torstai 26. helmikuuta 2009

Apostolinen uskontunnustus - Jumala

Michelangelo Adamin luominen. Sikstiiniläiskappeli Vatikaani n. 1511

Lyhyt ja helposti muistettava apostolinen uskontunnustus tulee Rooman varhaisten kristittyjen luota. Sitä on ilmeisesti jo silloin käytetty kasteen yhteydessä, kuten yhä tänään tapahtuu luterilaisessa kirkossa.

Sen kolmesta jaksosta lyhin tunnustaa uskoa niin valtavaan asiaan kuin Jumalaan.

Credo in Deum, Patrem omnipotentem, creatorem caeli et terrae

Uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan.

Latinassa yhdeksän sanaa.

Su0omessa kahdeksan sanaa.

siinä kaikki!

noissa muutamassa sanassa sanotaan kuitenkin aika paljon ja sanajärjestys ja jokainen pilkkukin on tärkeä.


Lutherin Vähän Katekismuksen käännös sisältää uskontunnustuksen käännöksen pikkusen toisessa muodossa ilman tuota pilkkua.

Minä uskon Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan Luojaan.

MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:

Uskon, että Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä. Hän antaa myös vaatteet ja kengät, ruoan ja juoman, kodin ja konnun, vaimon ja lapset, pellon, karjan sekä kaiken omaisuuden. Hän suo minulle joka päivä runsaasti ruumiin ravintoa ja kaikkia elämän tarpeita, suojelee kaikilta vaaroilta, turvaa ja varjelee kaikesta pahasta. Kaiken tämän hän tekee yksinomaan isällisestä, jumalallisesta hyvyydestään ja laupeudestaan, vaikka en sitä lainkaan ansaitse enkä ole sen arvoinen. Tästä kaikesta minun on häntä kiitettävä ja ylistettävä ja tämän vuoksi häntä palveltava ja toteltava. Tämä on varmasti totta.


tuossa on apostolinen uskontunnustus siis muodossa "kaikkivaltiaaseen Isään".

Se on korjattu nykyiseen sanamuotoon, jonka toistan vielä

Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan.


USKON RAJAUSTA

Tietyn näkökulman tähän saamme, kun katselemme, miten uskontunnustus ikäänkuin kierros kierrokselta vetää rajaa ihmiskunnan uskontojen maailmaan.



1. Minä uskon Jumalaan

tässä ei sanota mitään erityisesti rajaavaa, ei juutalaisten ja muslimien tavoin edes korosteta "yhteen Jumalaan"

tähän uskoon voivat yhtyä kaikki ihmiset, suurin osa suomalaisista pitää asiaa kunnon kansalaisuuteen kuuluvana.

Juutalaiset uskovat Jumalaan.

Muslimit uskovat hartaasti Jumalaan ja hän on arabian kielessä melkein joka toinen sana...

tämä Jumala on lähes kaikkien kansojen uskonnoissa jossain muodossa taustalla oleva suuri hahmo, entisaikojen suomalaisten Ukko Ylijumala, Zeus, Jupiter, intiaanien Suuri Henki, kanaanilaisten El, josta juutalaisten Elohim sana ja arabian Allah sana

Usko Jumalaan on yleistä

on toki niitäkin, jotka tunnustavat

1. Minä en usko jumalaan



2. Isään

tässä kierroksessa putoaa pois iso joukko uskontoja

mielestäni myös Islam jää tässä lenkissä pois.

Islamin Jumala on tarkasti tuonpuoleinen, eikä Hänestä saa käyttää mitää ihmiseen viittaavia sanoja paitsi niitä, jotka löytyvät Koraanista

esimerkiksi "Jumala on laupias ja armahtava"

kansojen luonnonuskonnoissa, pakanuudessa, tuo Suuri Jumala on tavallisesti kaukainen, taustalla oleva hahmo ja lähempänä ihmistä on kaikenlaisia elämänläheisempiä, menestykseen ja toimeentuloon, hyvään onneen ja joskus myös pahantekoon auttavia pikkujumaluuksia.

Hinduilla heitä on miljoonia.

Useimmat kauko-idän uskonnot eivät puhu persoonallisesta Jumalasta, vaan tuonpuoleinen on jonkinlaista sielun tilaa, sulautumista kaikkeen olevaiseen, kiertoa olevaisuudessa, nirvanaa ja valaistumista.

Isä Jumala on sen sijaan juutalaisuudessa hyvin tuttu ja rukouksessa voidaan mainita Abba, Isä.

Jeesuksen opettama rukous "Isä meidän, joka olet taivaassa" ei ole mitenkään olennaisesti kristillinen - myös juutalainen voisi sen aivan hyvin lausua.



3. Kaikkivaltiaaseen

latinalainen muoto luettelee sanat siis credo in Deum patrem omnipotentem

voi sen kääntää adjektiivina kaikkivaltiaaseen Isään kuten Suomessa ennen tehtiin ja moni pääsi taivaaseen se muoto huulillaan ja sydämessään!

mutta tarkempi on tuo pilkku

Isään, Kaikkivaltiaaseen

Huomaa, että ensin sanotaan Isään.

Isä meidän

minä uskon Jumalaan, Isään

tässä on jotain läheistä ja tuttavallista, lapsen luottamusta taivaalliseen Isään.

Jumala ei ole jokin kaukainen tähtitarhojen takana kaikkea liikuttava Kaikkivaltias, etäinen ja kylmä

vaan Jumala, Isä


huomaa myös, kuinka hurja, suorastaan järjetön uskon hyppy tässä tehdään

huolimatta kaikesta siitä mitä ympärilläni näen, huolimatta Aushwitzista ja Pol Potista, huolimatta naapurin pojan itsarista ja kaiman serkun huumekuolemasta, huolimatta maanjäristyksistä Pakistanissa ja Turkissa, lento-onnettomuudesta Amsterdamissa, huolimatta vaikeasta taudista, joka raastaa ja otsonikehän aukoista

minä uskon että Jumala on Kaikkivaltias

tässä ihminen ikäänkuin sanoutuu irti kaikista niistä usein aivan oikeutetuista Jobin kysymyksistä, ongelmista Jumalan oikeudenmukaisuudesta, sodan mielettömyydestä tai elämän vajavaisuudesta, helvetistäkin

että tämmöisen todellisuuden keskellä on paradoksi, Jumala Kaikkivaltias, joka kyllä sallii pahan mutta jonka käsissä kaikki loppujen lopuksi on.

tämä ei ole elämän todellisuudessa helppoa ja kevyttä uskoa, vaikka tuon apostolisen uskontunnustuksen alun niin nopeasti ja ajattelematta sen enempää usein lausummekin.

uskotko sinä todella, että Jumala on Kaikkivaltias?



Jumala on Kaikkivaltias ja siksi Hän ei toimi aina toiveidemme mukaisesti, koska näkee kokonaisuuden ja ajassa piemmälle norppa

olihan sitä porukkaa siinä Jeesuksen lähellä, ihan silmästä silmään juttelivat Hänen kanssaan ja saivat kulkea tomuisia maanteitä Hänen seurassaan kylästä kaupunkiin ja takaisin.

Kun tuli kyse heidän uskostaan Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen, mittarilukemat jäivät yleensä punaiselle.

Jeesus joskus oikein ihmettelee meidän epäuskoamme

Ettekö sittenkään usko?

Mooseksenkirjat pistävät israelilaiset koville - kaiken tuon te näitte miten Jumala voimallisin teoin vapautti teidät Egyptin orjuudesta... missä on uskonne Jumalaan.

ja sitten - aivan kuin poikkeuksena - Jeesus katsoo pakanallista roomalaista upseeria, joka hätääntyneenä pyytää apua sairaan tyttärensä puolesta - Jairus taisi olla nimensä

"tällaista uskoa en ole tavannut israelissakaan"

tai tuo kanaanilainen nainen, joka sitkeästi pyytää apua vaikka juutalainen Rabbi kovin ynseästi häneen suhtautuu.


enhän minä ole mikään erotuomari tai uskomisen mittarin omistaja, mutta uskallan kuitenkin sanoa, että

paljon on suomalaisia, jotka uskovat Jumalaan

vähän on suomalaisia, jotka uskovat Jumalaan Kaikkivaltiaaseen

toivottavasti olen ihan väärässä!


4. taivaan ja maan Luojaan

Creatorem caeli et terrae

vasta nyt, viimeisenä, jämähtää sitten apostolisessa uskontunnustuksessa tämä asia, että Jumala on luonut taivaan ja maan

uskontunnustus vastaa mielestäni sitä järjestystä, jonka myös Jumalan Poika näille asioille antoi

Hän ei neuvonut meitä rukouksissamme puhuttelemaan Jumalaa näin

"Oi Kaikkivaltias, kuule meitä ..."

"Jumala, taivaan ja maan Luoja, me rukoilemme..."

saahan toki rukouksessa noinkin sanoa ja taitaa etenkin ortodoksisen kirkon liturgia käydä kaikki mahdolliset Jumalan kunnialliset ja pyhät kutsumanimet ja epiteetit läpi.

ei näin vaan Jeesus kehotti meitä puhuttelemaan Isäänsä näin, tavalla jossa on tietty kärki


"Isä meidän, joka olet taivaassa..."

Abba, Isä.

mutta tuonpuoleinen, pyhällä valtaistuimellaan taivaan kirkkaudessa.

me täällä maan päällä.


"Pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maanpäällä niinkuin taivaassa"

mitä tämä tämmöinen rukous on Kaikkivaltiaalle?

totta kai Hänen nimensä on Pyhä, tottakai Hänen valtakuntansa tulee, tottakai Hänen tahtonsa tapahtuu??

Luther vastasi tähän näin:



ISÄ MEIDÄN
niin kuin perheenisän on se väelleen yksinkertaisesti opetettava

Isä meidän, joka olet taivaassa.

Mitä se merkitsee? Vastaus:
Jumala tahtoo näin rohkaista meitä uskomaan, että hän on oikea Isämme ja me hänen oikeita lapsiaan, niin että voisimme häntä pelottomasti ja täysin luottavaisesti rukoilla niin kuin rakkaat lapset rakasta isäänsä.


Ensimmäinen pyyntö
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Mitä se merkitsee? Vastaus:
Jumalan nimi on kyllä sinänsä pyhä, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se pyhitettäisiin meidänkin keskuudessamme.

Miten se tapahtuu? Vastaus:
Kun Jumalan sanaa opetetaan puhtaasti ja selkeästi ja me Jumalan lapsina myös elämme sen mukaan. Auta meitä siihen, rakas taivaallinen Isä! Mutta joka opettaa ja elää toisin kuin Jumalan sana opettaa, se häpäisee keskuudessamme Jumalan nimen. Varjele meitä siitä, taivaallinen Isä!


Toinen pyyntö
Tulkoon sinun valtakuntasi.

Mitä se merkitsee? Vastaus:
Jumalan valtakunta tulee kyllä itsestäänkin, ilman rukoustamme, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se tulisi meidänkin luoksemme.

Miten se tapahtuu? Vastaus:
Taivaallinen Isä antaa meille Pyhän Henkensä, niin että me hänen armonsa vaikutuksesta uskomme hänen pyhän sanansa sekä elämme Jumalan omina täällä ajassa ja siellä iankaikkisuudessa.



Kolmas pyyntö
Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.

Mitä se merkitsee? Vastaus:
Jumalan hyvä, armollinen tahto tapahtuu kyllä ilman rukoustammekin, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että se tapahtuisi myös meidän keskuudessamme.

Miten se tapahtuu? Vastaus:
Jumala murskaa ja estää kaikki pahat suunnitelmat ja voimat, kuten Perkeleen sekä maailman ja oman itsekkään minämme tahdon, jotka eivät antaisi meidän pyhittää hänen nimeään eivätkä hänen valtakuntansa tulla luoksemme. Hän myös vahvistaa ja varjelee meitä pysymään lujina hänen sanassaan ja uskossa elämämme loppuun asti. Tämä on hänen armollinen, hyvä tahtonsa.



Minä uskon Jumalaan
kaikki ihmiset, etenkin juutalaiset, kristityt ja muslimit

Isään
pudottaa aika lailla Islamin pois

Kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan

tähän asti juutalaiset ja kristityt yhdessä

samasta Jumalasta on puhe!

vasta jatko

"Ja Jeesukseen Kristukseen" vetää ehdottoman rajan, kuilun ja juutalaiset sanovat "moikka, bye bye, hei hei" - eivät edes näkemiin vaan hyvästi!


NIUKKA APOSTOLINEN SANAMUOTO

ehkä olet tottunut ajattelamaan asioista laajasti ja syvällisesti

ehkä apostolinen uskontunnustus jättää jotain puuttumaan, koet ikäänkuin olevasi teologian nakkikioskilla kun odotit jotain kunnon juhlalounasta.

no problem!

sinua varten on olemassa kaikkien kristillisten kirkkojen tunnustama erittäin syvällinen uskontunnustus joka Nikeassa ja Konstantinapolissa vahvistettiin 300-luvulla.

tämän uskontunnustuksen hylkääviä ryhmiä ei pidetä kristillisinä kirkkoina.

sitä laatimassa oli useita piispoja, jotka kantoivat ruumiissaan vielä kidutusten arpia keisari Diocletianuksen ja Maximinanuksen julmista vainoista ja olivat nähneet rakkaiden sisarten ja veljien marttyyrikuoleman.

siis marttyyrikirkon ääni, nikealais-konstantinapolilainen

luterilaisissa kirkoissa tämä lausutaan juhlapyhinä, ortodoksit ja roomalais-katoliset lausuvat sen aina jumalanpalveluksessa


RIKAS NIKAIAN SANAMUOTO

Nikaian uskontunnustus alkaa lyhyesti ja napakasti kuten apostolinen.

"Me uskomme yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan"

Tuo olennainen sana "yhteen Jumalaan" on tässä mukana. Asia, jota juutalaisuus ja Islam niin korostaa. Jumala on yksi.

Lisäksi Nikaia erittelee vielä taivaan ja maan lisäksi myös kaiken näkyväisen ja näkymättömän luomisen


Jaaha, tämä oli täällä takana.

Eikö myöskin ole totta: Kun tunnustamme Jumalan Luojaksi, samalla tunnustamme luomiskertomuksen Hänen teokseen.


mutta nyt tämä Isä on lähettänyt ainoan Poikansa maailmaan, ja Pojassa me näemme Isän.

Nikaian uskontunnustus tunkeutuu siis Jumalan salaisuuksiin tällä luvalla, että Jeesus itse on tullut ilmoittamaan Isän. Lihaksitullut, inkarnoitunut Sana.

Ja näin he kreikkalaisten filosofien ja maailman viisaimman kansan kielellä tuon asian sanoivat

"ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt,
Jumala Jumalasta,
Valkeus Valkeudesta,
tosi Jumala tosi Jumalasta,
syntynyt, ei luotu,
joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä"

suuri on jumalallisuuden salaisuus!


Isä ja Poika

Nikaia jatkuu tästä sitten tunnustamalla uskoa Jeesukseen Kristukseen, oka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli3 kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.

Mutta tuo alkukohta on Jumalan olemuksen tutkistelua tavalla, johon sen enempää juutalainen kuin uskova muslimi ei missään tapauksessa ryhtyisi.

Huikeaa uskon liturgiaa, jossa jokainen sana on punnittu ja joka käy taistelua harhaoppeja vastaan myönteisin sanoin (ei "me torjumme" tai "me tuomitsemme" vaan "näin me uskomme")


Johanneksen evankeliumi kertoo

"Sanoi Toomas hänelle: Herra, emme tiedä, kuhunkas menet: kuinka siis me taidamme tietää tien?

Jesus sanoi hänelle: minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kenkään tule Isän tykö, vaan minun kauttani.

Jos te tuntisitte minun, niin te tosin myös tuntisitte Isäni; ja nyt te tunnette hänen, ja te näette hänen.

Philippus sanoi hänelle: Herra, osoita meille Isä, niin me tyydymme.

Jesus sanoi hänelle: minä olen niin kauvan aikaa teidän tykönänne, ja et sinä minua tunne? Philippus, joka näki minun, hän näki myös Isän: kuinka siis sinä sanot: osoita minulle Isä?"


Johannes 14:5-9 Biblia 1776


Kristuksen kirkko vastasi Filippukselle myöhemmin, kun Ylösnoussut oli heidän keskellään jo montaa sukupolvea saanut opettaa ja Pyhä Henki johdattaa kaikkeen totuuteen.

"Näytä meille Isä niin me tyydyemme..."

ja näin he Isän näkevät Pojassa

"ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt,
Jumala Jumalasta,
Valkeus Valkeudesta,
tosi Jumala tosi Jumalasta,
syntynyt, ei luotu,
joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä"

Nikaian uskontunnustus sanoo

nähdäksesi Isän, katso Poikaa



nähdäksesi Isän, katso Poikaa

sillä Jumalan Poika on nähtävissä uskon silmin, jota tässä tunnustetaan

ja tällainen Hän on

Jumalan ainoa Poika on

ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt

Jumala Jumalasta

Valkeus Valkeudesta

tosi Jumala tosi Jumalasta

syntynyt, ei luotu




Jumalan ainoa Poika

on samaa olemusta kuin Isä

Jeesuksen kautta kaikki on saanut syntynsä



tahdot nähdä Isästä enemmän?

eiköhän tämän näkeminen kuule riitä, Filippus!

Jeesus Kristus

Jumalan ainoa Poika



ja sinne Isän luokse Hän myös sinut vie, kerran kestät nähdä Isän ihan silmästä silmään. sitten kun madot ovat tuon ajallisen ruumiisi syöneet ja suuri pasuuna puhaltaa.

siihen asti kuljemme uskossa

tunnustamme sitä samaa uskoa jota kristillinen kirkko on alusta asti tunnustanut ja jonka juuret ovat syvällä Raamatun pyhissä kirjoituksissa

syvemmällä kuin usein tulemme edes ajatelleeksi

Jumalan Sana!


Esikoisten kierroksia

rumahinen tässä räpistelee, että tunnustamme sitä uskoa jonka Lapin vanhimmat ovat Ruotsin Beetlehemissä kirkkaana tähtenä nähneet.

kissa vieköön Ruotsin Beetlehemin tähden ...


me tunnustamme apostolista uskoa.

mikään vähempi ei riitä!


rumahinen tässä räpistelee että ei sitä Jumalan Sanaa tarvitse lukea ja tutkia

onhan Laestadius jo sanonut kaiken tarpeellisen

me sanomme

kissa vieköön Laestadiuksen jumaloijat

me ahdomme saarnaajiemme julistavan puhdasta ja pyhää Jumalan Sanaa

mikään vähempi ei riitä!


Kissa vieköön myös muiden ihmisten jumaloijat!
Vain Kolmiyhteinen Jumala on kunnian, kiitoksen ja jumaloinnin arvoinen. norppa



P.S. Latinasta suomeksi

saattaa olla että pistät hanttiin:

eikös tuo apostolinen mene latinaksi

Credo in Deum Patrem omnipotentem, Creatorem caeli et terrae.

Uskon Jumalaan Isään kaikkivaltiaaseen, Luojaan taivaan ja maan

et hyväksy pilkunviilaustani!

Suomen ev.lut. kirkko tuntee molemmat muodot

Roomassa kaikki kirjoitettiin yleensä isoilla kirjaimilla eikä ollut pilkkua tai pistettä eikä aina edes sanaväliä

CREDOINDEUMPATREMOMNIPOTENTEMCREATOREMCAELIETTERRAE

joten myönnän että tuon pilkun ja isot ja pienet kirjaimet voi kirjoittaa nykyään molemmilla tavoilla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti