toinen nyökkää, alkaa veitsellä avata uhrin peukalon ihoa ensimmäisen nivelen kohdalta kynnen alapuolelta. Ajatuksella, että kohta tämän oikean käden peukalosta on vain tynkä jäljellä ilman sormenpäätä ja kynttä.
Juttua käydään uhrinkin kanssa, mutta siinä se peukalo puuha jääkin haavan tasolle ja kaveri alkaa heilutella isoa lihaveistä.
"Mitäs jos otettas koko ranne" hän kyselee taas hymyillen, toivoen pääsevänsä puuhaan."
"Mutta kuule, nilkka on vielä parempi" ja kuin ohimennen Pil-ho sitten sanoo "no, ota nilkka"
"Ihanko totta?" kaveri kysyy riemuissaan - saako hän tosiaan iskeä kaverin akillesjänteen hajalle ja purkaa nilkkaa niin että jalkaterä irtoaa.
tämä vasta päivä!
No - tämä valoisassa uima-altaan huoneessa käyty iloinen keskustelu taitaa riittää, ja uhri suostuu Pil-hon vaatimuksiin.
Luulenpa, että minäkin olisin suostunut... kappale maata kaupungissa vai molemmat jalat ja kädet ja peukalot...
tämä ihmiskuvaus ei ole keksitty, vaan on todella, idässä ja lännessä, Koreassa ja Suomessa, ihmisiä, jotka "rakastavat" toisen ihmisen henkistä ja fyysistä kiusaamista, kiduttamista ja jotkut ovat suorastaan himomurhaajia.
Kirjoittanut: Patu
Hui kauheaa! Onneksi en harrasta elokuvien katselua. Ei sovi minulle tuollaiset!
Kirjoittanut: MikkoL
Korean historia lienee melko vauhdikasta luettavaa.
Korean sota (25.6. 1950 - 17.7.1953)
jaha... tahdommeko edes tietää?
Kiinan tukema Pohjois-Korea antoi määräyksen että älymystö on tuhottava vallatuilta alueilta, ja jokainen akateemisen koulutuksen saanut, hallituksessa tai uskonnollisessa johdossa oleva henkilö, joka voisi nousta uutta hallintoa vastaan surmattiin.
Yhdysvaltain tukeam Etelä-Korea antoi "ennalta ehkäisevän" määräyksen, jonka perusteella kaikki vasemmalle vivahtavat ihmiset saivat surmansa Daejaeon vankilassa. Näitä oli ennakoinut jo Cheju-kapinan verinen kukistaminen ennen sodan syttymistä vuosina 1948-49.
On arveltu, että etelä-korealaiset surmasivat noin 100.000 poliittisesti epäilyttävää ihmistä.
Kiinalaiset, korealaiset - julmia.
Vaan amerikkalaiset saivat määräyksen "ammu ensin, kysy sitten" koska pohjois-korealaisia agentteja oli liikkeellä.
No Gun Ri kaupungissa keski-Koreassa jenkki sotilaat tappoivat "tosta vaan" neljäsataa siviiliä 26-29. 7. 1950.
Juu. Kristityt amerikkalaiset.
Kommunismin vastaisiin puhdistuksiin saattoi kuolla 50-luvun alun etelä-Koreassa jopa 1.2 miljoonaa ihmistä, paljon lapsia joukossaan.
ja niin vedettiin 38 astetta parallel...
pohjois-Korea... sieltä löytyy tarinaa ihmisestä, ihmisen julmuudesta ja sankaruudesta, maailmaa huolestuttavasta ydinaseesta, Kimin palvonnasta jumalana.
etelä-Korea... baseball, markkina-kapitalismi, KIA autot, vapaa elämänmeno
Jjakpae - Väkivallan kaupunki iloisine kiduttajamestareineen.
mitäs tällä on Raamatun ja Jumalan rakkauden kanssa tekemistä??
no - kaiketi Jumala on kaiken Korean kansan historian mukana elänyt, onhan Hän heidät ja heidän kauniin maansa ja kielensä luonut.
Kristuksessa.
ja alkaapi nyt kutsua omiaan, vetää heitä luokseen.
alkukantaista shamanismia, jota Lars Levi Laestadius tunsi äitinsä puolelta Lapista niin hyvin ja saarnoissaankin käytti.
itseään hillitsevää tyyntä buddhalaisuutta, perhettä ja esi-isiä arvostavaa viisasasta kiinalaista konfutsealaisuutta.
ensimmäiset lähetysmiehet saapuivat ja katolinen rukoushuone perustettiin 1784.
Lutherin opetukset saapuivat 1884.
pientä, hiljaista etelä-Korean vähemmistöä
Korean sodan jälkeen se repesi.
pohjois-Koreassa alkoi johtajan palvonta, jumalointi, ateistisen kommunismin nimissä - eläköön punainen keisari, jumala Kim!
etelässä alkoi toinen huuto - eläköön Jumalan Poika, Jeesus Kristus, meidän kuninkaamme!
1980-luvulla Jeesukseen uskovien lukumäärä kasvoi räjähdysmäisesti Koreassa - nopeammin kuin missään muualla maailmassa.
suomalaiset ovat kansana hylkäämässä Herran Jeesuksen ja naureskelevat omaa uskontoaan.
monet essut luulevat saarnaajiensa opetusten mukaan olevansa ainoita kristittyjä maailmankaikkeudessa ja unohtavat Jeesuksen lähetyskäskyn.
ei Herra heihin pysähdy.
Suomessa usko pakastuu, se on suomalaisten tahto.
Essut pysyvät leirissään. se on essujen tahto.
vaan Jumalan rakkauden tuli riehuu kaukana maapallon toisella puolella, Koreassa!
siellä on oikein Rukousvuori, jonne kokoonnutaan palvomaan Herraa Jeesusta.
eivät nämä korealaiset kaikki varmaan karismaattisuudessaan täytä oikeaoppisuuden määrämittoja. hurmahenkiä ja kaiken maailman perkeleen petosta lienee siellä paljon - totta kai, hengellinen taistelurintama.
vaan eivät nämä Jumalan Poikansa luokse vetämät entiset buddhalaiset ja muut jää istumaan ja uskomaan niinkuin Saatanan pettämät esiskoislestadiolaiset.
yllättäen, 18% korealaisista on Lutherin raamatullisen evankeliumin opetuksen oppilaita eri protestanttisissa kirkoissa, 10% on Rooman paavin ohjauksessa.
Soulissa on ilmeisesti 11 maailman 12 suurimmasta seurakunnasta.
Maailman toiseksi suurin lukumäärä lähetysmiehiä ja -naisia, vain USA on edellä.
Vuonna 2000 maailmalla oli 10,646, protestanttista lähetyssaarnaajaa etelä-Koreasta 156 eri maassa.
essuilla ei ole yhtään.
hmm
meniköhän tämä teksti nyt liian koreaksi?
Jumalan rakkaus korealaisia kohtaan
Majesteettinen tulivuorenpurkaus, räjähdysmäinen, kauko-Idässä.
huikea näky!
samalla kuin hengellinen jääkausi tekee paluutaan Suomen kiittämättömän kansan sydämiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti