tiistai 10. helmikuuta 2009

Kuolleiden henget ja Raamattu


Suosittelen tämän tekstin lukijoille kauan Uruguaissa lähetystyössä olleen Altti Viljasen 23.3.208 pitämää saarnaa Turun Helluntaiseurakunnassa , jossa hän kertoo elämästä Kristuksen palvelijana sekä kokemuksistaan spiritistien kanssa Montevideossa.

-----
Tarina kertoo, että lunta tuprutti illalla niin että näköä haittasi. Kaksi renkiä oli kulkemassa kirkon ohi, kun he kuulivat hevosen lähestyvän ja arvasivat, että kirkkoherra se sieltä.

Eivät jostain syystä tahtoneet papin heitä näkevän, joten hyppäsivät kiviaidan yli hautausmaan puolelle piiloon.

Kuinka ollakaan, heidän kohdallaan reen jalakset jotenkin luistivat ja hevonen veti sen jumiin penkkaan.

Harmissaan kirkkoherra tokaisi ääneen hautausmaalle katsoen "olisihan tuolla noita auttajia, vaan eivät tule"

Miehet luulivat, että heidät oli nähty. He nousivat aidan takaa illan lumipyryssä jo vähän valkeina hiuksiltaan ja olkapäiltään sanoen "...no tullaan, tullaanhan me..."

Oli kirkkoherra saanut jotenkin rekensä penkasta irti lyhyessä aikavälissä ja miehet jäivät ihmeissään katsomaan, kun kauhistunut pastori ajoi reellään pappilaa kohti niin että vippulat vinkui.


Kummitukset ja aaveet ovat kuolleiden henkiä, joiden kanssa ihmiset ovat olleet tekemisissä esihistoriansa ajoista asti.

Erilaisia ilmestyksiä rajan taakse menneistä ihmisistä, valon välähdyksiä, koputukisa ja lattian narinaa, johon liittyy öiseen aikaan alkukantaista pelkoa ja jopa kauhua.

Roomalaisajalla, siis Uuden testamentin kirjoittamisen aikaan, aaveet olivat varsin tuttua taikauskoiselle kaikenlaisten henkien ja jumaluuksien parissa elävälle kansalle.

Useammankin kerran opetuslapset luulivat näkevänsä aaveen.



Ja hän näki heidän olevan hädässä soutamisessa; (sillä heillä oli vastainen). Ja liki neljäntenä yön vartiona tuli hän heidän tykönsä, käyden meren päällä, ja tahtoi mennä heidän ohitsensa.

Mutta kuin he näkivät hänen käyvän meren päällä, luulivat he olevan kyöpelin ja huusivat.

(Sillä kaikki näkivät hänen ja hämmästyivät.) Ja hän puhui kohta heidän kanssansa ja sanoi heille: olkaat hyvässä turvassa, minä olen, älkäät peljätkö.

Markus 6:48-50



Sen verran oli pelottavan näköinen tuo kyöpeli, yökyöpeli vetten päällä kulkemassa, että raavaat miehet huusivat kauhusta.


Matkalla Kyöpeliin

Pääsiäisen maalliseen perinteeseen kuuluvat Kyöpelinvuori ja sieltä ja sinne luudalla lentävät noidat. Kyöpelissä tai ainakin sen tuntumassa on ollut muitakin asujia, jos lauluun on uskomista: Raatikkoon, Raatikkoon, vanhatpiiat viedään, tuonne tuonne Kyöpelivuoren taa, ettei niitä, ettei niitä pojat nähdä saa.

Suomessa ikäneitojen ja noitien on siis katsottu viettäneen rinnakkaiseloa Kyöpelissä. Laulu ei kerro, muuttuivatko vanhatpiiat noidiksi uudessa olinpaikassaan, mutta tällainen ajatus on lähellä. Seura tekee kaltaisekseen.

Ruotsissa suhtautuminen on ollut asteen hienostuneempi kuin meillä. Siellä noidat ja vanhatpiiat ovat asuneet eri paikoissa. Edellisten asuinpaikkana on ollut Blåkulla, jälkimmäisten Glasberget, Lasivuori.


Vaikka Kyöpeli nykyisin on paikkaan viittaava erisnimi, se alkuaan on ollut yleisnimi, joka on tarkoittanut aavetta, kummitusta, paholaista, pirua. Ellet ole kiltisti, tulee kyöpeli ja vie sinut, on lasta peloteltu. Kyöpelinvuori on siis selväkielellä Pirunvuori.

Kyöpelin alkuperästä on esitetty parikin selitystä. Nimi on yhdistetty saksan sanaan kobold, kobol, joka tarkoittaa tonttua, vuorenpeikkoa. Samasta saksan sanasta tulee muuten vuorimalmin nimitys koboltti. Toisen selityksen mukaan kyöpeli kiertotien kautta palautui si ruotsin sanaan spöke, spökelse kummitus, aave, mörkö.

Kyöpelillä on nimittäin suomen murteissa sellaisia vastineita kuin kööpeli, pöökeli, pöökeri. Niistä keskimmäistä, joka eniten muistuttaa ruotsin spökelse-sanaa, on pidetty vanhimpana. Sen pohjalta olisi tultu kööpeliin niin, että k ja p olisivat vaihtaneet paikkaa, ja lopuksi kyöpeliin. Tuollainen äänteiden paikanvaihdos ei ole aivan tavatonta. Esimerkiksi nilkan rinnalla murteissa tavattavan linkka-sanan oletetaan syntyneen samalla tavoin.


Laulussa mainitaan Kyöpelinvuoren lisäksi toinenkin paikka: Raatikko. Olisiko se pahaenteistä Kyöpeliä armeliaampi vanhoillepiioille? Ei hyvältä näytä!

Kaakkois-Suomessa esine, joka on tullut käyttökelvottomaksi, tarpeettomaksi, joutaa raatikkoon: heitteille, hylkytavaraksi, tunkiolle. Vanhojenpiikojen Raatikko on ollut siis lähinnä kaatopaikka, melkein kuin Ämmässuo. Eri puolilla maata luonnonpaikkojen niminä esiintyvät Raatikot eivät lupaa juuri parempaa: soiden ja kivikoiden nimityksiä kaikki tyynni.


Jos nainen vielä 25 vuoden ikäisenä on ollut naimattomana, hänen on sanottu olevan Kyöpelin kynnyksellä.

Ellei sulhasta pian ole löytynyt, kohtalon hetket ovat olleet käsillä, ja matka Kyöpeliin ja Raatikkoon on ollut väistämätön.

Taival ei ole ollut helppo. On pitänyt kiskoa vetelällä suolla risuäestä, jonka päällä on istunut tusina vanhojapoikia.

On pitänyt kiivetä jyrkkää ja liukasta vuorenrinnettä rautapata tai santasäkki selässä.

Sellaisella ikäneidolla, jolla on avioton lapsi, ei ole ollut pääsyä edes Kyöpeliin, koska hän on paskantanut Kyöpelin raput, kuten vanha kansa on asian tylysti ilmaissut.

Voiko ihmisellä enää kovempaa kohtaloa olla? Ja kaikki vain yksien miehen kutaleiden takia!

Matti Vilppula

Julkaistu Helsingin Sanomissa 15.4.2003
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus




Lääkäri Luukas kertoo oikein yksityiskohtaisesti, miten Jeesus osoitti omilleen, että ei ole aave:

Mutta kuin he näitä puhuivat, seisoi itse Jesus heidän keskellänsä ja sanoi heille: rauha olkoon teille!

Niin he hämmästyivät ja peljästyivät, ja luulivat näkevänsä hengen.

Ja hän sanoi heille: mitä te pelkäätte? ja miksi senkaltaiset ajatukset tulevat sydämeenne?

Katsokaat käsiäni ja jalkojani, että minä itse olen: ruvetkaat minuun ja katsokaat; sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin näette minulla olevan.

Ja kuin hän nämät sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja jalkansa.

Mutta koska ei he vielä uskoneet ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: onko teillä tässä mitään syötävää?

Niin he panivat hänen eteensä kappaleen paistettua kalaa ja vähän kimalaisen hunajaa.

Ja hän otti sen ja söi heidän nähtensä.

Niin hän sanoi heille: nämät ovat ne sanat, jotka minä puhuin teille, kuin minä vielä tiedän kanssanne olin; sillä kaikki pitää täytettämän, mitä kirjoitettu on Moseksen laissa ja prophetaissa ja psalmeissa minusta.

Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä, kirjoituksia ymmärtämään,

Luukas 24:36 - 45



Kreikankielessä tuossa Luukkaan kohdassa on sana "pneuma" eli ilma, henki.

Elävä ihminen "hengittää" ja vanhan kansan parissa elämä, vitaalisuus, yhdistyi tähän niin että ihmisellä on "henki".

Tästä samasta sanajuruesta on toinen vivahde sanalla "hengellinen", joku jolla on henki. Kristityt tarkoittavat tällä ihmistä, jolla on Pyhä Henki - "hän on hengellinen".

Vastakohtana on ruumiillinen, lihallinen.

Sitten on vielä tuo aivan toiselta taustalta tuleva lainasana "sielu", saksan der Seele, englannin "soul".

"Sielullinen ihminen" ei välttämättä ole "hengellinen" mutta molemmilla on "henki".

comprehende?


Markuksen evankeliumin 6 luvussa ei ole sana "pneuma", henki, vaan "phantasma"

Tästä kreikan sanasta juontuu nykykieliin Phantom eli Fantom (vaikkapa poikien sarjakuvan sankari Musta Naamio), fantasia, satumainen, tarumainen kertomus tai musiikki tai olento.

Fantastic! saattaa amerikkalainen sanoa, johon sakemanni Phantastisch!

Markuksen evankliumissa sanalla on tuollainen yliluonnollisen, pelottavan henkiolennon sävy.


Uudessa testamentissa aaveet ja haamut ovat opetuslasten maailmaa ja he useamman kerran säikähtävät pahan kerran, kun Jeesus lähestyy heitä jotenkin salaperäisellä tai ihmeellisellä tavalla.

Kovasti Herra Jeesus saa heitä rauhoitella, ja syödä ylösnousemuksen jälkeen hieman muonaa osoittaakseen, että ei ole jokin henkiolento.


Mutta Toomas, yksi kahdestatoistakymmenestä, joka kaksoiseksi kutsutaan, ei ollut heidän kanssansa, kuin Jesus tuli.

Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: me näimme Herran. Mutta hän sanoi heille: ellen minä näe hänen käsissänsä naulan reikää, ja pistä sormeani naulain siaan, ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko.

Ja kahdeksan päivän perästä olivat opetuslapset taas sisällä, ja Toomas heidän kanssansa. Niin Jesus tuli, kuin ovet suljetut olivat, ja seisoi heidän keskellänsä, ja sanoi: rauha olkoon teille!

Sitte sanoi hän Toomaalle: pistä sormes tänne, ja katso minun käsiäni, ja ojenna tänne kätes, ja pistä minun kylkeeni, ja älä ole epäuskoinen, vaan uskovainen.

Toomas vastasi ja sanoi hänelle: minun Herrani ja minun Jumalani!

Jesus sanoi hänelle: ettäs näit minun, Toomas, niin sinä uskoit: autuaat ovat ne, jotka ei näe, ja kuitenkin uskovat.

Joh 20:24-29


Matti Vilppulan hauska kirjoitus Kyöpelistä sekoittaa minusta väärällä tavalla henget, aaveet, kummitukset ja pirut.

Ainakin Raamatun aikoina vihamieliset henkivallat ja pirut olivat aivan eri asia kuin ihmisen aavemainen leijuva henki.

Vanhassa testamentissa on paljon puhetta "henkien manaamisesta" eli keskustelusta kuolleiden henkien kanssa.

Tämä on lähellä noita aaveita ja kummituksia ja mörköjä, mutta ei sama asia.

Tällaiseen keskusteluun tuolle puolen menneiden kanssa tarvittiin erityinen välittäjä, mies tai nainen, joka saattoi välittää elävien kysymykset kuolleiden maailmaan ja kuulla sieltä tulevia vastauksia ja kertoa niitä eläville.

Nykyään näistä käytetään sanaa "meedio" - välittäjä - mutta aiemmin tähän liittyi yleensä noituutta ja vielä aiemmin erityisiä ammattilaisia, shamaanin tapaisia horroksiin meneviä Lapin rumpujen rummuttajia.


Vankkana taustana ajatukselle meedioista, puhuvista kuolleiden hengistä ja shamaanien ruumiista irtautumiselle on sielun ja ruumiin välisen eron korostaminen.

Ruumis on ikäänkuin sielun asunto, josta se voi käydä reissaamassa, ja johon se palaa.

Kuolemassa tämän näkemyksen mukaan sielu palaa Jumalan luo ja ruumis palaa tomuun.

"Sillä multa pitää jälleen maahan tuleman, niinkuin se ollut on, ja henki pitää jälleen tuleman Jumalan tykö, joka sen antanut on."

Saarnaaja 12:7


Vanhan testamentin Jumalan kansa tunsi hyvin ympäröivien pakankansojen tapoja. Yritys saada yhteyttä tuonpuoleiseen ja etsiä neuvoa ja lohdutustakin kuolleilta on ihmisen luonnolista uskonnollisuutta.

Israelin Jumala käski omaa kansaansa välttämään tällaista ja sen sijaan turvaamaan yksin Häneen.

"Koskas tulet siihen maahan, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa, niin älä opi tekemään sen kansan kauhistusten jälkeen.

Ei yksikään pidä sinun seassas löyttämän, joka poikansa eli tyttärensä käyttää tulessa, eli joka on ennustaja, päivän valitsija, tietäjä, tahi velho,

Tahi lumooja, tahi noita, tahi merkkein tulkitsija, tahi joka kuolleita kysyy.

Sillä joka senkaltaisia tekee, on Herralle kauhistus, ja senkaltaisten kauhistusten tähden ajaa Herra sinun Jumalas heidät ulos sinun edestäs.

Sinun pitää oleman vakaa Herran sinun Jumalas edessä."

5 Ms 8:9-13


Erityisen voimakas on kuvaus kuningas Saulin kohtalosta sen jälkeen, kun Jumala on hänet profeetta Samuelin suulla hylännyt.

Kohtaus on kuin jostain Shakespearen synkimmästä tragediasta.

Filistealaisten armeijan uhkaama epätoivoinen Saul etsii apua Jumalalta, joka ei kuitenkaan millään tavoin vastaa hänelle, ei profeetan kautta eikä unessa.

Lopulta kuningas itse menee En-Dorin kylään, jossa asuu noita, sen ajan noitavainoista henkiin jäänyt. Mooseksen laki sanoo yksikantaan "Velhonaista ei sinun pidä salliman elää" 2 Ms 22:18.


Kuin Philistealaiset kokosivat heitänsä, ja tulivat ja sioittivat itsensä Sunemiin, kokosi myös Saul kaiken Israelin, ja he sioittivat itsensä Gilboaan.

Kuin Saul näki Philistealaisten sotajoukon, pelkäsi hän ja hänen sydämensä oli suuresti hämmästynyt.

Ja Saul kysyi Herralta, ja ei Herra mitään häntä vastannut, ei unen, eikä valkeuden, eli prophetain kautta.

Silloin sanoi Saul palvelioillensa: etsikäät minulle vaimo, jolla noidan henki on, mennäkseni hänen tykönsä ja kysyäkseni häneltä. Hänen palveliansa sanoivat hänelle: katso, Endorissa on vaimo, jolla on noidan henki.

Ja Saul muutti vaatteensa ja otti toiset päällensä, ja meni sinne, ja kaksi miestä hänen kanssansa; ja he tulivat yöllä vaimon tykö, ja hän sanoi: noidu minulle noidan hengen kautta ja nosta se ylös minulle, jonka sanon sinulle.

Vaimo sanoi hänelle: katso, sinä tiedät kyllä, mitä Saul tehnyt on, kuinka hän on hävittänyt noidat ja velhot maakunnasta: miksi siis tahdot minun sieluani pauloihin, että minä kuoliaaksi lyötäisiin?

Niin Saul vannoi hänelle Herran kautta ja sanoi: niin totta kuin Herra elää, ei tämä lueta sinulle pahuudeksi.


Niin vaimo sanoi: kenen minä nostan sinulle? Hän sanoi: nosta minulle Samuel.

Kuin vaimo näki Samuelin, huusi hän suurella äänellä, ja sanoi Saulille sanoen: miksis olet minun pettänyt? sinä olet Saul.

Ja kuningas sanoi hänelle: älä pelkää! mitäs näet? Vaimo sanoi Saulille: minä näen jumalat astuvan maasta ylös.

Hän sanoi hänelle: kuinka hän on muotoansa? ja hän sanoi: vanha mies nousee ylös ja on vaatetettu hameella. Niin ymmärsi Saul sen olevan Samuelin, ja kumarsi kasvoillensa maahan ja rukoili.

Mutta Samuel sanoi Saulille: miksis olet minua vaivannut nostaen minua? Saul sanoi: minä olen suuressa ahdistuksessa: Philistealaiset sotivat minua vastaan ja Jumala on minusta erinnyt, ja ei vastaa enää minua prophetain eikä unen kautta; sentähden olen minä antanut sinua kutsua, ilmoittamaan, mitä minun tekemän pitää.


Samuel sanoi: mitäs kysyt minulta, että Herra on sinusta erinnyt ja on sinun vihamiehekses tullut?

Herra on tekevä niinkuin hän minun kauttani puhunut on: ja Herra repäisee valtakunnan sinun kädestäs pois ja antaa lähimmäiselles Davidille,

Ettet kuullut Herran ääntä, etkä täyttänyt hänen vihansa julmuutta Amalekia vastaan, sentähden on Herra näitä sinulle tänäpänä tehnyt.

Ja vielä sitte antaa Herra sinun kanssas Israelin Philistealaisten käsiin: huomenna pitää sinun ja sinun poikas oleman minun tykönäni: ja Herra antaa Israelin sotajoukon Philistealaisten käsiin.

Niin Saul kaatui äkisti maahan niin pitkäksi kuin hän oli, ja peljästyi suuresti Samuelin puheen tähden, niin ettei hänessä mitään enämpi voimaa ollut, sillä ei hän ollut mitään syönyt koko sinä päivänä ja yönä.


Ja vaimo meni Saulin tykö ja näki hänen suuresti peljästyneeksi, ja sanoi hänelle: katso, sinun piikas on kuullut sinun sanas, ja minä olen pannut sieluni käteeni, niin että minä kuuliainen olin sinun sanalles, jonkas puhuit minulle;

Niin kuule myös nyt sinä piikas sana: minä panen etees palan leipää, ettäs söisit ja tulisit väkees jällensä, ja menisit matkaas.

Hän kielsi ja sanoi: en minä syö. Niin hänen palveliansa ja vaimo vaativat häntä syömään, ja hän totteli heidän ääntänsä, ja nousi maasta ja istui vuoteelle.

Ja vaimolla oli huoneessa lihava vasikka, ja hän kiiruhti ja teurasti sen, ja otti jauhoja ja sekoitti, ja leipoi sen happamattomiksi kyrsiksi.

Ja kantoi Saulin ja hänen palveliainsa eteen. Ja kuin he olivat syöneet, nousivat he ja matkustivat sinä yönä.

MikkoL:
1 Sam 28:4-25 Biblia 1776



1 Samuelinkirja kertoo, kuinka taistelu Philistealaisia vastaan alkaa ja kuinka sekä kuningas Saul että Joonatan saavat surmansa Gilboan vuorten rinteillä Galileassa.

Daavidin itkuvirsi Saulin ja Joonatanin kuolemasta "Kuinka ovatkaan sankarit kaatuneet" on eräs Raamatun monista syvällisen ja koskettavan runouden helmistä.



Kertomus En Dorin noidasta kertoo, että on mahdollista keskustella kuolleiden ihmisten kanssa.

1 Sam 28:9 sanoo hyvin mielenkiintoisella tavalla, "etsikäät minulle vaimo, jolla noidan henki on"

Heprean alkutekstissä ei puhuta noituudesta vaan ilmaus on etsikäät minulle vaimo, jolla noidan henki on,

אשׁת בעלת־אוב

eshet baalat oov

nainen jolla on hallussaan "oov"

ilmeisesti tuo sana obe juontaa juurensa heprean sanasta aba, isä jonkinlaisen väännöksenä.

ainakin näin on ajateltu, että kyseessä olisi mutina, yritys puhua esi-isien kanssa,

tuonon saattaa liittyä jonkinlainen vesileilin ääni, jota mahdollisesti on käytetty kuolleiden kanssa keskusteluun



KR 1992 antaa tässä mielestäni paremman käännöksen:

Silloin Saul sanoi palvelijoilleen:

"Etsikää minulle nainen, joka pystyy manaamaan esiin vainajien henkiä, niin minä menen hänen luokseen ja pyydän neuvoa."

Hänen palvelijansa vastasivat: "En- Dorissa on nainen, joka manaa henkiä."

1 Sam 28:7 KR 1992



Vanha testamentti ottaa vakavasti sen mahdollisuuden, että elävä ihminen nostattaa kuolleen hengen.

Saul ei näe tätä ilmestystä, ainoastaan tuo nainen, joka Samuelin hengen on "manannut" ja kysyy, miltä kaveri näyttää.

Naisen suun kautta tuo kuolleen Samuelin henki sitten puhuu - Saul kohtaa Herran En Dorin yössä ja on kuolla kauhusta.


Reippaasti kirjoittaakin nimimerkki spiritisti Suomi24 palstoilla 18.7.2008 klo 09.45

"tein paperista laudan kaverini kanssa ja saimme viestin,että kaverin joku sukulainen kuolee..seuraavana päivänä kaverini sai tiedon serkkunsa hukkumisesta..
musta raamattu ja taikakaaviot kun jäljentää ja ti9etenkin riippuu siitä,mitä haluaa,mut mulla ainakin toimi..kirosin ex-mieheni ja hän istuu nyt vankilassa puukotuksesta..tapaus sattui vain päivä kirouksen jälkeen..

itse olen harrastanut kaikkea magiaa jo 7 vuotta ja ennen kaikkea mustan raamatun ja spiritismin avulla olen saanut yhteyden korkeampaan voimaan..harjoitan myös rituaali magiaa itsekseni ja silloin tarkoitus on lähinnä ylistää näitä voimia,joitten kanssa olen tekemisissä.."


näin siis Suomessa vuonna 2008.

Tuon naisen mainitsema "lauta" on Ouija-lauta. Siihen on kirjoitettu kirjaimia, numeroita, ja mahdollisesti "kyllä" "ei" ja muuta tekstiä.

Laudalle asetetaan jokin nuolen tai sydämen tapainen ja kaikki seanssiin eli istuntoon osallistuvat laittavat kevyesti sormensa sen päälle.

Osallistujat kysyvät kysymyksiä ja nuoli liikkuu heidän sormiensa alla kenenkään sitä ohjaamatta antaen henkimaailman vastauksia uteluihin.

Ouija-lauta tunnetaan 1200-luvun Kiinasta, jossa sitä käytettiin ennustuksien laatimiseen. Kiinalaiset kutsuvat sitä nimellä Fuji.

Mahtaako japsien pyhä vuori olla sanalle sukua, en tiedä.

Varsinaisesti lauta on tullut lännessä tunnetuksi amerikkalaisen spiritualistisen liikkeen myötä 1800-luvun kuluessa.

ehkä sanoista ranskan "oui", kyllä, ja saksan "ja" kyllä



"Kun tulette siihen maahan, jonka Herra, teidän Jumalanne, antaa teille, älkää ruvetko noudattamaan siellä asuvien kansojen iljettäviä tapoja.

Keskuudessanne ei saa olla ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, ei myöskään ketään taikojen tekijää, enteiden tai ennusmerkkien selittäjää, noitaa, loitsujen lukijaa, henkienmanaajaa, tietäjää eikä ketään, joka kysyy neuvoa kuolleilta.

Jokainen, joka sellaista harjoittaa, on iljetys Herralle, ja juuri näiden iljettävien tapojen vuoksi Herra, teidän Jumalanne, hävittää ne kansat teidän tieltänne.

Olkaa koko sydämestänne uskolliset Herralle, Jumalallenne.

Nuo kansat, joiden maan te pian otatte haltuunne, turvautuvat ennustajiin ja taikojen tekijöihin, mutta teille Herra, teidän Jumalanne, ei ole antanut lupaa tehdä samoin.

5 Ms 18:9-14



Uusi testamentti kertoo, kuinka Jeesusta syytettiin pahan hengen riivaamaksi.

Juutalaiset kirjoittivat Talmudin ajalla myöhemmin paljon siitä, millainen etevä noita Jeesus Nasaretilainen oli, saaden ihmisiä uskomaan valheisiinsa.



Profeetta Jesajan kirja kertoo henkien manaamisesta assyrialaisten ajan Israelissa:

Te kuulette sanottavan: "Tiedustelkaa neuvoa vainajahengiltä, kysykää tietäjiltä, jotka supisevat ja mumisevat."

Mutta Jumalaltaanhan kansan on neuvonsa pyydettävä!

Miksi sen pitäisi kysyä kuolleilta neuvoa elävien asiassa?

Jesaja 8:19-23 KR 1992



Nuo mutisevat kuolleiden vainajien henget, joiden luo kansa menee neuvoa kysymään elävän Jumalan sijasta, kuvataan hauskalla heprean sanalla

mefazfezim

sana on käytössä nykyhepreassa ja tarkoittaa "sekoilua", asioiden sotkemista ja ihmisten päättömyyksiä.



No eiköhän tässä ole jo vähän alustusta.

Raamatun mukaan kuolemassa sielu erkaantuu ruumiista.

Raamatun mukaan näiden ruumiista lähteneiden sielujen kanssa on mahdollista keskustella, jos on itse saanut "vainajien manaamisen hengen"

Uudessa testamentissa Jeesuksen seuraajat pelästyvät pahemman kerran Hänen ilmestyessään aavemaisesti ja rauhoittuvat vasta kun Hän puhuttelee heitä ja rauhoittaa säikähtäneitä.

Raamattu selkeästi asettaa kuolleiden henkien kanssa keskustelun, kaikenlaisen manaamisen ja spiritismin harrastuksen pakanuuden piiriin, joka ei sovi Jumalan kansalle.

Kuningas Saulin tragedia on kuin suurten kellojen kumahdus kaikille, jotka kuolleiden hengiltä apua hakevat.

Raamattu neuvoo kysymään ohjeita elävältä Jumalalta.

Joten jos timanttikoru on hukassa, jos mietit kosintaa, jos harkitset osakesijoitusta tai perintötilasi myymistä - älä mene kuolleiden henkien luo, vaan käänny lapsen lailla luottavaisesti kaikissa asioissasi Isän Jumalan puoleen.

2 kommenttia:

  1. http://koti.phnet.fi/petripaavola/spiritismi.html

    VastaaPoista
  2. en usko ennustajiin mutta kummitukset eli henkiolennot ovat siis totta

    VastaaPoista