torstai 28. toukokuuta 2009

Minun lampaani kuulevat minun ääneni


Minun Lambani cwleuat minun äneni/ ia mine tunnen heijet/ Ja he seurauat minua/

Ja mine annan heille ijancaikisen elemen/ eike he hucku ijancaikisesta/

Eike mös yxiken heite repele minun kädhesteni.

Joh 10:27-28 Agricola 1548


Ei muuten repele, ei!


oletko koskaan ihmetellyt Hyvän Paimenen ääntä, kun on ikäänkuin joku puhuttelisi sinua suoraan?

saatat istua seuroissa, ja koet olosi hieman tukalaksi - mistä se saarnaaja tietää?

saatat olla ahdistunut jostain asiasta, avaat Raamatun ja sieltä juuri sinulle pomppaa joku jakeen puolikas, juuri siihen tilanteeseen.

tai sitten vaan on ilta ja olet soutelemassa tyynellä järvellä ja kesäyön aurinko on kauniin kirkas.

ja mieleesi vain nousee asiaa, joka koskee elämääsi tai toisten elämää.




Minun Lambani cwleuat minun äneni

ia mine tunnen heijet

Ja he seurauat minua


"ia mine tunnen heijet"

ensinnäkin koemme, että todellakin, Hän tuntee meidät sydänjuuria ja munaskuja myöten. Varsinainen ihmistuntija, eikä yleisesti ottaen vaan juuri minua koskien.

Hän tietää minusta kaiken - ja silti rakastaa minua.



"Ja he seurauat minua"

tällainen on meidän Paimenemme. olemme tottuneet kuulemaan hengellisten auktoriteettien ääntä, menkää, tulkaa, istukaa, seiskää, pukekaa, riisukaa, tuokaa taloonne, heittäkää ulos...

mutta Jeesus ei sano "menkää sinne..." vaan "tulkaa mun perässä..., seuratkaa minua"

virsi 495

Taivaan Isä, nostit minut
varhain hellään helmaasi.
Niin sain ystäväksi sinut,
annoit kalliin lahjasi,
kasteen armon autuaan
elämääni siunaamaan.

Hyvä Paimen, laumassasi
hoidat pientä karitsaa.
Jeesus, uhrikuolemasi
meidät kaikki pelastaa.
Tahdon olla omasi,
rakas Vapahtajani.

Isä, annoit matkalleni
Pyhän Hengen oppaaksi,
auttajaksi, turvakseni,
kunnes pääsen luoksesi.
Siellä laulan riemuiten
kanssa taivaan enkelten.

Jakob Thimoteus Jacobsson 1875.
Suom. Sionin Kannel 1892.
Uud. Kauko Veikko Tamminen 1923,
Jaakko Haavio 1962.
Virsikirjan lisävihkoon 1963.

Ilo Herrassa!

Ja Esra avasi kirjan kaiken kansan edessä; sillä hän seisoi ylempänä kaikkea kansaa. Ja kuin hän sen avasi, niin seisoi kaikki kansa.

Ja Esra kiitti Herraa, suurta Jumalaa, ja kaikki kansa vastasi nostetuilla käsillä: amen! ja he kumarsivat ja rukoilivat Herraa kasvoillansa maassa.

Ja Jesua, Bani, Serebia, Jamin, Akub, Sabtai, Hodija, Maeseja, Kelita, Asaria, Josabad, Hanan, Pelaja ja Leviläiset opettivat kansan lakia ymmärtämään; ja kansa seisoi alallansa.

Ja he lukivat Jumalan lakikirjan selkiästi ja niin ymmärrettävästi, että he ymmärsivät, mitä luettiin.

Ja Nehemia, joka on Tirsata, ja Esra pappi, kirjanoppinut, ja Leviläiset jotka kansan opettivat ymmärtämään, sanoivat kansalle: tämä päivä on pyhä Herralle teidän Jumalallenne: älkäät murehtiko ja älkäät itkekö! sillä kuin kansa kuuli lain sanat, niin he kaikki itkivät.

Ja hän sanoi heille: menkäät ja syökäät lihavaa, ja juokaat makiaa, ja lähettäkäät niille myös osa, joilla ei mitään ole valmistettu; tämä päivä on pyhä meidän Herrallemme, sentähden älkäät murehtiko; sillä Herran ilo on teidän väkevyytenne.

Ja Leviläiset vaikittivat kaiken kansan ja sanoivat: olkaat ääneti, sillä tämä päivä on pyhä, älkäät murehtiko!

Ja kaikki kansa meni syömään ja juomaan, ja lähettämään osia ulos, ja tekivät suuren ilon; sillä he olivat ymmärtäneet ne sanat, jotka heille olivat ilmoitetut.

Nehemia 8:5-12 Biblia 1776


Eikö olekin huikea tämä Nehemian kirjan kohta!

Jumala on rankaissut hirvittävällä tavalla omaa kansaansa, kuten Hän pyhien profeettojensa kautta oli sanonut tekevänsä. Luopumusta, liiton rikkomista, epäjumalanpalvelusta ei katsottu loputtomiin. Viikunat olivat mädäntyneet, omaksi kihlattu oli langennut haureuteen, ei ollut tervettä kohtaa missään.

Israelin kahdestatoista heimosta kymmenen oli tuhoutunut Assurin miekkaan. Jerusalem oli ihmeellisesti pelastunut, mutta senkin vuoro koitti. Babylonian suurkuningas Nebukadressar oli polttanut Jumalan temppelin, kuningas Sidkian pojat oli tapettu hänen silmiensä edessä ennenkuin hänen silmänsä puhkaistiin ja hengissä säilyneet oli viety pakkosiirtolaisuuteen Baabelin virtain rannoille itkemään.

Israelin Jumala oli kuitenkin jättänyt jäännöksen. Profeettojen hurjan tuomionjulistuksen seassa oli ollut myös lupauksen sanoja.

Ja niin kahden sukupolven elettyä pakkosiirtolaisuudessa tuli uusi kuningas, Persian akhmenidien mathava Koores, joka valloitti Babylonin ja kaatoi Marduk jumalan patsaat.

Persian kuningas antoi käskyn, että pakolla Juudeasta siirretty väestö saa palata takaisin kotimaahansa.

Ja niin alkoi melkoinen yli tuhannen kilometrin evakkojen matka takaisin Luvattuun maahan, kärri toisensa jälkeen, maallinen omaisuus mukana, isoäiti aasin päällä ratsastaen, kun ei jaksa kävellä.

Nuorta väkeä, joka on syntynyt Babyloniassa eikä ole koskaan Israelin maata nähnyt, vanhempaa väkeä, jotka muistavat vielä äidin kertomuksia iltaisin kun mennään nukkumaan, millainen se oli se kaukainen kotimaa.

Herra Jumala herättää näiden ihmisten keskelle viimeisen kerran Vanhan liiton profeettoja, jotka rohkaisevat ja neuvovat.

Herra antaa kansalle myös eteviä johtajia, joista kuuluisin on kirjanoppinut Esra ja toinen tämä Nehemia.

Ensimmäinen asia, josta profeetallinen ääni kaikuu, on Serubbaabelille annettu tehtävä rakentaa uudelleen Jerusalemin temppeli.

Ensimäisenä Koreksen Persian kuninkaan vuonna, että Herran sana täytettäisiin, joka oli puhuttu Jeremian suun kautta, herätti Herra Koreksen Persian kuninkaan hengen kuuluttamaan koko valtakunnassansa, ja myös kirjoituksella, sanoen:

Näin sanoo Kores Persian kuningas: Herra taivaan Jumala on antanut minulle kaikki maan valtakunnat ja käskenyt minun rakentaa hänellensä huoneen Jerusalemiin, joka on Juudassa.

Kuka on teidän seassanne kaikesta hänen kansastansa? hänen Jumalansa olkoon hänen kanssansa! ja hän menköön Jerusalemiin, joka on Juudassa, ja rakentakaan Herran Israelin Jumalan huoneen, hän on Jumala, joka Jerusalemissa on.

Ja kaikkia jääneitä kaikissa paikoissa, kussa he muukalaisina ovat, pitää mielellänsä autettaman sen paikan kansalta hopialla ja kullalla, tavaralla ja juhdilla Jumalan huoneesen, joka on Jerusalemissa.


Niin valmistivat itsensä isäin päämiehet Juudasta ja Benjaminista, niin myös papit ja Leviläiset, kaikki, jotka Jumalan henki kehoitti menemään ylös, rakentamaan Herran huonetta, joka on Jerusalemissa.

Ja kaikki, jotka olivat heidän ympärillänsä, vahvistivat heidän kätensä hopia- ja kulta- astioilla, tavaralla ja juhdilla ja kalliilla kaluilla, paitsi mitä he mielellänsä uhrasivat.

Kuningas Kores myös toi Herran huoneen astiat, jotka Nebukadnetsar oli ottanut Jerusalemista ja pannut jumalansa huoneesen.

Esra 1:1-7 Biblia 1776


pakkosiirtolaisuuden aikana on päässyt paljon unohtumaan isien uskosta, suuren babylonialaisen valtakunnan keskellä elettäessä.

on löydetty mielenkiintoisia dokumentteja Assyrian ja Babylnian kirjastoista, joissa esiintyy heprealaisia nimiä ja jotka kertovat elämästä siellä, mihin Herra heidät siirsi.

Näin profeetta Jeremian kautta Herra heitä siihen kehotti, ja nämä sanat ovat olleet monelle Jumalan ihmiselle suureksi lohdukseksi erilaisissa elämäntilanteissa.

Näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala, kaikille vangeille, jotka minä olen antanut viedä pois Jerusalemista Babeliin:

Rakentakaat huoneita, joissa te taidatte asua, istuttakaat puutarhoja, joissa te saisitte syödä hedelmiä.

Naikaat emäntiä, ja siittäkäät poikia ja tyttäriä, ja antakaat pojillenne emäntiä, ja naittakaat tyttärenne miehille, että he synnyttäisivät poikia ja tyttäriä; enentäkäät itsiänne siellä, ettette vähenisi.

Katsokaat sen kaupungin parasta, johonka minä olen teitä antanut vietää, ja rukoilkaat sen edestä Herraa; sillä kuin se menestyy, niin myös te menestytte.

Sillä näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: älkäät antako prophetainne, jotka teidän tykönänne ovat, ja tietäjänne pettää teitä, ja älkäät totelko unianne, joita te unissanne näette.

Sillä he ennustavat teille valhetta minun nimeeni: en minä ole heitä lähettänyt, sanoo Herra.

Sillä näin sanoo Herra: kuin Babelissa seitsemänkymmentä vuotta ovat kuluneet, niin minä tahdon etsiä teitä, ja herättää armollisen sanani teidän päällenne, niin että minä tahdon antaa teidän tulla tähän paikkaan jällensä.

Sillä minä kyllä tiedän, mitkä teistä minun ajatukseni ovat, sanoo Herra: rauhan ja ei murheen ajatukset; että minä olen antava teille sen lopun, jonka te toivotte.

Ja teidän pitää minua rukoileman, käymän ja anoman minulta, ja minä kuulen teitä.

Teidän pitää etsimän minua ja löytämän minun: sillä jos te etsitte minua kaikesta sydämestänne,

Jeremia 29:4-13 Biblia 1776


Rankaisija neuvoo nyt miten rangaistujen tulee käyttäytyä Babyloniassa.

Ja Hän piti sanansa - 70 vuoden kuluttua, parin sukupolven ajan, saatiin palata kotiin Baabelin virtain viereltä:


137 PSALTTARI

Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.

Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.

Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.

Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?

Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.

Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.

Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet.

Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.


takaisin on tultu, hengellisen elämän keskusta Jerusalemin temppeliä ryhdytään rakentamaan, jotain Salomon temppelin kultaesineitä on suurkuningas Kooreksen käskystä lupa tuoda takaisin.

mutta jotenkin vähän on päässyt lepsahtamaan isien usko.

Tiedämme arkeologian vahvasta todistuksesta, että ennen pakkosiirtolaisuutta Jerusalemissa kukoisti melkoinen pakanuus.

Taivaan jumalattaren ja Ashtarten kuvia on löytynyt melkein joka talosta - palaneista taloista, jotka babylonialaiset polttivat. Samoin eri puolilta maata.

Pakkosiirtolaisuuden jälkeen nämä häviävät tyystin.

Kansa oli ottanut opikseen.

Aloitetaan äärimmäisen kovan rangaistuksen jälkeen uudelleen, ja nyt profeettojen kirjoilla on aivan toinen merkitys.

Hyvänen aika, he puhuivat totta.


Ja niin kansan johtaja Nehemian aikana hiljennytään kuulemaan, kun kirjakääröä luetaan.

Sieltä luetaan nyt Mooseksen lakia.

Muistissa on palanut temppeli, julmasti murhatut isät ja äidit ja lapset, elämän haikeus Baabelin virtain äärellä, voimattomuus ja vieraiden jumalten keskellä eläminen.

Sapattia ryhdyttiin korostamaan "me olemme Abrahamin lapsia" ja olihan ympärileikkaus. Mutta tiukkaa oli olo diasporassa.

Ja lain sana meni perille.

Kansa alkoi itkeä ja nyyhkyttää.


Sitte kokoontui kaikki kansa niinkuin yksi mies sille kadulle, joka on Vesiportin edessä, ja sanoivat Esralle, kirjanoppineelle, että hän tois Moseksen lakikirjan, jonka Herra oli Israelille käskenyt.

Ja Esra pappi toi lakikirjan kansan eteen, sekä miesten että vaimoin, ja kaikkein jotka ymmärtää ja kuulla taisivat, ensimäisenä päivänä seitsemättä kuuta.

Ja hän luki siitä kadulla Vesiportin edessä aamusta hamaan puolipäivään asti miesten ja vaimoin edessä, ja jokaisen joka ymmärtää taisi; ja kaiken kansan korvat olivat lakikirjaan käännetyt.

Ja Esra, kirjanoppinut, seisoi korkialla puuistuimella, jonka he sitä varten olivat tehneet; ja Mattitia, Sema, Anaja, Uria, Hilkia ja Maeseja seisoivat hänen vieressänsä hänen oikialla puolellansa; ja hänen vasemmalla puolellansa seisoivat Pedaja, Misael, Malkia, Hasum, Hasbaddana, Sakaria ja Mesullam.

Ja Esra avasi kirjan kaiken kansan edessä; sillä hän seisoi ylempänä kaikkea kansaa. Ja kuin hän sen avasi, niin seisoi kaikki kansa.

Ja Esra kiitti Herraa, suurta Jumalaa, ja kaikki kansa vastasi nostetuilla käsillä: amen! ja he kumarsivat ja rukoilivat Herraa kasvoillansa maassa.

Ja Jesua, Bani, Serebia, Jamin, Akub, Sabtai, Hodija, Maeseja, Kelita, Asaria, Josabad, Hanan, Pelaja ja Leviläiset opettivat kansan lakia ymmärtämään; ja kansa seisoi alallansa.

Ja he lukivat Jumalan lakikirjan selkiästi ja niin ymmärrettävästi, että he ymmärsivät, mitä luettiin.

Ja Nehemia, joka on Tirsata, ja Esra pappi, kirjanoppinut, ja Leviläiset jotka kansan opettivat ymmärtämään, sanoivat kansalle: tämä päivä on pyhä Herralle teidän Jumalallenne: älkäät murehtiko ja älkäät itkekö! sillä kuin kansa kuuli lain sanat, niin he kaikki itkivät.

Ja hän sanoi heille: menkäät ja syökäät lihavaa, ja juokaat makiaa, ja lähettäkäät niille myös osa, joilla ei mitään ole valmistettu; tämä päivä on pyhä meidän Herrallemme, sentähden älkäät murehtiko; sillä Herran ilo on teidän väkevyytenne.

Ja Leviläiset vaikittivat kaiken kansan ja sanoivat: olkaat ääneti, sillä tämä päivä on pyhä, älkäät murehtiko!

Ja kaikki kansa meni syömään ja juomaan, ja lähettämään osia ulos, ja tekivät suuren ilon; sillä he olivat ymmärtäneet ne sanat, jotka heille olivat ilmoitetut.


Juutalainen kansa on ottanut tästä Nehemian kirjan kohdasta oppia.

Kalenterissa on heillä Lain juhla, jolloin muistetaan päivää, kun Mooses toi Siinailla laintaulut.

Olemme niin tottuneet kuulemaan siitä vuoresta, joka heprealaiskirjeen sanoin oli kuolettavan pelottava.

Olemme niin tottuneet kristilliseen julistukseen lain kuolettavasta voimasta,

että meidän ei ole helppo ymmärtää, miksi juutalaiset kutsuvat tuota juhlaansa Lain saamisesta

Simhat Toora

Lain ilo


Mutta totuus on, että juutalaisille laki on ehkä taakka mutta se on heille myös suuri ilon ja kiitoksen aihe.

He rakastavat Jumalan lakia ja tutkivat sitä päivin ja öin.

He pitävät Tooraa synagoogissaan, lukevat sitä kauniilla lauluäänellä, opettelevat sen käskyjä suurten rabbien jalkain juuressa istuen.

Suomen juutalaisen yhteisön rabbi taitaa hoitaa samanaikaisesti Tanskan ja Suomen.


Psalmi 119 kertoo tästä monin säkein

Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.

Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.

Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.

Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.

Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.

Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.

Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.


Psalmi 119:71-77 Biblia 1776


näetkös nyt miksi Nehemian kirjan kohta on niin ihmeellinen?

helposti ajatuksemme ilosta kulkevat kohti kevytmielistä riehakkuutta ja tyhjänpäiväistä puhetta, hauskuuttelua ja jotenkin sellaista ohimenevää maailmallisuutta.

"hurskas" sanan taustalla taitaa olla suomenkielessä ajatus vakava, periaatteellinen

Väinö Linna kertoo Tuntemattoman sotilaan alussa, kuinka miehet seisovat rivissä aamuhartaudessa.

he eivät oikein osaa olla hurskaita niin korvaavat sen näyttämällä vakavilta ja vihaisilta.

iloluontoinen on kevytmielinen, ne on "niitä evankelisia" - ei meidän kristillisyydessä ole tapana naurattaa seuraväkeä.


aika ilottomalta tosiaan näyttää usein hurskaiden joukko. otsat kurtussa, oikeaoppisuuden huoli syvällä sydämessä, ja tietty pelko että hymy ymmärrettäisiin ihan väärin.

naama peruslukemilla siis.

mutta ilo on tässä jotain muuta.

Nehemian kirjan ilo on itkun ja kyynelten keskellä, elämän kaikkein raskaimpien koettelemusten keskellä.

Itse Jumala on rangaissut hirvittävällä, verisellä tavalla, ja paljon on rakasta omaista haudassa tai petojen kedolla syöminä.

omaisuus ja kaikki on mennyt.

Lain kirjan lukeminen kertoo, että rangaistus oli oikeudenmukainen ja sekös itkettää.

Ja tämän keskeltä nousee ilo.



Tämän keskeltä nousee sellainen ilo, että nuo Nehemin kirjan sanat ovat piirtyneet miljoonien Jumalan lasten sydämiin

"Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne"

Eevan rangaistus

Aatami ja Eeva
Lucas Cranach nuorempi 1537
Gemäldegalerie, Dresden

Ja he kuulivat Herran Jumalan äänen, joka käyskenteli Paradisissa, kuin päivä viileäksi tuli. Ja Adam lymyi emäntinensä Herran Jumalan kasvoin edestä puiden sekaan Paradisissa.

Ja Herra Jumala kutsui Adamin, ja sanoi hänelle: Kussas olet?

Ja hän sanoi: minä kuulin sinun äänes Paradisissa, ja pelkäsin: sillä minä olen alasti, ja sen tähden minä lymyin.

Ja hän sanoi: kuka sinulle ilmoitti, ettäs alasti olet? Etkös syönyt siitä puusta, josta minä sinua haastoin syömästä?

Niin sanoi Adam: vaimo, jonkas annoit minulle, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin.

Silloin sanoi Herra Jumala vaimolle: miksis sen teit? Ja vaimo sanoi: kärme petti minut, ja minä söin.

Ja Herra Jumala sanoi kärmeelle: ettäs tämän teit, kirottu ole sinä kaikesta karjasta, ja kaikista eläimistä maalla: sinun pitää käymän vatsallas, ja syömän maata kaiken elinaikas.

Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille, ja sinun siemenes ja hänen siemenensä välille; sen pitää rikki polkemaan sinun pääs, ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän.

Ja vaimolle sanoi hän: Minä saatan sinulle paljon tuskaa, koskas raskaaksi tulet: sinun pitää synnyttämän lapsia kivulla, ja sinun tahtos pitää miehes alle annettu oleman, ja hänen pitää vallitseman sinua.

Ja Adamille sanoi hän: ettäs kuulit emäntäs ääntä, ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ei sinun pidä siitä syömän: kirottu olkoon maa sinun tähtes; surulla pitää sinun elättämän itses hänestä kaiken elinaikas.

Orjantappuroita ja ohdakkeita pitää hänen kasvaman, ja sinun pitää maan ruohoja syömän.

Sinun otsas hiessä pitää sinun syömän leipää, siihen asti kuin sinä maaksi jällensä tulet, ettäs siitä otettu olet: sillä sinä olet maa, ja maaksi pitää sinun jällensä tuleman.


1 Ms 3:8-19 Biblia 1776



oikeuden pöytäkirja on lyhyt ja ytimekäs.

Adam kärähtää heti sanoistaan ja rikkomus paljastuu, on menty omenavarkaisiin.

Omistaja sanoi, että tästä puusta ei saa ottaa hedelmiä, vaan Aadam ja emäntänsä olivat käyneet atrialla.

Pöytäkirja kertoo, että Adam ja emäntänsä saavat kumpikin tilaisuuden vastata Tuomarille ja selittää miksi oli rikkonut kiellon.

Ensin vastaa Adam ja syyttää Jumalaa itseään - mitäs annoit tollaisen emännän, hän minulle ompun antoi.

Vaimo syyttää käärmettä, että "käärme petti minut" ja minä söin.

Käärmeeltä ei kysytä mitään.



Rikos on havaittu, syylliset tunnistettu, puolustukselle on annettu puheenvuoro ja nyt seuraa kaikille kolmelle syylliselle yksilöity tuomio:

rikos on saanut alkunsa käärmeestä, joka petti Adamin vaimon. Rangaistus on suorastaan arvoituksellinen - käärmeestä tulee käärme, ikäänkuin selitetään miksi sillä ei ole jalkoja ja luikertelee tomussa.

sitten seuraa omituinen kuoleman uhkaus, käärme kuolee kun sen pää murskataan. Tämän tulee tekemään "vaimon siemen" ja käärme tulee pistämään sitä kantapäähän.

no nythän vaimoilla ei niinkään ole siementä vaan munasolu.

toiseksi, mitä ihmettä kantapäähän pistämisellä on tässä yhteydessä asiaa.

kuvataanko tässä ihmistä, joka kohtaa sandaalit jalassa tiellä käärmeen ja astuu sen pään päälle mutta nopea eläin ennättää pistää ennenkuin päänsä murskaantuu?

mikä se tämmöinen puhuva käärme oikein on?



Eevan rangaistus 1

"Minä saatan sinulle paljon tuskaa, koskas raskaaksi tulet: sinun pitää synnyttämän lapsia kivulla"


Heti näiden tapahtumien jälkeen Adam antaa vaimolleen nimeksi Eeva, Heva, Hava, heprean "Elämä" - koska hän on "elämän äiti"

tässä mainitaan, että synnytyskivut ovat Jumalan rangaistus Eevalle.



Eevan rangaistus 2

"ja sinun tahtos pitää miehes alle annettu oleman"

KR 1938 kääntää toisella tavoin: "mutta mieheesi on sinun halusi oleva"

KR 1992: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan."

Uudemmat käännökset siis viittaavat siihen, että nainen haluaa miestä.

Mutta eikö tämä ole aivan luonnollinen asia, siinä kuin mieskin haluaa naista?

Onhan Raamatun alkulehdillä käsky ihmiselle "olkaa hedelmälliset ja täyttäkää maa". Ja sangen hedelmällisiä ihmiset ovat olleet, tehden mieluusti paljon lapsia.

Uusin käännös sisältää vivahteen, joka asettaa synnyttämisen tuskan ja miehen kaipuun vastakkain mielenkiintoisella tavalla lisäämällä sanan "kuitenkin".


Eevan rangaistus 3

ja tämä saattaa olla näistä rangaistuksista pahin.

"ja hänen pitää vallitseman sinua."


Adam saa viimeisenä kuulla tuomionsa

ettäs kuulit emäntäs ääntä, ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ei sinun pidä siitä syömän:

kirottu olkoon maa sinun tähtes;

surulla pitää sinun elättämän itses hänestä kaiken elinaikas.

Orjantappuroita ja ohdakkeita pitää hänen kasvaman, ja sinun pitää maan ruohoja syömän.

Sinun otsas hiessä pitää sinun syömän leipää, siihen asti kuin sinä maaksi jällensä tulet, ettäs siitä otettu olet: sillä sinä olet maa, ja maaksi pitää sinun jällensä tuleman.



aivan järkyttävä rangaistus, jossa ei näytä olevan mitään muuta toivoa kuin että kerran savesta tehty saa palata takaisin multaan.

hirvittävät sanat

"kirottu olkoon maa sinun tähtesi"


tosia ovat sanat
"otsasi hiessä pitää sinun leipäsi syömän"


KR 1992 kääntää nykykieleen:

Ja miehelle hän sanoi:

Koska teit niin kuin vaimosi sanoi
ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä,
niin olkoon maa sinun takiasi kirottu.
Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi
niin kauan kuin elät.
Maa kasvaa sinulle
orjantappuraa ja ohdaketta,
mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi.
Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.



Tää korutont' on kertomaa.

Tämä luetaan usein kovin naisvastaiseksi kertomukseksi ja radikaali feminismi on ottanut tämän myyttisen kertomuksen erityisesti kohteekseen.

Miehet mielellään myös juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa kuulevat, että he saavat vallita naista.

Jatkuvaa kärsimystä tämä miehen valta on naiselle tuonut. Amnesty International on juuri moittinut Suomen valtiovaltaa, ettei se puuttu riittävästi miesten väkivaltaan naisia kohtaan.

hiljaisuudessa kärsitään sekä henkisiä että fyysisiä lyöntejä, myös essukodeissa, joskus ihan lasten nähden.


Ensinäkemältä näyttäisi, että myös apostoli Paavali liittyy tähän naista syyttävään mieskuoroon:

Niin minä tahdon siis, että miehet rukoilisivat joka paikassa ja nostaisivat ylös pyhät kädet, ilman vihaa ja epäilystä,

Niin myös että vaimot kohtuullisissa vaatteissa olisivat ja kaunistaisivat itsensä hävyllä ja kainoudella, ei kahara-hiuksilla, eli kullalla, eli päärlyillä, eli kalliilla vaatteilla,

Vaan niinkuin niille vaimoille sopii, jotka jumalisuuden hyväin töiden kautta osoittavat.

Oppikaan vaimo hiljaisuudessa, kaikella nöyryydellä.

Mutta en minä salli vaimon opettaa enkä miestänsä vallita, vaan että hän on hiljaisuudessa.

Sillä Adam on ensin luotu ja sitte Eva.

Ja ei Adam petetty; mutta vaimo petettiin ja saatti ylitsekäymisen.

Mutta kuitenkin hän lasten synnyttämisen kautta autuaaksi tulee, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhyydessä siveyden kanssa.

1 Tim 2:4 Biblia 1776


Varsin hankala kohta - nainenko pelastuu lasten synnyttämisen kautta, kunhan on uskova ja siveä?

KR 1992 antaa tällaisen käännöksen:

Tahdon, että kun miehet rukoilevat, he kohottavat kätensä rukoukseen puhtain mielin, ilman vihaa ja ilman epäilyä.

Samoin tahdon, että naisten kaunistuksena on hillitty esiintyminen, vaatimattomuus ja säädyllisyys -- eivät tukkalaitteet, kultakorut, helmet tai kalliit vaatteet, vaan hyvät teot, niin kuin sopii naisille, jotka tunnustavat palvelevansa Jumalaa.

Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena.

Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti.

Ensinhän luotiin Aadam ja sitten Eeva, eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn.

Lasten synnyttäjänä hän on kuitenkin pelastuva, jos vain pysyy uskossa ja rakkaudessa ja viettää hillittyä, Jumalalle pyhitettyä elämää.


Mannisen käännös 1938

Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;

niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla, vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.

Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;

mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.

Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;

eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.

Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.


hetkinen, sanoi putkinen,

arvon herra Paavali, nyt menee pikkusen sormi suuhun

"eikä Aadamia petetty vaan Eeva".

tästä kyllä nyt saamme hieman misogynistisen fiiliksen, että nainen on melkein ihmiskunnan kaiken pahan alku ja juuri ihan siinä hopeamitalipaikalla käärmeen jälkeen?



näin todella on.

hopeamitali Eevalle, kultamitali käärmeelle siitä että paratiisi on kadotettu.

mutta katsotaas tarkemmin vielä tuota kohtaa "ei Adamia petetty vaan Eeva"

Ei Adamia petetty. Hän tiesi mitä teki "vaimo antoi ja minä söin"

Adamin rikoksen ydin oli, että kuuli vaimoansa.

siinä on oppimista kaikille tohvelisankareille.


sen sijaan Eeva petettiin.

tämä viattomuuden tilassa paratiisissa ollut Jumalan luomistöiden ihanin helmi, nainen, miehelle soppiva kumppani, tuli petetyksi.

Adam tehtiin maan mullasta, Eeva Adamin kylkiluusta...

ja näin se pettäminen tapahtui:

"Ja kärme oli kavalin kaikkia eläimiä maan päällä, jotka Herra Jumala tehnyt oli, ja se sanoi vaimolle: sanoiko Jumala, älkäät syökö kaikkinaisista puista Paradisissa?"

viaton ensimmäinen ihminen ihanassa paratiisissa.

vaan Herra Jumala on tehnyt sinne myös käärmeen, joka on eläimistä kavalin (viisain).

siinä on meille miettimistä pahan alkuperästä.


Paratiisin laintaulu oli varsin yksinkertainen, oli vain yksi ainoa käsky, huoneentaulu, joka oli helppo muistaa.

"Älä syö tästä puusta"

kaikista muista ihanista puista sen kun vain napostelemaan, yksi puu kuitenkin kiehtoo kaikkien mieltä.

Älä syö.

Parempaa motivaatiota syntiin ei ole kuin laki.

vaikka se ei olisi tuon kummempi.


Käärme ei suinkaan ole tyhmä vaan viisas ja kavala. Se ei sano suoraan "riko tuo ainoa käsky"

Keskustelu alkaa epäsuorasti ja viistosti

"sanoiko Jumala, älkäät syökö kaikkinaisista puista Paradisissa"

onko Jumala todella sanonut, että ei saa syödä mitään hedelmiä. Täysi kielto, no smoking, no drinking no eating fruits in this paradise"



viaton emäntä selittää käärmeelle - joka tietenkin on varsin hyvin perillä mitä Jumala on kieltänyt -


"me syömme niiden puiden hedelmistä, jotka ovat Paradisissa; Mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä Paradisia, on Jumala sanonut: älkäät syökö siitä, ja älkäät ruvetko siihen, ettette kuolis"

Tarkentavaa Jumalan käskyn selittämistä. "Olet, käärme, kuullut väärin. Kyllä me saamme syödä hedelmiä. Kuolemanrangaistuksen uhalla on kielletty syödä vain tuon yhden puun hedelmiä"


ansa on viritetty, jousi jännitetty, syötti heitetään nyt koko voimalla vaimon mietittäväksi, itse Herraan Jumalaan viitaten


Niin kärme sanoi vaimolle:

ei suinkaan pidä teidän kuolemalla kuoleman. Vaan Jumala tietää, että jona päivänä te syötte siitä, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala, tietämään hyvän ja pahan."

mikä kiusaus!

ei tässä ole omenista kyse.

Jumala on vähän semmoinen oman kunniansa perään oleva.

Hän tietää, että jos tuosta puusta syötte niin ...

Lisää tietoa Jumalasta annetaan vaimolle - jotain uutta tietoa mitä hän ei ole aikaisemmin tajunnut.

mitäs me täällä puutarhassa vain ihmisinä tappuroimme ja jotain omenapuuta kartamme.

"tulette tietämään kuin Jumala"

eiköhän nosteta itsetuntoa vähän korkeammalle, ja hankita jumalallista tietoa.

"niinkuin Jumala"


Eeva varmaan arveli, että hei, tämähän olis Aatskullekin hyvä juttu.

Vai oliko kuolemanrangaistuksen uhka sen verran kuitenkin siellä korvantakana, että otetaan varmuudeksi toinenkin syyllinen..

"Ja vaimo näki siitä puusta olevan hyvän syödä, ja että se oli ihana nähdä ja suloinen puu antamaan ymmärryksen: ja otti sen hedelmästä ja söi, ja antoi miehellensä siitä, ja hän söi."


Adamia ei petetty.

hän tiesi tarkkaan mitä teki.

otti kuitenkin ja söi.


Apostoli Paavalin suurissa kristillisen uskon selityksissä kertomus syntiinlankeamisesta on avainpaikalla.

Missään Paavali ei syytä Eevaa.

Aadam on se ihminen, joka luotiin ensin.

Aadam lankesi

Aadamin kautta synti ja kuolema on tullut maailmaan

yksi Timoteuskirjeen outo kohta ei näitä väkeviä suuria linjanvetoja kumoa.

ja niin on armollinen Jumala, että hän miltei ilman Aadamin siementä toi pelastuksen ihmiskunnalle (sillä olihan Marialla isä).

vanha kirkko sanoo kauniisti

Neitsyt Maria maksoi Eevan velan.

eikä ollut Marialla tuossa asiassa "halua mieheen" vaan tapahtui jotain pyhää ja ihmeellistä tytön sitä ymmärtämättä tai tietämättä.

Neitsyt tuli raskaaksi ja synnytti pojan.

Tämä poika lyötiin ristille ilmeisesti siten, että jalkojen naulat lyötiin sivulta kantapään luun läpi ristin puuhun.

pirullinen tapa tappaa ihminen.

(tästä naulan lyömisen tekniikasta on todesteena ainoa arkeologien koskaan löytämä ristiinnaulittu, Givat HaMivtarin mies)



tahtoisin vielä korostaa Raamatun läpitunkevaa katsetta ihmissielun syvyyksiin:

Aadamia ei petetty. Aadam tiesi täsmälleen mitä teki.


lapsellinen, kokematon, herkkäuskoinen Eeva petettiin kavalasti.

Eeva kertoi Herralle Jumalalle totuudellisesti: käärme petti minut ja minä söin.

Aadam sen sijaan syytti Jumalaa: mitäs annoit minulle tuollaisen naisen.


Eeva ei sanonut "käärme, jonka sinä olet luonut, petti minut"

Hän tunnusti.

ja Eevan tyttären kautta Jumalan oma poika tuli maailmaan ja tappoi tuon käärmeen, murskaten sen pään.

ja käärme pisti Poikaa kantapäähän.

on siinä Adamilla miettimistä.






kuljen päivittäin Jerusalemissa ortodoksi-juutalaisen kaupunginosan läheltä, ja katselen siellä kulkevia nuoria perheitä. Yleensä siinä kulkee reippaasti nuori mies mustassa puvussaan ja musta hattu päässä, takanaan tulee sitten huivipäinen pitkään hameeseen sangen siveästi puettu nainen työntäen lastenrattaita ja helmoissa siinä neljä viisi pientä lasta.

harvemmin näen että perheen isä pitäisi jotain lasta kädestä tai mitenkään auttaisi emäntäänsä lapsikatraan kanssa. voi olla silmälaseissani vikaa.

erityisesti juuri tiukemmassa juutalaisuuden suunnassa missä Raamattu ja isien perinnäissäännöt eli Talmud otetaan vakavasti, löyty melko vakavaa naisen halveksuntaa.

vastapainona toki ovat sitten Israelin moderin valtion naissotilaat ja upseerit ja poliisit ja ministerit.

eli uskonnollisuuden määrä vaikuttaa naisen rooliin yhteisössä. mutta kielteisellä tavalla.

sattuneista syistä nainen koetaan hurskauden vähentäjäksi...


olen kovin pahoillani, että sama trendi näyttää olevan Suomessa ainakin nyt lestadiolaisuudessa.

vakavasta hartaudestaan tunnettujen esikoisten parissa ei niinkään loista miehisten saarnojen ja opetuksen kautta syvä Jumalan rakkaus vaimoja, äitejä, tyttäriä ja isoäitejä kohtaan vaan alistava, suorastaan halventava ja haureudesta syyttävä ilmapiiri.


ikäänkuin Adam yhä sanoisi "miksi Jumala tällaisen syntiin viekottelevan seuralaisen minulle hurskaalle miehelle loit?"

tästä tulee tehdä parannus.

tiistai 26. toukokuuta 2009

Yllätys, yllätys!

Isä ja äiti ovat visusti hiljaa eivätkä puhu eivätkä pukahda.

Synttärit lähestyvät ja lapsi on kovasti utelias, pitkä lista on toivomuksia mielessä, mitä lahjaksi saisi. Mutta epäilys vaivaa mieltä, mahtaako synttäreillä olla mitään muuta lahjaa kuin niitä "pehmeitä paketteja" joita joulupukkikin tuo, tarpeellisia sukkia ja lapasia.

Mikä riemu, kun siellä olikin sitten tuo kolmipyörä, jota ei ollut edes uskaltanut toivoa!

Jeesus on tarkkanäköinen ja tietää mitä ihmisessä on. Sitä ei ollut Hänen aikalaistensa helppo kestää ja moni mieskin puhkeaa seuroissa kyyneliin, kun Jeesus puhuttelee totuudellisesti.

Mutta yhden asian Jeesus myönsi.

Te osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja.


Eli ongo ioku teiste Inhiminen/ iolda/ ios henen poica's leipe anois/ andaco hen henelle kiwen?

Taicka ios hen cala anois/ andaco hen henelle Kärmen?

Jos nyt te/ iotca pahat oletta/ taidhat hyuet lahiat anda teiden lastenna/ Quinga palio enämin teiden Isen/ ioca on Taiuais/ andapi hyuije nijlle iotca anouat henelde?

Matteus 7:9-11 Agricola 1548



Raamatun ilmoitus asettaa ihmisen äärimmäiseen jännitekenttään taivaan ja helvetin väliin.

Toinen napa, jonka Raamattu monin kuvin piirtää silmiemme eteen, on taivas ja sen ääretön ihanuus.

Toinen napa on helvetti ja sen ääretön kauheus ja iankaikkisuus.

Ei mitään puolinaista, ei pikkusen taivasta ja pikkusen helvettiä. Ei tyttönen ole pikkusen raskaana. Joko ääretön autuus tai ääretön kaiken kadottaminen.

Tämä tavattoman voimakas jännitekenttä tulisi olla mukana kristillisessä saarnassa ja julistuksessa.

Eivät papit ja saarnaajat ole kertomassa jotain pikkulämpimiä. Ei tässä ole kyse jostain "ota tai jätä" visasta, jonka jälkeen kaikilla on mukavaa kuin Putte Possun nimipäivillä.

Kyse on joko iankaikkinen autuus tai iankaikkinen kadotus.

Näin Raamattu asettaa ihmisen valtavaan jännitteeseen, koska näin Jumala on asian nähnyt hyväksi hoidella.

Kyse ei ole vain elämästä ja kuolemasta vaan iankaikkisesta kohtalosta.

ne jotka luulevat saavansa "nukkua ikiunta" tai hajota materiaksi ja atomeiksi aineen kiertokulkuun pettyvät pahasti. Tosi pahasti.


Uteliaita kun olemme, hieman tuon pikkulapsen tavoin mietimme, että mitähän se Taivaallinen Isä on siihen syntymäpäivään varannut, kun synnymme uuteen elämään ja tämä vanhan aatun ja eevan aika jää taakse?

jotain vinkkejä saamme, mutta Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat jostain syystä melko hiljaisia ja neuvovat vain odottamaan synttäreitä kärsivällisesti.

Niin koetamme Ilmestyskirjan kanssa mietteiä sen suven suloisuutta, ettäkö semmotteet valkoiset viitat, onko aluspaitaa ja housuja?

Harppuko se käteen lyödään ja palmunoksa toiseen? Minä kun en ole niitä musiikkimiehiä.

Veisataanko siellä virsiä ikuisesti, kun minä en meinaa niitä kolmea säkeistöä seuroissakaan oikein jaksaa loppuun.

Onko ne iankaikkiset seurat, joissa saarnaajien onni on saada julistaa iankaikkisesti, kelloon katsomatta ja parkkipaikan mittarin näyttämättä punaista?



Nettiruukun keskusteluissa oli jokin aika sitten hauska kierros, kun kirjoittajat funtsasivat noita tulevia synttäreitä.

Tämä on luonnollista ja iloista mietittävää, kaiken hyvän ajattelemista. Raskaana päivänä voi lohduttaa kaukana edessä vuorten takana häämöttävä uusi Jerusalem ja jostain sieltä synkän pilven longasta laskeutuvat ilta-auringon säteet.

Lupaus että Jumala itse pyyhkii kyynelet silmistä. Mitä enempää voi lapsi toivoa?

Virsirunoilijoille on melkoinen haaste koettaa näitä synttäreitä ja synttärilahjoja kuvailla


Virsi 617
Taivaassa, ratki taivaassa
on autuus määrätön.
Enkelten pyhäin seurassa
on riemu ääretön,
ja kasvoista niin kasvoihin
myös nähdään Herra korkehin,
Herramme Sebaot.

Taivaassa, ratki taivaassa
iäinen päivä on.
Se valossansa kirkkaassa
myös voittaa auringon.
Se päivä kirkas, loistava
ja iäisesti paistava
on Herra Sebaot.

Taivaassa, ratki taivaassa
pyhien seura on,
ja valittujen joukossa
soi riemu loputon.
Oi, jospa sinne pääsisin
ja kunniasi näkisin,
oi Herra Sebaot.

Taivaassa, ratki taivaassa
ei kuulla itkua,
ei siellä synnin surua,
kuoleman pelkoa.
Vaan uuden, kirkkaan elämän
ja rauhan päättymättömän
suo Herra Sebaot.

Taivaassa, ratki taivaassa
iäinen autuus on,
nyt ihmiskielin kertoa
on siitä mahdoton.
Se siintää tänne päälle maan
kuin kuvastimeen valoaan,
oi Herra Sebaot.

Taivaassa, ratki taivaassa
Jumala hallitsee
ja kunnialla suurella
pyhänsä palkitsee.
He kiitostansa kantavat
ja "Pyhä, pyhä" laulavat,
oi Herra Sebaot.

Ah, siihen iloon iäiseen
vie minut, Herrani.
Piinasi tähden taivaaseen
johdata matkani.
Nyt siihen sanon aamenen
ja luotan sinuun, armoinen,
oi Herra Sebaot.


Laurentius Laurinus 1622.
Uud. Johan Åström 1814, 1816.
Suom. Bengt Jakob Ignatius 1824.
Uud. Carl Gustaf von Essen 1867.
Virsikirjaan 1886.


Virren Ratki taivaassa esittely pitänee aloittaa vastaamalla kysymykseen, mitä sana ”ratki” siinä tarkoittaa.

Adjektiivin yhteydessä käytettynähän se sana on tuttu: ratki riemullinen, ratki väsynyt… Siinä sen merkitys on ’aivan, ylen, peräti, kerrassaan’.

Entäpä sitten ”ratki taivaassa”?

Tästä on kysymys: juuri taivaassa, nimenomaan taivaassa ”on riemu iäinen”, mutta ei missään muualla.

Ilmaisu ”ratki taivaassa” on kielellinen kummajainen kaukaa 1600-luvulta.

Syypääksi osoittautuu Tammelan oppinut kirkkoherra Laurentius Aboicus: hän suomensi virren I himmelen, i himmelen vuoden 1674 virsikirjaan ja aloitti versionsa sanoilla ”Ratk’ taiwaasa, ratk’ taiwaasa”. Niitä ei ole sen koommin haluttu muuttaa.

Alkuperäisen ruotsalaisen virren (5 säk.) sepitti kirkkoherra Laurentius Laurinus vaimonsa kuoltua 1620.

Painettuna se ilmestyi kaksi vuotta myöhemmin julkaistun ruumissaarnan yhteydessä.
Tauno Väinölä


Huomatkaamme, että tämän ihanan taivasvirren on laatinut oppinut kirkkoherra puhdasoppisen luterilaisuuden ajalta.

ei oppi välttämättä ojaan kaada, hengellisestikään.

ei luterilainen puhdasoppisuus välttämättä tapa elävää uskoa!

Pyhä Henki voi käyttää myös rovastia.

huomatkaamme myös, että näin valtavan virren Lauri kirjoitti rakkaan vaimonsa hautajaisiin.

synttärilaulu rakkaalle ruustinnalle, lasten äidille, lastenlasten mummille!

"julkaistiin ruumissaarnan yhteydessä"


voimme hyvin käyttää "synttärien" kielikuvaa, sillä pyhät marttyyrit juhlivat Rooman julmien vainojen aikana kuolemaa syntymänä uuteen maailmaan, astumista sinne missä Jumalaamme, Herraa Jeesusta, katsellaan kasvoista kasvoihin.


Virsi 620

Sen suven suloisuutta
toivossa katselen,
kun kerran kaikki uutta
on maassa autuuden.
Jumala voimallansa
luo uuden taivaan, maan
ja kirkkaudellansa
ne täyttää kokonaan.

Auringon uuden antaa
Jumala loistamaan,
hän, Kristus, itse kantaa
iäistä valoaan.
Kauniilta taivas näyttää,
maa hohtaa loistossaan,
riemulla mielet täyttää
ja suloisuudellaan.

Myös kuolleet haudoistansa
Jumala herättää,
ne elävien kanssa
eteensä käskettää.
Se päivä koittaa kerran,
se hetki riemukas,
kun seurakunta Herran
on koolla autuas.

Ah, kuinka autuasta
on Herraa katsella,
elämän ruhtinasta
iäti ihailla,
kun päästään taivaan saliin
luo apostolien
ja marttyyrien pariin
luo patriarkkojen.

He meidät tunnustavat
rakkaiksi veljikseen
ja kanssaan johdattavat
yhteiseen autuuteen.
Me kaikki riemuissamme
kiitämme Kristusta,
me kaikki kumarramme
taivaista paimenta.

Omansa Kristus osti
ja päästi paulasta,
hän itse heidät nosti
kuoleman kuopasta.
Loppuivat kilvoitukset
ja tuskat tukalat,
päättyivät ahdistukset
ja vaivat vaikeimmat.

Enkelit laulullansa
kiittävät Jumalaa,
kirkkaana Herran kansa
kiitokseen puhkeaa.
Myös kaikki luomakunta
on täynnä riemua,
se näkee niin kuin unta,
kun loppui vaivansa.

Jumala Pojassansa
näin meidät ylentää,
hän kantaa voimallansa,
vaivamme lyhentää.
Kun välimiehenämme
Jumalan Poika on,
on meillä hädässämme
lohdutus verraton.

Hän siellä omillensa
suo riemun runsaimman.
Ken uskois autuutensa
niin suuren olevan!
Oi Herra, taivaan tiellä
käy meitä johtamaan
ja viimein päästä siellä
ikuiseen kunniaan.

Johann Walter 1552.
Ruots. Petrus Johannis Gothus 1604.
Suom. 1690.
Virsikirjaan 1692.
Uud. Elias Lönnrot 1870,
Niilo Rauhala 1984.


Toinen runoilija, Johann Walter, on uskonpuhdistuksen aikaan vuonna 1552 koettanut tutkia, mitä synttärilahjoja Taivaan Isä on varannut omilleen.

Virsi on valtava hengellinen näky, kuinka profeetat ja apostolit ja pyhät marttyyrit tunnistavat meidät veljikseen ja sisarikseen, ja kuinka koko uusi luomakunta on täynnä riemua, iloa ja kiitosta.

Näin Johann Walter rohkaisee meitä "taivaan tien kulkijoita"

Hän siellä omillensa
suo riemun runsaimman.
Ken uskois autuutensa
niin suuren olevan!
Oi Herra, taivaan tiellä
käy meitä johtamaan
ja viimein päästä siellä
ikuiseen kunniaan.

Miksi siis kuljemme sydän vavisten maailman houkutuksista, perkeleen hyökkäyksistä, oman lihamme ja syntiemme kuormasta ja katseemme painuu maahan?

tai omaan napaan?

nostetaan katse kohti taivaan kirkkautta, joka on varmasti tuleva.

ollaan taivaan tien kulkijoita ja annetaan nyt jo kajahtaa kiitoslaulu Karitsalle, joka meidät sinne saattaa!

näin ilmaisemme uskoa ja luottamusta Taivaan Isään, että ehkä jotain pientä pakettia synttäriaamuna löytyy. Oli se sitten pehmeä tai lupaavasti koliseva.


Maskun Hemminki näyttää erään virtensä (1986:144) perusteella tunteneen Martin Lutherin työtoverin Johann Walterin virren Herzlich tut mich erfreuen. Jo alun perin pitkä virsi sai vuoden 1600 tienoilla lisäsäkeistöjä ja julkaistiin ruotsiksi 1602. Vuoden 1701 suomennoksessa säkeistöjä oli peräti 41.

Kahdesta taivaallista musisointia kuvaavasta lisäsäkeistöstä jälkimmäinen sisälsi runsaasti oman aikansa musisoinnin kuvausta:

Da wird man figuriren
Auff neu himmlische Art,
Die Noten coloriren
Sehr künstlich lieblich zart
Die Psalmen schön psalliren
Aus Hertzen Freud allda,
Denn Gott wird renoviren
Die gantze Musica.

Edelliseen lisäsäkeistöön kuuluivat mm. "enkelien kielet", ja sen ajatukset ovat nykyisen suomennoksen seitsemännessä säkeistössä suurin piirtein tallella. Sen sijaan figurointi, kolorointi, psalmodia ja musiikki piti Suomessa tulkita vapaammin:

Siell’ iloll’ veisat’ saadaan
juur’ uudell’ muodolla,
riemuisest’ laulaa taidam’
ratk’ taivaan tavalla;
veisaamaan uusill’ kielill’
Herra meit’ opettaa,
ja riemullisill’ mielill’
laulamaan totuttaa.

Erkki Tuppurainen


Virsi 632

Mutta koko virsikirja puhkeaa todella raikumaan, kun Kaali pääsee runoilemaan taivaan ihanuudesta.

Harvapa on se silmä, joka ei kostu rakkaan omaisen kristillisissä hautajaisissa, kun tämä virsi koko porukalla sydämestä veisataan.

siinä pata-lestadiolainenkin sydän, joka normaalisti nyrpeänä sulkee kaikki muut taivaan ilosta koska heillä ei ole PH antamaa synninpäästöä - ja pikkusen iloista virnettä tulee suupieleen, "toivotaan että Jumalan armosta tuokin eriseuralainen sinne pääsisi, olishan se ihan mukava"

vaan sitten tietenkin pudistaa päätään "ei toki, väärästä porotokasta on, helvettiin meni"



Virsi 632

Nyt ylös, sieluni,
mullasta nouse tästä,
jo riennä eteen taivaan valtaistuimen!
Ja vaikkei silmäni
valoa Herran kestä,
luo Jumalan ja Karitsan käy riemuiten.
Iäiseen iloon
ja juhlaan jaloon
Karitsan suuriin häihin olet kutsuttu.
Armosta Jumalan
saat taivaan kunnian,
aarteesi kauniin, perintösi ikuisen.
Siis taivaan juhlaan kiiruhda jo kiittäen.

Saan kerran herätä
Herrani kaltaisena,
saan kirkastetuin silmin nähdä Jumalan.
En enää ikänä
vaikerra janoisena,
kun häissä valmis morsian on Karitsan.
Saan kruunun siellä
ja puvun vielä,
tuon pyhäin vaatteen, Kristuksen vanhurskauden.
Saan syntisyyteni,
syyn kyyneleihini,
pois heittää, vaihtaa kunniaan ja pyhyyteen
ja kyyneleni kiitosvirteen iäiseen.

Kun täällä puolittain
silmillä hämärillä
saan Herraa kaukaa katsella jo riemuiten,
kun taivaan ihanain
äänien sävelillä
jo täällä voimaa on - oi päivää Kristuksen!
Hetkeni täyttää,
voimansa näyttää
jo täällä taivaan ihmeellinen rakkaus.
Vaan milloin aavistan
sen juhlan korkean,
kun uutta virttä laulan kanssa pyhien,
niin aivan maahan painaa juhla autuuden.


Siell' kaunis kannel soi,
veisaamme virttä uutta,
ei koskaan lopu se, ei koskaan vanhene.
Täällä en lauluun voi
saada sen ihanuutta,
kuitenkin laulan ylistystä Herralle.
Hän verellänsä
ja hengellänsä
myös minut Jumalalle lunastanut on.
Kunnia, kirkkaus,
voima ja ylistys
sinulle, Jeesus, ikuisesti kaikukoon.
Ja taivas, maa ja meri aamen vastatkoon.

Johan Kahl 1745.
Suom. Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790.
Uud. Wilhelmi Malmivaara 1901.
Virsikirjaan 1938.
Uud. Niilo Rauhala 1984.


tosiaan, Kaalilta loppuvat sanat kun katsoo tätä hengellistä näkyä ja pistää sitten isoimmat sanat mitä mieleen tulee


Kunnia, kirkkaus,
voima ja ylistys
sinulle, Jeesus, ikuisesti kaikukoon.
Ja taivas, maa ja meri aamen vastatkoon.


Taivas, maa ja meri aamen vastatkoon!


Messias oratorio - Halleluja kuoro

Samalla tavoin kuin Kaalille kävi Händelille.

Hän sulki ovet, oratorio Messias oli jo pitkään ollut työnalla.

Palvelijat eivät saaneet vastausta koputukseen ja joku vähän jo huolestui mitä se Mestari siellä itsekseen höpisee.

Kun ovi sitten aukeni, sieltä tuli melkoisen rähjäinen Händel peruukki vinossa ja vähän nälkäisenäkin..

mutta silmissään oli ihmeellinen katse ja äänensä tärisi "olen saanut nähdä taivaan ihanuuden"

Ja missä vain Händelin Halleluja! lähtee kunnon kuorosta ja orkesterista, ihmiset kokevat jotain niistä tulevista synttäreistä.

sen verran, että itse kuningas nousi seisomaan kuullessaan tuon ensi kertaa.


Synttäriaamu

yritys hyvä kymmenen, täytyy sanoa

on ihminen koettanut synttärilahjoja vähän tutkia ja jotain aavistusta saanut, että ehkä siellä on enempi niinkuin valoa kuin pimeyttä, lämpöä kuin kylmyyttä, Jeesuksen läheisyyttä kuin epäuskon syövereitä.

ehkä siellä joku tuttukin tavataan, jota nyt haikeasti on ikävä että ei meinaa jaksaa.

jotain tommoista.

Mutta Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat jännästi vaiteliaita, eivät oikein suutaan avaa näistä synttäreistä.

ja niin kun sinä avaat silmäsi, näet Vapahtajan kasvot - Hän on tullut herättämään sinut aamulla ja kahvi tuoksuu ja pulla on tuoretta.

ja sitten katsot ympärillesi.

Yllätys, yllätys!!


Vaan niinkuin kirjoitettu on: joita ei silmä ole nähnyt, eikä korva ole kuullut, ja ei ihmisen sydämeen ole astunut, joita Jumala on niille valmistanut, jotka häntä rakastavat.
1 Kor 2:9

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Esikoisuudessa terve ydin

ehkä suurin yllätys Risto Blomin kirjaan tutustuessa oli minulle havaita, että monista nykyisistä ongelmista huolimatta esikoislestadiolaisuudella on teologisesti terve ydin.

taistelu on nyt tästä terveestä hengellisyydestä, jota ollaan eri tavoin sysäämässä lahkolaisuuden ja harhaoppien sivuraiteille.

tämä selittää myös, miksi olen tämän liikkeen piirissä saanut kohdata niin monia syvällisiä ja hienoja kristittyjä.

vanhinten ja saarnaajien monista puutteista ja vakavista ongelmista huolimatta opetuksessa on vahva ramaatullinen jalusta ja sielunhoito on Kristus keskeistä.


esikoislestadiolaisuus edustaa aitoa vanhaa lestadiolaisuutta Lapin avarien maisemien raikkautta ja jykevyyttä.

tosin mukaan on tullut tiettyä ongelmaa matkan varrella.

näin on käynyt kaikissa muissakin Suomen suurissa 1800-luvullla alkaneissa kansanherätyksissä. ei se hommaa kaada vaan kutsuu uudistukseen, parannukseen ja kurssin tarkistuksiin Jumalan Sanan valossa.

SRK eivät ole "vanhoillisia" vaan siellä on luotu ihmisjärjellä uus-lestadiolaisuus, joka olisi Lars Leville varmaan kauhistus. Rovasti antaisi näiden opettajien kuulla kunniansa niin että liperit tutisevat.


näen eräänä vaarana tällä hetkellä käynnissä olevan voimakkaan virtauksen koettaa vaihtaa liikkeen luonne.

kun kyseessä on kansanherätys Pohjoismaisten evankelisten kirkkojen sisällä, iso osa teologisesta rungosta on tervettä ja juontaa juurensa kauas alkukirkon aikoihin ja Raamattuun.

täyteläistä, monipuolista ja monin tavoin ongelmallista - kuten esimerkiksi Ruotsin kirkosta tiedämme.

herätysliike ei pyri olemaan kirkko vaan on herätys ja tahtoo korostaa henkilökohtaista Kristuksen tuntemista, henkilökohtaista armon löytämistä.

mutta nyt ollaan siirtämässä kurssia kohti "esikoisten kirkkoa" jota Lappi voisi sitten johtaa Amerikan itsenäisten lestadiolaisten kirkkojen tapaan.


Tätä tavoitetta varten esikoisia pyritään Suomessa vierottamaan luterilaisen kirkon jumalanpalveluksista.

Ennen aikaan oli tapana että heränneet menivät sunnuntaina aamulla kirkkoon ja illalla seuroihin.

Kirkossa he saivat kuulla mitä milloinkin, mutta liturgia on aina rukouksineen ihana ja sydäntä avartava, virret jykeviä sanomaltaan ja Herran pyhä ehtoollinen ja kaste hoidetaan siellä oikein Jumalan Sanan mukaisesti.

illalla sitten keskityttiin kuulemaan elävää sanaa, ei kuolleen uskon saarnoja, ja saamaan ohjeita uskoa ja elämää varten.

tasapaino säilyi.


hurmahenkinen vesikasteen merkityksen kieltäminen ja vain Hengen kasteen käsittäminen uudestisyntymiseksi vaikuttaa Ruotsin Lapissa, mutta RB tutkimuksen mukaan enemmistö suomalaisista saarnaajista on teologisesti oikealla kannalla, vesi ja Henki yhdessä.

nyt on käynnissä viimeisen lähetyskirjeen - ja aikaisempienkin - osoittamalla tavalla yritys katkaista esikoisten osallistuminen Suomen ev.lut. kirkon jumalanpalveluksiin.

siellä missä on naispappi äänessä uskovan penkki on tyhjä ja siellä missä käytetään uutta ehtoollisen kaavaa on uskovan paikka tyhjä.

Suomen kirkot tyhjenevät hurskaista esikoislestadiolaisista.

mutta suurempi on essujen oma menetys Suomessa.

herätysliike näet ei ole kirkko.

takin vaihtaminen herätyksest kirkoksi Amerikan malliin mukaan on ratkaiseva askel kohti lahkoutumista, sillä USAn kirkollinen tilanne on aivan toinen kuin Suomessa.

myöskään Ruotsin malli ei ole sopiva Suomeen, jossa Jumalan armosta suuret herätykset jäivät kirkon sisään.



tähän vaan pitää panna toppi.

vaikka neuvoja tulisi Kiirunasta asti, sinne vaan kuolleiden pappien ja peruukkiuskoisten sekaan sunnuntaina kirkkoon, johon kellot kutsuvat.

Jumalan Sana on siellä läsnä, vaikka vajavaisten ja erehtyvien sananpalvelijoiden ja -palvelijattarien toimesta.

sanoihan Luther että vaikka piru sen alttarilta lukisi, Isä meidän rukous on silti Isä meidän rukous.

olen nähnyt huolellisia tutkimuksia, joissa osoitetaan Lapin suunnasta tulleet väitteet Suomen ev.lut. kirkon ehtoollisopin "katolisuudesta", "messu-uhreista" ym. täysin perättömiksi.

Valheelliksi.

mutta näiden valheiden tarkoitus on katkaista tuo terve oksa, herätysliikkeen asema kansankirkon sisällä.


olen kirjoittanut nettiruukussa useista aiheista, joissa näen virheellistä opetusta, joka varmaan juontaa ihan vain asiantuntemuksen puutteesta, väärin ymmärryksestä ja laiskuudesta tutkia Raamattua ja kristillistä oppia.

tästä tulee vehnän sekaan pettua ja valhevehnää, joka kivistää uskovien hengellisessä vaelluksessa ja aiheuttaa ahdistusta ja väärää turvautumista ihmisiin.

nämä eivät ole mitenkään korjaamattomia reikiä esikoislestadiolaisen herätyksen paatissa.

vaan korjausmiehiltä ja naisilta vaaditaan tiettyä rohkeutta rakastua Totuuteen.

tämä nimittäin ei johda kapinaan Lapin vanhimpien johtoa ja neuvoja vastaan, vaan vahvistaa hengellistä elämää ja on siunauksena sekä Jällivaarassa että Lahdessa Tapparakadulla että Helsingissä ja muualla, missä uskova kansa kokoontuu Jumalan Sanan ääreen.


nyt ollaan esimerkiksi rakentamassa myyttiä Ruotsin Lapin Beetlehemistä, joka on hengellisesti vaarallinen, suorastaan tuhoisa.

tällaiset asiat on helppo korjata, ja erityisesti kun Lappi alkaa osoittaa hengellistä ymmärtämistä ja Jumalan Sanan tuntemusta sekä kristillisen opin vankkaa tajua, sieltä alkaa tulla ohjetta ja neuvoa Jumalan lasten parhaaksi tässä meidän kristillisyydessämme.

Nilivaaran kirjeen jälkeen viestit ovat olleet varsin surullista luettavaa. Eiköhän olisi aika pistää pökköä pesään ja rukoilla entistä useammin ja entistä useammasta suusta todellista uudistusta elämän ja kuoleman Herralta.


esikoisten tulisi palata juurilleen, isien opetuksiin ja äitien neuvoihin, poistaa nämä "uus-lestadiolaisuuden" harhat, jotka meinaavat tarttua takkiin SRK puolelta.

siellä kun on niin paljon enempi porukkaa.

mutta he ovat rautaisin kahlein sitoneet itsensä Rauhanyhdistysten keskusjärjestön politiikkaan eikä liikkeellä ole toivoa muutoksesta.

tuollaisena jatkavat kulkemistaan ja Herra hoitaa heitä siellä.

Lapin vanhimmat antavat sen sijaan paljon joustavamman ja silti varsin tukevan rakenteen herätykselle, ja muutos, parannuksen tekeminen, kurssin korjaaminen ja ylimääräisen lastin heittäminen mereen on mahdollista.

mutta tämän uudistuksen tulisi alkaa emoseurakunnasta, ja sieltä se nopeasti sitten tulisi myös Suomen saarnaajien ilonaiheeksi ja toisi tsemppiä seuroihin.

että yhä vahvemmin nousisi seuraväen suista kiitosvirsi Karitsalle.



tämmöisiä terveisiä siis lumiukolta etelän auringosta.

yritys ei ole mestaroida 150 vuotta vanhaa herätysliikettä tai sen kokenutta johtoa tai neuvoa liikkeen sisällä olevia ulkoa käsin.

tarkoitukseni on sen sijaan sanoa, että monista hyökkäyksistä ja perkeleen juonista huolimatta teillä on vielä luonanne aarre - Jumalan Sana.

mutta tämä aarre halutaan teiltä riistää ja korvata ihmisopeilla, perinnäissäännöillä ja vallanhimoisten ihmisten kujeilla ja konsteilla.

pitäkää kiinni siitä kruunusta, jonka Jeesus on antanut teille - nöyrästä ja hiljaisesta sydämestä, joka jaksaa kuunnella moitetta ja torua, etenkin naisväki, ja myös saa kuulla lohdutusta ja rohkaisua jota Jumalan Sana yksin voi antaa.

älkää antako perkeleelle sijaa vaan torjukaa se Totuuden Hengen voimalla.

jättäkää se PH omaan arvoonsa.

Virsi 11
Sinua, Kristus, odottaa
kirkkosi ristin tiellä.
On ahdistusta täynnä maa,
vaan viivyt, Herra, vielä.
Oi, milloin kuivaat kyyneleet
ja vaivastamme lopun teet?
Jo joudu, Herra Jeesus!

Jo täällä seurakunnassa
kanssamme aina kuljet.
Suot voimaa armon sanasta
ja siunaukseen suljet.
Kuitenkin huokaa sielumme,
sinua nähdä kaipaa se.
Jo joudu, Herra Jeesus!

Suo meidän aina valvoa
ja kestää uskossamme.
Rohkaise heikot armolla,
kun saavut, auttajamme,
kun kohta huudon pauhina
soi sydänyössä valtava:
Nyt ylkä häihin saapuu!

Sinua, Jeesus, kaipaamme
ja taivaan ihanuutta.
Ah, siellä kuivuu kyynele,
veisaamme virttä uutta.
Suo kestävyyttä kaikille
ja voimaa toivonvirteemme:
Jo joudu, Herra Jeesus!

Dora Rappard 1875.
Suom. Martti Ruuth 1903.
Virsikirjaan 1938.

Risto Blom - Puhdas sydän

Risto Blom pohtii asiaa luennossaan Suomen teologisessa insituutissa vuodelta 2001

"Autuaat ovat puhtaat sydämestä; sillä he saavat nähdä Jumalan."

Matteus 5:8 Biblia 1776


Mikä valtava sana!

Saavat nähdä Jumalan.


onko täällä meidän joukossamme ihimisiä, jotka saavat nähdä Jumalan?

on.

ne, joilla on puhdas sydän.



kenellä siis on puhdas sydän?

esikoislestadiolaisten saarnaajien yksimielisen opetuksen mukaan sydän puhdistuu uskolla.

"Se ei voi puhdistua millään ihmisteoilla, ei vaivaisuudella, murheella, katumuksella, siveydellä, laupeuden töillä eikä rauhan tekemisellä.

Se ei voi puhdistua anteeksianomisella eikä ripittäytymiselläkään.


Vanhin Helge Karlsson sanoo, että sydän puhdistuu ”ainoastaan uskon kautta sen sovintoveren voimassa, joka on vuotanut keskimmäisellä ristillä, joka on Jumalan Karitsan viaton veri. Ja uskon kautta on se sovintoveri puhdistanut sen syntisen ja saastaisen sydämen”.

Monet muut toteavat vain, että sydän puhdistuu uskolla, mutta enempää he eivät asiasta sanokaan."






Mahtaako tämä teoria kuitenkaan vastata käytäntöä?

Eikö sittenkin ole niin, että monet essut kokevat sydämen siivoamisen tärkeäksi kristityn kotiaskareeksi.

Koetetaan ensinnäkin pistää pois ja sivuun sellaiset asiat, jotka saastuttavat sydäntä.

Maailman rakkaus, koreilu, naisten meikkailu, lentopallo, jääkiekko, liikkuminen teattereissa tai elokuvissa tai konserteissa, televisiota ja videoita tai DVD koneita ei osteta, kaiken maailman kirjoja ei lueta.

pidetään koti siistinä ja maailma kaukana.

käsi sydämelle. eikö tämä olekin totta.



entä sitten, jos kuitenkin maailmanrakkautta livahtaa sydämeen, pahoja ajatuksia tulee ja alkaa harmittaa riitely rajasta naapurin kanssa, synnillisiä asioita ilmenee ja sydän ei ole puhdas?

eikö silloin ole tarjolla tämä armonistuin, tämä ihana evankeliumin sana, joka seuroissa kaikuu Pyhän Hengen valtuudella "saat uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä".

ja jos tämäkään ei vielä puhdista sydäntä, eikö silloin ole tarjolla henkilökohtainen syntien tunnustaminen rippi-isälle asia oikein nimeltä mainiten ja synninpäästön sanan kuuleminen omalle kohdalle, sopiminen naapurin kanssa, kaupasta näpistetyn maksaminen ja kielletyn suhteen lopettaminen?

lain saarna ohjaa näkemään sydämen saastaa, ja veren evankeliumi puhdistaa.



edellisessä viestissäni kuvaamani kristillisyys on tyypillistä roomalais-katolisuutta.

ihminen yhdessä Pyhän Hengen kanssa kulkee kohti pyhitystä.

maailman viettelysten varominen, joskus luostariinkin mennen, ja ahkera syntien tunnustaminen, ripittäytyminen ja harras rukouselämä.


mutta Risto Blom kertoo, että saarnoissa annetaan oikeaa evankelista opetusta:

"Yksimielisyys vallitsee siitä, että sydän puhdistuu uskolla.

Se ei voi puhdistua millään ihmisteoilla, ei vaivaisuudella, murheella, katumuksella, siveydellä, laupeuden töillä eikä rauhan tekemisellä.

Se ei voi puhdistua anteeksianomisella eikä ripittäytymiselläkään.

Vanhin Helge Karlsson sanoo, että sydän puhdistuu ”ainoastaan uskon kautta sen sovintoveren voimassa, joka on vuotanut keskimmäisellä ristillä, joka on Jumalan Karitsan viaton veri. Ja uskon kautta on se sovintoveri puhdistanut sen syntisen ja saastaisen sydämen”. Monet muut toteavat vain, että sydän puhdistuu uskolla, mutta enempää he eivät asiasta sanokaan."



tässä on ehkä jännitettä seuraväen ja virallisen RB tutkimien saarnojen välillä.

RB kysyy "Mistä sydän sitten puhdistuu? Toiset korostavat epäuskoa, toiset syntiä, erityisesti synnillisiä tekoja.

Jotkut sanovat, että sydän puhdistuu synnin velasta ja rangaistuksesta.

Sydän siis puhdistuu uskolla synnistä ja ikuisesta kuolemasta, mutta milloin?

Mikä asema ja paikka uskolla on tuossa sydämen puhdistuksessa?"



RB kertoo:

Synnintunnustus on uskon ja uudestisyntymisen ehto.

Näin ajattelevat monet esikoislestadiolaiset julistajat Jeesuksen vuorisaarnan kohdasta ”autuaat ovat puhtaat sydämestä” (Matt. 5:8).

Sydämen puhdistuminen tapahtui, kun synnintunnustuksen ja anteeksi anomisen jälkeen ihminen on saanut kuulla synninpäästön sanat, niin sydän on tullut puhtaaksi."



Heikki Lahtinen 1983, P018:

”sillä hetkellä, kun me olemme tunnustaneet, että me olemme vialliset Jumalan sanan edessä, me olemme syntiä tehneet, minä olen perkelettä palvellut, minä olen tuossa ja tuossa, niin paljossa
vialliseksi tullut, emme ole saattaneet yhtään syntiä vielä puhua, mutta kun me olemme anoneet meidän syntiämme anteeksi ja kun meille on kuulunut se sana, että usko Herran Jeesuksen päälle, kaikki sinun syntisi anteeksi annetaan, siinä on pudonnut niin kuin kuorma silloin omantunnon päältä, sen olen minäkin koetellut. Se on pudonnut kerralla.” (Matt. 5:1–12)



"Tästä vuorisaarnan kohdasta sanotaan myös niin, että kun ihminen kuulee luonnollisin korvin Pyhän Hengen saaneen julistajan lausumat anteeksiantamuksen sanat todistettuna Jeesuksen nimessä ja veressä ja saa sitten armon ottaa sen todistuksen uskolla vastaan sydämelleen, niin helvetti sulkeutuu ja taivas avautuu."

ymmärtääkseni tässä Risto Blom kiteyttää esikoislestadiolaisen herätyksen keskeisimmän sanoman ja ylivoimaisesti tärkeimmän opinkappaleen.



mielenkiintoinen on tässä havaintonsa vanhin Evald Larssonin opetuksesta sydämen puhdistumisesta:

"Vanhin Evald Larsson sanoo kyllä vuorisaarnan selityksessään
Matt. 5:8:n johdosta, ettei ihminen voi katumuksellaan eikä
syntiensä tunnustamisellaan saada aikaan sydämen puhdistumista.

Oma vanhurskaus vaatii syvempää ja syvempää katumusta ja tarjoaa siitä jopa ansiota.

Sydämen puhdistuminen tapahtuu sillä hetkellä, kun usko sovintoveren puhdistavaan voimaan syttyy sydämessä.

Toisin sanoen synnintunnustus ei ole uskon ja uudestisyntymisen ehtona."



Evald Larsson 1978, A051.

”…yksinänsä se veri, joka on vuotanut ristillä Golgatalla, jotka uskolla ovat korjanneet ne sovintoveren pisarat sydämellensä, niitten sydämet ovat puhdistettu.

Ja juuri sillä hetkellä, jolloin usko syttyi sydämellä, silloin tuomio omaltatunnolta on lakannut ja synnin velka on pois nostettu. Ja silloin on ilo ja riemu jo sen sydämelle palannut.

Ja silloin he ovat nähneet Jumalaa laupiaana ja rakastavana Isänä.”

he saavat nähdä Jumalan!



RB jatkaa, kuvaten kuinka Evald Larssonin opetuksen sisältö sydämen puhdistumisesta muuttuu toisen UT tekstin kohdalla:

"Mutta kun hänellä on saarnatekstinä tuhlaajapoika -vertaus, uudestisyntymisen hetki muuttuu toiseksi.

Edellä olevassa tuhlaajapojan paluuta kuvaavassa katkelmassa puhutaan, että isä armahti. Tämä kohdan hän selittää armahduksen asemesta armon lupauksiksi, siis lupauksiksi tulevasta armosta.

Näiden lupausten jälkeen tarvitaan pojan synnintunnustus (ihmisen osuus)."


Mutta armahdusta ei tapahdu vieläkään, vaan isä kehottaa palvelijansa niihin toimiin, joihin Jeesus valtuutti ja lähetti heidät.

He tuovat esille Kristuksen valmistaman vanhurskauden ja pukevat sen syntinsä tunnustaneen pojan ylle: He julistavat synnit anteeksi ja kehottavat uskomaan. Nyt (elävän) uskon käsittämisen seurauksena ihminen vihdoin armahdetaan, syntyy uudesti ja tulee vanhurskautetuksi."



Jeesuksen vertauksessa isä näki tuhlaajapojan kaukaa ja armahti häntä. EL tässä sanoo, että armonjärjestyksessä tämä armahtaminen on lupaus tuhlaajapojalle tulevasta armosta.

"Armon lupauksista käytetään myös nimityksiä ”ennalta tuleva armo” ja ”ennättäväinen armo”.

Armahtaminen ikään kuin unohdetaan ja isän juoksemista, halaamista ja suutelemista selitetään näin:

tämä on ennalta tulevaa armoa, jota tuhlaajapoika tunsi sydämessään. Hän vahvistui siinä ajatuksessa, että isällä on anteeksiantava sydän. Ja jos tuhlaajapoika ei olisi uskonut, että isä armahtaa hänet pian, hän ei olisi saattanut tunnustaa syntisyyttään.

Rippikin saatetaan ottaa rinnalle ja sanoa: kun synnin on puhunut pois (ripissä) ja se on annettu anteeksi, niin siitä on tullut sellainen ilo, jonka kokee uudestisyntymisessä."



RB: Isän armahdus on siis armon lupaus, "förekommande nåd" eli ennakoiva armo tai ennättäväinen armo. Sillä tarkoitetaan esikoislestadiolaisessa käytössä etukäteen annettua rohkaisua:

”Kyllä se varmaan on mahdollista, että minullekin armo vielä kuuluu”.




RB: "Isän armahdus, vastaan juokseminen, syliin sulkeminen ja suuteleminen merkitsevät kaikki yhdessä toivoa armahduksesta.

Kaikella tällä isä siis sanoo pojalle: Kyllä sinullakin on armo valmiina ja saat sen, kun sen aika tulee.

Kun sitten synnintunnustus on tapahtunut katuvaisesta sydämestä, niin seurakunnan sananpalvelijat kehottavat uskomaan, että kaikki synnit on annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Elävän uskon käsitettyään hän saa omakseen Kristuksen vanhurskauden vaatteen."



Melko tarkkaan tässä saarnaajat piirtävät matkaa kadotuksen lavealta tieltä ahtaalle portille.

Jeesuksen vertausta puetaan lisukkeilla ja ilmauksilla, jotka sopivat ennalta mielessä olevaan kuvaan siitä, mistä tässä on muka kyse.

omaksutun armonjärjestyksen opinkappaleen mukaan kuvaan tulee isän armon erittelyä "armon lupaukseen" - joka voisi olla vaikkapa tuo vesikaste - ja sitten synnintunnustukseen, kun synti on alkanut painaa ja palvelijoiden, esikoislestadiolaisten saarnaajien, julistamaan pelastavaan sanaan.

näin syntinen puetaan lahjavanhurskauteen kun on "elävän uskon käsittänyt" - hänessä on pelastukseen vaadittava oikea synnintunto ja katumus, ja nyt on sitten sydän puhdas ja hän voi nähdä Jumalan sellaisena kuin Hän on, rakastavana Isänä.



RB:
Palaan Jeesuksen vuorisaarnan kohtaan ”autuaat ovat puhdassydämiset” (Matt. 5:8) ja esitän toisen esikoislestadiolaisen selitysmallin. Sitä julistavat evankelisen ajatussuunnan edustajat.

Tässä selityksessä korostetaan, että usko Kristukseen menee synnintunnustuksen edelle.

Raamatusta otetaan tueksi tapauksia, joista tämä käy ilmi: Esimerkiksi Filippin kaupungin vankilan vartija kysyy, mitä hänen tulee tehdä pelastuakseen. Hän saa kuulla, että ”usko Herraan Jeesukseen, niin sinä ja sinun perheesi pelastuu”.


Oikeaksi koettua asioiden järjestystä pidetään tärkeänä:

Ihmisen tulee ensin saada tuntea elävä usko ja sen voima sydämessään, sitten hän on valmis tunnustamaan syntinsä ja syyllisyytensä sekä Jumalalle että Jumalan ihmisille.

Tämän käsityksen mukaan ne, jotka alkavat ennen sydämen puhdistumista uskolla puhdistaa itse sydäntään katumuksella ja synnintunnustuksella, noudattavat omanvanhurskauden eli itse rakennetun vanhurskauden oppia.

On tietenkin tärkeätä tunnustaa synnit ja sovittaa riita-asiat ja vahingon teot, mutta niillä ei sydän puhdistu. Järjestys on siis väärä.

Oikea järjestys on tämä: Ensin Jumala sytyttää uskon Kristukseen ja ihminen uudestisyntyy. Sen jälkeen ihminen ottaa vastaan Jumalan antamalla uskolla ilosanoman Kristuksen sovitustyöstä ja saarnan syntien anteeksiantaumuksesta.

Ja vaikka kuolema tulisi sillä hetkellä ja synnintunnustus jäisi tekemättä ja vääryydet sovittamatta, tämä uudestisyntynyt ihminen siirtyisi taivaan iloon.


Näin on asian selittänyt mm. vanhin Gunnar Jönsson 1978, A068.


RB:
Vanhin Hugo Gustavsson on tuonut tämän nyt esillä olevan tulkinnan kaikkein selvimmin esille.

Sydän puhdistuu uskossa Kristukseen.

Kun ihminen uskoo Kristuksen ansion tähden saaneensa koko synnin määrän kerralla anteeksi, niin sydän puhdistuu sillä hetkellä.

Ihminen olisi silloin valmis astumaan iankaikkiseen elämään, jos ajallinen elämä sammuisi.

Tämä uudestisynnyttävä ja vanhurskauttava usko on vaikuttanut myös sen, että ihminen on halunnut kuulla henkilökohtaisesti hänelle julistettavan anteeksiantamuksen todistuksen, erityisesti hänen siihenastisen epäuskonsa tähden.



Hugo Gustavsson 1981, A104:

”Sydän on puhdistunut elävän uskon
kautta, elävän Herran Jeesuksen päälle. Kun sen uskon olemme käsittäneet meidän omalla sydämellä, että minä olen saanut koko synnin velan yhtä haavaa anteeksi, niin me uskomme, että sydän on puhdistunut.

Ja jos kuolema olisi sillä hetkellä tullut, niin olisimme olleet onnellisia ja autuaita ihmisiä, joiden siivet olisivat kantaneet poikki sillattoman virran.

Ja juuri se usko on vaikuttanut sen voiman ja rohkeuden suurelle syntiselle, että hän on saanut suutansa auki ja tunnustanut: Minä uskon, mutta anteeksi antakaa minun raskaan epäuskoni, joka on ollut kaikkein suurin ja raskain synti sydämellä ja omallatunnolla.”


tahtoisin kiinnittää huomiota Risto Blomin omaan opetukseen tässä yhteydessä.

ensin hän tutkii huolellisesti, mitä vanhimmat ja johtavat saarnaajat ovat asiasta sanoneet ja mitä Raamatun kohtia tässä on käytetty.

sen jälkeen hän harkiten ja huolellisesti sanansa valiten kertoo, mitä hän itse ajattelee.

hän ei sano julkeasti "näin asia on" vaan nöyrästi, että tämmöinenkin näkökulma on olemassa.

joten sanon ulkopuolisena lumiukkona näin rohkeasti:

voi olla että esikoislestadiolainen herätys on sulkenut Risto Blomin saarnaamasta ja jotkut kutsuneet häntä laumaa raatelemaan tulleeksi sudeksi.

he ovat väärässä.

kuulkaamme, mitä todellinen hengellinen esikoisten vanhin, Risto Blom, asiasta sanoo:


vanhin Risto Blom, Helsinki 2001

"Mielestäni ongelmaa voidaan
lähestyä ja pohtia esimerkiksi seuraavanlaisesta näkökulmasta:

Niin kuin poika oli tehnyt syntiä Isän eli Jumalan kaiken näkevien
silmien edessä, niin myös Isä näki pojan tulevan silmiensä edessä
hänen Henkensä vetämänä.

Ja Raamatun jakeessa sanotaan, että Isä armahti, mutta hänellä oli niin kiire armahtaa, että hän juoksi vastaan, sulki pojan syliinsä ja suuteli.

Näin hän osoitti suurenmoisella tavalla: olet armahdettu.



Sitten poikakin puhui osan siitä, mitä oli aikonut, mutta Isä ei kuunnellut loppuun tai poika unohti loput.

Se ei ollut enää niin tärkeätä.

Anteeksiantamus tapahtui ennen syyllisyyden tunnustamista.

Ratkaiseva hetki oli Isän armahdus.

Poika ei ansainnut armoa tunnustamisen tähden, vaan tunnustus seurasi armahdusta.


Ja kun palvelijat toivat vaatteet, sormuksen ja kengät, he osoittivat, mitä kaikkea Isä oli antanut pojalleen armahtaessaan hänet.

Hän oli antanut uskon ja sen mukana kaikki pelastukseen kuuluvat lahjat: synnit anteeksi, Kristuksen valmistaman vanhurskauden vaatteen, Pyhän Hengen oppaaksi, lohduttajaksi ja voiman antajaksi elämän tiellä, Jumalan lasten yhteyden ja rakkauden eli kerta kaikkiaan koko Kristuksen ja kaikki hänen pelastushyvyytensä.



miten ihanaa opetusta!

ja tällaisen totuudellisen, huolellisen, Jumalan Sanaa tutkivan ja nöyrän opettajan - Jumalan antaman lahjan esikoislestadiolaiselle herätykselle - te olette laumaa raatelevana sutena heittäneet ulos??

hävetkää ja tehkää parannus.

Risto Blom - Uudestisyntyminen

Risto Blom tutkii asiaa kirjassaan
"Jumalan lapseksi. Käsitys uudestisyntymisestä esikoislestadiolaisessa julistuksessa."
(Kirkon tutkimuskeskus 2001)


Uudestisyntymisestä puhuessaan esikoislestadiolaiset saarnaajat käyttävät useimmiten kahta Uuden testamentin kohtaa

- Jeesuksen vuorisaarnan autuaaksijulistukset
Matteus 5:1-11

- Jeesuksen opettama vertaus tuhlaajapojatasta
Luukas 15:11-32

Sen sijaan Jeesuksen ja Nikodemuksen yöllinen keskustelu, jossa Vapahtaja puhuu eniten uudestisyntymisestä, on hyvin harvoin esillä.
Johannes 3:1-21


Lahden ja Tampereen arkistoissa on noin 3000 saarnaa, jotka on pidetty ennen vuotta 1998. Niiden joukossa on vain kaksi saarnaa Nikodemus keskustelusta, Eero Halmeen saarna vuodelt 1980 sekä yksi Risto Blomin saarna.

Esikoislestadiolaiset saarnaajat karttavat puhumasta Nikodemus kohdasta vaikka Jeesus puhuu siinä kaikkein eniten uudestisyntymisestä.

Sana "syntyä uudelleen" ei edes esiinny autuaaksijulistamisissa eikä tuhlaajapoika vertauksessa.

Miksi näin?



Jeesus käyttää ilmausta "syntyä uudelleen" ainoastaan Johanneksen evankeliumissa.

γεννάω gennao - syntyä (Genesis)
ἀνωθεν anothen - uudelleen

Jesus vastasi ja sanoi hänelle: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku vastuudesta synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä.
Joh 3:3 Biblia 1776

Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
Joh 3:5 Biblia 1776

Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän pitää uudesta syntymän.
Joh 3:7 Biblia 1776


Jeesus käyttää sanaa "uudestisyntyminen" vain kerran

Niin sanoi Jesus heille: totisesti sanon minä teille, te, jotka minua olette seuranneet, uudessa syntymisessä, kuin Ihmisen Poika istuu kunniansa istuimella, pitää myös teidän istuman kahdellatoistakymmenellä istuimella, tuomiten kahtatoistakymmentä Israelin sukukuntaa.

Matteus 19:28 Biblia 1776

Tämän kohdan kääntäminen on hieman muuttunut uudemmissa versioissa.


Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.

Matteus 19:28 KR 1938

Kyse on Jeesuksen "toisen tulemisen uudestisyntymisestä" eikä yksityisen ihmisen tilasta.



Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa.
Mt 19:28 KR 1992

παλιγγενεσία - palingenesia. Sananmukaisesti "uudelleensyntymä"

tässä sanassa on vivahde "syntyä taas"


tuo palingenesia ilmaus on Tiituksen kirjeen klassisessa kohdassa:

Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.

Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,

jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.

Tiitus 3:3-7 Biblia 1776


Ensimmäisen Pietarinkirjeen alussa on kaksi kertaa sana

ἀναγεννάω - anagennao, synnyttää uudestaan

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta
1 Piet 1:3 Biblia 1776


Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.
1 Piet 2:23 Biblia 1776

synnyttää uudestaan, syntyä uudestaan ovat saman verbin eri muotoja.


Näemme, että "uudestisyntyminen" esiintyy vain harvoissa kohdissa Uudessa testamentissa

- Matteus 19:28 ajatuksella "maailman syntyminen uudestaan Jeesuksen toisessa tulemisessa"

- Tiitus 3:5 kristityn uudestisyntyminen

- 1 Piet 1:3 1:23 kristityn uudestisyntyminen


Jeesus puhuu ihmisen syntymisestä uudelleen ainoastaan keskustelussa Nikodemuksen kanssa Joh 3:3,5 ja 7.

Tästä huolimatta esikoislestadiolaiset saarnaajat eivät käytä Nikodemus keskustelua juuri lainkaan puhuessaan uudestisyntymiesstä.

miksi näin? mikä tässä Johanneksen kohdassa aiheuttaa varovaisuutta?

Jae 3:5
Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan."


"joka ei synny vedestä ja Hengestä"

tämä Jeesuksen sana johtaa niin moniin kysymyksiin kasteen ja Hengen kasteen suhteesta, että esikoislestadiolaiset saarnaajat väistävät koko kohdan.

Eero Halme saarnasi tästä kohdasta pitempään kerran, vuonna 1980.

Hän saattoi tehdä sen ilman suurempia huolia siten, että ymmärtää sanan "vesi" tarkoittavan elämän vettä, ei kastetta.


esikoislestadiolaisten saarnaajien kannalta ongelma on tuossa Joh 3:5 "vedestä ja Hengestä".

vähemmistö heidän joukossaan on saarnoissaan opettanut, että uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa.

enemmistö opettaa, että "vedestä ja Hengestä", tarvitaan sekä vesikaste että Hengen kaste.

toista vähemmistöä edustaa tutkituissa saarnoissa Lapin vanhimmat David Björk ja Odde Mind, joiden opetuksessa on selkeästi ajatus, että uudestisyntyminen tapahtuu vain Hengen kasteessa. Vesikasteella ei ole mitään todellista merkitystä asiassa.

Vaikka enemmistö saarnoissaan opettaa "vedestä ja Hengestä" tämän kaksinaisuuden selittäminen lähemmin on kuitenkin vaikeaa ja johtaa hankaluuksiin.


Helluntaikirkossa tämä Raamatun tekstien luonteesta nouseva hankaluus on ratkaistu siten, että uudestisyntyminen on henkilökohtaisen uskon syntyminen.

Kun tämä on tapahtunut toimitetaan upotuskaste ja odotetaan, että Pyhä Henki vahvistaa merkein uuden Jumalan lapsen syntymän ja antaa hänelle kielilläpuhumisen lahjan.

Siis vesikaste siirretään elävän uskon syntymisen kohtaan, kuten se helluntailaisuudessa mitataan, ja Hengen kasteen uskotaan tapahtuvan samassa yhteydessä.

Esikoisilla henkilökohtaisen uskon syntyminen on synnin suru, katumus ja syntien tunnustamista seuraava valtuutetun rippi-isän antama synninpäästö. Tämän tapahtuman Pyhä Henki vahvistaa sisäisen ilon ja vapauden merkillä.

Synnit on nyt saatu omakohtaisesti anteeksi tässä meidän kristillisyydessämme, sydän on Jeesuksen nimessä ja veressä puhdistettu ja jos siihen paikkaan kuolee niin on valmis käymään sen sillattoman joen yli autuuteen.

Pienenä lapsena kirkossa saatu vesikaste jää tässä varjoon ja taustalle, eikä järki oikein käsitä, mitä merkitystä sillä voisi olla.


Lestadiolaisen herätysliikkeen syntyvaiheet auttavat meitä ymmärtämään, miksi painopiste asetetaan niin voimakkaasti aikuisen vastuullisen ihmisen kokemaan armonjärjestykseen.

Ensinnäkin Risto Blomin kirja osoittaa, että saarnaajilla ei ole yleensä hengellisten asioiden koulutusta eikä esimerkiksi Ison Katekismuksen tai Laestadiuksen postillojen vakavaa tutkimusta vaadita.

Näin käsitys "armonvälineestä" on hukassa. Mikä on armonväline? Eihän tässä mitään välineitä tarvita, vaan elävä Kristuksen sana herättää synnintunnon ja elävä Pyhän Hengen valtuuksin julistettu rippi vapauttaa synnistä ja tuomiosta ja tuo iankaikkisen elämän.

Rippi on ainoa armonväline, Hengen saaneen saarnaajan pelastava sana syntiselle, jonka tämä kätkee sydämeensä ja uskoo autuudekseen.


Toiseksi on käytännön kokemus.

Uudestisyntynyt muuttuu. On tuo sisäinen vakuutus että on Jumalan lapsi ja siitä annettu ulkonainen vakuutus ripissä ja synninpäästössä.

Taustalla ovat Lars Levi Laestadiuksen saarnat, joita esikoisten parissa luetaan kaikissa seuroissa. Niissä kuuluu rovastin jykevä parannussaarna Karesuvannossa ja tuon ajan kirkon jyrkkä arvostelu.

Laestadius oli itse muuttunut. Aikaisemmin hänellä oli ollut usko peruukissa, hän oli kyllä tiennyt kaikki nämä teologiset asiat ja pappina saarnasi Jumalan Sanaa.

mutta kun Lapin Maria sitten yksinkertaisesti todisti sydämen uskosta ja evankeliumi aukesi Laestadiukselle itselleen, hänen sydämensä hypähti ilosta ja kaikki muuttui aivan toiseksi.

Elävä usko oli tullut kuolleen uskon tilalle. Aivan kuin hän olisi syntynyt uudestaan.


Laestadius toimi pappina Karesuvannossa 1826 - 1849.

Siellä kaukana Perä-Pohjolassa saamelaisten ja lantalaisten parissa elämä oli jokseenkin vapaata valtion holhouksesta.

Seurakuntaa oli hoitanut pappeja, joiden oma usko vaikutti kovin kuolleelta. Herkkä saamelainen alkuperäiskansa ei kestänyt viinaa, jota myytiin kapakoissa, ja alkoholismi tuhosi perheitä ja elämää ja aiheutti paljon syntiä ja murhetta.

Laestadiuksen saarnoissa kaikuu selkeä lain julistus tässä tilassa oleville ihmisille, ja siellä on huoria ja "juutalaisia" ulkokultaisia viinakauppiaita, jotka istuvat hurskaina kirkossa - taisi tuohon aikaan olla kirkossakäynti pakko.

Ja kuitenkin nämä kaikki Karesuvannon reuhaajat olivat lapsina saaneet kasteen luterilaiseen kirkkoon.

Olivatko he uudestisyntyneitä?

Kaikki ulkonaiset merkit näyttivät, että ei siellä monenkaan sydämessä ollut elävää uskoa.


Raattamaan veljeksistä ainakin Pekka oli noihin aikoihin varsinainen viinamäen mies.

Ilmeisesti Larsin oma isäkin juopotteli ja kohteli silloin huonosti vaimoaan ja lapsiaan. (Tästä tosin ovat asiantuntijat erimielisiä.)

Nämäkö kastetut juopporetkut olisivat uudestisyntyneitä, Kristuksen päälleen pukeneita taivaan kansalaisia?

Koska Karesuvannon ja sen jälkeisen ajan saarnat muodostavat esikoislestadiolaisen seuraperinteen tärkeän osan, tämä Karesuvannon asetelma, kastetut juopot ja huorat, siirtyy sukupolvelta toiselle.

Tänään voidaan kuulla saarnoja, jossa Laestadiuksen teemoja kehitellään ja seuraväki saa kuulla tulenkatkuista lain saarnaa juoppoutta ja koreaa huorailua vastaan.

Vaikka sali on täynnä ihmisiä joista yksikään ei ole eläessään juonut viinaa, tai ei ainakaan kovin montaa, ja viiniäkin vain Herran ehtoollisella.

Mutta isien perintö jyrää.


"elävä usko" ja "Pyhän Hengen asuminen" ovat uudestisyntymisen suuria lahjoja, joita esikoislestadiolaiset pitävät sydämen aarteena.

se erottaa heidät muista kastetuista kristityistä.

näillä on "vain vesikaste" ja pään usko, tietoa mutta ei sydämen kokemusta.

näillä "vain kastetuilla" ei ole Pyhää Henkeä valaisemassa ja opettamassa.

näillä "vain kastetuilla" ei ole oikeaa synninpäästöä, vaan kuolleen uskon edustajat ovat julistaneet kuolleita sanoja Jumalan armosta. Ei kuollut voi synnyttää elämää.

vain "suljettujen ovien takana" annettu Pyhän Hengen puhallus ja sen Ruotsin Beetlehemin kirkkaan tähden perilliset, tämän ainoan oikean uskon edustajat, voivat julistaa elävää sanaa, joka synnyttää elämää.

näillä "vain kastetuilla" ei ole osuutta Jumalan valtakuntaan eivätkä he pelastu iankaikkiseen elämään.


Niinkuin ne, jotka jälleen syntyneet ovat, ei katoovaisesta, vaan katoomattomasta siemenestä, elävästä Jumalan sanasta, joka ijankaikkisesti pysyy.

Sillä kaikki liha on niinkuin ruoho ja kaikki ihmisen kunnia niinkuin ruohon kukkanen. Ruoho on kuivunut, ja sen kukkanen lakastunut;

Mutta Herran sana pysyy ijankaikkisesti, ja se on se sana, joka teidän seassanne saarnattu on.

1 Piet. 1:23-25



23.5.2009

Ps. 2:12

Hänen vihansa syttyy äkisti.

Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat.

Kun Kristuksen valtakunta tulee, sitä seuraa pyhä risti, että usko sen kautta harjaantuisi.

Jokainen murhe on syntymistä. Siinä uusi ihminen syntyy ja vanha katoaa.

Rangaistessaan omiaan Herra puhuu heille ikään kuin hän olisi vihastunut. Hän on nopea kurittamaan, kun he rikkovat.

Siksi hän myös lohduttaa heitä ja sanoo: Minä en ole pannut ristiä kannettavaksesi sitä varten, että sen alle nääntyisit, vaan sitä varten, että oppisit turvaamaan Jumalaan.

Tämän ohessa on kuitenkin huomattava, että kaiken ristin ja vainon aikana Jumala näyttää vihastuneen meihin.

Pankaamme siis usko ristiä vastaan ja sanokaamme: Autuaat ovat kaikki, jotka häneen turvaavat. Ei ole mikään taito turvata Jumalaan myötäkäymisessä.

Suurinta taitoa ja syvintä armoa sen sijaan on hänen kurittaessaan pitää ristin alla kuritusta isällisenä ja sanoa hänelle: Rakas Isä.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)


Risto Blomin tutkimus osoittaa kuitenkin, että vaikka tuo näyttää niin järkevältä

- vesikaste on vain lupaus tulevasta armosta, siinä ei tapahdu mitään uudestisyntymistä, Hengen kaste on ratkaiseva -

niin suurin osa esikoislestadiolaisista saarnaajista ei tätä harhaa opeta.

"vedestä ja Hengestä" on enemmistön opetus tutkituissa saarnoissa, vaikka sitä ei järki käsitä.

Tässä voi olla myös saarnaajien ja seuraväen elämänkokemusten vaikutusta.

Hyvin kauniisti Gunnar Jönsson kertoo, samoin Eero Halme ja muut, miten lapsena he ovat kokeneet syyllisyyttä vaikka vihastuessaan isään. Sitten on pyydetty anteeksi ja sovittu.

Tässä lapsen luottavaisessa anteeksiantamuksen kokemuksessa, johon Jeesuksen siunaus liittyy myös, he näkevät jo uudestisyntymisen asiaa.

Tämä on sopusoinnussa Lutherin lohdullisten sanojen kanssa.

Jokainen murhe on uudestisyntymistä.

Jumala sallii jopa synnin murheen omilleen, niin että tämä vanha Aatami ja Eeva kuoletetaan ja joka aamu kasteen kirkkaasta vedestä nousee uusi ihminen, joka tahtoo olla kuuliainen Kristukselle.