sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Maria Skłodowska

Maria Sklodowska

meillä on täällä Beit Jalassa vaimoni isän valkoinen hellekypärä muistona mandaatti-ajalta, kun hän oli brittien armeijan palveluksessa Jerusalemissa. Sellaisia käyttivät myös Kongon tutkimusretkeilijät - ne on tehty siten että päähineen sisällä on hyvä ilmanvaihto ja liepeet varjostavat niskaa ja kasvoja.

en kuitenkaan ajattele, että puolustamalla Jeesuksen äidin Marian kunniaa kaikenlaista herjausta ja epäjumalallista palvontaa vastaan olisi lähetystyötä, joka pelastaisi esikoisuuden.

uskon että Marian poika pelastaa tämän Hänelle kuuluvan liikkeen Sanan ja sakramenttien kautta, kunhan evankeliumi puhtaasti saarnataan seuroissa ja sakramentit oikein jaetaan elävässä yhteydessä luterilaiseen kirkkoon.

nainen on Jumalan ihmeellinen luomus yhdessä miehen kanssa ja uskon, että oman aikamme mullistava naisen aseman muutos - suurelta osin heidän omasta aloitteestaan - voisi myös tuoda huomattavasti lisävoimia ja energiaa perinteiseen herätysliikkeeseen, joka oppisi ottamaan vastaan naisten tuoman siunauksen ja ilon myös tällä elämän alueella.


naisten asema on muuttunut toisaalta poliittisen ja yhteiskunnallisen aktiivisuuden kautta, joka alkoi 1800-luvun loppua kohden Euroopassa Ranskan suffrageettien ja muiden toimesta. suffragium tarkoittaa äänestysoikeutta,jonka ensimmäisenä saivat Uuden Seelannin naiset ja hyvin varhain muuhun maailmaan nähden myös Suomen naiset 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.

olen nettiruukussa kertonut hieman Lucina Hagmanista, Minna Canthista ja Maria Jotunista, lahjakkaista ja etevistä naisista jotka yhteiskunnan, kirjallisuuden ja kulttuurin alueella ovat vakuuttaneet suomalaiset naisten henkisestä ja hengellisestä tasa-arvosta, kyvystä kilpailla miesten kanssa myös kaikkein vaativimmilla hallinnon, tutkimuksen ja talouselämän paikoilla.

nykyään ei pidetä mitenkään outona, että tasavallan presidentti on nainen.


tieteen ja tutkimuksen maailmassa tuskin on kuuluisampaa naista kuin Maria Sklodowska.

Hän syntyi Varsovassa Puolassa 7. 11. 1867 nuorimpana lapsena opettajapariskunnan perheeseen. Vanhemmat sisarukset ovat Zofia (1862), Józef (1863), Bronisława (1865) ja Helena (1866).

Isä Władysław opetti matematiikkaa ja fysiikkaa. Hän oli maailmankatsomukseltaan ateisti.

Äiti Bronisława puolestaan opetti arvostetussa Varsovan tyttölyseossa ja oli puolalaiseen tapaan harras katolinen.

Tytöt kävivät samaa Varsovan koulua, jossa heidän äitinsä oli opettajana ja myöhemmin lahjakas Maria lähetettiin gymnaasiin, josta hän valmistui 1883.


Rakas Zofia sisko sairasti vaikeaa pilkkukuumetta ja kuoli siihen vuonna 1877. Kaksi vuotta myöhemmin, 1879, Marian äiti kuoli tuberkuloosiin, johon tuohon aikaan ei ollut tepsivää hoitoa.

Sisaren ja äidin poisemeno kun Maria oli vain 10-12 vuotias iski häneen kovasti. Kuinka Jumala voi sallia tällaista sairautta, kipua ja kuolemaa?

Hänestä tuli näiden tragedioiden seurauksena agnostikko. Sana tulee kreikasta - "ei tieto" - ja tarkoittaa ihmisiä, joiden mielestä emme tiedä ja on ehkä mahdotonta tietää onko esimerkiksi Jumalaa tai tuonpuoleista elämää kuoleman jälkeen lainkaan olemassa. Agnostikko ei ole Jumalan kieltäjä, ateisti, vaan epäilijä, joka tyytyy jäämään epäilijäksi.


Marian nuoren aikuisuuden rakkaus oli Kazimierz Żorawski (1866-1953), josta tuli merkittävä puolalainen matemaatikko.

Kazimierzin perhe ei hyväksynyt nuorten suunnitelmia avioliitosta, ehkä Marian perheen köyhyyskin siihen vaikutti. Palavina puolalaisina kansallisliikkeen kannattajina perhe oli menettänyt omaisuutensa viranomaisten toimesta.

Kun lopultakin varmistui lokakuussa 1891, ettei Kazimierz aio häntä kosia, kotiopettajattarena toimeentulonsa ansainnut Maria päätti muuttaa rakkaan sisarensa Bronisławan luo Pariisiin. Pienestä palkastaan hän oli tukenut sisarensa opintoja siellä.

Nuorten ero oli syvällinen tragedia molemmille. Kazimierz Żorawski nousi Puolan tiede-elämän huipulle professorina ja saavutti tutkimuksillaan mainetta.

Mutta vielä vanhana miehenä hänet nähtiin usein istumassa Maria Sklodowskan patsaan luona syvissä mietteissä.

Kyseessä oli todellinen rakkaus, jonka toteutumisen pojan perhe oli tuhonnut.


Elämä Pariisissa ei ollut helppoa.

Maria opiskeli päivisin Sorbonnen yliopistossa fysiikkaa isänsä askelissa ja ansaitsi tuskin riittävän toimeentulon opettaen iltaisin nuorempia opiskelijoita ja koululaisia.

Vuonna 1893 hän sai ensimmäisen yliopistotutkintonsa valmiiksi ja aloitti normaalin työn Lippmanin teollisessa laboratorioss. Seuraavana vuonna, 1894, valmistui myös Marian matematiikan tutkinto.

Marian erityisenä kiinnostuksena yliopistossa oli ollut magnetismi.

Samaa aihetta opetti Pariisissa eräs henkilö, jonka työpaikkana oli
École Supérieure de Physique et de Chimie Industrielles de la Ville de Paris.

Täällä he tutustuivat toisiinsa ja kahden magneettien harrastajan välille syntyi vetovoima!

Maria päätti kuitenkin nyt palata takaisin kotimaahansa Puolaan ja matkusti Varsovaan. Etäisyys näyttää vain vahvistaneen noiden kahden henkilön välistä magnetismia.


Ongelma oli kuitenkin vakava - Maria on nainen.

Krakovan yliopiston miehinen hallinto ei hyväksynyt naista mihinkään vakaviin tehtäviin - kuinkas nyt nainen voisi pärjätä kovan fysiikan ja matikan alalla?

Tänään varmaan Krakovan yliopiston nykyiset proffat manailevat noiden edeltäjiensä ennakkoluuloja naisia kohtaan ja suoranaista typeryyttä!


Maria otti ja lähti takaisin Pariisiin.

Seuraavana vuonna, 1895, hän solmi avioliiton tuon magneettien tutkijan kanssa.

Lahjakkaan sulhasensa nimi on Pierre Curie (1859-1906) ja tunnemmekin morsiamen paremmin avioliiton mukana saadulla sukunimellä Maria Curie.


Vuonna 1903 Ruotsin Nobel säätiö antoi fysiikan palkinnon kolmelle henkilölle muotoillen aika erikoisesti päätöksensä:

Pierre Curie, Maria Skłodowska-Curie ja Henri Becquerel jakoivat palkinnon tunnustuksena poikkeuksellisen arvokkaasta tutkimuksesta professori Henri Becquerelin löytämien säteily ilmiöiden selvittämisessä.

Pariskunta ei päässyt matkustamaan Tukholmaan ottamaan palkintoa vastaan, ja he jakoivat saamansa rahasumman myös opiskelijoilleen.

Maria Sklodowska-Curie on ensimmäinen nainen, joka on saanut Nobelin palkinnon.


Vuonna 1911 Marialle myönnettiin toinen Nobel palkinto. Tämä annettiin kemian alalta tunnustuksena kemian kehittämisestä ja radiumin ja poloniumin löytämisestä, radiumin eristämisestä ja tämän erityisen merkittävän aineen ominaisuuksien tutkimisesta.

Kaksi Nobelia!

yksi.... nainen...

(suomalainen mies, Artturi E. Virtanen sai kemian nobelin 1945)

Kerroin aikaisemmin että tänä vuonna 2009 vasta kolmannelle naiselle myönnettiin Nobelin kemian palkinto, jonka sai biokemisti Ada E, Yonath kahden muun tutkijan kanssa.

Vuonna 1935 kemian nobelin sai Irène Joliot-Curie ja vuonna 1964 Dorothy Crowfoot Hodgkin.

kuten sanottu, krakowalaiset ovat varmaan edelleen katumapäällä - Maria kolkutti heidän oveaan, mutta ei naisena päässyt sisälle


Pierre ja Maria olivat ilmeisen onnellisia ja omistautuivat ratkaisevan tärkeille tutkimuksilleen.

he saivat kaksi tytärtä, Irènen ja Evan.

Irène Joliot-Curie (1897-1956) sai vuonna 1935 Nobelin kemian palkinnon radioaktiivisuuden tutimuksista, johon hän oli äitinsä jalanjäljissä omistautunut Pariisissa.

Toinen tytär Ève Denise Curie Labouisse (1904-2007) löysi aviopuolisonsa amerikoista. Henry Richardson Labouisse, Jr.(1904-1987). Tämä otti vastaan Nobelin rauhan palkinnon UNICEF:in puolesta.

niin että kovasti Alfred Nobeliin yhtedessä nämä porukat.

Èvestä itsestään tuli kirjailija ja hänet tunnetaan erityisesti huippulahjakkaan äitinsä elämänkerrasta.


Mutta palatkaamme vielä hetkeksi Marian elämänvaiheisiin.

Rakas äiti oli nääntynyt tuberkuloosiin, rakas sisar kuollut pilkkukuumeeseen - kuoleman karuutta, kun Maria oli vielä lapsi.

ikäänkuin tässä ei olisi kyllin yhdelle ihmiselle.

Huhtikuun 19. 1906 Pariisissa oli kova kaatosade ja Pierre lähti ylittämään Rue Dauphinea. Hän ei ajatuksissaan huomannut hevosten vetämiä kärryjä, kaatui niiden alle ja rattaan pyörä rikkoi hänen pääkallonsa.

Marialle rakkaan Pierren kuolema oli ylitsekäymätön tragedia ja hän kertoi myöhemmin "minusta tuli silloin parantumattomasti ja täysin onnettomasti yksinäinen ihminen".

Mutta asialla oli toinenkin puolensa, sillä Sorbonne yliopisto antoi nyt ensimmäisen kerran professuurin naiselle - Marie Curielle, joka sai miehensä paikan ja nousi näin tämän varjosta aikansa tiedemaailman huipulle.


Varmaan kaikki muistamme kouluajoistamme Mariasta yhden asian:

Maria ja Pierre tutkivat uutta outoa ilmiötä, mineraaleja, joista lähti merkillistä tieteessä aikaisemmin tuntematonta säteilyä.

He antoivat yhdelle aineelle nimeksi radium ja - Marian kansallisrakkauden muistaen - toiselle polonoium.

Vaan eivät nämä kaksi pioneeria tienneet mitään tuon aineen vaarallisuudesta ihmiselle.

olet varmaan nähnyt jo pelkän röntgen laitteen luona varoituksia.

ja missä vain atomien ytimiä tutkitaan tai käytetään tänään on paksuja lyijysuojia ja turvarakennelmia ja keltaisia pääkallonkuvia vähän joka kulmalla.

Marian ja Pierren laboratoriossa ei ollut mitään suojaa, ja molemmat käsittelivät radiumia niinkuin mitä tahansa ainetta siihen aikaan käsiteltiin.


voisi olettaa että saatuaan aivan täysin poikkeuksellisen toisen Nobel palkinnon 1911 Maria olisi onnesta säteilevä ja ansioistaan oikeutetusti ylpeä ihminen, täydessä vauhdissa maailman johtavassa yliopistossa vapaa tutkimaan ihan mitä tahtoo ja kaikki rahakanavat auki.

vaan ei.

jostain oudosta syystä Maria oli 1911 syvästi masentunut ja olonsa oli heikko ja sairaalloinen.

kukaan ei oikein osannut selittää miksi.

Masennuksen aikana hän oli solminut rakkaus suhteen miehensä oppilaan, Paul Langevin kanssa, ja tästäkös riemu repesi Ranskan lehdistössä.

Puolalainen ulkomaalainen - juutalaiseksikin ranskalaiset anti-semistit syyttivät väärin - huono nainen, kodin rikkoja...

Ranskan miehet näyttivät pahemman puolensa varmaan ylen kateellisina naisen menestykselle, joka oli niin poikkeuksellista tuohon aikaan että yliopistoon piti heikommalla sukupuolella olla erityinen lupa päästä opiskelemaan.

korkeasti oppinut delegaatio saapui Puolasta kutsumaan tyttären kotiin - vaan ei lähtenyt.


ei ollut helppoa olla nainen korkealla johtavalla paikalla ja ennakkoluulot ja sovinistiset herjat lensivät varmasti myös Sorbonnen käytävillä.

on mielenkiintoista johdatusta, että Marian skandaalin aiheuttaneen rakastetun pojanpoika, Michel Langevin, otti aviopuolisokseen Marian tyttärentyttären Hélène Joliotin.

Ranskan Radium instituutti perustettiin Mariaa varten ja 1921 hän sai upean vastaanoton Yhdysvalloissa, josta rahoitusta ja tutkijoita saatiin paljon lisää.

Maria ei ihan unohtanut kotimaataan ja 1934 Varsovaan perustettiin hänen toimestaan Radium insituutti.


oudosta heikotuksesta, masennuksista, päänsärystä ja muista kärsinyt Maria Sklodowska-Curie kuoli kesäkuun 4. 1934 itä-Ranskassa Haute-Savoie Passyn Sancellemoz Sanatoriossa.

kuoleman syyksi mainittiin anemia.

nykyään ymmärretään, että radioaktiivinen säteily on tietenkin tuhonnut Marian terveyden ja aiheutti kuolemansa.


Tämä puolalainen nainen muutti maailman.

Hänen yhdessä Pierren kanssa tekemänsä löydöt mullistivat fysiikan tutkimuksen ja johtivat aivan uudenlaiseen käsitykseen aineesta ja energiasta.

Mutta vähintään yhtä voimakas oli Marian vaikutus sosiaalisella tasolla eurooppalaiseen yhteiskuntaan ja käsitykseen naisesta.

Aatamin ei auttanut kuin nostaa sylinterihattuaan Eevalle.


suonette siis anteeksi, että niin rumin ja ankarin sanoin käyn uskonnollista sovinismia ja misogyniaa vastaan, missä vain sitä kohtaan.

en voi käsittää, että naista, Eevaa, syytetään edelleen syntiinlankeamuksesta Aatamin taholta.

"nainen, jonka sinä minulle annoit"


sillä kuten Paavali sanoo, ei Aatamia petetty vaan Eeva.

Käärme petti Eevan, joka näki että siitä on ihana syödä.

Aatamia ei petetty.

Hän tiesi, mitä teki.


sanot ... mutta eihän tuo ole Paavalin sanojen tarkoitus?

sanon ... totta puhut veikkoseni, mutta kuten sanoin, koetan käydä uskonnollisen sovinismin kimppuun missä sitä sitten näenkin ... vaikka suuresti arvostamani apostolin kirjeessä.

ja entäs nuo Ranskan lehtimiehet, jotka hyökkäsivät moraalittoman Marian kimppuun samoin kuin Minna Canthin herjaajat Jyväskylässä ja Kuopiossa?

olivatko he puhtaita kuin pulmuset kiviä heitellessään.

mites se voimasana menikään ... katin kontit!


"Pääkaupunkiseudun HelMet-kirjastoista on saatavana esimerkiksi teokset Marie Curie: elämä (tekijä Susan Quinn), Äitini Marie Curie (tekijä Eve Curie) ja Valittujen Palojen kustantama Historian suurmiehiä. Teosten saatavuuden näet osoitteessa http://www.helmet.fi/"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti