Karitsa?
Raamattu käyttää mielenkiintoisella ja monipuolisella tavalla eläinkunnan edustajia opettavaisina esimerkkeinä, kuvaamaan ihmisiä ja myös valaisemaan jumalallisia asioita.
Pyhän Raamatun sivuilla koko luomakunta on äänessä, puutkin puhuvat, viinitarha kukoistaa, vaikka ketut vahinkojaan tekevätkin, köynnös kantaa hedelmää tai sitten ei, viikunapuu varjostaa ja siltä pyydetään varhaista hedelmää, aurinko, kuu ja tähdet julistavat (yksi tähti etenkin näin jouluna tulee mieleen) ja kamelikurjet (strutsit) vaeltavat autiomaassa.
yksi aasi sai kunniatehtävän kantaa Mestaria Jerusalemiin pääsiäisen alla, toinen sai Bileamilta keppiä. Rakel ratsastaa kamelilla eikä voi laskeutua kun on "kuten naisten tavallisesti on" ja Jeesus katselee rakkain silmin pieniä varpusia.
ihmisen elinpäivät ovat kuin ruoho, vaan kuka on luonut mahtavan leviatanin? ja mene laiska muurahaisen luokse ja opi, ja jalopeura jellona murisee Jordanin rantaviidakossa kun karhut raatelevat neljäkymmentä profeettaa pilkannutta poikaa.
on siellä yksi käärmekin, aika merkittävässä kohdassa ja kuin kotka Herra kantaa omiansa vahvoilla siivillään.
you get the point
koko luomakunta on äänessä tässä ihmeellisessä kirjassa
sinne, kotieläinten seimeen, joka ehkä oli pehmeään yksinkertaisen kodin lattiaa korkeammalla olevaan peruskiveen kaivettu syvennys, lasketaan lapsi, joka on meille annettu.
mieleemme tulevat lampaat, vuohet, aasit ja härät vastasyntyneen seurana.
oli siinä Beetlehemin yössä Josefilla vähän tilanteessa seuraamista, mitä yön mittaan seimen luona tapahtuu, kuka mitäkin nuuskii ja hamuilee jotain suuhunpantavaa.
uljailla kameleilla näemme itämaan tietäjien sielumme silmin, keinahdellen kulkemassa ylväässä korkeudessaan pieneen Beetlehemiin, jossa piltti pienoinen on erityisen kirkkaan taivaan tähden näyttämässä ensimmäisessä kodissaan.
linnuilla on pesät ja ketuilla on luolansa, mutta Ihmisen Pojalla ei ole mihin hän päänsä kallistaisi Herramme kerran hieman haikeana sanoi.
vaan kukat, kauniimmat kuin Salomo loistossaan, Hänen mieltään ilahduttivat ja todistivat Jumalan huolenpidosta.
Karitsa?
kaiken tämän elämän rikkauden ja värien ja äänien ja tuoksujen yltäkylläisyyden --- ja eläinkunnan ja ihmisten äänien paljouden --- keskeltä Johannes oli lähtenyt autiomaahan Jordanin varrelle kastamaan parannukseen.
ja sieltä Hän tulee sandaaleissaan, nuori siinä kolmekymppinen mies.
tulee kasteelle.
jees. aikuiskaste, upotuskaste. no problem, vaikka katakombien maalausten mukaan kristityt seisoivat virtaavassa vedessä ja kastava kaatoi maljasta vettä heidän ylleen.
ei tainnut uimataito olla niin yleinen kun nykyajan tuhansien järven Suomessa.
Kyyhkynen!
Johanneksen evankeliumi, ainoana neljästä evankeliumista, sisältää Johannes Kastajan sanat, jotka ovat syöpyneet lähtemättömästi koko kristikunnan sydämiin ja elävät kaikissa kirkon pyhimmissä kokouksissa, Herran Pyhän Ehtoollisen vietossa:
"Katso, Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnin"
Karitsa?
Jumalan Karitsa?
Raamatun kaikkien eläinkuvien ja nimitysten ja vertausten joukossa
miksi juuri tämä alle vuoden vanha lammas on saanut niin äärettömän suuren arvon Herran Jeesuksen kuningaskunnassa, että itse Kunkkua kutsutaan "Karitsa" nimellä.
moni kunkku tahtoo olla jellona
mutta karitsa??
Taustalla on ehdottomasti yksi Raamatun kauneimmista ja ihmeellisimmistä profetioista.
Profeettojen kuningas Jesaja kirjoittaa melkein yli seitsemänsataa vuotta ennen tuota hiljaista kohtausta Jordan virran rannalla
"Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut
Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,
ei hänkään suutansa avannut."
Jesaja 53:7
voitko lukea tuon ihmeellisen jakeet ilman, että kyynelet nousevat silmiisi?
Siihen perustuu tämä iki-ihana keskiaikainen virsi 65 Oi Jumalan Karitsa
deuterojesaja menee sinne 6. vuosisadalle eKR kieppeille, joten ei ihan "melkein 700" jos tarkkoja ollaan
Oi Jumalan Karitsa,
piinattu ristin päällä!
Armahtaa meitä tahdoit,
vaikka sait pilkkaa täällä.
Syntimme sinä kannoit,
elämän meille annoit.
Armahda meitä, Jeesus!
Oi Jumalan Karitsa,
surmattu syyttömänä!
Turvaton, täyden turvan
toit meille kärsivänä.
Kun kuolit edestämme,
pääsemme synneistämme.
Armahda meitä, Jeesus!
Oi Jumalan Karitsa,
nyt etsi eksyneitä
ja armollasi hoida
avuttomia meitä.
Löit helvetinkin vallan,
sen mursit kuolemalla.
Rauhasi anna, Jeesus!
Säk. 1 Nicolaus Decius n. 1522.
Ruots. Olavus Petri 1536.
Suom. Mikael Agricola 1549.
Säk. 2–3 Jaakko Finno virsikirjaan 1583.
Uud. komitea 1867, 1886.
Tauno Väinölä kirjoittaa tapaansa syvällisesti ja asiantuntevasti:
"Tähän messulauluun pohjautuu virsi Oi Jumalan Karitsa. Se vie aivan suomenkielisen virsirunouden lähtöviivalle. Mikael Agricola nimittäin suomensi sen ensimmäisen säkeistön julkaisuunsa Messu eli Herran Echtolinen (1549).
Säkeistön oli n. 1522 sepittänyt saksalainen pappi Nicolaus Decius.
Suomen kielen oikeinkirjoitus merkitsi Agricolalle ongelmia, kuten tiedämme. Tässä tapauksessa tulos näytti tällaiselta:
"O Puhdas Jumalan Caritza / quin ombi Ristis pinattu / ia meille armos taritzet / ehckes olitt couan crunattu / Meiden synnit sine nin cannoit / ia meille elemen annoit / Armadha meiden pälen o Jesu."
"Jaakko Finno otti Agricolan suomentaman säkeistön virsikirjaansa (1583) sen kieliasua hiukan parannellen. Hän myös sepitti virteen kaksi lisäsäkeistöä. Siinä hän menetteli aivan oikein. Näin vältyttiin laulamasta sama säkeistö kolmeen kertaan, kuten Saksassa vieläkin voidaan tehdä tätä virttä käytettäessä.
Virsi Oi Jumalan Karitsa – ja nimenomaan sen ensimmäinen säkeistö – kuuluu erottamattomasti yhteen keskiajalle palautuvan saksalaisen sävelmänsä kanssa.
Tämä koraali, poikaäänien laulamana, on Bachin Matteus-passion alkukuoron kantavana elementtinä saattamassa kuuntelijaa seuraamaan Kristuksen kärsimystietä."
Tauno Väinölä www.evl.fi/virsikirja
Kaikki me vaelsimme eksyksissä niinkuin lampaat: itsekukin meistä poikkesi omalle tiellensä; mutta Herra heitti kaiken meidän vääryytemme hänen päällensä.
Kuin hän rangaistiin ja vaivattiin, niin ei hän suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, ja niinkuin lammas, joka keritsiänsä edessä vaikenee, niin ei hänkään suutansa avannut.
Jes 53:6-7 Biblia 1776
no pääsemme mekin sinne Raamatun eläinkuvien maailmaan
kukin meistä oli kuin omille teilleen eksynyt lammas
joku meistä on yhä kuin omille teilleen eksynyt lammas
varsinaista lammaslaumaa olemme!
"Herra heitti kaiken meidän vääryytemme hänen päällensä."
tässä ei sanota, että Herra heitti vain uskovien ihmisten vääryydet hänen päällensä.
tässä ei sanota, että Herra heitti vain juutalaisen omaisuuskansansa vääryydet hänen päällensä.
tässä ei sanota, että Herra heitti vain esikoislestadiolaisten vääryydet hänen päällensä.
tässä sanotaan
"Herra heitti kaiken meidän vääryytemme hänen päällensä."
Karitsa
sanot ehkä taas "hei mikko, etkö huomaa että on joulu eikä pääsiäinen, mitä sinä sinne Golgatalle koko ajan kirjoitustasi viet"
sanon taas "on mahdollista, että Beetlehemin seudun paimenet olivat temppelin uhrilampaiden kasvattajia"
Hänessä on jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti.
katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.
Syvällinen 30-vuotisen sodan kauhut kokenut saksalainen virsirunoilija Paul Gerhardt on tätä asiaa miettinyt, karitsaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti