keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Jumalan suuruus - sittisontiainen

Suuri kovasta grantiitista tehty skarabeus-jumalan patsas Luksorissa Karnakin temppelissä
kirjoitan tässä eräästä varsin mielenkiintoisesta Jumalan luomuksesta ja siitä tehdyistä uusista löydöistä.

ei niin suurta galaksia, ei niin pientä ja halveksittua sittisontiaista, ettei Jumalan suuruus siinä monella ihmeellisellä tavalla näkyisi!

sittisontiainen, tavallisesti musta ja noin miehen peukalonpään kokoinen koppakuoriainen herätti erikoisten tapojensa vuoksi faaraoiden aikaa edeltäneiden egyptiläisten huomion.

Scarabeus sacer - egyptiläinen sittisontiainen

takajaloillaan tuo hyönteinen pyörittää eläinten lannasta pallon, josta se sitten lapiomaisella päällään saa itselleen ravintoa.

tähän lantapalloon hyönteinen myös laskee munansa, ja ne aikanaan sieltä sitten tulevat esiin, pikku-sittisontiaiset.

nämä kaksi asiaa egyptiläiset havaitsivat ja vetivät niistä mielenkiintoiset ja kauaskantoiset johtopäätökset.


4000-luvulla ennen Kristuksen syntymää Niilin laaksossa elettiin vielä esihistorian aikaa. Jossain mielessä olot olivat paratiisimaiset.

Vuosittain rikasta maata tuovan tulvivan joen rannoilla oli paksut kaislikot täynnä lintuja ja joessa vilisi kaloja, afrikkalaisia ja Välimeren kaloja, taisi siinä tosin leijonakin käydä ärjymässä.

uuden teorian mukaan Kheops faaraon sfinksi olisi alunperin ollut esihistoriallinen leijonaveistos, jonka päästä tehtiin faaraon muotokuva suurten Gizan pyramidien rakentamisen aikaan.


miksi näiden egyptiläisten ihmisten elinympäristö ja aika on tärkeä?

voidaksemme ymmärtää, miten he katsoivat sittisontiaista.

samalla tavalla on tärkeä ymmärtää Raamatun kirjoittajien omaa elinympäristöä ja aikaa.

voidaksemme oikein ymmärtää, miten he katselivat sittisontiaista.

näiden kahden välillä on ratkaiseva ero, jolla on ollut suunnaton kulttuurihistoriallinen merkitys juutalaisuuden ja kristinuskon leviämisen myötä.


Egypti on kuin lootus-kukka. sillä on pitkä, Assuanin katarakteille asti ulottuva varsi, ilmasta katsottuna kapea vihreä jokilaakso kuolettavan Saharan autiomaan keskellä.

Sitten Välimeren lähestyessä, muinaisen Memfiksen, nykyisen Kairon kohdalla, se leviää kreikkalaisten aakkosten delta- kirjaimen tapaiseksi kolmioksi.

Ilmasto on läpi vuoden hyvin kirkas, Niilin laakso on suojainen kasvihuone, jossa elämä on kukoistanut ikimuistoisista ajoista.

vain nuo tuulten tuomat hiekkamyrskyt keväisin, joskus sadetta ja jopa rakeita pohjoisessa, Kairoa myöten.


taivasta hallitsee päivällä ylivoimaisella tavalla aurinko. yöllä se on tähtien peitossa.


esihistorian ajan egyptiläinen katseli ylös siniselle taivaalle, jonne tuo valtavan kirkas auringon kehrä nousi idästä joka aamu ja laskeutui illalla kuoleman maahan, läntiseen autiomaahan.

miten ihmeessä tuo iso pallo kulkee yli taivaankannen?

hänellä ei ollut mitään tieteellistä käsitystä auringon ja maan suhteesta, vetovoimasta, tähtitaivaan ilmiöistä.

hänellä ei ollut tieteellis-teknistä sanastoa tai käsitteitä selittämään tätä liikettä - mikä piti auringon menossa.

monia selityksiä keksittiin tälle havaitulle auringon liikkeelle, en rupea niitä kaikkia tässä selostamaan - toinen toistaan hurjempia.

mutta ilmeisesti hyvin varhainen "tieteellinen oivallus" näiden ihmisten aivoissa oli yhdistää sittisontiaisen pyörittämä varsin tasaisen pyöreä lantapallo aurinkoon.

ja kas - näin saatiin ihmisen uteliaisuutta tyydyttävä selitys.

on suuri, näkymätön sittisontiainen, joka pyörittää aurinkoa työkseen taivaalla.


tunnemme tämän kuuluisaksi tulleen egyptiläisen koppakuoriaisen nimellä Scarabaeus sacer, pyhä skarabeus.

egyptiläisten mielikuvitus oli vilkas, mutta hyvin perinteinen. vanhoja asioita ei unohdettu, vaan niitä kytkettiin uskonnossa, mytologiassa ja maailmankatsomuksessa toisiinsa varsin jännällä tavalla.

Thoth jumala lienee alunperin yhdistetty Ibis lintuun

näin syntyivät nuo oudot eläinpäiset ihmisvartalon omaavat jumalat, thoth ibis-linnun päineen, anubis shakaalin päineen ja monet muut, joita Egyptin upea taide kuvaa patsain ja maalauksin nykyään kaikille tutulla tavalla.

skarabeus-kultti jäi elämään esihistorian ajalta vaikka uusia selityksiä auringon liikkumiselle keksittiin Vanhassa valtakunnassa.

egyptin kielessä sittisontiaisen nimi on kheper.

tämä sana tarkoittaa sekä kuoriaista että verbiä "luoda".

Kheper, suuri luoja jumala, jonka pyhät koppakuoriaiset luovat uutta elämää lantapalloista.


Ja näin egyptiläiset vaihtoivat Jumalan kunnian sittisontiaiseen.

Kheper on egyptiläisten sinettisormusten malli, jolla faaraot painoivat allekirjoituksensa tärkeisiin asiakirjoihin.

Faarao Tutanakhamonin kultainen kheper-sormus. Kuoriainen on sinistä lasia.

Tutankhamonilla oli monta kullasta ja jalokivistä tehtyä pyhää sittisontiaista arkussaan mukanaan.

vainajan sydän otettiin usein muumioitaessa pois ja sen sijalle pantiin iso skarabeus, jonka tasaiselle pohjalle oli kirjoitettu "egyptiläinen synnintunnustus".

Faaroiden Egyptin valtion hurja hallinto kurinpitoineen oli tuttua ja kuoleman jälkeenkin tiedettiin, että sielu käy pahaan paikkaan tuonpuoleisten viranomaisten eteen.

Sielu tuodaan totuuden vaakaan. "Kuolleiden kirjan" kuvitusta

Lautamiesten todistaessa sielun on Osiriksen edessä lausuttava tuo "negatiivinen synnintunnustus", mitä kaikkea pahaa hän ei ole elämässään tehnyt.

"en ole ryöstänyt temppeleitä" ja muut en ole.. lista on pitkä.

Sen jälkeen vainajan sydän asetettiin totuuden vaakaan, jota hoitaa Anubis ja punnuksena on totuuden jumalatar Maatin höyhen.

Totuuden jumalatar Maat jonka tunnus on höyhen

sydän on toisella puolella, ja toisella puolella höyhen, joka on Maat jumalattaren tunnus.

jos sydän on painavampi - virtahevon näköinen hurja peto on siinä valmiina raatelemaan sieluparan. Jos sydän ei ole syyllisyydestä raskas, matka autuuteen jatkuu.

tilanne oli sen verran pelottava, että synnintunnustus päättyy ihmisen rukoukseen omalle sydämelleen "sydän, älä petä minua"

siis pelko, että sydän menee laukomaan totuuksia Osiriksen edessä.

Sydän hieroglyfi, jossa synnintunnustus ja pyyntö sydämelleni "älä paljasta minua"

tästä syystä sydän otettiin muumiosta pois ja sijalle laitettiin kivisydän, kheper jossa on tuo teksti.

varman päälle!


Sittisontiaseen liittyy siis todella merkittävä kappale muinaisen Egyptin sivistyksen historiaa, uskomuksia ja tapoja aina hautausta myöten.

Varhainen "tieteellinen teoria", joka mytologian kielellä selitti miten aurinko liikkuu taivaalla pääsi kheper sanan merkityksen myötä tämän huikean sivistyksen sydämeen.


Raamatussa sen sijaan sittisontiainen on kaikkien muiden maassa vilisevien kanssa Jumalan luoma.


Mutta millainen luomus!

Sen jälkeen kun sain oppia, että hämähäkki on viisaampi kuin IBM tietokoneen keskusprosessori, lakkasin huitomasta hyönteisiä kuoliaaksi - jos mahdollista siirrän ne jonnekin pihalle pois ihmisten asunnosta. (toki joskus pitää raidia käyttää)

kuka tuon koppakuoriaisen opetti tekemään takajaloillaan palloja???

miksi?? mikä tarve kovakuoriaisella on ruveta sontapalloja tekemään?

väsyksiin asti olen toistanut - tuo ei ole sattuman tulos.


sittisontaisien tutkimuksesta annettiin vuonna 2006 Nobelin palkinto Kuwaitissa toimivalle tutkimusryhmälle.

Heidän huikea saavutuksensa oli osoittaa, että sittisontiaset valitsevat parhaat palat.

ne eivät ole jotain lannassa olevien bakteerien syömäkoneita, robotteja, vaan tykkäävät hevosen lannasta.

tästä havainnosta ropsahti Nobelin palkinto!

kuoriaisille tarjoiltiin kunnon ateria, hevosen ja kamelin lantaa ja lampaan papanoita. oli ehkä laboratoriossa mukavat tuoksut.

hetken porukat miettivät ja kaikki sitten joukolla hevosen lannan kimppuun -siellä on mehukkaimmat palat!


mitäs Jumala on niille muuta antanut kuin hienon makuaistin paskatunkiolla?

GPS systeemin

tuollainen kuoriainen on makupala monelle vihulaiselle.

vaaran uhatessa yöllä pitää päästä äkkiä pakoon palloja pyörittelemästä johonkin turvalliseen koloon.

mites löydät sinne pimeällä?

kuutamon avulla.

sittisontainen käyttää kuun valoa apunaan löytääkseen yöllä perille.


tuoreessa tiedemaailman uutisessa kerrotaan, että Perussa elää sittisontiainen, joka on heittäytynyt tappajaksi.

kun kaikki sen sukulaiset senkun syövät sontaa, nämä D. valgum lajin kuoriaiset käyvät itseään kymmenen kertaa suurempien millimatojen kimppuun, tappavat ne ja syövät suuhunsa.

siinä missä serkut pyörittää kamalein lantaa Egyptin hiekassa, nämä käyvät matoon takajaloillaan kiinni.

mato parka vetäytyy kiepille suojautuakseen edes jotenkin.

kuoriainen odottaa kunnes se on kiepillä ja käyttää sitten kovan kuorensa osia leikkurina lähestyen uhrinsa päätä.

saatuaan madon hengiltä ne sitten syövät sen pehmeät sisäosat. joskus homma on niin aggressiivsta, että madon pää leikataan irti.


jees

uskomatonta

pieni vain miehen peukalonkokoinen otus osaa tehdä kauniita pyöreitä palloja takajaloillaan

se osaa käyttää taivaalla kumottavaa kuuta suunnistamisessa apunaan löytääkseen takaisin piiloonsa vaaran uhatessa

ja Perussa eräät sittisontiaiset ovat jättäneet serkkujensa rauhallisen hommelin ja metsästävät elävää riistaa, ottavat ne jaloillaan kiinni, purevat pään pois niskalevyillään ja syövät suihinsa.


sittisontiainen ei todista, että Jumala on olemassa.

sen mielettömän hienot taidot - miten tuommoinen voi seurata kuun liikkeitä yötaivaalla??

kuka opetti sen hyökkäämään mehukkaan madon kimppuun, joka on sitä paljon suurempi?

no

evolution eli kehitysopin kannalta tohtori Larsen koettaa selittää, että oli sen verran näillä sittisontiaisilla pulaa lannasta (ne oikeasti tappelevat kun lanta käy vähiin) että jotkut kehittivät taistelutaidot.

hmmm..

suo anteeksi, arvostettu ekologi ja biologi, tohtori Larssen, mutta en ole vakuuttunut.

havaintosi ovat suurenmoisia, se että ne vielä mieluiten valitsevat elävän mutta vahingoittuneen madon, eivät täysivoimaista eivätkä kuollutta

seityksesi ei ole tieteellisesti riittävä, tarvitsemme lisää tietoa vaikeasta aiheestasi

kristittynä uskon, että Jumala sen opetti metsästämään.

miten se luonnossa tapahtui, siinä meillä on vielä paljon oppimista 150 vuotta Darwinin jälkeen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti