perjantai 13. maaliskuuta 2009

1 Ms.1 ja 1 Ms. 2 - kirjaimellisesti?

Paradise found. David Miller

Haamul kirjoitti:

1. Moos. 1:ssä luomisen TOISENA PÄIVÄNÄ Herra sanoi: "KASVAKOON MAA VIHANTAA, RUOHOJA, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on". Ja tapahtui niin: maa tuotti vihantaa, ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan, ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää, jossa niiden siemen oli. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

Ja vasta KUUDENTENA päivänä Jumala loi IHMISEN!


Mutta 1. Moos. 2:sta ei voidakaan päätellä, että ihminen olisi luotu vasta kuudentena päivänä, kaikkien ruohojen ja muiden luomisen jälkeen, sillä 2. luvussa kerrotaankin näin:

"Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin. Siihen aikaan kun Herra Jumala teki maan ja taivaan, ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, EIKÄ VIELÄ KASVANUT MITÄÄN RUOHOA KEDOLLA, koska Herra Jumala ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata viljelemässä, vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan. SILLOIN HERRA JUMALA TEKI MAAN TOMUSTA IHMISEN ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

Tarkalleen ottaen tämän olisinkin oikeastaan utelias tietämään: sanotaanko alkutekstissä 1. Ms. 1:ssä Jumalan luoneen kuudentena päivänä ihmisen, vai sanotaanko sielläkin Jumalan luoneen kuudentena päivänä ihmisen OMAKSI KUVAKSEEN?

(En tosin tiedä, onko tällä käytännön merkitystä, siis ymmärränkö Jumalan Sanasta enemmin, jos tiedän miten tämä asia on alkutekstissä, mutta kuitenkin kiinnostaa. Sitten voisi taas ihmetellä tätäkin yksityiskohtaa.

Olen varma, että tämäkään yksityiskohta ei ole Raamatussa sattumalta, vaan siihen sisältyy jokin merkitys.)

----

ihmiskunnan aamusta ja aamukasteesta taas iloinen avaus Haamulilta!

taustatietoa hieman.

Julius Wellhausen (1844 - 1918) niminen kaveri alkoi 1800-luvun lopulla soveltaa uusia historian ja kirjallisuuden tutkimuksen menetelmiä Vanhan testamentin tutkimukseen.

Erityisen merkittäviä olivat hänen huomionsa Mooseksen kirjojen rakenteesta ja lähteistä. Prolegomena zur Geschichte Israels (1883) oli Raamatun tutkimukselle melkein yhtä hurja voltti kuin Darwinin teoriat luonnontutkimukselle.

Hän esitti, että Tooran taustalla on ainakin neljä tärkeää lähdettä: Elohisti E, Jahvisti J, Deuteronomium D ja Pappiskirja P.

Kaksi ensimmäistä tunnistetaan ensisijaisesti niissä käytetyn hepreankielisenä Jumalaa tarkoittavana sanana, elohim tai JHVH.

Deuteronomium on 5 Mooseksenkirjan kirjoittajan erityinen panos Tooran kokonaisuudessa ja Pappiskirja monella tavalla luonteenomainen Israelin uskontoa ja lakia koskeva lähde.


Wellhousen avasi ovet aivan uudenlaiselle Raamatun tutkimukselle, ja paluuta entiseen ei ole.

Toiset ovat vieneet lähdetutkimuksen periaatetta lähes järjen rajoja hiipovaan jakeiden ja niiden osien ryhmittelyyn eri kirjoittajille ja teologian vivahteiden haisteluun.

Toiset ovat esittäneet ankaraa arvostelua erilaisia lähdeteorioita kohtaan.

Mutta tietynlaisena runkona tuo on kestänyt ajan hampaan ja akateemisen arvostelun, koska siinä on annos totuutta.

Tavallisesti ajatellaan, että Jahvisti on vanhin ja lähellä kanaanilaisten aikaa, ehkä Salomon hovista. Elohisti on hieman sen jälkeen, niin arvellaan. Sitten Deuteronomium jonka ajoitus on lähempänä Israelin kriisin aikoja ja viimeisenä Pappiskirja ehkä pakkosiirtolaisuuden tuntumasta.

Paksuja oppineita kirjoja on aiheesta kirjoitettu jo yli sadan vuoden ajan. Tämä on merkki hyvästä tieteellisestä teoriasta, se aukoo tutkimukselle uusia uria.

Wellhousen on toki jo menneen talven lumia ja uusia näkymiä on VTn tutkimuksessa esillä tänään Mooseksenkirjojenkin tutkimuksen painopisteiden muuttuessa.



Monien tutkijoiden esittämä ajatus on sellainne, että Mooseksenkirjojen alussa olisi ollut aikoinaan Jahvistin kirjoittama tuollainen Lähi-idän suurten valtakulttuurien tapainen alkutaistelu.

Jumala olisi käynyt kamppailua syvyyden hirveitä vastaan ja maailman luominen seuraisi tästä alkutaistelusta.

Pappiskirjan kirjoittaja(t) olisivat sitten vaihtaneet tämän kaaos taistelun tilalle tuon luomiskertomuksen, jonka me nyt luemme 1 Moos alussa.

Eräänä painavana syynä tähän oletukseen pidetään tapaa, jolla siinä painotetaan viikkorytmiä ja sapatin tärkeyttä. Tämä kun nousi nimenomaan pakkosiirtolaisuuden aikana juutalaisuuden tunnusmerkiksi, kun oltiin poissa kotimaasta ja uhkasi sulautuminen pakankansoihin.

Jäänteitä tuosta alkutaistelusta olisi näkyvissä Pappiskirjaa varhaisemmissa profeettojen kirjoissa, vanhoissa psalmeissa ja muualla - mutta ikäänkuin sirpaleina ja viitteinä.



1 Ms 1 luomiskertomuksessa käytetään Jumalasta nimeä Elohim.

1 Ms 2 kertomus ihmisen luomisesta ja Paratiisista käyttää Jumalasta nimeä JHVH jonka Mooseksenkirjojen mukaan Jumala itse ilmoitti Moosekselle Siinain autiomaassa.

Mooses sanoi Jumalalle: "Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: 'Mikä on hänen nimensä?' Mitä minä heille silloin sanon?"

Jumala sanoi Moosekselle: "Minä olen se joka olen."

Hän sanoi vielä: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'"

hepreaksi siis jhvh



tuo murtuma jota Haamul pohtii mielenkiintoisella tavalla - palaan siihen kohta - on siis Raamatun kirjallisen lähdetutkimuksen valossa seurausta kuvaamastani muutoksesta.

Aluksi oli selkeä kokonaisuus jonka Jahvisti aloitti alkutaistelusta ja jatkoi sitten Paratiisin kertomuksella, jossa on hyvin voimakkaita juuria Kaksoisvirtain maasta.

Siitä leikattiin alku pois ja sijalle pantiin toinen, lähes luonnontieteelliseltä vaikuttava luomiskertomus, jossa viikkorytmi hallitsee luonnon luomista ja lopuksi, kuudentena päivänä, ihmisen luomista ikäänkuin osana tätä samaa luomakuntaa, mutta erilaisena, koska mies ja nainen on Jumalan kuva.

Hänet on asetettu hallitsemaan muuta luomakuntaa, ja niin hän tekeekin.



Kirjaimellisesti asia on aivan selvä:

Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu."

Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu."

Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit." Niin tapahtui.

Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.

1 Ms 1:26-31 KR 1992

Ensimmäiset ihmiset olivat siis kasvissyöjiä, vegetaristeja.



Neuvoisin, että emme kovin nopeasti yrittäisi yhdistellä ensimmäistä ja toista luomiskertomusta.

Ne eivät mene yksiin muuta kuin tekemällä väkivaltaa Raamatun omalle sanomalle.

Kuten Haamul sanoo, joku juju tässä varmasti on, näissä tekstien yksityiskohdissa. Hänen ajatuksensa kulkevat kohti ihmisenä olemista.

Tomumaja, jota maasta nouseva usva ympäröi ja jonka sieraimiin Jumala puhaltaa elämän hengen.



Teksti on taas aivan selkeä


Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja taivaan, ei maan päällä ollut vielä yhtään pensasta eikä edes ruoho ollut noussut esiin, sillä Herra Jumala ei ollut antanut sateen kastella maata eikä ihmistä vielä ollut maata viljelemässä. Mutta maasta kumpusi vettä, ja se kasteli maan pinnan.

Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.

1 Ms 2:5-7 KR 1992

Aadam, Eeva ja käärme. Michelangelo Vatikaani

Itse ajattelen tästä niin, että saamme kahdesta eri luomiskertomuksesta hyvin kokonaisvaltaisen kuvan ihmisestä Jumalan näkökulmasta.

Tämä kaikki on jumalallista ilmoitusta.

Ensimmäinen kertomus on "luonnontieteellinen" taaksepäin katsova profetia maailman luomisesta.

Se on aivan valtava ja jättänyt ihmiskuntaan pysyvän jäljen vaikka on niin lyhyt, että sopii yhdelle A4 arkille tulostettuna.

Siinä Israelin Jumala ilmoittaa Mooseksenkirjoissa, että Hän on tämän kaiken tehnyt.

Kuten AnttiL hyvin sanoo, tämä on jumalten teurastamo.

Muinaisen Lähi-idän suurjumalat, taivaankappaleet Auringosta Jupiteriin ja Venukseen, Ishtarit ja Ashtartet, Egyptin suuri Amon-Ra

kaikki joutuvat pyövelin pölkylle ja kirves heilahtaa.

Ei ole ketään muuta kuin Jumala joka on kaiken luoja ja haltija.


Jopa kehitysopin kannalta tuo ikivanha, lähes kolmentuhannen vuoden ikäinen kirjoitus on mielekäs.

Luominen tapahtuu vaiheittain, tietyssä järjestyksessä ja etenee ajassa.

Viimeisenä luodaan ihminen.

Sitä ei vieläkään ole kukaan kumonnut. Luonnontutkimuksen ja ihmisen alkuperän tutkijat ovat kaikki samaa mieltä - ihminen on viimeinen merkittävä laji joka ilmestyy tälle planeetalle.

ja on nyt ottanut sen täysin haltuunsa niin että koko luomakunta huokaa...

parempaa on tulossa, kun Pomo ottaa taas kaikki ohjakset käsiinsä!



Toinen luomiskertomus, Jahvistin mytologinen ja salaperäinen kertomus Paratiisin puutarhasta, Aadamista ja Eevasta, on aivan toisenlainen.

Se on suorastaan intiimi, läheinen, minä-sinä suhde, jossa Jumala nauttii puutarhassa iltapäivän tuulesta.

Tämän läheisen jumalasuhteen, käärmeen ja lankeamisen kokonaisuus on myös aivan valtava ja on jättänyt pysyvän jäljen ihmiskunnan mieliin.

Mutta näkökulma on toinen kuin "luonnontieteellisessä" kertomuksessa.

voisimme käyttää sanaa eksistentialistinen, ihmisen olemassaolon perustavia rakenteita ja ihmisen olemusta syvältä luotaava. Niin syvältä, ettei järkemme riitä sitä pohjia myöten ammentamaan. Kaukana siitä!

Emme hallitse näitäkään osia Raamatusta literalisteina, vaan uskon kautta niistä jotain ymmärrämme.

Kristillisen uskon keskeisin ilmoitus Jeesuksesta Kristuksesta rakentuu molempien luomiskertomusten vankalle perustalle.

Juutalaiset ja muslimit pitäytyvät ensimmäisessä.

Kristityt keskittyvät toiseen, joka käsittelee jumalasuhteen perustavaa ongelmaa.

on siinä purtavaa koko eliniäksemme, näissä luomisen vanhoissa sinfonioissa Raamatun alkulehdillä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti