perjantai 25. joulukuuta 2009

Joulun iloa


Martti Luther:

Katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.
Luuk. 2:10,11


Kristittynä uskot, että nämä sanat on sanottu sinulle itsellesi, turvaudut niihin ja epäilyksettä uskot, että sinulle tapahtuu näiden sanojen mukaan.

Älä pidä ylpeilemisenä sitä, että katsot olevasi pyhien vertainen.

Tässä epäilet ennen muuta ja nimenomaan itseäsi, mutta et Jumalan armoa.

Jumala kysyy iankaikkisen autuuden menettämisen uhalla tällaista rohkeaa ja luottavaista uskoa siihen armoon, jonka hän tarjoaa.

Kuinka siis aiot kestää, ellet tahdo olla pyhien vertainen ja siis itsekin pyhä?

Se ylpeilyä olisi, jos pyrkisit pyhäksi ja autuaaksi itsesi ja omien tekojesi perusteella.

Näin juuri tekopyhät tekevät.

He sanovat uskoa ylvästelemiseksi ja ylvästelemistä uskoksi.

Sen sijaan annat Jumalalle hänelle kuuluvan kunnian ja kiitoksen, kun rohkenet uskoa, että olet pyhä Kristuksessa ja hänen ihmiseksi tulemisensa perusteella.

Näin tunnustat Jumalan armotyön sinussa itsessäsi.

Rakastat ja ylistät häntä ja samalla hylkäät ja tuomitset itsesi ja omat tekosi sekä olet epätoivoinen itsestäsi.

Tämä on kristittynä elämistä.

Martti Luther
Mannaa Jumalan lapsille



Kirjoittanut: mama, 24.12.2009 20:48

"Se ylpeilyä olisi, jos pyrkisit pyhäksi ja autuaaksi itsesi ja omien tekojesi perusteella."


Vaan kuinkas tämä nyt sitten meidän kohdalla meneekään?

Eihän vaan tässä käy niin, että niissä kohdin, missä koemme, ettemme ole pystyneet lakia täyttämään, anomme anteeksiantoa?

Taitaa olla niin, että tuollainen normi "lakisaarna", mitä olemme seuroissa tottuneet kuulemaan, vetoaa ihmisessa pohjimmiltaan siihen, että ihminen pystyy sen täyttämään. Siihen, mikä meissä on oikein ja hyvää.

Sitten se loppuosa, jota emme pysty täyttämään, annetaan anteeksi. Jeesusta tarvitaan sitten vain siihen osaan, missä olemme "langenneet", ehkä maksimissaan 5%... Kun ei nyt sentään mitään ryöttäsyntisiä olla.

Pyhä Henkihän tämän ajattelun mukaan vuodatetaan sen takia, että voisimme kilvoitella ja taistella syntiä vastaan eli silloin ollaan varsin lähellä Pelagiusta ja roomalais-katolisuutta. Syntyväthän lapsetkin taivasvalmiina!

Eli tässä korostuu ihmisen oma mahdollisuus tehdä hyviä ratkaisuja, taistella ja kilvoitella ...

Omantunnon tuska syntyy siitä, mitä ei olla pystytty täyttämään.

Tähän ajatteluun ei sovi ollenkaan Lutherin Raamatunmukainen opetus, että parhaintakin yritystämme varjostaa itsekkyys ja epäusko ja muut raskaat synnit.

Hyviä tekoja, Jumalan tahtoa, toteuttava ihmisparka ei sellaista halua kuulla.


"Sen sijaan annat Jumalalle hänelle kuuluvan kunnian ja kiitoksen, kun rohkenet uskoa, että olet pyhä Kristuksessa ja hänen ihmiseksi tulemisensa perusteella.

Näin tunnustat Jumalan armotyön sinussa itsessäsi."


"On lapsi syntynyt meille
ja poika annettu on.
Hänessä elämän löysin,
Jumalan suosion.
Hän on sen ylhäisen koitto,
mi maailmaa valaisevi,
vaan ehkä hänen soittons
maan ympär' kajahtavi."


Kirjoittanut: MikkoL, 25.12.2009 06:32

tuossa edellä mama on varmasti aidon joulun ilon lähteillä - katsomassa mitä ilmaisia lahjoja Suuri Kuningas jakaa!

joulupäivän manna annos syventää tätä asiaa - koko pelastumisemme, koko elämämme Jumalan yhteydessä, niin koko elämämme ja iankaikkisuutemme on joulun lapsen varassa.


Martti Luther
Sinun kuninkaasi tulee sinulle.
Sak. 9:9

Varmasti hän tulee. Sinä et mene häntä noutamaan. Hän on liian korkealla ja kaukana.

Sinä et pääse hänen luokseen vaivalloisilla ponnistuksillasikaan, sillä muutoin voisit kerskua tällä saavutuksellasi noutaneesi hänet luoksesi.

Hyvä ystävä, mitätön on ansiosi.

Jumalan on pantava ensimmäinen kivi ja aloitettava, että sinä etsisit ja rukoilisit häntä.

Kun ryhdyt etsimään, Jumala on jo paikalla.

Mutta jos hän ei ole saapuvilla, kaikki aloittamisesi on syntiä ja sitä suurempi synti, mitä suurempiin ja pyhempiin tekoihin ryhdyt.

Näin sinusta tulisi paatunut ulkokultainen.


Kysyt, mitä olisi tehtävä, että Jumala aloittaisi minussa?

Vastaan: Etkö jo kuullut, että hurskaaksi tullaksesi sinusta ei lähde yhtään mitään aloittamista ja tekemistä eikä liioin kasvamista täydellisyyteen.

Kaikki aloittamisesi on syntiä ja sellaiseksi se jää, häikäisköön minkä häikäisee.

Tee mitä tahdot, kaikki se on syntiä.


Opi siis evankeliumista, miten Jumala alkaa tehdä meistä hurskaita ja mikä on hurskaaksi tulemisen alku.

Muuta alkua ei ole kuin se, että sinun kuninkaasi tulee sinulle.


Hän aloittaa sinussa. Silloin annat omien tekojesi mennä menojaan ja olet epätoivossa omasta itsestäsi, kun kuulet ja näet kaiken sinussa synniksi ja mitättömäksi.

Silloin ryhdyt ottamaan vastaan kuninkaasi, pitäydyt häneen, huudat avuksi hänen armoaan ja lohduttaudut vain hänen hyvyydellään.

Martti Luther
Mannaa Jumalan lapsille


jos olet kulkenut tuota maman kartoittamaa polkua, jossa itse hoidat synnin tunnustuksen, parannuksen niistä synneistä, joista Lapin neuvojen mukaan on parannusta tehtävä, ja kannat sitten Jeesukselle sen 5% mikä ei täysin onnistunut.

olet Lutherin sanojen mukaan saavuttanut jo tuon hengellisen tilan "paatunut ulkokultainen"

paatunut, sillä Jumalan laki ei pääse sydäntäsi säikäyttämään, koska olet tekopyhä etkä kestä itsekään totuutta itsestäsi.

ulkokultainen, sillä tiedät syvällä omassatunnossasi totuuden ja syytät muita siitä, mitä sydämesi halajaisi tehdä jos ihmisiltä uskaltaisi.

on niin mukava kulkea tuhahdellen ihimisten parissa - en minä tämmöiseen paikkaan sovi, tämä ei ole minun pyhyydelleni sopivaa seuraa, nämä ihmiset ovat selvästi syntisiä, eivätkä kaikki niin selvästi vaan jotkut vielä - Jumala varjele - humalassa.



jos olet paatunut ulkokultainen sinulta puuttuu muutama asia

rakkaus

ilo

rauha


muuten ovat asiasi hyvin, ainakin ihmisten silmissä.

voi olla tosin, että tuossa hengellisessä tilassa et koskaan pääse perille taivaaseen.

mutta väliäkö hällä, onhan minulla hurskaan maine täällä ajassa.


todellinen joulun ilo kumpuaa siellä, missä tehdään täysi vararikko kaikesta omasta hurskaudesta ja yrittämisestä kelvata Jumalalle.

missä sydän kauhistuneena huokaa - ei minusta ole tähän, en pysty lakia täyttämään, en pysty koreutta karttamaan.

kun toisia kultaristin koreilusta nuhtelevat paatuneet ulkkokultaiset havahtuvat huomaamaan, että käsissään ovat tosi koreat rannekellot - oikein maulla valitut hintaan katsomatta.

täysi vararikko Jumalan totuuden edessä - ja silloin tulevat eläviksi Lutherin syvälliset opetukset, joihin viitataan mutta joita ei oikeasti sisäistetä:

"Vastaan: Etkö jo kuullut, että hurskaaksi tullaksesi sinusta ei lähde yhtään mitään aloittamista ja tekemistä eikä liioin kasvamista täydellisyyteen."


pyydän toistaa vielä kaksi kertaa nämä avaimet joulun iloon:

Vastaan: Etkö jo kuullut, että hurskaaksi tullaksesi sinusta ei lähde yhtään mitään aloittamista ja tekemistä eikä liioin kasvamista täydellisyyteen.


Vastaan: Etkö jo kuullut, että hurskaaksi tullaksesi sinusta ei lähde yhtään mitään aloittamista ja tekemistä eikä liioin kasvamista täydellisyyteen.



no mitä Lutherista, ihminenhän hän vain on, siinä missä sinä ja minä.

joten katsotaan ilon tulemista pyhästä Raamatusta!

Katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka ON TULEVA kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra.

Lk 2:10-11 KR 1938

todellakin, saamme tänä jouluna iloiten juhlia siitä, että SUURI ILO ON TULLUT!

tämä suuri ilo on siinä, että meidän kuninkaamme TULEE meille!

Jumalan Sana TULI lihaksi ja asui meidän keskellämme

ystävät ja viholliset, emme me tehneet yhtään mitään sen hyväksi, että profeetat ennustivat Messiaan tulon ja että Messias tuli.

emme me tehneet yhtään mitään sen hyväksi, että Jeesus kuoli ristillä sovittaen maailman synnin.

meidän kristillisyytemme alkaa, kasvaa ja tulee täydelliseksi siinä, että Jeesus Kristus tulee meidän elämäämme.



Virsi 9

Kristus tulee, kuningas!
Riemuviesti kertoo siitä.
Saapuu rauhanruhtinas,
sydämeni nöyrry, kiitä!
Annan valtiaalleni
elämäni, kaikkeni.

Kristus, tule! Olenhan
kastettu jo omaksesi.
Anna sanan siunaavan
kirkastaa sun autuutesi,
että portit avaisin,
vastaan sinut ottaisin.

Kristus, tule perkaamaan
synnin saasta sielustani.
Itse en voi milloinkaan
pestä omaatuntoani.
Sen vain veri puhdistaa,
armo sielun kaunistaa.

Kristus, ehtoollisessa
saavu, täytä lahjoillasi.
Täällä jo, kuin taivaassa,
anna elää seurassasi.
Saavu, asu minussa,
riemuita suo sinussa.

Kristus, tule, lahjoita
Henki Pyhä sydämeeni
kirkastamaan sinua,
johdattamaan askeleeni.
Kuule harras pyyntöni:
Jeesus, tule luokseni!


Philipp Friedrich Hiller 1762.
Suom. Elias Lönnrot 1874.
Virsikirjaan 1886.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti