torstai 11. joulukuuta 2008

Joulukinkku Ruotsista, ei Islannista


Perinteisiin jouluruokiin kuuluu huolellisesti, ja kärsivällisesti jos ei kärsällisesti, valmistettu joulukinkku. Sitä syödään pitkin jouluviikkoa hyvällä ruokahalulla, varsinkin jos perheen äiti on onnistunut kinkun valmistamisessa tai perheen isä löytänyt hyvän kinkun kaupasta.

Miksi kinkkua jouluna? Onko tässä jotain kinkkiä?

on toki.

Tapaninpäivä joulukuun 26. on omistettu ensimmäisen marttyyrin, pyhän Stefanoksen muistolle. Hänen syntymänsä iankaikkiseen elämään raakamaisen kivittämisen seurauksena on lähellä Jeesuksen syntymäjuhlaa.

Tuomioistuimen edessä puhunut Stefanus tunnustaa hyvin juhalavasti uskoaan välittämättä lainkaan siitä, että nämä tulisivat olemaan hänen viimeiset sanansa maan päällä.

"Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan. Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. Hän sanoi: "Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!" (Apt 7:54-56. KR 1992)

Huomaa, että Stefanos näkee Jeesuksen seisovan. Uskontunnustuksessa sanomme, että Hän istuu Jumalan oikealla puolella. Mutta tilanne on nyt niin dramaattinen, niin ratkaiseva, että Jeesus ehkä oikein jännityksestä ja kunnioituksesta on noussut seisomaan, kun hänen ensimmäinen veritodistajansa on matkalla kotiin.

---

Tämä hieno kristillinen juhla kytkeytyi keskiajalla Pohjoismaissa Freyr jumalan palvontaan. Tämä vanha skandinaavinen jumalhahmo on tärkeä ruotsalaisille, jotka ajattelivat että heidän kuningashuoneensa periytyy alunperin Freyristä.

Vanhoissa Pohjolan eepoksissa Freyr on menestyksen ja onnen, myös seksuaalisen mahdin, jumaluus, jolla on hallussaan miekka, joka taistelee itse omistajansa kädessä vihollista vastaan.

Hänen juhlansa oli 26. 12. ja siihen liittyi myös sikojen uhraamista. Vanhoissa historioissa kerrotaan, kuinka teurastettu sika, jonka suussa oli omena, kannettiin komeasti juhlasaliin syötäväksi Freyrin juhlan aikaan.

Älköön tämä kaukainen pakanallinen tausta estäkö meitä nauttimasta joulupossua, joka on varmasti valmistettu ilman mitään uhraamisen ajatusta Freyrille! Tehdään, kuten apostoli Paavali neuvoo, ja syödään kaikkea mitä lihakaupasta saamme.

Mutta jos joulupossu on jotain skandinaavisen tai germaanisen uuspakanuuden uhrilihaa, niin sitten seurataan Paavalin neuvoja Korinttilaisille, joita voimme lukea tästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti