Joachim Neander (1650 – 1680) joutui vaikeuksiin, koska hän vastoin lakeja ja asetuksia piti hartaustilaisuuksia kotonaan. Nuori opettaja kutsui ihmisiä veisaamaan hengellisiä lauluja psalmeista ja lukemaan Jumalan Sanaa. Tästä syystä hänet laitettiin "jäähylle" eli virkavapaalle ja hän käytti vapaa-aikaansa lueskelemalla ja kirjoittamalla virsirunoja. Usein hän viihtyi läheisessä Düssel joen laaksossa lähellä Düsseldorfin kaupunkia, jossa hän oli saanut opettajan viran 1674.
Jäähy ei oikein auttanut ja kun Joachim Neander valmistui papiksi, omapäinen mutta seurakuntalaisten rakastama pastori lähetettiin 1679 työhön kauas Bremeniin. Vuotta myöhemmin hän sairastui siellä tuberkuloosiin ja kuoli.
Laakso, jossa Joachim niin viihtyi sai hänen muistoaan kunnioittaen nimen Neanderthal.
Hänen isänsä oli latinan opettaja ja oli muuttanut saksalaisen sukunimensä Neumann klassiseen muotoon Ne-ander, uusi ihminen.
Tämä ei suinkaan ole sattumaa - nimi on todella enne eli nomen est omen. Sillä tästä laaksosta löydettiin sitten 1857 ihmisen luuranko, joka monella tavalla on erilainen kuin omamme.
Löydön ajankohta ei suinkaan ole sattuma - juuri tähän aikaan nimittäin englantilainen Charles Darwin oli julkaisemassa käänteentekevää teostaan "Lajien synty" - the Origins of Species - joka tuli mullistamaan koko ihmiskunnan näkemyksen omasta historiastaan.
Aivan kuin Luojamme olisi ajoittanut tapahtumat täsmälleen ja Darwinin ajatusten sytyttämänä Neander laaksosta löydetty ihminen tuli välittömästi erittäin kuuluisaksi kautta Euroopan sivistyneistön. Löytö osoitti miten todellinen luonnon kehitystä koskeva teoria on jopa ihmisen omaa alkuperääkin ajatellen.
Luurangon edustamalle ihmistyypille annettiin nimeksi Homo sapiens neanderthalensis, Neanderthalin ihminen. Hän on todella "uusi ihminen", Homo sapiens haaraan kuuluva meitä hieman romuluisempi rakenteeltaan mutta läheinen sukulaisemme Elämän historiassa.
Joachim Neanderin kiitosvirsi on aivan upea. Sitä arvostetaan läntisen kristillisen kirkon kauneimpien Jumalan ylistysvirsien joukkoon kuuluvana ja se on useimmissa virsikirjoissa mukana. Suomen ev.lut. kirkon virsikirjassa se on numerolla 329
| 1. Kiitos nyt Herran! Hän korkein on kuninkahamme. Pyhänä soikohon nimensä veisatessamme. Oi kristityt, hartaalla mielellä nyt soikohon hallelujamme! 2. Kiitos nyt Herran! Hän kaiken on alku ja luoja. Siipeinsä varjossa meillä on turva ja suoja. Huomaatko sen, kuinka on uskollinen armon ja autuuden tuoja? 3. Kiitos nyt Herran! Hän elämän meille on luonut. Hän terveen ruumiin ja mielen on lahjaksi suonut, myös sairaille, kaikille särkyneille turvan on sanassaan tuonut. | 4. Kiitos nyt Herran! Hän siunaten töitämme johtaa antaen armonsa auringon päällemme hohtaa. Muistakaa vaan nyt hänen rakkauttaan meitäkin, lapsiaan, kohtaan. 5. Kiitos nyt Herran, kun nimeensä luottaa me saamme, eläissä, kuollessa turvata Vapahtajaamme. Jeesus hän on, hänelle kaikukohon kiitos ja kunnia! Aamen. |
Joachim Neander 1680. Suom. Knut Legat Lindström 1867. Virsikirjaan 1886.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti