lauantai 14. helmikuuta 2009

Oh, Doctor Jesus




"Herra, minulla olisi sinulle yksi kysymys. Kuinka on mahdollista, että valkoihoiset amerikkalaiset kristityn nimeä kantavat ihmiset saivat alistaa julmaan pakkotyöhön ja orjuuteen niin monia afrikkalaisia ihmisiä?

Etkö sinä oikeasti välitä lainkaan siitä, mitä tässä maailmassa ihmisille todella tapahtuu?"

"Lapseni, minä olin siellä heidän kanssaan puuvillaa poimimassa jo ennen auringon nousua"

"Mistä tiedän sen?"

"Kuuntele heidän laulujaan."


Black Spiritual, United States, 18th or 19th Century

My Lord, what a morning!
My Lord, what a morning!
Oh, my Lord, what a morning
when the stars begin to fall.

Oh, you will hear the trumpet sound
to wake the nations underground,
Looking to my Lord's right hand
when the stars begin to fall.

Oh, you will see my Jesus come,
His glory shining like the sun,
Looking to my Lord's right hand
When the stars begin to fall.

Oh, you will hear all Christians shout,
'Cause there's a new day come about,
Looking to my Lord's right hand
When the stars begin to fall

My Lord, what a morning!
My Lord, what a morning!
Oh, my Lord, what a morning
when the stars begin to fall.



Ehkä sanot, heh... mitä yksi laulu voi saada aikaan?

Ymmärtääksesi kristillisen uskon todellisen voiman - joka on Jeesuksen Kristuksen läsnäolo meissä - pyydän ensin, että kuuntelet tuon laulun.

Ystäväni, muuten meillä ei ole oikein keskustelun pohjaa.

Marian Anderson (1897 -1993)

Marian Anderson laulaa tämän "negro spirituals" tai "black spirituals" laulun uskomattoman hienosti ja sydämestään



sanot - totta on, syvällinen hengellinen laulu, jonka sanoma nousee Raamatusta, Jumalan Sanasta.

erittäin taiteellinen ja korkeatasoinen laulaja.

mitä sitten?

minä kerron mitä sitten.

Marian Anderson (1897 - 1993) on eräs 20. vuosisadan upeimpia kontra-alttoja. Tätä laulun lahjaa hän käytti murtamaan syvällä Yhdysvaltain kansassa ja kulttuurissa olevaa rotuvihaa, rasisimia, orjakansan alistettua asemaa.

Keihään kärkenä tässä taistelussa ei ollut valkoisen miehen musiikki, vaan aito, omaperäinen, rytmikäs, melodioiltaan tarttuva mustien orjien laulu etelävaltioiden puuvillapelloilta, negro spirituals.



Daughters of American Revolution (DAR) estivät vuonna 1939 Marian Andersonia esiintymästä Constitution Hall musiikkisalin tapahtumassa. Komea sali oli valmistunut 1929 DAR käyttöön, mutta sinne ei nyt haluttu "nekrua" laulamaan.

Asiasta nousi melkoinen häly ja tämä aiemmin jokseenkin tuntematon afro-amerikkalainen nainen, Marian Anderson, tuli jopa kansainvälisen huomion kohteeksi.

Presidentti Franklin D. Roosewelt tarttui asiaan vaimonsa Eleanoran kanssa. "Unohda Constitution Hall!" he sanoivat ja järjestivät Andersonille keväällä 1939 esiintymisen ei sen mitättömämmässä paikassa kuin Abraham Lincoln muistomerkin portailla Washingtonissa.

Paikka oli symbolisesti valittu, keskeinen ja tuon kunnioitetun ja myös afro-amerikkalaisten syvästi rakastaman orjien vapauttajan monumentti.

Ulkoilmakonserttiin tuli paikalle yli 75.000 ihmistä ja se radioitiin miljoonille kuulijoille.



Ensimmäisenä afro-amerikkalaisena Marian Anderson kutsuttiin kuuluisan Metropolitan oopperan esitykseen. Yleensä Marian ei suostunut mukaan vaikka tarjouksia tuli Euroopankin kuuluisimmista oopperataloista Milanoa myöten.

Laulamalla Ulrikan osan Giuseppe Verdin oopperassa Un ballo in maschera tammikuun 7. 1955 Anderson murskasi taas yhden rasistisen väitteen - että mustat olisivat jotenkin alempiarvoisia ja kykenemättömiä "sivistyneen valkoisen" sivilisaation korkeisiin saavutuksiin.

Andersonin esiintyminen oli aivan huikea. Tänään ei kenenkään mieleen edes tulisi väittää moista afro-amerikkalaisista - mutta niin äskettäin kuin 1955 ajatus barbaarisista mustista oli vielä syvässä monen valkoisen amerikkalaisen sydämessä - aitoon Archie Bunker tyyliin.


Makuasioista ei sovi kiistellä.

Mielestäni Marian Andersonin "My Lord, what a morning!" lyö esityksenä laudalta yksinkertaisuudessaan, musiikillisessa kauneudessaan ja hengellisessä sanomassaan tuon italialaisen ooopperan mestarin aariat Ulrikalle.


ehkä niitä ei saisi verrata, appelsiineja ja banaaneja...

Siviilioikeuksien marssi Washington 1963

Elokuun 28. 1963 afro-amerikkalaiset järjestivät samaisen Lincoln monumentin luona massiivisen marssin työn ja vapauden puolesta, "Washington March for Jobs and Freedom".

Marian Anderson lauloi siellä ja seuraavana päivänä presidentti Johnson myönsi hänelle korkean "Presidential Medal of Freedom" mitalin.

Tuohon marssiin osallistui arviolta 200.000 - 300.000 ihmistä ja se vaikutti välittömästi. Seuraavana vuonna, 1964, Yhdysvaltain kongressi hyväksyi sekä Civil Rights Act että National Voting Rights Act.

Marssi muistetaan kaikkialla maailmassa erään aikamme kuuluisimman puheen takia.

Martin Luther King puhe "I have a dream" on piirtynyt syvälle koko ihmiskunnan historiaan.



Marian Anderson mursi rotuennakkoluuloja korkeimmalla tasolla.

Hänet pyydettiin laulamaan presidentti Dwight D. Eisenhowerin toiseen virkaan asettajaisiin.

Marian lauloi myös John F. Kennedyn virkaan asettamisessa 20. tammikuuta 1961.

Kukaan tuskin nosti kulmakarvojaan, kun Aretha Franklin lauloi - tosi upeasti- presidentti Obaman virkaanasettajaisissa "Let Freedom Ring".

Asiaa pidettiin aivan luonnollisena.

Kennedyn aikana se ei ollut lainkaan tavallista - negro singing in presidential inauguration??

ilmapiiri oli murhaava

Katolinen presidentti John F. Kennedy murhattiin 22.11. 1963

Siviilioikeuksien taistelija Martin Luther King murhattiin 4.4. 1968

monet kristityt rukoilevat presidentti Obaman puolesta, että hän saisi säilyä hengissä - rotuviha kytee yhä.


Marian Anderson kirjoitti omaelämänkerran

sen nimi on

"My Lord, what a morning"

Jos et vielä tuota kuunnellut, kuuntelethan nyt -

Jeesus on siellä työssä puuvillapelloilla orjien kanssa ja aurinko sarastaa - ja uusi aika on koittamassa Jumalan kelloissa.



Orjia työssä puuvillapellolla 1800-luvulla

Ihminen, joka ei ymmärrä Jeesuksen Kristuksen voimaa, voi naureskella - orjana orjien kanssa Etelän puuvillapelloilla - mitä Hän siellä muka saa aikaan.

Sotavoima ja talousmahti se on joka jyllää?


Mutta Jumalan Sana sanoo

"Oli myös sen tykönä kaksi öljypuuta: yksi maljan oikialla puolella ja toinen vasemmalla.

Ja minä vastasin ja sanoin sille enkelille, joka minun kanssani puhui, sanoen: minun herrani, mikä se on?

Ja enkeli, joka minun kanssani puhui, vastasi ja sanoi minulle: etkös tiedä, mikä se on? Mutta minä sanoin: en, minun herrani.

Ja hän vastasi ja puhui minulle, sanoen: se on Herran sana Serubbabelista, joka sanoo: ei se pidä tapahtuman sotaväellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Zebaot."

Sakarja 4:3-6



"Ei se pidä tapahtuman sotaväellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Zebaot"

muistan lopun ikään kerran kauan sitten ja kaukana käymäni keskustelun erään naisen kanssa, jota hänen miehensä oli pahoinpidellyt väkivaltaisesti vuosikausia.

tämä ihminen kertoi silloin, että kun hän rukoili asiaa Jeesus vastasi hänelle

"Minä olen sinun kanssasi. Kun hän lyö sinua, hän lyö Minua"

sanoin tuolle naiselle

"en tahtoisi olla tuon miehen housuissa, kun Herra ottaa hänet puhutteluunsa."


Valkoiset luulivat saavansa tehdä mitä tahansa näille eläimellisille orjille, hajoittaa heidän perheensä, myydä heidät torilla kuin lehmän, hakata karkurilta kirveellä jalan poikki, ruoskia ja raiskata ja murhata.

Jeesus Kristus kärsi heidän kanssaan ja Pyhä Henki synnytti näiden orjien keskuudessa aidon, omaperäisen ja syvästi raamatullisen hengellisyyden, joka on Yhdysvaltain mustan väestön vapautuksen tien alku, Exodus, Jordanin ylittäminen, ja joka on täydellisesti mullistanut pohjois-amerikkalaisen yhteiskunnan.

Mutta ei ollut hyvä olla noiden valkoisten orjapiiskurien housuissa.

Herra Jumala lähetti Amerikkaan sisällisodan, joka hakee julmuudessaan vertaansa.

Etelä ei ole koskaan siitä noussut.

Klu Klux klaani on tänään kirosana.



Entäs tämä meidän kristillisyytemme?

Mitä ihmettä jollain USA:n mustien hengellisyydellä on tekemistä Ruotsin Lapin kanssa?

Sama Herra Jeesus, joka katsoi plantaasien avuttomia ja pahoinpideltyjä mustia orjia, katsoi myös Kalotin juopottelevia ja kuolemaan ajautuvia saamelaisia.

Sama Herra Jeesus, johon Pyhä Henki loi sydämellisen uskon ja luottamuksen puuvillapelloilla, loi sydämellisen uskon ja luottamuksen myös Karessuvannossa ja Kiirunassa.

Ei Hän unohtanut Lapin kansaa.

(Jeesus on varmasti murheellinen siitä, että jotkut Lapin heränneet eivät kunnioita Hänen työtään muiden kansojen parissa kaukana Jellivaarasta)


Afro-amerikkalaisen hengellisyyden syvällisyydestä antaa esimerkin Porgy ja Bess (1935), jonka libretton kirjoitti valkoinen DuBose Heyward ja jonka kuuluisa George Gershwin sävelsi, myös valkoinen.

"Oh Dr Jesus!" on rukous, jossa Serena pyytää Herralta apua Bessille, joka on sekava ja ahdistunut.

Louis Amstrong ja Ella Fitzgerald ovat antaneet tästä "mustan miehen oopperasta" ylikäymättömän esityksen.

ainoa ilmainen Fitzgeraldin rukous jonka löysin verkosta on mp3 värikkäältä venäläiseltä butt-head sivulta:


klassinen, intensiivinen esitys, rukous Bessin puolesta.

tässä on pitempi pätkä youTube

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti