Hengellisesti köyhät

Autuaita ovat hengellisesti köyhät.
Matt. 5:3

Herra sanoo niiden kuuluvan taivasten valtakuntaan, jotka ovat hengellisesti köyhiä, jotka eivät siis ole suruttomia, vaan vaeltavat Jumalan pelossa.

He eivät elä kaikkien tuulien mukaan maailman tavoin, vaan ottavat vaarin elämästään verraten käyttäytymistään tarkasti Jumalan sanaan. He huomaavat, että synti on turmellut ihmisluonnon siinä määrin, ettei oikea kuuliaisuus ota mitenkään toteutuakseen.

Ennen kuin arvaammekaan olemme jo täynnä vihaa, kiukkua, kateutta, kärsimättömyyttä ja kaikkea hengellistä kurjuutta. Kun sitten seuraa rangaistus, joka ei jääkään tulematta, niin silloinpa alkaa valitus, tuska ja murhe.

Silloin mielellään omistettaisiin Jumalan armo ja oltaisiin vapaita sekä synnistä että sen rangaistuksesta.

Sellainen sydän, jolla ei syntiensä ja Jumalan tuomion tähden ole lepoa yöllä eikä päivällä, on hengellisesti köyhä.

Ei siinä totisesti ole suurta iloa ja naurua. Siksi maailma pitääkin sitä pahana, onnettomana asiana. Toisaalta se pitää autuaallisena asiana sitä, ettei ole ahdistuksia ja kiusauksia, vaan mieli saa olla murheista vapaa.


Tämä on siis kristittyjen ensimmäinen ominaisuus: he ovat hengellisesti köyhiä, he siis elävät Jumalan pelossa.

He olisivat mielellään hurskaita, mutta huomaavat perkeleen ja oman lihan aina tiellään. Siksi he käyvät aroiksi.

Älkää silti pelästykö, Kristus sanoo. Te olette mielestänne onnettomia ihmisiä, joiden täytyy yötä päivää kantaa sydämessänne surkeutta ja murhetta, mutta uskokaa minua: Te olette autuaita, teidän on taivasten valtakunta.


Martti Luther
Mannaa Jumalan lapsille



miten mahtaa olla?

välinpitämättömiä iloisia kristittyjä taitaa tosiaan olla kansankirkossa paljon, joita ei erityisemmin huoleta kuuliaisuus Jumalan Sanalle.

mutta miten kokee keskimääräinen esikoislestadiolainen - jos sellaista edes on keskimääräistä olemassa...

eikö hän koe olevansa rikas, kaiken saanut, kiitollinen taivasosuudesta ja varma pelastuksestaan.

siinä mielessä huoleton, vaikka vaellus onkin tarkkuutta vaativaa ja syntiä on pantava pois?

( en tahtonut sanoa "rikkaampi kuin muut" )


Kirjoittanut: kolmonen

"Herra sanoo niiden kuuluvan taivasten valtakuntaan, jotka ovat hengellisesti köyhiä, jotka eivät siis ole suruttomia, vaan vaeltavat Jumalan pelossa."

Kun ei vaan toisten tuomitsija itse syyllistyisi raamatun tekstien muuttamiseen ja vetäisi ilmestyskirjan tuomiota päälleen.

Hengellisen vaivaisuuden vastakohta on hengellinen rikkaus. Rikkaat eivät tarvitse mitään, samoin kuin terveet eivät tarvitse parantajaa.

"Te olette autuaita, teidän on taivasten valtakunta."

Sellainen, jonka Jumala herättänyt tuntemaan hengellisen köyhyyden on onnellinen, hänellä on taivasten valtakunta lupauksessa.


Kirjoittanut: mama

Pidätkö, kolmonen, Lutheria toisten tuomitsijana ja vetäneen päällensä ilmestyskirjan tuomion?

Voi olla, että aika moni esikoislestadiolainen olisi samaa mieltä kanssasi, jos vaivautuisi joskus Lutheria lukemaan.

Luther tuomitsee tosiaan kovin sanoin kaikki oman autuuden rakentelut.


Kirjoittanut: kolmonen

En huomannut, että se oli lainaus, ihmettelinkin, kuinka mikko, jolta ei saa pyytämälläkään selitystä, selittää näin hyvin synnistä herännyttä. Mikko tuomitsee kuitenkin esikoisten selitykset, mutta ei heidän oppi-isänsä. Mikon lailla tämän kirjoituksen voi tuomita samalla lailla kuin sen tein. Lutheria en tarkoittanut tuomitsijaksi, vaan mikkoa.

Kyllä se on niin, että monet luterilaiset hyväksyvät osan Lutherin kirjoituksista, mutta kun ne tulevat omaa uskoa vastaan, niin niitä ei hyväksytä. Tämä koskee niin MIkkoa, mamaa haamulia ym.

Kirjoittanut: mama

Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta! Niin minä siis tämmöisenä palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. (Room 7:24-25)


Oikeasti syntiset saavat ihan oikeasti uskoa ne ihan oikeat synnit anteeksi.

Syntisyys ei lopu siihen, vaan oma syntisyys näkyy aina vaan raadollisempana. Sen suurempana saa kokea armon, jonka Jeesus, Jumalan Poika on meille valmistanut.



Jäin vielä tuota kolmosen juttua pohtimaan, missä ihmettelee tuota Lutherin hyvää selitystä 'synnistä heränneestä'.

Meneekös tuo armonjärjestysteoria tosiaan silleen, että ensin ollaan hengellisesti köyhiä ja sitten mennään seuraavalle portaalle ja ollaan murheellisia, jne.

Eli jääkö hengellinen köyhyys tämän selitystavan mukaan uskovan kristityn ominaisuudeksi? Vai tuleeko tilalle hengellinen rikkaus?

Kolmosen viestistä saa hieman sellaisen käsityksen, että hengellistä köyhyyttä kokeva olisi "vasta" heränneessä tilassa. (Saatan ylitulkita tuota viestiä, mutta korjaatte varmaan).

Lutherhan sanoo puhuvansa kristityistä tuossa viestissään meille.