nettiruukun keskustelujen suosittuja vakioaiheita on kasteen merkitys erityisesti, mitä tulee pienten lasten kastamiseen.
näiden väittelyiden ja ajatusten selvittelyjen pohjavirtana näen usein aivan älyttömän harhakäsityksen, joka on kovin sitkeässä.
käsitys on kuin patinaa, joka on syöpynyt oikein kunnolla kiinni esikoislestadiolaisen kansan sydämiin ja sieluihin, ja jota ei oikein näytä millään järkipuheella saavan sieltä irti.
tämä on näkynyt nyt taas loppukesän ja alkusyksyn aikana nruukun keskusteluissa, ja varsinainen tykistökeskitys alkaa usein elävän uskon puolesta, kun asia otetaan esille.
ja kuitenkin kyseessä on täydellinen harhakäsitys. ammutaan olematonta maalia.
kastetta koskeva harhakäsitys numero uno ilmaistaan esimerkiksi näin:
"ihmisen täytyy henkilökohtaisesti syntyä uudelleen ylhäältä. pelkkä kastaminen kirkon jäseneksi ja nimen antaminen ei pelasta."
ja sitten alkaa varsin toimelias ja väkevä, Raamatun sanalla perusteltu kamppailu sitä vastaan, että joku tulisi autuaaksi vain sen perusteella, että on kastettu.
kun asian raamatullinen perusta on saatu selväksi, löytyy elävästä elämästä lukematon määrä vakuuttavia todisteita siitä, että on paljon luterilaisia kastettuja, jotka eivät pelkää Jumalaa eivätkä ihmistä ja joilla ei ole juuri mitään käsitystä uskonasioista tai kiinnostusta niihin.
joku kerran uskaltautui antamaan tilastojakin, hänen mukaansa 90 prosenttia Suomen ev.lut. kirkon jäsenistä on tällaisia lapsikasteen saaneita väärässä luottamuksessa olevia ihmisiä.
miten niin harhakäsitys?
eikös tuo ole aivan totta, että ihmisen täytyy syntyä uudestaan ylhäältä?
sanoohan Raamattu selvästi, että joka ei synny uudelleen ylhäältä ei voi päästä Jumalan valtakuntaan?
ja kuten äsken sanoin, tätä ketjua voi jatkaa monilla vankoilla Raamatun lauseilla, jotka todistavat samaa ja painottavat uskon merkitystä.
ja sitten, kuten äsken sanoin, tätä ketjua voi jatkaa osoittamalla vääjäämättömin henkilökohtaisin todistein, että Suomen ev.lut. kirkossa on paljon "kastettuja pakanoita" jotka eivät Jeesuksesta mitään tiedä.
ja sitten levy voidaan varmuudeksi aloittaa taas alusta, sanoohan Raamattukin näin.
jne.
ja näemmehän sen omin silminkin että näin on
jne.
ja sanoohan Raamattukin niin
jne.
ja näemmehän sen omin silminkin että näin on
jne.
... ad infinitum
tämä on sielunvihollisen kavala juoni.
hän tuskin vihaa mitään niin syvästi, kuin kastetta ja erityisesti pienten lasten kastetta kristityssä kodissa, juhlahetkeä, jota ympäröi niin siunattu kirkkaus, syvä ilo uuden ihmisen syntymästä ja Jumalan Sanan äärettömän suuret lupaukset ihmiselle, jota Jumala rakastaa.
"sallikaa lasten tulla minun tyköni"
ei wihollinen sitten millään sallisi ja tahtoo riistää tuon Jumalan valtakunnan vaarallisen aseen, kasteen, jota tuonelan portit eivät voita.
mikä ihmeen juoni?
ei tässä ole mistään Saatanan juonista kyse, vaan mehän sanomme, niinkuin on Raamatussa kirjoitettu ja niinkuin omin silmin voimme kaikki nähdä.
ihminen ei voi pelastua ilman uskoa ja aikamme suomalainen yhteiskunta on täynnä kastettuja pakanoita, jotka eivät Jeesuksesta mitään tiedä, ehkä 90 prosenttia, jos oikein arvioimme. Siis ylivoimaisesti suurin osa.
lapsikaste on suuri harha, joka ei tee muuta kuin lietsoo jumalattomuutta ja väärää rauhaa kansan keskuuteen.
ei siinä tapahdu mitään uudestisyntymistä, siis kasteessa, vaan uudestisyntyminen on ....
näinhän Raamattu sanoo...
jne
näemmehjän tämän ihan omin silmin
jne.
... ad infinitum
no minä sanon mikä harha.
koetahan tarkata, mitä lumiukko sanoo, ehkä ulkopuolinen näkee jotain, jota esikosilestadiolaisuuden sisältä on hankalampi erottaa?
tahdotaan pitää kiinni isien opetuksesta, sellaisesta uskosta kuin se on herätyksen siunatuista alkuajoista ollut, sellaisesta uskosta, jota emoseurakunta on aina pitänyt esillä totuuden valona, vakaasti ja horjumatta. Pitäydytään kiinni siinä, mitä on lapsena opittu ja mitä on omille lapsille opetettu.
näin on hyvä.
mutta siinä voi käydä niin, että rukiisen Jumalan Sanan leivän sekaan on tullut pikkusen vihollisen sekoittamaa valhevehnää.
täytyy olla tarkkana kuin porkkana.
essujen parissa elää harhakäsitys kasteesta, joka vääristää kaikki keskustelut tästä aiheesta ja johtaa ajatukset hurskaan näköisesti väärille raiteille.
se on kavala harha, jota ei helposti huomaa.
niin kavala, että vaikka sitä uudelleen ja uudelleen tahdotaan tuoda esiin, niin se vaan ei mene kalloon.
ei uskota totuutta, vaan uskotaan tuo harha ja käydään sitten taisteluun tuulimyllyjä vastaan kuin ne olisivat vaarallisia lohikäärmeitä.
kristittyjen aika ja energia menee varjonyrkkeilyyn, jota ei voi koskaan voittaa.
ovelaa!
ja sangen kavalaa!
essujen keskusteluissa näkyy voimakkaasti tällainen ajatus:
kaste ei yksin riitä pelastukseen, vaan tarvitaan myös henkilökohtainen uudestisyntyminen ylhäältä.
Tässä on kaksi pahaa mokaa:
1. MIKÄÄN KRISTILLINEN KIRKKO EI OPETA, ETTÄ KASTE PELASTAISI ILMAN USKOA
ei mikään kristillinen kirkko maanpäällä tämmöistä älyttömyyttä opeta.
mutta sitä vastaan tapellaan sekä Raamatun että kokemuksen avulla henkeen ja vereen.
varjonyrkkeilyä.
2. KASTE JA UUDESTISYNTYMINEN EROTETAAN TOISISTAAN.
tämä on totaalisesti, ei 90% vaan 100% vastoin pyhän Raamatun opetusta ja on vaarallinen harhaoppi, joka vaivaa Jeesuksen omia.
Kirjoittanut: Rami
Joh. 3:ssa Jeesus asettaa uuden syntymisen ehdoksi Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi. Norpan mukaan se voi tapahtua vain evankeliumin saarnan kautta, ei kasteessa, joka sisältää saman evankeliumin.
Raamatussa on sama asia esitetty myös toisin sanoin.
Onko tässä sama tilanne. Jos syödään Jeesuksen (ihmisen pojan) liha ja veri hengellisesti evankeliumin kautta, niin siinä se on pätevä, mutta ei sakramentillisessa syömisessä ja juomisessa, pyhässä ehtoollisessa?
Joh. 6:53 "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. 54. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Kirjoittanut: kolmonen
Summa summarum, Mikko kannattaa kirkon oppia ja on samaa mieltä pappien kanssa, jotka kastetilaisuudessa sanovat, että tämä lapsi on nyt siirretty perkeleen valtakunnasta Jumalan valtakuntaan ja ei siis usko Jeesuksen sanoja:
Matt.18:1. Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?
2. Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä,
3. Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
4. Sentähden joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.
Kirjoittanut: MikkoL
tämä esittämäsi asia on esikoisuuden kannalta niin tärkeä ja vahvoja tunteita herättävä, että avaan sille oman palstan.
Kirjoittanut: kolmonen
Mikon teesit mokista:
2. KASTE JA UUDESTISYNTYMINEN EROTETAAN TOISISTAAN.
Kuka mokaa, kun Jeesus sanoo:
Joh.16:20. Totisesti, totisesti sanon minä teille: teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee: te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne käännetään iloksi.
21. Kuin vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu, sillä hänen hetkensä tuli; mutta kuin hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän enään muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.
22. Niin teillä on myös nyt murhe; mutta minä tahdon teitä jällensä nähdä, ja teidän sydämenne on iloitseva, ja ei kenenkään pidä teidän iloanne teiltä ottaman pois.
Tunteeko alle kolmenkuukauden ikäinen lapsi uudensyntymisen kipua?
Paavali kirjoittaa Galatalaisille, jotka ovat jo tulleet kristityiksi, mutta ovat alkaneet uskoa valheapostoleita:
4:19. Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais!
1. MIKÄÄN KRISTILLINEN KIRKKO EI OPETA, ETTÄ KASTE PELASTAISI ILMAN USKOA
Kuitenkin Mikkokin lainaa useasti vain kohtaa:
Mark.16:16. Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi;
mutta jättää pois loppuosan:
mutta joka ei usko, se kadotetaan.
Monet raamatun kohdat sanovat uskon pelastavan, eivätkä mainitse mitään kasteesta. Esim:
Joh.3:16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.
Apt.16:30. Ja toi heidät ulos ja sanoi: herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä autuaaksi tulisin?
31. Mutta he sanoivat: usko Herran Jesuksen Kristuksen päälle, niin sinä ja sinun huonees autuaaksi
tulee.
Apt.2:14. Hän on sanova sinulle ne sanat, joiden kautta sinä autuaaksi tulet ja kaikki sinun huonees.
Kirjoittanut: MikkoL
nämä ovat hyviä kommentteja ja nostavat esiin keskeisiä pyhän Raamatun kohtia palstan aiheesta.
ensin tästä jälkimmäisestä viestistäsi.
kirjoitan sellaista harhakäsitystä vastaan, että joku kirkko muka opettaisi kasteen pelastavan ilman uskoa.
tuota kärkeä et ehkä aivan sisäistänyt?
sillä olet aivan oikeassa, että Uuden testamentin kirjoitukset läpeensä korostavat Jumalan Sanan uskomisen merkitystä.
Usko Sanaan on itse asiassa koko Raamatun läpi käyvä ydinviesti.
"(Abram) uskoi Herran, ja hän luki hänelle sen vanhurskaudeksi."
1 MS 15:6 Biblia 1776
otat Johannes 16:20-22 esimerkiksi uudestisyntymisen kivuista, siis Jumalan Sanaa kuulevan ja omantunnon tuskia kokevan ihmisen ahdistuksen, ennenkuin evankeliumin Sana rohkaisee hänet uskomaan synnit anteeksi lestadiolaisen - ja monen muunkin herätyksen - armojärjestyksen mukaan.
mutta laitan tähän tuon kohdan viiteyhteydessään tähän uudelleen, ja näemme, ettei Jeesus tässä puhu varsinaisesti uudestisyntymisestä samalla tavoin kuin keskustelussa Nikodemuksen kanssa.
Jäähyväispuheessaan hän lohduttaa läheisimpiä seuraajiaan, jotka eivät aavista, minkä kauhean surun ja murheen ja kivun keskelle he kohta joutuvat, kun Mestari vangitaan, tuomitaan ja naulitaan ristille.
siis Herra otetaan heiltä pois.
tämä ei ole siis pietistisen järjestyksen mukaisen uudestisyntymisen kuvausta varsinaisesti tässä.
Niin muutamat hänen opetuslapsistansa puhuivat keskenänsä: mikä se on, kuin hän sanoo meille: vähän ajan perästä ja ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä ja te näette minun, ja: minä menen Isän tykö?
Niin he sanoivat: mikä se on, kuin hän sanoo: vähän ajan perästä? emme tiedä, mitä hän puhuu.
Niin Jesus ymmärsi, että he tahtoivat kysyä häneltä, ja sanoi heille: sitä te kysytte keskenänne, että minä sanoin: vähän ajan perästä ja ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä ja te näette minun.
Totisesti, totisesti sanon minä teille: teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee: te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne käännetään iloksi.
Kuin vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu, sillä hänen hetkensä tuli; mutta kuin hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän enään muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.
Niin teillä on myös nyt murhe; mutta minä tahdon teitä jällensä nähdä, ja teidän sydämenne on iloitseva, ja ei kenenkään pidä teidän iloanne teiltä ottaman pois.
Ja sinä päivänä ette mitään kysy minulta. Totisesti, totisesti sanon minä teille: mitä ikänä te anotte Isältä minun nimeeni, niin hän antaa teille.
Joh 16:17-23 Biblia 1776
otat esiin Galatalaiskirjeen kohdan 4:19
"Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais!"
kiitoksia tästä, sillä tämä jae jäi minulta huomaamatta, kun kokosin tuolla Uuden testamentin kirjoituksia aiheesta "uudestisyntyminen".
Silloin löysin apostoli Paavalilta tuon "uudestisyntymisen peso" kohdan Tiituksen kirjeestä, jota laajalti käytetään, kun keskustellaan pyhästä kasteesta.
kysymme taas, tarkoittaako "kivulla synnyttää" tässä uudestisyntymistä siinä mielessä, kuin toisella palstalla lainaamani Erkki asiasta kirjoitti nyt elokuussa 2009 (olisi hienoa jos kolmonen antaisit oman näkemyksesi Erkin tekstistä)
Kuinka autuaat te silloin olitte! Minä olen teidän todistajanne, että jos se olis mahdollinen ollut, niin te olisitte teidän silmänne kaivaneet ulos ja minulle antaneet.
Olenko minä siis nyt teidän viholliseksenne tullut, että minä teille totuuden sanon?
Ei he teitä oikein kiivaudesta rakasta, vaan he tahtovat teitä minusta pois kääntää, että te heitä kiivaudessa rakastaisitte.
Kyllä kiivaten rakastaa hyvä on, aina hyvyydessä, ja ei ainoastaan silloin, kuin minä teidän tykönänne olen.
Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais!
Mutta minä soisin olevani teidän tykönänne, että minä taitaisin äänenikin muuttaa; enpä minä tiedä, mitä minä tästedes teen teidän kanssanne.
Sanokaat minulle te, jotka lain alla olla tahdotte: ettekö te lakia kuule?
Gal 4:15-21 Biblia 1776
Uudemmissa käännöksissä kolmosen esille ottama pyhän Raamatun kohta kuuluu
"Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä"
KR 1938
"Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä."
KR 1992
Galatan alueella (nykyisen Turkin maisemissa) on apostoli Paavalin lähetystyön seurauksena syntynyt kristillinen seurakunta.
näyttää siltä, että tähän seurakuntaan on kuulunut myös paikallisia juutalaisia, jotka ovat tulleet uskomaan että Jeesus on Kristus, Messias.
Paavali sai kokea niin sydämellistä rakkautta heidän puoleltaan, että nämä olisivat pyydettäessä jopa kaivaneet silmät päästään ja antaneet hänelle!
Mutta nyt on tullut toisia opettajia, jotka ilmeisesti tahtovat korottaa Mooseksen lain merkitystä - viedä nämä galatalaiset kristityt takaisin lain alle, vapaan Saaran luota Hagar orjan luo.
Paavali ei lainkaan puhu tässä näiden galatalaisten syntymisestä uudelleen.
Koko tuo ilmaus ei oikein näytä kuuluvan apostolin sanastoon Tiitus 3:5 lukuunottamatta.
Apostoli puhuu tässä itsestään.
Hän, Paavali, on ikäänkuin synnyttänyt galatalaiset kristityt oikein kivulla ja tuskalla.
Nyt, näiden valheopettajien tähden, hänen on käytävä koko tuo prosessi uudestaan ja perusteellisesti korjattava, mikä on mennyt pieleen.
Koko kristikunta saa olla kiitollinen, että Paavali ei jättänyt galatalaisia oman onnensa nojaan valheopettajien käsiin.
meille on Uudessa testamentissa säilynyt tämä ihmeellinen kirje, joka on erityisesti protestanttisessa maailmassa kaikkein keskeisimpiä ihmisen jumalasuhteesta kertovia Uuden testamentin tekstejä.
Galatalaiskirje on niin väkevä, että sen opiskelu Lutherin massiivisen selitysteoksen avulla aiheutti närää eräiden esikoisten parissa ainakin Lahden suunnalla.
laitan tähän alkukielellä tuon tärkeän jakeen Gal 4:19, jotta näemme, onko KR 1992 käännös tarkka vai tapansa mukaan selittelyä...
sehän ei ole sisällöltään toinen kuin Biblian käännös, mutta antaa selvemmän torven törähdyksen suomeksi mistä synnyttämisestä tässä on kyse.
τεκνία μου, οὓς πάλιν ὠδίνω, μέχρις οὗ μορφωθῇ Χριστὸς ἐν ὑμῖν·
teknio mou "minun pienet lapseni, vauvani"
ous "joiden"
palin "uudestaan, taas kerran"
odino "koen synnytyskipuja"
näemme, että suomennoksista juuri KR 1992 on sisällöltään kaikkein tarkin ja kieliasultaan paras:
"Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä."
"teknion" sanan voisi ehkä kääntää näinkin
Pikkaraiseni, kultaseni, vauvelini...
koska sana viittaa nimenomaan aivan pieniin ipanoihin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti