HMS Beagle ankkurissa Tulimaassa 1832Charles Darwinin "Lajien synty" on eräs ihmiskunnan tieteenhistorian tärkeimmistä kirjoista - sen vaikutus ulottuu kaikkialle elämän ja olevaisen tutkimiseen.
Erityisen merkittävä Darwinin kirja on ollut käsityksellemme siitä, kuka on ihminen.
Tämä aihe iskee syvälle myös uskonnollisiin käsityksiimme ja siihen, miten ymmärrämme pyhän Raamatun ilmoituksen.
Monessakin mielessä Darwinin kirjasta alkanut uudenlainen elämän kehityksen ymmärtäminen, tutkminen, löytöjen soveltaminen ja maailmankatsomuksellinen arviointi ovat keskeisimpiä tiedollisia haasteita juutalais-kristilliselle raamatulliselle maailmankatsomukselle.
Darwin, C. R. 1859. On the origin of species by means of natural selection, or the preservation of favoured races in the struggle for life. London: John Murray.
Charles Darwin (1809 –1882) 51 vuotiaanaHänen mukaansa kehitysoppi on ottanut nykyajan ihmisen maailmassa jumalan paikan sekä meitä ympäröivän luonnon, kasvien ja eläinten, että meidän itsemme muovaajana.
Raamatulla oli kirjan julkaisemisen aikaan hyvin keskeinen asema länsimaisessa sivistyksessä.
Raamatun luomiskertomus muodosti tuon ajan ihmisten maailmankuvan perustavan pilarin. Persoonallinen Jumala on luonut kaiken tarkoituksenmukaisesti ja hyvin.
Lajien luominen ymmärrettiin eräässä mielessä "pisteittäin" eli lajit tulivat olemaan Luojan tahdosta itsenäisinä ja toisistaan erillisinä linjoina.
Maan pintakuoren tutkimus oli alkanut kehittyä jo hieman ennen Darwinin kirjan julkaisemista.
Geologia oli noussut puheenaiheeksi erityisesti Sir Charles Lyellin (1797-1895) tutkimusten perusteella. Sisilian Etnan tulivuoren rinteillä olevia muodostelmia ja jokia katsellessaan Lyell päätteli, että jos nuo laavakukkulat ovat aina syntyneet suurin piirtein nykyiseen tahtiin, Etnan täytyy olla paljon vanhempi kuin 4000 eKr.
Uniformistinen maankuoren pinnan muodostuminen oli vaikea pala nieltäväksi juutalais-kristillisen perinteen omaksuneille länsimaisille ihmisille, joiden käsitys maailman iästä perustui Vanhan testamentin sukutaulujen laskentaan.
Charles Lyell ja Charles Darwin olivat hyvät ystävykset keskenään ja Lyellin työ auttoi Darwinia hahmottamaan elämän kehityskaarta.
Etenkin geologien eri kalliokerrostumista löytämät fossiilit kiinnostivat Darwinia suunnattomasti, koska ne kertoivat elämän eri kehitysvaiheista maapallolla.
Nuori Charles Darwin (1809-1882) oli mukana HMS Beaglen viisi vuotta kestäneellä purjehduksella 27.12. 1831 - 2.10.1836.
Laivalla oli hydrografisia laitteita ja matkan tarkoitus oli siis tutkia etenkin purjehdukselle sopivia merenkulkureittejä. Kapteeni tahtoi mukaan myös luonnontutkijan. Atlantilta purjelaiva joutui kiertämään etelä-Amerikan päästäkseen Tyynelle valtamerlle, eihän Panaman kanavaa vielä tuohon aikaan ollut olemassa (se valmistui 1914).
Tahitin ja Australian kautta kuljettuaan HMS Beagle saapui takaisin Englantiin 1836 eli noin viisi vuotta lähtönsä jälkeen.
Darwin kirjoitti matkasta sittemmin varsin kuuluisaksi tulleen kuvauksen "The Voyage of HMS Beagle" (1839).
HMS Beaglen tehtävänä oli myös tutkia satamapaikkoja Falklandin saarilla lähellä etelä-Amerikan kärkeä, sekä Galapagos saarilla Ecuadorista länteen.
Darwin käytti laivan ankkuroituessa tilaisuutta hyväkseen ja tutki lähiseutujen luontoa, kasveja, hyönteisiä ja eläimiä ja etsi myös vanhoja kivettymiä, fossiileja.
Punta Altassa nykyisessä Argentiinassa Darwin löysi merkittäviä sukupuuttoon kuolleiden eläinten kivettymiä. Tuohon aikaan fossiileja tunnettiin vielä huonosti, ja nämä hyvin säilyneet eläinten jäännökset olivat arvokasta uutta tietoa.
Näitä ja muita fossiileja pohtiessaan Darwin alkoi epäillä mielessään, onko yleisesti omaksuttu ajatus lajien pysyvyydestä sittenkään totta.
Miten eri lajit ovat syntyneet?
Galapagos saarille saavuttiin 15.9. 1835. Siellä Darwin muodosti kuuluisaksi tulleen teoriansa lajien synnystä ja kehityksestä luonnonvalinnan perusteella.
Tämän koko ihmiskunnan historiaan vaikuttaneen oivalluksen näyttämönä on joukko toisistaan erillään olevia tuliperäisiä saaria:
Isabela, Española, Fernandina, Baltra, Bartolomé, Darwin, Floreana, Genovesa, Marchena, Seymour, Pinzón, Pinta, Rábida, San Cristóbal, Santa Cruz, Santa Fe, Santiago, Wolf.
Saaret ovat geologisesti varsin nuoria, ja sekä Isabela että Fernandina saaret ovat parhaillaan vielä syntymässä (tulivuoren purkaus 2009).
Darwin käytti kaiken aikansa piirtäen ja kirjoittaen muistiinpanoja linnuista, matelijoista, kaseveista ja hyönteisistä.
HMS Beagle oli ensin ankkuroitunut pienen Chatham saaren satamaan ja saarella Darwin oli nähnyt valtavia kilpikonnia ja meri-iguanoja sekä lintuja (mockingbird).
Sieltä oli purjehdittu pienelle Charles saarelle, sieltä Albermarle saarelle, James saarelle, jossa Darwin vietti yhdeksän päivää, ja takaisin Chathamin satamaan.
Darwin ei heti ollut huomannut eroja, mutta kun pitkä purjehdus Tahitille alkoi 20.10. 1835 hän huomasi ne.
Hämmästyneenä hän totesi, että kaikki kiinniotetut mockingbird-linnut olivat tavalla tai toisella toisistaan eroavia!
Vaikka kyse oli samasta lintulajista, eristetyillä saarilla lisääntyessään ne olivat muuntuneet jostain syystä.
mockingbird taitaa olla suomeksi "matkijalintu"
Darwinin kirjan julkaisun aikaan 1859 ei tiedetty juuri mitään "perintötekijöistä" eikä Darwinilla ollut mitään muutakaan mekanismia, jolla tarkemmin selittää lajieni muuntumista.
Hän tunsi toki hyvin pastori T.R. Malthusen (1766-1834) väestönkasvua koskevat matemaattiset mallit, joita hän käytti apunaan.
Maankuoren historian tuntemuksen syveneminen ja siihen liittyvä fossiilien tutkimus antoivat hänelle olennaisen tärkeitä aineksia. (sieltä myös Darwinin arvostelijat nostivat esiin "puuttuvan renkaan" ajatuksen - ja yhä nostavat).
Perustava murros oli siinä, että toisin kuin Raamatun perusteella yleisesti ajateltiin, lajien synty ja elämän monimuotoisuus, biodiversiteetti, ei ole yhtäkkisten luomistekojen tulosta.
Toisen luomiskertomuksen kuvaus Aadamin luomisesta oli syöpynyt kaikkien sydämiin ja mieliin - Jumala otti maata ja teki siitä ihmisen, johon Hän puhalsi elämän hengen.
"Lajien synty" kirjan ensimmäisellä sivulla on tässä mielessä kaksi tärkeää, lajien syntymistä koskevan ajattelun murroksen aikaa kuvaavaa lainausta.
"Voimme lausua ainakin tämän verran aineellisesta maailmasta - että me voimme tarkastella tapahtumia ei toisistaan eristettyiä, kussakin tapauksessa erilaisina Jumalan voiman väliintuloista, vaan yleisten lainalaisuuksien kannalta."
W. Whewell
Hän tarkoittaa, että voimme tutkia aineellista todellisuutta yleisten lainalaisuuksien näkökulmasta eikä pirstoa sitä toisistaan eristettyjen pistemäisten jumalallisten tekojen sarjana.
(auttaako tulkintani yhtään?)
Darwin lainasi kirjansa etusivulla myös Sir Francis Baconin (1561-1626) ajatuksen kirjasta "Oppimisen edistäminen"
"Päädymme siis siihen, älköön kukaan huonosti käsitettyjen soveliaisuuden rajojen tai huonosti ymmärretyn kohtuuden nimissä ajatelko tai väittäkö, että ihminen voi tunkeutua liian syvälle tai tutkia liian paljon Jumalan sanaa tai Jumalan tekojen kirjaa, teologiaa tai filosofiaa, vaan harrastettakoon kumpaakin pyrkien loputtomasti edistymään molemmissa"
Darwin tahtoo tässä puolustaa rohkeaa tunkeutumistaan Jumalan luomistekojen maailmaan, joka oli jo ravistellut yleisesti omaksuttuja ja hyväksyttyjä näkemyksiä Jumalan Sanasta.
Tutkittakoon kaikesta sydämestä Jumalan luomistekojen kirjaa ja yhtälailla kaikesta sydämestä Jumalan Sanaa, pyhää Raamattua.
-- Baconin ajatus ei tosin taida olla mottona tässä meidän kristillisyydessämme :-(
Darwin siis kirjansa etusivulla ottaa esiin kaksi tärkeää asiaa
- W.Whewellin ajatus merkitsee nykyajan kielellä ilmaistuna, että voimme tutkia luomakuntaa muutenkin kuin uskon kohteena.
Tälle luonnon lainalaisuuksien valossa asioiden tutkimiselle olemme antaneet nimen "tiede".
jospa me kaikki Jumalaan Luojana ja ylläpitäjänä uskovat kristityt oikein sisäistäisimme tämän ajatuksen merkityksen.
Katselemme luomakuntaa ja iloitsemme Jumalan suurista töistä. Vanhan testamentin luomiskertomusten pohjalta olemme taipuvaisia näkemään ne erillisinä luomistekoina samaan tapaan kuin Aadam tehtiin maan tomusta.
Saamme kuitenkin käyttää sitä järkeä, jota Jumala on meille runsain mitoin antanut, sitä jaloa uteliaisuuden, tiedonhalun ja tutkimisen kykyä, joka meillä luonnostaan on, ja koettaa selvittää luonnon lainalaisuuksia niillä keinoin.
Toiseksi Charles Darwin sanoo kirjansa etusivun lainauksessa, että saamme kaikin käytettävissä olevin keinoin tutkia pyhää Raamattua, Jumalan sanaa.
Samalla tavoin saamme ja meidän tuleekin kaikin käytettävissä olevin keinoin tutkia luontoa ja sen lainalaisuuksia.
-- nykyajan kielellä tässä voisimme käyttää ilmausta "tutkimuksen vapaus"
sen sijaan että kiellämme tutkimasta luontoa, suljemme silmämme Raamatun tutkimukselta, pakenemme tietoa Jumalan luomakunnasta, ja pyrimme rajoittamaan, halveksimaan ja mustaamaan rehellisten tutkijoiden työtä, saamme itse siihen osallistua tieteen vapauden nimissä.
on selvä että ihminen erehtyy ja eksyy ja luulee todeksi jotain joka ei sitä ole.
mutta tämä on tieteellisen tutkimuksen polku, se korjaa itse itseään, huomaa erehdyksensä ennemmin tai myöhemmimn - joskus paljon myöhemmin - ja jatkaa siitä sitten korjatulla kurssilla.
Charles Darwinin kirjan nimi on siis kokonaisuudessaan englannin kielellä
THE ORIGIN OF SPECIES
BY MEANS OF NATURAL SELECTION,
OR THE PRESERVATION OF FAVOURED RACES IN THE STRUGGLE FOR LIFE.
Lajien synty luonnon valinnan tuloksena eli menestyvien rotujen säilyminen taistelussa elämästä.
Nimi kertoo paljon. Darwin esitti teorian, jonka mukaan elollisen luonnon lajit muuntuvat elämän ankarassa taistelussa siten, että tietyt "rodut" menestyvät ja toiset menehtyvät.
Tai suomeksi "heikot sortuu elon tiellä, jätkä senkun porskuttaa"
Vuonna 1859 julkaistu Lajien synty ei suinkaan ole tieteen viimeinen sana lajien synnystä.
Kyseessä on tieteellinen teoria.
Tämän teorian voima on siinä, että sitä on mahdollista testata ja tutkia niin monin eri tavoin.
Lajien syntyä koskeva teoria on myös hedelmällinen ja se on synnyttänyt monia uusia teorioita ja kokonaisia tieteenhaaroja, johtaen hyvin laajaan luonnontutkimuksen vyöryyn ja tietojemme moninkertaistumiseen.
Toki Darwinin teoriaa luonnon valinnasta on sovellettu myös muualle kuin biologiaan, ja sen perusajatus, valinta ja muutos ja kehitys, näkyy miltei jokaisella tieteenalalla.
Tästähän oli näyttöä Helsingissä järjestetyissä Tieteen päivät tapahtumasta evoluution teemasta, jossa oli mukana esitelmöitsijää miltei kaikilta akateemisilta aloilta.
matkijalintujen nokan koko tai Galapagos saarten jättiläis-kilpikonnien kilven yksityiskohdat tuskin olisivat herättäneet sellaista metakkaa, kuin Darwinin Lajien synty 1859 ilmestyttyään synnytti.
Yhä tänään siitä vaahdotaan...
Darwin nimittäin ajatteli johdonmukaisesti, että jos lajien muuntumista tapahtuu ajan kuluessa, ilmeisesti luonnon valinnan ohjauksessa, myös ihmisen laji on voinut samalla tavalla muuntua.
Sir Charles Lyell julkaisi vuonna 1863 "Geological evidences of the Antiquity of Man" (Geologisia todisteita ihmiselajin muinaisuudesta), jossa kuvattiin kallioperästä löytyneitä ihmisen luita ja kalloja.
Vuonna 1871 Charles Darwin julkaisi sitten toisen erittäin merkittävän kirjansa "The Descent of Man, and Selection in Relation to Sex"
"Ihmisen kehitys ja sukupuoleen liittyvä valinta"
Vaikka ajatus on jo "Lajien synty" kirjassa, suurempi yleisö tajusi vasta tämän kirjan myötä, mitä Darwin tahtoo sanoa.
Toisin kuin Raamatun luomiskertomusten perusteella oli totuttu ajattelemaan, ihminen ei ole muusta luomakunnasta erikseen erillisenä tapahtumana luotu olento, vaan ihminen on kehittynyt eläimistä.
Siitäkös riemu syntyi!
"Minä en ainakaan ole apinasta kehittynyt, vaan olen Jumalan luoma Aatamin ja Eevan lapsi"
tehdään nyt kuitenkin heti kättelyssä selväksi, että Darwinin käsityksen mukaan ihminen ei ole kehittynyt apinasta.
Ihminen on eräs apinalaji.
Tämän ajatuksen esitti 1863 Thomas Henry Huxley (1825-1895) kirjassaan Evidence as to Man's Place in Nature.
(Todisteita ihmisen paikasta luonnossa)
Tämä Darwinin ystävä - joskus hänen bulldog koirakseen kutsuttu - englantilainen biologi kokosi kirjaan anatomisia ja muita yksityiskohtia, jotka ovat yhteisiä apinoille ja ihmisille.
Kielellisesti on tietenkin aivan oikein puhua "ihmisestä", mutta biologisen luokittelun mukaan voidaan sanoa, että "ihminen" on eräs apinalaji.
Amerikkalainen kreationismi oikeastaan sai alkunsa "apina-oikeudenkäynnistä".
Daytonista, Tenneseestä kotoisin oleva opettaja John Scopes (1900-1970) opetti luokalleen Charles Darwinin ajatuksia kirjasta Lajien Synty.
Hänet vedettiin tästä oikeuden eteen 5.5. 1526 ja tuomittiin 100$ sakkoihin.
Tenneseen osavaltion korkein oikeus hyllytti tuomion valituksen jälkeen. Scopes ei joutunut tuota silloin aika suurta rahasummaa maksamaan "rikoksestaan".
Kreationistien tavoitteena on toisaalta osoittaa, että kehitysopin geologiset, biologiset ja muut perusteet ovat täysin virheellisiä ja toisaalta vaatia, että kouluissa opetetaan kehitysopille vaihtoehtona Jumalan luomistöitä.
Tätä tarkoitusta varten tuotetaan jatkuvasti kirjallisuutta, lehtiä ja nykyään DVD ohjelmia ja kaikenlaista muuta aineistoa osoittamaan, että evoluutio on paha tieteellinen virhe.
Sen sijaan maailma ja ihminen on luotu juuri kuten Raamattu siitä meille ilmoittaa.
Jotta tämä kirjaimellinen Raamatun tulkinta olisi mahdollista, käytetään paljon aikaa - ja mielikuvitusta - keksimään miten asiat ehkä ovat tapahtuneet.
Darwinin nerokkaasta teoksesta alkoi siis entistä syvällinempi mullistus juutalais-kristillisen länsimaisen sivilisaation sydämessä.
Kuten alussa sanoin, professori Dennettin mukaan evoluutio on ottanut "ajattelevien ihmisten" mielissä Jumalan paikan kaiken elävän luonnon luojana.
sanon, että oman todistuksensa mukaan professori D.C. Dennett on "onnistunut mutaatio" (lucky mutation) täysin sattumanvaraisten ja sokeiden luonnonvoimien tuote.
vaan jostain syystä yhä on paljon ihmisiä, jotka uskoovat psalmin kirjoittajan sanoin "sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa".
Ps 139:13 KR 1992
Kuka olet, ihminen?
-- välikysymyksiä tähän astisesta
-- onko tämän palstan kirjoituksissa totuuden makua? vai onko tässä esitetty asioita, jotka eivät lainkaan pidä paikkaansa?
-- kuka on luonut Galapagos saaret ja niiden ainutlaatuisen, Maailman Luonnonsäätiön suojeleman kasvuston ja eläimistön?
-- miksi siis pelkäät näitä lukea? tämän palstan tarkoitus näet ei ole kaataa Raamatun ilmoitusta vaan selkeyttää evoluution teemaa ja tuoda iloa jokaisen Raamattuaan rakastavan kristityn sydämeen.
no katsotaan onnistunko!
siis tuottamaan kristittyjen mieleen iloa ja kiitollisuutta näissä usein niin ahdistavissa kehitysopin asioissa...
sen verran ahdistavia, että kokonaiset kristittyjen kustantamot suuntaavat aseensa evoluutiota vastaan ja ympäri maailman ihan järkevät korkeasti oppineet Jumalaan uskovat ihmiset alkavat höpottää omituisuuksia luomakunnasta ja elämästä...
kerron tässä nyt semmoisen jutun Charles Darwiniin liittyen, jota et varmaan helpolla löydä mistään tietosanakirjoista tai oppikirjoista.
tämä on semmoinen juttu, että sitä eivät tiedä Darwinista monet ateistit eivätkä monet kristityt.
toki on sellaisia, jotka tietävät, mutta heidän kirjoituksiaan ei ole helppo löytää tai lukea.
kerron siis nettiruukussa nyt evoluutioon liittyvän asian, jota ei ehkä Suomessa missään muussa kristittyjen keskusteluforumissa tai kehitysoppia koskevissa kirjoissa ole koskaan esitetty.
(tai sitten on)
tätä asiaa en ole ihmisiltä oppinut.
joten ole tarkkana ja arvostelukykyisenä, jos jatkat lukemista! kysy mielessäsi "mitä se nyt taas pölisee..."
itse asiassa annan tämän tiedon yhden henkilön nimenä.
jos jaksat vaivautua tämän ajatusjuoksun syvempään pohtimiseen, huomaat että se kerrassaan uudistaa näkemyksesi kehitysopista ja oman aikamme tieteenhistoriasta.
voit huomata, että tämä juttu on sinulle suorastaan mullistava!
ehkä jopa uskoasi vahvistava.
mutta sitä pitää märehtiä, hautoa, miettiä, että mitä se oikein pölisee...
----
Ja jos tahdot vielä yhden eriävän mielipiteen, sellaisen löydät vaikkapa Teemun hauskoilta evoluutiokriittisiltä sivuilta:
no niin...
ja sitten se iso salaisuus Charles Darwinin taustalla:
Georg Wilhelm Friedrich Hegel
tai lyhykäisesti
Hegel
siinä se!
avain koko pakettiin.
ole hyvä vain, ei kestä kiittää...
lahjaksi olemme saaneet, lahjaksi antakaamme.
kehitysopin juuria koskevan asian esittäminen mahdollisimman selkeästi vaatii hieman taustatyötä.
otan ensin esimerkin nettiruukusta.
täällä on erilaisia ihmisiä kirjoittamassa, kullakin oma taustansa ja henkilöhistoriansa, opilliset ja käytännölliset painotuksensa tässä meidän kristillisyydessämme.
mutta jos katsomme metsää hieman kauempaa, emmekä vain yksittäisiä puita, huomaamme melkoista yhtenäisyyttä ajattelutavassa, kielessä ja myös logiikassa.
esimerkiksi aiheesta perisynti puhutaan reippaasti ikäänkuin se olisi joku järjellä havainnoitava ihmisen piirre eikä selkeästi uskonasia, jonka toinen uskoo toinen ei.
mutta kaikilla on jonkinlainen yhdistävä "aatevirtaus" jonka taustalla häämöttää Luther ja hänen takanaan Augustinus ja apostoli Paavali.
nettiruukussa on tietynlainen yhdistävä, yhteinen ajattelun runko, jossa toki on sitten kovastikin vaihtelua.
koko ihmiskunnan tiedossa on samalla tavoin havaittavissa perustaltaan yhtenäisiä aatevirtauksia ja etenkin nykyisen kommunikaation aikana samankaltaisuutta löytyy idästä länteen.
aikaisempina vuosisatoina toki Japanissa ajateltiin tiedon asioista toisin kuin Intiassa tai Keniassa.
Länsimaista ja arabialaista sivilisaatiota ovat värittäneet erityisesti nuo kreikkalaiset filosofit, hengen jättiläiset, Platon ja Aristoteles.
Maailmankaikkeutta koskevia asioita hahmotti taas Ptolemaios, jonka tähtikartat ja laskelmat olivat yli 1000 vuotta alan huipputietoa.
Tähän aikaan ei kukaan oikeastaan miettinyt sellaista asiaa kuin "painovoima" siitä syystä, että kreikkalainen filosofi Aristoteles selitti sen niin hyvin.
Kappale putoaa maahan, koska sen "paikka on alhaalla". Asiahan on tuolla selvä. Aristoteles oli luokittelun maailmanmestari, osasi pistää kaikki asiat omiin kategorioihinsa.
Painavan kappaleen luokitteluun kuului, että sen paikka on alhaalla. Niin alhaalla kuin se vain pääsee kenenkään estämättä.
Selvä kuin vesi!
Taitaa olla legendaa tuo kuuluisa kertomus omenasta, joka putosi Sir Isaac Newtonin päähän tämän levätessä puun varjossa.
Oli miten oli, jokin tärähdys sai Newtonin miettimään uudelleen tuota kreikkalaisen Aristoteleen luokittelua.
Miksi omena putoaa alas?
Etenkin tähtitaivasta, aurinkoa, kuuta, planeettoja katsellessaan hän mietti, miksi ne pysyvät radallaan eivätkä lentele ympäri avaruutta iloisesti kuin lumihiutaleet viimassa.
Tänään jokainen koululapsikin on saanut kuulla, että on olemassa fysiikan todellisuus, jota kutsutaan sanalla "painovoima".
Esine ei putoa alas jonkinlaisen olevaisen perusluokittelun takia, kuten Aristoteles sanoi, vaan on olemassa vetovoima - joku vetää sinua ja minua kohti tätä maa planeettaa ja estää korkeushypyn maailmanennätyksen 120 metriä.
Ja näin koko ihmiskunta on oppinut yhden Newtonin kautta, että on olemassa fysiikan perustavia lakeja, joihin kuuluu painovoima.
Se on paljon hyödyllisempi ja käytännöllisempi teoria kuin kreikkalainen staattinen käsitys. Painovoiman kanssa ihmiskunta on oppinut toimimaan ja sen ymmärtäminen auttaa esimerkiksi laskemaan virran yli vievän sillan rakenteiden vaadittua lujuutta ja painon sietoa.
korjaanpa heti - ei ole legendaa, koska Newton itse kertoo, että omenoiden putoaminen sai hänet ajattelemaan asiaa äitinsä puutarhassa Lincolnshiressä 1666.
Lisäväriä tälle on annettu kertomalla, että omppu olis pudonnut päähänsä!
Ahaa! elämys, joka on totuutensa voimalla levinnyt kuin Jokisen eväät koko ihmiskunnan keskuuteen.
Ihminen on oppinut jotain uutta. Ja opettajana eräs englantilainen herrasmies, Sir Isaac Newton (1643-1727).
Kun vuonna 2005 kysyttiin tiedemiehiltä, kumpi on vaikuttanut heihin enemmän, Sir Isaac Newton vai suhteellisuusteorian isä Albert Einstein, enemmistön mielestä Newtonin vaikutus ihmiskunnan tietoon on ollut suurempi.
Siis varsinainen huipputyyppi.
Vaan kuka tänään muistaa, että Newton oli henkilökohtainen kristitty, joka on kirjoittanut enemmän Raamatun tulkinnasta kuin fysiikasta?
Ei usko Jumalaan lainkaan häiritse tieteen edistymistä - päin vastoin!
painovoima ja muut Newtonin havaitsemat fysiikan lait muokkasivat ensin länsimaisen yhteiskunnan ajattelua ja vaikuttivat sekä matemaattisen ajattelun kehittymiseen että tietoon siitä luomakunnasta, jonka keskelle me olemme syntyneet, elämme ja kuolemme.
Newtonin fysiikka loi perustan tietynlaiselle ihmiskunnan logiikalle ja tavalle ajatella asioita, ratkaista ongelmia ja kehittää esimerkiksi konevoimaa ja optiikkaa.
höyrykoneet, terästeollisuus raudan ja hiilen sulattamoissa, ja monet muut tieteellis-tenkiset keksinnöt seurasivat toisiaan ja fysiikan lait osoittautuivat käytännössä toimiviksi.
koetan noilla esimerkeilläni siis pohjustaa herra Hegelin esittelyä.
nettiruukun kirjoittajat edustavat tiettyä suomenkieltä puhuvaa väestöä, joiden maailmankatsomus on vahvasti kristillisen uskon ja Raamatun juutalais-kristillisen taustan värittämä ja jotka katsovat todellisuutta uskon silmin.
joukossa on varmaan monia, jotka arkisen työnsä merkeissä ovat jatkuvasti tekemisissä aikamme tieteellis-teknisen todellisuuden kanssa ja liikkuvat kuin kala vedessä Newtonin fysiikan lakien parissa ja ymmärtävät Einsteinin suhteellisuusteoriaakin.
nettiruukkua vähän isompi porukka, länsimainen tiedeyhteisö, tutkijat, opettajat ja kaikki muut siihen liittyvät, omaavat tietyn ajattelun perustan ja edustavat monenlaisia aatevirtauksia, joiden perusteita tutkii tuo kaikkien tieteiden äiti, filosofia.
aikamme tieteen taustalla vaikuttavien filosofisten virtausten pohdinnoistaan on monelle kristitylle tullut tutuksi esimerkiksi Jyväskylän kasvatustieteiden professori Tapio Puolimatka.
mutta hypätääs ajassa nyt taaksepäin nykypäivän huikeasta tiedon ja tiedotuksen maailmasta 1800-luvun alkuun, kun nuo kaksi engelsmannia Charles Lyell ja Charles Darwin olivat nuoria.
tuohon aikaan länsimaisen ihmisen ajattelun maailma oli aivan toinen kuin nykyään.
elettiin oikeastaan "tieteellisen aikakauden" aamuhämärissä. toki valistusajalla oli luotu mahtavaa ajattelua ja matematiikan, logiikan ja fysiikan rintamat kukoistivat ja monenlaista luonnon, kasvienkin havainnointia tehtiin - johon Lars Levi Laestadius Linnen kautta myös innostui.
sitten nytkähti jotain aivan olennaista ihmiskunnan ajattelun pohjavirtauksissa.
joku pisti aivan uuden vaihteen päälle, ja ne, jotka hyppäsivät höyryvaunuun saivat todella mahtavat raiteet eteenpäin kohti aivan uudenlaista tajua maailmasta.
Euroopan sydämestä ja Englannista tämä sitten hiljalleen levisi muualle ja on nyt niin itsestään selvää kautta maailman, että emme edes tule ajatelleeksi, mistä tuo ajattelutapa alkoi.
nuo kaksi Kaarlea ovat nuorempia kuin Yrjö eli melkein seuraavaa sukupolvea.
Charles Darwin (1809-1882)
Charles Lyell (1797-1875)
Georg W.F. Hegel (1770-1831)
linja, jota ajan takaa tässä, kulkee Hegelin merkillisen syvällisestä filosofiasta Lyellin geologiaan ja sitä kautta Darwinin geologian harrastukseen ja lajien syntymisen pohdintaan kirjassa Lajien synty 1859.
Kaarlet imivät kuin äidinmaitoa sen perustavan näkemyksen todellisuudesta, jonka Yrjö erittäin vaikeatajuisissa kirjoissaan oli kehittänyt.
Hegelin itsetunto oli melkoinen ja hän ehkä tajusi itse paremmin kuin aikalaisensa, miten tärkeä tyyppi hän on.
toisinaan minusta vaikuttaa, että nykyäänkään kaikki asiaa harrastavat eivät vielä oikein näe Hegelin vaikutusta vaan pitävät häntä lähinnä eräänä saksalaisen idealismin edustajana siinä missä Immanuel Kant ja muut.
jotta asiat tulisivat perille kotiin, meidän suomalaisten kannalta Hegelillä on erittäin suuri merkitys.
Kansamme kohtalot ovat näet olleet - ja yhä ovat - itäisen naapurimme kainalossa elämistä. Meillä on tuhat kilometriä pitkä yhteinen raja tuon suurvallan kanssa, ja pitkät rekkajonot kertovat, että merkitystä on yhä.
Saimme eräässä mielessä Hegelin takia itsenäisyytemme 1917 - vaikka sen itse julistimmekin lopettaen tsaarin ajan 100 vuotta kestäneen autonomian - ja jouduimme sitä Talvisodassa ja Jatkosodassa verisesti puolustamaan Isä Aurinkoisen joukkoja vastaan.
Miten niin Hegel? Eihän mikään Suomen historian oppikirja niin sano.
no siten, että G.W.F. Hegelin ehkä lahjakkain ja syvällisin oppilas oli juutalaisen kansan jäsen, kristinuskoon kääntyneen perheen poika, Karl Heinrich Marx (1818-1883).
Naapurimme, suuri ja mahtava Neuvostoliitto, oli Marxin ideoiden kokeilua suuren valtion kokoisessa laboratoriossa.
Kokeet tosin päättyivät täydelliseen epäonnistumiseen Berliinin muurin kaatuessa. Vika ei ehkä ollut pelkästään Marxin ajattelussa.
Siellähän punaisessa Kiinassa kaveri on yhä korkeassa arvossa!
laitanpa tähän wikipediasta varsin kattavan ja napakan määritelmän herra Hegelin filosofiasta. Hän ei ole mikään helppotajuinen tyyppi ja vielä mokoma kun kirjoitti saksaksi sivujen pituisia lauseita...
"Hegel kehitti kokonaisvaltaisen filosofisen järjestelmän, systeemin, käsitelläkseen integroidulla ja kehitettävällä tavalla mielen ja luonnon suhdetta, tiedon subjektia ja objektia, psykologian, valtion, historian, taiteen, uskonnon ja filosofian. Erityisesti hän kehitti käsitteen mielestä ja hengestä, joka ilmentää itsensä vastakohtaisuuksien ja vastakkaisuuksien kautta, jotka se lopulta saattaa keskinäiseen yhteyteen, kuten vastakohtaisuus luonnon ja vapauden tai tämänpuoleisuuden ja tuonpuoleisuuden, poistamatta kumpaakaan napaa tai muuntamatta sitä toiseksi. Hänen vaikuttavimpia käsitteitään ovat spekulatiivinen logiikka eli "dialektinen", "absoluuttinen idealismi","Henki", negatiivisuus, "kumoaminen" (Aufhebung), Herra/orja dialektiikka, "eettinen elämä" ja historian tärkeys.
oma väännökseni englantilaisen wikipedian tekstistä.
uhh.. ei mikään yksinkertainen tapaus tämä Hegel.
mutta koko tuosta ajattelun vuoristosta otan esille sen ratkaisevan tärkeän määrittelyn, joka on mielestäni kehitysopin syvemmän ymmärtämisen kannalta suureksi avuksi ja iloksi.
se auttaa myös ymmärtämään tieteellisen geologian syntyä, historiatieteen kehitystä, tieteellisen Raamatun tutkimuksen alkua ja monia muita 1800-luvun merkittäviä edistysaskelia, joiden hedelmistä yhä tänään nautimme.
(toki 1800-luvun eurooppalainen keitteli myös melkoisia myrkkysoppia valkoisine kärpässienineen, joista yhä maksamme kallista hintaa. Etenkin 1. ja 2. maailmansota...)
mutta ennen sitä lainaan suomalaisesta wikipediasta:
Hegel esitteli absoluuttisen idealismin nimellä tunnetun järjestelmän, jonka tavoitteena oli filosofian ja koko maailman historian ymmärtäminen.
Hän esitti ihmiskunnan tietoisuuden historian matkana erilaisten maailmanselitysten tasojen läpi.
Jokainen uusi selitys loi uusia sisäisiä ongelmia ja vastakohtaisuuksia ja johti jännitteisiin, jotka voitiin voittaa vain omaksumalla näkemys, jossa nämä vastakohtaisuudet voitiin sovittaa korkeampaan kokonaisuuteen.
Esimerkiksi Ranskan suuri vallankumous merkitsi Hegelille todellisen vapauden esittelemistä eurooppalaisissa yhteiskunnissa ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa.
Kuitenkin juuri tämän täydellisen uutuuden vuoksi se oli myös täydellisen radikaali ajatus, ja vallankumous kääntyi lopulta terroriksi.
Historia kuitenkin etenee oppimalla virheistään: Ainoastaan tämän kokemuksen kautta voidaan saavuttaa perustuslaillinen valtio, jossa valtio on hyväntahtoinen organisoiva voima ja kansalaiset vapaita ja tasa-arvoisia.
juuri valtiota ja yhteiskuntaa koskevat näkemykset herättivät Karl Marxin erityisen kiinnostuksen Hegelin ajatteluun.
okay. onhan tuossa nyt hieman pohjustusta.
johtava ajatus tässä koko potpourrissa on ihmiskunnan ajattelun virtaukset, oppimisen asteet, elämän koulu, jossa kaikki olemme.
tietomme lisääntyy oppimisen kautta, jonka perusteita tässä pohdin.
Charles Darwin ei keksinyt mitään evoluutiota, vaan hän oppi ymmärtämään luonnon mekanismeja.
Charles Lyell ei keksinyt mitään Etnan tulivuoren historiaa Sisiliassa, vaan hän oppi ymmärtämään luonnon mekanismeja.
Tästä ja monesta muusta oppimisesta olemme sitten hyötyneet soveltamalla uutta tietoamme tekniikkaan.
nyt parhaillaan esimerkiksi opitaan kvanttimekaniikkaa, ja suomalainen nuori tutkija sai huikeat 1.5 miljoonaa euroa viiden vuoden apurahana soveltaakseen kvanttiteoriaa tietokoneisiin.
oppia ikä kaikki...
oppimisen taustalla on toisaalta huolellinen asioiden tarkastelu ja muiden oppia saaneiden kuuntelu.
mutta silloin tällöin mukaan sipulisoppaan tulee innovaatio, oivaltaminen, uuden löytäminen ja aivan tuoreiden näkökulmien tajuaminen.
siis ei vain mennä vanhaa rataa, vaan siirrytään toiselle raiteelle, joka vie kauemmas ja nopeammin ja tehokkaammin.
Aristoteles sanoi vähän kuivasti "kivi putoaa, koska sen paikka on alhaalla". Siitä ei ihmeemmin tekniikkaa irronnut.
Newton sanoi, että omena putoaa, koska maan massa vetää sitä puoleensa. Ja johan ilo irtosi.
Hegel sanoi jotain hyvin perustavaa, joka antoi uudet raiteet oppimiselle ja johti ihmiskunnan 1800-luvun tieteellis-tekniseen räjähdykseen!
ja paljon muuhun...
Hegel
koko tuosta hirmu kasasta paksuja filosofisia teoksia Berliinin yliopiston nerokkaalta filosofian professorilta nostan esiin hyvin yksinkertaiselta näyttävän perustavan jutun.
dialektinen filosofia
monet varmaan muistamme Hegelin kolmion
ensin on teesi
sille tulee vasta-teesi (anti-teesi)
ja näistä kahdesta sitten muodostuu synteesi.
en rupea tässä jauhamaan tämän ajattelun yksityiskohtia, sillä pointti ei ole niinkään tuossa teesi, antiteesi, synteesi kuviossa
vaan siinä, että Hegelin dialektiikka edustaa prosessia.
totta kai kausaliteetti, syyn ja seurauksen suhde, tunnettiin jo kauan sitten.
mutta Hegel asettaa tuon kolmion prosessiin, joka kehittyy, etenee, kulkee kohti päämäärää.
tämän kaiken elävöittäjänä on suuri maailman henki.
Koska saksankielessä Geist kirjoitetaan aina isolla, ei ole niin helppo sanoa onko se henki vai Henki.
Hegel siis hahmotti erittäin perustavan ajatusrakennelman, raiteet, puitteet oppimiselle, jossa perustavana ideana on ajassa etenevä prosessi.
hän kiinnitti erityisesti huomiota tähän prosessiin historian tutkimuksessa ja painotti historiaa, ihmiskunnan vaiheita ajan edetessä.
Hegelin idealismiin kuuluu ajatus, että todellisuus on tuon suuren Hengen itsensä toteuttamista ajan kuluessa, jos niin voi sanoa, emansipaatiota, muuttumista, kehittymistä.
no niin.
siinä se on nyt sanottuna, mitä tahdoin nettiruukkulaisille kertoa kehitysopin taustoista.
ehkä kysyt, mitä tuolla on tekemistä monien kristittyjen niin vieroksuman kehitysopin kanssa.
että kreationistit ovat oikeen nousseet sotaan tätä tieteenhaaraa vastaan ja monet hurskaat kristityt heitä tässä tahtovat uskoa ja tukea.
Kelataan historian videotamme hieman taaksepäin Lajien Synty kirjan julkaisusta 1859.
Ennen siinä esitettyjen ajatusten kypsymistä Charles Darwin oli mukana HMS Beagle laivan viiden vuoden risteilyllä maailman ympäri 1831-36, jonka aikana hän keräsi todisteita ja sai niistä aineksia ajatteluunsa.
Ennen HMS Beaglen matkaa Charles Darwin oli kovasti kiinnostunut hyvän ystävänsä Charles Lyellin kehittämästä geologiasta.
Geologia on Darwinin ajattelun perusteisiin kuuluva nuori 1800-luvun alusta nopeasti kehittynyt tieteenhaara.
Olemme siis kelanneet takaisin Charles Lyelliin ja hänen matkoihinsa Sisiliaan ja kävelyretkiinsä Englannin kallioisilla rannoilla.
Lyell katseli maastoa ja kallioita uusin silmin, koska hänen ajattelunsa perusuomaan oli kulkeutunut Saksasta, Berliinistä, ajatus prosesseista, tapahtumasarjoista, jotka tuottavat tuloksia.
Minkälaiset prosessit ovat luoneet savuavan Etnan rinteiden erikoiset maisemat? Miten nämä toinen toisensa päällä olevat laavakukkulat ja leikkaavat laavavirrat ovat muodostuneet?
Hegelin vaikutuksesta, varmaan epäsuorasti, Lyelle heitti koko kysymyksen historiaan, aika-akselille.
Millaiset voimat ja tekijät ovat ajan kuluessa vaikuttaneet niin, että Etnan rinteet ovat tällaisessa kunnossa?
voisimme verrata tilannetta täytekakun katselemiseen.
ennen Charles Lyelliä ihmiset katsoivat maaleikkausten seiniä täytekakkuna ja sen monia kerroksia ilmiönä, jonka monet ajattelivat selittyvän Raamatun kertomuksella vedenpaisumukesta. Tulvan jälkiä. Ei mitenkään kovin kiinnostavia.
Täytekakku on leivottu kerros kerrokselta ja paistettu uunissa ja peitetty hyvältä maistuvalla kermalla ja suklaalla ja mansikoilla.
Lyell katseli maaleikkauksen kylkiä aikahistorian ja prosessien näkökulmasta Hegelin osoittamalla perustavalla ajattelun tavalla.
Tässä on kerrostuma kasaantunut kerrostuman päälle ajanmittaan ja joen virtaava vesi on sitten leikannut tällaisen railon.
Mitä ovat ne prosessit, jotka ovat maankuorta ja sen rakenteita muokanneet?
Lyell päätyi tuohon aikaan hyvin rajuun tulokseen - nämä ovat ne prosessit, a, b, c... jotka tänään muokkaavat maisemaa. Samat prosessit ovat historian kuluessa samaan tahtiin muokanneet maisemaa.
joten maiseman täytyy olla todella paljon vanhempi kuin tuo 4000 eKr jonka hänen aikansa ihmiset yleisesti omaksuivat.
Hegelin historiassa jatkumona toteutuvien prosessien sarja johti Charles Lyellin miettimään, mitkä ovat ne maastoon vaikuttavat tekijät, jotka ovat luoneet tämännäköisen Walesin rannat tai Skotlannin vuoristot.
Hän kokosi havaintonsa ja ajatuksensa kirjaansa "Geologian perusteet", joka ilmestyi kolmessa osassa 1830-33 eli juuri HMS Beaglen matkan aikaan.
Kirjan koko nimi kertoo paljon sen sisällöstä:
"Principles of Geology, being an attempt to explain the former changes of the Earth's surface, by reference to causes now in operation."
"Geologian perusteet, yritys selittää aikaisempia muutoksia Maan pintakuoressa viittaamalla nykyään vaikuttaviin tekijöihin"
Teos teki Lyellistä kuuluisuuden ja häntä pidetään modernin geologian isänä.
(esimerkiksi Luominen kustannuksen takana olevat kreationistit eivät väsy julkaisemasta hyökkäyksiä Lyellin uniformistista eli samaan tahtiin tapahtuvaa periaatetta, vaan tahtovat Jumalan Sanaa puolustaakseen palata hänen edeltäjiensä fluvistiseen selitykseen, tulvamalliin... 1600-luvun tieteeseen)
ja näin pääsemme lopulta Lyellin ystävään, innokkaaseen nuoreen geologiin ja fossiilien kerääjään, Charles Darwiniin.
Katsellessaan Punta Altasta (nykyisen Argentiinan rannikolta) löytämäänsä valtavaa armadillon fossiilia ja muita löytöjään vanhasta elämästä, Hegelin ajatusmalli alkoi toimia Darwinin aivojen ohjelmistoissa.
Ehkä maailman eläin- ja kasvilajit eivät olekaan staattinen kerralla leivottu "täytekakku", vaan historiassa, ajan mukana tapahtunut prosessi.
Tältä perustalta nousee ajatus, että lajit ovat muuntuneet, seuraavat toinen toistaan ajan kuluessa, erilaisten voimien ja prosessien vaikutuksesta.
Näin miettiessään ja Galapagos saaren eläinten eriytymistä pohtiessaan, hän sitten löysi tuon nerokkaan idean, että luonnon valinta, ulkonaiset olosuhteet, johtavat tätä muutosta sallien parhaiten sopeutuvien lajien menestyä muiden kuollessa sukupuuttoon.
no niin... siinä on sinulle arvioitavaksi tämä linjaus Hegel-Lyell-Darwin
eli teoria elämän kehityksestä on juurrettu teoriaan maan pintakuoren muotoutumisesta ajan mittaan, joka on juurrettu Hegelin esittämästä todellisuuden mallista, jossa ajassa, historiassa etenee prosesseja.
Hegelille tärkeä, ja Karl Marxille, oli dialektiikka.
minusta tässä on tärkeämpi tuo perusajatus, joka muutti ihmiskunnan tieteellisen ajattelun suunnan.
Pian huomattiin samalta perustalta ja historian lähteiden tutkimuksen edetessä myös Raamatun kirjoitusten kerrostuneisuus, ja siitäkös riemu repesi...
ota tai jätä!
Ihminen, kuka olet?
Elämän kehitystä koskevien teorioiden mukaan ihminen ei ole kehittynyt apinasta. Ihminen on itse eräs apinalaji.
Hegelin ajatus historiassa tapahtuvasta etenevästä prosessista on korvannut nykyajan ihmisen mielessä ajatuksen Jumalan pisteittäisistä ja nopeista luomisteoista.
Ihminen ei ole nykyisen käsityksen mukaan siis erikseen luotu Adam ja Eeva toisen luomiskertomuksen tapaan, vaan olennainen osa yhtä ja samaa luomisen prosessia, ensimmäisen luomiskertomuksen mukaan.
Kehitysopissa ei nykyään puhuta vain eläinlajien ja kasvien sopeutumisesta erilaisiin olosuhteisiin ja säilymisestä, evoluution muovaavasta vaikutuksesta lajien syntyyn ja kehitykseen.
Nykyään ajatellaan, että kaikki elämä maapallolla on kulkenut pitkän tien yhdestä ainoasta alkumuodosta nykyiseen elämän rikkauteen.
Maapallolla alkoi jostain edelleen tieteelle tuntemattomasta syystä elämä - eikä kukaan oikein tiedä mitä elämä on - yhdessä alkeellisessa muodossa, ja kaikki elämä on alkuisin tästä yhdestä.
Siis olemme sukua apinoille mutta myös riippakoivulle järven rannalla ja järvessä uivalle ahvenelle.
Kaikki elämä on sukua ja lähtöisin yhdestä alkupisteestä.
Kuten Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaat asiaa pohtivat...
no niin.
edellä on nyt kuvaukseni herra Darwinin kirjan taustoista ja viittaus länsimaisen ajattelun ja tieteen kehitykseen vaikuttaneeseen Hegeliin.
1859 kun "Lajien synty" ilmestyi, ei perimästä, geeneistä tai DNA:sta tiedetty vielä höykäsen pöläystä.
sanooko siis kehitysopin isä, Charles Darwin, että ihminen on syntynyt sattuman tuloksena?
ei suinkaan.
Darwin avasi silmämme näkemään luonnossa tapahtuvaa eläinten ja kasvien muuntumista ja ehdotti, että sitä selittää luonnonvalinta.
Hän siirsi keskustelun pois kokonaan uskonnon ja uskomusten maailmasta, ja avasi oven luonnon tieteelliselle tutkimukselle, josta moderni luonnontiede on todisteena.
tästä syystä kerroin kirjan alkusivuilla olevista lainauksista niin pitkään.
Luonnontieteet eivät lainkaan esitä kysymystä, "kuka on tämän tehnyt" vaan pyrkii selittämään luonnonilmiöitä, myös ihmislajin kehitystä, omien pelisääntöjensä mukaan.
yhtä lailla englantilaiset kristityt kuin kiinalaiset ateistit, muslimit, hindut tai taolaiset voivat keskustella ihmisen kehitystä koskevista asioista tässä hiekkalaatikossa.
Kreationistit käyttävät paljon energiaa, tuoden esiin modernin tieteen tuloksia, jotka osoittavat, ettei tämä voi olla sokean sattuman tuotetta.
tässä olen usein aivan samaa mieltä heidän kanssaan ja iloitsen noista hienoista esimerkeistä solumoottoreista ja muista.
mutta ei se olekaan luonnontieteellinen väite, että "sattumalta" tai "älykäs suunnittelu" vaan uskontojen ja uskomusten ja filosofiankin maailmaan kuuluva kysymys.
mutta sitten kreationistit tahtovat tuoda kokonaan toisen jutun kuvaan - osoittaa Raamatun ilmoituksen perusteella, miten maailma on luotu.
siis palauttaa koko keskustelun tieteen maailmasta takaisin siihen uskonnolliseen miljööseen, joka vallitsi ennen 1800-luvun läpimurtoja länsimaisen ihmisen ajattelussa ja tieteenhistoriassa.
tällainen "raamatullisuus" aiheuttaa sen, että Israelin Jumalan nimi tulee pilkatuksi ja kristityt saavat typeryksen ja pöhkön maineen.
se on sääli, sillä Raamatussa on ilmoitettuna totuus.
ilman rakkautta totuuteen siihen ei kuitenkaan pääse käsiksi.
ei Jumalan Sanaa saa puolustella valehdellen ja totuutta vääristellen, niinkuin nyt tehdään.
Kirjoittanut: mama
Tuota maailmankatsomuksen ja -kuvan sekoittumista voi itsessään mitata pienellä testillä:
Jos hyväksyy tieteen saavutukset käyttöönsä yhdellä tieteen alueella, ja pitää esimerkiksi lääketiedettä tai elektroniikkaa Jumalan suurina lahjoin ihmiskunnalle, mutta geologiaa ja biologiaa, jotka kuitenkin toimivat samojen tieteen pelisääntöjen mukaan, aivan kristityille sopimattomina, voipi olla -kuvat ja katsomukset sekaisin.
Saattaapi liittyä Jumalakuvaan tämä ongelmakenttä myöskin. Käykin niin, että ihmistä ei luotukaan Jumalan kuvaksi, vaan ihminen luokin jumalasta oman kuvansa...
tässä on tietyssä mielessä nähtävillä erityisen merkittävä asia, joka on hiljalleen nousemassa myös luonnontieteissä, etenkin kvanttifysiikassa, pintaan.
jos tarkatselemme noita kolmea, Yrjöä ja kahta Kallea, huomaamme, että puhumme koko ajan havaintojen lisäksi ajatuksista.
Hegel pisti syvällä auralla ajatuksille uutta uraa, ja sekä Lyell että Darwin pistivät tuon uran hyvään käyttöön, hedelmälliseen ja suorastaan mullistavaan luonnontutkimukseen.
Ajattelemalla.
Sillä mitä muuta Charles Darwinin varhainen evoluution käsittely on kuin järjestelmällistä loogista ajattelua, teoriaa. Sen voimana on mahdollisuus sitä käytännössä testata todistusaineiston valossa, mutta pohjimmiltaan on kyse ajattelusta, jota hän on kirjaansa kirjoittanut. Lajien synty 1859.
Ihmisellä on kyky ajatella.
Kyky on sen verran erikoinen, että René Descartes (1596–1650)alkoi epäillä ihan kaikkea, itseäänkin, onko hän oikeasti olemassa vai unikuva vain.
Meitä yksinkertaisia moinen epäilys voi naurattaa - nipistä itseäsi, René, ja tunne että olet.
Mutta ne, jotka kaveria tuntevat syvällisemmin, eivät lainkaan naura hänen nerokkaille ajatuksilleen. Useimmissa yliopistoissa Descartesin teokset ovat pakollista luettavaa yhä tänään ja häntä pidetään modernin filosian isänä.
Tämä kaveri antoi kuuluisan ontologisen todistuksen Jumalan olemassaolosta.
Descartes päätyi lopulta kuuluisaan lauseeseen, joka kuuluu latinaksi
"cogito, ergo sum"
ajattelen, olen siis olemassa.
Tieteellä ei ole juuri harmaintakaan aavistusta tänään, mikä tämä ihmisen kyky ajatella on.
Miksi sinä pystyt lukemaan tätä tekstiä, miksi minä pystyn sitä kirjoittamaan. Jonkinlaisella ajatuksella...
Ja todellakin, jos tutustumme moderniin käsitykseen maailman synnystä, alkuräjähdykseen, niin mitä muuta siellä sinkoaa kuin matemaattisia kaavoja.
ajatusta, informaatiota.
kun katselemme ihmisen sukupuuta, niin ei ole ollenkaan älytöntä sanoa, että se ilmaisee ajattelua.
tiede vaan ei voi semmoista oikein sanoa, että "ilmaisee ajattelua" koska Jumalaa ei voida tutkia.
Raamattu ei myöskään luomiskertomuksen yhteydessä käytä ilmaisua "Jumala ajatteli"
vaan "Jumala sanoi"
eli ajatusta siinä kai sanomisen takana on, mutta kyseessä on Luomisen suvereeni käskysana.
Sir Georg Lyellin geologian perusteet on ajattelua luonnon suurten ihmeiden, vuorten, laaksojen, järvien, jokien ja meren ja alavien peltojen ja metsäisten kukkuloiden keskellä.
Ajattelua, miten ne ovat syntyneet.
Entä, jos ne on myös ajatellen tehty?
Charles Darwin ajattelee, miten Galapagos saaren matkijalinnut ovat eri saarilla muuntuneet eri näköisiksi.
Entä, jos ne elävät luonnonlakien mukaan, jotka on ajatellen säädetty?
Kerron kohta enempi ihmisen kehitykseen liittyvästä tutkimuksesta, ihmisen evoluutiosta.
Mutta jo nyt sanon, että siinä on jotain erityisen hämmästyttävää: ihmisen aivot.
Tämä aikamme suurin tuntematon, oma pääkoppamme ja mitä siellä oikein myriadeissa hermoradoissa jyllää ja neuroneissa kemikaaleja irrottelee, aivot on erityisen nopean kehityksen tulos.
Varhaisin tuntemamme esi-isä ja äiti, jota omaan sukupuuhumme tahdomme kytkeä, eli vain noin 5 miljoonaa vuotta sitten.
Maapallon ja sen luonnon ikään verrattuna ihminen on nuori - sanoisin nuorin tulokas.
just kuten Luomiskertomus kertoo.
ja jostain syystä meidän aivot alkaa hurjan kasvun tänä lyhyenä aikana. Ei siinä ole näin monimutkaisen systeemin sattumanvaraiseen kehittämiseen luonnolla riittävästi aikaa.
sillä pikkuisella alkuihmisellä oli 400 kuutioiset aivot.
varhaisilla hominideilla semmosta 800 kuutioista.
homo erectus ja kumppanit semmosta 1200 kuutioista mopoa korvien välissä.
Neandertalin ihmisellä oli meitä isommat aivot, 1600 kuutioinen kunnon moottori, jolla pääsee jo ylämäkeen.
meillä on semmonen 1400 kuutioinen pääkopassa.
Vaan aivojen kasvu on niin hurjaa että 9 kk äiteen kohdussa ei riitä.
Ne jatkavat kasvuaan syntymän jälkeen!
tiedämme että tuon suloisen pikkaraisen päälaessa on hyvin herkkä kohta, jossa pääkallon luut eivät ole kasvaneet kiinni.
aivojen kasvu jatkuu aina seitsemään ikävuoteen asti.
tästä seuraa ensinnäkin, että isät, äidit antakaa pikkuisillenne paljon virikkeitä! tekkee hyvää pikku tyllerön aivojen kehitykselle.
toiseksi seuraa, että Jumala on antanut ihmiselle pääkoppaan sellaisen apparaatin, jolla hän osaa ajatella.
ja pystyy rukoilemaan.
ja voi olla henkilökohtaisessa suhteessa maailmankaikkeuden Luojaan.
ihminen, kuka olet!
tehdäkseni tuon selvemmäksi mainitsen, että joissain geologian oppikirjoissa annetaan elämän historian kaudet, kuten olemme tottuneet
vanha elämä, paleotsooinen kalat
keski elämä, mesotsooinen liskot
uusi elämä, kenotsooinen nisäkkäät
alkaen noin 600 miljoonaa vuotta sitten. sitä edeltävä pre-kambrinen aika on aika yksinkertaista hommelia, vaikka elämän merkkejä on arveltu löydettävän jopa 2000 miljoonaa vuotta vanhoista graniiteista (Näsijärven hiilipussit ym)
mutta aivan kenotsooisen, uuden elämän eli nisäkkäiden ajan lopulla alkaa uusi aikakausi, joka muuttaa tämän planeetan ilmeen koko avaruudessa
psykotsooinen aika
eli noin 5 milj vuotta sitten alkaa "tietoisuuden" aika, maapallolle ilmestyy kaksijalkaisia miehiä ja naisia, lapsia ja vanhuksia, joilla on taju siitä, että he ovat.
jotka ajattelevat.
tekevät työkaluja
rukoilevat ja hautaavat rituaalisesti
minusta tuo "psykotsooinen aika" on erinomainen käsite, vaikka sitä ei yleiseesti käytetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti