maanantai 6. heinäkuuta 2009

Naisppeus, Donatius, kenellä on Henki?

Kristillinen kirkko Algeriassa

Jumalan Sanan mukaan seurakunnan paimenen (poimen) piispan ja Herran lampaiden kaitsijan, pastorin (pastore, hoitaa laumaa) tulee olla arvokkaasti käyttäytyvä yhden vaimon mies.


Sen syyn teden mine iätin sinun Cretahan/ ette sinu' pite päänens toimittaman mite wiele puutui/ ia asetta cuhungin Caupungin Papit/ ninquin mine sinulle keskenyt olen.

Jos iocu ombi nuchtetoin/ ydhen Emennen Mies. Jolla vskoliset Lapset ouat. Ei paneteltudh/ ette he ioomarit ia cangiat ouat.

Sille ette Pispan tule nuchtettoman olla/ quin Jumalan Hoonenhaltian. Ei Tylyn/ ei kirrin/ ei winanioomarin/ ei tappelian/ ei kerckehen ilkien woiton ielkin/

Waan wieroinholhoijan/ hyuein racastaijan/ Taualisen/ hurska'/ pyhe'/ puchta'/

Ja kijnipiteuen sijte sanasta quin wissi ombi/ ia opetta taita/ Senpäle ette he' mös wäkeue olis manaman Teruelisen Opin cautta/ ia ylitzewoittaman nijte Wastanseisoita.

Tiitus 1:5-9 KR 1548



Naispapin jakama Herran pyhä ehtoollinen on Jeesuksen totinen ruumis ja veri, jossa leipä ja viini ovat yhtyneenä Jumalan Sanaan.

Naispapin julistama synninpäästö vapauttaa synnistä puhtaaksi aina taivasta myöten.



Se, että monet luterilaiset ja episkopaaliset kirkkokunnat ovat vihkineet naisia piispoiksi ja papeiksi on Jumalan Sanan seurakunnille antamien ohjeiden vastaista.

Mutta se, että he ovat sukupuoleltaan naisia, ei tee heidän julistamaansa Jumalan Sanaa eikä heidän suorittamaansa kastetta eikä heidän jakamaansa Herran pyhää ehtollista mitättömäksi.


Arkkipiispa John Vikström viittasi aikoinaan donatolaisiin.

Naispappeuden vastustajat olivat ymmärrettävästi loukkaantuneita, että kirkon 2000 vuotisen perinteen seuraajat ovat muka harhaoppisia.

Mutta raja menee tuossa, mitä edellä on sanottu.

Naispappeuden vastustajat tahtovat pitää Jumalan Sanan ohjeet seurakunnan viran kohdalla ja noudattaa apostolista järjestystä samoin kuin on aina ennen tehty ja kuten roomalais-katolinen ja ortodoksinen kirkko tekevät.

Heille omantunnon asia on pysyä Jumalan Sanan ohjeissa kiinni.


Mutta jos tästä lähtökohdasta sanotaan, että nyt ei ole Augsburgin tunnustuksen mukaisesti "oikein Sana julistettu ja sakramentit jaettu" koska piispa tai pappi on nainen, silloin on lipsahdettu donatiolaiseen harhaan.

Tämä harha on vallitsevana esikoislestadiolaisessa seurakuntaopissa.



Karthagon (Tunisiassa) piispa Donatus Suuri (kuoli noin 365) tahtoi korostaa kirkon pyhyyttä ja niiden pyhien marttyyrien muistoa, jotka olivat mieluummin antaneet kiduttaa ja surmata itsensä Diokletianuksen ankarissa vainoissa kuin luovuttaneet kirkon pyhiä kirjoja pakanallisten viranomaisten tuhottaviksi.

Hän loukkaantui syvästi, kun Aptungan piispaksi valittiin "luopio" (traditor) Felix.

Kidutuksia ja kuolemaa peläten Felix oli antanut kirjoja poltettaviksi. Myöhemmin hän oli tullut katumukseen ja otettu takaisin kirkon yhteyteen.

Donatus ei voinut tätä hyväksyä eikä pitänyt Felixin vihkimää piispa Caecelian oikeana piispana.

Tilanne repesi niin, että piispa Donatuksen seuraajat muodostivat oman kirkkokunnan, pohjois-Afrikan berbereistä etupäässä koostuneen donatiolaisen kirkon.


Tämä kirkko menestyi aluksi hyvin ja sen piirissä hyväksyttiin vain rohkeasti uskoaan tunnustaneet miehet piispoiksi ja papeiksi.

Noin kolmensadan vuoden kuluessa alkoi kuitenkin tässä kirkkokunnassa esiintyä yhä oudompia piirteitä, jotka johtivat lopulta aivan älyttömyyksiin.

Libyassa on yhä meren rannalla jyrkänteitä, jonka juurella oleviin kiviin on kirjoitettu donatolaisten kristittyjen nimiä.

he pitivät kylässä komeat lähtöjuhlat ja lähtivät sitten "marttyyrinä" koko kansan ihailemina jyrkänteen reunalla ja hyppäsivät pääedellä kivikkoon.

jees. ihan oikeasti.

kerran eräs ratsuritari kohtasi tiellä joukon donatolaisia, jotka halusivat marttyyreiksi. "Tapa meidät" he anoivat.

Sotilas sitoi koko porukan, joka oli niin riemuissaan että tie taivaaseen kohta aukeaa.

Ratsasti sitten päätään pudistellen tiehensä.

Islam pyyhki pohjois-Afrikan kristillisyyden melko tarkoin ja donatolainen kirkko lakkaa olemasta 700-luvulla.


Ratkaiseva opillinen kamppailu käytiin Hippoksen piispa Augustinuksen ja Karthagon edesmenneen piispa Donatoksen kirkon opettajien välillä.

Augustinus opetti, että Jumalan Sanan saarna, kaste ja ehtoollinen ja rippi eivät ole sidoksissa saarnaajan tai sakramenttien jakajan persoonaan.

Vaikka traditor eli luopio jakaisi ehtoollisen se olisi silti Herran ehtoollinen Jumalan Sanan voimasta.

Kristillinen kirkko on Augustinuksen myötä aina sanoutunut irti palvelua tekevän henkilön ja Jumalan Sanan ja sakramenttien pätevyyden välillä.



Läntisen kirkon uskonpuhdistaja, saksalainen entinen augustinolainen munkki Marttinus Lutherus, sanoutui irti donatolaisuudesta.

Hän sanoi selkeään tapaansa "jos vaikka itse Piru lukisi Isä meidän kirkon alttarilta, se olisi silti Isä meidän rukous"



Haaste naispappeuden vastustajille on tehdä tarkka ero tässä.

He tahtovat noudattaa Jumalan Sanan ohjeita seurakunnan palvelijoista.

Korostavat sanaa "mies" vaikka toki siellä mainitaan, että "yhden vaimon mies" ja "raitis".

Tulee kysyä "onko naispapin julistama synninpäästö pätevä"

eli tekeekö julistajan sukupuoli Jumalan Sanan tyhjäksi.

silloin ollaan Vikströmin tarkoittamalla tavalla donatolaisuuden lähellä.



Esikoisuudessa on nyt neuvottu pysymään poissa sellaisista jumalanpalveluksista, joissa on nainen pappina.

Jos tällä tahdotaan korostaa Jumalan Sanan arvostusta ja pyrkimystä "apostolisen viran" kunnioittamiseen, on kyse omantunnon asiasta.

Jos tähän vilahtaa ajatus, että naispapin jakama ehtoollinen ei ole pätevä, ollaan donatolaisen skisman parissa.



Esikoisuuteen on sen sijaan periytynyt opillinen harha siitä, kenellä on Pyhä Henki.

Se lienee tullut
a. valtataistelusta itäisen lestadiolaisuuden kanssa
b. kirkkohistorian huonosta tuntemuksesta
c. Raamatun huonosta tuntemuksesta
d. Perkeleen kavalasta petoksesta.


siinä on vankka yhdistelmä.


Esikoisten seurakuntaopin kivijalka on Johanneksen evankeliumin 20 luvussa:

Mutta sen sama' Sabbathin Echtona/ Coska Jo Ouet olit sulietudh/ cussa Opetuslapset olit coghotudh Judasten pelghon tedhen/ tuli Jesus/ ia seisoi heiden keskellens/ ia sanoi heill/ Rauha olko' teille.

Ja quin hen sen sanonut oli/ nin hen osotti heille Kädhens ia Kylkens. Nin Opetuslapset jhastuit/ ette he HERRAN neit/

Nin Jesus taas sanoi heille/ Rauha olkon teille. Ninquin Ise minun lehetti/ Nin mine mös lehetten teiden/

Ja quin hen nemet sanonut oli/ puhalsi hen heiden pälens/ Ja sanoi heille/

Ottaca se Pyhe Hengi/ Joillen te synnit andexia'natt/ nijlle ne Andexiannetan. Ja ioillen te ne Pidhette/ nijllen ouat ne pidhetyt.


Joh 20:19-23 Agricola 1548



Tästä on kehitetty seuraavanlainen oppi

Tämän herätyksen aamutähti, Lars Levi Laestadius sai Pyhän Hengen ja elävän uskon Åselessa 1844.

Juhani Raattamaa sai Pyhän Hengen rovasti Laestadiuksen kautta.

Myös muut Lapin herätyksen maallikkosaarnaajat saivat Pyhän Hengen tulen tästä aamutähden syttymisestä. Tulen tulesta, puhtaan ja väärentämättömän.

Nyt tämä Pyhä Henki siirtyy saarnaajasukupolvesta toiseen tässä meidän kristillisyydessämme automaattisesti, ilman vanhinten kättepanoa tai rukousta ja virkaan asettamista tai muuta kuollutta muotomenoa, Lapin vanhinten ja esikoisten paikallisosastojen kokousten päätöksiä totellen.



Pyhä Henki toimii ainoastaan ja vain tässä herätyksessä näinä pahoina viimeisinä aikoina, tässä viimeisessä etsikkoajassa ennen kuin tulee maailmanloppu.

Ainoastaan tämän Hengen omaavilla on Johanneksen evankeliumissa tarkoitettu valtuus julistaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Tämä Henki saattaa olla uskovissa seurakuntalaisissa, jotka ovat saaneet uskoa synnit anteeksi omalla kohdallaan.

Heidän julistamansa synninpäästö sisarelle tai veljelle, isälle tai tyttärelle, on pätevä, koska heillä on Henki.

Sen sijaan kuolleen uskon piispojen ja pappien ja eriseuralaisten julistama synninpäästö ei vaikuta todellista rauhaa Jumalan kanssa eikä Kristus sitä hyväksy eikä Pyhä Henki sinetöi.

Vain tämä Ruotsin Lapin yön pimeyteen syttynyt Bethlehemin tähti on se oikea valo, josta tulee oikea syntien anteeksisaaminen.

Rippi on kytketty Jumalan Sanan julistajan persoonaan.



Tähän voidaan toki sanoa, että näinhän Jeesus juuri teki suljettujen ovien takana.

1. Katkos. Jeesus kohtasi ylösnousemuksen jälkeisenä aamuna suljettujen ovien taakse vetäytyneet opetuslapsensa. Missään Raamatussa ei kerrota, ei edes Sarjan kirjassa, että tästä joskus hypättäisiin 1840-luvun Ruotsin Lappiin.

2. Apostolien teot kertoo toisin kuin Johannes. Pyhä Henki vuodatettiin apostolien päälle helluntaina. Tämä helluntailaisille niin rakas kohta sivuutetaan essujen saarnassa, koska se ei sovi kuvioon.

3. Matteus kertoo, että Jeesus antoi avainten vallan Simon Pietarille käskysanallaan mainitsematta Pyhää Henkeä lainkaan. Tämä katolisille niin rakas kohta sivuutetaan essujen saarnassa, koska se ei sovi kuvioon.

4. "Kuolleen uskon" pappien ja naispappien viran puitteissa julistaman Jumalan Sanan ja suorittamien kasteen ja ehtoollisen sakramenttien ja ripin puolisakramentin torjuminen on donatolaisen skisman sukuinen harha, jonka kristillinen kirkko on aina torjunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti